Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1705)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi epäili, että lapsen isä ei ole poikansa, vaan olisi appiukko :D
Meillä anoppi epäilee mieheni isyyttä, kun mun lapset ovat keskenään melko eri näköiset. Vanhempi isänsä kopio, nuoremman piirteet taas minun suvustani.
Anopilla on kolme lasta, ja eivät hekään ole keskenään identtisiä, mutta mun lasten pitäisi olla? On aikoinaan itkenyt ja valittanut suureen ääneen miehelleni, ettei kai tuota kuopusta ole omakseen tunnustanut!
Näin meidän kesken täytyy tunnustaa, että en ole kenenkään muun kanssa mieheni tapaamisen jälkeen ollut niin läheisissä tekemisissä, että hän voisi jonkun muun olla.
siis onko niillä anoppisi lapsilla sama isä ??
Tietääkseni. DNA-testejä en ole heistä teettänyt, joten onhan se mahdollista, että siellä joku käenpoikanen on joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi vuosimallia 1923 kirjoitti:
Minulla oli äidillinen, kohtelias ja huomaavainen anoppi, joka ei ikinä sanonut kenestäkään pahaa sanaa, rakasti lastani ja kävi hoitamassa häntä tarvittaessa kun tyttö oli pieni..toi leluja ja vaatteita tullessaan.
Ikinä hän ei kellekkään sanonut pahaa sanaa ja hyväksyi toisten mielipiteet..
Poikansa kanssa oli myös hyvissä väleissä, kun hänelle tuli ikää kävin auttamassa häntä esim. ostosten noutamisessa ja siivouksessa.
Jotain osoitti se, kun ensimmäisen kerran kävin anoppini luona, keitti kahvit ja jutteli mukavia..
Tälläistä anoppi oli oikeasti olemassa..kevyet mullat hänen haudalleen, vieläkin on ikävä häntä.
Tallaisia helmia loytyy onneksi. Meiltakin. Muutettiin itseasiassa appivanhempien luo nyt joksikin aikaa ja viihdyn erittain hyvin. Hekin ovat onnellisia ollessamme taalla, viimeksi jouluaattona kiitteli ja halasi etta on ihanaa etta olemme viela taalla.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä370599 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ehdotti, että antaisimme monta vuotta odotetun vauvamme mieheni veljelle, jolla ei ole lapsia.
Anoppi on aina halunnut antaa kaiken hyvän juuri tälle esikoispojalleen, muista lapsista ei niin väliksi.
Aivan hirveää käytöstä!
Miten tuo menisi verotuksessa, pitääkö maksaa lahjavero?
Kertoo tuo jotain esikoispojastakin, jos kaiken ottaa vain vastaan mukisematta ja ajattelematta sisaruksiaan.
Ei välttämättä. Jos on alusta asti ehdollistettu siihen, että kaikki hänelle ja sisarukset saavat sen mitä tämä esikoinen ei halua, niin siitä on vaikea kasvaa pois. Ja tuskin hänestä ikinä kasvaa toiset huomioon ottava yksilö, vaikka jossain vaiheessa herää siihen, että joku muukin joskus haluaa tai tarvitsee jotain.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vuosimallia 1923 kirjoitti:
Minulla oli äidillinen, kohtelias ja huomaavainen anoppi, joka ei ikinä sanonut kenestäkään pahaa sanaa, rakasti lastani ja kävi hoitamassa häntä tarvittaessa kun tyttö oli pieni..toi leluja ja vaatteita tullessaan.
Ikinä hän ei kellekkään sanonut pahaa sanaa ja hyväksyi toisten mielipiteet..
Poikansa kanssa oli myös hyvissä väleissä, kun hänelle tuli ikää kävin auttamassa häntä esim. ostosten noutamisessa ja siivouksessa.
Jotain osoitti se, kun ensimmäisen kerran kävin anoppini luona, keitti kahvit ja jutteli mukavia..
Tälläistä anoppi oli oikeasti olemassa..kevyet mullat hänen haudalleen, vieläkin on ikävä häntä.
