Anoppi puhui miehen ympäri kasteeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Ei se jälleennäkeminen tule yhtään sen aidommaksi vaikka siihen uskoisi. Suurempi pettymyshän se on jos odottaa jotain jälleennäkemistä jonka jälkeen tajuaa kuollessaan että voihan p*ska, täällä me vaan maadutaan.

Voitko olla varma?

Monen äidin mielestä tuntuu pahalta haudata lapsensa, kristinusko antaa jotain toivoa, oli se totta tai ei.

Monen äidin??? Luulenpa, että jokaisen tervepäisen äidin mielestä on hel ve tin pahalta tuntuva asia haudata lapsensa, oli uskonto tai uskonnottomuus mikä hyvänsä. 

Miksi? Jos ei ole kristitty, niin silloinhan sitä ajattelee, että tämä oli tässä ja sillä selvä. Elämä alkaa ja päättyy, sen jälkeen ei ole mitään. Ateistille asia on yksinkertainen, jatketaan eteenpäin merkityksettömän episodin jälkeen.

Siis miksi tuntuu pahalta, että lapsi kuolee? Kysytkö tosissasi?

Ja maailmankatsomuksia on muitakin, kuin kristillinen ja ateistinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Tätä jälleennäkemisen toivoa minä ajattelen ja siihen uskon. Minua on kaduttanut, että lapsiamme ei ole kastettu, sillä miehelleni se oli tärkeä asia. Hän ei kuulu kirkkoon. Minä puolestani kuulun, mutta kaste ei ollut kynnyskysymys, sillä ajattelen että niin lapset voivat sitten itse päättää vakaumuksestaan. Nyt toivon, että he haluavat liittyä kirkkoon.

Olen myös miehelle vannottanut, että jos lapsemme olisi kriittisessä tilassa sairaalassa niin pappi paikalle ja hätäkaste. En halua viettää loppuelämääni miettien, mitä jos sitä jälleennäkemistä ei tulekaan...

Miksi ap kaste on sinulle vastenmielinen? Mitä haittaa siitä lapselle on? Voi olla, että miehesi haluaisi sisimmässään, että lapsi kastetaan, mutta ei uskalla tätä sanoa, kun sinä olet niin ehdoton. Vetoaa sitten anoppiin.

Tuota noin, näin ateistina olen kyllä ymmärtänyt, ettei pelkkä kirkon jäsenyys mitään taivaaseen pääsyä takaa... Jos se lapsi ei usko jumalaan, niin miksi ihmeessä jumala sen viimeisenä päivänä herättäisi??? Uskonnon ydin on edelleen se usko, vaikka te tapauskovaiset mitä yritätte itsellenne vakuutella.

Tällä minäkin lohduttaudun, että eivät lapset kastetta tarvitse iänkaikkiseen elämään vaan sen uskon. Mutta jos lastani joutuisin hautaamaan niin kyllä ajatuksena kaste jotenkin lohduttaisi. Kai kastatattoman voi kuitenkin kristillisesti haudata? Täytyypä tarkistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Mene nyt muualle noiden satujesi kanssa. 

Ihmeen moni kirkosta eronnut menee sairaalan kappeliin, kun oma lapsi on vakavasti sairas. Miksi ihmeessä?

Koska siellä on rauhallista? Voi olla hetken omien ajatustensa kanssa. Ei se liene kirkosta eronneelle kiellettyä. Mutta vainko lapsen sairastaessa se on sallittua? Eikö aikuisen läheisen sairastaessa? Vai onko silloin normaalimpaa, kuin lapsen sairastaessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Ei se jälleennäkeminen tule yhtään sen aidommaksi vaikka siihen uskoisi. Suurempi pettymyshän se on jos odottaa jotain jälleennäkemistä jonka jälkeen tajuaa kuollessaan että voihan p*ska, täällä me vaan maadutaan.

Voitko olla varma?

Monen äidin mielestä tuntuu pahalta haudata lapsensa, kristinusko antaa jotain toivoa, oli se totta tai ei.

Monen äidin??? Luulenpa, että jokaisen tervepäisen äidin mielestä on hel ve tin pahalta tuntuva asia haudata lapsensa, oli uskonto tai uskonnottomuus mikä hyvänsä. 

