Anoppi puhui miehen ympäri kasteeseen

Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen uskonnosta, mennään äidin mukaan. Joten voit lopettaa riidan ilmoittamalla, että lasta ei kasteta, piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöntääkö/muistaako mies aiemmat sopimukset? Miten hän perustelee muuttunutta kantaansa?

Muistaa kyllä. Ja on sanonut ettei kasteella ole hänelle edelleenkään merkitystä, mutta ei tahdo pahoittaa äitinsä mieltä koska hänelle asia on tärkeä.

Sen sijaan on valmis pahoittamaan minun mielen asiassa joka on minulle tärkeä :(.

AP

Yritä saada mies ymmärtämään, että anoppi sai päättää omien lastensa kohdalla, te päätätte vuorostanne oman lapsenne kohdalla. Jos teillä on täysi riita päällä, niin voisit kokeilla kirjoittaa ajatuksesi paperille ja mies lukisi rauhassa.

WTF

Miksi yleensä aloit alun alkaenkaan keskustelemeen koko aiheesta miehesi tai anoppisi kanssa ja kyselemään miksi pitäisi kastaa ja pyytelemän perusteluita...?

Olisit sanonut heti ja suoraan että asia on jo sovittu (asenteella seuraava aihe kiitos!).

Se keskustelu + perusteluiden pyytäminen vaan antaa "vastustajalle" viestin siitä, että olet valmis neuvottelemaan ja mahdollisesti muuttamaan kantaasi ja suo kiinnostaa kuulla muiden ehdotuksia sekä mahdollisia hyviä näkökantoja. Se luo ja voimistaa vain toivetta/uskoa miehelle ja anopille siitä, että ne saavat tahtonsa läpi.

Älkää okinä neuvotelko/keskustelko, jos ette ole valmiit muuttamaan kantaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt niin kamalaa vaikka lapsen kastaisikin? Lapsi voi silti aikuisena päättää haluaako kuulua kirkkoon vai ei. Ja aina voi erota. Mun mielestä helpompaa, että ei tarvitse aikuisena kastaa, jos lapsi haluaa kirkkohäät.

Tuo on niin törkeä asenne, että aikuisena voi sitten erota jos haluaa, kun se pitäisi mennä niin että aikuisena voi liittyä jos haluaa. Sitä paitsi rippikoulu ja kaste on aikuisena ihan läpihuutojuttu JOS haluaa kirkkohäät. Nykyään yhä harvempi lapsi kastetaan, joten hyvin suurella todennäköisyydellä tuleva puoliso ei myöskään kuulu kirkkoon eikä ole koskaan kuulunutkaan.

Miten niin törkeä. Yhtä törkeää on jättää lapsi kastamatta, jos lapsen isä sitä haluaa. Kirkon perusarvothan ovat länsimaisen etiikan ja sivistyksen pohja. Sivistyneet ihmiset ymmärtävät kirkon eettisen, kulttuurisen ja historiallisen opetuksen arvon.

Just näin. Ihmiset eivät ymmärrä että ei ole pelkästään uskonnosta kyse vaan paljon enemmästä. Hienoa että joku sentään ymmärtää. Pitää suojella omaa kulttuuriperintöä. Ja turha tulla mussuttamaan. Kohta on moskeijoita sun muita pyhättöjä tämäkin maa pullollaan. Ei hyvältä näytä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt niin kamalaa vaikka lapsen kastaisikin? Lapsi voi silti aikuisena päättää haluaako kuulua kirkkoon vai ei. Ja aina voi erota. Mun mielestä helpompaa, että ei tarvitse aikuisena kastaa, jos lapsi haluaa kirkkohäät.

Tuo on niin törkeä asenne, että aikuisena voi sitten erota jos haluaa, kun se pitäisi mennä niin että aikuisena voi liittyä jos haluaa. Sitä paitsi rippikoulu ja kaste on aikuisena ihan läpihuutojuttu JOS haluaa kirkkohäät. Nykyään yhä harvempi lapsi kastetaan, joten hyvin suurella todennäköisyydellä tuleva puoliso ei myöskään kuulu kirkkoon eikä ole koskaan kuulunutkaan.

