Miten päästä eroon kateudesta (sisaruksen suosiminen)

Vierailija kirjoitti:

Ei noin kalliit hankinnat voi olla lahjoja, ennakkoperintöä nuo on, pidä puolesi!! Omat vanhemmat suosivat nuorempaa veljeäni, mutta ei läheskään noin törkeästi. Ilmaiseksi asuu ja sai metsäpalstan leikkilainainalla.

Voi olla lahjoja. Lahja saa maksaa vaikka miljoonan, kunhan on tehty lahjakirja ja maksettu lahjavero. Lahjakirjaan voi kirjoittaa lauseen ”ei ole ennakkoperintöä”.

Keinot on monet jos haluaa omaisuuden siirtää suosikkilapselle.

Vierailija kirjoitti:

Tässä moni ehdotti ”rangaistukseksi” ettei pidä yhteyttä. Se ei ole ollenkaan sellainen, vaan ne epäreilut vanhemmat on vaan innoissaan ja hyvillään ettei epäsuosittu pidä yhteyttä ja soittele. Saavat entistä enemmän paapoa suosikkia ja tehdä sen rauhassa.

Ei se oo mikään "rangaistus" mulkuille vanhemmille. Se on tässä tilanteessa välttämätöntä oman hyvinvoinnin kannalta. AP:ta suututtaa tilanne ja se on aivan oikein. Ja kuten joku sanoikin niin epäreilut lahjat voidaan joka tapauksessa ottaa huomioon ennakkoperintönä. Ja jos siitä alkaa silloin riitelemään (kannattaa muuten, turha alistua tässä) niin luultavasti välit menee siskoon silloin joka tapauksessa.

Ei sekään ole normaalia että sisko on vaa sillee, "no ei voi mitää jos ne mulle asunnon ostaa". Ei vaikuta että siskokaan välittää hirveästi AP:n tunteista.

Kahvikone kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä moni ehdotti ”rangaistukseksi” ettei pidä yhteyttä. Se ei ole ollenkaan sellainen, vaan ne epäreilut vanhemmat on vaan innoissaan ja hyvillään ettei epäsuosittu pidä yhteyttä ja soittele. Saavat entistä enemmän paapoa suosikkia ja tehdä sen rauhassa.

Ei se oo mikään "rangaistus" mulkuille vanhemmille. Se on tässä tilanteessa välttämätöntä oman hyvinvoinnin kannalta. AP:ta suututtaa tilanne ja se on aivan oikein. Ja kuten joku sanoikin niin epäreilut lahjat voidaan joka tapauksessa ottaa huomioon ennakkoperintönä. Ja jos siitä alkaa silloin riitelemään (kannattaa muuten, turha alistua tässä) niin luultavasti välit menee siskoon silloin joka tapauksessa.

Ei sekään ole normaalia että sisko on vaa sillee, "no ei voi mitää jos ne mulle asunnon ostaa". Ei vaikuta että siskokaan välittää hirveästi AP:n tunteista.

No ei varmaan välitä, mutta kuka on niin äiti teresa että ei itse samanlaisessa tilanteessa suosikkilapsena ottaisi ilmaista asuntoa lahjaksi?

Kun aina voi keksiä sen selityksen. Mä tarviin tätä enemmän, ei se Mirkku niin ole edes asunnon perään. Tai jotain muuta millä uskottelee että ihan reilusti meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noin kalliit hankinnat voi olla lahjoja, ennakkoperintöä nuo on, pidä puolesi!! Omat vanhemmat suosivat nuorempaa veljeäni, mutta ei läheskään noin törkeästi. Ilmaiseksi asuu ja sai metsäpalstan leikkilainainalla.

Voi olla lahjoja. Lahja saa maksaa vaikka miljoonan, kunhan on tehty lahjakirja ja maksettu lahjavero. Lahjakirjaan voi kirjoittaa lauseen ”ei ole ennakkoperintöä”.

Keinot on monet jos haluaa omaisuuden siirtää suosikkilapselle.