Miksi? Jos ei ole kristitty, niin silloinhan sitä ajattelee, että tämä oli tässä ja sillä selvä. Elämä alkaa ja päättyy, sen jälkeen ei ole mitään. Ateistille asia on yksinkertainen, jatketaan eteenpäin merkityksettömän episodin jälkeen.

Siis miksi tuntuu pahalta, että lapsi kuolee? Kysytkö tosissasi?

Ja maailmankatsomuksia on muitakin, kuin kristillinen ja ateistinen. 

Kyllä, ihan tosissani kysyn.

Tämän ketjun kun lukee, ei voi todeta muutakuin a) korona pehmittänyt useimpien pään tai b) kesä on ollut liian kuuma tai c) lääkintä on pettänyt pahasti tai d) joku hoitolaitos on unohtanut lukita ovet.

Tämän ketjun kun lukee, ei voi todeta muutakuin a) korona pehmittänyt useimpien pään tai b) kesä on ollut liian kuuma tai c) lääkintä on pettänyt pahasti tai d) joku hoitolaitos on unohtanut lukita ovet.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun puhutaan näistä lasten hautaamisista, niin itse en ainakaan haluaisi olla kristitty vaikka jumala olisikin olemassa jos hän on valmis heittämään h*lvettiin pienet kuolevat lapset jos ei vanhemmat ole tajunneet heittää vettä pään päälle ajoissa. Eikö rakastavan jumalan pitäisi hyväksyä myös kastamattomat lapset? Jos hän taas heittää ne pienet lapset pois joita ei ole kastettu, niin pitäköön tunkkinne, mieluummin mätänen siellä ikuisissa tulissa näiden lasten seurana kun menisin johonkin elitistiklubiin jonne ei kastamattomat, visttomat lapset pääse. Hyi hele mikä uskonto.

Aika hyvä pointti! Koska jos taivaaseen pääseminen vaatii kasteen ja tämä tarkoittaa että kastamattomat lapset joutuvat hlvettiin, niin eipä näytä kovin hyvältä tuo kristinusko.

Jos taas tarina nyt muuttuu että juu kyllä jumala sittenkin hyväksyy kaikki lapset niin silloinhan kaste on täysin turha.

Tämä on uskonnoissa se kaikista typerin asia. Koska ne perustuu ihmisten keksimiin taruihin, ne ovat täynnä epäloogisuuksia jotka voi helposti kumota. Toki uskonnolliset aina tässä vaiheessa vetoavat, että tutkimattomat ovat herran tiet, eli selkokielellä no en mä tiedä mut uskon kuitenki.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun puhutaan näistä lasten hautaamisista, niin itse en ainakaan haluaisi olla kristitty vaikka jumala olisikin olemassa jos hän on valmis heittämään h*lvettiin pienet kuolevat lapset jos ei vanhemmat ole tajunneet heittää vettä pään päälle ajoissa. Eikö rakastavan jumalan pitäisi hyväksyä myös kastamattomat lapset? Jos hän taas heittää ne pienet lapset pois joita ei ole kastettu, niin pitäköön tunkkinne, mieluummin mätänen siellä ikuisissa tulissa näiden lasten seurana kun menisin johonkin elitistiklubiin jonne ei kastamattomat, visttomat lapset pääse. Hyi hele mikä uskonto.

Ei uskonnot koskaan ole hyviä tai rakastavia. Niiden johtohahmot (eli jumalat) on narsistisia egoisteja, joita kiinnostaa vain se tanssiiko muut juuri hänen pillinsä mukaan. Onhan se todella outoa, että hyvä elämä (siis kaikinpuolin nuhteeton meno) ei riitä taivaspaikkaan. Mutta joku murhaaja, joka tulee uskoon on kyllä tervetullut?? Ja täyspäiset ihmiset vielä 2000 luvulla uskoo näihin...

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kastettu. Kastekummi on virallinen kummi joten valitse tarkoin mikäli kastat. Virallisten kummien tiedot kirjataan hetuja myöten rekisteriin. Jos kävisi niin että huoltajat vaikka onnettomuudessa menehtyisi niin virallisilla kummeilla mahdollisuus olla lapsesi huoltajia. Samaa tilannetta ei ole millään nimiäisten epävirallisilla leikkikummeilla. Tällöin lähisukulaiset (mikäli heitä on elossa) tai ventovieras sijaisperhe olisivat lapsesi kasvattajina

Ei pidä paikkaansa. Jos tämä mietityttää, voitte kysyä sosiaalityön sijaishuollosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Mene nyt muualle noiden satujesi kanssa. 

