Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1705)
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on valjastanut koko mieheni suvun minua vastaan. Itselläni ei ole ollut sukua elossa enää vuosiin, tietää tämän varsin hyvin, mutta hyökkää silti täysillä. Koska menetin toisen vanhempani eräänä jouluna, ovat nämä loppuvuoden pyhät itselleni aina vähän vaikeita. Anoppi tietää tämän. Aiempina jouluina hän on mm. jättänyt minut vaille joulumuistamista samalla kun on hukuttanut muut paikalla olevat aikuiset lahjoihin, tai teettänyt näyttävät valokuvakirjat lapsistaan joissa on teemana äidit lastensa kanssa. Niitä on sitten esitellyt minulle, ja hymyillyt vittumaisesti kun olen purrut huultani.
Koska viime vuosi meni suht rauhallisissa merkeissä anopin puolelta, en uskonut tänäkään jouluna olevan mitään erityistä. No, anopilla on vissiin eläkkeellä ollessaan tylsää, ja oli keksinyt uuden keinon kiusata minua: saimme häneltä joulukortin, jossa oli vain mieheni ja lastemme nimet. Minun nimeni puuttui kokonaan. Saimme myös lahjan, jossa ei ollut nimeäni, eikä sisällössä ollut mitään minulle sopivaa.
Useasti olen katsonut peiliin, mutta tänäkään vuonna en näe siellä syytä anopin käytökseen, vaikka kuinka tutkin. Ihmettelen, miten miehestäni on kasvanut hyvin täyspäinen yksilö, vaikka anoppi on tuollainen. Nuorin lapsistamme, joka on varsinainen empaatikko, on alkanut pikkuhiljaa näkemään anopin käytöksen läpi. En tiedä, kauanko pystyn pysymään aikuisena asian suhteen.
Pysy kaukana anopista. Ei tuollainen käyttäytyminen täytä terveen ihmisen kriteerejä. Pahimmillaan sulla menee omakin mielenterveys. Tsemppiä sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on valjastanut koko mieheni suvun minua vastaan. Itselläni ei ole ollut sukua elossa enää vuosiin, tietää tämän varsin hyvin, mutta hyökkää silti täysillä. Koska menetin toisen vanhempani eräänä jouluna, ovat nämä loppuvuoden pyhät itselleni aina vähän vaikeita. Anoppi tietää tämän. Aiempina jouluina hän on mm. jättänyt minut vaille joulumuistamista samalla kun on hukuttanut muut paikalla olevat aikuiset lahjoihin, tai teettänyt näyttävät valokuvakirjat lapsistaan joissa on teemana äidit lastensa kanssa. Niitä on sitten esitellyt minulle, ja hymyillyt vittumaisesti kun olen purrut huultani.
Koska viime vuosi meni suht rauhallisissa merkeissä anopin puolelta, en uskonut tänäkään jouluna olevan mitään erityistä. No, anopilla on vissiin eläkkeellä ollessaan tylsää, ja oli keksinyt uuden keinon kiusata minua: saimme häneltä joulukortin, jossa oli vain mieheni ja lastemme nimet. Minun nimeni puuttui kokonaan. Saimme myös lahjan, jossa ei ollut nimeäni, eikä sisällössä ollut mitään minulle sopivaa.
Useasti olen katsonut peiliin, mutta tänäkään vuonna en näe siellä syytä anopin käytökseen, vaikka kuinka tutkin. Ihmettelen, miten miehestäni on kasvanut hyvin täyspäinen yksilö, vaikka anoppi on tuollainen. Nuorin lapsistamme, joka on varsinainen empaatikko, on alkanut pikkuhiljaa näkemään anopin käytöksen läpi. En tiedä, kauanko pystyn pysymään aikuisena asian suhteen.
Mites se täysipäinen yksilö on reagoinut äitinsä toilailuihin?
Vierailija kirjoitti:
[
Pelottaa jo ihan mitä tehdään kun esikoisemme ristiäiset ovat ulossa ja anoppi asuu toisella paikkakunnalla ja varmasti änkeää meille ties miten pitkäksi aikaa. Ja jos häntä ei passata, vaikka olisi viisi vastasyntynyttä vauvaa sylissä, niin eiköhän se menee valittamaan huonosta miniästä koko suvulle. Kiva siinä sitten yrittää olla iloisella tuulella, kun omat hormonit varmasti vähän heittää muutenkin. Ou jee.
