Anoppi puhui miehen ympäri kasteeseen

Vierailija kirjoitti:

Ap, eikö ole jännää, että anoppisi, mikä ei varmaan mikä keski-ikäinen enää ole, saa itkupotkuraivarit kuin hemmoteltu kakara? Jos anoppi rupeaa joululahjoista tai muita saman tyylisiä kiristelemään, kysyt hieman hymyillen, "Oletko pysähtynyt kuuntelmaan itseäsi kuinka lapselliselta kuulostat?" 

Mitä te enää jahkailette, käytte täyttämässä heti lapsen tietojen ilmoittaminen -lomakkeen ja lähetätte sen ohjeiden mukaisesti  digi- ja väestörekisterikeskukseen (ent. maistraatti).  Kerrotte jälkikäteen kaikille, että nimeksi tuli se ja se. Asia hoidettu, ei voi anoppi enää jälkikäteen mitään.  Varmaan saattaa anoppi vetää pultit, mutta anna kiukutella rauhassa, hänellä ei ole päätösvaltaa tai asiaan mitään sanomista, hän ei ole tämän lapsen äiti.

Kysehän on kastamisesta eikä nimen antamisesta joten voi se anoppi edelleen jatkaa vaatimusta kasteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et:n opettaja peruskoulusta täällä hei.

ET-opetukseen voi lapsi ilmoittautua vain, jos hän ei kuulu mihinkään rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan. Jos oman uskonnon opetusta ei järjestetä (eli käytännössä usein harvinainen uskonto), huoltajan suostumuksella lapsi voi osallistua ET:n opetukseen.

Lukiossa peruskursseja saavat käydä vain uskontokuntiin kuulmattomat. Syventävät kurssit taas ovat kaikille avoimia.

Jos oppilas haluaa siirtyä ET-opetukseen, tulee huoltajien täyttää ja allekirjoittaa lomake, jossa selvitetään huoltajien ja lapsen kuuluminen kirkkoon. Joku aikaisemmin sanoi että on onnistunut laittamaan lapsen ET-opetukseen, käytännössä se edellyttää tällaisessa tai jossakin muussa lomakkeessa valehtelua.

Toivottavasti siihen mennessä kun AP:n lapsukainen menee kouluun on uskonnonopetus muuttunut kaikille yhteiseksi uskontotiedon ja etiikan opetuksekseksi.

Olen kyllä siinä mielessä samaa mieltä, että minusta kirkkoon kuuluvalla lapsella saisi olla huoltajien suostumuksella mahdollisuus osallistua ET:n opetukseen. Mitä tulee tuohon että uskonnon ja ET:n tunnin korvattaisiin yhdellä kaikille yhteisellä uskontotiedolla: vaikka olenkin ET:n opettaja, koen myös, että jokaisella lapsella on perusoikeus saada opetusta siitä uskonnosta, johon kuuluu. Siihen en tosin osaa ottaa yksiselitteistä kantaa, onko parempi että sen järjestäisi uskonnolliset järjestöt eikä koulu. Toisaalta koulu antaa siihen tasa-arvoisen mahdollisuuden kaikille uskonnosta riippumatta. Oman uskonnon/ET:n viikkotunnin lisäksi voisi olla myös yhteinen uskontotiedon tunti, tai että puolet lukuvuodesta käytäisiin oman uskonnon opetuksessa/ET:ssä ja puolet olisi yhteistä uskontotietoa.  Terv. Se peruskoulun ET:n opettaja, ketä lainasit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoisen syntyessä mieheni kuului kirkkoon, minä en, eikä minuakaan ole kastettu. Anoppi oletti ilman muuta että lapsi kastetaan, mutta otti aika tyynesti vastaan tiedon että mitään kastejuhlaa pappeineen ei tule, vaan kotona on nimiäiset että tervetuloa sinne sitten. Mieskin erosi kirkosta myöhemmin. Eikä anoppi ole muutenkaan ahkera kirkossa kävijä joten ehkä loppujen lopuksi ei asia ollutkaan mikään suuri pettymys.

Ehkä itselle olisi ollut enemmän hyväksymistä jos lapsi olisi "vaadittu" kastettavaksi kun ei itse oikein siihen usko, kaikki siunaamiset ja rukoukset...

Lapsi voi halutessaan mennä seurakunnan kerhoon, rippikouluun jne vaikkei kuuluisi kirkkoon. Meillä olivat seurakunnan kerhossa, oppivathan vähän siellä näitä kristillisiä perinteitäkin, ohjaajat oli kivoja ja lapsilla hauskaa.

Muista että sinä olet äiti, ja enemmän päätösvaltainen tässä asiassa kuin anoppisi, varsinkin jos olitte yhdessä jo päättäneet miehesi kanssa.

Lapsi ei voi mennä rippikouluun, ellei kuulu kirkkoon.  Seurakunnan kerhossa voi käydä ja kirkossa saa käydä ja niin poispäin.  Mutta jos haluaa käydä rippikoulun, on oltava kirkon jäsen.

Siskoni oli kummina, kun naapurin poika kastettiin 15-vuotiaana, syynä se, että halusi kaverien kanssa rippileirille.  Sieltä sai kipinän isoseksi ja nykyään on seurakunnan työntekijä.  

Jos ei kuulu kirkkoon, on nuorella myös mahdollisuus käydä prometeusleiri, mikä vastaa rippileiriä, mutta ilman hengellistä opetusta.  

Aina sanotaan, että lapsi saa itse sitten aikanaan valita, mutta ihmetyttää, missä vaiheessa se valinta tulee, kun kotoa yleensä saa vanhempien katsantokannan mukaisen kasvatuksen ja opetuksen.  Ainakin kaikenlainen kiihkoileminen, edustaa se sitten ateismia tai kristinuskoa, pitäisi pystyä jättämään pois, jos haluaa todella antaa lapselleen mahdollisuuden itse ottaa asioista kunnolla selvää.  Pitää osata olla diplomaattinen,  koska jo se, että sanoo lapselle kirkon olevan huuhaata, on jo aika vahva viesti.  Sillähän mitätöidään ihan kaikki kirkkoon kuuluva, myös ne hyvät asiat.  Vahvoja viestejä on tietysti myös ne joittenkin kiihkouskovaisten Raamatulla päähän lyömiset.  

Kyllä kirkkoon kuulumaton voi mennä rippikouluun. Ei aikuinen edes voi liittyä kirkkoon käymättä ensin rippikoulua ja sen jälkeen kasteella. Nuorikin voi tehdä niin. Mennä rippikouluun ja konfirmaatioon kuten kuka tahansa. Kaste vaan siinä välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Sorry, uskon omaavana pakko oikaista. Ei kastepelasta, vaan Jeesuksen vastaanottaminen omana vapahtajana, syntiemme sovittajana.  Luther liitti aikoinaan kasteen tähän tapahtumaan, ja silloin kun vanhemmat oikeasti ovat uskossa ja kasvattavat lasta Jumalan tuntemiseen, ok.  Kuitenkin itse tapahtuma on ihmisten järjestämä.  Vasta noin 5 vanhasta alkaen voi lapsi itse alkaa ymmärtää synnin ja anteeksiannon merkityksen.  Kuten sanottu, uskovana en antaisi kastaa lastani ehkä ennen kuin hän olisi noin 10-15v koska silloin päätös "seurata" Jeesusta voi kestää eliniän.   Kirkon kasteen väitös että viatonta viattomin vauva menis kadotukseen on humpuukia.