Ihmeen moni kirkosta eronnut menee sairaalan kappeliin, kun oma lapsi on vakavasti sairas. Miksi ihmeessä?

Olisko jotain oikeaa tutkimusta tästä antaa? Se että susta tuntuu niin ei oikein riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Mene nyt muualle noiden satujesi kanssa. 

Ihmeen moni kirkosta eronnut menee sairaalan kappeliin, kun oma lapsi on vakavasti sairas. Miksi ihmeessä?

Siksi, että kirkko on monopolisoinut surun, eikä siellä ole mitään muuta arvokasta tilaa surra, kuin se kappeli. Minäkin menisin sinne suremaan ennemmin kuin itkisin jossain käytävällä tai parkkipaikalla tai vessassa, vaikka olenkin ateisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt niin kamalaa vaikka lapsen kastaisikin? Lapsi voi silti aikuisena päättää haluaako kuulua kirkkoon vai ei. Ja aina voi erota. Mun mielestä helpompaa, että ei tarvitse aikuisena kastaa, jos lapsi haluaa kirkkohäät.

Tuo on niin törkeä asenne, että aikuisena voi sitten erota jos haluaa, kun se pitäisi mennä niin että aikuisena voi liittyä jos haluaa. Sitä paitsi rippikoulu ja kaste on aikuisena ihan läpihuutojuttu JOS haluaa kirkkohäät. Nykyään yhä harvempi lapsi kastetaan, joten hyvin suurella todennäköisyydellä tuleva puoliso ei myöskään kuulu kirkkoon eikä ole koskaan kuulunutkaan.

Miten niin törkeä. Yhtä törkeää on jättää lapsi kastamatta, jos lapsen isä sitä haluaa. Kirkon perusarvothan ovat länsimaisen etiikan ja sivistyksen pohja. Sivistyneet ihmiset ymmärtävät kirkon eettisen, kulttuurisen ja historiallisen opetuksen arvon.

Nyt on kyllä taas niin paksua tuubaa, että vain jeesustelija voi sellaista päästää näppäimistöltään.

Ensinnäkin länsimaisen sivistyksen pohja on esikristillisen ajan kulttuureissa, etenkin Kreikan ja Rooman, sekä valistuksen ajan maallisessa humanismissa. Toiseksi etiikkaa ja sivistystä voi opettaa ilmankin satuja vetten päällä kävelevästä supermiehestä.

Kirkolla oli aikanaan vahva vaikutus siihen, että Suomessa tavallinen kansa opetettiin lukemaan. Kirkon eettiset opit eivät mielestäni ole edelleenkään vanhentuneita, vaikka jotkut tietenkin lukevat kuin piru raamattua. Jeesuksen tarinaa voi lukea kuin satua, jossa kerrotaan jälkipolville elämänohjeita. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, on ihan hyvä elämänohje. En ole himouskovainen, mutta haluan kuitenkin välittää lapsilleni länsimaisia arvoja ja eettistä perustaa (kuten naisten ja miesten välinen tasa-arvo).

Eikös nainen ollut se heikompi astia, joka luotiin jälkikäteen miehen kylkiluusta, ja joka houkutti Aatamin omenavarkaisiin? Johan raamattukin opettaa, että naisen kuuluu vaieta seurakunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Ei se jälleennäkeminen tule yhtään sen aidommaksi vaikka siihen uskoisi. Suurempi pettymyshän se on jos odottaa jotain jälleennäkemistä jonka jälkeen tajuaa kuollessaan että voihan p*ska, täällä me vaan maadutaan.

Kuoleman hetkellähän juuri lohduttaa usko, että sen jälkeen siirtyy ajasta ikuisuuteen ja on jälkeennäkeminen edesmenneiden rakkaiden kanssa. Jos sitten kävisikin niin, että ei ole mitään niin ei sitä sitten kuoleman jälkeen tajua. Mutta kaikille meillehän se selviää joku päivä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, turha siitä on väitellä.

