Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1705)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.Onko sulla mitään järkevää selitystä sille, että sun piti mainita olevasi akateeminen?
Pitkä koulutus vaatii sinnikkyyttä ja osoittaa, että arvostaa elämässä muutakin kuin keittiöhommia ja lastenhoitoa, mutta ei niitä väheksykään.
Niin niin, mutta onko se akateemisuus pakko mainita joka kerta anopin kanssa jutellessa?
Eihän siinä niin lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.Onko sulla mitään järkevää selitystä sille, että sun piti mainita olevasi akateeminen?
Pitkä koulutus vaatii sinnikkyyttä ja osoittaa, että arvostaa elämässä muutakin kuin keittiöhommia ja lastenhoitoa, mutta ei niitä väheksykään.
Niin niin, mutta onko se akateemisuus pakko mainita joka kerta anopin kanssa jutellessa?
Eihän siinä niin lukenut.
Etkö osaa lukea rivien välistä?
Mulla on kaksi ylempää tutkintoa ja väikkärikin kohta valmis. Ei tulisi mieleenkään, että nämä mainitsisin anopille hänen kanssaan keskustellessani ja vielä vähemmän, kun tiedän hänen olevan kansakoulupohjainen ihminen. Se ei hänen arvoaan vähennä minun silmissäni yhtään. Mukava ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.Onko sulla mitään järkevää selitystä sille, että sun piti mainita olevasi akateeminen?
En ole tuo jolta kysyit, mutta akateeminen olen minäkin.
Mä luulen, että tuo voidaan kokea uhkaksi. Mun anoppi elää vieläkin henkisesti 1950-lukua, jossa selkeästi on erikseen naisten ja miesten työt. Mitä jos poika ei olekaan ottanut puolisoksi pullantuoksuista keittiön hengetärtä, vaan joutuu itse kauhan varteen!? Tai joutuu itse viikkaamaan paitansa?Mua on moitittu muun muassa siitä, että mun mies joutui vaihtamaan vaipan omalle lapselleen! Joutuu myös imuroidaan, tiskaamaan jne tekemään kotona "naisten töitä". Anoppi asuu sotkuisessa läävässä ja syö eineksiä. Meillä on yleensä siisti koti, meidän tapauksessa einekset on merkki laiskasta emännästä, joka ei huolehdi perheestään. (Ehkä kahdesti viikossa on einestä) Ja tosiaan kaikki ruoka- ja pyykkihuolto sekä siivous pitäisi olla mun harteilla, miehelle sitten olisi lumityöt ja muut miesten hommat. Tätä on kohta paasannut 10 vuotta meille, eikä olla vieläkään opittu! Huvittsavinta tosiaan tuo, että ei todellakaan itse elä kuten edellyttää mun perhettä toimimaan :D
Huvittavinta tuossa viestissäsi oli kuitenkin tuo eineksien ylenkatsominen, kun nimenomaan niiden tuleminen markkinoille osaltaan mahdollisti perheenäitien lähtemisen kodin ulkopuolelle töihin uraa luomaan.
Oma anoppini on ollut ex-anoppi jo yli 30 vuotta. Erosin hänen pojastaan alkoholismin ja väkivaltaisuuden
vuoksi. Meillä oli anopin kanssa hyvät välit jo ennen eroa ja nykyisin anoppi odottaa minun tervehdys-
käyntejäni ja käynkin mielelläni hänen kahveillaan. Anoppini on ihana ihminen.
Exäni on jo vuosia sitten kuollut, mutta hänen kaikkiin sukulaisiinsa minulla on hyvät välit. Samoin nykyinen
mieheni käy tervehtimässä omaa ex-anoppiaan. Hänen avioerostaan on jo kauan.
Joskus näinkin, että meille mieheni kanssa on molemmille sattunut ihanat ex-anopit!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.Onko sulla mitään järkevää selitystä sille, että sun piti mainita olevasi akateeminen?
Pitkä koulutus vaatii sinnikkyyttä ja osoittaa, että arvostaa elämässä muutakin kuin keittiöhommia ja lastenhoitoa, mutta ei niitä väheksykään.
Niin niin, mutta onko se akateemisuus pakko mainita joka kerta anopin kanssa jutellessa?