Onko oikeasti niin että tuollaisella lauseella ”ei ole ennakkoperintöä” voi ohittaa perintökaaren lait? Eli siis voisiko ilman jäänyt lapsi kuitenkin jälkikäteen riitauttaa tällaisen?

Ensinnäkin tsemppiä ja jaksamista sinulle! Olet todella haastavassa tilanteessa, mutta älä ajattele, että jäät ypöyksin, vaikka sukusi kanssa menisikin välillä niin huonosti, että et voisi olla ollenkaan tekemisissä. Jo tässä ketjussa on löytynyt samanlaisia tilanteita kokeneita, ja maailmassa on hyviä ihmisiä, kun vain löydät keinot olla heihin yhteydessä. 

Asiassa on vieläpä kaksi puolta, raha ja tunteet. Olet todella rohkea ja vahva, kun pystyt olemaan sekoittamatta niitä ja ajattelematta rahaa. Itse en pystyisi varmaankaan olemaan noin rauhallinen sen suhteen. 

Nuo lahjat alkavat olla sen verran isoja, että sisaruksellasi tulee olemaan hankaluuksia perustella aikanaan perinnönjaossa, että ne eivät ole olleet hänen suosimistaan sinun kustannuksellasi. Siinä mielessä suosittelen, että nauhoittaisitkin puheluita ja pitäisit nauhoitteita visusti tallessa tulevaa varten. Kun aika on, kannattaa harkita kääntymistä lakiasiantuntijan puoleen asian kanssa, jos siltä tuntuu. Summat ovat niin isoja, että ehkä kannattaa. 

Siihen lienee kuitenkin aikaa, ja siihen asti sinun pitäisi keskittyä muuhun. Tärkeintä tietenkin on, että pystyt olemaan eheä ja voit hyvin. Jos olisin sinä, niin harkitsisin kyllä erkaantumistakin, ainakin jonkinlaista etääntymistä. En tosin ole mikään kyökkipsykologia kummempi, joten en oikeasti tiedä, mutta kokemuksesta kuitenkin sen verran, että kuluttavissa ihmissuhteissa ei ole pidemmän päälle järkeä. 

Olipa se, mikä auttaa, mitä tahansa, älä väsy sitä etsimään! Hyviä vinkkejä olet saanutkin. 

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin tsemppiä ja jaksamista sinulle! Olet todella haastavassa tilanteessa, mutta älä ajattele, että jäät ypöyksin, vaikka sukusi kanssa menisikin välillä niin huonosti, että et voisi olla ollenkaan tekemisissä. Jo tässä ketjussa on löytynyt samanlaisia tilanteita kokeneita, ja maailmassa on hyviä ihmisiä, kun vain löydät keinot olla heihin yhteydessä. 

Asiassa on vieläpä kaksi puolta, raha ja tunteet. Olet todella rohkea ja vahva, kun pystyt olemaan sekoittamatta niitä ja ajattelematta rahaa. Itse en pystyisi varmaankaan olemaan noin rauhallinen sen suhteen. 

Nuo lahjat alkavat olla sen verran isoja, että sisaruksellasi tulee olemaan hankaluuksia perustella aikanaan perinnönjaossa, että ne eivät ole olleet hänen suosimistaan sinun kustannuksellasi. Siinä mielessä suosittelen, että nauhoittaisitkin puheluita ja pitäisit nauhoitteita visusti tallessa tulevaa varten. Kun aika on, kannattaa harkita kääntymistä lakiasiantuntijan puoleen asian kanssa, jos siltä tuntuu. Summat ovat niin isoja, että ehkä kannattaa. 

Siihen lienee kuitenkin aikaa, ja siihen asti sinun pitäisi keskittyä muuhun. Tärkeintä tietenkin on, että pystyt olemaan eheä ja voit hyvin. Jos olisin sinä, niin harkitsisin kyllä erkaantumistakin, ainakin jonkinlaista etääntymistä. En tosin ole mikään kyökkipsykologia kummempi, joten en oikeasti tiedä, mutta kokemuksesta kuitenkin sen verran, että kuluttavissa ihmissuhteissa ei ole pidemmän päälle järkeä. 

Olipa se, mikä auttaa, mitä tahansa, älä väsy sitä etsimään! Hyviä vinkkejä olet saanutkin. 

