Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset

Vierailija kirjoitti:

Mun anopille on suosikkilapsi, joka on mieheni sisko. Omalle pojalleen ei oikein mitään muuta osaa jutella, kun tämän siskon asioita. Koskaan ei kysele, mitä pojalle itselleen kuuluu. Samoin siskon lapset ovat suosikkilapsia. Meidän lapsen kanssa ollessaan puhuu siskon lapsista koko ajan. Muutoinkin hyysää siskon lapsia jatkuvasti. Meidän lasta näkee harvoin. Silloinkin, kun näkee, niin puhuttelee tätä siskon lasten nimillä vahingossa ja sekoittaa asiat ja lapset koko ajan. Mieheni ei koskaan sano mitään näistä tälle äidilleen, eikä edes minulle oikein kunnolla myönnä, että se ei ole hyväksyttävää. Tekisi niin mieli sanoa jotain, että ei ole hyväksi lapsille, että suosikit tuodaan kovin selkeästi esille. Ehkä sanonkin joskus.

Mun isänäidin lempilapsi oli hänen vanhin poikansa. Voi niitä kehuja, meitin Matti sinne ja Meitin Matti tonne. No tietty miniöistä paras oli Matin vaimo, Liisa ja lapsenlapsista parhaat heidän lapsensa. Kyllä naurettiin aikoinaan vedet silmissä mummo jutuille. Joka lauseessa vilahti Meitin Matti ja Meitin Liisa. Mummolla kaksi muutakin poikaa joilla perheet. Nämä kaksi muuta veljestä ikänsä myös hyviä ystäviä.

Lempilapseen molemmilla huonommat välit. Vähä kun hyvänpäivän tuttuja.

Appi sai diagnoosin eturauhassyövästä ja tulevasta leikkauksesta.

Anopin reaktio - huusi kurkkusuorana ja arvatkaapa mistä ? Siitä kun hän ei sitten saa vähään aikaan seksiä. Anoppi silloin 70-vuotias.

Muutenkin ihan sekaisin oleva puolihullu.

viittaa juoppohulluuteen

Jotenkin sairasta joidenkin äitien tarrautuminen omaan poikaansa.

Kyse on mustasukkaisuudesta. Äiti ei päästä irti.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi Silittelee 45 v poikansa päätä ohimennen, miehen kotona siivoaa, pyykkää, hoitaa pihan yms. Ollaan oltu 15 vuotta yhdessä, eikä edelleenkään asuta yhdessä ... ostettiin kesäasunto, appiukko ilmoitti ensimmäisenä että vessan pönttö vuotaa, onko korjausvälineitä. Ilmoitin miehelleni, että korjaa ihan itse kun osaa, siihen ei hänen vanhempiaan tarvita eikä mihinkään muuhunkaan hommaan mitä kesäasunnolla pitäisi korjailla.

Voi järkytys, olen varmaan sitten anoppi from hell. Voin silittää ohikulkiessani poikaani poskesta tai päästä tai jopa halata. Kerron myös hänelle aika ajoin kuinka rakas hän on minulle. Herra on yli kolmenkymmenen ja asunut omillaan jo toistakymmentä vuotta.

Ei ole miniä koskaan valittanut käytöksestäni kylläkään.

En ole tavannut appivanhempiani kuin pari kertaa, joten ei ole ongelmia ollut. Asuvat toisella puolella maapalloa. Kaipa ne ihan kivoja on.:))

Ei ole hyvää sanottavaa. Olisi huolestuttavaa jos tulisi anopin kanssa toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Mun anopille on suosikkilapsi, joka on mieheni sisko. Omalle pojalleen ei oikein mitään muuta osaa jutella, kun tämän siskon asioita. Koskaan ei kysele, mitä pojalle itselleen kuuluu. Samoin siskon lapset ovat suosikkilapsia. Meidän lapsen kanssa ollessaan puhuu siskon lapsista koko ajan. Muutoinkin hyysää siskon lapsia jatkuvasti. Meidän lasta näkee harvoin. Silloinkin, kun näkee, niin puhuttelee tätä siskon lasten nimillä vahingossa ja sekoittaa asiat ja lapset koko ajan. Mieheni ei koskaan sano mitään näistä tälle äidilleen, eikä edes minulle oikein kunnolla myönnä, että se ei ole hyväksyttävää. Tekisi niin mieli sanoa jotain, että ei ole hyväksi lapsille, että suosikit tuodaan kovin selkeästi esille. Ehkä sanonkin joskus.