Kuka täällä on väittänyt höpöttävänsä akateemisuudestaan anopille joka tapaamisella? Toki se on mukavampi aihe kuin jonkun itselle tuntemattoman kumminkaiman tyttären syöpähoidot tai kuinka Paavon ja Pirkon poika (niin kuka?) on eronnut.
Miksi akateemisuudesta ei saa puhua? Tuleeko sulle paha mieli, kun ei omat rahkeet riitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-anoppini oli mielinkielin niin kauan kuin olin hänen poikansa kanssa. Kun halusin erota, olin kuulemma pilannut kaikkien elämän ja ollut aina manipuloiva enkä kantanut huolta lapsesta. Olin ollut lapsen kanssa kotona melkein 3 vuotta ja huolehtinut joka ikisen yövalvomisen ja lapsen kaikki muutkin asiat. Ex-mies ei tarjoutunut hoitamaan yhtäkään yötä vauvan kanssa vaikka minulla oli diagnosoitu synnytyksen jälkeinen masennus.
Anopin perustelu siihen etten huolehtinut lapsesta oli se että menin harrastukseen kerran viikossa kun lapsi oli täyttänyt vuoden ja anoppi ja appiukko vahtivat lasta sen aikaa (heidän poikansa teki pitkää päivää töissä). ”Kun ei meidän ikinä EX:n menojen takia ole tarvinnut tulla.” No ei kai, kun minä olin aina kotona. Paljon muutakin sain kuulla mutta tässä nyt nämä päällimmäiset.
Onko sulla ex:n lupa levitellä hänen asioitaan nimen kera? (Sensuroin sen pois yltä)
Breaking news: Olin muuttanut tietenkin nimen. Exäni ei oikeasti ollut Pekka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.Onko sulla mitään järkevää selitystä sille, että sun piti mainita olevasi akateeminen?
En ole tuo jolta kysyit, mutta akateeminen olen minäkin.
Mä luulen, että tuo voidaan kokea uhkaksi. Mun anoppi elää vieläkin henkisesti 1950-lukua, jossa selkeästi on erikseen naisten ja miesten työt. Mitä jos poika ei olekaan ottanut puolisoksi pullantuoksuista keittiön hengetärtä, vaan joutuu itse kauhan varteen!? Tai joutuu itse viikkaamaan paitansa?Mua on moitittu muun muassa siitä, että mun mies joutui vaihtamaan vaipan omalle lapselleen! Joutuu myös imuroidaan, tiskaamaan jne tekemään kotona "naisten töitä". Anoppi asuu sotkuisessa läävässä ja syö eineksiä. Meillä on yleensä siisti koti, meidän tapauksessa einekset on merkki laiskasta emännästä, joka ei huolehdi perheestään. (Ehkä kahdesti viikossa on einestä) Ja tosiaan kaikki ruoka- ja pyykkihuolto sekä siivous pitäisi olla mun harteilla, miehelle sitten olisi lumityöt ja muut miesten hommat. Tätä on kohta paasannut 10 vuotta meille, eikä olla vieläkään opittu! Huvittsavinta tosiaan tuo, että ei todellakaan itse elä kuten edellyttää mun perhettä toimimaan :D
Huvittavinta tuossa viestissäsi oli kuitenkin tuo eineksien ylenkatsominen, kun nimenomaan niiden tuleminen markkinoille osaltaan mahdollisti perheenäitien lähtemisen kodin ulkopuolelle töihin uraa luomaan.
Anoppi itse kertoo kokkaavansa S-Marketista, joskus kesällä kuulumma keittää uusia perunoita. Yksin asuvan eläkeläislesken arkea ilmeisesti einekset saavat helpottaa, mutta töissä käyvän kahden koululaisen äidin pitäisi joka päivä jaksaa kuoria pottuja.
En ymmärrä logiikkaa tässä. Mutta onneksi en koe edes tarvetta ymmärtää. Osaan ihan itse tehdä ruokapäätökset ja perheeni on tilanteeseen ihan tyytyväinen. Se riittää minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-anoppini oli mielinkielin niin kauan kuin olin hänen poikansa kanssa. Kun halusin erota, olin kuulemma pilannut kaikkien elämän ja ollut aina manipuloiva enkä kantanut huolta lapsesta. Olin ollut lapsen kanssa kotona melkein 3 vuotta ja huolehtinut joka ikisen yövalvomisen ja lapsen kaikki muutkin asiat. Ex-mies ei tarjoutunut hoitamaan yhtäkään yötä vauvan kanssa vaikka minulla oli diagnosoitu synnytyksen jälkeinen masennus.
