Lue keskustelun säännöt.
Mitä kemia on ja kuinka sitä syntyy kahden ihmisen välille?
14.07.2020 |
Hyvin monitahoinen kysymys, mutta aloin pohtia tällaisia, kun tulin äskettäin kotiin treffeiltä, joissa juttu luisti hyvin ja oli kivaa, mutta kumpikaan meistä ei tuntenut kemiaa. Jääkö se kemia kiinni jostain yksittäisestä asiasta, joka ei ollut kohdallaan, vai onko kyseessä jotain monimutkaisempaa?
Kommentit (412)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.
Ap
Kaikki miehet ovat samaa mieltä tästä vaikka naiset eivät myönnä noin käyttäytyvänsä, ehkä eivät tiedosta omaa ulkonäön tasoa tai aliarvioivat miesten tason..
Ok. Ja mitä sitten? Haluat puhua kemian sijaan tasoista, ok. Minulla on miehelle tasan kaksi tasoa: herättää kiinnostuksen (johon yleensä sisältyy kemioiden kohtaaminen) tai ei herätä kiinnostusta. Oman ulkonäköni tasolla ei ole siihen mitään merkitystä. En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa määrittelisin (tai käyttäisin ulkopuolisten tekemää määritelmää) oman ulkonäköni ja sen perusteella alkaisin etsiä vastinkappaletta. Ei, vaan jos en olisi kohdannut miestä, johon ihastuin ensisilmäyksellä, olisin sinkku. Ja uskallan väittää, että lähes kaikki naiset ajattelevat samalla tavalla. Ihan ilman mitään aukikirjoitettuja tasoja, joiden mukaan heidän kuuluisi swaippailla ja treffailla ja ryhtyä suhteeseen.
Parisuhde kun on edelleen ihan vapaaehtoista, yksinkin saa olla, ellei kohtaa ihmistä johon rakastuu.
Tässä ketjussa on useampi "volyymideittailija" -mies kuvannut samaa ilmiötä: mitä epäviehättävämpi se tavattu nainen oli, sitä todennäköisemmin ko. nainen laittoi treffien jälkeen viestiä tälle miehelle pyytäen uutta tapaamista.
Eli jos näitä miehiä uskomme, niin naisen omalla ulkonäöllä näyttäisi olevan valtava vaikutus naisen miestä kohtaan kokemaan kiinnostukseen.
No jos noin on, niin mitä se tarkoittaa miesten kannalta?
Jos se noin on, niin se tarkoittaa että miehen kannattaa maksimoida ulkonäkönsä menestyäkseen parisuhdemarkkinoilla ja saadakseen parhaan mahdollisen parin itselleen:
-salille mars
-vaatetus kuntoon
-ihonhoito kuntoon
-hiukset kuntoon (fina/mino)
-jopa plastiikkakirurgia käyttöön, ääritapauksissa(Tai sitten vaihtoehtoisesti voi odottaa että se kemia tulee ja pelastaa 🙂)
Miehen on äärimmäisen hankalaa nostaa tasoansa koska miehen taso muodostuu naamasta, pituudesta ja tietynlaisesta luonteesta ja korkeasta statuksesta, kaikista ei voi tulla lääkärijuristilentäjiä.
Kropan parantaminen ym on melkeinpä hukattua aikaa jos sen tekee naisia varten.
Niinpä. Ja niinhän se on, että vain ja ainoastaan lääkärijuristilentäjät ovat parisuhteessa. Sinunkaan tuttavapiiriisi, sukulaisiisi, naapureihisi, työkavereihisi jne ei kuulu yhtään tavallista miestä, jolla olisi tyttöystävä tai puoliso, eikö totta?
Veikkaanpa edelleen että näille miehille, jotka valittavat kun vain "huipputason miehet" pariutuvat, kelpaa itselleen vaan ne kaikkein tavoitelluimmat naiset, joilla ottajia on ihan liiaksi asti.
Eli huipputason miehille huiputason naiset.
Tasoteoria olikin totta.
Kummasti se menee aina niin että tasot kiistetään, mutta jos mies haaveilee itseään tasokkaammasta naisesta, naiset ovat välittömästä huomauttamassa että kannattaisi katsella oman tasoisiaan.
Se ei tee tasoteoriasta totta, että yltiöpinnalliset kilipäät parveilevat sankoin joukoin huippukauniiden naisten ympärillä, vaikka on selkeetä, että suurin osa näistä on tälle täysin yhdentekeviä.
"Aina" - mihin tilastofaktaan tämä väittämä perustuu?
Mutta se tekee että kauniin naisen valinta on joku niistä komeista miehistä, ei suinkaan ruma mies.
Eikä nainen nyt yllättäin valitsekaan rahan/statuksen perusteella, kuten täällä on usein väitetty?
LMS = looks, money, status.
