Anoppi puhui miehen ympäri kasteeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisätietoina vielä, että minua ei ole kastettu. Mieheni perhe kuuluu kirkkoon. Mutta eivät ole käyneet kirkossa sitten mieheni rippijuhlan eivätkä mitenkään ole uskonnollisia. Kun kysyin syytä kastamiseen, niin ainoa perustelu oli, että niin vain on aina heidän suvussa tehty.

AP

Miten tiedät noin tarkkaan toisten kirkossa käynnit? 

Kaste voi olla kristitylle kuitenkin tärkeä, vaikka sitä kristinuskoa ei toteuttaisi käymällä kirkossa. Kristityllä on suhde Luojaansa ja Pelastajaansa, ja vaikka olisi tietysti monestakin syystä hyvä kokoontua yhteen, niin se ei ole mikään pakko.

Oletko varma, että mies ei alunperin halunnut katetta lapselleen? Jos hän ei olisi halunnut, niin ei häntä olisi voinut painostaa. Kuulostaa enemmänkin siltä, että miehen toivetta kasteeseen et sinä eikä miehesi ole ottanut huomioon. Lisäksi lapsen saamisessa on se piirre, että vaikka kuinka kuvittelisi, että jokin asia ei ole tärkeä, niin asioiden merkityksen huomaa oikeastaan vasta, kun se lapsi on sylissä.

Kristitty huolehtikoon silloin omasta kasteestaan, jos se on hänelle tärkeä. Kristitty älköön väkisin työntäkö omaa pelastustaan toisille, jotka eivät sitä halua. Ei ole mitään ongelmaa jos kristitty haluaa olla Luojansa ja Pelastajansa kanssa suhteessa, mutta sitten on ongelma, jos kristitty yrittää pakottaa toiset omiin touhuihinsa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Ei se jälleennäkeminen tule yhtään sen aidommaksi vaikka siihen uskoisi. Suurempi pettymyshän se on jos odottaa jotain jälleennäkemistä jonka jälkeen tajuaa kuollessaan että voihan p*ska, täällä me vaan maadutaan.

Voitko olla varma?

Monen äidin mielestä tuntuu pahalta haudata lapsensa, kristinusko antaa jotain toivoa, oli se totta tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Ei se jälleennäkeminen tule yhtään sen aidommaksi vaikka siihen uskoisi. Suurempi pettymyshän se on jos odottaa jotain jälleennäkemistä jonka jälkeen tajuaa kuollessaan että voihan p*ska, täällä me vaan maadutaan.

Voitko olla varma?

Monen äidin mielestä tuntuu pahalta haudata lapsensa, kristinusko antaa jotain toivoa, oli se totta tai ei.

Monen äidin??? Luulenpa, että jokaisen tervepäisen äidin mielestä on hel ve tin pahalta tuntuva asia haudata lapsensa, oli uskonto tai uskonnottomuus mikä hyvänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Tätä jälleennäkemisen toivoa minä ajattelen ja siihen uskon. Minua on kaduttanut, että lapsiamme ei ole kastettu, sillä miehelleni se oli tärkeä asia. Hän ei kuulu kirkkoon. Minä puolestani kuulun, mutta kaste ei ollut kynnyskysymys, sillä ajattelen että niin lapset voivat sitten itse päättää vakaumuksestaan. Nyt toivon, että he haluavat liittyä kirkkoon.

Olen myös miehelle vannottanut, että jos lapsemme olisi kriittisessä tilassa sairaalassa niin pappi paikalle ja hätäkaste. En halua viettää loppuelämääni miettien, mitä jos sitä jälleennäkemistä ei tulekaan...

Miksi ap kaste on sinulle vastenmielinen? Mitä haittaa siitä lapselle on? Voi olla, että miehesi haluaisi sisimmässään, että lapsi kastetaan, mutta ei uskalla tätä sanoa, kun sinä olet niin ehdoton. Vetoaa sitten anoppiin.

