Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä eroon kateudesta (sisaruksen suosiminen)
16.07.2020 |
Tiedän jo valmiiksi että olen pikkumainen ja lapsellinen joten tätä ei tarvi hieroa naamaan, mutta onko jotain keinoa miten selvitä kateudesta?
Kyseessä sisarukseni joka jo lapsuudessa oli vanhempien suosikki. Äitimme on lievästi narsisti, ei väkivaltainen tms mutta juurikin törkeästi suosiva.
Minä en ole saanut kotoa muuttamisen jälkeen mitään, en siis mitään apua, tukea, lahjoja, rahaa, tai oikeastaan huomiota.
Sisarus taas on saanut jatkuvasti rahaa, apua, tukea. Sisarukselle ostettu matkoja, kodinkoneita, autoja ja asunto.
Nyt kuulin että on ostettu uusi isompi asunto. Olen joo lapsellinen mutta kiukuttaa ja itkettää.
Tätä se on ollut aina. Mä jään ilman aina, sisarukselle kohdennetaan kaikki. Jo lapsena kuvio oli sama.
Ja joo tiedän, vanhemmat saa antaa rahansa kelle haluaa, mutta silti tää tuntuu musta pahalta. Puhuminen ei auta, muutaman kerran kokeiltu, äiti vain nauroi ja ilkkui mulle ja aina keksi jonkun syyn miksi sisarusta kuuluu auttaa (”se nyt on vaan tarvitsevampi”, ”se nyt niin haluaa uuden auton”, ”se on herkkäuninen joten siksi pitää ostaa sille osakehuoneisto”). Aina siis on joku syy. Enää en jaksa kyseenalaistaa.
Oli ihan riittävän julmaa lapsena katsoa sisaruksenä vierestä, ja nyt aikuisena on mulle kova pala kun itse ahkerasti yritän säästää kaikkeen ja hankki asioita itse, kun samalla sitten sisarus saa kaiken ilmaiseksi meidän vanhemmilta.
Nämä on vielä siis lahjoja, eli niistä on tehty lahjakirjat, eli en saa mitään perinnönjakohyvitystä.
Olenko kohtuuton? suuttuisitko tällaisesta itse? En oikein osaa erottaa sitäkään olenko aiheesta vai aiheetta kade. Auttaako joku mielenhallinta tai keskustelu jonkun ulkopuolisen kanssa?
Vanhemmille on turha puhua, olen ollut aina se epäsuosittu ja hyljeksitty, ja heitä ei kiinnosta pätkän vertaa mun paha mieli.
Kommentit (285)
Mulla ainakin vähän vastaavassa tilanteessa pää meinasi räjähtää kiukusta, ja eipä ollut vaikeaa laittaa paskamaisia vanhempia pitkälle jäähylle.
Mikä helvetti viiraa näitä suosijavanhempia? Siltikin vaikka olisi luonnevikainen, pitäisi tajuta joku moraali, oikeudenmukaisuus ja olla edes vähän tasapuolinen. Edes niin että jos ostaa suosikille auton, toinen saa polkupyörän. Jos ostaa suosikille talon, toinen saa edes yksiön.
Mutta kun EI! Kaikki suosikille ja oikein alleviivaten sille toiselle ei mitään.
Jos lapsia hankkii, on velvollinen hoitamaan luonnevikaansa ja pyrkiä olemaan oikeudenmukainen.
Tietenkään boomereita tämä ei taida koskea niinkuin ei mikään muukaan laki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkaise välit niin et tiedä. Mun miehellä samanlaista eikä olla tekemisissä.
Yrittikö miehesi korjata asiaa?
Meillä tuo ”älä ole tekemisissä” ei ole mikään rangaistus mum vanhemmille, sillä he eivät välitä siitä vaikken soittaisi tai kävisi (olen ”se ja sama”). Haluaisin pitää sisarukseni elämässä joten siksi en ole vielä uskaltanut välejä katkoa. Kohta on varmaan pakko sillä nyt on jo niin isoja asioita että ahdistaa.