Nyt ollaankin kasteteologian ytimessä! Kaikki vauvoja kastavat kirkot eli katolinen, ortodoksinen, luterilainen, anglikaaninen ja mitä niitä nyt onkaan, uskovat perisyntiin, eli että ihmiskunnan jäseneksi syntyneenä pikku vauvakin on perisynnin turmelema ja tarvitsee kastetta pelastuakseen. Sitten isompana kun on kykyä sekä tietoisesti tehdä syntiä että uskoa Jeesukseen, tarvitaan sitä uskoakin. Ns. vapaat suunnat perustuvat yleensä reformoituihin oppeihin eli kalvinilaisuuteen, eivätkä ilmeisesti usko perisyntiin vaan ihmisen henkilökohtaisiin valintoihin tehdä syntiä tai olla tekemättä, uskoa tai olla uskomatta. Siksi heillä marssijärjestys on: ensin henkilökohtsinen uskonratkaisu, sitten kaste. - Enpä menisi väittämäään jonkin toisen kirkkokunnan opinkappaleista, että ne on humpuukia, kyllä aika omituista oppia on jokaisessa!

"Perisynti" tarkoittanee kommentissasi sitä että kun Eva ja Adam lankesivat?  Siinä tultiin karkoitetuksi paratiisista. Jos taas väität sanan löytyvän raamatusta niin ei löydy.

Synti sana löytyy, ja synnistä tehdään sitä parannusta varsinkin uskoon tullessa.  Uskoon voi tulla vain uskomalla Jeesukseen (kristinuskon ydinsamoma), Hänen  ristinkuolemaansa sekä ylösnousemukseensa.  Jumala lahjoittaa sitä kaipaavalle ja etsivälle uskon. "Perisyntioppi" josta muka tuosta vaan peseydytään veden kautta (ja rituaalin) johtaa harhaan.  Siksi kasteen mielestäni voi (silloin sen puhdistava merkitys on todellinen ja raamatullinen) ottaa vain se jolla jo on usko.  Mihin seurakuntaan sitten liittyy sekin pitäisi olla oma valinta, ei "pakko".

Ainakin aikanaan sanottiin, että jokainen ihminen on synnistä siinnyt. Kenties alunperin tällä viitattiin Aatamin ja Eevan lankeemukseen, koska vasta sen jälkeen alkoi lasten tekeminen. Käytännössä kuitenkin lausahduksen käsitettiin tarkoittavan seksiä. Kristinuskohan on ollut aina hyvin seksikielteinen, sitä kuului harrastaa van avioliitossa, mielellään pimeässä ja peiton alla, ja jälkeenpäin sitä piti hävetä. Usein tämän perisynnin käsitettiin siis tarkoittavan, että jokainen lapsi sikiää syntisestä toiminnasta eli seksistä, ja on näin ollen jo syntyessään synnillä saastunut.

Itse asiassa kristinusko oli hyvin seksimyönteinen alkuaikoinaan. Seksi nähtiin osana luontoa, jonka Jumala on luonut ja sitä kautta osana normaalia, hyveellistä elämää. Kirkkoisä Augustinus sitten sotki tämän päälaelleen omalla seksikielteisyydellään ja naisten vihaamisella.

Raamatusta ja ylipäätään Jeesuksen opetuksista on kirjoitettu useita teorioita ja tulkintoja ihan alkuajoista lähtien. Jostain syystä toiset tulkinnat ottavat tuulta siipiensä alle ja ovat myöhemmin muodostuneet uusiksi dogmiksi. Katolaisuudessa Neitsyt Marian rooli on suurempi kuin kristinuskossa johtuen siitä, että katolilaisuus nojautuu eri tulkintoihin kuin kristinusko. Näin kävi myös Augustinuksen teorioiden kanssa, jotka otettiin vastaan (ilmeisesti äijä oli hyvin vakuuttava). Lutherin teoriat olivat sen verran radikaaleja, että niistä syntyi uusi uskontosuuntaus. Samoin Saatanan roolista on väännetty ja pähkitty kirkon sisällä melko pitkään ennen vakiintunutta näkemystä. Piti mm. selvittää, että jos kaikki saavat syntinsä anteeksi ja pääsevät taivaaseen, koskeeko tämä Saatanaa, jos hän katuu tekojaan ja jos ei, miten armollinen ja rakastava Jumala voi erotella luomuksiaan toisistaan, että "Sinä saat syntisi anteeksi, kun pyydät, mutta sinä et"?

Jännittävää onkin, että kun uskonto muuttuu ja elää koko ajan voisi nykyinen kristillisyys olla aivan erilaista, jos jotkut tietyt teoriat ja näkemykset Raamatusta ja Jeesuksen opetuksista olisivatkin saaneet suosiota. Kristinusko voisi edelleen olla hyvin seksimyönteinen ilman Augustinuksen jorinoita. Tai kristinuskossa olisi yleisesti hyväksyttyä, että Saatanakin voidaan pelastaa synneistään, jos tämä tulkinta olisi saanut kannatusta, tai että jälleensyntymä on normaali Jeesuksen opetus, jos sitä ei olisi poistettu Raamatusta (koska Raamattua on editoitu paljon sen perusteella, mitä teorioita ja tulkintoja kirkko haluaa ottaa käyttöön ihan omiin tarkoitusperiinsä). Nikean kirkolliskokous 300-luvulla muutti Raamattua paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tismalleen samanlainen tilanne: en vihaan juhlia enkä kuulu kirkkoon, mies kuuluu vain koska ei ole saanut aikaiseksi erota ja sovimme, ettei lasta kasteta. Mies sitten kuitenkin halusi ristiäiset vanhempiensa mieliksi (jotka nostivat hirveän metelin) ja minä uupumustani annoin sitten periksi ja annoin appivanhempien järjestää ristiäiset. Repivät siitä sitten kaiken irti, kamala kokemus ja olen katunut karvaasti.

Toisen lapsen kohdalla iskin sitten nyrkin pöytään, hänetkin kastettiin tasapuolisuuden nimissä mutta ilman mitään juhlia ja appivanhemmat eivät olleet tervetulleita. Tämän kertominen vanhemmilleen vasta olikin miehelle vaikeaa, mutta tiesi olevansa sen minulle velkaa. Säästy tältä, ÄLÄ SUOSTU kun kerran olette jo yhdessä sopineet, ettei lasta kasteta eikä juhlia pidetä. Äitihän sen lopulta päättää jos yhteusymmärrykseen ei päästä, ja mielestäni tällaisessa tilanteessa, jossa mies muuttaa mielensä ihan vain oman äitinsä mieliksi, sinulla on oikeus käyttää tämä viimeinenkin kortti, vaikka sopu olisi tietysti paljon mukavampi...

