Miten päästä eroon kateudesta (sisaruksen suosiminen)

Se on mun mielestä väärin (nyt puhun normaaleista vanhemmista, en aloituksen hulluista vanhemmista) että sitä reppanaa ja köyhää lasta autetaan, ja hyvin pärjännyt jää KOKONAAN ilman apua. Molempia pitäisi suttaa, ei välttämättä samalla summalla mutta avoimesti ja kertomalla avun määrä ja syy.

Muutenhan sitä ahkeraa asiansa hyvin hoitanutta rangaistaan siitä että hoisi asiat hyvin, ja laiskaa ja köyhää palkitaan että hoisi asiansa huonosti.

Tää on tosi yleistä että on se suosikki, ja sitten vaan keksitään perusteluja miten sitä suosikkia pitää auttaa. Miten sillä on niin vaikeaa jne. Samaan aikaan sillä toisellakin voi olla vaikeaa mutta sitä ei edes kuunnella!

Näissä perheissä missä aikuiset lapset ovat pärjänneet elämässä hyvin eriarvoisesti voi olla toki sisarusten välitkin huonot. Kun sisarusten välillä on niin usein kilpailua. Toinen on hyvässä virassa, matkustaa kaukomaille lomilla ja ajaa Mersulla. Toisella on luottotiedot mennyt, lomautettuna ja kolmen lapsen yksinhuoltaja. Päätä nyt vanhempana kumpaa autat! Varsinkin jos olet itsekin eläkkeellä eikä raha kaikkeen riitä.

Kenties vanhempasi pitävät sinua uhkana omille egoilleen, mikäli ovat narsistisia ihmisiä. Narsisti kun yleensä tarvitsee lähteen, josta ammentaa, mutta selkeästi olet itse sen verran vahvempi ja omatoimisempi persoona, että vanhempasi kokevat tämän tälla tavoin uhkaksi (mikä on aivan totaalisen kieroutunutta, tiedän). Siskosi on selkeästi myös höynäytettävämpi persoona, mikäli on näin suuresti lahjottavissa. Tuo saattaa herkästi näyttäytyä siten, että siskosi on suosiossa ja saa kaiken helpolla, mutta tosiasiahan on se, että siskosi on vanhempiesi otteessa. Hänet on tehty riippuvaiseksi vanhemmistaan. Auta armias, jos hän haluaisikin jossain kohtaa pyristellä irti ja elää omaa elämäänsä. Rahan avuin hän on jatkuvasti sidottu vanhempiinsa, kun taas sinä olet itsenäisempi yksilö. 

Joten neuvoisin, ettet ajattele rahaa tässä tilanteessa nyt vain ainoastaan positiivisena asiana tai ihmisarvon mittarina, vaan koettaisit katsoa hieman kulissien taakse. Ja erityisesti - ole kiitollinen omasta vapaudestasi ja siitä, ettet ole jatkuvassa kiitollisuuden velassa. Jos itse saisin valita, jatkaisin ehdottomasti oman elämäni rakentamista (vaikka sitten aivan ruohonjuuritasolta käsin), koska tiedätkö mitä Ap, on täydellinen fakta, että sinä ihmisenä olet myös aivan yhtä tärkeä ja rakas kuin siskosikin, raha ei muuta sitä tosiseikkaa. Tsemppiä kovasti!

Tämä ei nyt ihan kaikilta osin ainakaan pidä paikkaansa, koska  jos lahjasta tehdään asianmukaiset paperit, niin asunto ja auto ja kallis etetlänmatka kyllä ylittävät lahjaverorajan, joten sisaruksesi maksaa ainakin ne verot näistä lahjoista.