Tähän liittyy myös se että vanhemmat ”mitätöi” mun tekemisiä...vähän vaikea avata mutta jos esim olen säästänyt kolme vuotta ja ostan auton, vanhemmat ostaa heti seuraavalla viikolle sisarukselle tuplasti kalliimman auton. Jos säästän ja käyn esim etelässä, vanhemmat ostaa heti perään tuplasti kalliimman etelänmatkan siarukselle. He ikäänkuin näpäyttää tai näyttää paikan kaikesta, tekemällä sen suurieleisemmin sisarukselle.Onkohan tää oikeasti jotain kiusaamista? Ap
Onhan se.
Eikö sisaresi huomaa sitä?
Oletko puhunut hänen kanssaan?
Oletko kysynyt, miten kokee vanhenpanne?
Sillä voisi aloittaa.
Mitä vanhempasi sanovat sinulle, kun kerrot harmituksesi?
Ovatko he jotenkin kateellisia sinulle?
Haluavatko sisarelle saman kuin sinulle?
Oletko vanhin vai nuorin?
Ajattelevatko vanhemmat, että sinä olet se koka pärjää ja sisarus on ressukka?
Jokuhan tuossa mättää. Osoittaako kukaan teidän perheessä tunteita? Puhutaanko siellä?
Ovatko vanhempasi sanoneet sinulle, että ihan sama käytkö vai onko se sinun oma tunteesi?
Oletko kertonut, että sinulla on semmoinen tunne, että olet heille ’ihan sama’?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkaise välit niin et tiedä. Mun miehellä samanlaista eikä olla tekemisissä.
Yrittikö miehesi korjata asiaa?
Meillä tuo ”älä ole tekemisissä” ei ole mikään rangaistus mum vanhemmille, sillä he eivät välitä siitä vaikken soittaisi tai kävisi (olen ”se ja sama”). Haluaisin pitää sisarukseni elämässä joten siksi en ole vielä uskaltanut välejä katkoa. Kohta on varmaan pakko sillä nyt on jo niin isoja asioita että ahdistaa.
Tähän liittyy myös se että vanhemmat ”mitätöi” mun tekemisiä...vähän vaikea avata mutta jos esim olen säästänyt kolme vuotta ja ostan auton, vanhemmat ostaa heti seuraavalla viikolle sisarukselle tuplasti kalliimman auton. Jos säästän ja käyn esim etelässä, vanhemmat ostaa heti perään tuplasti kalliimman etelänmatkan siarukselle. He ikäänkuin näpäyttää tai näyttää paikan kaikesta, tekemällä sen suurieleisemmin sisarukselle.Onkohan tää oikeasti jotain kiusaamista? Ap
Onhan se.
Eikö sisaresi huomaa sitä?
Oletko puhunut hänen kanssaan?Oletko kysynyt, miten kokee vanhenpanne?
Sillä voisi aloittaa.
Mitä vanhempasi sanovat sinulle, kun kerrot harmituksesi?
Ovatko he jotenkin kateellisia sinulle?
Haluavatko sisarelle saman kuin sinulle?Oletko vanhin vai nuorin?
Ajattelevatko vanhemmat, että sinä olet se koka pärjää ja sisarus on ressukka?
Jokuhan tuossa mättää. Osoittaako kukaan teidän perheessä tunteita? Puhutaanko siellä?
Ovatko vanhempasi sanoneet sinulle, että ihan sama käytkö vai onko se sinun oma tunteesi?
Oletko kertonut, että sinulla on semmoinen tunne, että olet heille ’ihan sama’?
Narsistien kanssa ei voi puhua... ne pari kertaa mitä yritin puhua tästä epäreiluudesta, johti vanhempien raivariin ja mun täyteen haukkumiseen. Sen jälkeen pari vuotta sitten ilkuttiin miten oon niin ”vaikea ja lapsellinen” eli siis häpäistiin se että olen loukkaantunut.
Sisarus on myös vähän samanlainen eli suuttuu jos puhun kokemastani epäreiluudesta. Ei hän halua luopua eduistaan.
En keksi mitään mistä voisivat olla kateellisia, vanhemmillani on paljon enemmän varallisuutta kuin minulla. Olen ainoa akateeminen, mutta en usko että sillä on vaikutusta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkaise välit niin et tiedä. Mun miehellä samanlaista eikä olla tekemisissä.