Oletko huomannut että pariskunnissa joissa mies on esimerkiksi rumempi tai/ja reippaasti vanhempi, mies on hämmästyttävän usein rahakas?
Pääpointti oli että yritit taas hakea sitä keistä miehistä nainen ei kiinnostu (nainen ei kiinnostunut komeasta miehestä =tasoteoria ei ole totta). Se on yksi ja sama, jos nainen kuitenkin kiinnostuu jostain muusta komeasta miehestä.
Sinun on ihan turha miettiä, onko ”tasoteoria” totta, koska totta on se, ettei koko teoriaa edes ole olemassa. Olematon harvoin on totta.
Kyse on mielipiteestä. Ei teoriasta.
Jo satoja vuosia ennen kuin mistään tasoteorioista oltiin edes puhuttu, ihmiset mittailivat itsejään ja toisiaan ja miettivät, että "riitänköhän minä tuolle?" tai "olenko minä tarpeeksi kaunis tuolle?" jne.
Todellisuus on aina ollut olemassa. On aina ollut kauniimpia ja rumempia ihmisiä, menevämpiä, sosiaalisempia, rohkeampia, rikkaampia jne jne.
Ja tämä on juuri se asia, jonka jokainen oppii jo päiväkodissa. Toiset ovat suositumpia kuin toiset. Ihmisen tasosta se ei kerro mitään ja siksi tasoteoria on onneton pelkistys, joka ei huomioi edes niin olennaista asiaa kuin ikää. Mutta saahan sitä suosiota/haluttavuutta/kauneutta/komeutta tasoksikin nimittää.
Kyllästymiseen asti kysyn nyt silti: mitä sitten? Toivoisin, että joku naiseton mies havahtuisi itse kysymään sitä. Huomaisi, että keisarilla ei ole vaatteita eli samaa teoria jankutetaan ja jankutetaan, mutta siinä kaikki. Kysyisi, että "Mitä tämä siis tarkoittaa minun kannaltani?"
Sinulla ja monella muullakin ongelma tuntuu olevan vain siinä taso-sanassa, vaikka tunnustatte ja tunnistatte kyseisen ilmiön olemassolon ihan täydellisesti. Mikä siinä sanassa on niin pelottavaa, miksei sitä voi käyttää?
Voi jeesusmaaria.. kun juuri sanoin, että se pelkistää liikaa. Ihminen ei ole kutistettavissa yhdeksi tasonumeroksi. Voidaan toki käyttää sitä sanaa jos halutaan käydä keskustelua yksinkertaisilla termeillä, mutta en ymmärrä mitä vikaa on sanassa haluttavuus. Miksi pitää väen vängällä sanoa, että toiset ovat tasokkaampia kuin toiset sen sijaan, että sanoisi, että toiset ovaat halutumpia kuin toiset?
Jaa, että ihmisen voi kuitenkin kutistaa pelkkään haluttavuus-sanaan?
Ei, vaan haluttavuus kertoo, että nyt nimenomaan puhutaan vain ihmisen yhdestä puolesta; siitä, mikä liittyy pariutumiseen/ystävyyssuhteisiin. Sen sijaan taso-sana antaa ymmärtää, että ihmiselle on määritetty jokin universaali taso ihmisenä. Olen paljon enemmän kuin ulkonäköni tai ikäni (tasoteorian mukaan naisen olennaiset kriteerit); olen äiti, olen alani ammattilainen, sisko, tytär, ystävä, opiskelija, veronmaksaja, vapaaehtoistyöntekijä ja paljon, paljon muuta. Se, että joku voisi määritellä minut potentiaalisena parisuhde- tai seksikumppanina vaikkapa viitoseksi ei tarkoita, että tasoni ihmisenä on viitonen. se kertoo vain ja ainoastaan, ettei hän pidä minua kovin haluttavana.
Miksi haluttavuus-termi on teille niin vastenmielinen? Onko tuskallista todeta, että "en ole miehenä kovin haluttava" ja helpompi paeta neutraalin taso-sanan taakse ("tasoni ei ole kovin korkea")?
Nillität. "Taso" tai haluttavuus kuvaavat yhtä ja samaa erilaisten seksuaalivalinnassa tarvittavien myönteisten ominaisuuksien määrää vertailussa muihin.
Selvä, kutsu sitä sitten ihan vapaasti tasoksi. Avoimeksi jää edelleen kysymys: Mitä sitten? Nyt kun olette selittäneet, mistä taso muodostuu ja miten ihmiset pariutuvat, niin mitä sitten?
Keskustelu ja maailman sekä sen ihmisten analysointi jatkuu ihan vain mielenkiinnosta aiheeseen. Jos ei ihminen, psykologia ja ihmiseläimen lajityypillinen käyttäytyminen kiinnosta niin kannattanee sitten skipata nämäkin keskustelut.