Tuota noin, näin ateistina olen kyllä ymmärtänyt, ettei pelkkä kirkon jäsenyys mitään taivaaseen pääsyä takaa... Jos se lapsi ei usko jumalaan, niin miksi ihmeessä jumala sen viimeisenä päivänä herättäisi??? Uskonnon ydin on edelleen se usko, vaikka te tapauskovaiset mitä yritätte itsellenne vakuutella.

Minusta asia on selvä, lasta ei kasteta. Maistraattiin ilmoitatte jonkun nimen, mies valitsee, millä nimellä lasta kutsuu (ei tarvitse olla se maistraattiin kerrottu) ja mies älyää myös sen, että kaikki lasta koskevat isot jutut on sun juttuja. Sellaiset kuin yöherääminen ja vaipanvaihto ja haalareitten ostaminen. Miksi ne kuuluisi miehelle sen enempää kuin lapsen liittäminen seurakunna jäseneksi?

Ja anoppi tajuaa, että tämä on se lapsenlapsi, jonka äidin kanssa ei olla tekemisissä.

Tämähän eskaloitui nopeasti. Lapsi on vasta syntynyt, ja nyt jotkut jo hautaavat täällä lasta.

Anna kastaa, anoppi ja mies tyytyväisiä. Ja seuraavalla viikolla mukula pois kirkonkirjoista kun siirrät sen väestörekisteriin. Sait viimeisen sanan ja sinä olet tyytyväinen.

Ap sanoi, että hän ei pidä juhlimisesta vaan ahdistuu niistä. Jos kyse on nimenomaan juhlan välttämisestä, niin eihän kaste edes ole mikään erityinen juhla. Kotiin tulee pappi ja ainakin joku kummeista sekä vauvan isovanhemmat yleensä kutsutaan. Ei muita. Lapsi kastetaan ja kahvia juo se, joka haluaa.

Itse olen uskovainen kristitty äiti. En kuulu minnekään muualle kuin Väestörekisteriin mutta käyn tietyssä seurakunnassa, jonne voi liittyä tai voi toiminnassa muuten.

Itse kävin kasteella noin 26 v omasta tahdostani. Ystäväpiiriin kuuluu uskovia, mutta myös muita. Vanhempani ovat kirkkoon kuulumattomia Ns agnostikkoja eli eivät usko mutta eivät aktiivisesti kiellä Jumalan olemassaoloa. Eivät vain ole kiinnostuneita.

Mielestäni sinun pitäisi ehkä perustella kantaasi paremmin. Tuo asetelma ei kerro hyvää parisuhteenne arvopohjasta. Tapakristillisyydellä ei ole juuri mitään tekemistä uskon kanssa mutta jostakin tuo kertoo heillä. Voisitko aktiivisemmin miettiä perusteluja ja sitten niitä perustella? Voi olla, että häviät. Mutta siinä tapauksessa omatkaan perustelusi eivät ole kovin vahvat.

Jos ne (omat arvoksi) olisivat vahvemmat, ihmiset kunnioittaisivat niitä ilman muuta. Miksi nyt ylitsesi kävellään? Mitä oma perheesi ja ystäväsi ovat mieltä? Tukevatko sinua?

Tsemppiä!

Ap, meillä lapset kastettiin ev.lut. kirkkoon mutta sovittu miehen kanssa että mikäli lapsemme haluavat erota kirkosta emme estele

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Ei se jälleennäkeminen tule yhtään sen aidommaksi vaikka siihen uskoisi. Suurempi pettymyshän se on jos odottaa jotain jälleennäkemistä jonka jälkeen tajuaa kuollessaan että voihan p*ska, täällä me vaan maadutaan.

Voitko olla varma?

Monen äidin mielestä tuntuu pahalta haudata lapsensa, kristinusko antaa jotain toivoa, oli se totta tai ei.

Usko antaa toivoa vain jos uskoo siihen mitä se pappi siellä hautajaisissa puhuu. Lukuisia läheisiä haudanneena olen aina tiennyt, että se oli tässä nyt. Tätä ihmistä ei enää koskaan nähdä. Pappien puheet jälleennäkemisistä lähinnä aiheuttaa vaivaannusta. Miten voi aikuinen ihminen puhua niin höpöjä ja ihan vakavalla naamalla. (Itse tai lapseni ei kirkkoon kuuluta, joten meidän tapauksessa pappia ei paikalle kutsuta).