Miten niin törkeä. Yhtä törkeää on jättää lapsi kastamatta, jos lapsen isä sitä haluaa. Kirkon perusarvothan ovat länsimaisen etiikan ja sivistyksen pohja. Sivistyneet ihmiset ymmärtävät kirkon eettisen, kulttuurisen ja historiallisen opetuksen arvon.

Nyt on kyllä taas niin paksua tuubaa, että vain jeesustelija voi sellaista päästää näppäimistöltään.

Ensinnäkin länsimaisen sivistyksen pohja on esikristillisen ajan kulttuureissa, etenkin Kreikan ja Rooman, sekä valistuksen ajan maallisessa humanismissa. Toiseksi etiikkaa ja sivistystä voi opettaa ilmankin satuja vetten päällä kävelevästä supermiehestä.

Kirkolla oli aikanaan vahva vaikutus siihen, että Suomessa tavallinen kansa opetettiin lukemaan. Kirkon eettiset opit eivät mielestäni ole edelleenkään vanhentuneita, vaikka jotkut tietenkin lukevat kuin piru raamattua. Jeesuksen tarinaa voi lukea kuin satua, jossa kerrotaan jälkipolville elämänohjeita. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, on ihan hyvä elämänohje. En ole himouskovainen, mutta haluan kuitenkin välittää lapsilleni länsimaisia arvoja ja eettistä perustaa (kuten naisten ja miesten välinen tasa-arvo).

Tuo kristinusko nyt on aivan väärä paikka oppia naisten ja miesten tasa-arvosta yhtään mitään!😂 Sama kun menisi ruokakauppaan opettelemaan uimaan🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt niin kamalaa vaikka lapsen kastaisikin? Lapsi voi silti aikuisena päättää haluaako kuulua kirkkoon vai ei. Ja aina voi erota. Mun mielestä helpompaa, että ei tarvitse aikuisena kastaa, jos lapsi haluaa kirkkohäät.

Tuo on niin törkeä asenne, että aikuisena voi sitten erota jos haluaa, kun se pitäisi mennä niin että aikuisena voi liittyä jos haluaa. Sitä paitsi rippikoulu ja kaste on aikuisena ihan läpihuutojuttu JOS haluaa kirkkohäät. Nykyään yhä harvempi lapsi kastetaan, joten hyvin suurella todennäköisyydellä tuleva puoliso ei myöskään kuulu kirkkoon eikä ole koskaan kuulunutkaan.

Miten niin törkeä. Yhtä törkeää on jättää lapsi kastamatta, jos lapsen isä sitä haluaa. Kirkon perusarvothan ovat länsimaisen etiikan ja sivistyksen pohja. Sivistyneet ihmiset ymmärtävät kirkon eettisen, kulttuurisen ja historiallisen opetuksen arvon.

Nyt on kyllä taas niin paksua tuubaa, että vain jeesustelija voi sellaista päästää näppäimistöltään.

Ensinnäkin länsimaisen sivistyksen pohja on esikristillisen ajan kulttuureissa, etenkin Kreikan ja Rooman, sekä valistuksen ajan maallisessa humanismissa. Toiseksi etiikkaa ja sivistystä voi opettaa ilmankin satuja vetten päällä kävelevästä supermiehestä.

Kirkolla oli aikanaan vahva vaikutus siihen, että Suomessa tavallinen kansa opetettiin lukemaan. Kirkon eettiset opit eivät mielestäni ole edelleenkään vanhentuneita, vaikka jotkut tietenkin lukevat kuin piru raamattua. Jeesuksen tarinaa voi lukea kuin satua, jossa kerrotaan jälkipolville elämänohjeita. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, on ihan hyvä elämänohje. En ole himouskovainen, mutta haluan kuitenkin välittää lapsilleni länsimaisia arvoja ja eettistä perustaa (kuten naisten ja miesten välinen tasa-arvo).