SILLÄ LAILLA!  Niin sitä pitää.  Ei appivanhempia ristiäisiin, sillä lailla näitä ihmissuhteita hoidetaan ja otetaan muutkin huomioon, eikä aina vain oma itse minä minä minä.

En ole eläessäni ollut lapsen ristiäisissä, mitkä olisi olleet kamala kokemus.  Ne on aina olleet lyhyitä, kauniita tilaisuuksia, joissa lapsi on päähenkilönä ja juhlittavana.   Lähinnä ne on ihan normaalit kahvikekkerit ja ihmiset yleensä hyvällä mielellä.   Mitä ihmeen kamalaa kokemusta tässä haetaan?

Jossain tuolla aiemmassa viestissä joku toitotti, että voihan se lapsi sitten aikuisena liittyä kirkkoon, jos haluaa kirkkohäät.

Tässäpä se oikein näkyy, se kaksinaismoralismi.  Kirkkohäät.  Olen kyllä sitä mieltä, että jos se on syy liittyä kirkkoon, niin ihminen on täysin hukassa asian kanssa.  Kasvattakaa ne lapsenne sitten oman päänne mukaisesti miten tahdottekin, mutta tähdentäkää hänelle, että kun elämässään tekee valintoja, niillä on oltava oikea pohja.  Kirkkoon ei liitytä pelkästään siksi, että halutaan hienot puitteet omille häille, se on kirkon halventamista pahimmillaan.  Miksi mennä mukaan näytelmään, jossa ei ole itselle mitään todellisuutta?  Miksi kumartua ottamaan vastaan siunaus, jota ei tahdo ja jolle sisimmässään pyllistää?  Miksi ihminen ei ole rehellinen itselleen?  Itse asiassa sellainen avioliitto ei ole henkisesti oikea, jos asiaa oikein syvältä luotaa.  Se avioliitto on solmittu Jumalan edessä, joka vihittävälle itselleen edustaa satuhenkilöä.  Eikö maallinen tuomari ole pätevämpi siihen siinä tapauksessa.

Opettakaa lapsenne toimimaan rehellisesti ja suoraselkäisesti.  

Niin mitä sinä nyt oikein haluat? Lapsi pitäisi kastaa, koska ristiäiset ovat kauniit kahvikekkerit, ja jos lapsi on vauvana liitetty kirkkoon ja käy tavan vuoksi riparin, hän voi hyväksyttävästi aikuisena avioitua kirkossa? Jos näin ei ole tehty, on valheellista liittyä pelkkien häiden vuoksi kirkkoon?

Kyllä.  On valheellista liittyä pelkkien häiden vuoksi kirkkoon.  Jos ei lainkaan kunnioita kirkon opetusta eikä ole osallisena mitenkään kirkon toiminnassa eli ei kuulu kirkon jäsenistöön, ei ole mielekästä liittyä kirkkoon vain saadakseen kirkkohäät.  

Jos liittyy kirkkoon aikuisena,  on mahdollista käydä rippikoulukin, mutta ei se mikään pakollinen ole sekään, ellei jossain työpaikassa esim. edellytetä että on kirkon jäsen ja konfirmoitu.  Mutta eihän sellaista työpaikkaa ole pakko hakea.  Jos aikuisena haluaa liittyä kirkkoon, se yleensä tarkoittaa todellista halua olla kirkon jäsen ja olla kannattamassa sen sanomaa.  Pelkästään kirkkohäitten takia se on aika mautonta.  Myönnän kyllä, että hyvin monet kristityt ihmiset on tapakristittyjä, mutta kyllä heilläkin jonkinlainen peruste asiaan on, yleensä kunnioitus kirkkoa kohtaan ainakin.

Lasta ei ole pidä kastaa, jos ei missään nimessä halua.  Ihmettelen kuitenkin, miten jotkut ristiäiset voi olla kauhea trauma.  Tietysti asiassa voi olla mukana muita tekijöitä, esim. huonot välit sinne tuleviin vieraisiin, jolloin mieli pahoittuu sitten siitä.  Mutta ei nyt luulisi kastetilaisuuden sinänsä olevan se trauman aiheuttaja.  Mutta ehkä joillekin sitten on, en ole vain ketään sellaista vielä elämässäni tavannut, mutta onhan tuota elämää edessä vielä, ainakin toivottavasti.

Kuka täällä on puhunut kastejuhlan traumasta? Kirkkoon kuulumisesta täällä tapellaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vastustat noin voimakkaasti kristinuskoon kuuluvaa kastetta?

Kannattaisi olla vaan tyytyväinen, että meillä on kristinusko, jonka ansiota ja pohjalta kaikki hyvinvointimme on täälläkin Suomessa rakennettu.

Jos kristinuskoa vaaditaan hävitettäväksi, niinkuin tapahtuukin jo,toinen uskonto esim, islam ottaa paikan sitten ja silloin eletäänki uudessa lain järjestyksessä.

Noniin nyt päästiin kunnon aivopierujen aivopieruihin kiinni😂 vai että pitäisi oikein kumartaa ja pokata kirkolle siitä että he on sortanut ja syrjinyt satoja vuosia satukirjan turvin😅 kristinusko voidaan mielestäni hyvin hävittää, kuten kaikki muutkin institutionalisoituneet uskonnot ja ihmiset voisivat ihan itse uskoa henkilökohtaisesti ilman suurta syrjivää koneistoa. Uskossa ei ole mitään väärää, uskonnossa on.

Ja ihan tiedoksi, maailmassa on monia maita missä ei ole kristinuskoa nimeksikään ja htvin pyyhkii, niitä olisi enemmänkin ellei kristityt olisi riistäneet ja pakottaneet uuteen uskoon väkivalloin. Esim Japani ja Etelä-Korea pärjää vallan mainiosti ilman Jeesusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kasteesta jotakin haittaa lapsellesi. Uskon, että kaikki toivovat hyvää vauvalle, sinä, miehesi ja myös anoppi. Tässä maailmassa kaikki suojelus ja varjeles vauvallesi on varmaankin tervetullutta...?

Mitvit...??? Mikä ihmeen suojelus ja varjelus?

Lapsia vahingoitetaan jatkuvasti mitä hirvittävimmillä tavoilla eikä kaste heitä suojele eikä varjele sitten yhtään mitenkään.