Mä en voi käsittää tota "mitä haittaa siitä on, että lapsi kastetaan, voihan se erota myöhemmin" -selitystä. No varmaan olisi kuitenkin ihan helppo ymmärtää, mitä haittaa siitä olisi, että liittäisin lapseni Suomen Kommunistisen puolueen tai Scientologien tai jonkun ihan random-porukan jäseneksi jo vauvana. Meillä on niin hemmetin toimiva tää aivopesusysteemi, kun sitä "totuutta" vaivihkaa tupututetaan lastentarhasta lähtien, ettei jengi edes tajua sitä, ettei evankelisluterilaisuus ole jotenkin neutraali ja oikea tapa olla tässä maailmassa. Se on uskonto, ja uskonnollinen yhteisö, ja niihin älyttömyyksiin olisi oikeasti syytä uskoa, jos siihen porukkaan kuuluu.

Kirkollehan toki sopii ihan hyvin, että kaikki uskovat vähän miten sattuu, koska he haluavat rahaa verotuloina ja se riittää heille. Timo Airaksinen juuri sanoi, ettei valtionkirkkoa todellakaan kiinnosta, uskovatko sen jäsenet siihen, mitä uskonto opettaa. Se on jäsenyysperustainen yhteisö, tavoitteena on ainoastaan, että saadaan mahdollisimman paljon jäseniä, jotta saadaan rahaa, jolla hommaa pyöritetään.

Ei ole mitään syytä liittää lastaan mihinkään uskontokuntaan, mutta ei ainakaan sellaiseen, jonka oppeihin ei edes itse usko. Ja - uskokaa tai älkää, rakkaat aivopesun uhrit - suurin osa suomalaisista ei ihan OIKEASTI usko siihen, mitä kirkko opettaa. Ja he ovat ihan hyviä ja tavallisia ihmisiä. Se, että joku ei liitä lastaan kirkkoon, ei ole mikään kapinallinen kannanotto, mutta se, että joku liittää tavan vuoksi, on puhdasta idiotismia.

Äitylinni kirjoitti:

Itse olen uskovainen kristitty äiti. En kuulu minnekään muualle kuin Väestörekisteriin mutta käyn tietyssä seurakunnassa, jonne voi liittyä tai voi toiminnassa muuten.

Itse kävin kasteella noin 26 v omasta tahdostani. Ystäväpiiriin kuuluu uskovia, mutta myös muita. Vanhempani ovat kirkkoon kuulumattomia Ns agnostikkoja eli eivät usko mutta eivät aktiivisesti kiellä Jumalan olemassaoloa. Eivät vain ole kiinnostuneita.

Mielestäni sinun pitäisi ehkä perustella kantaasi paremmin. Tuo asetelma ei kerro hyvää parisuhteenne arvopohjasta. Tapakristillisyydellä ei ole juuri mitään tekemistä uskon kanssa mutta jostakin tuo kertoo heillä. Voisitko aktiivisemmin miettiä perusteluja ja sitten niitä perustella? Voi olla, että häviät. Mutta siinä tapauksessa omatkaan perustelusi eivät ole kovin vahvat.

Jos ne (omat arvoksi) olisivat vahvemmat, ihmiset kunnioittaisivat niitä ilman muuta. Miksi nyt ylitsesi kävellään? Mitä oma perheesi ja ystäväsi ovat mieltä? Tukevatko sinua?

Tsemppiä!

Ajattelet ihmisistä aivan liian naiivisti. Eivät ihmiset todellakaan kunnioita toisten arvoja automaattisesti, etenkään jos ne eivät ole samoja kuin itsellä. Sitäpaitsi anopin arvot on käyneet selväksi, mutta vaikka ap ehkä kunnioittaakin niitä, niin ei hänen silti tarvitse omista arvoistaan luopua sen takia. Kyse on kuitenkin enemmän ap:n kuin anopin asiasta. Ja ap on kyllä kertonut, että lapsen isälle asia on se ja sama, mutta ei halua äitiään suututtaa.

