Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä eroon kateudesta (sisaruksen suosiminen)
16.07.2020 |
Tiedän jo valmiiksi että olen pikkumainen ja lapsellinen joten tätä ei tarvi hieroa naamaan, mutta onko jotain keinoa miten selvitä kateudesta?
Kyseessä sisarukseni joka jo lapsuudessa oli vanhempien suosikki. Äitimme on lievästi narsisti, ei väkivaltainen tms mutta juurikin törkeästi suosiva.
Minä en ole saanut kotoa muuttamisen jälkeen mitään, en siis mitään apua, tukea, lahjoja, rahaa, tai oikeastaan huomiota.
Sisarus taas on saanut jatkuvasti rahaa, apua, tukea. Sisarukselle ostettu matkoja, kodinkoneita, autoja ja asunto.
Nyt kuulin että on ostettu uusi isompi asunto. Olen joo lapsellinen mutta kiukuttaa ja itkettää.
Tätä se on ollut aina. Mä jään ilman aina, sisarukselle kohdennetaan kaikki. Jo lapsena kuvio oli sama.
Ja joo tiedän, vanhemmat saa antaa rahansa kelle haluaa, mutta silti tää tuntuu musta pahalta. Puhuminen ei auta, muutaman kerran kokeiltu, äiti vain nauroi ja ilkkui mulle ja aina keksi jonkun syyn miksi sisarusta kuuluu auttaa (”se nyt on vaan tarvitsevampi”, ”se nyt niin haluaa uuden auton”, ”se on herkkäuninen joten siksi pitää ostaa sille osakehuoneisto”). Aina siis on joku syy. Enää en jaksa kyseenalaistaa.
Oli ihan riittävän julmaa lapsena katsoa sisaruksenä vierestä, ja nyt aikuisena on mulle kova pala kun itse ahkerasti yritän säästää kaikkeen ja hankki asioita itse, kun samalla sitten sisarus saa kaiken ilmaiseksi meidän vanhemmilta.
Nämä on vielä siis lahjoja, eli niistä on tehty lahjakirjat, eli en saa mitään perinnönjakohyvitystä.
Olenko kohtuuton? suuttuisitko tällaisesta itse? En oikein osaa erottaa sitäkään olenko aiheesta vai aiheetta kade. Auttaako joku mielenhallinta tai keskustelu jonkun ulkopuolisen kanssa?
Vanhemmille on turha puhua, olen ollut aina se epäsuosittu ja hyljeksitty, ja heitä ei kiinnosta pätkän vertaa mun paha mieli.
Kommentit (285)
No melkeinpä sanoisin että jos menet osoittamaan mielipahasi ja kiukkusi siitä että suosikille ostettiin jotain arvokasta, narsisti vain nauraa ivallisesti ja ostaa heti perään jotain vielä kalliimpaa. Muistelen lukeneeni että narsisti oikein innostuu tunnereaktiosta. Oliko näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa. Älä kuitenkaan kaada sitä kateutta sisaruksesi niskaan, sillä hän ei ole tilanteeseen syyllinen. Yleensä näissä narsistiperheissä "kultalapsi" ikään kuin joutuu kannattelemaan narsistista vanhempaa, eikä pääse itse siitä roolista ulos, koska on usein nuorin ja velvollisuudentuntoinen. Vaikka sisaruksesi saa paljon materiaa, niin hän myös menettää paljon. Omaa elämää ja itsenäistymistä. Narsistivanhemmat eivät kestä sitä, että lapset itsenäistyvät ja nuorimmasta on yleensä helpointa pitää kiinni lahjomalla. Isosiskoni valitettavasti päätyi olemaan minulle aivan järkyttävän ilkeä, myös perinnönjaon jälkeen, vaikka jopa asianajajani sanoi, että olen siskolleni todella reilu, enkä yritä saada enemmän kuin hän, yritin vaan saada kaikki oikeudelliset riippuvuussuhteet poikki. Se on myös perinnönjaon tarkoitus, joten onnistuin siinä hyvin ja se tuntui häiritsevän isosiskoani (vanhempieni testamentti oli meidän suhteen täysin tasapuolinen, puolet molemmille). Älä vaan tällä tavalla vinksahda, vaikka sinut nyt kohdellaankin epäreilusti. Mutta surullista käytöstä tosiaan vanhemmiltasi. Koita kestää ja elä omaa elämäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kusipäiset vanhemmat. Miksi et voi pitää vain siskoon yhteyttä? Älä kerro niille elämästäsi.