Yrittikö miehesi korjata asiaa?
Meillä tuo ”älä ole tekemisissä” ei ole mikään rangaistus mum vanhemmille, sillä he eivät välitä siitä vaikken soittaisi tai kävisi (olen ”se ja sama”). Haluaisin pitää sisarukseni elämässä joten siksi en ole vielä uskaltanut välejä katkoa. Kohta on varmaan pakko sillä nyt on jo niin isoja asioita että ahdistaa.
Tähän liittyy myös se että vanhemmat ”mitätöi” mun tekemisiä...vähän vaikea avata mutta jos esim olen säästänyt kolme vuotta ja ostan auton, vanhemmat ostaa heti seuraavalla viikolle sisarukselle tuplasti kalliimman auton. Jos säästän ja käyn esim etelässä, vanhemmat ostaa heti perään tuplasti kalliimman etelänmatkan siarukselle. He ikäänkuin näpäyttää tai näyttää paikan kaikesta, tekemällä sen suurieleisemmin sisarukselle.Onkohan tää oikeasti jotain kiusaamista? Ap
Onhan se.
Eikö sisaresi huomaa sitä?
Oletko puhunut hänen kanssaan?Oletko kysynyt, miten kokee vanhenpanne?
Sillä voisi aloittaa.
Mitä vanhempasi sanovat sinulle, kun kerrot harmituksesi?
Ovatko he jotenkin kateellisia sinulle?
Haluavatko sisarelle saman kuin sinulle?Oletko vanhin vai nuorin?
Ajattelevatko vanhemmat, että sinä olet se koka pärjää ja sisarus on ressukka?
Jokuhan tuossa mättää. Osoittaako kukaan teidän perheessä tunteita? Puhutaanko siellä?
Ovatko vanhempasi sanoneet sinulle, että ihan sama käytkö vai onko se sinun oma tunteesi?
Oletko kertonut, että sinulla on semmoinen tunne, että olet heille ’ihan sama’?Narsistien kanssa ei voi puhua... ne pari kertaa mitä yritin puhua tästä epäreiluudesta, johti vanhempien raivariin ja mun täyteen haukkumiseen. Sen jälkeen pari vuotta sitten ilkuttiin miten oon niin ”vaikea ja lapsellinen” eli siis häpäistiin se että olen loukkaantunut.
Sisarus on myös vähän samanlainen eli suuttuu jos puhun kokemastani epäreiluudesta. Ei hän halua luopua eduistaan.
En keksi mitään mistä voisivat olla kateellisia, vanhemmillani on paljon enemmän varallisuutta kuin minulla. Olen ainoa akateeminen, mutta en usko että sillä on vaikutusta. Ap
Se unohtui tästä että tosiaan se ”ei toivottu olo” ei ole omaa kelsintöäni. Esim kun muutin kotoa , en saanut sen jälkeen mennä enää jouluksi kotiin ja vietin joulut yksin opiskelija-asuntolassa. Sisarus toki kutsuttiin jouluksi ja hänelle ostettiin kalliit lahjat. Siellä se perhe juhli yltäkylläisesti joulua, minä ilman lahjoja yksin tyhjässä pimeässä asuntolassa.
Sisaruksen kanssa mökkeillään, matkaillaan, toki niin että sille maksetaan kalliit etenlänmatkat.
Syrjintä on kyllä siis todellista eikä mikään väärä tunne tai luulo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkaise välit niin et tiedä. Mun miehellä samanlaista eikä olla tekemisissä.
Yrittikö miehesi korjata asiaa?
Meillä tuo ”älä ole tekemisissä” ei ole mikään rangaistus mum vanhemmille, sillä he eivät välitä siitä vaikken soittaisi tai kävisi (olen ”se ja sama”). Haluaisin pitää sisarukseni elämässä joten siksi en ole vielä uskaltanut välejä katkoa. Kohta on varmaan pakko sillä nyt on jo niin isoja asioita että ahdistaa.