Anopin perustelu siihen etten huolehtinut lapsesta oli se että menin harrastukseen kerran viikossa kun lapsi oli täyttänyt vuoden ja anoppi ja appiukko vahtivat lasta sen aikaa (heidän poikansa teki pitkää päivää töissä). ”Kun ei meidän ikinä EX:n menojen takia ole tarvinnut tulla.” No ei kai, kun minä olin aina kotona. Paljon muutakin sain kuulla mutta tässä nyt nämä päällimmäiset.
Onko sulla ex:n lupa levitellä hänen asioitaan nimen kera? (Sensuroin sen pois yltä)
Breaking news: Olin muuttanut tietenkin nimen. Exäni ei oikeasti ollut Pekka.
Vaikka olisikin, niin aika hyvin perillä pitäisi olla asioista, jotta tunnistaisi. Pekkalla on tietääkseni aika monta kaimaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.Onko sulla mitään järkevää selitystä sille, että sun piti mainita olevasi akateeminen?
Pitkä koulutus vaatii sinnikkyyttä ja osoittaa, että arvostaa elämässä muutakin kuin keittiöhommia ja lastenhoitoa, mutta ei niitä väheksykään.
Niin niin, mutta onko se akateemisuus pakko mainita joka kerta anopin kanssa jutellessa?
Kuka täällä on väittänyt höpöttävänsä akateemisuudestaan anopille joka tapaamisella? Toki se on mukavampi aihe kuin jonkun itselle tuntemattoman kumminkaiman tyttären syöpähoidot tai kuinka Paavon ja Pirkon poika (niin kuka?) on eronnut.
Miksi akateemisuudesta ei saa puhua? Tuleeko sulle paha mieli, kun ei omat rahkeet riitä?
Oletit väärin. En vain ymmärrä, miksi sitä koulutustaustaa pitää tunkea keskusteluun, johon se ei kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-anoppini oli mielinkielin niin kauan kuin olin hänen poikansa kanssa. Kun halusin erota, olin kuulemma pilannut kaikkien elämän ja ollut aina manipuloiva enkä kantanut huolta lapsesta. Olin ollut lapsen kanssa kotona melkein 3 vuotta ja huolehtinut joka ikisen yövalvomisen ja lapsen kaikki muutkin asiat. Ex-mies ei tarjoutunut hoitamaan yhtäkään yötä vauvan kanssa vaikka minulla oli diagnosoitu synnytyksen jälkeinen masennus.
Anopin perustelu siihen etten huolehtinut lapsesta oli se että menin harrastukseen kerran viikossa kun lapsi oli täyttänyt vuoden ja anoppi ja appiukko vahtivat lasta sen aikaa (heidän poikansa teki pitkää päivää töissä). ”Kun ei meidän ikinä EX:n menojen takia ole tarvinnut tulla.” No ei kai, kun minä olin aina kotona. Paljon muutakin sain kuulla mutta tässä nyt nämä päällimmäiset.
Onko sulla ex:n lupa levitellä hänen asioitaan nimen kera? (Sensuroin sen pois yltä)
Breaking news: Olin muuttanut tietenkin nimen. Exäni ei oikeasti ollut Pekka.
Sepäs lohduttaakin kaikkia niitä, joita nyt luullaan kyseiseksi henkilöksi. ”Nimi muutettu” on tapana kertoa heti, eikä keksiä hätävalheena jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.Onko sulla mitään järkevää selitystä sille, että sun piti mainita olevasi akateeminen?
En ole tuo jolta kysyit, mutta akateeminen olen minäkin.