Sisarus tekee tämän mahdolliseksi, jos ei ymmärrä asiaa eikä suostu keskustelemaan siitä.
Ihannetilanteessa ap ja hänen sisaruksensa puhuisivat yhdessä tästä ongelmasta ap:n vanhemmille ja sanoisivat, ettätämän epäoikeudenmukaisuuden on nyt loputtava tähän. Piste.
Toinen vaihtoehto on katkaista suhteet.
Et nyt taida oikein ymmärtää miten vahva kiintymyssuhde vanhempiin on ja kuinka taitavat jotkut ihmiset ovat manipuloimaan ihmisiä ja tilanteita. Tämä ei ole sisaruksen vika, hän on ihan yhtä vaikeassa tilanteessa kuin ap ja häneen ei kannata syytä vierittää. Syy on vanhempien.
Oma isäni manasi sitä että sisarus on varastanut häneltä kaikenlaista mitä ei ollut totta. Yritin ohittaa puheet ja puhua muista asioista, mutta se ei auttanut yhtään, isä vaan jotkoi sitä manaamista. Sisarus ei tosiaan ollut tehnyt itse tilannetta yhtään helpommaksi, koska oli ihan oikeasti kerran varastanut jotain ja hän oli minullekin erittäin ilkeä. En koskaan mennyt isän perusteettomiin syytöksiin mukaan, mutta ei kyllä huvita, enkä myös kään tarvitse, puolustella minulle erittäin ilkeätä ihmistä, joka oli tosiaan itse petannut asiansa aika huonosti kerran varastelemalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään narsistin lasta paikalla? Korjatkaa jos olen väärässä mutta eikö ole juuri tyypillistä narsistia pitää suosikkia ja nöyryyttää epäsuosittua?
Juuri näin. Äitini puolinarsisti ja suosikkina lahjakas ja kaunis siskoni.
Ihan outoja kuvioita välillä.
Vähän aikaa sitten äitini soitti ja ilmoitti, että minulle ei tule perintöä. Sanoin hänelle ”teet ihan miten haluat”.
Äitini tekee näitä siirtoja ihan ”pokkana” ja jos suutut niin hän on kovin ihmeissään....
Kannattaako narsistille suuttua ylipäätään? Siis esim tilanteessa jossa suosikille on ostettu jotain kallista tai vaikka annettu joku kymppitonnin rahalahja. Pitääkö vaan olla niinkuin koko asiaa ei huomaisi (vaikka toki kihisee kiukusta) vai pitäisikö se suuttumus näyttää? Voittaako narsisti silloin ja nauttii että sai aikaan sen mitä halusi?
Mitä tarkoitat kannattaako? Kannattaako missä mielessä? Narsistiahan et pysty mitenkään muuttamaan. Jos yrität muokata käyttäytymistäsi hänen mukaansa, olet hänen talutusnuorassaan. Koskaan ei siis "kannata" tehdä yhtään mitään narsistin takia, vaan ihan vaan itsesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään narsistin lasta paikalla? Korjatkaa jos olen väärässä mutta eikö ole juuri tyypillistä narsistia pitää suosikkia ja nöyryyttää epäsuosittua?
Juuri näin. Äitini puolinarsisti ja suosikkina lahjakas ja kaunis siskoni.
Ihan outoja kuvioita välillä.
Vähän aikaa sitten äitini soitti ja ilmoitti, että minulle ei tule perintöä. Sanoin hänelle ”teet ihan miten haluat”.
Äitini tekee näitä siirtoja ihan ”pokkana” ja jos suutut niin hän on kovin ihmeissään....
Kannattaako narsistille suuttua ylipäätään? Siis esim tilanteessa jossa suosikille on ostettu jotain kallista tai vaikka annettu joku kymppitonnin rahalahja. Pitääkö vaan olla niinkuin koko asiaa ei huomaisi (vaikka toki kihisee kiukusta) vai pitäisikö se suuttumus näyttää? Voittaako narsisti silloin ja nauttii että sai aikaan sen mitä halusi?
Mitä tarkoitat kannattaako? Kannattaako missä mielessä? Narsistiahan et pysty mitenkään muuttamaan. Jos yrität muokata käyttäytymistäsi hänen mukaansa, olet hänen talutusnuorassaan. Koskaan ei siis "kannata" tehdä yhtään mitään narsistin takia, vaan ihan vaan itsesi.
