Miten päästä eroon kateudesta (sisaruksen suosiminen)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnot, autot ym. kalliit hankinnat sisarukselle voidaan katsoa aikanaan ennakkoperinnöksi. Tulet saamaan osuutesi, mikäli vanhempasi eivät tee sinua perinnöttömäksi ja heille jää kuoltuaan omaisuutta, mitä jakaa. Voit riitauttaa asian tuomioistuimessa, jos pystyt silloin todistamaan, että sisaruksesi on saanut huomattavasti enemmän omaisuutta vanhemmiltanne kuin sinä. Minä en sinuna olisi paljonkaan tekemisissä tuollaisten vanhempien kanssa. Sinua kohdellaan kaltoin, ja sisaruksesi vain myhäilee tyytyväisenä, ei aivan tervettä sekään.

Mulle on jo ilmoitettu että saan vain lakiosan, ja noinkohan jää mitään perittävää. Kaikki siirretään sisarukselle jo vanhempien eläessä sillä tottakai kaikki annetaan suosikille. en usko että saan hyvitystä noista sisarukseni lahjoista sillä ne on lahjoja joista tehty paperit ja vero maksettu. Kyse ei ole siis ollut ennakkoperinnöstä.

Eniten kai suututtaa se epäreiluuden kokemus ja osattomuuden tunne kun jää ulkopuolelle vanhempien välittämisestä. Olen koko ikäni yrittänyt olla mieliksi heille ja olla ”hyvä lapsi”, samalla sisarus on kiukutellut heille ja huutaa ja loukkaa pahasti. JA SILTI se sisarus saa kaiken. En ymmärrä.

Ap

Lopeta olemasta ”hyvä lapsi”. Toki ei mitään rikollista saa tehdä, mutta ei sinulla ole mitään velvollisuuksiakaan ”perhettäsi” kohtaan. Koita saada todisteet (suurimmista) lahjoista perinnönjaon riitauttamista varten. Sitten katkaise välit oman hyvinvointisi suojaamiseksi.

Elä omaa elämääsi ja tee siitä niin hyvää kuin voit! Vahvista välejä muihin ystäviin/sukulaisiin, jotka eivät ole samaa maata noiden törkeästi käyttäytyvien kanssa.

Maailma ei ole koskaan ollut tasapuolinen paikka. Se on vain ymmärrettävä, vaikka hyvänä sitä ei tulekaan pitää. Yksi kuolee lapsena nälkään siinä missä toinen syntyy miljardöörien lapseksi. Jotakuta hyväksikäytetään koko elämän ajan siinä missä toinen saa turvallisen ja rakastavan kasvuympäristön. Tarvittaessa hae ammattiapua, jos tuska kasvaa liian suureksi.

Joka tapauksessa muista: on suuri vahvuus osata hankkia elämässä itse se mitä tarvitsee ja osata elää tulojensa mukaan!

Tsemppiä ja etärutistus! 🤗

Vierailija kirjoitti:

Ala kertoa vanhemmillesi että olet ostanut sitä tai tätä muka ja katso sitten kuinka ne ostaa sisarukselle paremman version siitä.

Ihan sekojahan ne on! Tiedän että tämä on todellakin helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä nähdä ne ikäänku komedian henkilöinä ja naura vaan niiden käytökselle.

Parempi jos lakkaa vain ajattelemasta heitä. On henkisesti paljon helpompaa. ”Kostamisesta” harvoin tulee hyvä olo, vaikka etukäteen se tuntuukin varsin herkulliselta vaihtoehdolta. Loppupeleissä siitä ei jää itselle käteen mitään. Siksi kannattaa vain panostaa omaan elämäänsä kaikki voimavarat mitä löytyy.

Eikös olisi syytä keskustella että miksi sinä jäät kaikesta paitsi ennen kuin katkaista välit.Jos sanovat jotakin typerää pistä sinäkin huutopotkuraivari päälle.Ehkä haluavat että ruikuttaisit ja näyttäisit olevasi heikompi kuin olet saavat siitä tyydytys kun saavat auttaa.Eivät ymmärrä miksi sinä et tarvitse heidän apuaan.

Omassa suvussa on sisatusten välillä kateutta. Yksi sisarus on pahoillaan ettei saanut lastenhoitoapua kuten toinen sisarukseni- ja itsekin olen etääntynyt ja tunnen syyllisyyttä.