Juu mutta katos se on eri asia sitten kun se on jumalan tahdosta tai lapsen synnistä kiinni. Ja eihän se nyt niin iso juttu ole, p*daripapitkin vaan rukoilevat anteeksiantoa niin jumala kyllä antaa anteeksi, lapsen tunteista viis. Rakkauden uskonto, katsos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Sorry, uskon omaavana pakko oikaista. Ei kastepelasta, vaan Jeesuksen vastaanottaminen omana vapahtajana, syntiemme sovittajana.  Luther liitti aikoinaan kasteen tähän tapahtumaan, ja silloin kun vanhemmat oikeasti ovat uskossa ja kasvattavat lasta Jumalan tuntemiseen, ok.  Kuitenkin itse tapahtuma on ihmisten järjestämä.  Vasta noin 5 vanhasta alkaen voi lapsi itse alkaa ymmärtää synnin ja anteeksiannon merkityksen.  Kuten sanottu, uskovana en antaisi kastaa lastani ehkä ennen kuin hän olisi noin 10-15v koska silloin päätös "seurata" Jeesusta voi kestää eliniän.   Kirkon kasteen väitös että viatonta viattomin vauva menis kadotukseen on humpuukia.

Nyt ollaankin kasteteologian ytimessä! Kaikki vauvoja kastavat kirkot eli katolinen, ortodoksinen, luterilainen, anglikaaninen ja mitä niitä nyt onkaan, uskovat perisyntiin, eli että ihmiskunnan jäseneksi syntyneenä pikku vauvakin on perisynnin turmelema ja tarvitsee kastetta pelastuakseen. Sitten isompana kun on kykyä sekä tietoisesti tehdä syntiä että uskoa Jeesukseen, tarvitaan sitä uskoakin. Ns. vapaat suunnat perustuvat yleensä reformoituihin oppeihin eli kalvinilaisuuteen, eivätkä ilmeisesti usko perisyntiin vaan ihmisen henkilökohtaisiin valintoihin tehdä syntiä tai olla tekemättä, uskoa tai olla uskomatta. Siksi heillä marssijärjestys on: ensin henkilökohtsinen uskonratkaisu, sitten kaste. - Enpä menisi väittämäään jonkin toisen kirkkokunnan opinkappaleista, että ne on humpuukia, kyllä aika omituista oppia on jokaisessa!

"Perisynti" tarkoittanee kommentissasi sitä että kun Eva ja Adam lankesivat?  Siinä tultiin karkoitetuksi paratiisista. Jos taas väität sanan löytyvän raamatusta niin ei löydy.

Synti sana löytyy, ja synnistä tehdään sitä parannusta varsinkin uskoon tullessa.  Uskoon voi tulla vain uskomalla Jeesukseen (kristinuskon ydinsamoma), Hänen  ristinkuolemaansa sekä ylösnousemukseensa.  Jumala lahjoittaa sitä kaipaavalle ja etsivälle uskon. "Perisyntioppi" josta muka tuosta vaan peseydytään veden kautta (ja rituaalin) johtaa harhaan.  Siksi kasteen mielestäni voi (silloin sen puhdistava merkitys on todellinen ja raamatullinen) ottaa vain se jolla jo on usko.  Mihin seurakuntaan sitten liittyy sekin pitäisi olla oma valinta, ei "pakko".

Ainakin aikanaan sanottiin, että jokainen ihminen on synnistä siinnyt. Kenties alunperin tällä viitattiin Aatamin ja Eevan lankeemukseen, koska vasta sen jälkeen alkoi lasten tekeminen. Käytännössä kuitenkin lausahduksen käsitettiin tarkoittavan seksiä. Kristinuskohan on ollut aina hyvin seksikielteinen, sitä kuului harrastaa van avioliitossa, mielellään pimeässä ja peiton alla, ja jälkeenpäin sitä piti hävetä. Usein tämän perisynnin käsitettiin siis tarkoittavan, että jokainen lapsi sikiää syntisestä toiminnasta eli seksistä, ja on näin ollen jo syntyessään synnillä saastunut.

Itse asiassa kristinusko oli hyvin seksimyönteinen alkuaikoinaan. Seksi nähtiin osana luontoa, jonka Jumala on luonut ja sitä kautta osana normaalia, hyveellistä elämää. Kirkkoisä Augustinus sitten sotki tämän päälaelleen omalla seksikielteisyydellään ja naisten vihaamisella.

Raamatusta ja ylipäätään Jeesuksen opetuksista on kirjoitettu useita teorioita ja tulkintoja ihan alkuajoista lähtien. Jostain syystä toiset tulkinnat ottavat tuulta siipiensä alle ja ovat myöhemmin muodostuneet uusiksi dogmiksi. Katolaisuudessa Neitsyt Marian rooli on suurempi kuin kristinuskossa johtuen siitä, että katolilaisuus nojautuu eri tulkintoihin kuin kristinusko. Näin kävi myös Augustinuksen teorioiden kanssa, jotka otettiin vastaan (ilmeisesti äijä oli hyvin vakuuttava). Lutherin teoriat olivat sen verran radikaaleja, että niistä syntyi uusi uskontosuuntaus. Samoin Saatanan roolista on väännetty ja pähkitty kirkon sisällä melko pitkään ennen vakiintunutta näkemystä. Piti mm. selvittää, että jos kaikki saavat syntinsä anteeksi ja pääsevät taivaaseen, koskeeko tämä Saatanaa, jos hän katuu tekojaan ja jos ei, miten armollinen ja rakastava Jumala voi erotella luomuksiaan toisistaan, että "Sinä saat syntisi anteeksi, kun pyydät, mutta sinä et"?

Jännittävää onkin, että kun uskonto muuttuu ja elää koko ajan voisi nykyinen kristillisyys olla aivan erilaista, jos jotkut tietyt teoriat ja näkemykset Raamatusta ja Jeesuksen opetuksista olisivatkin saaneet suosiota. Kristinusko voisi edelleen olla hyvin seksimyönteinen ilman Augustinuksen jorinoita. Tai kristinuskossa olisi yleisesti hyväksyttyä, että Saatanakin voidaan pelastaa synneistään, jos tämä tulkinta olisi saanut kannatusta, tai että jälleensyntymä on normaali Jeesuksen opetus, jos sitä ei olisi poistettu Raamatusta (koska Raamattua on editoitu paljon sen perusteella, mitä teorioita ja tulkintoja kirkko haluaa ottaa käyttöön ihan omiin tarkoitusperiinsä). Nikean kirkolliskokous 300-luvulla muutti Raamattua paljon.

Voi toki olla että alkujaan kristinusko on ollut seksimyönteistä, mutta siinä vaiheessa kun se rantautui tänne Pohjolaan ja Suomeen, se ei enää sitä ole ollut. Suomessa on siis alusta saakka opetettu seksikielteistä kristinuskoa. Katolilaisuushan tänne taisi rantautua, ja idästä ortodoksisuus. Katolilaisuus sai suuremman sijan, kunnes Lutherin myötä siitä sitten irtauduttiin. Vaan eipä se seksimyönteisyys ole luterilaisuudessakaan suurta sijaa saanut. Nykyään vaan kirkolla ei paljon ole sananvaltaa asiassa, mutta kyllähän sellainen kaiken seksuaalisuuden häpeily on ihan viime vuosikymmeniin saakka täällä vallinnut. Etenkin naisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tismalleen samanlainen tilanne: en vihaan juhlia enkä kuulu kirkkoon, mies kuuluu vain koska ei ole saanut aikaiseksi erota ja sovimme, ettei lasta kasteta. Mies sitten kuitenkin halusi ristiäiset vanhempiensa mieliksi (jotka nostivat hirveän metelin) ja minä uupumustani annoin sitten periksi ja annoin appivanhempien järjestää ristiäiset. Repivät siitä sitten kaiken irti, kamala kokemus ja olen katunut karvaasti.