Tallaisia helmia loytyy onneksi. Meiltakin. Muutettiin itseasiassa appivanhempien luo nyt joksikin aikaa ja viihdyn erittain hyvin. Hekin ovat onnellisia ollessamme taalla, viimeksi jouluaattona kiitteli ja halasi etta on ihanaa etta olemme viela taalla.
Minun anoppi haluaa olla ja kuvittelee harhoissaan olevansa tällainen ihana, sydämellinen ja halaileva anoppi. Onkin edessä sellainen, mutta samaan aikaan haukkuu selän takana ympäri kyliä. Ei tee poikkeusta kenenkään kohdalla. Olen joskus laskenut, että ei ole yhtään ihmistä, joka olisi yhteinen tuttumme tai sukulaisemme, josta en olisi kuullut hänen puhuvan pahaa. Pahinta on ehkä kuitenkin tuo edessäpäin teeskentely, kun sen tietää, että se on epärehellistä mielistelyä.
Mun mutsi kertoi, että hänen anoppinsa tivasi häneltä, kun mutsini esikoinen oli jotain 5-6-vuotiad,että mikä on kun ei toista lasta ala teille tulla? Anoppi ei kuitenkaan omaa tytärtään, jolla oli vain yksi lapsi, painostanut hankkimaan lisää lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristiina xx kirjoitti:
Mun mutsi kertoi, että hänen anoppinsa tivasi häneltä, kun mutsini esikoinen oli jotain 5-6-vuotiad,että mikä on kun ei toista lasta ala teille tulla? Anoppi ei kuitenkaan omaa tytärtään, jolla oli vain yksi lapsi, painostanut hankkimaan lisää lapsia.
Mutsisi siis oikeasti sanoi sulle päin naamaa, että olet olemassa vain, koska mummosi vaati lisää lapsenlapsia?
Anoppi sanoi esikoisesta miehelle että ajattele järjellä äläkä munalla. Kerran sain anopilta pata lapun lahjaksi ja sanoi ettei totuus unohdu. 3vuotias lapsemme kysyi mummolta pääseekö yöksi mummo sanoi ettei sänkysi ole täällä. Muut serkut saivat jäädä. Toisia serkkuja vievät Lappiin yms. Ostavat adidasta. Nuorempana olin ihmeissäni nyt hyväksynyt tilanteen eikä se muutu. :D välit pistin viime vuonna poikki kun jättivät lapsen 8synttärit väliin. Eivät ole siis kertaakaan vaivautuneet. Kun minä olin äitiyslomalla niin makasin kotona.kun hänen toinen miniä sai lapsen oli toisella miniällä kädet täynnä x)))) Nyt ihmettelevät kun olen katkaissut välit ja ovat niin marttyyria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vuosimallia 1923 kirjoitti:
Minulla oli äidillinen, kohtelias ja huomaavainen anoppi, joka ei ikinä sanonut kenestäkään pahaa sanaa, rakasti lastani ja kävi hoitamassa häntä tarvittaessa kun tyttö oli pieni..toi leluja ja vaatteita tullessaan.
Ikinä hän ei kellekkään sanonut pahaa sanaa ja hyväksyi toisten mielipiteet..
Poikansa kanssa oli myös hyvissä väleissä, kun hänelle tuli ikää kävin auttamassa häntä esim. ostosten noutamisessa ja siivouksessa.
Jotain osoitti se, kun ensimmäisen kerran kävin anoppini luona, keitti kahvit ja jutteli mukavia..
Tälläistä anoppi oli oikeasti olemassa..kevyet mullat hänen haudalleen, vieläkin on ikävä häntä.
Tallaisia helmia loytyy onneksi. Meiltakin. Muutettiin itseasiassa appivanhempien luo nyt joksikin aikaa ja viihdyn erittain hyvin. Hekin ovat onnellisia ollessamme taalla, viimeksi jouluaattona kiitteli ja halasi etta on ihanaa etta olemme viela taalla.