Etsikää anopille joku hotellimajoitus pariksi kolmeksi yöksi. Kerro anopille, ettet jaksa passata ketään tällä hetkellä etkä kaipaa ketään muutenkaan yöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on valjastanut koko mieheni suvun minua vastaan. Itselläni ei ole ollut sukua elossa enää vuosiin, tietää tämän varsin hyvin, mutta hyökkää silti täysillä. Koska menetin toisen vanhempani eräänä jouluna, ovat nämä loppuvuoden pyhät itselleni aina vähän vaikeita. Anoppi tietää tämän. Aiempina jouluina hän on mm. jättänyt minut vaille joulumuistamista samalla kun on hukuttanut muut paikalla olevat aikuiset lahjoihin, tai teettänyt näyttävät valokuvakirjat lapsistaan joissa on teemana äidit lastensa kanssa. Niitä on sitten esitellyt minulle, ja hymyillyt vittumaisesti kun olen purrut huultani.
Koska viime vuosi meni suht rauhallisissa merkeissä anopin puolelta, en uskonut tänäkään jouluna olevan mitään erityistä. No, anopilla on vissiin eläkkeellä ollessaan tylsää, ja oli keksinyt uuden keinon kiusata minua: saimme häneltä joulukortin, jossa oli vain mieheni ja lastemme nimet. Minun nimeni puuttui kokonaan. Saimme myös lahjan, jossa ei ollut nimeäni, eikä sisällössä ollut mitään minulle sopivaa.
Useasti olen katsonut peiliin, mutta tänäkään vuonna en näe siellä syytä anopin käytökseen, vaikka kuinka tutkin. Ihmettelen, miten miehestäni on kasvanut hyvin täyspäinen yksilö, vaikka anoppi on tuollainen. Nuorin lapsistamme, joka on varsinainen empaatikko, on alkanut pikkuhiljaa näkemään anopin käytöksen läpi. En tiedä, kauanko pystyn pysymään aikuisena asian suhteen.
Mites se täysipäinen yksilö on reagoinut äitinsä toilailuihin?
Samaa ihmettelen. Itse viilentäisin välini vanhempaan, joka kohtelisi perheenjäsentäni noin ala-arvoisesti. Kertoisin tietysti syyn välien viilenemiseen tälle vanhemmalleni, että jos ei ala käytöstapoja löytyä, ei olla kunnon väleissäkään.
Anoppini rupesi aivan puskista valittamaan 2 vuotta sitten että minä en koskaan kehu hänen leivoksia, vaatteita, ulkonäköä. Ym ym ja että minulla on lasten kanssa minuuttiaikataulu, hänen poikansa on paljon rennmpi. Tosiasiassa mies on tarkka aikatauluista, ehkä ei ollut vielä 17- vuotiaana.
Sitten osti miehelle lahjaksi kirjan ” idiootit ympärilläni” eikä ymmärtänyt että tuon episodin. Jälkeen kirjan nimi oli hyvin kyseenalaista vittuilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appiukko jätti mieheni perinnöstä, kun hän meni kanssani naimisiin. Häälahjaksi saatiin se, ettei appiukko pitänyt enää mitään yhteyttä kuolemaansa saakka. Kun mies hakkasi minua, soitin anopilta apua. Ei soittanut poliiseja, en saanut mitään apua. Mies mursi nenäni. Tarvitsin paljon terapiaa selvitäkseni näistä appivanhemmista.