Jos psykologia (joka, tiedoksi, on määritelmällisesti vain ja ainoastaan ihmisen mieltä (sisältäen myös käyttäytymisen) tutkiva tieteenala) kiinnostaa, kannattaa painella kirjastoon ja alkaa tutustua siihen. Materiaalia löytyy. Ei tosin mitään tasoteoriaa, joka on auttamattomasti apukyökin puolella kehiteltyä mutulogiaa vailla alkeellisiakaan tieteellisen teorian tunnuspiirteitä. Se ei selitä mitään, se ei ennusta mitään, se ei edes vastaa tunnettua todellisuutta. Se on fiktiivinen teoria. Jotain samankaltaista kuin poimuajo tieteissarjassa.
Miksi luulet etten jo olisi perehtynyt psykologiaan? Psykologia ei muuten selitä ihmisen parinvalinnan mekanismeista oikeastaan juuri mitään kovinkaan konkreettisesti. Pikku nippelitietoa yhdestä tutkimuksesta sieltä ja jotain pientä toisesta täältä. Kovin viisaaksi et kylläkään aiheessa pääse kehittymään tämän torsotieteen parissa - siitäkin löytyy kouriintuntuvaa omaa kokemusta asiantuntijatahoilta.
Aiheesta on siis vielä paljonkin tutkittavaa sekä sanottavaa, ja itse kuuntelen mielelläni ihmisten omia kokemuksia - jotka taas BTW ovat täysin linjassa, edelleenkin lopullista muotoaan hakevan ns. tasoteorian kanssa.
Sinun vastustuksesi kumpuaa pömpööseistä ideaaleistasi ja halustasi maalata maailma omilla väreilläsi.
Hmm, nyt siis psykologia ei autakaan tasoteoriassa (jota ei nyt ole) yhtään mitään vaikka äsken liitit nimenomaan psykologian ja siitä kiinnostuneisuuden edellytykseksi keskustella tasoteoriasta (joka silloin vielä oli) psykologian näkökulmasta. Mitenkä hassua.
PS. en tahdo sinulta minkäänlaista arviota mielenlaadustani, sillä minulla tuskin on varaa maksaa epäilemättä huikean korkeita palkkioitasi
Annoin vinkin ihan ilmaiseksi ja myös puhtaasti omaksi parhaaksesi. Ja jos on ihmisen käyttäytymisestä ja siihen liittyvistä tieteistä on kiinnostunut, ei ihmisen parinvalintaa liittyviä keskusteluja tai ihmisten omia kokemuksia todellakaan kannata skipata - etenkään kokeneen ammattilaisen siellä norsunluutornissaan. Siksi torso tiede psykologia on edelleenkin teorian tasolla.
En kaipaa vinkkejä ihmiseltä joka on niin kuutamolla että ei tiedä mitä tarkoittaa teoria ja luulee että oma mutu on kilpailukykyinen tutkitun tiedon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä vaan ihmettelen, miten voi olla linjassa sellaisen kanssa, joka hakee muotoaa, ts. joustaa? Se kyllä kätevästi selittää ristiriidan, eli mitkä tahansa päinvastaiset ilmiöt selittyvät näppärästi keskenään ristiriitaisesti tasoteorialla, kuten aiemmin jo osoitin. Todellinen luojanluomaa-argumentti kerta kaikkiaan.
Ihan näin tiedeihmisen vinkkelistä voin todeta, että ei tule valmista. Ei ikinä.
Enpä olisi noin varma. Tasoteorian päälinjat ovat mielestäni ihan kohdillaan ja niillä pystyy selittämään ja ennustamaan tapahtumia melko onnistuneesti. Mutta kuten aina kun ihmisistä puhutaan, liikkuvia osia on paljon ja näkemykset heittelevät, etenkin kun niihin vaikutatvat ihmisten omat sisäiset demonit. Ei tätä mihinkään kiveen olla hakattu, keskustelua käydään, ilmiöitä ja selityksiä tarkennetaan ja kenttätestaus on päällä. Kuitenkin kyseessä ehkä laajimmin koskaan testauksessa ollut tai oleva ihmisen käyttäytymiseen liittyvä teoria, joka hakee lopullista muotoaan internetin keskusteluissa.
Ihan kuten litteän maan teoriakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.
Ap (myös entinen volyymideittailija)
Ei pidä myöskään unohtaa, että tasoteoria pätee myös oikeassa elämässä.
Koko elämäni aikana ne naiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta ovat täysin poikkeuksetta liian matalatasoisia. Esim koulussa se luokan epäviehättävin ja pullein nainen kysyy kahville ja työpaikalla se epäviehättävä nainen kysyy että oletko sinkkumiehiä.
Naisten mielestä oma ulkonäkö ei vaikuta asiaan, mutta miehet voivat kertoa totuuden, että se on juurikin se määrittelevä tekijä kiinnostuksen takana.