Kiitos ystävällisestä viestistä. Jäin itsekin miettimään tuota raha vs tunteet, ja huomasin että enemmän mua satuttaa se tunnepuoli. Siis se että vanhemmat alleviivaa kaikella miten arvoton ja mitätön olen (ja miten rakas ja arvokas sisarus on), miten ne vähät välittää mun pahasta mielestä ja loukkaantumisesta. Siitähän se kyse on, täydestä rakkaudettomuudesta omaa lasta kohtaan (ja samalla ylitsepursuavasta rakkaudenosoituksesta toista suosikkilasta kohtaan).

Enemmän kuin ne suuret summat rahaa mua vaivaa se osattomuus ja vaille jääminen, siis henkinen sellainen.

Sille on tosi vaikea tehdä mitään :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noin kalliit hankinnat voi olla lahjoja, ennakkoperintöä nuo on, pidä puolesi!! Omat vanhemmat suosivat nuorempaa veljeäni, mutta ei läheskään noin törkeästi. Ilmaiseksi asuu ja sai metsäpalstan leikkilainainalla.

Voi olla lahjoja. Lahja saa maksaa vaikka miljoonan, kunhan on tehty lahjakirja ja maksettu lahjavero. Lahjakirjaan voi kirjoittaa lauseen ”ei ole ennakkoperintöä”.

Keinot on monet jos haluaa omaisuuden siirtää suosikkilapselle.

Onko oikeasti niin että tuollaisella lauseella ”ei ole ennakkoperintöä” voi ohittaa perintökaaren lait? Eli siis voisiko ilman jäänyt lapsi kuitenkin jälkikäteen riitauttaa tällaisen?

Perinnönjaossa voidaan käsittääkseni huomioida ennakkoperintönä lahjat siitä huolimatta, että lahjakirjaan olisi kirjattu ettei lahja ole ennakkoperintöä. En tiedä missä raja menee ja miten pitkäaikaisesti asioita tarkastellaan, mutta minullakin on käsitys, että lahjoillakaan ei saa yrittää jättää rintaperillistä mopen osille (varmaankin koskee vain lakiosaa, mutta tässä kai oli kyse tapauksesta, jossa epäiltiin, että lakiosakin menee lahjoina sisarelle kauan ennen vanhempien kuolemaa). 

En ole kyllä juristi, eikä varmaan ole sieltä helpoimmasta päästä tapauksia, ja varmaankin asian joutuu käyttämään vähintään käräjäoikeudessa, eli tulee kuluja ja vaivaa. Etukäteen varmaan kannattaa varmistaa, että on hommannut asianajajakseen jonkun, jolla on asiantuntemusta, näkemystä, kokemusta ja korkea moraali sen suhteen, miten arvioi asiakkaan mahdollisuudet voittaa juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noin kalliit hankinnat voi olla lahjoja, ennakkoperintöä nuo on, pidä puolesi!! Omat vanhemmat suosivat nuorempaa veljeäni, mutta ei läheskään noin törkeästi. Ilmaiseksi asuu ja sai metsäpalstan leikkilainainalla.

Voi olla lahjoja. Lahja saa maksaa vaikka miljoonan, kunhan on tehty lahjakirja ja maksettu lahjavero. Lahjakirjaan voi kirjoittaa lauseen ”ei ole ennakkoperintöä”.

Keinot on monet jos haluaa omaisuuden siirtää suosikkilapselle.

Onko oikeasti niin että tuollaisella lauseella ”ei ole ennakkoperintöä” voi ohittaa perintökaaren lait? Eli siis voisiko ilman jäänyt lapsi kuitenkin jälkikäteen riitauttaa tällaisen?

Perinnönjaossa voidaan käsittääkseni huomioida ennakkoperintönä lahjat siitä huolimatta, että lahjakirjaan olisi kirjattu ettei lahja ole ennakkoperintöä. En tiedä missä raja menee ja miten pitkäaikaisesti asioita tarkastellaan, mutta minullakin on käsitys, että lahjoillakaan ei saa yrittää jättää rintaperillistä mopen osille (varmaankin koskee vain lakiosaa, mutta tässä kai oli kyse tapauksesta, jossa epäiltiin, että lakiosakin menee lahjoina sisarelle kauan ennen vanhempien kuolemaa). 