Toisaalta he ei koskaan käyneet minun luonani, eivätkä tuoneet lapsia isovanhemmille vaan isovanhemman olisi pitänyt mennä sinne. Aina on viisasteltu selän takana mm. meidän monttuun kuuluvasta koirasta ja valintojen typeryydestä ja perään ei kyselty kun oli rankkaa ja sulkeuduin. Aina vaan mitä heille olisi pitänyt antaa, ei sitä mitä he olisivat voineet antaa. Hirveästi valitettu näistä asioista tyyliin joka puhelussa. Joten vuosien myötä ne ihmiset ympäriltä on kadonneet tai pikemminkin epätarkoituksella elämä vienyt eri suuntaan. Mikä nyt harmittaa - mutta mietin välillä ymmärtävätköhän he omaa osuuttaan vai ajattelevatko itseään pelkkinä uhreina joille tilanne vaan putosi syliin.

Tosi kurja tilanne. Mieheni perheessä olen havainnut samanlaista. Miehen siskolle ostellaan kaikkea asunnoista ja kalliista huonekaluista autoihin, mutta me emme saa mitään. Tulemme toki hyvin toimeen omillamme emmekä tarvitse appivanhempien apua, mutta kuvio on silti jotenkin käsittämätön etenkin siksi, että nämä miehen vanhemmat samalla kehuvat koko ajan sitä, miten tämä sisko on hirveän varakas. :D En tajua, että jos on niin rikas ja hyvin toimeentuleva, miksi hänelle pitää sitten ostella kaikenlaista satojen tonnien edestä. Olen myös miettinyt, onko lahjoista puhuminen jotain näpäytystä minua kohtaan. Tosi outo kuvio kuitenkin on ja en oikein haluaisi siihen ulkopuolisena puuttua.

Meillä samanlaista. Kolme lasta, ensimmäinen ja viimeinen saavat kaiken, minä keskellä en mitään. Lapsena kärsin kovasti asetelmasta. Teininä minut laitettiin laitokseen, koska estin heidän elämänsä ja matkustelunsa. Sitä en tiedä, miksi sisareni eivät estäneet. Aikuisiällä olen yrittänyt vuosia saada sen hyväksynnän, mutta tuloksetta. Nyt vasta hieman varttuneempana olen uskaltanut laittaa vastaan ja pitänyt yhteyttä vähemmän ja vähemmän. Oloni helpottuu, kun en ole heidän lähettyvillään.

Katkaise säälimättä sisarukseen välit. Jos hän ei näe vanhempien toiminnassa mitään väärää, niin sitten hänkin on omalla tavallaan pissipää.

Ehkä kannattaa tosiaan vanhempiin etääntyä.

Jos siskosi on sulle tärkeä ja läheinen, voisitko hänelle kertoa miten asia on ja keskustella hänen kanssaan. Onko hän vain pelinappula vai miten hän asian kokee. Jos et saa ymmärrystä sinun asemaasi häneltä, etäisyys on parempi... karmea tilanne, toinen saa kaiken ja toinen aivan osaton, myös henkisesti. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnot, autot ym. kalliit hankinnat sisarukselle voidaan katsoa aikanaan ennakkoperinnöksi. Tulet saamaan osuutesi, mikäli vanhempasi eivät tee sinua perinnöttömäksi ja heille jää kuoltuaan omaisuutta, mitä jakaa. Voit riitauttaa asian tuomioistuimessa, jos pystyt silloin todistamaan, että sisaruksesi on saanut huomattavasti enemmän omaisuutta vanhemmiltanne kuin sinä. Minä en sinuna olisi paljonkaan tekemisissä tuollaisten vanhempien kanssa. Sinua kohdellaan kaltoin, ja sisaruksesi vain myhäilee tyytyväisenä, ei aivan tervettä sekään.

Mulle on jo ilmoitettu että saan vain lakiosan, ja noinkohan jää mitään perittävää. Kaikki siirretään sisarukselle jo vanhempien eläessä sillä tottakai kaikki annetaan suosikille. en usko että saan hyvitystä noista sisarukseni lahjoista sillä ne on lahjoja joista tehty paperit ja vero maksettu. Kyse ei ole siis ollut ennakkoperinnöstä.

Eniten kai suututtaa se epäreiluuden kokemus ja osattomuuden tunne kun jää ulkopuolelle vanhempien välittämisestä. Olen koko ikäni yrittänyt olla mieliksi heille ja olla ”hyvä lapsi”, samalla sisarus on kiukutellut heille ja huutaa ja loukkaa pahasti. JA SILTI se sisarus saa kaiken. En ymmärrä. No onpa tutun kuulosta. Sama kohtalo itellä. Äitillä käyn vain velvollisuudesta on muuten sekin pakkopullaa. Äitini kertoi mulle siellä käydessäni että tämä talo jää sitte hänen kahdelle pojalleen. Silloin ois tehny mieli painella suoraan ovesta ulos. Oon muutenkin niellyt paha mielen ja kiukkuni vaikka oikeesti tunnen pettymystä ja vihaa.