Tasoteoria ei päde missään. Sellaista teoriaa ei edes ole. Kyseessä on vain minimalistisen pienen ihmisryhmän hajanainen kokoelma mietelauseita johdettuna subjektiivisista kokemuksista ja anekdooteista. Pelkkää ripulia. Maailma sen sijaan on ihan toisen näköinen, jos kääntää katseen pois omasta navasta ja uhrinviittansa aukaisee.
Päinvastoin, tasoteoria pätee armottomasti, mutta viehättävien ihmisten ei tarvitse kohdata sen raadollisuutta koska he pääsevät valitsemaan kumppaninsa paljon vapaammin, joten he sokeutuvat koko ilmiölle. Lisäksi naiset haluavat selitellä asiat kauniimmiksi ja romanttisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, siinä on suorastaan eskapistista kauhua taustalla.
Avaa toki meille tuo eskapistinen kauhu. Miksi meillä naisilla on tarve selitellä ja mikä meitä kauhistuttaa?
Jaa, nyt pistit kyllä pahaan paikkaan kun olen mies ja vieläpä sellainen ihminen, joka suhtautuu ihan luontevasti siihen että kaikille ei ole jaettu yhtä hyviä kortteja elämässä, edes pariutumismielessä.
Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin kasvatus. Tytöthän yleensä kasvatetaan poikia tarkemmin siihen, että pitää olla kiltti ja ei saa olla ilkeä kenellekään. Ei saa sanoa eikä edes ajatella mitään pahaa kenestäkään. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja sitä rataa. Siihen vielä Disney-elokuvat ja muut romanttiset sälät päälle. Varttuessaan työstä naiseksi tapahtuu sitten ehkä toinen seuraavista:
A) Oppi on mennyt perille niin hyvin, että nainen on ihan tosissaan sisäistänyt maailmankuvan, jossa jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja rakkauden löytyminen on puhdasta mystiikkaa, ihanaa satua ja jokaiselle on se oikea tuolla jossakin. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, eikä varallisuudella tai statuksellakaan. Kaikki löytävät rakkauden kohtalon johdattamina ja kaikki on kaunista ja mahtavaa sillä saralla. Tätä illuusiota vahvistaa entisestään se, jos nainen sattuu itse olemaan erityisen viehättävä. Tällöin hänen näkökulmastaan kumppanin löytäminen on helppoa ja yksinkertaista, tavattiin vain siellä ja alettiin jutella ja niin edelleen. Ei ole mitään torjumisen tai jopa nöyryytyksen kokemuksia ja loputonta etsintää ja pohdiskelua ja raadollisuutta. Ei koskaan joudu miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti vetää toisiaan kohti ja mitä siihen vaaditaan, kun otetaan biologiset ja muut reaalimaailman faktat huomioon. Toisaalta tämä selittäisi myös sen harhan, mikä seiskan naisille helposti syntyy kun he saavat joskus seksiä ysin miehiltä ja luulevat sen tarkoittavan että saisivat ysin miehen myös parisuhteeseen.
B)Nainen huomaa varttuessaan, ettei se nyt ihan niin menekään kuten on opetettu. Onkin oikeasti rumia ihmisiä ja köyhiä ja eri syistä luotaantyöntäviä. Nallekarkit eivät mene tasan. Se yksi omista kavereistakin on ihan hervottomasti ylipainoinen, ei ihme ettei ole hirveästi sutinaa ollut. Herranjumala, saako näin ajatella? Olenko jotenkin viallinen, kun en osaa nähdä kaikkia ihmisiä kauniina ja hienoina? Ei tätä ainakaan ääneen saa sanoa, muuten minua aletaan paheksua tai minua ei enää pidetä hyvänä naisena. Äkkiä siis Disney-raita päälle ja mantra päälle, kaikki ovat kauniita ja kaikille on joku jossain, lallallallallaa.
Täysosuma. Ketjun paras ja totuudenmukaisin viesti.
Analysoipa vähän: mikä tuossa oli hienoa ja totuudenmukaista? Minusta tuo oli harhainen, provosoiva ja omituinen viesti.
Ei todellakaan ole, rumana naisena tällä maapallolla jo lähes 27 vuotta olleena voin vahvistaa tuon viestin olevan totuudenmukainen. Aina on kauniit naiset läpättämässä, kuinka kaikille löytyy joku ja että aito rakkaus ei katso ulkonäköä. He kuvittelevat siellä omassa harhaisessa päässään että se etuoikeutettu kohtelu jota he saavat kauneutensa vuoksi, on se kohtelu jota me rumemmat naiset myös saadaan. Ei voisi tuo olettamus olla kauempana totuudesta. He eivät näe maailmaa minkään muun kuin heidän oman näkökulmansa ja kokemustensa kautta, eivät kykene asettumaan muiden ihmisten asemaan. Usein törmään siihen että kauniit naiset suorastaan vähättelevät kokemiani negativiisia asioita rumana naisena liittyen pariutumiseen ja miehiin. Osa heistä on jopa suuttunut siitä, kun olen sanonut että miehet kohtelevat minua kuin roskaa. Todellakin elävät omassa fantasiamaailmassaan.