Minun anoppi haluaa olla ja kuvittelee harhoissaan olevansa tällainen ihana, sydämellinen ja halaileva anoppi. Onkin edessä sellainen, mutta samaan aikaan haukkuu selän takana ympäri kyliä. Ei tee poikkeusta kenenkään kohdalla. Olen joskus laskenut, että ei ole yhtään ihmistä, joka olisi yhteinen tuttumme tai sukulaisemme, josta en olisi kuullut hänen puhuvan pahaa. Pahinta on ehkä kuitenkin tuo edessäpäin teeskentely, kun sen tietää, että se on epärehellistä mielistelyä.
Ihanan avuliaaksi ja ystävälliseksi se munkin anoppi itseään väittää. Epäitsekäskin on. Muutkin hyveet hänessä on voimakkaasti läsnä. Oikeasti on ilkein ihminen, jonka olen tavannut. Manipuloi, jyrää ja haukkuu päälle. Suorastaan nauttii, kun jotain kamalaa tapahtuu ja saa juosta talosta taloon kertomassa tapahtuneesta.
Jaksaa olla mielin kielin niin kauan, kunnes joku on hänen kanssaan eri mieltä, ja kehtaa vielä sanoa tämän ääneen! Sillä sekunnilla tulee hyökkäys, ja saa pelätä, ettei toinen vie silmiä päästä. Ja sitten taas on marttyyrillä uusi kertomus, kun häntä ei kunnioiteta, eikä edes totella.
Hyväksy asiat joita et voi muuttaa kirjoitti:
Anoppi sanoi esikoisesta miehelle että ajattele järjellä äläkä munalla. Kerran sain anopilta pata lapun lahjaksi ja sanoi ettei totuus unohdu. 3vuotias lapsemme kysyi mummolta pääseekö yöksi mummo sanoi ettei sänkysi ole täällä. Muut serkut saivat jäädä. Toisia serkkuja vievät Lappiin yms. Ostavat adidasta. Nuorempana olin ihmeissäni nyt hyväksynyt tilanteen eikä se muutu. :D välit pistin viime vuonna poikki kun jättivät lapsen 8synttärit väliin. Eivät ole siis kertaakaan vaivautuneet. Kun minä olin äitiyslomalla niin makasin kotona.kun hänen toinen miniä sai lapsen oli toisella miniällä kädet täynnä x)))) Nyt ihmettelevät kun olen katkaissut välit ja ovat niin marttyyria.
Mä taas toivon, että anoppi ei tulisi lasten synttäreille. Ketään ei kiinnosta kuunnella hänen monologiaan omasta erinomaisuudessaan ja nevöhööd-ihmisten sairauksista. En ole vuosiin edes kutsunut anoppia synttäreille, mutta mies kokee velvollisuudekseen kutsu hänelle välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.
Onko sulla mitään järkevää selitystä sille, että sun piti mainita olevasi akateeminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vuosimallia 1923 kirjoitti:
Minulla oli äidillinen, kohtelias ja huomaavainen anoppi, joka ei ikinä sanonut kenestäkään pahaa sanaa, rakasti lastani ja kävi hoitamassa häntä tarvittaessa kun tyttö oli pieni..toi leluja ja vaatteita tullessaan.
Ikinä hän ei kellekkään sanonut pahaa sanaa ja hyväksyi toisten mielipiteet..
Poikansa kanssa oli myös hyvissä väleissä, kun hänelle tuli ikää kävin auttamassa häntä esim. ostosten noutamisessa ja siivouksessa.
Jotain osoitti se, kun ensimmäisen kerran kävin anoppini luona, keitti kahvit ja jutteli mukavia..
Tälläistä anoppi oli oikeasti olemassa..kevyet mullat hänen haudalleen, vieläkin on ikävä häntä.
Tallaisia helmia loytyy onneksi. Meiltakin. Muutettiin itseasiassa appivanhempien luo nyt joksikin aikaa ja viihdyn erittain hyvin. Hekin ovat onnellisia ollessamme taalla, viimeksi jouluaattona kiitteli ja halasi etta on ihanaa etta olemme viela taalla.
