Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ehdotti, että antaisimme monta vuotta odotetun vauvamme mieheni veljelle, jolla ei ole lapsia.

Anoppi on aina halunnut antaa kaiken hyvän juuri tälle esikoispojalleen, muista lapsista ei niin väliksi.

Että mitä?!

Vierailija kirjoitti:

Kun aloin seurustella exäni kanssa, hänen vanhempansa päättivät jostain syystä inhota minua. Vaikken ollut koskaan tavannut miehen vanhempia, he olivat ilmoittaneet pojalleen, etteivät halua olla kanssani missään tekemisissä.

Kun olimme olleet jonkin aikaa yhdessä, mies kuitenkin ehdotti, että pistäytyisin hänen kanssaan vanhempiensa luona. Suostuin, koska ajattelin, että jos olen oikein ystävällinen ja mukava, niin ehkä miehen vanhemmat hyväksyisivät minut poikansa kumppaniksi.

Ikävä kyllä vierailu ei sujunut kovinkaan hyvin. Appi istui koko visiitin ajan toisessa huoneessa, eikä puhunut minulle sanaakaan. Anoppi suvaitsi sentään tervehtiä, muttei muuten keskustellut kanssani yhtään mistään.

Jälkeenpäin anoppi oli kuulemma valittanut miehelleni, että miksi minut oli tarvinnut heille raahata. Sen jälkeen en näihin ihmisiin enää yrittänyt tehdä tuttavuutta. :D

Kaikki miä appi ja anoppi sinusta tiesivät, he olivat kuulleet omalta pojaltaan. Mitä sellaista hän kertoi, että reagoivat noin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun aloin seurustella exäni kanssa, hänen vanhempansa päättivät jostain syystä inhota minua. Vaikken ollut koskaan tavannut miehen vanhempia, he olivat ilmoittaneet pojalleen, etteivät halua olla kanssani missään tekemisissä.

Kun olimme olleet jonkin aikaa yhdessä, mies kuitenkin ehdotti, että pistäytyisin hänen kanssaan vanhempiensa luona. Suostuin, koska ajattelin, että jos olen oikein ystävällinen ja mukava, niin ehkä miehen vanhemmat hyväksyisivät minut poikansa kumppaniksi.

Ikävä kyllä vierailu ei sujunut kovinkaan hyvin. Appi istui koko visiitin ajan toisessa huoneessa, eikä puhunut minulle sanaakaan. Anoppi suvaitsi sentään tervehtiä, muttei muuten keskustellut kanssani yhtään mistään.

Jälkeenpäin anoppi oli kuulemma valittanut miehelleni, että miksi minut oli tarvinnut heille raahata. Sen jälkeen en näihin ihmisiin enää yrittänyt tehdä tuttavuutta. :D

Kaikki miä appi ja anoppi sinusta tiesivät, he olivat kuulleet omalta pojaltaan. Mitä sellaista hän kertoi, että reagoivat noin?

Totta, tai sitten tuon perheen sisäisissä suhteissa ja vieraisiin suhtautumisessa on jotain todella outoa.

Vierailija kirjoitti:

Appiukko jätti mieheni perinnöstä, kun hän meni kanssani naimisiin. Häälahjaksi saatiin se, ettei appiukko pitänyt enää mitään yhteyttä kuolemaansa saakka. Kun mies hakkasi minua, soitin anopilta apua. Ei soittanut poliiseja, en saanut mitään apua. Mies mursi nenäni. Tarvitsin paljon terapiaa selvitäkseni näistä appivanhemmista.

Mitä ihmettä? Soitat anopilta apua, kun tarvitset poliisia? 112 olisi ollut oikea numero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä vihaketjua kaivataan kun torpan ketju katosi. Vuodelta 2013!!! Raahattu ketju. Oikeasti. Get a grip.

Mitä väliä vuosiluvulla on? Tämäkin aihe on aina vaan ajankohtainen.

Kalevalaakin luetaan, vaikka se on vuodelta yks tai kaks. Miksei sitten tätä?

Vierailija kirjoitti:

Anoppi epäili, että lapsen isä ei ole poikansa, vaan olisi appiukko :D 

Meillä anoppi epäilee mieheni isyyttä, kun mun lapset ovat keskenään melko eri näköiset. Vanhempi isänsä kopio, nuoremman piirteet taas minun suvustani.