En ole kyllä juristi, eikä varmaan ole sieltä helpoimmasta päästä tapauksia, ja varmaankin asian joutuu käyttämään vähintään käräjäoikeudessa, eli tulee kuluja ja vaivaa. Etukäteen varmaan kannattaa varmistaa, että on hommannut asianajajakseen jonkun, jolla on asiantuntemusta, näkemystä, kokemusta ja korkea moraali sen suhteen, miten arvioi asiakkaan mahdollisuudet voittaa juttu. 

Joo, jos sit häviääkin jutun niin se on kallista - ja nöyryyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää. Tuohan on kiusaamista tosissaan. Onko sinun pakko olla tekemisissä heidän kanssaan? Millaiset on välit sisarukseesi?

Hei valoja nyt päälle ihan oikeasti. Ei ole edes maratonin mitan päässä kius.aamisesta, vaan kauempana. Ap on laiska ja ahne ihminen, joka syyttelee kaikkia muita paitsi itseään. Yhyy tartten uuden vemarin ja äiti ei sitä enää aikuiselle kotoa muttaneelle osta. Siispä menen valittamaan ja poruamaan nettiin. Voisit soittaa ap iltapa.skaan, jotta saisit vähän enemmän sääliä elämän suuriin tragedioihisi.

Käyttäjä34749 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää. Tuohan on kiusaamista tosissaan. Onko sinun pakko olla tekemisissä heidän kanssaan? Millaiset on välit sisarukseesi?

Hei valoja nyt päälle ihan oikeasti. Ei ole edes maratonin mitan päässä kius.aamisesta, vaan kauempana. Ap on laiska ja ahne ihminen, joka syyttelee kaikkia muita paitsi itseään. Yhyy tartten uuden vemarin ja äiti ei sitä enää aikuiselle kotoa muttaneelle osta. Siispä menen valittamaan ja poruamaan nettiin. Voisit soittaa ap iltapa.skaan, jotta saisit vähän enemmän sääliä elämän suuriin tragedioihisi.

Olitpa tosi hienosti lukenut ja ymmärtänyt aloituksen. Tai sitten olet narsisti itsekin, niitäkin palstalla seilaa ja he aina komppaavat toistensa tekosia! On ihan ookoo ostaa yhdelle lapselle talo ja muille ei mitään! On ihan ookoo jättää koko omaisuus suosikille ja muut ilman!

Sillälailla, nasse!

Käyttäjä34749 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää. Tuohan on kiusaamista tosissaan. Onko sinun pakko olla tekemisissä heidän kanssaan? Millaiset on välit sisarukseesi?

Hei valoja nyt päälle ihan oikeasti. Ei ole edes maratonin mitan päässä kius.aamisesta, vaan kauempana. Ap on laiska ja ahne ihminen, joka syyttelee kaikkia muita paitsi itseään. Yhyy tartten uuden vemarin ja äiti ei sitä enää aikuiselle kotoa muttaneelle osta. Siispä menen valittamaan ja poruamaan nettiin. Voisit soittaa ap iltapa.skaan, jotta saisit vähän enemmän sääliä elämän suuriin tragedioihisi.

Lääkkeet....?

Älä nyt ainakaan pistä tikkua ristiin näiden ihmisten eteen kun ovat vanhoja! Suosikki hoitakoon yksin vanhempansa.

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt ainakaan pistä tikkua ristiin näiden ihmisten eteen kun ovat vanhoja! Suosikki hoitakoon yksin vanhempansa.

Tää on muuten yleinen kuvio ja siinä käy usein niin että ne suosivat vanhemmat sitten vanhuksina hoitaa se kiltti ja sorsittu lapsi, kun se kaiken saanut ei koske pitkällä tikullakaan. Ne härskit vanhukset osaa syyllistää sitä hyljittyä lastaan.