Tarkoitin siis sitä että pahentaako suuttuminen tilannetta? Kos-taako narsisti jos sille suuttuu? Vahingoittaako syrjitty lapsi itseään vain lisää jos ilmaisee kiukkunsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkaise kaikkiin välit. Ei tuo sinun sisaruskaan ole hyvä ihminen kun ottaa kaiken vastaan kyseenalaistamatta ja miettimättä yhtään miltä se sinusta tuntuu. Kuulostaa aivan k*sipäiselle lapsuudenperheelle. Mulla sama kokemus, mutta meillä ei ollut rahaa, joten suosiminen oli enemmän sisarukseni kehumista ja "rakkauden" osoittamista hänelle. Minulle se tarkoitti väkivaltaa sen kummassakin muodossa. En ole enää tekemisissä ns. perheeni kanssa. Kaikki heistä ovat sairaita, myös sisarukseni.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Älä kuitenkaan kaada sitä kateutta sisaruksesi niskaan, sillä hän ei ole tilanteeseen syyllinen. Yleensä näissä narsistiperheissä "kultalapsi" ikään kuin joutuu kannattelemaan narsistista vanhempaa, eikä pääse itse siitä roolista ulos, koska on usein nuorin ja velvollisuudentuntoinen. Vaikka sisaruksesi saa paljon materiaa, niin hän myös menettää paljon. Omaa elämää ja itsenäistymistä. Narsistivanhemmat eivät kestä sitä, että lapset itsenäistyvät ja nuorimmasta on yleensä helpointa pitää kiinni lahjomalla. Isosiskoni valitettavasti päätyi olemaan minulle aivan järkyttävän ilkeä, myös perinnönjaon jälkeen, vaikka jopa asianajajani sanoi, että olen siskolleni todella reilu, enkä yritä saada enemmän kuin hän, yritin vaan saada kaikki oikeudelliset riippuvuussuhteet poikki. Se on myös perinnönjaon tarkoitus, joten onnistuin siinä hyvin ja se tuntui häiritsevän isosiskoani (vanhempieni testamentti oli meidän suhteen täysin tasapuolinen, puolet molemmille). Älä vaan tällä tavalla vinksahda, vaikka sinut nyt kohdellaankin epäreilusti. Mutta surullista käytöstä tosiaan vanhemmiltasi. Koita kestää ja elä omaa elämäsi.
Buhuu, voi sinua raukkaa, kuulostat ihan etuoikeutetulta pikkusiskoltani. Unohdin että te olette niitä todellisia uhreja, ei se kaltoinkohdeltu ja väkivaltaa kokenut lapsi. Oikeasti kannattaisi olla nyt hiljaa jos on minkäänlaista älyä päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkaise välit niin et tiedä. Mun miehellä samanlaista eikä olla tekemisissä.
Yrittikö miehesi korjata asiaa?
Meillä tuo ”älä ole tekemisissä” ei ole mikään rangaistus mum vanhemmille, sillä he eivät välitä siitä vaikken soittaisi tai kävisi (olen ”se ja sama”). Haluaisin pitää sisarukseni elämässä joten siksi en ole vielä uskaltanut välejä katkoa. Kohta on varmaan pakko sillä nyt on jo niin isoja asioita että ahdistaa.
Tähän liittyy myös se että vanhemmat ”mitätöi” mun tekemisiä...vähän vaikea avata mutta jos esim olen säästänyt kolme vuotta ja ostan auton, vanhemmat ostaa heti seuraavalla viikolle sisarukselle tuplasti kalliimman auton. Jos säästän ja käyn esim etelässä, vanhemmat ostaa heti perään tuplasti kalliimman etelänmatkan siarukselle. He ikäänkuin näpäyttää tai näyttää paikan kaikesta, tekemällä sen suurieleisemmin sisarukselle.Onkohan tää oikeasti jotain kiusaamista? Ap
Onhan se.
Eikö sisaresi huomaa sitä?
Oletko puhunut hänen kanssaan?Oletko kysynyt, miten kokee vanhenpanne?
Sillä voisi aloittaa.
Mitä vanhempasi sanovat sinulle, kun kerrot harmituksesi?
Ovatko he jotenkin kateellisia sinulle?
Haluavatko sisarelle saman kuin sinulle?Oletko vanhin vai nuorin?
Ajattelevatko vanhemmat, että sinä olet se koka pärjää ja sisarus on ressukka?