Minun anoppi haluaa olla ja kuvittelee harhoissaan olevansa tällainen ihana, sydämellinen ja halaileva anoppi. Onkin edessä sellainen, mutta samaan aikaan haukkuu selän takana ympäri kyliä. Ei tee poikkeusta kenenkään kohdalla. Olen joskus laskenut, että ei ole yhtään ihmistä, joka olisi yhteinen tuttumme tai sukulaisemme, josta en olisi kuullut hänen puhuvan pahaa. Pahinta on ehkä kuitenkin tuo edessäpäin teeskentely, kun sen tietää, että se on epärehellistä mielistelyä.
Ihanan avuliaaksi ja ystävälliseksi se munkin anoppi itseään väittää. Epäitsekäskin on. Muutkin hyveet hänessä on voimakkaasti läsnä. Oikeasti on ilkein ihminen, jonka olen tavannut. Manipuloi, jyrää ja haukkuu päälle. Suorastaan nauttii, kun jotain kamalaa tapahtuu ja saa juosta talosta taloon kertomassa tapahtuneesta.
Jaksaa olla mielin kielin niin kauan, kunnes joku on hänen kanssaan eri mieltä, ja kehtaa vielä sanoa tämän ääneen! Sillä sekunnilla tulee hyökkäys, ja saa pelätä, ettei toinen vie silmiä päästä. Ja sitten taas on marttyyrillä uusi kertomus, kun häntä ei kunnioiteta, eikä edes totella.
Tutun kuuloista. Kaikki omassa perheessä tapahtuvat ikävät asiat lakaistaan maton alle, ei keskustella, mutta marttyyrinä murjotetaan. Sen sijaan naapureiden ja etenkin sukulaisten vastoinkäymisiä kyllä jaksetaan taivastella. Kaikki on niillä aina huonon kasvatuksen vika, etenkin kun perheiden lapsista tai lapsenlapsista on kyse :D.
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.
Selitys on kateuden lisäksi siinä, että et taivu anopin vallan ja kyykytyksen alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.Onko sulla mitään järkevää selitystä sille, että sun piti mainita olevasi akateeminen?
Pitkä koulutus vaatii sinnikkyyttä ja osoittaa, että arvostaa elämässä muutakin kuin keittiöhommia ja lastenhoitoa, mutta ei niitä väheksykään.
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.
Mulle tehtiin myös selväksi heti, etten ole tervetullut sukuun. Sinänsä jännä, kun muiden sukulaisten kanssa ei ole ongelmaa, ainoastaan anopin kanssa. Mun anoppi on vihainen siitä, kun vein hänen ilmaisen juoksupoikarenkinsä. Ei ole enää ketään, jota hyppyyttää omaksi huvikseen, kun poikansa on asettanut perheensä tärkeysjärjestyksessä äitinsä yläpuolelle. Katkeruus on rumaa, ja käytöksellään anoppi on varmistanut, ettei tule mieleenkään esim käydä kylässä. Takanapäin kitisee, kun ei ikinä käydä. Siihen on syynsä....
Mun ex-anoppini oli mielinkielin niin kauan kuin olin hänen poikansa kanssa. Kun halusin erota, olin kuulemma pilannut kaikkien elämän ja ollut aina manipuloiva enkä kantanut huolta lapsesta. Olin ollut lapsen kanssa kotona melkein 3 vuotta ja huolehtinut joka ikisen yövalvomisen ja lapsen kaikki muutkin asiat. Ex-mies ei tarjoutunut hoitamaan yhtäkään yötä vauvan kanssa vaikka minulla oli diagnosoitu synnytyksen jälkeinen masennus.