Kannattaisiko sanoa edes jotakin, vaikka loukkaantuukin. Onhan tuommoinen käyttäytyminen kuitenkin vahingollista sinun lapsillesi.

Kummeksun näistä kommenteista niitä, joiden mukaan anoppi ei saisi enää osoittaa rakkautta pojalleen sen jälkeen, kun miniä on tullut kuvioihin mukaan. Äidinrakkaus säilyy ikuisesti ja on luonteeltaan täysin erilaista kuin vaimon rakkaus. Minulta riittää muuten halaukset sekä pojalle että miniälle. Molemmat ovat ihania ja olen ylpeä ja onnellinen heistä molemmista. Pojallani on hyvä ihminen vaimona. On klisee sanoa, että sain pojan vaimosta tyttären lisää, mutta siltä minusta tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ehdotti, että antaisimme monta vuotta odotetun vauvamme mieheni veljelle, jolla ei ole lapsia.

Anoppi on aina halunnut antaa kaiken hyvän juuri tälle esikoispojalleen, muista lapsista ei niin väliksi.

Aivan hirveää käytöstä!

Miten tuo menisi verotuksessa, pitääkö maksaa lahjavero?

Vierailija kirjoitti:

Kummeksun näistä kommenteista niitä, joiden mukaan anoppi ei saisi enää osoittaa rakkautta pojalleen sen jälkeen, kun miniä on tullut kuvioihin mukaan. Äidinrakkaus säilyy ikuisesti ja on luonteeltaan täysin erilaista kuin vaimon rakkaus. Minulta riittää muuten halaukset sekä pojalle että miniälle. Molemmat ovat ihania ja olen ylpeä ja onnellinen heistä molemmista. Pojallani on hyvä ihminen vaimona. On klisee sanoa, että sain pojan vaimosta tyttären lisää, mutta siltä minusta tuntuu.

Ihana kommentti :).

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ehdotti, että antaisimme monta vuotta odotetun vauvamme mieheni veljelle, jolla ei ole lapsia.

Anoppi on aina halunnut antaa kaiken hyvän juuri tälle esikoispojalleen, muista lapsista ei niin väliksi.

Miten tuo olisi käytännössä toteutettu?

Appi on koko joulun huomautellut etten vaan syö liikaa suklaata. Kun tokaisin että ihanaa ollut rentoutua, hän kiirehti sanomaan että välillä on hyvä käydä ulkoilemassa eikä vaan mättää konvehtia. Emme edes vietä joulua yhdessä eikä hänellä ole mitään tietoa mitä perheemme syö tai on syömättä. Hänen pahin pelkonsa on, että pojallansa olisi ylipainoinen vaimo. Vaikea ymmärtää noin huonoa käytöstä, olen hoikka nainen ja mitä sitten jos en olisikaan.

Ilonas kirjoitti:

Appi on koko joulun huomautellut etten vaan syö liikaa suklaata. Kun tokaisin että ihanaa ollut rentoutua, hän kiirehti sanomaan että välillä on hyvä käydä ulkoilemassa eikä vaan mättää konvehtia. Emme edes vietä joulua yhdessä eikä hänellä ole mitään tietoa mitä perheemme syö tai on syömättä. Hänen pahin pelkonsa on, että pojallansa olisi ylipainoinen vaimo. Vaikea ymmärtää noin huonoa käytöstä, olen hoikka nainen ja mitä sitten jos en olisikaan.

Törkeää. Herkemmälle voisi puhjeta bulimia tmv. tuommoisista kommenteista.