Mä luulen, että tuo voidaan kokea uhkaksi. Mun anoppi elää vieläkin henkisesti 1950-lukua, jossa selkeästi on erikseen naisten ja miesten työt. Mitä jos poika ei olekaan ottanut puolisoksi pullantuoksuista keittiön hengetärtä, vaan joutuu itse kauhan varteen!? Tai joutuu itse viikkaamaan paitansa?Mua on moitittu muun muassa siitä, että mun mies joutui vaihtamaan vaipan omalle lapselleen! Joutuu myös imuroidaan, tiskaamaan jne tekemään kotona "naisten töitä". Anoppi asuu sotkuisessa läävässä ja syö eineksiä. Meillä on yleensä siisti koti, meidän tapauksessa einekset on merkki laiskasta emännästä, joka ei huolehdi perheestään. (Ehkä kahdesti viikossa on einestä) Ja tosiaan kaikki ruoka- ja pyykkihuolto sekä siivous pitäisi olla mun harteilla, miehelle sitten olisi lumityöt ja muut miesten hommat. Tätä on kohta paasannut 10 vuotta meille, eikä olla vieläkään opittu! Huvittsavinta tosiaan tuo, että ei todellakaan itse elä kuten edellyttää mun perhettä toimimaan :D
Huvittavinta tuossa viestissäsi oli kuitenkin tuo eineksien ylenkatsominen, kun nimenomaan niiden tuleminen markkinoille osaltaan mahdollisti perheenäitien lähtemisen kodin ulkopuolelle töihin uraa luomaan.
Anoppi itse kertoo kokkaavansa S-Marketista, joskus kesällä kuulumma keittää uusia perunoita. Yksin asuvan eläkeläislesken arkea ilmeisesti einekset saavat helpottaa, mutta töissä käyvän kahden koululaisen äidin pitäisi joka päivä jaksaa kuoria pottuja.
En ymmärrä logiikkaa tässä. Mutta onneksi en koe edes tarvetta ymmärtää. Osaan ihan itse tehdä ruokapäätökset ja perheeni on tilanteeseen ihan tyytyväinen. Se riittää minulle.
Sinähän niitä eineksiä ylenkatsoit, en minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-anoppini oli mielinkielin niin kauan kuin olin hänen poikansa kanssa. Kun halusin erota, olin kuulemma pilannut kaikkien elämän ja ollut aina manipuloiva enkä kantanut huolta lapsesta. Olin ollut lapsen kanssa kotona melkein 3 vuotta ja huolehtinut joka ikisen yövalvomisen ja lapsen kaikki muutkin asiat. Ex-mies ei tarjoutunut hoitamaan yhtäkään yötä vauvan kanssa vaikka minulla oli diagnosoitu synnytyksen jälkeinen masennus.
Anopin perustelu siihen etten huolehtinut lapsesta oli se että menin harrastukseen kerran viikossa kun lapsi oli täyttänyt vuoden ja anoppi ja appiukko vahtivat lasta sen aikaa (heidän poikansa teki pitkää päivää töissä). ”Kun ei meidän ikinä EX:n menojen takia ole tarvinnut tulla.” No ei kai, kun minä olin aina kotona. Paljon muutakin sain kuulla mutta tässä nyt nämä päällimmäiset.
Onko sulla ex:n lupa levitellä hänen asioitaan nimen kera? (Sensuroin sen pois yltä)
Breaking news: Olin muuttanut tietenkin nimen. Exäni ei oikeasti ollut Pekka.
Vaikka olisikin, niin aika hyvin perillä pitäisi olla asioista, jotta tunnistaisi. Pekkalla on tietääkseni aika monta kaimaa!
Siis nyt on tulilinjalla ja epäilyksen alla jokainen tuon etunimen omaava ja mahdollisesti muutama yhdistelmänimenkin haltija, joissa tuo nimi on osana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-anoppini oli mielinkielin niin kauan kuin olin hänen poikansa kanssa. Kun halusin erota, olin kuulemma pilannut kaikkien elämän ja ollut aina manipuloiva enkä kantanut huolta lapsesta. Olin ollut lapsen kanssa kotona melkein 3 vuotta ja huolehtinut joka ikisen yövalvomisen ja lapsen kaikki muutkin asiat. Ex-mies ei tarjoutunut hoitamaan yhtäkään yötä vauvan kanssa vaikka minulla oli diagnosoitu synnytyksen jälkeinen masennus.
Anopin perustelu siihen etten huolehtinut lapsesta oli se että menin harrastukseen kerran viikossa kun lapsi oli täyttänyt vuoden ja anoppi ja appiukko vahtivat lasta sen aikaa (heidän poikansa teki pitkää päivää töissä). ”Kun ei meidän ikinä EX:n menojen takia ole tarvinnut tulla.” No ei kai, kun minä olin aina kotona. Paljon muutakin sain kuulla mutta tässä nyt nämä päällimmäiset.