Anopin perustelu siihen etten huolehtinut lapsesta oli se että menin harrastukseen kerran viikossa kun lapsi oli täyttänyt vuoden ja anoppi ja appiukko vahtivat lasta sen aikaa (heidän poikansa teki pitkää päivää töissä). ”Kun ei meidän ikinä Pekan menojen takia ole tarvinnut tulla.” No ei kai, kun minä olin aina kotona. Paljon muutakin sain kuulla mutta tässä nyt nämä päällimmäiset.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy asiat joita et voi muuttaa kirjoitti:
Anoppi sanoi esikoisesta miehelle että ajattele järjellä äläkä munalla. Kerran sain anopilta pata lapun lahjaksi ja sanoi ettei totuus unohdu. 3vuotias lapsemme kysyi mummolta pääseekö yöksi mummo sanoi ettei sänkysi ole täällä. Muut serkut saivat jäädä. Toisia serkkuja vievät Lappiin yms. Ostavat adidasta. Nuorempana olin ihmeissäni nyt hyväksynyt tilanteen eikä se muutu. :D välit pistin viime vuonna poikki kun jättivät lapsen 8synttärit väliin. Eivät ole siis kertaakaan vaivautuneet. Kun minä olin äitiyslomalla niin makasin kotona.kun hänen toinen miniä sai lapsen oli toisella miniällä kädet täynnä x)))) Nyt ihmettelevät kun olen katkaissut välit ja ovat niin marttyyria.
Mä taas toivon, että anoppi ei tulisi lasten synttäreille. Ketään ei kiinnosta kuunnella hänen monologiaan omasta erinomaisuudessaan ja nevöhööd-ihmisten sairauksista. En ole vuosiin edes kutsunut anoppia synttäreille, mutta mies kokee velvollisuudekseen kutsu hänelle välittää.
No juurikin tätä, sitten kun ei jaksa kuunnella niitä samoja tarinoita ties kuinka monetta kertaa, niin siitä saa kuulla. Törkeä kuulemma olen kun en jää siihen kuuntelemaan. Noissa tarinoissa ei ole edes mitään järkeä, hän on Suomen ensimmäinen sitä ja tätä, tarinat eivät vaan täsmää. Anoppi valehtelee mm tutkinnoista ja työpaikoista joita hänellä todellisuudessa ei ole edes ollut. En usko enää mitään mitä anoppi suustaan päästää.
Vierailija kirjoitti:
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.Onko sulla mitään järkevää selitystä sille, että sun piti mainita olevasi akateeminen?
En ole tuo jolta kysyit, mutta akateeminen olen minäkin.
Mä luulen, että tuo voidaan kokea uhkaksi. Mun anoppi elää vieläkin henkisesti 1950-lukua, jossa selkeästi on erikseen naisten ja miesten työt. Mitä jos poika ei olekaan ottanut puolisoksi pullantuoksuista keittiön hengetärtä, vaan joutuu itse kauhan varteen!? Tai joutuu itse viikkaamaan paitansa?
Mua on moitittu muun muassa siitä, että mun mies joutui vaihtamaan vaipan omalle lapselleen! Joutuu myös imuroidaan, tiskaamaan jne tekemään kotona "naisten töitä". Anoppi asuu sotkuisessa läävässä ja syö eineksiä. Meillä on yleensä siisti koti, meidän tapauksessa einekset on merkki laiskasta emännästä, joka ei huolehdi perheestään. (Ehkä kahdesti viikossa on einestä) Ja tosiaan kaikki ruoka- ja pyykkihuolto sekä siivous pitäisi olla mun harteilla, miehelle sitten olisi lumityöt ja muut miesten hommat. Tätä on kohta paasannut 10 vuotta meille, eikä olla vieläkään opittu! Huvittsavinta tosiaan tuo, että ei todellakaan itse elä kuten edellyttää mun perhettä toimimaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.Onko sulla mitään järkevää selitystä sille, että sun piti mainita olevasi akateeminen?
Pitkä koulutus vaatii sinnikkyyttä ja osoittaa, että arvostaa elämässä muutakin kuin keittiöhommia ja lastenhoitoa, mutta ei niitä väheksykään.
Niin niin, mutta onko se akateemisuus pakko mainita joka kerta anopin kanssa jutellessa?
Alue: Aihe vapaa
Kertoo tuo jotain esikoispojastakin, jos kaiken ottaa vain vastaan mukisematta ja ajattelematta sisaruksiaan.