Ap

Lue narsismi-kirjallisuutta, voi löytytä tuttuja kuvioita.

Tällaisessa tilanteessa voisi tulla myöhemmin perinnönjaon yhteydessä otettavaksi huomioon nk suosiolahjaa koskeva säännös. Perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentti. Tutustu mm tähän kirjoitukseen https://www.svahn.fi/suosiolahja/

Suosiolahjaan tulee nimenomaisesti vedota eli älä hyväksy testamenttia sellaisenaan ilman että olet vaatinut lakiosaasi ja vedonnut suosiolahjaan. Tällaisessa tilanteessa ottaisin perunkirjoituksesta alkaen oman juristin mukaan kuolinpesän asioihin.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miltä sinun sisaruksestasi tuntuu, mutta ei ole myöskään kivaa olla se "suosikkilapsi". Itsestäni on sellainen tehty, ja se on ikävää. Jotenkin se suosiminen siirtyy sitten myös seuraavaan polveen eli mun lapsiin verrattuina serkkuihin, ja mitä enemmän vuosia on mennyt, sitä ahdistavammalta se on alkanut tuntua. Olen yrittänyt vetää rajoja ja ottaa etäisyyttä, mutta vaikeaa se on, jos samaan aikaan haluaa säilyttää välit.

Meillä suosiminen tosin omalla kohdalla enemmän henkistä kuin materiaalista, mutta se vasta ahdistavaa voi ollakin. Lastenlasten kohdalla sitten näkynyt enemmän materiaalisenakin suosimisena.

Meillä tämä sama kuvio, en siitä aloituksessa maininnut mutta tietenkin on niin että vain ne suosikin lapsenlapset on tärkeitä ja minun, inhokin, epätärkeitä. En viitsinyt kirjoittaa ollenkaan siitä ”vain sisaruksen lapsia hoidetaan ja niille ostetaan lahjat, mun ei lainkaan” -aiheesta kun siitä tulee hirveät p*skat niskaan ja se ymmärretään väärin.

Se ns hyvä puoli (joskin kyseenalaisella tavalla) on asiassa että koska he eivät ole vaivautuneet koskaan mun perhettä tapaamaan juurikaan niin lapsetkaan eivät ole kiintyneet ja kaipaa.

Mutta toki se itsestä tuntuu pahalta.

Olen nyt jotenkin ihan murtunut ja huomasin ketjun perusteella (tosi hyödyllisiä vastauksia, kiitos!) että olen itselleni pehmitellyt ja selitellyt asiaa ja yrittänyt jotenkin vähätellä tapahtumia. Varmaan alitajuisesti yritin suojella itseäni. Nyt tämän päivän valossa asia näyttää karmeammalta ja olen tosiaan aika neuvoton.

Mulla ei ole mitään mt-ongelmaa tms eli tuskin saisin terapiaa kelan tukemana, kun olen ihan työkykyinen jne. Mutta kurkkua kuristaa ja olisi tarve jollekin kertoa ääneen kaikki se vääryys mitä vuosikymmenten ajan olen kokenut.

Ehkä tää on lapsellista, mutta en vaan voi tälle tunteelle mitään. Mahaan sattuu ja pala on kurkussa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miltä sinun sisaruksestasi tuntuu, mutta ei ole myöskään kivaa olla se "suosikkilapsi". Itsestäni on sellainen tehty, ja se on ikävää. Jotenkin se suosiminen siirtyy sitten myös seuraavaan polveen eli mun lapsiin verrattuina serkkuihin, ja mitä enemmän vuosia on mennyt, sitä ahdistavammalta se on alkanut tuntua. Olen yrittänyt vetää rajoja ja ottaa etäisyyttä, mutta vaikeaa se on, jos samaan aikaan haluaa säilyttää välit.

Meillä suosiminen tosin omalla kohdalla enemmän henkistä kuin materiaalista, mutta se vasta ahdistavaa voi ollakin. Lastenlasten kohdalla sitten näkynyt enemmän materiaalisenakin suosimisena.

Miten sisaruksesi suhtautuu? Ajatteletko koskaan miltä sisaruksesta tuntuu se että sinua suositaan?

En ole ajatellut, ajattelen aina itseäni ensin.

Vierailija kirjoitti:

Eikös olisi syytä keskustella että miksi sinä jäät kaikesta paitsi ennen kuin katkaista välit.Jos sanovat jotakin typerää pistä sinäkin huutopotkuraivari päälle.Ehkä haluavat että ruikuttaisit ja näyttäisit olevasi heikompi kuin olet saavat siitä tyydytys kun saavat auttaa.Eivät ymmärrä miksi sinä et tarvitse heidän apuaan.

