Sinä joka aloitit seurustelun varatun

Noh, mielipiteitä varmasti jakaa. Minusta silti rakkaus ylipäätään on juhlimisen arvoista, juhlavaatteiden väristä viis. On hyvä, että voi saada toisen mahdolisuuden, jos ensimmäinen liitto on päättynyt vaikkapa alkoholismin, sairauden, pettämisen, väkivallan jne takia. Neitsytvaimo ei voi olla kuin kerran, harvapa on pitänyt immenkalvonsa hääyöhön asti.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 08:58"]

Melkein 3 vuotta meni ennen kuin lopulta tajusin, ettei mies tule ikinä jättämään vaimoaan. Älkää kysykö, miten onnistuin selittämään itselleni koko tuon ajan, että on ihan ok, että mies ei saa ratkaisua tehtyä. Rakastin tätä miestä vain niin paljon, ei siihen ole muuta selitystä. Tunteiden kuolettaminen on tuskallista. Mies haluaisi jatkaa suhdettamme edelleen. En suosittele kenellekään salasuhdetta. Mutta harva toisten virheistä oppii kuitenkaan.

[/quote]

Täällä toinen, joka tekee juuri tuskallista eroa miehestä, joka vedättää minua jo alun kolmatta vuotta. Olen alusta alkaen syvällä sisimmässäni tiennyt, että ei hän oikeasti ikinä eroa, mutta se rakkaus vaan laittaa uskomaan ja odottamaan. Nyt olen jo pari kuukautta tehtyt eroa ja vaikeaa on. Fyysisen läheisyyden sain lopetettua helpostikin, mutta henkisen yhteyden katkaisu on ihan mielettömän vaikeaa. Hän on ollut läheisin ihmiseni yli kaksi vuotta - se, jolle olen kertonut kaiken ja joka on tukenut mua kaikessa. On raskasta heittää se kaikki pois, mutta tietenkään ei voi ikuisesti odottaakaan.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 09:02"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 08:58"]

Melkein 3 vuotta meni ennen kuin lopulta tajusin, ettei mies tule ikinä jättämään vaimoaan. Älkää kysykö, miten onnistuin selittämään itselleni koko tuon ajan, että on ihan ok, että mies ei saa ratkaisua tehtyä. Rakastin tätä miestä vain niin paljon, ei siihen ole muuta selitystä. Tunteiden kuolettaminen on tuskallista. Mies haluaisi jatkaa suhdettamme edelleen. En suosittele kenellekään salasuhdetta. Mutta harva toisten virheistä oppii kuitenkaan.

[/quote]

Täällä toinen, joka tekee juuri tuskallista eroa miehestä, joka vedättää minua jo alun kolmatta vuotta. Olen alusta alkaen syvällä sisimmässäni tiennyt, että ei hän oikeasti ikinä eroa, mutta se rakkaus vaan laittaa uskomaan ja odottamaan. Nyt olen jo pari kuukautta tehtyt eroa ja vaikeaa on. Fyysisen läheisyyden sain lopetettua helpostikin, mutta henkisen yhteyden katkaisu on ihan mielettömän vaikeaa. Hän on ollut läheisin ihmiseni yli kaksi vuotta - se, jolle olen kertonut kaiken ja joka on tukenut mua kaikessa. On raskasta heittää se kaikki pois, mutta tietenkään ei voi ikuisesti odottaakaan.

[/quote]

Jotenkin ymmärtäisin itsekin itseäni paremmin, jos olisin itsetunnoton reppana, joka ei saa rakkautta muualta. Mutta ei, minulla on hyvä itsetunto, korkea koulutus, olen nätti ja minulla on elämänhallinta kunnossa. Silti rakastuin aivan onnettomasti varattuun mieheen ja annoin tämän vedättää minua vuosia.

t. 33

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 09:32"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 09:02"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 08:58"]

Melkein 3 vuotta meni ennen kuin lopulta tajusin, ettei mies tule ikinä jättämään vaimoaan. Älkää kysykö, miten onnistuin selittämään itselleni koko tuon ajan, että on ihan ok, että mies ei saa ratkaisua tehtyä. Rakastin tätä miestä vain niin paljon, ei siihen ole muuta selitystä. Tunteiden kuolettaminen on tuskallista. Mies haluaisi jatkaa suhdettamme edelleen. En suosittele kenellekään salasuhdetta. Mutta harva toisten virheistä oppii kuitenkaan.