Toisen lapsen kohdalla iskin sitten nyrkin pöytään, hänetkin kastettiin tasapuolisuuden nimissä mutta ilman mitään juhlia ja appivanhemmat eivät olleet tervetulleita. Tämän kertominen vanhemmilleen vasta olikin miehelle vaikeaa, mutta tiesi olevansa sen minulle velkaa. Säästy tältä, ÄLÄ SUOSTU kun kerran olette jo yhdessä sopineet, ettei lasta kasteta eikä juhlia pidetä. Äitihän sen lopulta päättää jos yhteusymmärrykseen ei päästä, ja mielestäni tällaisessa tilanteessa, jossa mies muuttaa mielensä ihan vain oman äitinsä mieliksi, sinulla on oikeus käyttää tämä viimeinenkin kortti, vaikka sopu olisi tietysti paljon mukavampi...

SILLÄ LAILLA!  Niin sitä pitää.  Ei appivanhempia ristiäisiin, sillä lailla näitä ihmissuhteita hoidetaan ja otetaan muutkin huomioon, eikä aina vain oma itse minä minä minä.

En ole eläessäni ollut lapsen ristiäisissä, mitkä olisi olleet kamala kokemus.  Ne on aina olleet lyhyitä, kauniita tilaisuuksia, joissa lapsi on päähenkilönä ja juhlittavana.   Lähinnä ne on ihan normaalit kahvikekkerit ja ihmiset yleensä hyvällä mielellä.   Mitä ihmeen kamalaa kokemusta tässä haetaan?

Jossain tuolla aiemmassa viestissä joku toitotti, että voihan se lapsi sitten aikuisena liittyä kirkkoon, jos haluaa kirkkohäät.

Tässäpä se oikein näkyy, se kaksinaismoralismi.  Kirkkohäät.  Olen kyllä sitä mieltä, että jos se on syy liittyä kirkkoon, niin ihminen on täysin hukassa asian kanssa.  Kasvattakaa ne lapsenne sitten oman päänne mukaisesti miten tahdottekin, mutta tähdentäkää hänelle, että kun elämässään tekee valintoja, niillä on oltava oikea pohja.  Kirkkoon ei liitytä pelkästään siksi, että halutaan hienot puitteet omille häille, se on kirkon halventamista pahimmillaan.  Miksi mennä mukaan näytelmään, jossa ei ole itselle mitään todellisuutta?  Miksi kumartua ottamaan vastaan siunaus, jota ei tahdo ja jolle sisimmässään pyllistää?  Miksi ihminen ei ole rehellinen itselleen?  Itse asiassa sellainen avioliitto ei ole henkisesti oikea, jos asiaa oikein syvältä luotaa.  Se avioliitto on solmittu Jumalan edessä, joka vihittävälle itselleen edustaa satuhenkilöä.  Eikö maallinen tuomari ole pätevämpi siihen siinä tapauksessa.

Opettakaa lapsenne toimimaan rehellisesti ja suoraselkäisesti.  

Niin mitä sinä nyt oikein haluat? Lapsi pitäisi kastaa, koska ristiäiset ovat kauniit kahvikekkerit, ja jos lapsi on vauvana liitetty kirkkoon ja käy tavan vuoksi riparin, hän voi hyväksyttävästi aikuisena avioitua kirkossa? Jos näin ei ole tehty, on valheellista liittyä pelkkien häiden vuoksi kirkkoon?

Kyllä.  On valheellista liittyä pelkkien häiden vuoksi kirkkoon.  Jos ei lainkaan kunnioita kirkon opetusta eikä ole osallisena mitenkään kirkon toiminnassa eli ei kuulu kirkon jäsenistöön, ei ole mielekästä liittyä kirkkoon vain saadakseen kirkkohäät.  

Jos liittyy kirkkoon aikuisena,  on mahdollista käydä rippikoulukin, mutta ei se mikään pakollinen ole sekään, ellei jossain työpaikassa esim. edellytetä että on kirkon jäsen ja konfirmoitu.  Mutta eihän sellaista työpaikkaa ole pakko hakea.  Jos aikuisena haluaa liittyä kirkkoon, se yleensä tarkoittaa todellista halua olla kirkon jäsen ja olla kannattamassa sen sanomaa.  Pelkästään kirkkohäitten takia se on aika mautonta.  Myönnän kyllä, että hyvin monet kristityt ihmiset on tapakristittyjä, mutta kyllä heilläkin jonkinlainen peruste asiaan on, yleensä kunnioitus kirkkoa kohtaan ainakin.

Lasta ei ole pidä kastaa, jos ei missään nimessä halua.  Ihmettelen kuitenkin, miten jotkut ristiäiset voi olla kauhea trauma.  Tietysti asiassa voi olla mukana muita tekijöitä, esim. huonot välit sinne tuleviin vieraisiin, jolloin mieli pahoittuu sitten siitä.  Mutta ei nyt luulisi kastetilaisuuden sinänsä olevan se trauman aiheuttaja.  Mutta ehkä joillekin sitten on, en ole vain ketään sellaista vielä elämässäni tavannut, mutta onhan tuota elämää edessä vielä, ainakin toivottavasti.

Ihmettele vain, että miksi jollekin ristiäiset ovat "kauhea trauma". Miksi jollekin sitten nimiäiset ovat niin "kauhea trauma"? Kun ei ole uskovainen, niin sehän se luonnollisempi vaihtoehto on. Mitä siinä muu suku traumailee ja draamailee..

Miltä sinusta tuntuisi, jos sinun pitäisi kastaa lapsesi jonkun täysin sinulle vieraan uskonnon menojen mukaisesti? Kuinka kova kallo pitää olla, että tajuiaisi, että siltä se ihmisestä tuntuu, joka ei ole uskovainen! Kuin joku puhuisi vieraita kieliä ja kummia satuja.

Mulla on trauma lapseni ristiäisissä. Siihen tosin syypäänä anoppi, joka kaappasi tapansa mukaan huomion itseensä. Esim kukaan muu, edes lapsen vanhemmat, olisi saanut pitää vauvaa sylissä.

Mistä tiedät, että lapsesta tulee tapauskovainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tismalleen samanlainen tilanne: en vihaan juhlia enkä kuulu kirkkoon, mies kuuluu vain koska ei ole saanut aikaiseksi erota ja sovimme, ettei lasta kasteta. Mies sitten kuitenkin halusi ristiäiset vanhempiensa mieliksi (jotka nostivat hirveän metelin) ja minä uupumustani annoin sitten periksi ja annoin appivanhempien järjestää ristiäiset. Repivät siitä sitten kaiken irti, kamala kokemus ja olen katunut karvaasti.