Juurikin näin, napakymppi. Hyväosaiset ihmiset haluavat torjua maailman realiteetit ja rumuuden vain, koska heidän ei tarvitse sitä itse kokea ja siitä kärsiä. Todella vastenmielinen ja pinnallinen tapa hahmottaa maailma ja olla eläytymättä toisten ihmisten asemaan.
Kauneus = hyväosaisuus? Mistä hemmetin mielisairaalasta käsin sinä osallistut?
Parempi olisi kysyä, että mistä vajakkihoitolasta itse? Kauneus on valtaa ja mahdollisuutta rakkauteen, seksuaalisuuteen, halutuksi tulemiseen, menestykseen ja lopulta myös onneen - vaikkei se sitä yksin takaakaan niin varmasti helpottaa ja paljon. Kysy keltä tahansa rumalta ihmiseltä, joka ei saa rakastaa ja tulla rakastetuksi tai edes halutuksi vain ulkonäkönsä tähden.
Esittämäsi on täysin uskonnollinen argumentti.
Tarkoititko siis että mun pitää kysyä asiasta ihmiseltä joka on jääräpäisen vakuuttunut yksinäisyytensä johtuvan ulkonäöstä?
Vai tarkoititko että asiasta on olemassa uskottavaa tutkimusta ja tilastoja, tai jossain on lista ihmisistä joille on määrätty yksinäisyys rumuuden vuoksi?
Enkö saa kysyä rumilta ihmisiltä jotka ovat pariutuneet onnellisesti? Miksen?
Miksei kysytä kauniilta mutta yksin jääneiltä mitään?
Hyvinpä heijastelet ja vänkäät päälle. Kysy ihan mitä mieleesi juolahtaa, keltä ikinä juolahtaa. Laitetaan kaikki argumentit parhaaseen mahdolliseen testiin. Kyllä sellainen minulle sopii. Kysy kaikkia noita asioita, mutta kysy rehellisesti.
Kysy rumalta, että vaihtaisiko tämä osia kauniin kanssa jos se olisi vain mahdollista.
No mutta eihän tuohon kysymykseen vastaaminen vastaa ollenkaan siihen, mitä edellä väitit.
Tietenkin köyhä vaihtaisi rikkaan kanssa, tummaihoinen valkoisen kanssa, monissa maissa nainen miehen kanssa ja miten milloinkin, koska on erilaisia asetelmia jonkin yksittäisen parametrin suhteen. Jos siis kysytään ja tietenkin täysin kuvitteellisesti, koska nämähän nyt ovat juuri sellaisia asioita, jotka eivät vaihdu.
Kuitenkin tummaihoinen köyhä nainen voi olla ihan tyytyväinen elämään ja elää jopa onnellisess aparisuhteessa, kun taas rikas valkoinen mies voi sur mata itsensä yksinäisyyden ja epätoivon vallassa.
Esittämäsi on täysin uskonnollinen argumentti. Rumuus (varsinkaan subjektiivisena kokemuksena itsestä) ei tuomitse ketään jäämään ilman rakkautta. Eikä tämä varsinkaan ole mikään tasoteorian todeksi osoittava. Kokoelma höpöväitteitä ei ole teoria.
Siis voi elämä. Eli kauneus siis on kuin onkin hyväosaisuutta, enkä täten olekaan mielisairaalapotilas.
Ja mitä ihmettä tuo höpötys, että "mustat haluaisivat olla valkoisia" oikein taas on?
Miten niin on hyväosaisuutta? Koetin havainnollistaa että mikä tahansa muuttuja voidaan vääntää samalla lailla hyväosaisuudeksi syystä että josssain asetelmassa mikä tahansa muuttuja voi tuoda jotain etua jossain asiassa. Tuo on siis vain ja ainoastaan ennakko-oletukseen perustuvalla mielivaltaiselle rajauksella perusteltu väittämä ja sellaisenakin kyseenalainen ja toteennäyttämätön. Siis tiivistettynä täysi yhdentekevää huuhaata.
Mustat haluaisivat olla valkoisia ihan yhtä suurella todennäköisyydellä kuin rumat kauniita ja naiset miehiä ja niin edelleen. Kokevat kärsivänsä siltä mitä ovat siksi mitä ovat ja johonkin rajaan saakka se on myös totta.
Kukaan ei silti voi elämänsä epäonnistumisia kaataa rumuuden, ihonväriin tai sukupuolen niskaan jos on vaan itse luovuttanut. Luovuttaminen on oma päätös ja valinta. Ei ole ihmistä jolla ei olisi jotain heikkouksia.