[/quote]

Täällä toinen, joka tekee juuri tuskallista eroa miehestä, joka vedättää minua jo alun kolmatta vuotta. Olen alusta alkaen syvällä sisimmässäni tiennyt, että ei hän oikeasti ikinä eroa, mutta se rakkaus vaan laittaa uskomaan ja odottamaan. Nyt olen jo pari kuukautta tehtyt eroa ja vaikeaa on. Fyysisen läheisyyden sain lopetettua helpostikin, mutta henkisen yhteyden katkaisu on ihan mielettömän vaikeaa. Hän on ollut läheisin ihmiseni yli kaksi vuotta - se, jolle olen kertonut kaiken ja joka on tukenut mua kaikessa. On raskasta heittää se kaikki pois, mutta tietenkään ei voi ikuisesti odottaakaan.

[/quote]

Jotenkin ymmärtäisin itsekin itseäni paremmin, jos olisin itsetunnoton reppana, joka ei saa rakkautta muualta. Mutta ei, minulla on hyvä itsetunto, korkea koulutus, olen nätti ja minulla on elämänhallinta kunnossa. Silti rakastuin aivan onnettomasti varattuun mieheen ja annoin tämän vedättää minua vuosia.

t. 33

[/quote]

Sama täällä! Mä olen tosin jo nelikymppinen, mutta kaikki asiat elämässäni ovat kunnossa: hyvä koulutus ja työpaikka, ystäviä, oma kaunis koti, hyvä itsetunto. Harrastan liikuntaa ja olen ikäisekseni tosi timmissä kunnossa. Miesseuraakin olisi tarjolla, se ei ole ongelma, mutta minä onneton olen ollut vuosia niin rakastunut varattuun, etten ole edes halunnut katsoa muihin päin.

t.35

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 08:38"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 08:35"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 08:12"]Voin kokemuksestani kertoa, että jos todella haluaa jättää perheensä ja alkaa elämään tämän uuden löydön kanssa, sen tekee lähes heti.   Odotuttaminen on merkki siitä, että tunteet ovat kotona ja toinen nainen vain arjen piristystä. Tätä ei voi millään muulla perustella.   Joko mies jättää perheensä tai sitten ei jätä. Joko rakastaa perhettään tai ei rakasta.   Ja se on aikamoista jättää perhe, jonka kanssa elänyt arkea vuosia ja vuosia jonkun takia, jota nähnyt silloin tällöin, eikä arjen elämisestä tietoakaan.[/quote]

Enpä tiedä. Rakastuin perheellisenä vanhempaan mieheen, jolla oli perhettä. Pidimme yhtä seitsemän vuotta, mutta emme harrastaneet seksiä. Jaoimme saman maailman. Tunteista emme juuri puhuneet, mutta tiedän, että niitä oli ja ne olivat todella syviä.

Tiemme ajautuivat yhteen sattumalta ja nyt ne erosivat sattumalta. Periaatten vuoksi emme pidä enää yhtä, ja se sattuu kovasti. Ero on kipeä ja ikävä repivä, koska tiedän ettemme enää tapaa toisiamme kunnolla. Uskon, että tämän kuului mennä näin, minä kuulun miehelleni ja perheelleni, hän kuuluu vaimollleen ja lapsilleen, mutta meidän kuului kokea se, miltä tuntuu kun on kaksi ihmistä, jotka ovat toisilleen täydellisesti.

Meitä molempia sitoi vastuu, halu selvitä asiasta. Tärkeintä oli pitää kiinni siitä, minkä olimme valinneet.

Minä en olisi halunnut erota enkä varsinkaan, että hän olisi eronnut. Tuhon päälle olisi ollut tuskallista rakentaa uutta. Mutta suru on valtava, eikä kukaan tiedä siitä. Elämässäni on valtava menetys, josta en voi puhua kenellekään.

[/quote]

voivoi. eikös se oikea rakkaus kuitenkin kestä päivänvalon...? ja eikös niillä perheillä mihin te "kuulutte" ole oikeus totuuteen? Vallankäyttö on rakkauden vastakohta että varmaan on tosi ihanaa kuulua niihin perheisiinne 7 vuoden valehtelun jälkeen.

