Lue keskustelun säännöt.
Mökkivierailulle pihistelijöiden luo; never
30.05.2013 |
Meillä on tuttavapariskunta, joiden kanssa vierailut menee sillain, että he käyvät talvisin meillä usein iltaa istumassa ja syömässä ja me sitten käydään vastavierailuilla niiden mökillä kun niillä semmoinen on. Meillä ei ole mökkiä, mutta kaupunkiasuntomme on iso ja viihtyisä näihin talvi-illallisiin.
Sanomattakin on selvää, että meidän tarjoilut ovat aina hyvät, laadukkaat ja runsaat. Niihin satsataan aikaa ja rahaa. Juomat ovat hyvässä osassa myös, ja meillä juodaan hyviä viinejä sekä aina snapsit, ja konjakit ja viskit ruuan jälkeen.
Mennäänpä sitten mökkikylään. Viedään mennessämme taas kunnon patteri konjakkeja ja muita campareja ja juomia. Sekä juustotarjotin ja patonkeja ja leikkeleitä aamiaiseksi jne.
Mökkitarjoilu meillepäin on: olutta (haettu Tallinnanristelyltä). Ja naisille KOTIVIINIÄ. En ole juonu kotiviiniä 90-luvun laman jälkeen. Sittemmin on meidän ikäisissä jo ollut senverran vakituisia työpaikkoja ja rahaa, että viini olisi vara ostaa. Eikun nyt mä muistin väärin, olihan tarjottavana myös jonku tonkkaviini. Valkkarit oli omaa tuotantoa, punkku tonkasta.
Ruokaa oli kyllä, kysyin jossain vaiheessa iltaa, että eikös laiteta se juustobrikka esille, kun tuotiin niitä juustoja. Näin kuinka isännän naama vääntyi tuskasta: no joo, käyppäs akka laittamassa vähän juustoja ja keksejä esille. Pienenpieni tarjoilu tulikin. Kaikkia sortteja ei näkynyt.
Mies meni kaivolta hakemaan kylmää vetta. Kaivossa oli juomavarasto viileässä. Kaikki ne juomat, mitä me oltiin tuotu mielestämme yhteiseen tarjoiluun oli upotettu sinne. Myös ne pullot, mitä aikaisemmin oli tuotu. Talolla ja jääkaapissa oli siis kotiviiniä ja kaljaa. Mies kyseli naureskellen, että eikös tässä joku viksimoukku olisi paikallaan. Tarkoitti sitä hyvää viskiä, minkä oli tänne tuonut. Isäntä pitikitti pitkään ja lähti sitten vaivalloisesti hakemaan kaapista moukut: VanaTallin-pottu. Tässä on tosi hyvä tuo prosentti-ja -hinta-suhde. Että halvalla paljon vatteja, joo.
Tämän pariskunnan elämä ei ole mitenkään tiukkaa, eikä niillä ole sen enempää velkaa tai mitään vaikeuksia muutenkaan. Samassa työpaikassa miehet keskenään, lapsettomia pariskuntia ollaan. Niiden mökki ei suinkaan ole mikään ylikallis loma-asunto, vaan vain kesäkäytössä oleva vanha mökki. < Eli mikään niiden elämässä ei pakota niitä pihistämään taikka kärsimään mitenkään.
Kun vieraita kutsutaan, niin minut on kasvatettu siten, että niille vieraille sitten tarjotaan hyvin ja hyvää ja vähintään samanlaista tarjottavaa kuin mitä me ollaan saatu niillä. Kun on nämä vastavierailut kyseessä. Että jos niitä on pidetty meillä hyvissä ruuissa ja juomissa, niin voishan nekin tarjota meille muuta kuin karvasta kotiviiniä eikä jemmailla meidän tuomia, kalliimpia ja hyviä tarjottavia jonnekin kaivoon.
Tulee semmoinen olo, että ne niinkuin yrittäisi hyötyä meistä. Haluaisin, että he kokisivat että meidän vierailut on niin kivoja ,että hyöty tulisi siitä. Että olis hauskaa. Ajatus siitä, että kalliimmat tuliaiset ja tarjottvat haudataan katakombeihin, että voi myöhemmin itse niitä nauttia, eikä tarjoa vierailleen, on minusta pikkumaista pihtaamista.
Ei täsä mittään, en ole meidän camparipulloja vailla. Tiedänpähän vaan tästä eteenpäin että tarjoilu pitää olla tasoltaan vaatimatonta. Viemisiksi seuraavalle mökkivieralulle tulee makkaraa ja mäyräkoira.
Talvella illallisella janssoninkiusaus ja kaalisalaatti. Olutkoppa parvekkeella jäähtymässä. Jälkiruuaksi joku kaurakeksipaketti ja suodatinkahvit. Vana Tallin tosiaan hyvää ja halpaa.