Toisen lapsen kohdalla iskin sitten nyrkin pöytään, hänetkin kastettiin tasapuolisuuden nimissä mutta ilman mitään juhlia ja appivanhemmat eivät olleet tervetulleita. Tämän kertominen vanhemmilleen vasta olikin miehelle vaikeaa, mutta tiesi olevansa sen minulle velkaa. Säästy tältä, ÄLÄ SUOSTU kun kerran olette jo yhdessä sopineet, ettei lasta kasteta eikä juhlia pidetä. Äitihän sen lopulta päättää jos yhteusymmärrykseen ei päästä, ja mielestäni tällaisessa tilanteessa, jossa mies muuttaa mielensä ihan vain oman äitinsä mieliksi, sinulla on oikeus käyttää tämä viimeinenkin kortti, vaikka sopu olisi tietysti paljon mukavampi...

SILLÄ LAILLA!  Niin sitä pitää.  Ei appivanhempia ristiäisiin, sillä lailla näitä ihmissuhteita hoidetaan ja otetaan muutkin huomioon, eikä aina vain oma itse minä minä minä.

En ole eläessäni ollut lapsen ristiäisissä, mitkä olisi olleet kamala kokemus.  Ne on aina olleet lyhyitä, kauniita tilaisuuksia, joissa lapsi on päähenkilönä ja juhlittavana.   Lähinnä ne on ihan normaalit kahvikekkerit ja ihmiset yleensä hyvällä mielellä.   Mitä ihmeen kamalaa kokemusta tässä haetaan?

Jossain tuolla aiemmassa viestissä joku toitotti, että voihan se lapsi sitten aikuisena liittyä kirkkoon, jos haluaa kirkkohäät.

Tässäpä se oikein näkyy, se kaksinaismoralismi.  Kirkkohäät.  Olen kyllä sitä mieltä, että jos se on syy liittyä kirkkoon, niin ihminen on täysin hukassa asian kanssa.  Kasvattakaa ne lapsenne sitten oman päänne mukaisesti miten tahdottekin, mutta tähdentäkää hänelle, että kun elämässään tekee valintoja, niillä on oltava oikea pohja.  Kirkkoon ei liitytä pelkästään siksi, että halutaan hienot puitteet omille häille, se on kirkon halventamista pahimmillaan.  Miksi mennä mukaan näytelmään, jossa ei ole itselle mitään todellisuutta?  Miksi kumartua ottamaan vastaan siunaus, jota ei tahdo ja jolle sisimmässään pyllistää?  Miksi ihminen ei ole rehellinen itselleen?  Itse asiassa sellainen avioliitto ei ole henkisesti oikea, jos asiaa oikein syvältä luotaa.  Se avioliitto on solmittu Jumalan edessä, joka vihittävälle itselleen edustaa satuhenkilöä.  Eikö maallinen tuomari ole pätevämpi siihen siinä tapauksessa.

Opettakaa lapsenne toimimaan rehellisesti ja suoraselkäisesti.  

Niin mitä sinä nyt oikein haluat? Lapsi pitäisi kastaa, koska ristiäiset ovat kauniit kahvikekkerit, ja jos lapsi on vauvana liitetty kirkkoon ja käy tavan vuoksi riparin, hän voi hyväksyttävästi aikuisena avioitua kirkossa? Jos näin ei ole tehty, on valheellista liittyä pelkkien häiden vuoksi kirkkoon?

Kyllä.  On valheellista liittyä pelkkien häiden vuoksi kirkkoon.  Jos ei lainkaan kunnioita kirkon opetusta eikä ole osallisena mitenkään kirkon toiminnassa eli ei kuulu kirkon jäsenistöön, ei ole mielekästä liittyä kirkkoon vain saadakseen kirkkohäät.  

Jos liittyy kirkkoon aikuisena,  on mahdollista käydä rippikoulukin, mutta ei se mikään pakollinen ole sekään, ellei jossain työpaikassa esim. edellytetä että on kirkon jäsen ja konfirmoitu.  Mutta eihän sellaista työpaikkaa ole pakko hakea.  Jos aikuisena haluaa liittyä kirkkoon, se yleensä tarkoittaa todellista halua olla kirkon jäsen ja olla kannattamassa sen sanomaa.  Pelkästään kirkkohäitten takia se on aika mautonta.  Myönnän kyllä, että hyvin monet kristityt ihmiset on tapakristittyjä, mutta kyllä heilläkin jonkinlainen peruste asiaan on, yleensä kunnioitus kirkkoa kohtaan ainakin.

Lasta ei ole pidä kastaa, jos ei missään nimessä halua.  Ihmettelen kuitenkin, miten jotkut ristiäiset voi olla kauhea trauma.  Tietysti asiassa voi olla mukana muita tekijöitä, esim. huonot välit sinne tuleviin vieraisiin, jolloin mieli pahoittuu sitten siitä.  Mutta ei nyt luulisi kastetilaisuuden sinänsä olevan se trauman aiheuttaja.  Mutta ehkä joillekin sitten on, en ole vain ketään sellaista vielä elämässäni tavannut, mutta onhan tuota elämää edessä vielä, ainakin toivottavasti.

Ihmettele vain, että miksi jollekin ristiäiset ovat "kauhea trauma". Miksi jollekin sitten nimiäiset ovat niin "kauhea trauma"? Kun ei ole uskovainen, niin sehän se luonnollisempi vaihtoehto on. Mitä siinä muu suku traumailee ja draamailee..

Miltä sinusta tuntuisi, jos sinun pitäisi kastaa lapsesi jonkun täysin sinulle vieraan uskonnon menojen mukaisesti? Kuinka kova kallo pitää olla, että tajuiaisi, että siltä se ihmisestä tuntuu, joka ei ole uskovainen! Kuin joku puhuisi vieraita kieliä ja kummia satuja.

Mulla on trauma lapseni ristiäisissä. Siihen tosin syypäänä anoppi, joka kaappasi tapansa mukaan huomion itseensä. Esim kukaan muu, edes lapsen vanhemmat, olisi saanut pitää vauvaa sylissä.

Miten sinä sen annoit tapahtua?  

Mikä lapanen ja lampaantissi sinä oikein olet?   Turha on jälkeenpäin traumatisoida, kun ei ole osannut itse olla jämäkkä.  Nyt sitten itketään, kuinka anoppi pilasi juhlat.  Joko liioittelet asiaa, koska olet niin herkkä hiutale kaikesta, tai sitten olet ollut se lampaantissi.  