Jokuhan tuossa mättää. Osoittaako kukaan teidän perheessä tunteita? Puhutaanko siellä?
Ovatko vanhempasi sanoneet sinulle, että ihan sama käytkö vai onko se sinun oma tunteesi?
Oletko kertonut, että sinulla on semmoinen tunne, että olet heille ’ihan sama’?Narsistien kanssa ei voi puhua... ne pari kertaa mitä yritin puhua tästä epäreiluudesta, johti vanhempien raivariin ja mun täyteen haukkumiseen. Sen jälkeen pari vuotta sitten ilkuttiin miten oon niin ”vaikea ja lapsellinen” eli siis häpäistiin se että olen loukkaantunut.
Sisarus on myös vähän samanlainen eli suuttuu jos puhun kokemastani epäreiluudesta. Ei hän halua luopua eduistaan.
En keksi mitään mistä voisivat olla kateellisia, vanhemmillani on paljon enemmän varallisuutta kuin minulla. Olen ainoa akateeminen, mutta en usko että sillä on vaikutusta. ApSe unohtui tästä että tosiaan se ”ei toivottu olo” ei ole omaa kelsintöäni. Esim kun muutin kotoa , en saanut sen jälkeen mennä enää jouluksi kotiin ja vietin joulut yksin opiskelija-asuntolassa. Sisarus toki kutsuttiin jouluksi ja hänelle ostettiin kalliit lahjat. Siellä se perhe juhli yltäkylläisesti joulua, minä ilman lahjoja yksin tyhjässä pimeässä asuntolassa.
Sisaruksen kanssa mökkeillään, matkaillaan, toki niin että sille maksetaan kalliit etenlänmatkat.
Syrjintä on kyllä siis todellista eikä mikään väärä tunne tai luulo.
Voi ap, tuohan on ihan kamalaa! Siis todella häiriintynyttä käytöstä :(
Kultalusikka perseessä halutaan kaikki nyhtää vielä aikuisiällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Älä kuitenkaan kaada sitä kateutta sisaruksesi niskaan, sillä hän ei ole tilanteeseen syyllinen. Yleensä näissä narsistiperheissä "kultalapsi" ikään kuin joutuu kannattelemaan narsistista vanhempaa, eikä pääse itse siitä roolista ulos, koska on usein nuorin ja velvollisuudentuntoinen. Vaikka sisaruksesi saa paljon materiaa, niin hän myös menettää paljon. Omaa elämää ja itsenäistymistä. Narsistivanhemmat eivät kestä sitä, että lapset itsenäistyvät ja nuorimmasta on yleensä helpointa pitää kiinni lahjomalla. Isosiskoni valitettavasti päätyi olemaan minulle aivan järkyttävän ilkeä, myös perinnönjaon jälkeen, vaikka jopa asianajajani sanoi, että olen siskolleni todella reilu, enkä yritä saada enemmän kuin hän, yritin vaan saada kaikki oikeudelliset riippuvuussuhteet poikki. Se on myös perinnönjaon tarkoitus, joten onnistuin siinä hyvin ja se tuntui häiritsevän isosiskoani (vanhempieni testamentti oli meidän suhteen täysin tasapuolinen, puolet molemmille). Älä vaan tällä tavalla vinksahda, vaikka sinut nyt kohdellaankin epäreilusti. Mutta surullista käytöstä tosiaan vanhemmiltasi. Koita kestää ja elä omaa elämäsi.
Buhuu, voi sinua raukkaa, kuulostat ihan etuoikeutetulta pikkusiskoltani. Unohdin että te olette niitä todellisia uhreja, ei se kaltoinkohdeltu ja väkivaltaa kokenut lapsi. Oikeasti kannattaisi olla nyt hiljaa jos on minkäänlaista älyä päässä.
Mistä tiedät etten ole väkivaltaa kokenut?
Hirveetä vanhemmat sulla, ja sisaruskin suostuu tuollaiseen epäoikeudenmukaisuuteen. Ihme kun ei vielä lällättele päälle.
Ihan AIHEESTA olet kateellinen ja katkerakin. ÄLÄ AINAKAAN IKINÄ AUTA VANHEMPIASI KUN VANHEMMAT VANHENEE. Silloin on revanssin paikka - naura vain!