Tähän liittyy myös se että vanhemmat ”mitätöi” mun tekemisiä...vähän vaikea avata mutta jos esim olen säästänyt kolme vuotta ja ostan auton, vanhemmat ostaa heti seuraavalla viikolle sisarukselle tuplasti kalliimman auton. Jos säästän ja käyn esim etelässä, vanhemmat ostaa heti perään tuplasti kalliimman etelänmatkan siarukselle. He ikäänkuin näpäyttää tai näyttää paikan kaikesta, tekemällä sen suurieleisemmin sisarukselle.Onkohan tää oikeasti jotain kiusaamista? Ap
Onhan se.
Eikö sisaresi huomaa sitä?
Oletko puhunut hänen kanssaan?Oletko kysynyt, miten kokee vanhenpanne?
Sillä voisi aloittaa.
Mitä vanhempasi sanovat sinulle, kun kerrot harmituksesi?
Ovatko he jotenkin kateellisia sinulle?
Haluavatko sisarelle saman kuin sinulle?Oletko vanhin vai nuorin?
Ajattelevatko vanhemmat, että sinä olet se koka pärjää ja sisarus on ressukka?
Jokuhan tuossa mättää. Osoittaako kukaan teidän perheessä tunteita? Puhutaanko siellä?
Ovatko vanhempasi sanoneet sinulle, että ihan sama käytkö vai onko se sinun oma tunteesi?
Oletko kertonut, että sinulla on semmoinen tunne, että olet heille ’ihan sama’?Narsistien kanssa ei voi puhua... ne pari kertaa mitä yritin puhua tästä epäreiluudesta, johti vanhempien raivariin ja mun täyteen haukkumiseen. Sen jälkeen pari vuotta sitten ilkuttiin miten oon niin ”vaikea ja lapsellinen” eli siis häpäistiin se että olen loukkaantunut.
Sisarus on myös vähän samanlainen eli suuttuu jos puhun kokemastani epäreiluudesta. Ei hän halua luopua eduistaan.
En keksi mitään mistä voisivat olla kateellisia, vanhemmillani on paljon enemmän varallisuutta kuin minulla. Olen ainoa akateeminen, mutta en usko että sillä on vaikutusta. ApSe unohtui tästä että tosiaan se ”ei toivottu olo” ei ole omaa kelsintöäni. Esim kun muutin kotoa , en saanut sen jälkeen mennä enää jouluksi kotiin ja vietin joulut yksin opiskelija-asuntolassa. Sisarus toki kutsuttiin jouluksi ja hänelle ostettiin kalliit lahjat. Siellä se perhe juhli yltäkylläisesti joulua, minä ilman lahjoja yksin tyhjässä pimeässä asuntolassa.
Sisaruksen kanssa mökkeillään, matkaillaan, toki niin että sille maksetaan kalliit etenlänmatkat.
Syrjintä on kyllä siis todellista eikä mikään väärä tunne tai luulo.
Tää siis oli ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkaise välit niin et tiedä. Mun miehellä samanlaista eikä olla tekemisissä.
Yrittikö miehesi korjata asiaa?
Meillä tuo ”älä ole tekemisissä” ei ole mikään rangaistus mum vanhemmille, sillä he eivät välitä siitä vaikken soittaisi tai kävisi (olen ”se ja sama”). Haluaisin pitää sisarukseni elämässä joten siksi en ole vielä uskaltanut välejä katkoa. Kohta on varmaan pakko sillä nyt on jo niin isoja asioita että ahdistaa.
Tähän liittyy myös se että vanhemmat ”mitätöi” mun tekemisiä...vähän vaikea avata mutta jos esim olen säästänyt kolme vuotta ja ostan auton, vanhemmat ostaa heti seuraavalla viikolle sisarukselle tuplasti kalliimman auton. Jos säästän ja käyn esim etelässä, vanhemmat ostaa heti perään tuplasti kalliimman etelänmatkan siarukselle. He ikäänkuin näpäyttää tai näyttää paikan kaikesta, tekemällä sen suurieleisemmin sisarukselle.Onkohan tää oikeasti jotain kiusaamista? Ap
Onhan se.
Eikö sisaresi huomaa sitä?
Oletko puhunut hänen kanssaan?Oletko kysynyt, miten kokee vanhenpanne?
Sillä voisi aloittaa.
Mitä vanhempasi sanovat sinulle, kun kerrot harmituksesi?
Ovatko he jotenkin kateellisia sinulle?