Onko sulla ex:n lupa levitellä hänen asioitaan nimen kera? (Sensuroin sen pois yltä)
Breaking news: Olin muuttanut tietenkin nimen. Exäni ei oikeasti ollut Pekka.
joojoo !! kuiteskin on pekka , nyt vaan selittelet kun kiinni jäit .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.Onko sulla mitään järkevää selitystä sille, että sun piti mainita olevasi akateeminen?
Pitkä koulutus vaatii sinnikkyyttä ja osoittaa, että arvostaa elämässä muutakin kuin keittiöhommia ja lastenhoitoa, mutta ei niitä väheksykään.
Niin niin, mutta onko se akateemisuus pakko mainita joka kerta anopin kanssa jutellessa?
Kuka täällä on väittänyt höpöttävänsä akateemisuudestaan anopille joka tapaamisella? Toki se on mukavampi aihe kuin jonkun itselle tuntemattoman kumminkaiman tyttären syöpähoidot tai kuinka Paavon ja Pirkon poika (niin kuka?) on eronnut.
Miksi akateemisuudesta ei saa puhua? Tuleeko sulle paha mieli, kun ei omat rahkeet riitä?
Oletit väärin. En vain ymmärrä, miksi sitä koulutustaustaa pitää tunkea keskusteluun, johon se ei kuulu.
Mitä sekään kuuluu, että kirjoittaja on työssäkäyvä, ja nainen, ja että lapset ovat (ainakin äitinsä mielestä) ihania? Silti niistäkään et huomauttanut kirjoittajalle. Jutut jäisivät aika lyhyiksi, jos sanaakaan ”ylimääräistä” ei saisi kirjoittaa.
Ps. akateemisuus kertoo sen, että on ainakin jotain tehnyt, eikä ole (pelkästään) sängyn pohjalla ma’annut.
Pps. Tuo jälkikirjoitus ei tarkoita sitä, että ei-akateeminen olisi (automaattisesti) sängyn pohjalla makoileva lusmu. Ahkeria ja tekeviä ihmisiä on varsin eri koulutustaustoilla olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.Onko sulla mitään järkevää selitystä sille, että sun piti mainita olevasi akateeminen?
Pitkä koulutus vaatii sinnikkyyttä ja osoittaa, että arvostaa elämässä muutakin kuin keittiöhommia ja lastenhoitoa, mutta ei niitä väheksykään.
Niin niin, mutta onko se akateemisuus pakko mainita joka kerta anopin kanssa jutellessa?
Kuka täällä on väittänyt höpöttävänsä akateemisuudestaan anopille joka tapaamisella? Toki se on mukavampi aihe kuin jonkun itselle tuntemattoman kumminkaiman tyttären syöpähoidot tai kuinka Paavon ja Pirkon poika (niin kuka?) on eronnut.
Miksi akateemisuudesta ei saa puhua? Tuleeko sulle paha mieli, kun ei omat rahkeet riitä?
Oletit väärin. En vain ymmärrä, miksi sitä koulutustaustaa pitää tunkea keskusteluun, johon se ei kuulu.
Mitä sekään kuuluu, että kirjoittaja on työssäkäyvä, ja nainen, ja että lapset ovat (ainakin äitinsä mielestä) ihania? Silti niistäkään et huomauttanut kirjoittajalle. Jutut jäisivät aika lyhyiksi, jos sanaakaan ”ylimääräistä” ei saisi kirjoittaa.
Ps. akateemisuus kertoo sen, että on ainakin jotain tehnyt, eikä ole (pelkästään) sängyn pohjalla ma’annut.
Pps. Tuo jälkikirjoitus ei tarkoita sitä, että ei-akateeminen olisi (automaattisesti) sängyn pohjalla makoileva lusmu. Ahkeria ja tekeviä ihmisiä on varsin eri koulutustaustoilla olemassa.
Yleensä varsinkin vanhukset arvostavat sitä, että on kouluttautunut, mutta kirjoittaja ei siltikään kelpaa anopilleen, veikkaan että tää oli se pointti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.Onko sulla mitään järkevää selitystä sille, että sun piti mainita olevasi akateeminen?
Pitkä koulutus vaatii sinnikkyyttä ja osoittaa, että arvostaa elämässä muutakin kuin keittiöhommia ja lastenhoitoa, mutta ei niitä väheksykään.