Tuollaisissa tilanteissa tahtoo olla niin, että se apua saanut sisar häviää kuin pieru saharaan kun pitäisi itse auttaa vanhempia niiden sairastuessa tai vanhetessa. Ja se lapsi joka ei saanut koskaan apua JOUTUU auttamaan vanhempiaan.
ÄLÄ IKINÄ AUTA VANHEMPIASI. Ovat niin törkeästi suosineet siskoasi - sinun kustannuksella.
Tuollaiset auton ja asunnon ostot eivät ole mitään PIENTÄ suosimista vaan sairasta touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveetä vanhemmat sulla, ja sisaruskin suostuu tuollaiseen epäoikeudenmukaisuuteen. Ihme kun ei vielä lällättele päälle.
Ihan AIHEESTA olet kateellinen ja katkerakin. ÄLÄ AINAKAAN IKINÄ AUTA VANHEMPIASI KUN VANHEMMAT VANHENEE. Silloin on revanssin paikka - naura vain!
Tuollaisissa tilanteissa tahtoo olla niin, että se apua saanut sisar häviää kuin pieru saharaan kun pitäisi itse auttaa vanhempia niiden sairastuessa tai vanhetessa. Ja se lapsi joka ei saanut koskaan apua JOUTUU auttamaan vanhempiaan.
ÄLÄ IKINÄ AUTA VANHEMPIASI. Ovat niin törkeästi suosineet siskoasi - sinun kustannuksella.
Tuollaiset auton ja asunnon ostot eivät ole mitään PIENTÄ suosimista vaan sairasta touhua.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
No melkeinpä sanoisin että jos menet osoittamaan mielipahasi ja kiukkusi siitä että suosikille ostettiin jotain arvokasta, narsisti vain nauraa ivallisesti ja ostaa heti perään jotain vielä kalliimpaa. Muistelen lukeneeni että narsisti oikein innostuu tunnereaktiosta. Oliko näin?
AP äiti nauroi AP kun aloittaja puhui epäoikeudenmukaisuudesta.
Aloittajan aika on nauraa takaisin kun vanhemmat vanhenee ja pyytää apua.
Toki voi olla että rikkaat vanhemmat ostavat ulkopuolelta avun itselleen, mutta usein noissa tapauksissa sitä apua pyydetään siltä lapselta jota ei ole autettu.
Apua annetaan suosikkilapselle ja apua pyydetään inhokkilapselta.
Eli toiselle lapselle annetaan hyvää ja toiselle kaadetaan roskat niskaan.
Älkää suostuuko tuohon roskaosaan, roskarooliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveetä vanhemmat sulla, ja sisaruskin suostuu tuollaiseen epäoikeudenmukaisuuteen. Ihme kun ei vielä lällättele päälle.
Ihan AIHEESTA olet kateellinen ja katkerakin. ÄLÄ AINAKAAN IKINÄ AUTA VANHEMPIASI KUN VANHEMMAT VANHENEE. Silloin on revanssin paikka - naura vain!
Tuollaisissa tilanteissa tahtoo olla niin, että se apua saanut sisar häviää kuin pieru saharaan kun pitäisi itse auttaa vanhempia niiden sairastuessa tai vanhetessa. Ja se lapsi joka ei saanut koskaan apua JOUTUU auttamaan vanhempiaan.
ÄLÄ IKINÄ AUTA VANHEMPIASI. Ovat niin törkeästi suosineet siskoasi - sinun kustannuksella.
Tuollaiset auton ja asunnon ostot eivät ole mitään PIENTÄ suosimista vaan sairasta touhua.
Lisäksi nuo auton/asunnon ostot on aloittajan mukaan tehty niin että ne ei ole ennakkoperintöakään eli hyvitystä ei ole tulossa.
Tämä tekee suosimisen vielä törkeämmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kusipäiset vanhemmat. Miksi et voi pitää vain siskoon yhteyttä? Älä kerro niille elämästäsi.
Sisarus tekee tämän mahdolliseksi, jos ei ymmärrä asiaa eikä suostu keskustelemaan siitä.
Ihannetilanteessa ap ja hänen sisaruksensa puhuisivat yhdessä tästä ongelmasta ap:n vanhemmille ja sanoisivat, ettätämän epäoikeudenmukaisuuden on nyt loputtava tähän. Piste.
Toinen vaihtoehto on katkaista suhteet.
Joo, sisaruksen haluaisin pitää elämässä, mutta sitä kautta tietenkin niitä ikäviä uutisia kuulee. Eli ”kato tässä mun uus auto, vanhemmat osti” tai ”vanhempien kanssa sovittiin että mulle siirretään mökin omistus” jne jne.