Miten olet ilman kastetta? Useimmat kai Suomessa kastetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kastettu. Kastekummi on virallinen kummi joten valitse tarkoin mikäli kastat. Virallisten kummien tiedot kirjataan hetuja myöten rekisteriin. Jos kävisi niin että huoltajat vaikka onnettomuudessa menehtyisi niin virallisilla kummeilla mahdollisuus olla lapsesi huoltajia. Samaa tilannetta ei ole millään nimiäisten epävirallisilla leikkikummeilla. Tällöin lähisukulaiset (mikäli heitä on elossa) tai ventovieras sijaisperhe olisivat lapsesi kasvattajina

Ei pidä paikkaansa. Jos tämä mietityttää, voitte kysyä sosiaalityön sijaishuollosta.

Taitaa lapsillasi olla asiakkuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt niin kamalaa vaikka lapsen kastaisikin? Lapsi voi silti aikuisena päättää haluaako kuulua kirkkoon vai ei. Ja aina voi erota. Mun mielestä helpompaa, että ei tarvitse aikuisena kastaa, jos lapsi haluaa kirkkohäät.

Tuo on niin törkeä asenne, että aikuisena voi sitten erota jos haluaa, kun se pitäisi mennä niin että aikuisena voi liittyä jos haluaa. Sitä paitsi rippikoulu ja kaste on aikuisena ihan läpihuutojuttu JOS haluaa kirkkohäät. Nykyään yhä harvempi lapsi kastetaan, joten hyvin suurella todennäköisyydellä tuleva puoliso ei myöskään kuulu kirkkoon eikä ole koskaan kuulunutkaan.

Miten niin törkeä. Yhtä törkeää on jättää lapsi kastamatta, jos lapsen isä sitä haluaa. Kirkon perusarvothan ovat länsimaisen etiikan ja sivistyksen pohja. Sivistyneet ihmiset ymmärtävät kirkon eettisen, kulttuurisen ja historiallisen opetuksen arvon.

Nyt on kyllä taas niin paksua tuubaa, että vain jeesustelija voi sellaista päästää näppäimistöltään.

Ensinnäkin länsimaisen sivistyksen pohja on esikristillisen ajan kulttuureissa, etenkin Kreikan ja Rooman, sekä valistuksen ajan maallisessa humanismissa. Toiseksi etiikkaa ja sivistystä voi opettaa ilmankin satuja vetten päällä kävelevästä supermiehestä.

Kirkolla oli aikanaan vahva vaikutus siihen, että Suomessa tavallinen kansa opetettiin lukemaan. Kirkon eettiset opit eivät mielestäni ole edelleenkään vanhentuneita, vaikka jotkut tietenkin lukevat kuin piru raamattua. Jeesuksen tarinaa voi lukea kuin satua, jossa kerrotaan jälkipolville elämänohjeita. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, on ihan hyvä elämänohje. En ole himouskovainen, mutta haluan kuitenkin välittää lapsilleni länsimaisia arvoja ja eettistä perustaa (kuten naisten ja miesten välinen tasa-arvo).

Eikös nainen ollut se heikompi astia, joka luotiin jälkikäteen miehen kylkiluusta, ja joka houkutti Aatamin omenavarkaisiin? Johan raamattukin opettaa, että naisen kuuluu vaieta seurakunnassa.

Semmonen uutinen, että Vanhaan testamenttiin on tullut jatko-osa! Sen nimi on Uusi testamentti, kannattaa lukea. Siellä semmoinen kaveri kun Jeesus puhuu tuosta ihmisten tasa-arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Ei se jälleennäkeminen tule yhtään sen aidommaksi vaikka siihen uskoisi. Suurempi pettymyshän se on jos odottaa jotain jälleennäkemistä jonka jälkeen tajuaa kuollessaan että voihan p*ska, täällä me vaan maadutaan.

Kuoleman hetkellähän juuri lohduttaa usko, että sen jälkeen siirtyy ajasta ikuisuuteen ja on jälkeennäkeminen edesmenneiden rakkaiden kanssa. Jos sitten kävisikin niin, että ei ole mitään niin ei sitä sitten kuoleman jälkeen tajua. Mutta kaikille meillehän se selviää joku päivä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, turha siitä on väitellä.

