Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon kateudesta (sisaruksen suosiminen)
16.07.2020 |
Tiedän jo valmiiksi että olen pikkumainen ja lapsellinen joten tätä ei tarvi hieroa naamaan, mutta onko jotain keinoa miten selvitä kateudesta?
Kyseessä sisarukseni joka jo lapsuudessa oli vanhempien suosikki. Äitimme on lievästi narsisti, ei väkivaltainen tms mutta juurikin törkeästi suosiva.
Minä en ole saanut kotoa muuttamisen jälkeen mitään, en siis mitään apua, tukea, lahjoja, rahaa, tai oikeastaan huomiota.
Sisarus taas on saanut jatkuvasti rahaa, apua, tukea. Sisarukselle ostettu matkoja, kodinkoneita, autoja ja asunto.
Nyt kuulin että on ostettu uusi isompi asunto. Olen joo lapsellinen mutta kiukuttaa ja itkettää.
Tätä se on ollut aina. Mä jään ilman aina, sisarukselle kohdennetaan kaikki. Jo lapsena kuvio oli sama.
Ja joo tiedän, vanhemmat saa antaa rahansa kelle haluaa, mutta silti tää tuntuu musta pahalta. Puhuminen ei auta, muutaman kerran kokeiltu, äiti vain nauroi ja ilkkui mulle ja aina keksi jonkun syyn miksi sisarusta kuuluu auttaa (”se nyt on vaan tarvitsevampi”, ”se nyt niin haluaa uuden auton”, ”se on herkkäuninen joten siksi pitää ostaa sille osakehuoneisto”). Aina siis on joku syy. Enää en jaksa kyseenalaistaa.
Oli ihan riittävän julmaa lapsena katsoa sisaruksenä vierestä, ja nyt aikuisena on mulle kova pala kun itse ahkerasti yritän säästää kaikkeen ja hankki asioita itse, kun samalla sitten sisarus saa kaiken ilmaiseksi meidän vanhemmilta.
Nämä on vielä siis lahjoja, eli niistä on tehty lahjakirjat, eli en saa mitään perinnönjakohyvitystä.
Olenko kohtuuton? suuttuisitko tällaisesta itse? En oikein osaa erottaa sitäkään olenko aiheesta vai aiheetta kade. Auttaako joku mielenhallinta tai keskustelu jonkun ulkopuolisen kanssa?
Vanhemmille on turha puhua, olen ollut aina se epäsuosittu ja hyljeksitty, ja heitä ei kiinnosta pätkän vertaa mun paha mieli.
Kommentit (285)
Olen valitettavasti joutunut tutkimaan tätä asiaa hyvin syvältä, joten laitan tähän pari linkkiä, joista voi olla hyötyä:
vuxnabarn.nu (ruotsiksi, mutta käsittelee nimeomaan narsisistien aikuisia lapsia)
Lisäksi Katriina Järvisen kirja "Kaikella kunnioituksella" on kuulemma hyvä, mutta en ole saanut itse luettua.
Lisään vielä, että olen mukamas "kultalapsi", kutenkin olen joutunut käymään terapiassa monta vuotta (vanhempien sisarusten käsittämättömien ilkeyksien ja manipuloinnin vuoksi, joita on ollut hyvin vaikeita pukea sanoiksi), enkä ole pystynyt perustamaan omaa perhettä, eikä se enää onnistu. Sitä on varmaankin vaikeata nähdä, kun on se sorsittu lapsi, mutta kuinka vaikealta se tuntuukaan, en lähtisi tuomitsemaan "suosittua" lasta. Se paikka ei ole kateuden arvoinen. Luin kerran kiintymyssuhdeteoriasta jutun ja se oli suorastaan pelottavaa miten vanhemmat pystyvät "ohjelmoimaan" lasta omiin tarkoituksiinsa, jos niin haluavat. Jos tilanne on ollut päällä vauvasta asti sitä on hyvin vaikeata nähdä saatikka tietää miten siitä pääsee ulos. Se koskee kaikkia narsisistien lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen nuorempi kuin muut sisarukseni. Vanhin sisarus ja varsinkin kälyni on kateellinen siitä, miten olen alaikäisenä saanut matkustella ja olen saanut paremman elintason kuin muut sisarukseni. Tämä kateellisuus on mennyt niin pitkälle, että vanhin sisarus perheineen on hylännyt minut ulkopuolelle. Kälyni on myös myrkyttänyt muita sukulaissuhteitani, että koko perhe on hajonnut.
Kiitos ap:lle rohkeudesta ottaa esille vaikea tilanne.
Aloitin tätä ketjua lukemaan raivoissani, loukkaantuneena siitä miten vanhempani suosivat nuorempaa sisarustani. Viha ei hellittänyt, mutta sain valtavasti voimaa ja ymmärrystä itselleni. Kiitos kommenteista. Jatkan elämääni ilman manipuloivia ja hyötymistarkoituksessa olevia ihmisiä. Voimia ap:lle ja myös itselleni.
Mikä on paras kosto hyväksikäyttäjä sisarukselle?
Tuntuu todella sairaalta ja empatiakyvyttömyydeltä hyötyä tilanteesta toisen sisaren kustannuksella.
Kyllähän se on todella väärin ja kyrsii. Tuo voimakas vihan kokemisen vaihe onkin tärkeä, koska ilman sitä ei pääse eteenpäin ja irtautumaan vanhemmista. Kun kulkee omaa paranemisen polkua eteenpäin nuo vihan tunteetkin laimenevat ja tilalle astuu suru ja syvempi ymmärrys. Lopulta on valmis päästämään vanhempien ohella irti myös surusta. Itseni kohdalla tuo suru on muuttunut ajoittaiseksi haikeudeksi ja kiitollisuudeksi siitä mihin asti olen päässyt. Hyvin äärimmäisessä tilanteessa viha tulee hetkellisesti esiin avukseni, jos narsistiset henkilöt yrittävät polkea rajojani. Tämä on tervettä vihaa, johon ei jää jumiin, vaan siitä saa voimaa toimia ja suojella itseään, kunnes tilanne on ohi.