Niin, kirkko toimi käytännössä Ruotsin ja sitten Suomen paikallishallintona. Ei siinä lukutaidon opettamisessa uskonnolla ollut mitään olennaista roolia. Toki luterilaisen kirkon papeille oli hyvä myydä lukutaidon tärkeyttä henkilökohtaisella jumalasuhteella ja raamatun lukemisella, mutta todellinen syy oli valtion tarve paikallista kieltä osaavalle, kirjoitustaitoiselle virkamiehistölle.

Jeesuksen tarinaa voi nimen omaan lukea niin kuin satua. Silloin ei vakuutella, että uskotaan sen sadun olevan totta.

Kultainen sääntö on Jeesusta vanhempi ohje, ja siitä on fiksumpia muotoiluita nimen omaan maallisten ajattelijoiden tuottamina. Nykyään ajanmukainen etiikan tutkimus ja opetus tapahtuu analyyttisen filosofian alalla, eikä siellä paljon jumalia kumarrella.

Miesten ja naisten välinen tasa-arvo on yksiselitteisesti Raamatun ja luterilaisenkin kirkon opetusten vastainen idea. On aivan keskeisiä kristinuskon opinkappaleita, että nainen on tehty miehen alamaiseksi.

Ihmeen kova hinku teillä kristityillä on ottaa nimiinne muiden saavutuksia, ja häivyttää oman kulttinne pimeä puolet. Ei sitä raamattua tarvitse lukea kuin piru, vaan ihan kuin kuka tahansa lukutaitoinen mitä tahansa kirjaa, nähdäkseen että se on aika kaukana länsimaisista arvoista ja etiikasta.

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Ei se jälleennäkeminen tule yhtään sen aidommaksi vaikka siihen uskoisi. Suurempi pettymyshän se on jos odottaa jotain jälleennäkemistä jonka jälkeen tajuaa kuollessaan että voihan p*ska, täällä me vaan maadutaan.

Vierailija kirjoitti:

WTF

Miksi yleensä aloit alun alkaenkaan keskustelemeen koko aiheesta miehesi tai anoppisi kanssa ja kyselemään miksi pitäisi kastaa ja pyytelemän perusteluita...?

Olisit sanonut heti ja suoraan että asia on jo sovittu (asenteella seuraava aihe kiitos!).

Se keskustelu + perusteluiden pyytäminen vaan antaa "vastustajalle" viestin siitä, että olet valmis neuvottelemaan ja mahdollisesti muuttamaan kantaasi ja suo kiinnostaa kuulla muiden ehdotuksia sekä mahdollisia hyviä näkökantoja. Se luo ja voimistaa vain toivetta/uskoa miehelle ja anopille siitä, että ne saavat tahtonsa läpi.

Älkää okinä neuvotelko/keskustelko, jos ette ole valmiit muuttamaan kantaa!

Jos olette heikkoja ja huonoja pitämään puolianne, älkää ikinä keskustelko vaan ilmoitatte vain päätöksenne.

Vierailija kirjoitti:

Siskollani oli esikoisensa isän kanssa vastaavanlainen tilanne. Siskoni sanoi, että hän järjestää juhlan, ja jos mies haluaa sinne papin paikalle, hän on hyvä, ja järjestää sen asian. Ei ollut pappia paikalla. Toisen lapsen kanssa sama tilanne, mutta eri isä. Lapsi kastettiin.

Eli jos annat miehesi tehdä päätöksen, kutsuuko papin sinne lapsenne juhlaan vai ei, on pieni riski, että hän kutsuu. Tosin, jos hän ei ole ollut missään tekemisissä seurakunnan kanssa sitten konfirmaationsa, voi se papin kutsuminen olla ylivoimainen tehtävä.