Jos mulla olisi riittävästi ihania ihmisiä tukena, katkoisin ehkä ne välit. Nyt en vielä pysty/uskalla, koska sitten jäisin aikalailla yksin. ApSä olet jo yksin. Ei sun sisko rakasta sinua eikä välitä sun tunteista. Yritä sisäistää se.
On säälittävää roikkua ihmisissä jotka kiusaavat sinua. Nyt olet niinkuin kiusattu koululainen, joka hengaa niiden kanssa jotka päivittäin heittävät sun repun lätäkköön.
No... vähän ilkeästi sanottu mutta tavallaan totta. Mulla ei ole oikein ketään (pari ystävää kyllä, joskaan ei tässä lähellä) ja lapseni menettäisivät sitten mun puolen suvun kokonaan. Ilman lapsia uskaltaisin varmaan katkaistakin välit.
Olen tosi stressaantunut tilanteesta :(
Ap
Ap, kannattaa muistaa, että hyvistäkin neuvoista huolimatta sinä teet aina itse omat päätöksesi koskien omaa elämääsi. Jos et ole johonkin vielä valmis, niin sinulla on täysi oikeus odottaa ja kerätä voimiasi eikä se tee sinusta yhtään huonompaa. Monet kommentoijat ovat selvästi jo pidemmän aikaa olleet silmät auki asian suhteen ja ovat jo löytäneet yhteyden omaan vihaansa ja vapauteensa. Siitä käsin katsottuna kukaan saman tien kulkenut ei haluaisi nähdä sinun kärsivät tuossa hämähäkin seitissä enää hetkeäkään.
Vaikka kuinka haluaisin asiaa sinulle silotella, niin en valitettavasti pysty. Tämä on karmea tragedia tämä narsistin lapsena oleminen ja kun sen viimein tiedostaa, niin se sattuu. Valitettavasti tämä kipu ja siihen liittyvät tunteet kuuluvat asiaan, mutta ajattele niitä ystävinäsi, sisäisenä kompassina. Ne ohjaavat sinua kohti terveitä, aitoja asioita. Olet nyt kuin vastasyntynyt lapsi, joka näkee tämän oikean maailman ensimmäisen kerran. Lupaan sinulle, että jos teet työtä oman henkisen kasvusi kanssa, niin kipu vähenee ja tilalle tulee jotakin muuta, jotakin aitoa ja kaunista.
Minulla itselläni kesti useita vuosia silmien avautumisesta siihen, että pystyin asettamaan vanhemmilleni rajoja. Ensin muutin hyvin kauas, joilloin fyysinen etäisyys asetti rajan puolestani. Yritin kaikkea moneen kertaan, jopa keskustella asioista, mutta jossain vaiheessa tajusin, että he ovat narsistisia ja heidän logiikkansa toimii niin kovin eri tavalla, että aivan yhtä hyödyllistä olisi ollut, jos olisin puhunut heille kiinaa. Ymmärrän tuon surun suvusta luopumisesta. Minunkin tilanteessani se tapahtui. Kuitenkin ymmärrän nyt, että oikeasti minulla ei edes koskaan ollut mitään rakastavaa sukua. Etäämmältä näen miten sairasta kuviota koko lähisuku pyörittää. Kaikki he ovat narsismin vammauttamia, vaikka päällisin puolin jotenkin toimivatkin ja tekevät asioita.
Voimia sinulle, ap. Et ole yksin. Tästä on nyt vaan suunta ylöspäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi on tärkeää katkaista kierre. Siihen auttaa, kun menee terapiaan, lukee aiheesta tarpeeksi ja pitää etäisyyttä sairaaseen lapsuudenperheeseensä. Sekä vaalii vastavuoroisia ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka narsistivanhempi olisi itse kokenut omien vanhempiensa taholta suurta ja traumatisoivaa epäoikeudenmukaisuutta (esim perinnönjaossa), hän pystyy laittamaan pallon kiertämään seuraavalle sukupolvelle ilman tunnontuskia.
Itse asiassa se saattaa helpottaa hänen omaa tuskaansa. Olen nähnyt ja kokenut. Tiedän mistä puhun. Eli tällainen vanhempi ei tunne empatiaa. 👍No sepä sitten onkin ongelma että mistä saa vastavuoroisia ihmissuhteita ja ystäviä. Narsisti kun on usein tuhonnut lapsensa ystävyyssuhteet ja kyvyn ystävystyä. Samaistun niin tuohon ”paskaa lapsuudenkotia ei voi jättää, kun sitten ei olisi ketään”. Ei mullakan olisi ketään.