Vierailija kirjoitti:
Kemia syntyy siitä, että naisella on sama määrä testosteronia kuin miehellä estrogeenia. Itse olen vähän jätkämäinen ja on roihunnut aina vähän neitimäisten miesten kanssa, vaikka ovat kyllä olleet ihan miehen näköisiä. Liekö nuo tasot sitten koholla noin päin.
Luin tuon "teorian" joskus jostain, ja kuulostaa ihan yhtä fiksulta kuin tämä muu selitys täällä.
Kuulostaa järkeenkäyvältä.
Vastakohdathan vetoavat, supermiehekkäät ja supernaiselliset.
Tosin aika monen jätkämäisen naisen mielestä hänelle sopisi supermiehekäs mies koska
- hän kuitenkin haluaisi tuntea itsensä naiselliseksi (naisellisemmaksi kuin oikeasti on)
- etteivät sukupuoliroolit käänny "väärin päin"
- miehestä pitää olla vastusta
Kuitenkin aika monella nästä on hankaluuksia saada pysyvää parisuhdetta miehekkäiden miesten kanssa. Ehkäpä se onni löytyisi rajoja rikkomalla vähän pehmoisemman miehen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Joku tuolla sanoi, että mies; salille mars, vaatetus/hiukset kuntoon jne. No ei kai siitä haittaa ole...mutta... persoona ON se joka vetää. Jos olet ikävää ja tylsää seuraa, voit olla vaikka George Cloonyt kopio, niin ei
natsaa. Olen niin "eriparia" olevia pareja nähnyt montaa, että voi todeta, että ulkonäöllä ei ole hirveästi merkitystä. Ja varsinkin mitä enemmän ikää tulee. Valloittava, energinen, positiivinen, hauska, karismaattinen ihminen saa aina seuraa.
Sama pätee molempiin sukupuoliin.
Täyttä potaskaa. Itse olen ruma nainen ja en ole koskaan saanut miestä edes treffeille kanssani, saatika että olisin koskaan päässyt pairisuhteeseen asti.
Olen nähnyt omin silmin miten jopa ikävänpuoleisen luonteen omaavat mutta ulkoisesti viehättävät naiset saavat seuraa tämän tästä, ja miehet oikein hamuavat heitä suhteeseen kanssaan. Itse olen kiva, reilu, kiinnostava persoona ja fiksukin (muiden palaute luonteestani ja minusta) ja ei, ei vaan natsaa. Syynä rumuus.
Aina tulee mieheltä joku tekosyy, että miksi hän ei voi muka alkaa tapailemaan minua tai mies pyrkii pakenemaan paikalta vähin äänin tai feidaa kokonaan eikä hänestä kuulu sen koommin mitään. Ei riitä että on kiva ja mukava, vaan naisen pitää olla myös kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tuolla sanoi, että mies; salille mars, vaatetus/hiukset kuntoon jne. No ei kai siitä haittaa ole...mutta... persoona ON se joka vetää. Jos olet ikävää ja tylsää seuraa, voit olla vaikka George Cloonyt kopio, niin ei
natsaa. Olen niin "eriparia" olevia pareja nähnyt montaa, että voi todeta, että ulkonäöllä ei ole hirveästi merkitystä. Ja varsinkin mitä enemmän ikää tulee. Valloittava, energinen, positiivinen, hauska, karismaattinen ihminen saa aina seuraa.
Sama pätee molempiin sukupuoliin.
Täyttä potaskaa. Itse olen ruma nainen ja en ole koskaan saanut miestä edes treffeille kanssani, saatika että olisin koskaan päässyt pairisuhteeseen asti.
Olen nähnyt omin silmin miten jopa ikävänpuoleisen luonteen omaavat mutta ulkoisesti viehättävät naiset saavat seuraa tämän tästä, ja miehet oikein hamuavat heitä suhteeseen kanssaan. Itse olen kiva, reilu, kiinnostava persoona ja fiksukin (muiden palaute luonteestani ja minusta) ja ei, ei vaan natsaa. Syynä rumuus.
Aina tulee mieheltä joku tekosyy, että miksi hän ei voi muka alkaa tapailemaan minua tai mies pyrkii pakenemaan paikalta vähin äänin tai feidaa kokonaan eikä hänestä kuulu sen koommin mitään. Ei riitä että on kiva ja mukava, vaan naisen pitää olla myös kaunis.
Ja nyt joku tasomies miettii, että olet yrittänyt liian tasokkaita miehiä. Mutta jos miehellä olisi vastaava tilanne, se tarkoittaisi että naiset eivät ole huolineet omantasoistaan tai jopa tasokkaampaa miestä vaan tavoitelleet kuuta taivaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemia syntyy siitä, että naisella on sama määrä testosteronia kuin miehellä estrogeenia. Itse olen vähän jätkämäinen ja on roihunnut aina vähän neitimäisten miesten kanssa, vaikka ovat kyllä olleet ihan miehen näköisiä. Liekö nuo tasot sitten koholla noin päin.