P.S. Sano miehellesi, että kaste velvoittaa vanhempia antamaan lapselle kristillinen kasvatus, joten se puoli jää sitten kokonaan miehen velvollisuudeksi, jos hän kasteelle lapsensa vie.

Mistä tuon ”lapsenne juhlan” revit, kun ap nimenomaan sanoi, ettei mitään juhlia järjestetä?

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Mene nyt muualle noiden satujesi kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt niin kamalaa vaikka lapsen kastaisikin? Lapsi voi silti aikuisena päättää haluaako kuulua kirkkoon vai ei. Ja aina voi erota. Mun mielestä helpompaa, että ei tarvitse aikuisena kastaa, jos lapsi haluaa kirkkohäät.

Tuo on niin törkeä asenne, että aikuisena voi sitten erota jos haluaa, kun se pitäisi mennä niin että aikuisena voi liittyä jos haluaa. Sitä paitsi rippikoulu ja kaste on aikuisena ihan läpihuutojuttu JOS haluaa kirkkohäät. Nykyään yhä harvempi lapsi kastetaan, joten hyvin suurella todennäköisyydellä tuleva puoliso ei myöskään kuulu kirkkoon eikä ole koskaan kuulunutkaan.

Miten niin törkeä. Yhtä törkeää on jättää lapsi kastamatta, jos lapsen isä sitä haluaa. Kirkon perusarvothan ovat länsimaisen etiikan ja sivistyksen pohja. Sivistyneet ihmiset ymmärtävät kirkon eettisen, kulttuurisen ja historiallisen opetuksen arvon.

Ei kaste sinänsä, sehän on vain veden läträämistä ja höpinää jos siihen niin asennoituu. Juridinen asema kirkon jäsenenä on se, mikä on väärin. Jokaisen pitäisi voida tehdä itse päätös liittymisestä sitten kun on siihen kypsä, ei niin että erota voi jos ei haluakaan olla jäsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöntääkö/muistaako mies aiemmat sopimukset? Miten hän perustelee muuttunutta kantaansa?

Muistaa kyllä. Ja on sanonut ettei kasteella ole hänelle edelleenkään merkitystä, mutta ei tahdo pahoittaa äitinsä mieltä koska hänelle asia on tärkeä.

Sen sijaan on valmis pahoittamaan minun mielen asiassa joka on minulle tärkeä :(.

AP

Melkoisen mammanpojan kanssa olet jumissa. Pahoittelut, ap. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Tätä jälleennäkemisen toivoa minä ajattelen ja siihen uskon. Minua on kaduttanut, että lapsiamme ei ole kastettu, sillä miehelleni se oli tärkeä asia. Hän ei kuulu kirkkoon. Minä puolestani kuulun, mutta kaste ei ollut kynnyskysymys, sillä ajattelen että niin lapset voivat sitten itse päättää vakaumuksestaan. Nyt toivon, että he haluavat liittyä kirkkoon.

Olen myös miehelle vannottanut, että jos lapsemme olisi kriittisessä tilassa sairaalassa niin pappi paikalle ja hätäkaste. En halua viettää loppuelämääni miettien, mitä jos sitä jälleennäkemistä ei tulekaan...

Miksi ap kaste on sinulle vastenmielinen? Mitä haittaa siitä lapselle on? Voi olla, että miehesi haluaisi sisimmässään, että lapsi kastetaan, mutta ei uskalla tätä sanoa, kun sinä olet niin ehdoton. Vetoaa sitten anoppiin.

Vierailija kirjoitti:

Hassua miten paljon voimaa saa vieraiden tuesta, kiitokset teille vastanneille!

Asia tuntuu itselle niin tärkeältä etten voi antaa periksi. Kun kyse ei ole edes mieheni tahdosta saada lapsellemme kastetta.