Haluavatko sisarelle saman kuin sinulle?Oletko vanhin vai nuorin?
Ajattelevatko vanhemmat, että sinä olet se koka pärjää ja sisarus on ressukka?
Jokuhan tuossa mättää. Osoittaako kukaan teidän perheessä tunteita? Puhutaanko siellä?
Ovatko vanhempasi sanoneet sinulle, että ihan sama käytkö vai onko se sinun oma tunteesi?
Oletko kertonut, että sinulla on semmoinen tunne, että olet heille ’ihan sama’?Narsistien kanssa ei voi puhua... ne pari kertaa mitä yritin puhua tästä epäreiluudesta, johti vanhempien raivariin ja mun täyteen haukkumiseen. Sen jälkeen pari vuotta sitten ilkuttiin miten oon niin ”vaikea ja lapsellinen” eli siis häpäistiin se että olen loukkaantunut.
Sisarus on myös vähän samanlainen eli suuttuu jos puhun kokemastani epäreiluudesta. Ei hän halua luopua eduistaan.
En keksi mitään mistä voisivat olla kateellisia, vanhemmillani on paljon enemmän varallisuutta kuin minulla. Olen ainoa akateeminen, mutta en usko että sillä on vaikutusta. ApSe unohtui tästä että tosiaan se ”ei toivottu olo” ei ole omaa kelsintöäni. Esim kun muutin kotoa , en saanut sen jälkeen mennä enää jouluksi kotiin ja vietin joulut yksin opiskelija-asuntolassa. Sisarus toki kutsuttiin jouluksi ja hänelle ostettiin kalliit lahjat. Siellä se perhe juhli yltäkylläisesti joulua, minä ilman lahjoja yksin tyhjässä pimeässä asuntolassa.
Sisaruksen kanssa mökkeillään, matkaillaan, toki niin että sille maksetaan kalliit etenlänmatkat.
Syrjintä on kyllä siis todellista eikä mikään väärä tunne tai luulo.
tee niin että jätät perinnönjaossa selostuksen näistä. Saa edes jälkipovet tietää miten sinua kohdeltiin. Älä päästä helpolla niitä vaan päästä itsesi helpommalla nyt. Ansaitset sen tuon kaiken jälkeen.
Muista ettei noitten rakkauden määrä tule lisääntymään vaikka antaisit kaiken ja polkisit tuhkaan itsesi.
Vaikka miten tajuaisi että vanhempi/vanhemmat on luonnevikaisia, silti se sattuu lapseen aivan valtavasti kun tajuaa että vanhemmat eivät rakasta tippaakaan. Vielä pahemmalta tuntuu kun tajuaa että ne vihaa lastaan.
Narsisti ei voi tälle mitään sillä hänellä on oltava aina se vihan kohde, syntisäkki, johon purkaa pahan olonsa jotta saa oman olon tuntumaan paremmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa ei varmaan auta muu kuin yhteydenpito minimiin ja rakennat elämäsi muualle ja muiden ihmisten varaan jos onnistut ihmisiä löytämään. Varo kuitenkin että et kaada katkeruutta uusien ihmisten niskaan, se karkoittaa . Kannattaa vähän viilentää välit siihen sisarukseen että se mitä hän saa ja tekee ei enää niin kirpaise. Älä kuitenkaan ylläty jos sinulta pyydetään apua kun vanhempasi sairastuvat ja vanhenevat.
Vierailija kirjoitti:
Aika kusipäiset vanhemmat. Miksi et voi pitää vain siskoon yhteyttä? Älä kerro niille elämästäsi.
Sisarus tekee tämän mahdolliseksi, jos ei ymmärrä asiaa eikä suostu keskustelemaan siitä.
Ihannetilanteessa ap ja hänen sisaruksensa puhuisivat yhdessä tästä ongelmasta ap:n vanhemmille ja sanoisivat, ettätämän epäoikeudenmukaisuuden on nyt loputtava tähän. Piste.
