Miten päästä eroon kateudesta (sisaruksen suosiminen)

Suututtaa niin paljon sun puolesta! Ei sun siskonaan kyllä ansaitse sinun ystävyyttä tuollaisella käytöksellä. Hänen olisi pitänyt puuttua tällaiseen ja sanoa vanhemmillesi suoraan, että kokee todella epäreilua tällaisen ja haluaa että teitä kohdellaan samalla tavalla. Itse en olisi missään tekemisissä tuollaisen siskon ja muun perheen kanssa, en ikinä!

Vierailija kirjoitti:

Miten suosikkilapsi reagoi tilanteeseen? Ottaako lahjat itsestäänselvänä vastaan? Onko koskaan ihmetellyt asiaa sinulle?

Itse sain vanhemmiltani auton. Vaadin, että sisareni saa samalla summalla itselleen tarpeellista. Vanhempani kustansivat hänelle keittiöremontin.

Olen hyvin tarkka siitä, että sisareni saa saman kuin minäkin.

Suosikki ei näe asiassa mitään väärää. Vaan samanlailla kuin vanhemmat selittelee ja oikeuttaa saamisiaan (siis vaikka: kyllä on ihan oikein että mulle ostettiin opiskeluaikana asunto kun oon herkkäuninen enkä voi olla missään opiskelija-asunnossa).

Suuttuu jos yrittää puhua asiasta.

Ap

Mieti, ap, saatko suhteesta perheeseesi enemmän hyvää kuin huonoa?

Mitä hyvää saat elämääsi siitä että olet tekemisissä vanhempiesi kanssa?

Mitä hyvää saat elämääsi siitä että olet tekemisissä sisaruksesi kanssa?

Tuleeko sinulle hyvä olo kun ajattelet perhettäsi?

Sinä ja sinun hyvinvointisi olette tärkeintä sinulle. Jos suhteesi perheeseesi aiheuttaa enemmän negatiivista kuin positiivista miksi ihmeessä haluaisit pitää heidät elämässäsi? Jos löydät syitä (verisukulaisuus tai velvollisuudentunto ei käy) niin jatka ihmeessä kuten tähänkin asti. Muussa tapauksessa voisit miettiä olisiko elämäsi helpompaa ilman noita kaikkia henkilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Mieti, ap, saatko suhteesta perheeseesi enemmän hyvää kuin huonoa?

Mitä hyvää saat elämääsi siitä että olet tekemisissä vanhempiesi kanssa?

Mitä hyvää saat elämääsi siitä että olet tekemisissä sisaruksesi kanssa?

Tuleeko sinulle hyvä olo kun ajattelet perhettäsi?

Sinä ja sinun hyvinvointisi olette tärkeintä sinulle. Jos suhteesi perheeseesi aiheuttaa enemmän negatiivista kuin positiivista miksi ihmeessä haluaisit pitää heidät elämässäsi? Jos löydät syitä (verisukulaisuus tai velvollisuudentunto ei käy) niin jatka ihmeessä kuten tähänkin asti. Muussa tapauksessa voisit miettiä olisiko elämäsi helpompaa ilman noita kaikkia henkilöitä.

Hyviä kysymyksiä. Selvästikin saan paljon enemmän negatiivista kuin positiivista. Mietin tässä juuri että mitkä syyllisyydentunnon tms mekanismit pitävät minut ansassa, siis siinä että koen että ”kuuluu” olla väleissä ja pitää yrittää säilyttää välit vaikka kohtelu on törkeää.

En osaa vastata, ehkä se on pelko, pelko siitä että sitten olen totaalisen yksin jos tuo pieni suku sitten katoaisi. Tosin aikalailla yksin ja esitetty olen nytkin. Ap

Ota yhteyttä Narsistien Tuki Ry. hyn . Välit poikki siskoon ja vanhempiin HETI.

Kukaan ei ole antanut juurikaan vinkkejä kysymykseen miten eroon katkeruudesta? Aina se välien poikkaisu ei onnistu.-ohis

Narsistit on yleensä niin ovelia että ne osaa vähin äänin kiertoteiden kautta ja merkkejä jättämättä siirtää omaisuutensa suosikkilapselle. Kun varsinainen perinnönjako tulee, ei olekaan mitään perittävää. Eli se mustalammas ei saa edes lakiosaansa vaan jää nuolemaan näppejään.