Ex-apen ja ex-anopin mielestä kaikki ongelmat johtuivat aina minusta. Jos heillä tuli riitaa poikansa kanssa, niin aina saatiin jollain kummalla tavalla syy kääntymään miniään. Ai tuntuu hyvältä, kun molempien eteen on voinut jo vuosia laittaa kirjaimet E ja X. Saavat siellä nyt kinastella ihan rauhassa keskenään, eivätkä pysty enää syyttelemään miniää ongelmistaan. Tai jos vaikka syyttelevätkin, niin minun ei tarvitse enää olla kuulolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Appiukko jätti mieheni perinnöstä, kun hän meni kanssani naimisiin. Häälahjaksi saatiin se, ettei appiukko pitänyt enää mitään yhteyttä kuolemaansa saakka. Kun mies hakkasi minua, soitin anopilta apua. Ei soittanut poliiseja, en saanut mitään apua. Mies mursi nenäni. Tarvitsin paljon terapiaa selvitäkseni näistä appivanhemmista.
Sympatiat sinulle! Minulla on ollut vähän samantapainen kokemus. Mies kävi päälle ja soitin hädissäni appivanhemmille. Anopin tyly kommentti oli ainoastaan, että pitäisiköhän teidän mennä pariterapiaan. Siinä kaikki "apu" siinä tilanteessa. Olin kai hänen silmissään jotenkin syypää siihen, että mies oli väkivaltainen. Nyt on jo onneksi ex-anoppi.
Kylläpä täällä vihaketjua kaivataan kun torpan ketju katosi. Vuodelta 2013!!! Raahattu ketju. Oikeasti. Get a grip.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä vihaketjua kaivataan kun torpan ketju katosi. Vuodelta 2013!!! Raahattu ketju. Oikeasti. Get a grip.
Mitä väliä vuosiluvulla on? Tämäkin aihe on aina vaan ajankohtainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko jätti mieheni perinnöstä, kun hän meni kanssani naimisiin. Häälahjaksi saatiin se, ettei appiukko pitänyt enää mitään yhteyttä kuolemaansa saakka. Kun mies hakkasi minua, soitin anopilta apua. Ei soittanut poliiseja, en saanut mitään apua. Mies mursi nenäni. Tarvitsin paljon terapiaa selvitäkseni näistä appivanhemmista.
Sympatiat sinulle! Minulla on ollut vähän samantapainen kokemus. Mies kävi päälle ja soitin hädissäni appivanhemmille. Anopin tyly kommentti oli ainoastaan, että pitäisiköhän teidän mennä pariterapiaan. Siinä kaikki "apu" siinä tilanteessa. Olin kai hänen silmissään jotenkin syypää siihen, että mies oli väkivaltainen. Nyt on jo onneksi ex-anoppi.
Kiitos sympatioista, niitä tarvitaan vieläkin. Sympatiat sinnekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko jätti mieheni perinnöstä, kun hän meni kanssani naimisiin. Häälahjaksi saatiin se, ettei appiukko pitänyt enää mitään yhteyttä kuolemaansa saakka. Kun mies hakkasi minua, soitin anopilta apua. Ei soittanut poliiseja, en saanut mitään apua. Mies mursi nenäni. Tarvitsin paljon terapiaa selvitäkseni näistä appivanhemmista.
Sympatiat sinulle! Minulla on ollut vähän samantapainen kokemus. Mies kävi päälle ja soitin hädissäni appivanhemmille. Anopin tyly kommentti oli ainoastaan, että pitäisiköhän teidän mennä pariterapiaan. Siinä kaikki "apu" siinä tilanteessa. Olin kai hänen silmissään jotenkin syypää siihen, että mies oli väkivaltainen. Nyt on jo onneksi ex-anoppi.
Kiitos sympatioista, niitä tarvitaan vieläkin. Sympatiat sinnekin!
Kiitos! Muista sinäkin, ettei ole olemassa minkäänlaista syytä, joka oikeuttaa olemaan toiselle väkivaltainen. Syy ei ole ikinä sen, jota satutetaan! Parempaa jatkoa sinulle ja paljon tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on valjastanut koko mieheni suvun minua vastaan. Itselläni ei ole ollut sukua elossa enää vuosiin, tietää tämän varsin hyvin, mutta hyökkää silti täysillä. Koska menetin toisen vanhempani eräänä jouluna, ovat nämä loppuvuoden pyhät itselleni aina vähän vaikeita. Anoppi tietää tämän. Aiempina jouluina hän on mm. jättänyt minut vaille joulumuistamista samalla kun on hukuttanut muut paikalla olevat aikuiset lahjoihin, tai teettänyt näyttävät valokuvakirjat lapsistaan joissa on teemana äidit lastensa kanssa. Niitä on sitten esitellyt minulle, ja hymyillyt vittumaisesti kun olen purrut huultani.