Toinen vaihtoehto on katkaista suhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa ei varmaan auta muu kuin yhteydenpito minimiin ja rakennat elämäsi muualle ja muiden ihmisten varaan jos onnistut ihmisiä löytämään. Varo kuitenkin että et kaada katkeruutta uusien ihmisten niskaan, se karkoittaa . Kannattaa vähän viilentää välit siihen sisarukseen että se mitä hän saa ja tekee ei enää niin kirpaise. Älä kuitenkaan ylläty jos sinulta pyydetään apua kun vanhempasi sairastuvat ja vanhenevat.
Jos vanhemmat pyytävät sairastuessaan apua, niin se, jonka kuuluu heitä auttaa, on tietysti se lapsi, jota he ovat suosineet. Ei ap.
"Olen ainoa akateeminen, mutta en usko että sillä on vaikutusta. Ap"
Sillä kuule on todennäköisesti suurikin vaikutus. Monille/lähes kaikille narsisteille kaikki syntipukin saavutukset ovat täysin punainen vaate. Sinun kuuluu olla se Huono Ihminen, eikä huonolla ihmisellä voi olla hyviä puolia. Muutenhan heidän käsityksensä sun huonoudesta horjuisi. Sinuun täytyy voida heijastaa kaikki heidän huonot puolensa.
Siksi esim kouluttautuminen, normaaleille vanhemmille positiivinen asia, käännetään negatiiviseksi - "mitä se nyt luulee olevansa, tuurilla sai paperit, no töissä se viimeistään paljastuu ettei mitään osaa. Katsopa kun siitäkin tuli hienompi herra, joka halveksuu köyhiä."
Pisteenä iin päälle sen hyljeksityn lapsen kouluttautuminen muistuttaa kuinka heikoistakin lähtökohdista voi ponnistaa, jos itse näkee vaivaa. Siinä sortuu näiden narsistien selitykset, kuinka kyllä hekin olisivat mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kusipäiset vanhemmat. Miksi et voi pitää vain siskoon yhteyttä? Älä kerro niille elämästäsi.
Sisarus tekee tämän mahdolliseksi, jos ei ymmärrä asiaa eikä suostu keskustelemaan siitä.
Ihannetilanteessa ap ja hänen sisaruksensa puhuisivat yhdessä tästä ongelmasta ap:n vanhemmille ja sanoisivat, ettätämän epäoikeudenmukaisuuden on nyt loputtava tähän. Piste.
Toinen vaihtoehto on katkaista suhteet.
Joo, sisaruksen haluaisin pitää elämässä, mutta sitä kautta tietenkin niitä ikäviä uutisia kuulee. Eli ”kato tässä mun uus auto, vanhemmat osti” tai ”vanhempien kanssa sovittiin että mulle siirretään mökin omistus” jne jne.
Jos mulla olisi riittävästi ihania ihmisiä tukena, katkoisin ehkä ne välit. Nyt en vielä pysty/uskalla, koska sitten jäisin aikalailla yksin. Ap
Vierailija kirjoitti:
"Olen ainoa akateeminen, mutta en usko että sillä on vaikutusta. Ap"
Sillä kuule on todennäköisesti suurikin vaikutus. Monille/lähes kaikille narsisteille kaikki syntipukin saavutukset ovat täysin punainen vaate. Sinun kuuluu olla se Huono Ihminen, eikä huonolla ihmisellä voi olla hyviä puolia. Muutenhan heidän käsityksensä sun huonoudesta horjuisi. Sinuun täytyy voida heijastaa kaikki heidän huonot puolensa.
Siksi esim kouluttautuminen, normaaleille vanhemmille positiivinen asia, käännetään negatiiviseksi - "mitä se nyt luulee olevansa, tuurilla sai paperit, no töissä se viimeistään paljastuu ettei mitään osaa. Katsopa kun siitäkin tuli hienompi herra, joka halveksuu köyhiä."
Pisteenä iin päälle sen hyljeksityn lapsen kouluttautuminen muistuttaa kuinka heikoistakin lähtökohdista voi ponnistaa, jos itse näkee vaivaa. Siinä sortuu näiden narsistien selitykset, kuinka kyllä hekin olisivat mutta...