Kristinuskon mukaan kuolleet makaavat haudoissaan odottamassa sitä viimeistä päivää, jolloin Jeesus tulee uudelleen. Silloin vasta he nousevat ja liittyvät Jeesuksen mukaan. Sen takia kristityt eivät polttaneet kuolleiden ruumiita vaan hautasivat ne kokonaisina pää länttä kohti, koska Jeesus oli tuleva idästä. Tämä on edelleen virallinen oppi, koska se on raamatussa. Kirkko ei vain taida uskoa siihen itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Miten olet ilman kastetta? Useimmat kai Suomessa kastetaan?

Esim. Helsingissä enää alle puolet syntyvistä kastetaan, määrä laskee koko Suomessa koko ajan.

Mitä tarkoitat kysymykselläsi "miten olet ilman kastetta?" Minä olen ollut koko elämäni kastamaton, vastaan mielelläni kysymyksiisi aiheesta, jos kysyt vähän tarkemmin. Elän kyllä aivan todella tavallista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt niin kamalaa vaikka lapsen kastaisikin? Lapsi voi silti aikuisena päättää haluaako kuulua kirkkoon vai ei. Ja aina voi erota. Mun mielestä helpompaa, että ei tarvitse aikuisena kastaa, jos lapsi haluaa kirkkohäät.

Tuo on niin törkeä asenne, että aikuisena voi sitten erota jos haluaa, kun se pitäisi mennä niin että aikuisena voi liittyä jos haluaa. Sitä paitsi rippikoulu ja kaste on aikuisena ihan läpihuutojuttu JOS haluaa kirkkohäät. Nykyään yhä harvempi lapsi kastetaan, joten hyvin suurella todennäköisyydellä tuleva puoliso ei myöskään kuulu kirkkoon eikä ole koskaan kuulunutkaan.

Miten niin törkeä. Yhtä törkeää on jättää lapsi kastamatta, jos lapsen isä sitä haluaa. Kirkon perusarvothan ovat länsimaisen etiikan ja sivistyksen pohja. Sivistyneet ihmiset ymmärtävät kirkon eettisen, kulttuurisen ja historiallisen opetuksen arvon.

Nyt on kyllä taas niin paksua tuubaa, että vain jeesustelija voi sellaista päästää näppäimistöltään.

Ensinnäkin länsimaisen sivistyksen pohja on esikristillisen ajan kulttuureissa, etenkin Kreikan ja Rooman, sekä valistuksen ajan maallisessa humanismissa. Toiseksi etiikkaa ja sivistystä voi opettaa ilmankin satuja vetten päällä kävelevästä supermiehestä.

Kirkolla oli aikanaan vahva vaikutus siihen, että Suomessa tavallinen kansa opetettiin lukemaan. Kirkon eettiset opit eivät mielestäni ole edelleenkään vanhentuneita, vaikka jotkut tietenkin lukevat kuin piru raamattua. Jeesuksen tarinaa voi lukea kuin satua, jossa kerrotaan jälkipolville elämänohjeita. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, on ihan hyvä elämänohje. En ole himouskovainen, mutta haluan kuitenkin välittää lapsilleni länsimaisia arvoja ja eettistä perustaa (kuten naisten ja miesten välinen tasa-arvo).

Eikös nainen ollut se heikompi astia, joka luotiin jälkikäteen miehen kylkiluusta, ja joka houkutti Aatamin omenavarkaisiin? Johan raamattukin opettaa, että naisen kuuluu vaieta seurakunnassa.

Semmonen uutinen, että Vanhaan testamenttiin on tullut jatko-osa! Sen nimi on Uusi testamentti, kannattaa lukea. Siellä semmoinen kaveri kun Jeesus puhuu tuosta ihmisten tasa-arvosta.

Oletkos lukenut Paavalin kirjeitä? Ne ovat Uudessa testamentissa 🧐

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olet ilman kastetta? Useimmat kai Suomessa kastetaan?

Esim. Helsingissä enää alle puolet syntyvistä kastetaan, määrä laskee koko Suomessa koko ajan.

Mitä tarkoitat kysymykselläsi "miten olet ilman kastetta?" Minä olen ollut koko elämäni kastamaton, vastaan mielelläni kysymyksiisi aiheesta, jos kysyt vähän tarkemmin. Elän kyllä aivan todella tavallista elämää.

Helsingissä joka 7. asukas on ulkomaalaistaustainen ja moni heistä islam-uskontoa harjoittava