Ketään uskista paikalla? Alkoi kiinnostaa mitä raamattu sanoo tällaisesta? Saako paha palkkaansa koskaan?

Käyttäjä34749 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää. Tuohan on kiusaamista tosissaan. Onko sinun pakko olla tekemisissä heidän kanssaan? Millaiset on välit sisarukseesi?

Hei valoja nyt päälle ihan oikeasti. Ei ole edes maratonin mitan päässä kius.aamisesta, vaan kauempana. Ap on laiska ja ahne ihminen, joka syyttelee kaikkia muita paitsi itseään. Yhyy tartten uuden vemarin ja äiti ei sitä enää aikuiselle kotoa muttaneelle osta. Siispä menen valittamaan ja poruamaan nettiin. Voisit soittaa ap iltapa.skaan, jotta saisit vähän enemmän sääliä elämän suuriin tragedioihisi.

Kirjoitin tämän eilen aika kärjekkäästi ja uhmaa huokuen, mutta silti tosissani, ja seison sanojeni takana. Ap on ahne sekä lapsellinen, kun kehtaa valittaa asiasta. Jän on saanut vanhemmiltaa elänän ja kaikki eteensä kuin Manu illallisen, mutta mikään ei riitä. Sitä ihmettelen, että viestini on kerännyt 40 alapeukkua. Miten niin moni asettuu ap:n puolelle? Missä kiitollisuus omia vanhempia kohtaan sekä jokin kohtuus loputtomassa materialismissa ja kyltymättömyydessä sekä tyytymättömyydessä vallitseviin oloihin. Miten joku kehtaa täällä heitellä esim. taas kerran narsku-korttia täysin vastuuttomasti, tai edes ehdottaa ap:lle väkien katkaisua perheeseen sen vuoksi, ettei saa uutta mersua ilmaiseksi ja ekstra shoppailurahaa tilille? Ovathan ihmiset keskimäärin hyvin kypsymättömiä ja infantiileja sekä melkoisen egoistisia, mutta joku roti pitäisi olla! Jos sisarus - oli rakas tai ei - saa jotakin materiaa mitä sinä et saa ja tunnet itsesi kateelliseksi, on vika aina sinussa.

Mä oon sitä mieltä että jos laittaa välit poikki - oli se syy sit vaikka itsensä suojeleminen - niin se on vain voitto noille mulkeroille. Silloin ne nauraa ja ilkkuu että olipas tuo yksi herkkähipiäinen, loukkaantui turhasta, ja ainahan se on ollut vaikea ja huono lapsi.

Tuo olisi palkinto sortajille. Ja vahvistaisi sitä että syntipukki työnnetään perheestä ulos.

En tiedä sit miten tuo muuttaisi dynamiikkaa, eli pitäisikö esim löytää uusi syntisäkki lähteneen tilalle.

Käyttäjä34749 kirjoitti:

Käyttäjä34749 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää. Tuohan on kiusaamista tosissaan. Onko sinun pakko olla tekemisissä heidän kanssaan? Millaiset on välit sisarukseesi?

Hei valoja nyt päälle ihan oikeasti. Ei ole edes maratonin mitan päässä kius.aamisesta, vaan kauempana. Ap on laiska ja ahne ihminen, joka syyttelee kaikkia muita paitsi itseään. Yhyy tartten uuden vemarin ja äiti ei sitä enää aikuiselle kotoa muttaneelle osta. Siispä menen valittamaan ja poruamaan nettiin. Voisit soittaa ap iltapa.skaan, jotta saisit vähän enemmän sääliä elämän suuriin tragedioihisi.