Vierailija kirjoitti:

Ilonas kirjoitti:

Appi on koko joulun huomautellut etten vaan syö liikaa suklaata. Kun tokaisin että ihanaa ollut rentoutua, hän kiirehti sanomaan että välillä on hyvä käydä ulkoilemassa eikä vaan mättää konvehtia. Emme edes vietä joulua yhdessä eikä hänellä ole mitään tietoa mitä perheemme syö tai on syömättä. Hänen pahin pelkonsa on, että pojallansa olisi ylipainoinen vaimo. Vaikea ymmärtää noin huonoa käytöstä, olen hoikka nainen ja mitä sitten jos en olisikaan.

Törkeää. Herkemmälle voisi puhjeta bulimia tmv. tuommoisista kommenteista.

Joo, minäpä tästä menen parvekkeelle huutamaan "älkää syökö suklaata" niin pian on puoli kansaa pytyn äärellä. Ei aikuiselle ihmiselle puhkea mitään häiriöitä satunnaisista roskapuheista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilonas kirjoitti:

Appi on koko joulun huomautellut etten vaan syö liikaa suklaata. Kun tokaisin että ihanaa ollut rentoutua, hän kiirehti sanomaan että välillä on hyvä käydä ulkoilemassa eikä vaan mättää konvehtia. Emme edes vietä joulua yhdessä eikä hänellä ole mitään tietoa mitä perheemme syö tai on syömättä. Hänen pahin pelkonsa on, että pojallansa olisi ylipainoinen vaimo. Vaikea ymmärtää noin huonoa käytöstä, olen hoikka nainen ja mitä sitten jos en olisikaan.

Törkeää. Herkemmälle voisi puhjeta bulimia tmv. tuommoisista kommenteista.

Joo, minäpä tästä menen parvekkeelle huutamaan "älkää syökö suklaata" niin pian on puoli kansaa pytyn äärellä. Ei aikuiselle ihmiselle puhkea mitään häiriöitä satunnaisista roskapuheista.

Sanoin herkemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilonas kirjoitti:

Appi on koko joulun huomautellut etten vaan syö liikaa suklaata. Kun tokaisin että ihanaa ollut rentoutua, hän kiirehti sanomaan että välillä on hyvä käydä ulkoilemassa eikä vaan mättää konvehtia. Emme edes vietä joulua yhdessä eikä hänellä ole mitään tietoa mitä perheemme syö tai on syömättä. Hänen pahin pelkonsa on, että pojallansa olisi ylipainoinen vaimo. Vaikea ymmärtää noin huonoa käytöstä, olen hoikka nainen ja mitä sitten jos en olisikaan.

Törkeää. Herkemmälle voisi puhjeta bulimia tmv. tuommoisista kommenteista.

Joo, minäpä tästä menen parvekkeelle huutamaan "älkää syökö suklaata" niin pian on puoli kansaa pytyn äärellä. Ei aikuiselle ihmiselle puhkea mitään häiriöitä satunnaisista roskapuheista.

Tuommoiset tyypit laukoo niitä kaikille, ei pelkästään aikuisille. Tunnen ihmisen jolle puhkesi anoreksia jatkuvista mummon ilkeistä kommenteista. Muuttuva keho on herkkä asia nuorelle jo muutenkin.

Ihan järkyttäviä juttuja, ja näin paljon! Tuntuu että vanheneva nainen on kateellinen nuorelle miniälle, jolla on kaikki vielä edessään ja iho sileä. Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Kummeksun näistä kommenteista niitä, joiden mukaan anoppi ei saisi enää osoittaa rakkautta pojalleen sen jälkeen, kun miniä on tullut kuvioihin mukaan. Äidinrakkaus säilyy ikuisesti ja on luonteeltaan täysin erilaista kuin vaimon rakkaus. Minulta riittää muuten halaukset sekä pojalle että miniälle. Molemmat ovat ihania ja olen ylpeä ja onnellinen heistä molemmista. Pojallani on hyvä ihminen vaimona. On klisee sanoa, että sain pojan vaimosta tyttären lisää, mutta siltä minusta tuntuu.