Noin muuten, ei siihen auta kuin oman elämän eläminen, ja se ettei ole tekemisissä, eikä ainakaan kerro että ostin uuden  auton tai säästi kolme vuotta etelänmatkaan. Ei ole pakko kertoa eteenpäin omia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Kenties vanhempasi pitävät sinua uhkana omille egoilleen, mikäli ovat narsistisia ihmisiä. Narsisti kun yleensä tarvitsee lähteen, josta ammentaa, mutta selkeästi olet itse sen verran vahvempi ja omatoimisempi persoona, että vanhempasi kokevat tämän tälla tavoin uhkaksi (mikä on aivan totaalisen kieroutunutta, tiedän). Siskosi on selkeästi myös höynäytettävämpi persoona, mikäli on näin suuresti lahjottavissa. Tuo saattaa herkästi näyttäytyä siten, että siskosi on suosiossa ja saa kaiken helpolla, mutta tosiasiahan on se, että siskosi on vanhempiesi otteessa. Hänet on tehty riippuvaiseksi vanhemmistaan. Auta armias, jos hän haluaisikin jossain kohtaa pyristellä irti ja elää omaa elämäänsä. Rahan avuin hän on jatkuvasti sidottu vanhempiinsa, kun taas sinä olet itsenäisempi yksilö. 

Joten neuvoisin, ettet ajattele rahaa tässä tilanteessa nyt vain ainoastaan positiivisena asiana tai ihmisarvon mittarina, vaan koettaisit katsoa hieman kulissien taakse. Ja erityisesti - ole kiitollinen omasta vapaudestasi ja siitä, ettet ole jatkuvassa kiitollisuuden velassa. Jos itse saisin valita, jatkaisin ehdottomasti oman elämäni rakentamista (vaikka sitten aivan ruohonjuuritasolta käsin), koska tiedätkö mitä Ap, on täydellinen fakta, että sinä ihmisenä olet myös aivan yhtä tärkeä ja rakas kuin siskosikin, raha ei muuta sitä tosiseikkaa. Tsemppiä kovasti!

Lisään tähän vielä myös sen, että mikäli koet itsesi hyvin väsyneeksi ja heikoksi, se on varmasti vanhempiesi tarkoituskin. Narsistit yleensä pyrkivät tällaiseen lopputulokseen, mikäli havaitseevat ihmisessä jotakin heitä itseään heikentäviä ominaisuuksia. Taustalla on usein puhdas kauteus, ja kyllä, myös vanhemmat tuntevat usein kateutta lapsiaan kohtaan, mikäli ovat tunnetasoltaan näin jäljessä. Hyviä esimerkkejä ovat esim. Disneyn satujen pahat äitipuolet, esim. Tuhkimossa. Tuhkimon äitipuoli oli hyvin kateellinen Tuhkimolle ja pyrki kaikin keinoin pitämään tämän aisoissa. Tosielämään tämä rinnastuu todella hyvin. Joten älä anna vanhempiesi lannistaa sinua! Sinuna oikeasti miettisin myös sitä välien viilentämistä ja avun hakemista. On tärkeää, että ymmärrät myös itse tunnepuolella sen, ettei vika ole sinussa. 

Että sieppaa kuulla tuollaisista perhekuvioista kuin ap:llä! Iso halaus sinulle, että olet jaksanut <3!!!

Olet saanut paljon hyviä neuvoja tässä ketjussa. Toivottavasti saat asian käsiteltyä mielessäsi ja ymmärrät, että sinussa ei ole ollut mitään vikaa!

Tsemppiä tulevaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenties vanhempasi pitävät sinua uhkana omille egoilleen, mikäli ovat narsistisia ihmisiä. Narsisti kun yleensä tarvitsee lähteen, josta ammentaa, mutta selkeästi olet itse sen verran vahvempi ja omatoimisempi persoona, että vanhempasi kokevat tämän tälla tavoin uhkaksi (mikä on aivan totaalisen kieroutunutta, tiedän). Siskosi on selkeästi myös höynäytettävämpi persoona, mikäli on näin suuresti lahjottavissa. Tuo saattaa herkästi näyttäytyä siten, että siskosi on suosiossa ja saa kaiken helpolla, mutta tosiasiahan on se, että siskosi on vanhempiesi otteessa. Hänet on tehty riippuvaiseksi vanhemmistaan. Auta armias, jos hän haluaisikin jossain kohtaa pyristellä irti ja elää omaa elämäänsä. Rahan avuin hän on jatkuvasti sidottu vanhempiinsa, kun taas sinä olet itsenäisempi yksilö. 