Anopilla on kolme lasta, ja eivät hekään ole keskenään identtisiä, mutta mun lasten pitäisi olla? On aikoinaan itkenyt ja valittanut suureen ääneen miehelleni, ettei kai tuota kuopusta ole omakseen tunnustanut!

Näin meidän kesken täytyy tunnustaa, että en ole kenenkään muun kanssa mieheni tapaamisen jälkeen ollut niin läheisissä tekemisissä, että hän voisi jonkun muun olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä vihaketjua kaivataan kun torpan ketju katosi. Vuodelta 2013!!! Raahattu ketju. Oikeasti. Get a grip.

Mitä väliä vuosiluvulla on? Tämäkin aihe on aina vaan ajankohtainen.

Kalevalaakin luetaan, vaikka se on vuodelta yks tai kaks. Miksei sitten tätä?

Hankalat puolison (tai omat) vanhemmat on valitettavan ajankohtainen ongelma monelle. Itse en ole oikein löytänyt tähän vertaistukea muualta kuin keskustelupalstoilta. Tätä ei voi ymmärtää, ellei ole itsekokenut vastaavaa. Vuosiluku vaihtuu, ongelma pysyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun aloin seurustella exäni kanssa, hänen vanhempansa päättivät jostain syystä inhota minua. Vaikken ollut koskaan tavannut miehen vanhempia, he olivat ilmoittaneet pojalleen, etteivät halua olla kanssani missään tekemisissä.

Kun olimme olleet jonkin aikaa yhdessä, mies kuitenkin ehdotti, että pistäytyisin hänen kanssaan vanhempiensa luona. Suostuin, koska ajattelin, että jos olen oikein ystävällinen ja mukava, niin ehkä miehen vanhemmat hyväksyisivät minut poikansa kumppaniksi.

Ikävä kyllä vierailu ei sujunut kovinkaan hyvin. Appi istui koko visiitin ajan toisessa huoneessa, eikä puhunut minulle sanaakaan. Anoppi suvaitsi sentään tervehtiä, muttei muuten keskustellut kanssani yhtään mistään.

Jälkeenpäin anoppi oli kuulemma valittanut miehelleni, että miksi minut oli tarvinnut heille raahata. Sen jälkeen en näihin ihmisiin enää yrittänyt tehdä tuttavuutta. :D

Kaikki miä appi ja anoppi sinusta tiesivät, he olivat kuulleet omalta pojaltaan. Mitä sellaista hän kertoi, että reagoivat noin?

Totta, tai sitten tuon perheen sisäisissä suhteissa ja vieraisiin suhtautumisessa on jotain todella outoa.

Mun anoppi inhosi mua jo ennen tapaamista. Tiesi minusta nimen ja iän noin suurinpiirtein. Halusi pitää poikansa ikuisesti omana ilmaisena renkinään, eikä anopin suunnitelmiin sopinut, että poika hankkii puolison ja lapsia. Perhe kun vie pojan aikaa, ja voi jopa käydä niin, että oma perhe nousee arvoasteikossa äidin yläpuolelle!

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmiset oikein repii näitä anoppeja ja appia, tai ylipäätään tällaisia ihmisiä?? Miksi kaikki ihmiset, ketkä minä tapaan, ovat ihan normaaleja ainakin noin suunnilleen?

Sanankäytöstä ilmenee, että suurin osa on sellaista white trash -porukkaa, viina virtaa, korkkarit kattoon, kalja maistuu, kirosanat lentelee ja alatyylinen huumori, juoruilua, väkivaltakin tuntuu olevan läsnä. Ihmiset, jotka vähänkään miettivät edesottamuksiaan eivät käyttäydy näin.

Hämmästyttäviä tarinoita, olen todella pahoillani, että niin iso osa ihmisistä kohtaa tuollaisia anoppeja ja appia.

Muistan lapsuudestani, kuinka mummoni (syntyi joskus 1900 -luvun alussa) sanat painuivat äitini kautta mieleen. Mummo oli sitä mieltä, että jos oma lapsi on onnellinen puolisonsa kanssa, myös hän on lapsensa puolesta onnellinen, ja hyväksyy varauksetta tämän puolison794. Mummoni oli todella humaani ja avarakatseinen ihminen. Pakosti tulee mieleen, että nämä hirviöanopit ja -apet ovat jotenkin mieleltään vinksahtaneita.