Luin tuon "teorian" joskus jostain, ja kuulostaa ihan yhtä fiksulta kuin tämä muu selitys täällä.
Kuulostaa järkeenkäyvältä.
Vastakohdathan vetoavat, supermiehekkäät ja supernaiselliset.
Tosin aika monen jätkämäisen naisen mielestä hänelle sopisi supermiehekäs mies koska
- hän kuitenkin haluaisi tuntea itsensä naiselliseksi (naisellisemmaksi kuin oikeasti on)
- etteivät sukupuoliroolit käänny "väärin päin"
- miehestä pitää olla vastustaKuitenkin aika monella nästä on hankaluuksia saada pysyvää parisuhdetta miehekkäiden miesten kanssa. Ehkäpä se onni löytyisi rajoja rikkomalla vähän pehmoisemman miehen kanssa?
Tarkoitatko, että ihminen voi tahdonvoimalla muuttaa "suuntautumistaan" eli sitä, millaisia ihmisiä kohtaan tuntee vetovoimaa, seksuaalista halua? Sehän olisi hyvä uutinen! Moni naiseton mies on valittanut, ettei pysty haluamaan esimerkiksi huomattavan ylipainoista tai paljon itseään vanhempaa naista, mutta jos kerran kyse on vain omasta päätöksestä niin silloinhan kenenkään ei tarvitse jäädä yksin. Senkun alkaa haluta niitä naisia, joita on tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä jos kemiaa on sen huomaavat myös ulkopuoliset. Jos vain toinen on ihastunut, tämän myös huomaavat muut. Ehkä kannattaakin kysyä muiden huomioita, sille ihastuneet ei ole aina kaikista terävimpiä huomaamaan onko tunne molemmanpuolista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä vaan ihmettelen, miten voi olla linjassa sellaisen kanssa, joka hakee muotoaa, ts. joustaa? Se kyllä kätevästi selittää ristiriidan, eli mitkä tahansa päinvastaiset ilmiöt selittyvät näppärästi keskenään ristiriitaisesti tasoteorialla, kuten aiemmin jo osoitin. Todellinen luojanluomaa-argumentti kerta kaikkiaan.
Ihan näin tiedeihmisen vinkkelistä voin todeta, että ei tule valmista. Ei ikinä.
Enpä olisi noin varma. Tasoteorian päälinjat ovat mielestäni ihan kohdillaan ja niillä pystyy selittämään ja ennustamaan tapahtumia melko onnistuneesti. Mutta kuten aina kun ihmisistä puhutaan, liikkuvia osia on paljon ja näkemykset heittelevät, etenkin kun niihin vaikutatvat ihmisten omat sisäiset demonit. Ei tätä mihinkään kiveen olla hakattu, keskustelua käydään, ilmiöitä ja selityksiä tarkennetaan ja kenttätestaus on päällä. Kuitenkin kyseessä ehkä laajimmin koskaan testauksessa ollut tai oleva ihmisen käyttäytymiseen liittyvä teoria, joka hakee lopullista muotoaan internetin keskusteluissa.
Ihan kuten litteän maan teoriakin.
Litteän maan teorian pystyy empiirisesti kuka tahansa todistamaan vääräksi nopeasti, tasoteoriaa taas ei - ja hyvästä syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä vaan ihmettelen, miten voi olla linjassa sellaisen kanssa, joka hakee muotoaa, ts. joustaa? Se kyllä kätevästi selittää ristiriidan, eli mitkä tahansa päinvastaiset ilmiöt selittyvät näppärästi keskenään ristiriitaisesti tasoteorialla, kuten aiemmin jo osoitin. Todellinen luojanluomaa-argumentti kerta kaikkiaan.
Ihan näin tiedeihmisen vinkkelistä voin todeta, että ei tule valmista. Ei ikinä.
Enpä olisi noin varma. Tasoteorian päälinjat ovat mielestäni ihan kohdillaan ja niillä pystyy selittämään ja ennustamaan tapahtumia melko onnistuneesti. Mutta kuten aina kun ihmisistä puhutaan, liikkuvia osia on paljon ja näkemykset heittelevät, etenkin kun niihin vaikutatvat ihmisten omat sisäiset demonit. Ei tätä mihinkään kiveen olla hakattu, keskustelua käydään, ilmiöitä ja selityksiä tarkennetaan ja kenttätestaus on päällä. Kuitenkin kyseessä ehkä laajimmin koskaan testauksessa ollut tai oleva ihmisen käyttäytymiseen liittyvä teoria, joka hakee lopullista muotoaan internetin keskusteluissa.