Joten neuvoisin, ettet ajattele rahaa tässä tilanteessa nyt vain ainoastaan positiivisena asiana tai ihmisarvon mittarina, vaan koettaisit katsoa hieman kulissien taakse. Ja erityisesti - ole kiitollinen omasta vapaudestasi ja siitä, ettet ole jatkuvassa kiitollisuuden velassa. Jos itse saisin valita, jatkaisin ehdottomasti oman elämäni rakentamista (vaikka sitten aivan ruohonjuuritasolta käsin), koska tiedätkö mitä Ap, on täydellinen fakta, että sinä ihmisenä olet myös aivan yhtä tärkeä ja rakas kuin siskosikin, raha ei muuta sitä tosiseikkaa. Tsemppiä kovasti!

Lisään tähän vielä myös sen, että mikäli koet itsesi hyvin väsyneeksi ja heikoksi, se on varmasti vanhempiesi tarkoituskin. Narsistit yleensä pyrkivät tällaiseen lopputulokseen, mikäli havaitseevat ihmisessä jotakin heitä itseään heikentäviä ominaisuuksia. Taustalla on usein puhdas kauteus, ja kyllä, myös vanhemmat tuntevat usein kateutta lapsiaan kohtaan, mikäli ovat tunnetasoltaan näin jäljessä. Hyviä esimerkkejä ovat esim. Disneyn satujen pahat äitipuolet, esim. Tuhkimossa. Tuhkimon äitipuoli oli hyvin kateellinen Tuhkimolle ja pyrki kaikin keinoin pitämään tämän aisoissa. Tosielämään tämä rinnastuu todella hyvin. Joten älä anna vanhempiesi lannistaa sinua! Sinuna oikeasti miettisin myös sitä välien viilentämistä ja avun hakemista. On tärkeää, että ymmärrät myös itse tunnepuolella sen, ettei vika ole sinussa. 

Tämä on varmaan totta. Olen ainakin nyt aivan uupunut ja näänytynyt ja mahaan sattuu koko ajan. Tunnen hirveää voimatonta kiukkua, kun joudun vaan vierestä katsomaan miten vääryys toisensa jälkeen tapahtuu. Osa nöyryytystä on toki se että esim sitten sisarukselle ostetussa uudessa kodissa pidetään tupaantuliaiset jossa vanhemmat oikein hehkuttaa ja kehuu sisaruksen asuntoa. En taida mennä tupareihin. Ap

Onko äitisi ollut lapsuudessaan väärin kohdeltu?

Pitääkö vanhempasi kulisseja yllä?

Oliko teillä lapsuudessa kaikilla jokin rooli?

Vierailija kirjoitti:

Onko äitisi ollut lapsuudessaan väärin kohdeltu?

Pitääkö vanhempasi kulisseja yllä?

Oliko teillä lapsuudessa kaikilla jokin rooli?

Äiti oli lapsuudessaan palvottu ja paapottu. Kulissien ylläpito oli tärkeää kyllä. Ja joo, lapsuudessa oli jo ne roolit että sisarus on upea ja hieno, minä en mitään.

Tämä oli siitä hassua että minä pärjäsin paremmin koulussa, opinnoissa jne mutta silti mun saavutukset ei olleet koskaan mitään. Olin myös kiltimpi, mutta eipä sekään auttanut. Ap

Kommentoin jo ennen kuin loppuun, joten joku saattoi jo sanoa...

Nyt sinusta tuntuu siltä, että parempi paskakin suku kuin ei ollenkaan. Tuntuu turvallisemmalta jäädä tuttuun suohon kuin nousta sieltä tuntemattomalle maalle. Kuitenkin niin kauan kuin olet siellä suossa, et pysty rakentamaan tervettä minää ja tervettä elämää. Ei sillä suvulla ole merkitystä, jos se ei tee sinua onnelliseksi. Ei kannata roikkua jossakin vain sen "statusarvon" takia, vaan miettiä mitä SINÄ SAAT niiltä ihmissuhteilta. Saatko rakkautta, hyväksyntää ja tukea? Jos et, ei sinne kannata jäädä.

Ja jos ollaan realistisia, voi toki olla että et löydä tilalle uusia, terveitä ihmissuhteita. Kuitenkin a) niin kauan kun olet kiinni myrkyllisissä ihmisissä (Huom, myös siskosi on tällainen - hän on aikuinen ja hän voisi päättää kohdella sinua reilusti) et VARMASTI löydä niitä terveitä ihmisiä ja B) yksinkin on parempi kuin seurassa joka henkisesti pahoinpitelee sinua.