En ole ajatellut asiaa näin, mutta voihan se olla. Narsistit kyllä kisaavat kaikesta (varallisuus, talo, mökki jne) mutta en uhkaa äitiäni varallisuuden osalta, olen ihan hyvissä asiantuntijatöissä mutten rikas. Vanhemmat paljon varakkaampia, ja mielestäni he ensisijaisesti mittaavat rahalla sitä kilpailuasetelmaa. Eli arvottavat aina tyyliin ”tuo on rikkaampi kuin me, sen on pakko olla huijari” tai ”tuo on köyhempi, siis surkeaa sakkia”.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kusipäiset vanhemmat. Miksi et voi pitää vain siskoon yhteyttä? Älä kerro niille elämästäsi.
Sisarus tekee tämän mahdolliseksi, jos ei ymmärrä asiaa eikä suostu keskustelemaan siitä.
Ihannetilanteessa ap ja hänen sisaruksensa puhuisivat yhdessä tästä ongelmasta ap:n vanhemmille ja sanoisivat, ettätämän epäoikeudenmukaisuuden on nyt loputtava tähän. Piste.
Toinen vaihtoehto on katkaista suhteet.
Joo, sisaruksen haluaisin pitää elämässä, mutta sitä kautta tietenkin niitä ikäviä uutisia kuulee. Eli ”kato tässä mun uus auto, vanhemmat osti” tai ”vanhempien kanssa sovittiin että mulle siirretään mökin omistus” jne jne.
Jos mulla olisi riittävästi ihania ihmisiä tukena, katkoisin ehkä ne välit. Nyt en vielä pysty/uskalla, koska sitten jäisin aikalailla yksin. Ap
Sä olet jo yksin. Ei sun sisko rakasta sinua eikä välitä sun tunteista. Yritä sisäistää se.
On säälittävää roikkua ihmisissä jotka kiusaavat sinua. Nyt olet niinkuin kiusattu koululainen, joka hengaa niiden kanssa jotka päivittäin heittävät sun repun lätäkköön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kusipäiset vanhemmat. Miksi et voi pitää vain siskoon yhteyttä? Älä kerro niille elämästäsi.
Sisarus tekee tämän mahdolliseksi, jos ei ymmärrä asiaa eikä suostu keskustelemaan siitä.
Ihannetilanteessa ap ja hänen sisaruksensa puhuisivat yhdessä tästä ongelmasta ap:n vanhemmille ja sanoisivat, ettätämän epäoikeudenmukaisuuden on nyt loputtava tähän. Piste.
Toinen vaihtoehto on katkaista suhteet.
Joo, sisaruksen haluaisin pitää elämässä, mutta sitä kautta tietenkin niitä ikäviä uutisia kuulee. Eli ”kato tässä mun uus auto, vanhemmat osti” tai ”vanhempien kanssa sovittiin että mulle siirretään mökin omistus” jne jne.
Jos mulla olisi riittävästi ihania ihmisiä tukena, katkoisin ehkä ne välit. Nyt en vielä pysty/uskalla, koska sitten jäisin aikalailla yksin. ApSä olet jo yksin. Ei sun sisko rakasta sinua eikä välitä sun tunteista. Yritä sisäistää se.
On säälittävää roikkua ihmisissä jotka kiusaavat sinua. Nyt olet niinkuin kiusattu koululainen, joka hengaa niiden kanssa jotka päivittäin heittävät sun repun lätäkköön.
No... vähän ilkeästi sanottu mutta tavallaan totta. Mulla ei ole oikein ketään (pari ystävää kyllä, joskaan ei tässä lähellä) ja lapseni menettäisivät sitten mun puolen suvun kokonaan. Ilman lapsia uskaltaisin varmaan katkaistakin välit.
Olen tosi stressaantunut tilanteesta :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kusipäiset vanhemmat. Miksi et voi pitää vain siskoon yhteyttä? Älä kerro niille elämästäsi.
Sisarus tekee tämän mahdolliseksi, jos ei ymmärrä asiaa eikä suostu keskustelemaan siitä.
Ihannetilanteessa ap ja hänen sisaruksensa puhuisivat yhdessä tästä ongelmasta ap:n vanhemmille ja sanoisivat, ettätämän epäoikeudenmukaisuuden on nyt loputtava tähän. Piste.
Toinen vaihtoehto on katkaista suhteet.