AP

Tajuan ihan täysin. Suomessa on jotenkin outo tapa liittää tiedottomat imeväiset uskonnollisen yhteisön jäseniksi. En koskaan suostuisi tekemään omalle lapselleni niin, ja asia on mulle todella tärkeä. Useimmille se tuntuu olevan ihan samantekevä asia, tai ehkä jopa niin, että vauvan liittäminen kirkkoon koetaan neutraaliksi lähtökohdaksi ja se, ettei liitä lasta mihinkään, on kannanotto. Todella kummallisessa kulttuurissa elämme, mutta onneksi asiat muuttuvat pikkuhiljaa.

Ap sulla on oikeus omaan näkemykseesi tässä, ja oikeus pitää siitä kiinni, varsinkin kun olitte jo asiasta selkeästi sopineet. Siihen ei sovi ulkopuolisten nyt tulla vaikuttamaan. Ikävää, että iloinen asia saa nyt tällaisen varjon, mutta painostuksen alla ei pidä taipua väkisin toisten katsomuksiin. Kyseessä on lapsesi elämä ja oikeus valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Tätä jälleennäkemisen toivoa minä ajattelen ja siihen uskon. Minua on kaduttanut, että lapsiamme ei ole kastettu, sillä miehelleni se oli tärkeä asia. Hän ei kuulu kirkkoon. Minä puolestani kuulun, mutta kaste ei ollut kynnyskysymys, sillä ajattelen että niin lapset voivat sitten itse päättää vakaumuksestaan. Nyt toivon, että he haluavat liittyä kirkkoon.

Olen myös miehelle vannottanut, että jos lapsemme olisi kriittisessä tilassa sairaalassa niin pappi paikalle ja hätäkaste. En halua viettää loppuelämääni miettien, mitä jos sitä jälleennäkemistä ei tulekaan...

Miksi ap kaste on sinulle vastenmielinen? Mitä haittaa siitä lapselle on? Voi olla, että miehesi haluaisi sisimmässään, että lapsi kastetaan, mutta ei uskalla tätä sanoa, kun sinä olet niin ehdoton. Vetoaa sitten anoppiin.

Monissa suuntauksissa ei kannateta lapsikastetta, mutta kaipa niissä silti uskotaan jälleennäkemiseen myös kastamattoman lapsen kanssa.

Älkääpä tapaluterilaiset omiko länsimaista sivistystä itsellenne. Ne arvot ovat olleet olemassa jo ennen teidän uskontoanne. On aivopesun tulosta, että suuri osa kansasta kuvittelee, että olisimme barbaareja ilman kristinuskoa. Päin vastoin, uskontonne varjolla on tuhottu paljon hyvää ja kaunista yleisinhimillistä sivistystä ja tehty paljon väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap kaste on sinulle vastenmielinen? Mitä haittaa siitä lapselle on? Voi olla, että miehesi haluaisi sisimmässään, että lapsi kastetaan, mutta ei uskalla tätä sanoa, kun sinä olet niin ehdoton. Vetoaa sitten anoppiin.

Olisiko sinulle vastenmielistä, että lapsesi kastettaisiin johonkin sinulle vieraaseen uskontoon? Samasta syystä uskonnottomalle on vastenmielistä, että hänen lapsensa kastetaan mihin tahansa uskontoon.

-Ei ap

Vierailija kirjoitti:

WTF

Miksi yleensä aloit alun alkaenkaan keskustelemeen koko aiheesta miehesi tai anoppisi kanssa ja kyselemään miksi pitäisi kastaa ja pyytelemän perusteluita...?

Olisit sanonut heti ja suoraan että asia on jo sovittu (asenteella seuraava aihe kiitos!).

Se keskustelu + perusteluiden pyytäminen vaan antaa "vastustajalle" viestin siitä, että olet valmis neuvottelemaan ja mahdollisesti muuttamaan kantaasi ja suo kiinnostaa kuulla muiden ehdotuksia sekä mahdollisia hyviä näkökantoja. Se luo ja voimistaa vain toivetta/uskoa miehelle ja anopille siitä, että ne saavat tahtonsa läpi.