Kirjoitin tämän eilen aika kärjekkäästi ja uhmaa huokuen, mutta silti tosissani, ja seison sanojeni takana. Ap on ahne sekä lapsellinen, kun kehtaa valittaa asiasta. Jän on saanut vanhemmiltaa elänän ja kaikki eteensä kuin Manu illallisen, mutta mikään ei riitä. Sitä ihmettelen, että viestini on kerännyt 40 alapeukkua. Miten niin moni asettuu ap:n puolelle? Missä kiitollisuus omia vanhempia kohtaan sekä jokin kohtuus loputtomassa materialismissa ja kyltymättömyydessä sekä tyytymättömyydessä vallitseviin oloihin. Miten joku kehtaa täällä heitellä esim. taas kerran narsku-korttia täysin vastuuttomasti, tai edes ehdottaa ap:lle väkien katkaisua perheeseen sen vuoksi, ettei saa uutta mersua ilmaiseksi ja ekstra shoppailurahaa tilille? Ovathan ihmiset keskimäärin hyvin kypsymättömiä ja infantiileja sekä melkoisen egoistisia, mutta joku roti pitäisi olla! Jos sisarus - oli rakas tai ei - saa jotakin materiaa mitä sinä et saa ja tunnet itsesi kateelliseksi, on vika aina sinussa.

Sinä näet vain materian, mutta et ymmärtänyt ollenkaan kokonaisuutta. Siis sitä että lapsuudesta lähtien toista lasta kltoinkohdeltiin, toista hellittiin. Toista vihattiin, toista rakastettiin.

Olen myös erittäin ahkera ja säästäväinen joten tuo laiskaksi haukkuminen ei oikein onnistu. Epäilen että olet sisarukseni tai vanhempani joka eksyi palstalle, selliselta kuulostaa sun ”perustelut”. Onnea vaan ja hyvää jatkoa sinulle.

Ap

Käyttäjä34749 kirjoitti:

Käyttäjä34749 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää. Tuohan on kiusaamista tosissaan. Onko sinun pakko olla tekemisissä heidän kanssaan? Millaiset on välit sisarukseesi?

Hei valoja nyt päälle ihan oikeasti. Ei ole edes maratonin mitan päässä kius.aamisesta, vaan kauempana. Ap on laiska ja ahne ihminen, joka syyttelee kaikkia muita paitsi itseään. Yhyy tartten uuden vemarin ja äiti ei sitä enää aikuiselle kotoa muttaneelle osta. Siispä menen valittamaan ja poruamaan nettiin. Voisit soittaa ap iltapa.skaan, jotta saisit vähän enemmän sääliä elämän suuriin tragedioihisi.

Kirjoitin tämän eilen aika kärjekkäästi ja uhmaa huokuen, mutta silti tosissani, ja seison sanojeni takana. Ap on ahne sekä lapsellinen, kun kehtaa valittaa asiasta. Jän on saanut vanhemmiltaa elänän ja kaikki eteensä kuin Manu illallisen, mutta mikään ei riitä. Sitä ihmettelen, että viestini on kerännyt 40 alapeukkua. Miten niin moni asettuu ap:n puolelle? Missä kiitollisuus omia vanhempia kohtaan sekä jokin kohtuus loputtomassa materialismissa ja kyltymättömyydessä sekä tyytymättömyydessä vallitseviin oloihin. Miten joku kehtaa täällä heitellä esim. taas kerran narsku-korttia täysin vastuuttomasti, tai edes ehdottaa ap:lle väkien katkaisua perheeseen sen vuoksi, ettei saa uutta mersua ilmaiseksi ja ekstra shoppailurahaa tilille? Ovathan ihmiset keskimäärin hyvin kypsymättömiä ja infantiileja sekä melkoisen egoistisia, mutta joku roti pitäisi olla! Jos sisarus - oli rakas tai ei - saa jotakin materiaa mitä sinä et saa ja tunnet itsesi kateelliseksi, on vika aina sinussa.

Tässäpä pyhimys joka vain tyynesti hymyillen ja iloiten katsoisi vierestä kun sisarukselleen ostetaan auto toisensa jälkeen, asunto toisensa jälkeen, etelänmatka toisensa jälkeen, iso rahalahja toisensa jälkeen, samalla itse jääden kaikesta paitsi ja saaden vain v*ttuilua vanhemmiltaan.

Hän olisi onnellinen saamastaan reilusta kohtelusta.

Itsekään et usko mitä höpötät :D

Juokse karkuun äläkä katso taaksesi! Apua saat terapiasta. Rakenna oma hyvä elämäsi. Kuten olet huomannut vuodet kuluu ja asiat ei muutu miksikään.