Ala kertoa vanhemmillesi että olet ostanut sitä tai tätä muka ja katso sitten kuinka ne ostaa sisarukselle paremman version siitä.

Ihan sekojahan ne on! Tiedän että tämä on todellakin helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä nähdä ne ikäänku komedian henkilöinä ja naura vaan niiden käytökselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketään narsistin lasta paikalla? Korjatkaa jos olen väärässä mutta eikö ole juuri tyypillistä narsistia pitää suosikkia ja nöyryyttää epäsuosittua?

Juuri näin. Sinä olet syntipukkilapsi ja sisaresi on kultainen lapsi.

Ohis, mutta vähän samanlainen tilanne, miten sille narsistille voi antaa samalla mitalla takaisin? Niitä kun ei mikään tunnu hetkauttavan.

Parasta on mielestäni vaan jatkaa omaa elämäänsä ilman heitä. Kun lopettaa yhteydenpidon, eivät heidän alistusyrityksensä tehoa. Kostaminen on huono juttu, koska he ovat sillon mielessä ja vaikuttavat siten edelleen. Tärkeintä olisi päästä irti ja vapaaksi niiden otteesta niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla. Kannattaa myös aina huolehtia siitä ettei ajaudu millään tasolla riippuvaiseksi heistä. Jotkut tahot suosittelevat palauttamaan tai tuhoamaan jopa lahjat, joilla yrittävät saada valtaa. Netissä on paljon englanninkielistä materiaalia narsistien uhreille, esim. Youtubessa. Voimia ap:lle ja muille samassa veneessä oleville.

T. narsistien aikuinen lapsi

Ap tässä, mietin juuri tuota välien katkomista, mutta tajusin että se ei auta kun siltä sisarukselta saan kuulla hehkutusta uudesta asunnosta jne hankinnoista mitä vanhemmat sille ostaa. Vanhemmat voisin ulkoistaa mutta sisarustani en oikein haluaisi (vaikka ymmärrän että hän on tässä mukana myös ja tekee hänkin väärin kun sallii asiat).

Vaikea paikka... mulla ei ole hirveän laajaa ihmissuhdepiiriä ja vähän pelkään että jään yksin jos lapsuudenperheeseen menee välit. Ymmärrän että tää kuulostaa nyhveröltä, mutta kun on kasvanut epäterveeseen vuorovaikutukseen, ei vaan osaa pitää puoliaan. Vaikeaa.

Ap

Nämä ovat hyvin henkilökohtaisia asioita ja päätöksiä. No contact eli yhteydenpidon täydellinen lopettaminen on ns. viimeinen oljenkorsi, kun mikään muu ei auta ja nämä kyseiset ihmiset aiheuttavat jatkuvasti pahoinvointia. Yleensä tätä päätöstä edeltää vuosikausien pahoinvointi ja muut kevyemmät toimenpiteet, kuten yhteydenpidon vähentäminen tai pistäminen tauolle. On hyvä huomioida, että kysessä ei ole mykkäkoulu tms. kostotoimenpide, vaan tällä suojellaan omaa terveyttä ja hyvinvointia. Voi olla, että sinun ei tarvitse koskaan katkaista yhteyttä, jos yhteydenpito ei aiheuta sinulle pahoinvointia. Vain sinä itse tiedät mitä haluat ja tarvitset. Opettele siis kuuntelemaan omia tuntemuksiasi ja tee päätöksiä sen mukaan. Itse ottaisin kuitenkin edes henkisesti etäisyyttä näihin ihmisiin tuossa tilanteessa ja alkaisin kiinnittämään huomiota omaan kasvuuni, kuten rajojen vahvistamiseen ja oman äänen löytymiseen. Yleensä oma kehitys ja itsenäistyminen tyrehtyy tuollaisessa seurassa, joten etäisyys on usein välttämätöntä, ainakin jossakin muodossa.

Selviät kyllä, ap, ihan riippumatta siitä miten suuri tai pieni verkosto sinulla on ympärilläsi. Minä menetin kaikki sukulaiseni ja olen ainoa lapsi, jolla on yksi tuttava. Siitä se kuitenkin lähtee ja eteenpäin mennään. :)

Ap, sinuna katkaisisin välit perheeseen. Ei se asioita muuta, mutta sun ei enää tarvitsisi nöyryyttää itseäsi.