Niin niin, mutta onko se akateemisuus pakko mainita joka kerta anopin kanssa jutellessa?
Kuka täällä on väittänyt höpöttävänsä akateemisuudestaan anopille joka tapaamisella? Toki se on mukavampi aihe kuin jonkun itselle tuntemattoman kumminkaiman tyttären syöpähoidot tai kuinka Paavon ja Pirkon poika (niin kuka?) on eronnut.
Miksi akateemisuudesta ei saa puhua? Tuleeko sulle paha mieli, kun ei omat rahkeet riitä?
Oletit väärin. En vain ymmärrä, miksi sitä koulutustaustaa pitää tunkea keskusteluun, johon se ei kuulu.
Mitä sekään kuuluu, että kirjoittaja on työssäkäyvä, ja nainen, ja että lapset ovat (ainakin äitinsä mielestä) ihania? Silti niistäkään et huomauttanut kirjoittajalle. Jutut jäisivät aika lyhyiksi, jos sanaakaan ”ylimääräistä” ei saisi kirjoittaa.
Ps. akateemisuus kertoo sen, että on ainakin jotain tehnyt, eikä ole (pelkästään) sängyn pohjalla ma’annut.
Pps. Tuo jälkikirjoitus ei tarkoita sitä, että ei-akateeminen olisi (automaattisesti) sängyn pohjalla makoileva lusmu. Ahkeria ja tekeviä ihmisiä on varsin eri koulutustaustoilla olemassa.
Akateemisuus ei ole millään mittarilla mikään tae ihmisen ahkeruudesta.
DI, 50
Eipä niin. Mutta kertoo sen, että henkilöllä on ollut riittävästi sinnikkyyttä ja perslihaksia hankkia itselleen tutkinto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.Onko sulla mitään järkevää selitystä sille, että sun piti mainita olevasi akateeminen?
Pitkä koulutus vaatii sinnikkyyttä ja osoittaa, että arvostaa elämässä muutakin kuin keittiöhommia ja lastenhoitoa, mutta ei niitä väheksykään.
Niin niin, mutta onko se akateemisuus pakko mainita joka kerta anopin kanssa jutellessa?
Kuka täällä on väittänyt höpöttävänsä akateemisuudestaan anopille joka tapaamisella? Toki se on mukavampi aihe kuin jonkun itselle tuntemattoman kumminkaiman tyttären syöpähoidot tai kuinka Paavon ja Pirkon poika (niin kuka?) on eronnut.
Miksi akateemisuudesta ei saa puhua? Tuleeko sulle paha mieli, kun ei omat rahkeet riitä?
Oletit väärin. En vain ymmärrä, miksi sitä koulutustaustaa pitää tunkea keskusteluun, johon se ei kuulu.
Mitä sekään kuuluu, että kirjoittaja on työssäkäyvä, ja nainen, ja että lapset ovat (ainakin äitinsä mielestä) ihania? Silti niistäkään et huomauttanut kirjoittajalle. Jutut jäisivät aika lyhyiksi, jos sanaakaan ”ylimääräistä” ei saisi kirjoittaa.
Ps. akateemisuus kertoo sen, että on ainakin jotain tehnyt, eikä ole (pelkästään) sängyn pohjalla ma’annut.
Pps. Tuo jälkikirjoitus ei tarkoita sitä, että ei-akateeminen olisi (automaattisesti) sängyn pohjalla makoileva lusmu. Ahkeria ja tekeviä ihmisiä on varsin eri koulutustaustoilla olemassa.
Tiedän yhden anopin joka ei vieläkään hyväksy ystävääni. Ainut syy on,se, että hän ei ole akateeminen kuten anoppi ja hänen miehensä sekä poikansa! Arvostelee lähes kaikesta ja myös ulkonäkö ei miellyttä rouva täydellistä. Ystävä on aina ollut todella ahkera käymään töissä, se sapettaa tässä hommassa eniten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.Onko sulla mitään järkevää selitystä sille, että sun piti mainita olevasi akateeminen?
Pitkä koulutus vaatii sinnikkyyttä ja osoittaa, että arvostaa elämässä muutakin kuin keittiöhommia ja lastenhoitoa, mutta ei niitä väheksykään.
Niin niin, mutta onko se akateemisuus pakko mainita joka kerta anopin kanssa jutellessa?