Jos jatkat samaan malliin saat paljon pahaa mieltä joka estää sinua saamaan tasapainoisen elämän. Tuo oman elämän rakentaminen on usein raskastakin mutta jonain päivänä huomaat olevasi onnellinen.

Jos et tee mitään niin muutaman vuosikymmenen jälkeen huomaat olevasi vanhempiesi omaishoitaja kun lellitty sisarukseni on sen homman sinulle määrännyt. Juokse!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnot, autot ym. kalliit hankinnat sisarukselle voidaan katsoa aikanaan ennakkoperinnöksi. Tulet saamaan osuutesi, mikäli vanhempasi eivät tee sinua perinnöttömäksi ja heille jää kuoltuaan omaisuutta, mitä jakaa. Voit riitauttaa asian tuomioistuimessa, jos pystyt silloin todistamaan, että sisaruksesi on saanut huomattavasti enemmän omaisuutta vanhemmiltanne kuin sinä. Minä en sinuna olisi paljonkaan tekemisissä tuollaisten vanhempien kanssa. Sinua kohdellaan kaltoin, ja sisaruksesi vain myhäilee tyytyväisenä, ei aivan tervettä sekään.

Mulle on jo ilmoitettu että saan vain lakiosan, ja noinkohan jää mitään perittävää. Kaikki siirretään sisarukselle jo vanhempien eläessä sillä tottakai kaikki annetaan suosikille. en usko että saan hyvitystä noista sisarukseni lahjoista sillä ne on lahjoja joista tehty paperit ja vero maksettu. Kyse ei ole siis ollut ennakkoperinnöstä.

Eniten kai suututtaa se epäreiluuden kokemus ja osattomuuden tunne kun jää ulkopuolelle vanhempien välittämisestä. Olen koko ikäni yrittänyt olla mieliksi heille ja olla ”hyvä lapsi”, samalla sisarus on kiukutellut heille ja huutaa ja loukkaa pahasti. JA SILTI se sisarus saa kaiken. En ymmärrä.

Ap

Muista ettei rakkaus lisäänny heiltä vaikka antaisit kaiken . Sitten: sinun on hyvä napakasti tuoda ilmi noitten etuuksien jakaminen hänelle. Kyllä se kohtuullistetaan kun vaan on näyttää mitä kaikkea on jo saanut. Yritä, säilytät ainakin itsekunnioituksesi joka sulta yritettiin viedä mitä ilmeisimmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnot, autot ym. kalliit hankinnat sisarukselle voidaan katsoa aikanaan ennakkoperinnöksi. Tulet saamaan osuutesi, mikäli vanhempasi eivät tee sinua perinnöttömäksi ja heille jää kuoltuaan omaisuutta, mitä jakaa. Voit riitauttaa asian tuomioistuimessa, jos pystyt silloin todistamaan, että sisaruksesi on saanut huomattavasti enemmän omaisuutta vanhemmiltanne kuin sinä. Minä en sinuna olisi paljonkaan tekemisissä tuollaisten vanhempien kanssa. Sinua kohdellaan kaltoin, ja sisaruksesi vain myhäilee tyytyväisenä, ei aivan tervettä sekään.

Mulle on jo ilmoitettu että saan vain lakiosan, ja noinkohan jää mitään perittävää. Kaikki siirretään sisarukselle jo vanhempien eläessä sillä tottakai kaikki annetaan suosikille. en usko että saan hyvitystä noista sisarukseni lahjoista sillä ne on lahjoja joista tehty paperit ja vero maksettu. Kyse ei ole siis ollut ennakkoperinnöstä.

Eniten kai suututtaa se epäreiluuden kokemus ja osattomuuden tunne kun jää ulkopuolelle vanhempien välittämisestä. Olen koko ikäni yrittänyt olla mieliksi heille ja olla ”hyvä lapsi”, samalla sisarus on kiukutellut heille ja huutaa ja loukkaa pahasti. JA SILTI se sisarus saa kaiken. En ymmärrä.

Ap

Muista ettei rakkaus lisäänny heiltä vaikka antaisit kaiken . Sitten: sinun on hyvä napakasti tuoda ilmi noitten etuuksien jakaminen hänelle. Kyllä se kohtuullistetaan kun vaan on näyttää mitä kaikkea on jo saanut. Yritä, säilytät ainakin itsekunnioituksesi joka sulta yritettiin viedä mitä ilmeisimmin.