[/quote]

Elämässä tapahtuu asioita joihin ei voi vaikuttaa. Voi kuitenkin punnita vaihtoehtoja ja niiden seurausten tuhoisuutta. Tämä oli paras näin, mutta rakkauden arvo ei siitä alene. Rakkauden käsite on kaikenkaikkiaan arvoitus, ja sitä on monenlaista. Tuon rakkaus oli mahdoton, mutta se oli joka tapauksessa.  Rakastan perhettäni ja taistelen sen puolesta. Teen parhaani ja kannan vastuuni.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 08:36"]

Mua kiinnostaa se että millä se "toinen nainen" perustelee itselleen pitkään jatkuvan kaksoiselämän- ttä mies lupaa erota ja sitten eroa ei vaan tule..? Siis mikä saa vaan jatkamaan, vaikka mies ei kunnioita kumpaakaan naista tuollaisella säätämisellä? Ja millä perusteella toinen nainen uskoo näihin erolupauksiin, mitäs jos mies vain puhuu?

[/quote]

Kun ei jaeta arkea, vaan seurustelu perustuu satunnaisiin ja valheen sävyttämiin tapaamisiin, on helppoa luoda itselle mielikuva siitä, mitä se yhteiselo olisi, jos oltaisiin kunnolla yhdessä. Toinen nainen uskoo tähän mielikuvaansa, se on hänelle yhtä totta, kuin oikea arki julkisesti seurustelevalla naisella. Suhteessa ei ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että sitä pitää miehen avioliiton takia salailla ja toinen nainen joutuu aina väistymään, kun miehen perhe tarvitsee miestä. Kun naisen puolelta suurin osa suhdetta on miehen ikävöimistä, niin tietenkin kaikki on aina niin ihanaa ja mahtavaa silloin, kun voidaan olla yhdessä. Oma käsitys siitä suhteen täydellisyydestä on siis täysin vääristynyt, kun ei ole sitä arkea, jossa kaikki jaetaan. He luulevat arjeksi sitä kodin leikkimistä, kun mies jääkin vielä syömään aamupalaa tai illalla ennen seksiä katsotaan telkkaria.

Suhteessa eletään pelkästään hetkessä, on siis kerrallaan vain yksi lupaus siitä, että mies "kohta" eroaa, toinen nainen sulkee pois kaikki menneet petetyt lupaukset.

On suorastaan hirveätä katsella näitä vierestä, kuinka naiset kuvittelevat kyseisen miehen olevan heidän elämänsä rakkaus, ja sitten muutaman vuoden päästä nähdä heidän häpeänsä omasta tyhmyydestään, kun huomaavat, kuinka sokeita he ovat olleet.

Siitä kun tavattiin niin meni parisen kuukautta asumuseroon ja siitä pari viikkoa erohakemuksen jättämiseen. (Ennenkuin tavattiin niin oltiin jutskattu netissä ja puhelimessa n kuukauden verran)

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 09:51"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 08:36"]

Mua kiinnostaa se että millä se "toinen nainen" perustelee itselleen pitkään jatkuvan kaksoiselämän- ttä mies lupaa erota ja sitten eroa ei vaan tule..? Siis mikä saa vaan jatkamaan, vaikka mies ei kunnioita kumpaakaan naista tuollaisella säätämisellä? Ja millä perusteella toinen nainen uskoo näihin erolupauksiin, mitäs jos mies vain puhuu?

[/quote]

Kun ei jaeta arkea, vaan seurustelu perustuu satunnaisiin ja valheen sävyttämiin tapaamisiin, on helppoa luoda itselle mielikuva siitä, mitä se yhteiselo olisi, jos oltaisiin kunnolla yhdessä. Toinen nainen uskoo tähän mielikuvaansa, se on hänelle yhtä totta, kuin oikea arki julkisesti seurustelevalla naisella. Suhteessa ei ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että sitä pitää miehen avioliiton takia salailla ja toinen nainen joutuu aina väistymään, kun miehen perhe tarvitsee miestä. Kun naisen puolelta suurin osa suhdetta on miehen ikävöimistä, niin tietenkin kaikki on aina niin ihanaa ja mahtavaa silloin, kun voidaan olla yhdessä. Oma käsitys siitä suhteen täydellisyydestä on siis täysin vääristynyt, kun ei ole sitä arkea, jossa kaikki jaetaan. He luulevat arjeksi sitä kodin leikkimistä, kun mies jääkin vielä syömään aamupalaa tai illalla ennen seksiä katsotaan telkkaria.