Ja ei, se sun sisarus ei ole kiva, vaikka haluat niin uskoa.

Jos olisi, hän pitäisi sun puolia ja olisi kiinnostunut edes jonkinlaisesta reiluudesta.

Valitettavasti narsismi periytyy.

Hänelle on osoitettu koko hänen elämänsä, että hän on tärkeämpi ja parempi, kuin sinä.

Siihen hän uskoo itsekin, hänelle kuuluu kaikki, siihenhän hän on tottunut.

Parhaassa tapauksessa hän pitää puolensa niin, ettei sinulle jää perinnön jaossakaan juuri mitään.

Ne on kaikki siirretty hänelle jo kauan ennen sitä, ja paperit on kunnossa.

Joten hae itsellesi keskusteluapua.

Googlaa ”kultalapsi”, ”syntipukki” ja tutustu narsistisen perheen dynamiikkaan.

Ihan suomeksikin löytyy paljon tietoa, englanniksi vielä enemmän.

Raskasta, mutta kyllä sä selviät, minäkin olen selvinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin tsemppiä ja jaksamista sinulle! Olet todella haastavassa tilanteessa, mutta älä ajattele, että jäät ypöyksin, vaikka sukusi kanssa menisikin välillä niin huonosti, että et voisi olla ollenkaan tekemisissä. Jo tässä ketjussa on löytynyt samanlaisia tilanteita kokeneita, ja maailmassa on hyviä ihmisiä, kun vain löydät keinot olla heihin yhteydessä. 

Asiassa on vieläpä kaksi puolta, raha ja tunteet. Olet todella rohkea ja vahva, kun pystyt olemaan sekoittamatta niitä ja ajattelematta rahaa. Itse en pystyisi varmaankaan olemaan noin rauhallinen sen suhteen. 

Nuo lahjat alkavat olla sen verran isoja, että sisaruksellasi tulee olemaan hankaluuksia perustella aikanaan perinnönjaossa, että ne eivät ole olleet hänen suosimistaan sinun kustannuksellasi. Siinä mielessä suosittelen, että nauhoittaisitkin puheluita ja pitäisit nauhoitteita visusti tallessa tulevaa varten. Kun aika on, kannattaa harkita kääntymistä lakiasiantuntijan puoleen asian kanssa, jos siltä tuntuu. Summat ovat niin isoja, että ehkä kannattaa. 

Siihen lienee kuitenkin aikaa, ja siihen asti sinun pitäisi keskittyä muuhun. Tärkeintä tietenkin on, että pystyt olemaan eheä ja voit hyvin. Jos olisin sinä, niin harkitsisin kyllä erkaantumistakin, ainakin jonkinlaista etääntymistä. En tosin ole mikään kyökkipsykologia kummempi, joten en oikeasti tiedä, mutta kokemuksesta kuitenkin sen verran, että kuluttavissa ihmissuhteissa ei ole pidemmän päälle järkeä. 

Olipa se, mikä auttaa, mitä tahansa, älä väsy sitä etsimään! Hyviä vinkkejä olet saanutkin. 

Kiitos ystävällisestä viestistä. Jäin itsekin miettimään tuota raha vs tunteet, ja huomasin että enemmän mua satuttaa se tunnepuoli. Siis se että vanhemmat alleviivaa kaikella miten arvoton ja mitätön olen (ja miten rakas ja arvokas sisarus on), miten ne vähät välittää mun pahasta mielestä ja loukkaantumisesta. Siitähän se kyse on, täydestä rakkaudettomuudesta omaa lasta kohtaan (ja samalla ylitsepursuavasta rakkaudenosoituksesta toista suosikkilasta kohtaan).

Enemmän kuin ne suuret summat rahaa mua vaivaa se osattomuus ja vaille jääminen, siis henkinen sellainen.