Fiksut vanhemmat sinulla, btw. Nimenomaan noin pitäisi toimia; antaa lapsen aikusena kuulla kutsumustaan, eikä väkisin liittää sitä vauvana johonkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Tätä jälleennäkemisen toivoa minä ajattelen ja siihen uskon. Minua on kaduttanut, että lapsiamme ei ole kastettu, sillä miehelleni se oli tärkeä asia. Hän ei kuulu kirkkoon. Minä puolestani kuulun, mutta kaste ei ollut kynnyskysymys, sillä ajattelen että niin lapset voivat sitten itse päättää vakaumuksestaan. Nyt toivon, että he haluavat liittyä kirkkoon.

Olen myös miehelle vannottanut, että jos lapsemme olisi kriittisessä tilassa sairaalassa niin pappi paikalle ja hätäkaste. En halua viettää loppuelämääni miettien, mitä jos sitä jälleennäkemistä ei tulekaan...

Miksi ap kaste on sinulle vastenmielinen? Mitä haittaa siitä lapselle on? Voi olla, että miehesi haluaisi sisimmässään, että lapsi kastetaan, mutta ei uskalla tätä sanoa, kun sinä olet niin ehdoton. Vetoaa sitten anoppiin.

Monissa suuntauksissa ei kannateta lapsikastetta, mutta kaipa niissä silti uskotaan jälleennäkemiseen myös kastamattoman lapsen kanssa.

Näin minäkin uskon, että ”lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.” Se minua lohduttaa, kun ajattelen mitä jos lapsille kävisi jotain...

Voi olla, että jotain tällaisia ajatuksia ap:n mieskin käy ajatuksissaan läpi. Näitä ajatuksia on vaikea pukea sanoiksi, etenkin sellaiselle, jolla ei ole ollut uskonnollista kasvatusta. Ap:n miehen tunnereaktio viittaisi siihen, että takana on jotain suurempaa eikä asia ole miehellekään ihan yhdentekevä. Juttele ap kiihkottomasti miehesi kanssa ja kuuntele, mitä hän oikeasti ajattelee.

Äitylinni kirjoitti:

Itse olen uskovainen kristitty äiti. En kuulu minnekään muualle kuin Väestörekisteriin mutta käyn tietyssä seurakunnassa, jonne voi liittyä tai voi toiminnassa muuten.

Itse kävin kasteella noin 26 v omasta tahdostani. Ystäväpiiriin kuuluu uskovia, mutta myös muita. Vanhempani ovat kirkkoon kuulumattomia Ns agnostikkoja eli eivät usko mutta eivät aktiivisesti kiellä Jumalan olemassaoloa. Eivät vain ole kiinnostuneita.

Mielestäni sinun pitäisi ehkä perustella kantaasi paremmin. Tuo asetelma ei kerro hyvää parisuhteenne arvopohjasta. Tapakristillisyydellä ei ole juuri mitään tekemistä uskon kanssa mutta jostakin tuo kertoo heillä. Voisitko aktiivisemmin miettiä perusteluja ja sitten niitä perustella? Voi olla, että häviät. Mutta siinä tapauksessa omatkaan perustelusi eivät ole kovin vahvat.

Jos ne (omat arvoksi) olisivat vahvemmat, ihmiset kunnioittaisivat niitä ilman muuta. Miksi nyt ylitsesi kävellään? Mitä oma perheesi ja ystäväsi ovat mieltä? Tukevatko sinua?

Tsemppiä!

Mikä ihmeen velvollisuus ap:llä olisi perustella omaa kantaansa kenellekään. Jos asia on kotona keskusteltu, se on selvä. Ei ole selitysvelvollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Ei se jälleennäkeminen tule yhtään sen aidommaksi vaikka siihen uskoisi. Suurempi pettymyshän se on jos odottaa jotain jälleennäkemistä jonka jälkeen tajuaa kuollessaan että voihan p*ska, täällä me vaan maadutaan.

Voitko olla varma?

Monen äidin mielestä tuntuu pahalta haudata lapsensa, kristinusko antaa jotain toivoa, oli se totta tai ei.