Suhteessa eletään pelkästään hetkessä, on siis kerrallaan vain yksi lupaus siitä, että mies "kohta" eroaa, toinen nainen sulkee pois kaikki menneet petetyt lupaukset.

On suorastaan hirveätä katsella näitä vierestä, kuinka naiset kuvittelevat kyseisen miehen olevan heidän elämänsä rakkaus, ja sitten muutaman vuoden päästä nähdä heidän häpeänsä omasta tyhmyydestään, kun huomaavat, kuinka sokeita he ovat olleet.

[/quote]

Joskus sitä haluaakin uskoa valheeseen, koska ei oikeasti ole valmis todelliseen suhteeseen.

Kai te ymmärrätte varatun kanssa suhteeseen ryhtyessänne, että se "mies" heivaa aikanaan teidät, samoin kun heivaa ensimmäisen vaimon?

Vierestä seurannut sitä kun mies onnettomassa liitossa ollesaan petti vaimoaan vähän väliä. Sitten työpaikalta löytyi nuori misu jonka kanssa pelehti, otti eron, muuttivat samantien yhteen ja heti saatiin lapsi alulle. Miehellä on edellisestä liitosta myös lapsi.

Mietin vaan että miksi ihmisillä on niin kiire uuteen liittoon ja heti pykäämään lisää lapsia? Jos edellinen liitto on onneton niin eikö tekisi hyvää elää jonkin aikaa itsekseen ja pohtia syitä miksi homma meni mönkään ja voihan sitä tapailla jotain uutta siinä sivussa jo haluaa, mutta miksi pitää heti perustaa uusi perhe? Eikö ihmiset uskalla olla yksin vai mikä tässä on taustalla? Sitten on taas jonkun vuoden päästä samat ongelmat edessä kun hetkeäkään ei pysähdytä asioita pohtimaan.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2013 klo 23:53"]

Mulla on ollut suhde varattuun mieheen nyt kaksi vuotta. Enkä edes halua, että mies jättäis vaimonsa. Meillä on kivaa ja seksi on hyvää, mutten mä sitä riesoikseni arkeen halua. Mä olen onnellinen näin.

[/quote]

Näin minäkin pitkään ajattelin, mutta jostain syystä tänä aamuna heräsin kesken unien ja sanoin itselleni, että nyt se köysi katkeaa ja löysässä hirressä roikkuminen saa luvan loppua. On aika arvostaa itseään...

Ehkä sinun tilanteesi on toinen, mutta itse tajusin sen, että kiva ja seksi rytmittyy miehen perheen ehdoilla ja minä olin joissa siellä TOP10 loppusijoilla. Mutta mikäs siinä, jos kiva, seksi ja onni tulee itselleen sopivassa rytmissä, mutta epäillä varmaan sopii.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 08:58"]

Melkein 3 vuotta meni ennen kuin lopulta tajusin, ettei mies tule ikinä jättämään vaimoaan. Älkää kysykö, miten onnistuin selittämään itselleni koko tuon ajan, että on ihan ok, että mies ei saa ratkaisua tehtyä. Rakastin tätä miestä vain niin paljon, ei siihen ole muuta selitystä. Tunteiden kuolettaminen on tuskallista. Mies haluaisi jatkaa suhdettamme edelleen. En suosittele kenellekään salasuhdetta. Mutta harva toisten virheistä oppii kuitenkaan.

[/quote]

Kuule jos kyseessä on mun mies niin pidä se nyt vaan. En halua sitä takaisin.

olen varattu nainen ja suhteessa toiseen mieheen. puolisostani olen tehnyt eroa puoli vuotta, mutta pitkästä liitosta lähteminen ei ole niin helppoa kuin olen luullut aiemmin. eroa tehtiin jo ennen kuin tämän toisen tapasin. tunteet ovat muualla kuin kotona, mutta en halua hypätä suhteesta toiseen, haluan järjestää talouden ja asuntoasiat kuntoon ja asua yksin. 

ei kaikki ole niin musta-valkoista, vaikka se uudesta ihmisestä saattaa siltä tuntua, varsinkin jos on itse vapaa.

mua harmittaa, että tapasin uuden, kun oken vielä virallisesti varattu, en halua hänelle pahaa mieltä tai että hän ajattelee, että petän joskus häntäkin. 

varsinkin kun kuviossa on lapsia mukana, kertoo harkinta vastuullisuudesta. (mulla ei ole lapsia). eroaminen on tuskallista ja uusi ihastus tuo kaiken hyvän lisäksi myös syyllisyyden tunteet mukaan.