Äidinrakkaudessa ei ole mitään vikaa, eikä sen osoittamisessakaan. Ongelmia tulee lähinnä, jos se äidinrakkaus ei osaa antaa tilaa myös sille vaimon rakkaudelle. Kyseessä kun ei pitäisi olla kilpailu, niin kuin sanoit ne rakkaudet ovat täysin erilaisia. Kuitenkaan se vaimon rakkaus ei ole yhtään vähäpätöisempää ja merkityksemättömämpää, vaikka äidinrakkaus on varmaan kaikille juuri se merkityksellisin rakkaus. On ihanaa, että olet sellainen anoppi joka huomioi myös miniän ja osoitat hänellekin rakkautta. Kuulostat järkevältä anopilta.

Kaikilla se valitettavasti ei ole näin, vaan anopit saattavat mustasukkaisuuksissaan yrittää tehdä selväksi, että se poika on heidän poika ikuisesti ja siihen väliin ei tulla. Saatetaan astua reviirille, joka normaalisti kuuluu sille vaimolle ja parisuhteelle. Jotkut anopit eivät juurikaan huomioi miniäänsä ja puhuvat mm päälle, eivät kuuntele ja osoittavat kaikin tavoin, ettei miniän olemassaolo ole heille millään tavalla tärkeää. Se tuntuu todella kurjalta, koska mielestäni se ei ole mitenkään ansaittua.

Omalla kohdallani oli juurikin näin; anoppi puhuu päälle, ei ymmärrä mitä sanon koska ei juurikaan kuuntele tai kiinnitä huomiota mitä haluan kertoa, puhuu itse koko ajan ja asioista joista minulla ei ole hajuakaan. Nämä vain muunmuassa. Ei siinä tunnu kovinkaan tervetulleelta tai mukavalta. Vasta kun osasin pistää stopin tällaiselle käytökselle, alkoi anoppi kohdella minua paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummeksun näistä kommenteista niitä, joiden mukaan anoppi ei saisi enää osoittaa rakkautta pojalleen sen jälkeen, kun miniä on tullut kuvioihin mukaan. Äidinrakkaus säilyy ikuisesti ja on luonteeltaan täysin erilaista kuin vaimon rakkaus. Minulta riittää muuten halaukset sekä pojalle että miniälle. Molemmat ovat ihania ja olen ylpeä ja onnellinen heistä molemmista. Pojallani on hyvä ihminen vaimona. On klisee sanoa, että sain pojan vaimosta tyttären lisää, mutta siltä minusta tuntuu.

Äidinrakkaudessa ei ole mitään vikaa, eikä sen osoittamisessakaan. Ongelmia tulee lähinnä, jos se äidinrakkaus ei osaa antaa tilaa myös sille vaimon rakkaudelle. Kyseessä kun ei pitäisi olla kilpailu, niin kuin sanoit ne rakkaudet ovat täysin erilaisia. Kuitenkaan se vaimon rakkaus ei ole yhtään vähäpätöisempää ja merkityksemättömämpää, vaikka äidinrakkaus on varmaan kaikille juuri se merkityksellisin rakkaus. On ihanaa, että olet sellainen anoppi joka huomioi myös miniän ja osoitat hänellekin rakkautta. Kuulostat järkevältä anopilta.

Kaikilla se valitettavasti ei ole näin, vaan anopit saattavat mustasukkaisuuksissaan yrittää tehdä selväksi, että se poika on heidän poika ikuisesti ja siihen väliin ei tulla. Saatetaan astua reviirille, joka normaalisti kuuluu sille vaimolle ja parisuhteelle. Jotkut anopit eivät juurikaan huomioi miniäänsä ja puhuvat mm päälle, eivät kuuntele ja osoittavat kaikin tavoin, ettei miniän olemassaolo ole heille millään tavalla tärkeää. Se tuntuu todella kurjalta, koska mielestäni se ei ole mitenkään ansaittua.

Omalla kohdallani oli juurikin näin; anoppi puhuu päälle, ei ymmärrä mitä sanon koska ei juurikaan kuuntele tai kiinnitä huomiota mitä haluan kertoa, puhuu itse koko ajan ja asioista joista minulla ei ole hajuakaan. Nämä vain muunmuassa. Ei siinä tunnu kovinkaan tervetulleelta tai mukavalta. Vasta kun osasin pistää stopin tällaiselle käytökselle, alkoi anoppi kohdella minua paremmin.

Tutulta kuulostaa. Omat rajat on hyvä vetää ja näyttää.