Koska viime vuosi meni suht rauhallisissa merkeissä anopin puolelta, en uskonut tänäkään jouluna olevan mitään erityistä. No, anopilla on vissiin eläkkeellä ollessaan tylsää, ja oli keksinyt uuden keinon kiusata minua: saimme häneltä joulukortin, jossa oli vain mieheni ja lastemme nimet. Minun nimeni puuttui kokonaan. Saimme myös lahjan, jossa ei ollut nimeäni, eikä sisällössä ollut mitään minulle sopivaa.
Useasti olen katsonut peiliin, mutta tänäkään vuonna en näe siellä syytä anopin käytökseen, vaikka kuinka tutkin. Ihmettelen, miten miehestäni on kasvanut hyvin täyspäinen yksilö, vaikka anoppi on tuollainen. Nuorin lapsistamme, joka on varsinainen empaatikko, on alkanut pikkuhiljaa näkemään anopin käytöksen läpi. En tiedä, kauanko pystyn pysymään aikuisena asian suhteen.
En tajua miksi pitäisi loukkaantua anopista. Ei tarvitse olla kummankaan tekemisissä toisen kanssa. En ikinä kuuna päivänä olisi tekemisissä ihmisen kanssa joka loukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi puhuu minusta lakkaamatta pahaa selän takana tuttavilleen, miehelleni ja lapsilleni, kävi ennen koronaa meillä salaa siivoamassa ja jos tulinkin töistä aikaisemmin kotiin julisti miten ei ole kaivattua seuraa ja lähti saman tien ovesta ulos ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Olen anopin ystävättären työkaveri ja kuulen lounaspöydässä aina uusimmat hirveydet mitä olen tehnyt. Esim. hyväksikäytän anoppia siivouspalveluna. :D Jatkuvasti piikittelee ulkonäköäni, harrastuksiani, lapsuudenperhettäni ja koulutustani. En ole riittävän hieno enkä sivistynyt. Sain ja saan edelleen kuulla miten en ymmärrä oikeastaan mitään mistään ja miten taustani on liian tavallinen. En osaa laittaa ruokaa, siivota, olen liian miesmäinen, en ole tarpeeksi kaunis pojalleen jne. jne. En ole arvostellut lasten mummoa, koska mielestäni sellainen on äärimmäisen moukkamaista ja huonoa käytöstä. Olen tekemisissä anopin kanssa vain jos on ihan ihan pakko enkä pidä ko. ihmisestä, mutta mieheni ja lasteni vuoksi siedän häntä ja annan tavata lapsia niin paljon kuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi puhuu minusta lakkaamatta pahaa selän takana tuttavilleen, miehelleni ja lapsilleni, kävi ennen koronaa meillä salaa siivoamassa ja jos tulinkin töistä aikaisemmin kotiin julisti miten ei ole kaivattua seuraa ja lähti saman tien ovesta ulos ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Olen anopin ystävättären työkaveri ja kuulen lounaspöydässä aina uusimmat hirveydet mitä olen tehnyt. Esim. hyväksikäytän anoppia siivouspalveluna. :D Jatkuvasti piikittelee ulkonäköäni, harrastuksiani, lapsuudenperhettäni ja koulutustani. En ole riittävän hieno enkä sivistynyt. Sain ja saan edelleen kuulla miten en ymmärrä oikeastaan mitään mistään ja miten taustani on liian tavallinen. En osaa laittaa ruokaa, siivota, olen liian miesmäinen, en ole tarpeeksi kaunis pojalleen jne. jne. En ole arvostellut lasten mummoa, koska mielestäni sellainen on äärimmäisen moukkamaista ja huonoa käytöstä. Olen tekemisissä anopin kanssa vain jos on ihan ihan pakko enkä pidä ko. ihmisestä, mutta mieheni ja lasteni vuoksi siedän häntä ja annan tavata lapsia niin paljon kuin haluaa.