Mies oli tehnyt eroa jo jonkun aikaa mut palannut takaisin, ja sitten tapasi mut. Kaksi viikkoa tapaamisesta ja sitten muutettiinkin jo saman katon alle. Nyt naimisissa jo 15 vuotta, kolme lasta.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 23:40"]

Pettäjät ovat nimenomaan heikkoja. Toki moraaliltaan mutta myös luonteeltaan. He valitsevat oman mielihyvän ja omien tarpeiden tyydyttämisen ohi puolison, lasten ja salarakkaan tarpeiden. Ei ole itsekuria pitää lupauksistaan kiinni tai olla luottamuksen arvoinen. Toisaalta ei ole selkärankaa todeta tosiasiat ja antaa puolisolle samat mahdollisuudet kuin itsellään. 

Sen lisäksi, että pettäjä varmistaa itse selviävänsä kuivalle rannalle, hän jättää aina muut hukkumaan ja vieläpä vamistaa, ettei jätä toisille pelastusrengasta. Rannalta saattaa sitten huudella, että itse tipuit ja mitäs et osaa uida, omaa vikaasi kaikki. Minäpä se salaa opettelin uimaan ja varmistin, ettet voi tehdä samaa.

pettämiseen ei ole mitään tekosyytä. Se sisältää tahallista ja tietoista valehtelua ja huijaamista ja toisen tunteilla leikittelyä. On aivan eri asia rakastua ja kertoa siitä puolisolleen ensi tilassa kuin valehdella ja huijata viikosta toiseen. Tällainen ihminen tulee aina jättämään muut pulaan ja varmistaa aina, että omat tarpeet tyydytetään. Hän ei ole se kallio, johon nojata vaan muut kannattelevat häntä. En käsitä, miksi niin moni ihan innolla haluaa tällaisen luuserin riesakseen. 

[/quote] Loistava analyysi, ja pitkälti juuri näin ajattelen exästäni. Kiitos kirjoittajalle, kuka oletkin.

Meillä kesti reilun kuukauden. Tapailtiin siis tuo kuukausi, mies yöpyi usein luonani sun muuta. Sitten mies kertoi asiasta vaimolleen. Tuosta vielä kuukausi niin mies muutti lopullisesti vaimon luota pois. Yhdessä ollaan edelleen, tuosta nyt 2 vuotta. En ole mitenkään ylpeä tästä, en edes kehtaa kenellekään sanoa, että mies oli varattu kun tapasimme. Sanotaan vielä, että en painostanut miestä eroamaan. En edes odottanut, että hän eroaisi.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 08:57"]

Minusta tuolla tavalla alkaneet suhteet ovat noloja. Sitten vetäistään se neitseellisen valkoinen hääpuku päälle ja patsastellaan alttarille :D

[/quote]

Harvapa niistä sinkkuinakaan tavanneista on enää neitsyitä, kun naimisiin asti ehditään...

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 11:35"]

olen varattu nainen ja suhteessa toiseen mieheen. puolisostani olen tehnyt eroa puoli vuotta, mutta pitkästä liitosta lähteminen ei ole niin helppoa kuin olen luullut aiemmin. eroa tehtiin jo ennen kuin tämän toisen tapasin. tunteet ovat muualla kuin kotona, mutta en halua hypätä suhteesta toiseen, haluan järjestää talouden ja asuntoasiat kuntoon ja asua yksin. 

ei kaikki ole niin musta-valkoista, vaikka se uudesta ihmisestä saattaa siltä tuntua, varsinkin jos on itse vapaa.

mua harmittaa, että tapasin uuden, kun oken vielä virallisesti varattu, en halua hänelle pahaa mieltä tai että hän ajattelee, että petän joskus häntäkin. 

varsinkin kun kuviossa on lapsia mukana, kertoo harkinta vastuullisuudesta. (mulla ei ole lapsia). eroaminen on tuskallista ja uusi ihastus tuo kaiken hyvän lisäksi myös syyllisyyden tunteet mukaan.