Et voi rakastaa heitä rakastamaan sinua.

Kaikki he ovat aikuisia, jotka vapaasti voivat päättää kohtelevatko sinua hyvin tai huonosti. He päättävät kohdella sinua huonosti, ihan tietoisesti.

He eivät koskaan tule muuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko äitisi ollut lapsuudessaan väärin kohdeltu?

Pitääkö vanhempasi kulisseja yllä?

Oliko teillä lapsuudessa kaikilla jokin rooli?

Äiti oli lapsuudessaan palvottu ja paapottu. Kulissien ylläpito oli tärkeää kyllä. Ja joo, lapsuudessa oli jo ne roolit että sisarus on upea ja hieno, minä en mitään.

Tämä oli siitä hassua että minä pärjäsin paremmin koulussa, opinnoissa jne mutta silti mun saavutukset ei olleet koskaan mitään. Olin myös kiltimpi, mutta eipä sekään auttanut. Ap

Liika paapominen voi olla osasyynä äitisi käytökseen. Jostain syystä häntä ei olla ohjattu oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen tai hän ei ole omaksunut niitä tapoja.

I

Oletko iso - vai pikkusisko?

Ei sillä että sillä väliä olisi, mutta kiinnostaa tietää...

Minulla ihan samanlaista.

En ole koskaan saanut penniäkään äidiltäni vaan aina pärjännyt yksin. Hän ei ole myöskään kiinnostunut lapsistani tai mistään mitä teen, opintoni, häät jne on kaikki olleet hänelle aivan yhdentekeviä asioita.

Siskon tukena hän on ollut aina kaikessa, vaikka sisko oli jo lapsena hankala ja minä aina kiltti. Sisko on hänen paras ystävänsä ja minä saan lähinnä valitusta osakseni. Harvoin olemme edes yhteyksissä.

Itse haluaisin vain katkaista välit, mutta en ole pystynyt koska jos en aina välillä osallistu heidän tapaamisiin niin alkavat valittamaan ja hyökkäävät minua kohtaan, olen kuulemma niin hankala ja vaikea ihminen. Haluavat pitää jotain kulissia pystyssä. Enkä pysty sanomaan, että en halua nähdä heitä, koska pelkään niin paljon konfliktia, joka siitä syntyisi.

Näiden tapaamisten jälkeen olen masentunut aina

monta päivää ja voin huonosti. En tiedä olenko minä hullu vai äitini.

Tsemppiä AP!

Vierailija kirjoitti:

Ketään uskista paikalla? Alkoi kiinnostaa mitä raamattu sanoo tällaisesta? Saako paha palkkaansa koskaan?

Täältä uskon löytyvän vastauksen

https://www.kesaseuraradio.fi/nettiradio/

Vierailija kirjoitti:

Oletko iso - vai pikkusisko?

Ei sillä että sillä väliä olisi, mutta kiinnostaa tietää...

Iso, joskin pienellä ikäerolla. Ap

Tuttua on. Ihan hirveää joutua törkeän kiusaamisen kohteeksi. Ja mitään et voi tehdä. Et mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ihan samanlaista.

En ole koskaan saanut penniäkään äidiltäni vaan aina pärjännyt yksin. Hän ei ole myöskään kiinnostunut lapsistani tai mistään mitä teen, opintoni, häät jne on kaikki olleet hänelle aivan yhdentekeviä asioita.

Siskon tukena hän on ollut aina kaikessa, vaikka sisko oli jo lapsena hankala ja minä aina kiltti. Sisko on hänen paras ystävänsä ja minä saan lähinnä valitusta osakseni. Harvoin olemme edes yhteyksissä.

Itse haluaisin vain katkaista välit, mutta en ole pystynyt koska jos en aina välillä osallistu heidän tapaamisiin niin alkavat valittamaan ja hyökkäävät minua kohtaan, olen kuulemma niin hankala ja vaikea ihminen. Haluavat pitää jotain kulissia pystyssä. Enkä pysty sanomaan, että en halua nähdä heitä, koska pelkään niin paljon konfliktia, joka siitä syntyisi.