Kuka täällä on väittänyt höpöttävänsä akateemisuudestaan anopille joka tapaamisella? Toki se on mukavampi aihe kuin jonkun itselle tuntemattoman kumminkaiman tyttären syöpähoidot tai kuinka Paavon ja Pirkon poika (niin kuka?) on eronnut.
Miksi akateemisuudesta ei saa puhua? Tuleeko sulle paha mieli, kun ei omat rahkeet riitä?
Oletit väärin. En vain ymmärrä, miksi sitä koulutustaustaa pitää tunkea keskusteluun, johon se ei kuulu.
Mitä sekään kuuluu, että kirjoittaja on työssäkäyvä, ja nainen, ja että lapset ovat (ainakin äitinsä mielestä) ihania? Silti niistäkään et huomauttanut kirjoittajalle. Jutut jäisivät aika lyhyiksi, jos sanaakaan ”ylimääräistä” ei saisi kirjoittaa.
Ps. akateemisuus kertoo sen, että on ainakin jotain tehnyt, eikä ole (pelkästään) sängyn pohjalla ma’annut.
Pps. Tuo jälkikirjoitus ei tarkoita sitä, että ei-akateeminen olisi (automaattisesti) sängyn pohjalla makoileva lusmu. Ahkeria ja tekeviä ihmisiä on varsin eri koulutustaustoilla olemassa.
Akateemisuus ei ole millään mittarilla mikään tae ihmisen ahkeruudesta.
DI, 50
Eipä niin. Mutta kertoo sen, että henkilöllä on ollut riittävästi sinnikkyyttä ja perslihaksia hankkia itselleen tutkinto.
Voi kun sinä olet niin täydellinen ihminen, lihaksia ei tuohon hommaan tarvita vaan raakaan työntekoon muuten.
Niiinpä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.Onko sulla mitään järkevää selitystä sille, että sun piti mainita olevasi akateeminen?
Pitkä koulutus vaatii sinnikkyyttä ja osoittaa, että arvostaa elämässä muutakin kuin keittiöhommia ja lastenhoitoa, mutta ei niitä väheksykään.
Niin niin, mutta onko se akateemisuus pakko mainita joka kerta anopin kanssa jutellessa?
Kuka täällä on väittänyt höpöttävänsä akateemisuudestaan anopille joka tapaamisella? Toki se on mukavampi aihe kuin jonkun itselle tuntemattoman kumminkaiman tyttären syöpähoidot tai kuinka Paavon ja Pirkon poika (niin kuka?) on eronnut.
Miksi akateemisuudesta ei saa puhua? Tuleeko sulle paha mieli, kun ei omat rahkeet riitä?
Oletit väärin. En vain ymmärrä, miksi sitä koulutustaustaa pitää tunkea keskusteluun, johon se ei kuulu.
Mitä sekään kuuluu, että kirjoittaja on työssäkäyvä, ja nainen, ja että lapset ovat (ainakin äitinsä mielestä) ihania? Silti niistäkään et huomauttanut kirjoittajalle. Jutut jäisivät aika lyhyiksi, jos sanaakaan ”ylimääräistä” ei saisi kirjoittaa.
Ps. akateemisuus kertoo sen, että on ainakin jotain tehnyt, eikä ole (pelkästään) sängyn pohjalla ma’annut.
Pps. Tuo jälkikirjoitus ei tarkoita sitä, että ei-akateeminen olisi (automaattisesti) sängyn pohjalla makoileva lusmu. Ahkeria ja tekeviä ihmisiä on varsin eri koulutustaustoilla olemassa.
Tiedän yhden anopin joka ei vieläkään hyväksy ystävääni. Ainut syy on,se, että hän ei ole akateeminen kuten anoppi ja hänen miehensä sekä poikansa! Arvostelee lähes kaikesta ja myös ulkonäkö ei miellyttä rouva täydellistä. Ystävä on aina ollut todella ahkera käymään töissä, se sapettaa tässä hommassa eniten.
Kamala anoppi. Minun anoppi taas ei arvosta koulutusta. Lasten hankkiminen ja pullan leipominen ovat vasta jotain, ja oikeastaan ainoita arvostettavia asioita.
Onko sulla ex:n lupa levitellä hänen asioitaan nimen kera? (Sensuroin sen pois yltä)