Olet fiksu kun et alennu samalle tasolle.
Ei pahimmasta päästä, mutta oma kokemukseni.
Olin 3 v lapsen kanssa kotona, yksinäinenkin välillä. Pyytelin anoppia aina käymään. Asuu lähellä. Pääsee helposti kulkemaan. Aina kun vihdoin hänelle kävi ja saatiin jotain sovittua, tulikin este, piti perua. Yleensä tuli töitä lapsenlapsen tapaamisen sijaan, vapaaehtoisia töitä, kun oli jo eläkkeellä. Tai muuten vaan teki ohareita, ei tullut, eikä ilmoittanut perumisesta. "Sitten kun jään eläkkeelle, tulen hoitamaan, sitten kun tuossa on hiekkalaatikko, tulen leikkimään". Aina sitten kun. Ei niitä kertoja tullut, että olisi ihan hoitanut. Ei sitä vaadittukaan, vaikka aina lupasi.
Kävi muutaman kerran kahvilla 3v aikana.
Nyt sanoi, ettemme ole antaneet luoda suhdetta lapseemme. Aarrgh. Pistää vihaksi. Tunteeko huonoa omaatuntoa ja syyttää meitä sen vuoksi, meidän syytä kun ei ole käynyt? Kunnon narsisti.
Anoppi epäili, että lapsen isä ei ole poikansa, vaan olisi appiukko :D
Vierailija kirjoitti:
Anoppi epäili, että lapsen isä ei ole poikansa, vaan olisi appiukko :D
Taitaa anopilla omatunto kolkuttaa. Appiukkosi ei siis välttämättä olekaan appiukkosi, vaan vain anopin mies.
Vierailija kirjoitti:
Appiukko jätti mieheni perinnöstä, kun hän meni kanssani naimisiin. Häälahjaksi saatiin se, ettei appiukko pitänyt enää mitään yhteyttä kuolemaansa saakka. Kun mies hakkasi minua, soitin anopilta apua. Ei soittanut poliiseja, en saanut mitään apua. Mies mursi nenäni. Tarvitsin paljon terapiaa selvitäkseni näistä appivanhemmista.
Kun mies hakkaa, niin silloin soitetaan 112, ei anopille. Onneksi nuo ovat nyt kohdallasi ex-etuliitteellä.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi on valjastanut koko mieheni suvun minua vastaan. Itselläni ei ole ollut sukua elossa enää vuosiin, tietää tämän varsin hyvin, mutta hyökkää silti täysillä. Koska menetin toisen vanhempani eräänä jouluna, ovat nämä loppuvuoden pyhät itselleni aina vähän vaikeita. Anoppi tietää tämän. Aiempina jouluina hän on mm. jättänyt minut vaille joulumuistamista samalla kun on hukuttanut muut paikalla olevat aikuiset lahjoihin, tai teettänyt näyttävät valokuvakirjat lapsistaan joissa on teemana äidit lastensa kanssa. Niitä on sitten esitellyt minulle, ja hymyillyt vittumaisesti kun olen purrut huultani.
Koska viime vuosi meni suht rauhallisissa merkeissä anopin puolelta, en uskonut tänäkään jouluna olevan mitään erityistä. No, anopilla on vissiin eläkkeellä ollessaan tylsää, ja oli keksinyt uuden keinon kiusata minua: saimme häneltä joulukortin, jossa oli vain mieheni ja lastemme nimet. Minun nimeni puuttui kokonaan. Saimme myös lahjan, jossa ei ollut nimeäni, eikä sisällössä ollut mitään minulle sopivaa.
Useasti olen katsonut peiliin, mutta tänäkään vuonna en näe siellä syytä anopin käytökseen, vaikka kuinka tutkin. Ihmettelen, miten miehestäni on kasvanut hyvin täyspäinen yksilö, vaikka anoppi on tuollainen. Nuorin lapsistamme, joka on varsinainen empaatikko, on alkanut pikkuhiljaa näkemään anopin käytöksen läpi. En tiedä, kauanko pystyn pysymään aikuisena asian suhteen.