Näiden tapaamisten jälkeen olen masentunut aina

monta päivää ja voin huonosti. En tiedä olenko minä hullu vai äitini.

Tsemppiä AP!

No se äitis on se hullu.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon sitä mieltä että jos laittaa välit poikki - oli se syy sit vaikka itsensä suojeleminen - niin se on vain voitto noille mulkeroille. Silloin ne nauraa ja ilkkuu että olipas tuo yksi herkkähipiäinen, loukkaantui turhasta, ja ainahan se on ollut vaikea ja huono lapsi.

Tuo olisi palkinto sortajille. Ja vahvistaisi sitä että syntipukki työnnetään perheestä ulos.

En tiedä sit miten tuo muuttaisi dynamiikkaa, eli pitäisikö esim löytää uusi syntisäkki lähteneen tilalle.

On se myös kosto. Olen itse kiertoteitä kuullut (en ole itse koskaan kysynyt tai pyytänyt tietoa), että narskuäitini on ollut hätää kärsimässä kulissiensa kanssa. Ihmiset muistavat minut, lahjakkaan koulussa pärjänneen tyttären, ja kysyvät mitä minulle kuuluu, onko lapsia jne. Äiti ei osaa vastata tähän, koska välit ovat olleet poikki liki 20 vuotta. Hän on kuulemma keksinyt jotain tarinoita, joiden kanssa sekoilee eivätkä jutut pysy johdonmukaisina. Tulee julkisia noloja, häpeällisiä tilanteita ja se on narsissille paha.

Kyllä hän no contactini kostona kokee, alussa oli vaihe jolloin raivostui silmittömästi ja yritti tavoittaa minut vimmoissaan muiden ihmisten kautta. Sitten lähetti muiden kautta viestiä, että haluaa kuol la ym. tekoitkua, eikä edes tytär välitä. Hyvin on pysynyt hengissä, mutta ei hänen elämänlaatunsa varmasti hyvä ole, kuten ei narskuilla yleensäkään vaikka ne muuta esittää.

Kuten edellä, minäkin suosittelen lämpimästi Youtuben narskukanavia, sain sieltä suuren avun. Lisäksi kirjoitus https://www.reddit.com/r/JUSTNOMIL/comments/77pxpo/dont_rock_the_boat/ .

Kiitos linkeistä, lisääkin saa laittaa jos jollain on hyviä. Mulla ei ole nyt mitenkään mahdollisuutta omakustanne terapiaan (maksaa 100e tunti) koska säästän keittiöremonttiin (sisaruksellehan on vastaavan keittiöremontin jo vanhempani maksaneet, ”pitäähän Mirkulla nykyaikainen keittiö olla”) ja tuo terapia tulisi liian kalliiksi, tuhansia euroja.

Yritän ensin käsitellä asiaa itse, joskin tunnistan että ulkopuolinen apu olisi tarpeen.

Kokeilen no contact -strategiaa, mutta epäilen että se ei ehkä juurikaan auta. Vanhempani lomailevat sisarukseni kanssa ja pyörivät muutenkin hänen ympärillään koko ajan, joten tuskin huomaavat mitenkään että joku joutavanpäiväinen inhokkilapsi ei soittele tai pidä yhteyttä.

Kirjasuosituksiakin otan mielelläni jos jollain on hyviä vinkkejä. Yhden (olikohan Hannu Lauermaa tms) olen jo lukenut ja olihan siinä tuttua juttua, mutta ei ollenkaan oikeastaan selviytymisvinkkejä.

Vähän kuin tilanne olisi se että kaikki asiantuntijat ovat luovuttaneet. Että narsistiselle vanhemmalle ja sen perseilylle vaan ei voi tehdä mitään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos linkeistä, lisääkin saa laittaa jos jollain on hyviä. Mulla ei ole nyt mitenkään mahdollisuutta omakustanne terapiaan (maksaa 100e tunti) koska säästän keittiöremonttiin (sisaruksellehan on vastaavan keittiöremontin jo vanhempani maksaneet, ”pitäähän Mirkulla nykyaikainen keittiö olla”) ja tuo terapia tulisi liian kalliiksi, tuhansia euroja.

Yritän ensin käsitellä asiaa itse, joskin tunnistan että ulkopuolinen apu olisi tarpeen.