Mun täytyy varmaan itse kerätä todisteita ja päivämääriä jne, sillä vanhemmille ei tästä voi sanoa. Ne kerrat kun olen yrittänyt nostaa esille epäreiluudet, ovat päättyneet vanhempieni raivariin ja minut on haukuttu pataluhaksi (ja kaivettu kaikki mahdolliset viat vuosikymmenten takaa).

Tuollaisten vanhempien kanssa ei vaan voi puhua. Kun ei ne ole normaaleita. Ei niitä kiinnosta tippaakaan se että toinen lapsi on onneton ja ulkopuolinen. Sitä ne juuri haluaa, ja saavat vain lisää bensaa liekkeihin jos näytän pahan mieleni.

Mutta joo, päätin nyt vähentää yhteydenpidon passiiviseksi (eli en itse ota yhteyttä tms) ja mietin hetken miten edetä. Se välien katkaisu tuntuu juuri nyt jotenkin pelottavalta, mutta ehkä saan tässä kerättyä voimani kun olen vähän aikaa pitämättä yhteyksiä ollenkaan. Ap

Tsemppiä AP! Minulla ei ole varsinaisesti samanlaista tilannetta vanhempien kohdalla muuten kuin että olen aina ollut pappani suosikki. Hän auttoi aina paljon, osti kaikenlaista ja vei syömään ja pyysi syömään luokseen. Vuotta vanhempaan isoveljeeni ei pidä yhteyttä juuri lainkaan eikä häntä kiinnosta veljeni tekemiset. Joskus parikymppisenä huomasin että hän yrittää ja haluaa kontrolloida elämääni ja jopa sitä kenen kanssa seurustelen. Lyhyesti sanottuna tilanne eskaloitui kun menin naimisiin ja pappani ennen häitä haukkui mieheni täysin paskaksi minulle puhelimessa ja yritti estää häät :D Tässä vaiheessa heräsin ja katkaisin välit häneen kokonaan enkä ole ollut siihen kuoppaan yhteydessä kohta 7 vuoteen. Isoveljeäni on asia jäänyt kalvamaan mieltä kovasti, siis se, miksi pappa ei koskaan halunnut olla hänelle isovanhempi. Harmittaa hänen puolestaan tosi paljon.

Eriarvoisuutta on meillä kyllä muidenkin sisarusten kohdalla, minä olen nimittäin isälleni musta lammas ja en ole koskaan ollut hänelle se tyttömäinen prinsessalapsi jota toivoi. Myöhemmin hän sellaisen sitten sai ja minun valintojani, koulutustani, harrastuksiani ja pukeutumistani arvostellaan ja hävetään sitten niin paljon ettei kutsuta kylään kun tulee sukulaisia käymään. Muut ovat sitten paikan päällä tip top. Enkä ole mikään hampuusi tai tahditon huonosti käyttäytyvä ihminen jota jonkun pitäisi oikeasti hävetä. On nyt vain näkyviä isoja tatuointeja ja en ole korkeasti koulutettu, mutta isäni on melko vanhanaikainen ihminen.

siellä takana on jotain syvempää. joka liittyy sinuun ap. 

eivät voi sen takia sinua sietää. 

vanhempasi eivät ole kertoneet sinulle . ehkäpä totuutta.

Olen lähes kuusikymppinen ihminen, kolmen lapsen äiti ja jo kahden mummikin. Näitä asioita on tullut esiin itsellä ja ystäväpiirissä.

Kolmesta lapsestani vanhimmalla on pieni kynnys pyytää apua. Hän on hyväpalkkainen perheellinen ihminen, joka matkustelee, käy ravintoloissa ja hemmottelee usein vaimoaan. Hän ostaa vaatteissakin vain laatua. Silloin tällöin hän soittelee, että rahat loppu, voitko pistää muutaman satasen. Aina ollaan laitettu.