Terveiden ihmissuhteiden muodostaminen on kyllä mahdollista, mutta se edellyttää näiden omien haavojen parantamista ja etäisyyden ottamista (ainakin väliaikaisesti) näihin narsistisiin henkilöihin. Mikäli elää lähellä näitä henkilöitä, heidän käyttämänsä vääristynyt ajattelumalli vaikuttaa edelleen eikä synny tilaa, jossa kyseenalaistaa vanhaa ja parantua.
Juuri näin. Ja se parantuminen ottaa aikansa. Mutta jos et ota etäisyyttä, paraneminen ei voi alkaakaan. Eli mitä nopeammin otat etäisyyttä, sitä enemmän sinulla tulee olemaan jatkossa elämää ilman näitä vääristyneitä ajatusmalleja. Ja sitäkin vähitellen, eli pitää olla kärsivällinen (ja mieluiten työstää asiaa ammattilaisen kanssa, jotta paraneminen katkeruudesta ym. on joutuisampaa ja itsellesi helpompaa).
T. 135 ja 141
Jatkan vielä yhden kerran, kun luin äsken ketjuun tulleita kommentteja. Monesta niistä paistaa se (ihan oikeutettu) viha ja katkeruus, mitä tällainen tilanne tuottaa. Ja sitä on hyvä purkaa kyllä, kunhan siihen ei jää vuosikausiksi tai -kymmeniksi rypemään.
Ja jokainen toki tekee itse omat ratkaisunsa. Näin nelikymppisenä voin omalta kohdaltani sanoa, että etäisyyden otto (lopullisesti) parisenkymmentä vuotta sitten oli ratkaiseva asia itselleni. Nykyään katson asiaa niin, että narskun suosima sisareni on kyllä joutunut maksamaan kalliisti siitä, että jäi pitämään narskuun yhteyttä ja ottamaan tältä lahjoja vastaan. Hän on maksanut tästä kaikesta sillä, että hänen oma eriytymiskehityksensä on edelleen parikymppisen tasolla, ja mikä pahinta - hänellekin on kehittynyt aika vinoon mennyt persoonallisuus (paljon ongelmia selvitä itsenäisesti ja olla terveellä tavalla ihmissuhteissa), koska vanha sanonta "seura tekee kaltaisekseen" on totta.
Lopputulemana siis itse olen todennut, että sisareni sai kyllä materiaa enemmän narskulta, mutta hän maksoi elämänlaadullaan tästä "lellimisestä" kalliin hinnan. Ja näinhän se narsistien kanssa on - ilmaisia lounaita ei loppupeleissä ole. He maksattavat nämä suosiolahjat kyllä kalliisti lahjan saajalla, jonka lojaliteettia vaativat ja näin tuhoavat ko. ihmisen elämää.
Eli muistakaa - narsistit eivät osaa muuta kuin tuhota.
Vasta sitten kun tämän on ymmärtänyt, on aidosti valmis aikanaan tekemään päätöksen, haluaako jonkinlaisen suhteen ylläpitää tällaisen vanhemman kanssa. Ja niin kuin joku jo totesi, tässä on eroavaisuuksia eli toiset valitsevat yhteydenpidon, toiset eivät. Kunhan vain muistaa omassa mielessään edelleen sen, että rakkautta tai anteeksipyyntöä ei narskulta voi odottaa missään olosuhteissa jatkossakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään narsistin lasta paikalla? Korjatkaa jos olen väärässä mutta eikö ole juuri tyypillistä narsistia pitää suosikkia ja nöyryyttää epäsuosittua?
Juuri näin. Äitini puolinarsisti ja suosikkina lahjakas ja kaunis siskoni.
Ihan outoja kuvioita välillä.
Vähän aikaa sitten äitini soitti ja ilmoitti, että minulle ei tule perintöä. Sanoin hänelle ”teet ihan miten haluat”.
Äitini tekee näitä siirtoja ihan ”pokkana” ja jos suutut niin hän on kovin ihmeissään....