Monen äidin??? Luulenpa, että jokaisen tervepäisen äidin mielestä on hel ve tin pahalta tuntuva asia haudata lapsensa, oli uskonto tai uskonnottomuus mikä hyvänsä. 

Miksi? Jos ei ole kristitty, niin silloinhan sitä ajattelee, että tämä oli tässä ja sillä selvä. Elämä alkaa ja päättyy, sen jälkeen ei ole mitään. Ateistille asia on yksinkertainen, jatketaan eteenpäin merkityksettömän episodin jälkeen.

Sitten kun puhutaan näistä lasten hautaamisista, niin itse en ainakaan haluaisi olla kristitty vaikka jumala olisikin olemassa jos hän on valmis heittämään h*lvettiin pienet kuolevat lapset jos ei vanhemmat ole tajunneet heittää vettä pään päälle ajoissa. Eikö rakastavan jumalan pitäisi hyväksyä myös kastamattomat lapset? Jos hän taas heittää ne pienet lapset pois joita ei ole kastettu, niin pitäköön tunkkinne, mieluummin mätänen siellä ikuisissa tulissa näiden lasten seurana kun menisin johonkin elitistiklubiin jonne ei kastamattomat, visttomat lapset pääse. Hyi hele mikä uskonto.

Meillä lapset kastettu. Kastekummi on virallinen kummi joten valitse tarkoin mikäli kastat. Virallisten kummien tiedot kirjataan hetuja myöten rekisteriin. Jos kävisi niin että huoltajat vaikka onnettomuudessa menehtyisi niin virallisilla kummeilla mahdollisuus olla lapsesi huoltajia. Samaa tilannetta ei ole millään nimiäisten epävirallisilla leikkikummeilla. Tällöin lähisukulaiset (mikäli heitä on elossa) tai ventovieras sijaisperhe olisivat lapsesi kasvattajina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Tätä jälleennäkemisen toivoa minä ajattelen ja siihen uskon. Minua on kaduttanut, että lapsiamme ei ole kastettu, sillä miehelleni se oli tärkeä asia. Hän ei kuulu kirkkoon. Minä puolestani kuulun, mutta kaste ei ollut kynnyskysymys, sillä ajattelen että niin lapset voivat sitten itse päättää vakaumuksestaan. Nyt toivon, että he haluavat liittyä kirkkoon.

Olen myös miehelle vannottanut, että jos lapsemme olisi kriittisessä tilassa sairaalassa niin pappi paikalle ja hätäkaste. En halua viettää loppuelämääni miettien, mitä jos sitä jälleennäkemistä ei tulekaan...

Miksi ap kaste on sinulle vastenmielinen? Mitä haittaa siitä lapselle on? Voi olla, että miehesi haluaisi sisimmässään, että lapsi kastetaan, mutta ei uskalla tätä sanoa, kun sinä olet niin ehdoton. Vetoaa sitten anoppiin.

Monissa suuntauksissa ei kannateta lapsikastetta, mutta kaipa niissä silti uskotaan jälleennäkemiseen myös kastamattoman lapsen kanssa.

Näin minäkin uskon, että ”lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.” Se minua lohduttaa, kun ajattelen mitä jos lapsille kävisi jotain...

Voi olla, että jotain tällaisia ajatuksia ap:n mieskin käy ajatuksissaan läpi. Näitä ajatuksia on vaikea pukea sanoiksi, etenkin sellaiselle, jolla ei ole ollut uskonnollista kasvatusta. Ap:n miehen tunnereaktio viittaisi siihen, että takana on jotain suurempaa eikä asia ole miehellekään ihan yhdentekevä. Juttele ap kiihkottomasti miehesi kanssa ja kuuntele, mitä hän oikeasti ajattelee.

APhan on jutellut miehen kanssa asian selväksi jo raskausaikana. Tässä nyt yritetään väkisin vääntään ap:n miehestä jotain uskovaista, vaikka mies on anopin painostuksen uhri vielä pahemmin kuin ap itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Mene nyt muualle noiden satujesi kanssa. 

Ihmeen moni kirkosta eronnut menee sairaalan kappeliin, kun oma lapsi on vakavasti sairas. Miksi ihmeessä?