Isovanhemmat yleensä haluavat pitää lapsenlastaan sylissä, siinä ei ole mitään väärää.  Mutta jos se menee lapsen vanhemman mielestä ylikierroksille, niin silloin on osattava laittaa asia järjestykseen.  Anopit on ihmisiä, ei mitään jumalia.  Niille voi puhua ihan ihmisten kielellä, sanoa, että nyt vauva on ollut sun sylissä jo niin paljon, että on tultava jo äidille tai sen on mentävä jo omaan sänkyyn, tai että nyt annetaan vauva isille / toiselle mummolle / papalle / kummille   ...jne.  Ja sitten se lapsi vaan otetaan siltä anopilta.  Hups, niin se kävi.  Eikä asiaa jäädä lopuksi ikäänsä vatvomaan.  Nää on väsyttäviä jo nää ainaiset anoppivalitukset.  Kun itse pystyy laittamaan sen anopin aisoihin ihan hyvin.

Kyllä, pystyin itse laittamaan anopin omalle paikalleen silloin, kun se alkoi pitää lastamme omana omaisuutenaan.  Ei nyt sentään. 

Vierailija kirjoitti:

Lisätietoina vielä, että minua ei ole kastettu. Mieheni perhe kuuluu kirkkoon. Mutta eivät ole käyneet kirkossa sitten mieheni rippijuhlan eivätkä mitenkään ole uskonnollisia. Kun kysyin syytä kastamiseen, niin ainoa perustelu oli, että niin vain on aina heidän suvussa tehty.

AP

En tämän pitempään jaksa ketjua lukea, koska tiedän, että se on taas anoppien haukkumisketju, missä samat anoppihullut kirjoittaa mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita anopeista, jotka riistävät vauvat käsistä ja harhoissaan heiluvat joka paikassa.

Mutta siis itse en kuulunut kirkkoon, mutta mies kuului. Meillä lapset kastettiin ihan minun äitini takia. En halunnut pahoittaa äitini mieltä ja ei siitä mitään kriisiä tullut ja lapsille mitään vahinkoa ollut. Kävivät jopa rippikoulun ja jokainen heti konfirmaatiota seuraavana arkipäivänä erosi kirkosta.

Ei elämää suurempi juttu. Mieskin erosi kirkosta melko pian, kun lapset oli kastettu.

Vierailija kirjoitti:

Lisätietoina vielä, että minua ei ole kastettu. Mieheni perhe kuuluu kirkkoon. Mutta eivät ole käyneet kirkossa sitten mieheni rippijuhlan eivätkä mitenkään ole uskonnollisia. Kun kysyin syytä kastamiseen, niin ainoa perustelu oli, että niin vain on aina heidän suvussa tehty.

AP

Lain mukaan äiti päättää, jos asiasta on erimielisyyttä. Eli ellet kuulu kirkkoon, ei lastakaan voida ilman SINUN suostumustasi kastaa. Lapsi merkitään siihen rekisteriin, jossa on äiti. Ja tasa-arvosta iniseville tiedoksi, ettei synnyttäminen ole tasa-arvoista. Ei siinä isän terveys ja henki ole vaarassa.

Jo oot sinäkin ääliön nainut. Mitä jos suosittelet ukollesi mammansa helmoihin paluuta, kun ei napanuorakaan ole poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Sorry, uskon omaavana pakko oikaista. Ei kastepelasta, vaan Jeesuksen vastaanottaminen omana vapahtajana, syntiemme sovittajana.  Luther liitti aikoinaan kasteen tähän tapahtumaan, ja silloin kun vanhemmat oikeasti ovat uskossa ja kasvattavat lasta Jumalan tuntemiseen, ok.  Kuitenkin itse tapahtuma on ihmisten järjestämä.  Vasta noin 5 vanhasta alkaen voi lapsi itse alkaa ymmärtää synnin ja anteeksiannon merkityksen.  Kuten sanottu, uskovana en antaisi kastaa lastani ehkä ennen kuin hän olisi noin 10-15v koska silloin päätös "seurata" Jeesusta voi kestää eliniän.   Kirkon kasteen väitös että viatonta viattomin vauva menis kadotukseen on humpuukia.

Nyt ollaankin kasteteologian ytimessä! Kaikki vauvoja kastavat kirkot eli katolinen, ortodoksinen, luterilainen, anglikaaninen ja mitä niitä nyt onkaan, uskovat perisyntiin, eli että ihmiskunnan jäseneksi syntyneenä pikku vauvakin on perisynnin turmelema ja tarvitsee kastetta pelastuakseen. Sitten isompana kun on kykyä sekä tietoisesti tehdä syntiä että uskoa Jeesukseen, tarvitaan sitä uskoakin. Ns. vapaat suunnat perustuvat yleensä reformoituihin oppeihin eli kalvinilaisuuteen, eivätkä ilmeisesti usko perisyntiin vaan ihmisen henkilökohtaisiin valintoihin tehdä syntiä tai olla tekemättä, uskoa tai olla uskomatta. Siksi heillä marssijärjestys on: ensin henkilökohtsinen uskonratkaisu, sitten kaste. - Enpä menisi väittämäään jonkin toisen kirkkokunnan opinkappaleista, että ne on humpuukia, kyllä aika omituista oppia on jokaisessa!

"Perisynti" tarkoittanee kommentissasi sitä että kun Eva ja Adam lankesivat?  Siinä tultiin karkoitetuksi paratiisista. Jos taas väität sanan löytyvän raamatusta niin ei löydy.

Synti sana löytyy, ja synnistä tehdään sitä parannusta varsinkin uskoon tullessa.  Uskoon voi tulla vain uskomalla Jeesukseen (kristinuskon ydinsamoma), Hänen  ristinkuolemaansa sekä ylösnousemukseensa.  Jumala lahjoittaa sitä kaipaavalle ja etsivälle uskon. "Perisyntioppi" josta muka tuosta vaan peseydytään veden kautta (ja rituaalin) johtaa harhaan.  Siksi kasteen mielestäni voi (silloin sen puhdistava merkitys on todellinen ja raamatullinen) ottaa vain se jolla jo on usko.  Mihin seurakuntaan sitten liittyy sekin pitäisi olla oma valinta, ei "pakko".

Ainakin aikanaan sanottiin, että jokainen ihminen on synnistä siinnyt. Kenties alunperin tällä viitattiin Aatamin ja Eevan lankeemukseen, koska vasta sen jälkeen alkoi lasten tekeminen. Käytännössä kuitenkin lausahduksen käsitettiin tarkoittavan seksiä. Kristinuskohan on ollut aina hyvin seksikielteinen, sitä kuului harrastaa van avioliitossa, mielellään pimeässä ja peiton alla, ja jälkeenpäin sitä piti hävetä. Usein tämän perisynnin käsitettiin siis tarkoittavan, että jokainen lapsi sikiää syntisestä toiminnasta eli seksistä, ja on näin ollen jo syntyessään synnillä saastunut.

Itse asiassa kristinusko oli hyvin seksimyönteinen alkuaikoinaan. Seksi nähtiin osana luontoa, jonka Jumala on luonut ja sitä kautta osana normaalia, hyveellistä elämää. Kirkkoisä Augustinus sitten sotki tämän päälaelleen omalla seksikielteisyydellään ja naisten vihaamisella.