Kannattaako narsistille suuttua ylipäätään? Siis esim tilanteessa jossa suosikille on ostettu jotain kallista tai vaikka annettu joku kymppitonnin rahalahja. Pitääkö vaan olla niinkuin koko asiaa ei huomaisi (vaikka toki kihisee kiukusta) vai pitäisikö se suuttumus näyttää? Voittaako narsisti silloin ja nauttii että sai aikaan sen mitä halusi?
Mitä tarkoitat kannattaako? Kannattaako missä mielessä? Narsistiahan et pysty mitenkään muuttamaan. Jos yrität muokata käyttäytymistäsi hänen mukaansa, olet hänen talutusnuorassaan. Koskaan ei siis "kannata" tehdä yhtään mitään narsistin takia, vaan ihan vaan itsesi.
Tarkoitin siis sitä että pahentaako suuttuminen tilannetta? Kos-taako narsisti jos sille suuttuu? Vahingoittaako syrjitty lapsi itseään vain lisää jos ilmaisee kiukkunsa?
Sori, mutta vastaan yhä vaan kysymyksellä - mitä väliä sillä on miten narsisti reagoi? Kysy mieluummin miksi olet jollain lailla hänestä riippuvainen. On erittäin tärkeää katkaista kaikki riippuvuussuhteet narsistiin, oli ne sitten taloudellisia tai henkisiä. On hyvin haitallista sinulle joutua rajoittamaan omia tunteitasi ja reaktioitasi sen mukaan, mikä ehkä suututtaa narsistin. Sun lähtökysymykset on ihan vääriä, ja pitävät sinua narsistin otteessa.
Sinun kannattaa aina tuntea niinkuin sinusta tuntuu.
Sinun kannattaa aina reagoida niinkuin sinulle on parhaaksi.
Sinun täytyy irrottautua narsistin otteesta ja hänen tunteidensa mukaan elämisestä.
Vierailija kirjoitti:
No melkeinpä sanoisin että jos menet osoittamaan mielipahasi ja kiukkusi siitä että suosikille ostettiin jotain arvokasta, narsisti vain nauraa ivallisesti ja ostaa heti perään jotain vielä kalliimpaa. Muistelen lukeneeni että narsisti oikein innostuu tunnereaktiosta. Oliko näin?
Kyllä vaan, sekä positiiviset että negatiiviset tunnereaktiot tuottavat narsistille mielihyvää ja kertovat, että heillä on edelleen valta sinuun. Parasta on pitää mahdollisimman neutraali linja ja olla tylsä, jotta narsisti ei saa mitään tyydytystä. Voi puhua vaikka ilmasta tai linnusta puussa ja lopettaa keskustelun nopeasti tekosyyhyn vetoamalla.
Vierailija kirjoitti:
"Olen ainoa akateeminen, mutta en usko että sillä on vaikutusta. Ap"
Sillä kuule on todennäköisesti suurikin vaikutus. Monille/lähes kaikille narsisteille kaikki syntipukin saavutukset ovat täysin punainen vaate. Sinun kuuluu olla se Huono Ihminen, eikä huonolla ihmisellä voi olla hyviä puolia. Muutenhan heidän käsityksensä sun huonoudesta horjuisi. Sinuun täytyy voida heijastaa kaikki heidän huonot puolensa.
Siksi esim kouluttautuminen, normaaleille vanhemmille positiivinen asia, käännetään negatiiviseksi - "mitä se nyt luulee olevansa, tuurilla sai paperit, no töissä se viimeistään paljastuu ettei mitään osaa. Katsopa kun siitäkin tuli hienompi herra, joka halveksuu köyhiä."
Pisteenä iin päälle sen hyljeksityn lapsen kouluttautuminen muistuttaa kuinka heikoistakin lähtökohdista voi ponnistaa, jos itse näkee vaivaa. Siinä sortuu näiden narsistien selitykset, kuinka kyllä hekin olisivat mutta...
Tämä. Minulle on jo pienestä toitotettu, ettei minusta tule mitään. Kotitöitä aloin paiskimaan 7 vuotta nuorempana kuin pikkusisko. Kouluttauduin juristiksi, ja vanhemmat ovat suunnilleen katkaisseet välit minuun. Sisko asui kotona melkei 25-vuotiaaksi, ja matkustelee vanhempieni rahoilla ympäri maailmaa, koska "on hyvä saada nuorena kokemuksia". Suosittelen oman mielenterveytesi kannalta ottamaan rutkasti eroa vanhempiisi.
Alue: Aihe vapaa
Mua kiinnostaa myös tää, osaako kukaan vastata?