Toiset kaksi lastani elävät vaatimattomammin ja heillä on säästöjä. Kun vanhin halusi kerran joululahjaksi 1000 euroa, piti toki antaa myös toisille lapsille. He ihmettelivät, miksi meille aikuisille ihmisille rahaa annatte. Vanhimmalle jouduimme antamaan isomman summan kun hän osti asunnon. Yritämme hyvittää muillekin joskus tämän saman jo isomman summan. Kun ei meilläkään sitä rahaa niin liikoja ole.

Hyvällä ystävävälläni on kaksi aikuista poikaa, joista vain toista auttavat. Se toinen pärjää omillaan, eikä ole paljon tekemisissäkään vanhempiensa kanssa. Toinen taas käy joka päivä vanhemmillä syömässä.

Minusta täytyy olla tasapuolinen omille lapsilleen. Joku voi olla työtön, yksinhuoltaja yms. ja tarvitsee enemmän apua kuin toinen. Esim. lastenhoitoapua.

Vierailija kirjoitti:

Olen lähes kuusikymppinen ihminen, kolmen lapsen äiti ja jo kahden mummikin. Näitä asioita on tullut esiin itsellä ja ystäväpiirissä.

Kolmesta lapsestani vanhimmalla on pieni kynnys pyytää apua. Hän on hyväpalkkainen perheellinen ihminen, joka matkustelee, käy ravintoloissa ja hemmottelee usein vaimoaan. Hän ostaa vaatteissakin vain laatua. Silloin tällöin hän soittelee, että rahat loppu, voitko pistää muutaman satasen. Aina ollaan laitettu.

Toiset kaksi lastani elävät vaatimattomammin ja heillä on säästöjä. Kun vanhin halusi kerran joululahjaksi 1000 euroa, piti toki antaa myös toisille lapsille. He ihmettelivät, miksi meille aikuisille ihmisille rahaa annatte. Vanhimmalle jouduimme antamaan isomman summan kun hän osti asunnon. Yritämme hyvittää muillekin joskus tämän saman jo isomman summan. Kun ei meilläkään sitä rahaa niin liikoja ole.

Hyvällä ystävävälläni on kaksi aikuista poikaa, joista vain toista auttavat. Se toinen pärjää omillaan, eikä ole paljon tekemisissäkään vanhempiensa kanssa. Toinen taas käy joka päivä vanhemmillä syömässä.

Minusta täytyy olla tasapuolinen omille lapsilleen. Joku voi olla työtön, yksinhuoltaja yms. ja tarvitsee enemmän apua kuin toinen. Esim. lastenhoitoapua.

Noin siinä varmaan usein käy että yksi on röyhkeä ja pyytää koko ajan, vanhemmat sit ostaa/maksaa/antaa. Sitten se kohta luisuu jo siihen ettei enää huomata edes asian epäreiluutta. Hetken päästä se onkin jo normaalitila, ja jos nyt tässä vaiheessa sellainen lapsi joka on jäänyt ilman kaikesta, ottaa asian esiin, hänet leimataankin kateelliseksi nillittäjäksi.

Vanhempien pitäisi AINA monitoroida omaa toimintaa ja olla tasapuolisia. Jos auttaa yhtä, pitää auttaa toistakin, ei välttämättä tismalleen samalla tavalla mutta jollain!

Narsisteilla se sitten on eri asia, heillä on ihan pyrkimys ja tahto alistaa ja latistaa ja nöyryyttää inhokkilapsi ja tarkoituksella antaa kaikki suosikilleen.

Se on mun mielestä väärin (nyt puhun normaaleista vanhemmista, en aloituksen hulluista vanhemmista) että sitä reppanaa ja köyhää lasta autetaan, ja hyvin pärjännyt jää KOKONAAN ilman apua. Molempia pitäisi suttaa, ei välttämättä samalla summalla mutta avoimesti ja kertomalla avun määrä ja syy.

Muutenhan sitä ahkeraa asiansa hyvin hoitanutta rangaistaan siitä että hoisi asiat hyvin, ja laiskaa ja köyhää palkitaan että hoisi asiansa huonosti.

Tää on tosi yleistä että on se suosikki, ja sitten vaan keksitään perusteluja miten sitä suosikkia pitää auttaa. Miten sillä on niin vaikeaa jne. Samaan aikaan sillä toisellakin voi olla vaikeaa mutta sitä ei edes kuunnella!