[/quote]

Minä en ymmärrä näitä selityksiä "ei se musta-valkoista ole". Jumalauta! Minulla ei ole kertaakaan suhteen aikana käynyt pettäminen mielessä. On eri asia katsoa ja ihastua, mutta se että toimii menee jo yli ymmärryksen. Missä on ihmisen vapaa tahto?! Munattomia olette ketkä ette voi hoitaa edellistä liittoa loppuun ennen uuteen ryhtymistä! Siinä ei ole mitään harmaata aluetta. Joko ollaan naimisissa ja uskollisia tai sitten erotaan ja ollaan sitten vapaita mihin vaan. Mikä siinä ei olisi musta-valkoista? Miltä sinusta pettäjä/ toinen nainen tuntuisi, jos sinulle tehtäisiin samoin?

Toinen juttu, että on se kumma miten aina ne petetyt on niitä pihtareita, hankalia ihmisiä, ollaan ajauduttu erilleen jne, mutta tämä pettäjä on niin täydellinen ja ihana ihminen, vaikka moiseen salailuun pystyy, jopa vuosi kausia...

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 21:39"]

1,5kk tapaamisesta kesti että jätti avovaimonsa. Itse olin eroamassa avioliitosta, ja itselläni lapsia, miehellä ei. Jätin uuden miehen muutaman kuukauden jälkeen, eikä ole exäänsä halunnut takaisin, sellainen vässykkä joka ei uskaltanut erota ilman uutta naista.

[/quote]

Jättikö aviomiehesi sinut toisen takia ja päätit laittaa vahingon kiertämään? Säälin lapsiasi.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 11:35"]

olen varattu nainen ja suhteessa toiseen mieheen. puolisostani olen tehnyt eroa puoli vuotta, mutta pitkästä liitosta lähteminen ei ole niin helppoa kuin olen luullut aiemmin. eroa tehtiin jo ennen kuin tämän toisen tapasin. tunteet ovat muualla kuin kotona, mutta en halua hypätä suhteesta toiseen, haluan järjestää talouden ja asuntoasiat kuntoon ja asua yksin. 

ei kaikki ole niin musta-valkoista, vaikka se uudesta ihmisestä saattaa siltä tuntua, varsinkin jos on itse vapaa.

mua harmittaa, että tapasin uuden, kun oken vielä virallisesti varattu, en halua hänelle pahaa mieltä tai että hän ajattelee, että petän joskus häntäkin. 

varsinkin kun kuviossa on lapsia mukana, kertoo harkinta vastuullisuudesta. (mulla ei ole lapsia). eroaminen on tuskallista ja uusi ihastus tuo kaiken hyvän lisäksi myös syyllisyyden tunteet mukaan.

[/quote]

Minä en ymmärrä näitä selityksiä "ei se musta-valkoista ole". Jumalauta! Minulla ei ole kertaakaan suhteen aikana käynyt pettäminen mielessä. On eri asia katsoa ja ihastua, mutta se että toimii menee jo yli ymmärryksen. Missä on ihmisen vapaa tahto?! Munattomia olette ketkä ette voi hoitaa edellistä liittoa loppuun ennen uuteen ryhtymistä! Siinä ei ole mitään harmaata aluetta. Joko ollaan naimisissa ja uskollisia tai sitten erotaan ja ollaan sitten vapaita mihin vaan. Mikä siinä ei olisi musta-valkoista? Miltä sinusta pettäjä/ toinen nainen tuntuisi, jos sinulle tehtäisiin samoin?

Toinen juttu, että on se kumma miten aina ne petetyt on niitä pihtareita, hankalia ihmisiä, ollaan ajauduttu erilleen jne, mutta tämä pettäjä on niin täydellinen ja ihana ihminen, vaikka moiseen salailuun pystyy, jopa vuosi kausia...

[/quote]

Totta! Jokainen hetki kun olet sen varatun miehen/naisen kanssa, loukkaat hänen vaimoaan ja sisimmässäsi kyllä tiedätkin sen. Siksi tarvitaan niin paljon selityksiä ja syytöksiä ja mitä lie. Toisen pettäminen ja petoksessa mukana oleminen on 100% itsekkyyttä, jonkun muun kustannuksella. Lieventäviä asianhaaroja ei ole. Naurettavaa sekin kuinka nämä pettäjän kanssa seurustelevat yrittävät selittää kuinka he raukat siinä vaan kärsii- onneksi tässä ketjussa on muutama joka on havahtunut omaan tyhmyyteensä. Jos joku siinä kuviossa kärsii niin se on hän jolle valehdellaan.