Raamatusta ja ylipäätään Jeesuksen opetuksista on kirjoitettu useita teorioita ja tulkintoja ihan alkuajoista lähtien. Jostain syystä toiset tulkinnat ottavat tuulta siipiensä alle ja ovat myöhemmin muodostuneet uusiksi dogmiksi. Katolaisuudessa Neitsyt Marian rooli on suurempi kuin kristinuskossa johtuen siitä, että katolilaisuus nojautuu eri tulkintoihin kuin kristinusko. Näin kävi myös Augustinuksen teorioiden kanssa, jotka otettiin vastaan (ilmeisesti äijä oli hyvin vakuuttava). Lutherin teoriat olivat sen verran radikaaleja, että niistä syntyi uusi uskontosuuntaus. Samoin Saatanan roolista on väännetty ja pähkitty kirkon sisällä melko pitkään ennen vakiintunutta näkemystä. Piti mm. selvittää, että jos kaikki saavat syntinsä anteeksi ja pääsevät taivaaseen, koskeeko tämä Saatanaa, jos hän katuu tekojaan ja jos ei, miten armollinen ja rakastava Jumala voi erotella luomuksiaan toisistaan, että "Sinä saat syntisi anteeksi, kun pyydät, mutta sinä et"?

Jännittävää onkin, että kun uskonto muuttuu ja elää koko ajan voisi nykyinen kristillisyys olla aivan erilaista, jos jotkut tietyt teoriat ja näkemykset Raamatusta ja Jeesuksen opetuksista olisivatkin saaneet suosiota. Kristinusko voisi edelleen olla hyvin seksimyönteinen ilman Augustinuksen jorinoita. Tai kristinuskossa olisi yleisesti hyväksyttyä, että Saatanakin voidaan pelastaa synneistään, jos tämä tulkinta olisi saanut kannatusta, tai että jälleensyntymä on normaali Jeesuksen opetus, jos sitä ei olisi poistettu Raamatusta (koska Raamattua on editoitu paljon sen perusteella, mitä teorioita ja tulkintoja kirkko haluaa ottaa käyttöön ihan omiin tarkoitusperiinsä). Nikean kirkolliskokous 300-luvulla muutti Raamattua paljon.

Siis eikö katolilaisuus mielestäsi ole kristillisyyttä? Sehän on vanhin (ja laajimmalle levinnyt) kristillinen usko.

Miksi kukaan haluaa olla missään tekemisissä semmoisen kiusaajajärjestön kanssa, jos kerta voi valita sen pois elämästään?

Tunnetusti lut.kirkon seurakunnissa on kaikista eniten työpaikkakiusaamista ja mitä muuta pervoa mahtaakaan olla. Minä en ainakaan lastani pakkoliittäisi semmoiseen järjestöön, enkä mihinkään muuhunkaan, ennen kuin hän itse ensin kykenee ilmaisemaan tahtonsa jäsenyydestä tai sen olemattomuudesta.

Kasteen merkitys on pyytää hyvää omaatuntoa/peseytyä/puhdistautua menneistä synneistä.

Ns. perisyntiä se ei kuitenkaan poista, sillä siihen on vain yksi Tie, Jeesus Kristus joka kuoli meidän edestämme ristillä jotta me saisimme uuden alun, entinen on mennyt tyyliin.

Anopin tahto ei pelasta:). (Puhdista jne) Jeesuksen Pyhä Veri maahan vuotaneena puhdistaa kaikesta synnistä, mutta siihen tarvitaan oma tahto, ottaa tuo ilmainen lahja omaan elämään.

Raamattu kertoo tästä esim Jesajan kirjassa luku 53.

Jos itse olet ihan vaan "uskontovapaa", etkä vakaumuksellinen ateisti, niin anna mennä vaan. Suku on lapselle tärkeä, ja jos tällaisella perinteisellä rituaalilla saa sukulaiset onnellisiksi, niin älä tee lapselle sitä karhunpalvelusta, että erotat hänet suvusta itsesi takia. Se olisi itsekästä. Eihän se kaste lapselle mitään pahaa tee, vettä se vain on, ja sinä olet aikuinen, kestät tilaisuuden kyllä.

Olkaa vaan tarkkoja kummin valinnassa, että valitsette sellaisen, joka tajuaa ja hyväksyy, että kasteen tarkoitus on vain liittää lapsi sukuunsa, kirkkoon liittyminen on vain sivuvaikutus.

Lapsen uskonto määräytyy äidin mukaan, pidä pääsi.

Et anna kastaa jos olet sitä mieltä.

http://virtuoosi.pkky.fi/suoma/sivut/ristiaiset.htm

Jos äiti kuuluu luterilaiseen kirkkoon, mutta isä ei, lapsen voi automaattisesti kastaa. Jos isä kuuluu kirkkoon, mutta äiti ei, täytyy tehdä sopimus, jos vanhemmat haluavat kastejuhlan. Jos isä ja äiti ovat eri mieltä asiasta, äiti päättää asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Kasteen merkitys on pyytää hyvää omaatuntoa/peseytyä/puhdistautua menneistä synneistä.

Ns. perisyntiä se ei kuitenkaan poista, sillä siihen on vain yksi Tie, Jeesus Kristus joka kuoli meidän edestämme ristillä jotta me saisimme uuden alun, entinen on mennyt tyyliin.

Anopin tahto ei pelasta:). (Puhdista jne) Jeesuksen Pyhä Veri maahan vuotaneena puhdistaa kaikesta synnistä, mutta siihen tarvitaan oma tahto, ottaa tuo ilmainen lahja omaan elämään.

Raamattu kertoo tästä esim Jesajan kirjassa luku 53.

Muttei vanhempienkaan tahto auta, vaan lapsen itsensä. Vauva itse ei asiasta mitään tiedä, eikä ymmärrä. Kasteeseen tarvitaan ymmärrys ja tahto. Joten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, eikö ole jännää, että anoppisi, mikä ei varmaan mikä keski-ikäinen enää ole, saa itkupotkuraivarit kuin hemmoteltu kakara? Jos anoppi rupeaa joululahjoista tai muita saman tyylisiä kiristelemään, kysyt hieman hymyillen, "Oletko pysähtynyt kuuntelmaan itseäsi kuinka lapselliselta kuulostat?" 

Mitä te enää jahkailette, käytte täyttämässä heti lapsen tietojen ilmoittaminen -lomakkeen ja lähetätte sen ohjeiden mukaisesti  digi- ja väestörekisterikeskukseen (ent. maistraatti).  Kerrotte jälkikäteen kaikille, että nimeksi tuli se ja se. Asia hoidettu, ei voi anoppi enää jälkikäteen mitään.  Varmaan saattaa anoppi vetää pultit, mutta anna kiukutella rauhassa, hänellä ei ole päätösvaltaa tai asiaan mitään sanomista, hän ei ole tämän lapsen äiti.

Kysehän on kastamisesta eikä nimen antamisesta joten voi se anoppi edelleen jatkaa vaatimusta kasteeseen.

Anoppi lienee sitä "sai kasteessa nimen" -porukkaa mitä suurin osa muistakin tapakristityistä.