Kommentit (124)
suosittelisin että tarjoaisit heille seuraavalla kerralla koffia ja parin euron punkkua, tuskin toista kertaa tulevatkaan. kun viette heille ruokaa viekää sitä halvinta itseään ei tarvitse ylistää, varsinkin kun ei ole ensimmäinen kerta kun tuo on käynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 02:39"]
Yks semmonen juttu, että mä olen työtön kotiäiti, jolla on opintovelkaa ja sairaslomaakin olen joutunut vietämään. Miehellä on pini palkka. Meille tulee jostain ihmeen syystä usein vieraita. Ruoka-aikaan. En tarjoa mitään hienoa, teen isomman annoksen jotain kivaa, mitä syödään itsekin. Tylsät arkiruuat jätän myöhemmäksi ja myöhemmäksi :) Tarjoan vieraille kyllä jotain hyvää ja kivaa ja sijoitan siihen enemmän kuin normaalisti. Enemmän kuin olisi varaakaan, joskus ihan uhkarohkeastikin. Että olisi hyvää ruokaa ja köyhyys vähän nolottaakin.
Meillä käy siis vieaita aika usein, harvemmin pyydetään vastavierailulle. ja kun mennään, viedään jotain tuliaista. Vaikka kakku kahvipöytään. Ja sitten siinä onkin tarjoilut: itse leipomani kakku ja kahvit päälle. Olen oppinut ottamaan lapsille eväät mukaan, koska eivät kakuista välitä ja nälkä tulee, jos kyläilyyn matkoineen menee kauan. Meillä tarjotaan ruokaa ja jälkiruokaakin, jotain kivaa ei mitään kalliin kallista mutkikasta, että jää aikaa vieraiden kanssa olemiseenkin.
Pointti: olen köyhä. panostan vierailuhin ja vien tuliaisikis usein jotain itse tehtyä. Kun meille tulee vieraita (hyvätulosiakin) - kuinka usein he sanovat, että tuliaiset unohtui tai tuovat karkkipussin. Kiva sekin, mutta joiltain unohtuu tuliaiset aina. En odota tuliaisia, mutta kun meillä käy aika usein vieraita ja jäävätkin koko päiväksi. Nälässäkö pitäisin? usein tarjoan kaksi ateriaa ja kahvit päälle, mielelläni! Vieraat viihtyvät ja viipyvät.
Kun itse menen kylään (meitä on usein vähemmän kin muita), tarjotaan kahvit ja sitten joskus lähetään kotiin, kun lapselle tulee kova nälkä. Eilen viimeksi annoin lapselleni kyläpaikassa eväitä (koska oltiin matkassa koko päivä). lapsi jakoi eväänsä kyläpaikan lapsen kanssa, joka pyysi lisääkin. Ei mulla ollut, olin ottanut eväät omalle lapselle (matkalle), ja ne siis jaettiin kahtia. Ensi kerralla otan kai sitten eväitä myös isäntäperheen lapselle, joka on koko ajan kotonaan...
Pointti toisen kerran: elän työmarkkinatuella ja pihistän siitä kylälyjä varten - mennen tullen. Tiedän, pakko ei ole viedä tuliaisia enkä aina edes vie. Että voitaisiinkaikin, molemin puolin kyläillä ilman.Joskus jotain vien ja huolehdin, etteivät vieraani kärsi nälkää.
Miksi kuitenkin varakkaissa perheissä käydessäni ei tarjota juuri mitään? Joskus otan itse lasiin vettä hanasta ja juotan lapsenikin, siinä kaikki. Ja kun miellä käy monia, yllättävän moni sanoo, että tuliaiset unohtui ja jää pitkään, ruoka-ajaksi ja kahdeksi. Mukavaa! Mutta koskahan minulle olisi kyläillessä tajottu ruokaakin, usein pelkkää mustaa kahvia...
Teenkö nyt niin, että kun meille tulle vieraita, keitän vain hyvät kahvit? Lapsille ja aikuisille, jotka viihtyvät meillä lounasajasta illalliseen. Pitääkö olla itsekin syömättä sekin aika ja pitä lapsikin nälässä vai tarjota koko porukalle kaksi ateriaa jälkiruoineen? nIin oon tehnyt ja pitänyt sitä oikeana, vaikka käykin ( bruto 700 e) talouteni päälle.
Mutta kun me ei juuri koskaan kyläillessä syödä kuin omia eväitä tai tuliaisia...
[/quote]
Kyllä, keität ja tarjoat kahvit. Kun teidän ruoka-aika lähestyy, "häädät" vieraat jollain verukkeella. Olette esim. sopineet uimareissusta tai jostain muusta menosta jonkun toisen kanssa. tai lapsi on menossa kaverinsa synttäreille.
Ymmärrät kai, että tuolla menolla ajat itsesi vararikkoon.
Tämä vaan kaikille mökkivieraille muistutukseksi.
itse ajattelen kahdella tavalla... eli toisaalta ne ruoat on isäntäväelle lahjoja, toisaalta ne on tarkoitettu yhteisiksi. ELi jos menen ystävän synttäreille/tupaantuliaisiin tms. ja vien viinipullon, en todellakaan kuvittele että sitä avataan illan aikana. Se on lahja.
Jos vietämme mökkiviikonloppua niin tarjolle vaan kaikki mitä kukakin on tuonut tai ainakin kysytään että syödäänkö nyt näitä. Ihan helppoa!