Sille on tosi vaikea tehdä mitään :(

Ap

Ap, tuo on se haava, jota sinä voit itse lähteä parantamaan (etsi itse tietoa ja oikeita ihmisiä, jotka voivat auttaa, kuten terapeutteja). Tuo rakkautta vaille jääminen ja osattomuus. Itse ole kokenut vaikeimpina hetkinä myös juurettomuutta ja niin suurta irrallisuutta, että en ole aina tuntenut kuuluvani edes ihmiskuntaan. Mutta sekin helpottaa, usko vain. Olen kulkenut tuota tietä jo vuosikausia ja voin sanoa, että se helpottaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketään narsistin lasta paikalla? Korjatkaa jos olen väärässä mutta eikö ole juuri tyypillistä narsistia pitää suosikkia ja nöyryyttää epäsuosittua?

Juuri näin. Sinä olet syntipukkilapsi ja sisaresi on kultainen lapsi.

Ohis, mutta vähän samanlainen tilanne, miten sille narsistille voi antaa samalla mitalla takaisin? Niitä kun ei mikään tunnu hetkauttavan.

Parasta on mielestäni vaan jatkaa omaa elämäänsä ilman heitä. Kun lopettaa yhteydenpidon, eivät heidän alistusyrityksensä tehoa. Kostaminen on huono juttu, koska he ovat sillon mielessä ja vaikuttavat siten edelleen. Tärkeintä olisi päästä irti ja vapaaksi niiden otteesta niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla. Kannattaa myös aina huolehtia siitä ettei ajaudu millään tasolla riippuvaiseksi heistä. Jotkut tahot suosittelevat palauttamaan tai tuhoamaan jopa lahjat, joilla yrittävät saada valtaa. Netissä on paljon englanninkielistä materiaalia narsistien uhreille, esim. Youtubessa. Voimia ap:lle ja muille samassa veneessä oleville.

T. narsistien aikuinen lapsi

Miten onnistuit pääsemään irti ja vapaaksi? Mitä se vaati?

En ehdo kertomaan paljon, kun palsta menee kiinni, mutta se on koko elämän pituinen prosessi, joka helpottaa oloa pikku hiljaa. On mahdollista hyvinkin!

Katsoin eilen youtubesta noita syntipukki/kultalapsi videoita ja kyllähän ne kuvaavat tilannetta erittäin hyvin. Oli vaan jotenlin lohdutonta että kaikissa asiantuntija sanoi että asetelmalle ei voi tehdä mitään. Se ei muutu koskaan, se saattaa vain vielä vahvistua/paheta, ja ainoa mitä voin tehdä on katkoa joko yhteydenpito tai välit.

Nyt suututtaa jotenkin vielä enemmän, sillä nuo p*skat pilasivat jo onnistunesti lapsuuden, nuoruuden ja nyt sitten näköjään koko aikuisuuden ja loppuelämän. Ja mitään väärää tai pahaa en ole tehnyt itse, olen vain syntynyt sattumalta narsistiperheeseen. Kukaan lapsi ei ansaitse houtua tällaiseen perheeseen.

Joku ylempänä sanoi että on kokenut irrallisuutta ja juurettomuutta - niin minäkin olen, koko elämäni, olen siis juureton, irrallinen, ulkopuolinen, hylätty ja ulos suljettu.

En kyllä tajua miten tälliaista voi kääntää voitokseen yhtään kukaan. Itkettää.

Ap

En tiedä, miltä sinun sisaruksestasi tuntuu, mutta ei ole myöskään kivaa olla se "suosikkilapsi". Itsestäni on sellainen tehty, ja se on ikävää. Jotenkin se suosiminen siirtyy sitten myös seuraavaan polveen eli mun lapsiin verrattuina serkkuihin, ja mitä enemmän vuosia on mennyt, sitä ahdistavammalta se on alkanut tuntua. Olen yrittänyt vetää rajoja ja ottaa etäisyyttä, mutta vaikeaa se on, jos samaan aikaan haluaa säilyttää välit.

Meillä suosiminen tosin omalla kohdalla enemmän henkistä kuin materiaalista, mutta se vasta ahdistavaa voi ollakin. Lastenlasten kohdalla sitten näkynyt enemmän materiaalisenakin suosimisena.