Lue keskustelun säännöt.
Nimenmuutos kaduttaa...
16.07.2020 |
Vaihdoin siis nimeni 18-vuotiaana ihan erilaiseen nimeen kuin aiempi oli. Aiempi oli ns. mummonimi, ja uusi nimi melko harvinainen ja erikoinen. Yleensä jos esittelen itseni uudelle ihmiselle, ihmisten kasvoille tulee epäuskoinen katse.
Nyt olen kolmikymppinen ja tämä itse valittu nimi on alkanut tuntumaan rasitteelta. Voikohan nimeä vaihtaa jälleen? Miten tekisitte itse?
Ja alapeukuttakaa vaan, nuoruuden typeryyteni ansaitsee sen...
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhaan voi palata suht vaivatta.
Aika pieni mokailu loppujen lopuksi. Vrt eunukiksi ryhtymistä tai vastaavat
No jos asia oikeasti vaivaa, ota ihmeessä vanha nimi takaisin. Uutta nimeä en kyllä enää ottaisi, koska se antaa ihmisestä jo aika kummallisen vaikutelman. Lisäksi sekin voisi alkaa käytössä tuntua väärältä. Vanha nimesi on ennestään tuttu ja tiedät, miltä sen kanssa tuntuu elää.
En kovin mielelläni taas vaihtaisi uuteen. Joko ottaisin vauvana saadun takaisin tai kehittelisin nykyisestä maanläheisemmän kutsumanimen tyyliin Lissebethiina -> Liisa, Aureliaana -> Aura, Zuzu -> Susa.
Tsempit ja siunausta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Senkus vaihdat vaan. En itsekään pidä etunimestäni, mutta en ole jaksanut sitä hässäkkää mitä nimen vaihtaminen aiheuttaa.
Tiedän yhden, joka on vaihtanut nimeään kaksi kertaa. Tyyliin: Pirkko-Liisa -> Lissu -> Liisa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarpeeksi monta kertaa kun muutat nimeäsi muut alkavat olettaa, että olet ollut lusimassa. Valjakkala vai mikä Fougantine hyvänä esimerkkinä nimien muuttelussa.
Ja nyt en siis palaisi vanhaan nimeen vaan ottaisin uuden ihan tavanomaisen nimen, tyyliin Minna.