Kokeilen no contact -strategiaa, mutta epäilen että se ei ehkä juurikaan auta. Vanhempani lomailevat sisarukseni kanssa ja pyörivät muutenkin hänen ympärillään koko ajan, joten tuskin huomaavat mitenkään että joku joutavanpäiväinen inhokkilapsi ei soittele tai pidä yhteyttä.

Kirjasuosituksiakin otan mielelläni jos jollain on hyviä vinkkejä. Yhden (olikohan Hannu Lauermaa tms) olen jo lukenut ja olihan siinä tuttua juttua, mutta ei ollenkaan oikeastaan selviytymisvinkkejä.

Vähän kuin tilanne olisi se että kaikki asiantuntijat ovat luovuttaneet. Että narsistiselle vanhemmalle ja sen perseilylle vaan ei voi tehdä mitään.

Ap

Välien katkaisu on SINUA varten, ei heitä. Ei ole merkitystä huomaavatko he sitä. Niin kauan kuin odotat/toivot/pelkäät heidän reaktiotaan, teet asioita heidän takiaan, et sinun itsesi.

Sama kommentti sille toiselle, joka sanoi ettei voi katkaista välejä koska vanhemmat raivostuisivat. Mitä sitten? Kun välit on poikki, siis oikeasti poikki, et sinä tiedä mitään heidän tunnetilastaan. Ei heidän tunteensa vaikuta sinuun, ei sun tarte uhrata sekuntiakaan ajatusta sille mitä heille kuuluu, vaan mitä SINULLE kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos linkeistä, lisääkin saa laittaa jos jollain on hyviä. Mulla ei ole nyt mitenkään mahdollisuutta omakustanne terapiaan (maksaa 100e tunti) koska säästän keittiöremonttiin (sisaruksellehan on vastaavan keittiöremontin jo vanhempani maksaneet, ”pitäähän Mirkulla nykyaikainen keittiö olla”) ja tuo terapia tulisi liian kalliiksi, tuhansia euroja.

Yritän ensin käsitellä asiaa itse, joskin tunnistan että ulkopuolinen apu olisi tarpeen.

Kokeilen no contact -strategiaa, mutta epäilen että se ei ehkä juurikaan auta. Vanhempani lomailevat sisarukseni kanssa ja pyörivät muutenkin hänen ympärillään koko ajan, joten tuskin huomaavat mitenkään että joku joutavanpäiväinen inhokkilapsi ei soittele tai pidä yhteyttä.

Kirjasuosituksiakin otan mielelläni jos jollain on hyviä vinkkejä. Yhden (olikohan Hannu Lauermaa tms) olen jo lukenut ja olihan siinä tuttua juttua, mutta ei ollenkaan oikeastaan selviytymisvinkkejä.

Vähän kuin tilanne olisi se että kaikki asiantuntijat ovat luovuttaneet. Että narsistiselle vanhemmalle ja sen perseilylle vaan ei voi tehdä mitään.

Ap

Välien katkaisu on SINUA varten, ei heitä. Ei ole merkitystä huomaavatko he sitä. Niin kauan kuin odotat/toivot/pelkäät heidän reaktiotaan, teet asioita heidän takiaan, et sinun itsesi.

Sama kommentti sille toiselle, joka sanoi ettei voi katkaista välejä koska vanhemmat raivostuisivat. Mitä sitten? Kun välit on poikki, siis oikeasti poikki, et sinä tiedä mitään heidän tunnetilastaan. Ei heidän tunteensa vaikuta sinuun, ei sun tarte uhrata sekuntiakaan ajatusta sille mitä heille kuuluu, vaan mitä SINULLE kuuluu.

Ymmärrän tämän, ja järjen tasolla ymmärrän perustelutkin. Olen vaan niin... vellihousu. Pelkään että jään yksin, jään täysin ulkopuoliseksi, täysin eristetyksi. Mutta ehkä tämä on vaan sitä että pelkään, ja en osaa nähdä siinä välien katkomisessa hyviä puolia nyt tässä ahdistuneessa tilanteessa. Ilmeisesti hyviä puolia on, koska moni ketjussa sanoi että se on vapauttanut voimia muuhun. Yritän ponnistella tän uskaltamisen kanssa :)

Ap