Älkää okinä neuvotelko/keskustelko, jos ette ole valmiit muuttamaan kantaa!

Tai vähintäänkin pitää olla niin vahva yksilö, joka osaa pitää päänsä ja puolensa.

Koska noissa "keskusteluissa" tuppaa helposti käymään niin että heikoimpia viedään kuin pässiä narussa.

Kuten AP tapaus osoittaa. Se on loistava esimerkki keskusteluun lähtemisestä, huonoilla ja heikoilla eväillä. Lopputuloksena on se että lapsi kastetaan - valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen hätääntyneen äidin, jonka 4v lapsi kuoli sairaalassa ja äiti tajusi, että koska ei ole Jumalaa eikä lasta ole kastettu, niin ei tule koskaan mitään jälleennäkemistä. Ei olisi enää toivoa. Kristityillä äideillä on edes se, kun lapsi menehtyy.

Tätä jälleennäkemisen toivoa minä ajattelen ja siihen uskon. Minua on kaduttanut, että lapsiamme ei ole kastettu, sillä miehelleni se oli tärkeä asia. Hän ei kuulu kirkkoon. Minä puolestani kuulun, mutta kaste ei ollut kynnyskysymys, sillä ajattelen että niin lapset voivat sitten itse päättää vakaumuksestaan. Nyt toivon, että he haluavat liittyä kirkkoon.

Olen myös miehelle vannottanut, että jos lapsemme olisi kriittisessä tilassa sairaalassa niin pappi paikalle ja hätäkaste. En halua viettää loppuelämääni miettien, mitä jos sitä jälleennäkemistä ei tulekaan...

Miksi ap kaste on sinulle vastenmielinen? Mitä haittaa siitä lapselle on? Voi olla, että miehesi haluaisi sisimmässään, että lapsi kastetaan, mutta ei uskalla tätä sanoa, kun sinä olet niin ehdoton. Vetoaa sitten anoppiin.

Kum kysyt ateistilta miksi kristillinen kaste on niin vastenmielinen, on kysymys sama jos kysyisin sinulta miksi islamin kaste olisi sinulle vastenmielinen. Vastaus on, että se sotii arvomaailmaani ja uskoani vastaan. Minun uskoni on ettei jumalaa ole olemassa, siksi koen kristillisen kasteen vääränä. En myöskään halua varmuuden vuoksi kastaa lastani kaikkien eri uskontojen mukaan, jos vaikka joku niistä sattuisi oikeaan.

Kunnioitan kuitenkin muiden vakaumusta, joten en näe mitään väärää siinä että kastaa oman lapsensa oman uskonsa mukaan. Mutta samalla tavalla kuten varmasti uskovaisetkin, en koskaan kastaisi lasta oman vakaumukseni vastaisesti. Ja kyllä ateismikin on eräänlainen vakaumus. Minulle varmaan jumalaan uskomatta oleminen on aivan yhtä tärkeää kuin sinulle jumalaan uskominen. Se on vain erilainen elämänkatsomus, mutta molemmille omalla tavalla yhtä tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt niin kamalaa vaikka lapsen kastaisikin? Lapsi voi silti aikuisena päättää haluaako kuulua kirkkoon vai ei. Ja aina voi erota. Mun mielestä helpompaa, että ei tarvitse aikuisena kastaa, jos lapsi haluaa kirkkohäät.

Siihen se sitten kiteytyi se suomalainen uskonnollisuus ”jos haluaa kirkkohäät”. Oikeasti, ymmärrätkö, että uskontoon kuulumiseen pitäisi kuulua myös usko ja uskonnon harjoittaminen. Pelkkä hypoteettinen mahdollisuus kirkkohäihin on maailman typerin syy liittää lapsi kirkkoon. (Ja muuten yli puolet avioliitoista solmitaan jo kirkon ulkopuolella, joten eiköhän nuo luvut ole jo todella pieniä, kun nykyvauvat avioon menevät...).