Joo, sisaruksen haluaisin pitää elämässä, mutta sitä kautta tietenkin niitä ikäviä uutisia kuulee. Eli ”kato tässä mun uus auto, vanhemmat osti” tai ”vanhempien kanssa sovittiin että mulle siirretään mökin omistus” jne jne.
Jos mulla olisi riittävästi ihania ihmisiä tukena, katkoisin ehkä ne välit. Nyt en vielä pysty/uskalla, koska sitten jäisin aikalailla yksin. ApSä olet jo yksin. Ei sun sisko rakasta sinua eikä välitä sun tunteista. Yritä sisäistää se.
On säälittävää roikkua ihmisissä jotka kiusaavat sinua. Nyt olet niinkuin kiusattu koululainen, joka hengaa niiden kanssa jotka päivittäin heittävät sun repun lätäkköön.
No... vähän ilkeästi sanottu mutta tavallaan totta. Mulla ei ole oikein ketään (pari ystävää kyllä, joskaan ei tässä lähellä) ja lapseni menettäisivät sitten mun puolen suvun kokonaan. Ilman lapsia uskaltaisin varmaan katkaistakin välit.
Olen tosi stressaantunut tilanteesta :(
Ap
Se kuulostaa ilkeältä koska sun totuus on ilkeä. Ensi askel on lakata piilottamasta tuota paskaa. Ei se ole tavallaan totta, vaan totta. Piste.
Sun käsitys rakkaudesta on vaan kasvanut ihan kieroon tuossa ympäristössä. Rakkautta on välittää toisen tunteista ja yrittää välttää pahan mielen aiheuttamista. Sen perusteella mitä olet siskosta kertonut, mikään ei ole kertonut rakkaudesta.
Muutes, lapsille ei todellakaan tee hyvää nähdä vanhempaansa kohdeltavam huonosti. Hekin oppivat tuon saman kieroutuneen rakkauden, jossa se tarkoittaa loputonta huonon kohtelun sietämistä.
Vierailija kirjoitti:
Ketään narsistin lasta paikalla? Korjatkaa jos olen väärässä mutta eikö ole juuri tyypillistä narsistia pitää suosikkia ja nöyryyttää epäsuosittua?
Juuri näin. Äitini puolinarsisti ja suosikkina lahjakas ja kaunis siskoni.
Ihan outoja kuvioita välillä.
Vähän aikaa sitten äitini soitti ja ilmoitti, että minulle ei tule perintöä. Sanoin hänelle ”teet ihan miten haluat”.
Äitini tekee näitä siirtoja ihan ”pokkana” ja jos suutut niin hän on kovin ihmeissään....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään narsistin lasta paikalla? Korjatkaa jos olen väärässä mutta eikö ole juuri tyypillistä narsistia pitää suosikkia ja nöyryyttää epäsuosittua?
Juuri näin. Äitini puolinarsisti ja suosikkina lahjakas ja kaunis siskoni.
Ihan outoja kuvioita välillä.
Vähän aikaa sitten äitini soitti ja ilmoitti, että minulle ei tule perintöä. Sanoin hänelle ”teet ihan miten haluat”.
Äitini tekee näitä siirtoja ihan ”pokkana” ja jos suutut niin hän on kovin ihmeissään....
Kannattaako narsistille suuttua ylipäätään? Siis esim tilanteessa jossa suosikille on ostettu jotain kallista tai vaikka annettu joku kymppitonnin rahalahja. Pitääkö vaan olla niinkuin koko asiaa ei huomaisi (vaikka toki kihisee kiukusta) vai pitäisikö se suuttumus näyttää? Voittaako narsisti silloin ja nauttii että sai aikaan sen mitä halusi?
Sehän on aivan satavarmaa että narsisti järkkäilee kaiken omaisuuden suosikkilapselleen. Onpa niinkin käynyt että jos on ollut vain yksi lapsi (ja lapsi joutunut syntikin asemaan) niin narsisti testamenttaa kaiken ihan vaan v*trumaisuuttaan vaikka kodittomien kissojen yhdistykselle.
Alue: Aihe vapaa
Se on totta, että maailmassa on paljon kärsimystä. Kuitenkin kannattaa muistaa, että maailmassa on myös paljon hyvää ja hyviä ihmisiä.