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyttäviä tarinoita, olen todella pahoillani, että niin iso osa ihmisistä kohtaa tuollaisia anoppeja ja appia.

Muistan lapsuudestani, kuinka mummoni (syntyi joskus 1900 -luvun alussa) sanat painuivat äitini kautta mieleen. Mummo oli sitä mieltä, että jos oma lapsi on onnellinen puolisonsa kanssa, myös hän on lapsensa puolesta onnellinen, ja hyväksyy varauksetta tämän puolison794. Mummoni oli todella humaani ja avarakatseinen ihminen. Pakosti tulee mieleen, että nämä hirviöanopit ja -apet ovat jotenkin mieleltään vinksahtaneita.

Kateellisia ja mustasukkaisia vaan ovat.

Olin väkivaltaisessa suhteessa, jossa väkivalta kohdistui rajulla tavalla minuun. Niinkuin useimmissa väkivaltaisissa suhteissa, myös entisessä parisuhteessani ilmenevä väkivalta pysyi pitkään salassa muilta, pahentuen loppua kohden. Ennen eroamme jouduin sairaalahoitoon väkivallan takia, ja puhuin ex-appiukolleni puhelimessa ollessani sairaalassa. Tässä vaiheessa siis kaikki oli tullut ilmi myös eksäni vanhemmille, ja ex-appiukkoni totesi minulle: ”yrittäisit antaa ymmärrystä pojalleni (vaikka hän pahoinpitelee) sillä hänellä on ollut vaikeat välit äitiinsä, eikä välttämättä oikein tiedä miten naisten kanssa kuuluu olla, kyllähän hän jossain vaiheessa varmasti lopettaa.” (!!) No ei lopettanut enkä minä jäänyt odottelemaan milloin löydän itseni haudasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyttäviä tarinoita, olen todella pahoillani, että niin iso osa ihmisistä kohtaa tuollaisia anoppeja ja appia.

Muistan lapsuudestani, kuinka mummoni (syntyi joskus 1900 -luvun alussa) sanat painuivat äitini kautta mieleen. Mummo oli sitä mieltä, että jos oma lapsi on onnellinen puolisonsa kanssa, myös hän on lapsensa puolesta onnellinen, ja hyväksyy varauksetta tämän puolison794. Mummoni oli todella humaani ja avarakatseinen ihminen. Pakosti tulee mieleen, että nämä hirviöanopit ja -apet ovat jotenkin mieleltään vinksahtaneita.

Kateellisia ja mustasukkaisia vaan ovat.

Mun anoppi on vallanhimoinen narsisti. Kateellinen on kyllä, ja valehtelija. Mestari manipuloimaan. Kauhea ihminen, ei vain minulle.

Appiukko on ankea. Vähättelee ja inhoaa mua. No onneksi ei tarvi olla tekemisissä pahemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmiset oikein repii näitä anoppeja ja appia, tai ylipäätään tällaisia ihmisiä?? Miksi kaikki ihmiset, ketkä minä tapaan, ovat ihan normaaleja ainakin noin suunnilleen?

Sanankäytöstä ilmenee, että suurin osa on sellaista white trash -porukkaa, viina virtaa, korkkarit kattoon, kalja maistuu, kirosanat lentelee ja alatyylinen huumori, juoruilua, väkivaltakin tuntuu olevan läsnä. Ihmiset, jotka vähänkään miettivät edesottamuksiaan eivät käyttäydy näin.

Aika paljon näitä vinksahtaneita on, mukaan lukien siinä 70-luvulla syntyneiden äidit -ketjussa olleet sekopäät, liekö samoja. Tässä ketjussa suurin osa tuntui ainakin asuvan jossain perähikiällä ja olevan muutenkin kuin suoraan 1800-luvulta asenteineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi epäili, että lapsen isä ei ole poikansa, vaan olisi appiukko :D 

Meillä anoppi epäilee mieheni isyyttä, kun mun lapset ovat keskenään melko eri näköiset. Vanhempi isänsä kopio, nuoremman piirteet taas minun suvustani.

Anopilla on kolme lasta, ja eivät hekään ole keskenään identtisiä, mutta mun lasten pitäisi olla? On aikoinaan itkenyt ja valittanut suureen ääneen miehelleni, ettei kai tuota kuopusta ole omakseen tunnustanut!