Ymmärrän tän mutta se ei ehkä tällaisenaan päde. Tietävät kyllä että mulla on ollut monta kertaa tiukka paikka elämässä, eivätkä ole auttaneet. Pari kertaa olen apua pyytänyt erityisessä hätätilanteessa ja eivät auttaneet. Kieltäytyivät ihan päin näköä ja sanoivat että emme auta periaatteestakaan, sun pitää nyt vaan selvitä itse.

Samaan aikaan sitä sisarusta autettiin ihan joka pikkuasiassa, kodinkoneiden ostot, siivoukset, lastenhoito, muuttoapu, kuskaaminen jne. Mitään hätätilannetta sisarukselle ei pääse edes tulemaan kun apu on koko ajan hänellä. Esim jos auto menee rikki hänelle ostetaan uusi.

Äh, vaikea selittää. Huomaan että tällälailla kirjoitettuna tää kuulostaa siltä että olisin lapsellinen nillittäjä. Sitä on vaikea selittää sellaiselle joka ei ole kokenut samaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tosi kurja tilanne. Mieheni perheessä olen havainnut samanlaista. Miehen siskolle ostellaan kaikkea asunnoista ja kalliista huonekaluista autoihin, mutta me emme saa mitään. Tulemme toki hyvin toimeen omillamme emmekä tarvitse appivanhempien apua, mutta kuvio on silti jotenkin käsittämätön etenkin siksi, että nämä miehen vanhemmat samalla kehuvat koko ajan sitä, miten tämä sisko on hirveän varakas. :D En tajua, että jos on niin rikas ja hyvin toimeentuleva, miksi hänelle pitää sitten ostella kaikenlaista satojen tonnien edestä. Olen myös miettinyt, onko lahjoista puhuminen jotain näpäytystä minua kohtaan. Tosi outo kuvio kuitenkin on ja en oikein haluaisi siihen ulkopuolisena puuttua.

Mun mielestä se on näpäytystä, mullekin tehdään selväksi aina se mitä sisarukselle ostettiin. Ja juurikin siis mitätöidään mun ”saavutus”, siis jos olen vuosia säästänyt itse palkastani johonkin ja ostan sen, niin heti vastareaktiona vanhempani ostavat saman asian tuplasti kalliimpana sisarukselle. Ihan kuin olisi kisa jonka ne haluaa voittaa. En tajua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tällaisessa tilanteessa voisi tulla myöhemmin perinnönjaon yhteydessä otettavaksi huomioon nk suosiolahjaa koskeva säännös. Perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentti. Tutustu mm tähän kirjoitukseen https://www.svahn.fi/suosiolahja/

Suosiolahjaan tulee nimenomaisesti vedota eli älä hyväksy testamenttia sellaisenaan ilman että olet vaatinut lakiosaasi ja vedonnut suosiolahjaan. Tällaisessa tilanteessa ottaisin perunkirjoituksesta alkaen oman juristin mukaan kuolinpesän asioihin.

Kiitos! Tämä oli hyvä ohje. Ap

Huomaatteko että tätä esiintyy yllättävän paljon? Ketjussa monta joilla meno samanlaista. Asia on tietenkin tabu, ja aina uskotellaan että vanhemmat on tasapuolisia. Mutta ne ei todellakaan ole sitä, varsinkin jos esiintyy narsismia niin tämä inhokkilpsen ottaminen ja tuolle lapselle syyttä suotta kos-taminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Se on eräänlainen narsistin mekanismi jossa hän projisoi oman kurjuutensa ja pahan olonsa siihen viattomaan lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Tässä moni ehdotti ”rangaistukseksi” ettei pidä yhteyttä. Se ei ole ollenkaan sellainen, vaan ne epäreilut vanhemmat on vaan innoissaan ja hyvillään ettei epäsuosittu pidä yhteyttä ja soittele. Saavat entistä enemmän paapoa suosikkia ja tehdä sen rauhassa.

Minusta välien katkaisu ei toimisikaan rankaisuna, vaan se suojelisi ap.ta kun ei sitä eriarvoisuutta kokoajan hierottaisi naamaan.

Miten suosikkilapsi reagoi tilanteeseen? Ottaako lahjat itsestäänselvänä vastaan? Onko koskaan ihmetellyt asiaa sinulle?

Itse sain vanhemmiltani auton. Vaadin, että sisareni saa samalla summalla itselleen tarpeellista. Vanhempani kustansivat hänelle keittiöremontin.

Olen hyvin tarkka siitä, että sisareni saa saman kuin minäkin.