Näin meidän kesken täytyy tunnustaa, että en ole kenenkään muun kanssa mieheni tapaamisen jälkeen ollut niin läheisissä tekemisissä, että hän voisi jonkun muun olla.

siis onko niillä anoppisi lapsilla sama isä ??

Minulla oli äidillinen, kohtelias ja huomaavainen anoppi, joka ei ikinä sanonut kenestäkään pahaa sanaa, rakasti lastani ja kävi hoitamassa häntä tarvittaessa kun tyttö oli pieni..toi leluja ja vaatteita tullessaan.

Ikinä hän ei kellekkään sanonut pahaa sanaa ja hyväksyi toisten mielipiteet..

Poikansa kanssa oli myös hyvissä väleissä,  kun hänelle tuli ikää kävin auttamassa häntä esim. ostosten noutamisessa ja siivouksessa.

Jotain osoitti se, kun ensimmäisen kerran kävin anoppini luona, keitti kahvit ja jutteli mukavia..

Tälläistä anoppi oli oikeasti olemassa..kevyet  mullat hänen haudalleen, vieläkin on ikävä häntä.

Anoppi vuosimallia 1923 kirjoitti:

Minulla oli äidillinen, kohtelias ja huomaavainen anoppi, joka ei ikinä sanonut kenestäkään pahaa sanaa, rakasti lastani ja kävi hoitamassa häntä tarvittaessa kun tyttö oli pieni..toi leluja ja vaatteita tullessaan.

Ikinä hän ei kellekkään sanonut pahaa sanaa ja hyväksyi toisten mielipiteet..

Poikansa kanssa oli myös hyvissä väleissä,  kun hänelle tuli ikää kävin auttamassa häntä esim. ostosten noutamisessa ja siivouksessa.

Jotain osoitti se, kun ensimmäisen kerran kävin anoppini luona, keitti kahvit ja jutteli mukavia..

Tälläistä anoppi oli oikeasti olemassa..kevyet  mullat hänen haudalleen, vieläkin on ikävä häntä.

Mieheni mummo oli ihan samanlainen, ja vieläpä samana vuonna syntynyt :). Aivan ihana ihminen. Anoppi taas on ihan toista maata.

Anopin kanssa pahin kokemus oli hänen kuolemansa sairauden murtamana.

Vierailija kirjoitti:

Oma mummoni on valitettavasti kauhuanoppi monille. Naaman edessä esittää kivaa, selän takana puhuu pahaa kaikista (lapsenlapsistaankin toisille lastenlapsille, siis vielä kun olimne lapsia!), valehtelee, juoruilee, pelaa ihan ihme pelejä. Hänelle kun jonkun asian kertoo, sen (vääristellyn version) tietää päivän päästä koko suku. Ei ole se pullantuoksuisin mummonakaan. Esim. olin koko lapsuuteni ajan toivonut hartaasti kissaa lemmikiksi, ja mummo kyllä tiesi tämän. Kun olin 13, meille otettiin vihdoin kissa. Näytin siitä innoissani kuvaa mummolle, jonka ainoa kommentti oli "onpa ruma kissa". Oli söpö musta kissanpentu...

Mun äiti ei varsinaisesti kauhu ole, mutta voisin kuvitella tuon "ruma kissa" kommentin hänen suustaan. Pitää kyllä eläimistä, mutta lyö asioita leikiksi ihan kummallisissa tilanteissa oman perheen kesken. Eli jos tuohonkin hänelle kommentoisi takaisin, että mitä ihmettä nyt, niin sanoisi, että se oli vitsi, oletpa tosikko.

Pitää mua ihan järkyttävän tosikkona, mutta kyse on siitä, että olen niin lopen kyllästynyt tuohon hölmöön vitsailuun sille sopimattomissa kohdissa. Miksi aina pitää vitsailla, varsinkin kun pitäisi joskus puhua kunnolla jostain asiasta, niin vitsiähän siinä aletaan heittämään ja puhuminen jää. Naureskelee kun hänellä on niin hyvä huumorintaju. Sen taakse piilotetaan käsittelemättömät asiat, jotka sitten patoutuu.

Muu suku varmaan pitääkin häntä hauskana, mutta minä kun olen eniten tekemisissä, niin alkaa huumori olla hukassa. Olen pyytänyt että jutellaan kunnolla, mutta aina se kääntyy tähän joutavaan asian vierestä vitsailuun.