Ihan kuten litteän maan teoriakin.
Litteän maan teorian pystyy empiirisesti kuka tahansa todistamaan vääräksi nopeasti, tasoteoriaa taas ei - ja hyvästä syystä.
Johan se on tässä ketjussa kymmenen kertaa todistettu vääräksi, herranen aika sentään.
Yksi asia yhdistää litteämaauskovaisia ja tasouskovaisia. Se, että mikään todistus ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.
Ap (myös entinen volyymideittailija)
Ei pidä myöskään unohtaa, että tasoteoria pätee myös oikeassa elämässä.
Koko elämäni aikana ne naiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta ovat täysin poikkeuksetta liian matalatasoisia. Esim koulussa se luokan epäviehättävin ja pullein nainen kysyy kahville ja työpaikalla se epäviehättävä nainen kysyy että oletko sinkkumiehiä.
Naisten mielestä oma ulkonäkö ei vaikuta asiaan, mutta miehet voivat kertoa totuuden, että se on juurikin se määrittelevä tekijä kiinnostuksen takana.
Tasoteoria ei päde missään. Sellaista teoriaa ei edes ole. Kyseessä on vain minimalistisen pienen ihmisryhmän hajanainen kokoelma mietelauseita johdettuna subjektiivisista kokemuksista ja anekdooteista. Pelkkää ripulia. Maailma sen sijaan on ihan toisen näköinen, jos kääntää katseen pois omasta navasta ja uhrinviittansa aukaisee.
Päinvastoin, tasoteoria pätee armottomasti, mutta viehättävien ihmisten ei tarvitse kohdata sen raadollisuutta koska he pääsevät valitsemaan kumppaninsa paljon vapaammin, joten he sokeutuvat koko ilmiölle. Lisäksi naiset haluavat selitellä asiat kauniimmiksi ja romanttisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, siinä on suorastaan eskapistista kauhua taustalla.
Avaa toki meille tuo eskapistinen kauhu. Miksi meillä naisilla on tarve selitellä ja mikä meitä kauhistuttaa?
Jaa, nyt pistit kyllä pahaan paikkaan kun olen mies ja vieläpä sellainen ihminen, joka suhtautuu ihan luontevasti siihen että kaikille ei ole jaettu yhtä hyviä kortteja elämässä, edes pariutumismielessä.
Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin kasvatus. Tytöthän yleensä kasvatetaan poikia tarkemmin siihen, että pitää olla kiltti ja ei saa olla ilkeä kenellekään. Ei saa sanoa eikä edes ajatella mitään pahaa kenestäkään. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja sitä rataa. Siihen vielä Disney-elokuvat ja muut romanttiset sälät päälle. Varttuessaan työstä naiseksi tapahtuu sitten ehkä toinen seuraavista:
A) Oppi on mennyt perille niin hyvin, että nainen on ihan tosissaan sisäistänyt maailmankuvan, jossa jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja rakkauden löytyminen on puhdasta mystiikkaa, ihanaa satua ja jokaiselle on se oikea tuolla jossakin. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, eikä varallisuudella tai statuksellakaan. Kaikki löytävät rakkauden kohtalon johdattamina ja kaikki on kaunista ja mahtavaa sillä saralla. Tätä illuusiota vahvistaa entisestään se, jos nainen sattuu itse olemaan erityisen viehättävä. Tällöin hänen näkökulmastaan kumppanin löytäminen on helppoa ja yksinkertaista, tavattiin vain siellä ja alettiin jutella ja niin edelleen. Ei ole mitään torjumisen tai jopa nöyryytyksen kokemuksia ja loputonta etsintää ja pohdiskelua ja raadollisuutta. Ei koskaan joudu miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti vetää toisiaan kohti ja mitä siihen vaaditaan, kun otetaan biologiset ja muut reaalimaailman faktat huomioon. Toisaalta tämä selittäisi myös sen harhan, mikä seiskan naisille helposti syntyy kun he saavat joskus seksiä ysin miehiltä ja luulevat sen tarkoittavan että saisivat ysin miehen myös parisuhteeseen.
B)Nainen huomaa varttuessaan, ettei se nyt ihan niin menekään kuten on opetettu. Onkin oikeasti rumia ihmisiä ja köyhiä ja eri syistä luotaantyöntäviä. Nallekarkit eivät mene tasan. Se yksi omista kavereistakin on ihan hervottomasti ylipainoinen, ei ihme ettei ole hirveästi sutinaa ollut. Herranjumala, saako näin ajatella? Olenko jotenkin viallinen, kun en osaa nähdä kaikkia ihmisiä kauniina ja hienoina? Ei tätä ainakaan ääneen saa sanoa, muuten minua aletaan paheksua tai minua ei enää pidetä hyvänä naisena. Äkkiä siis Disney-raita päälle ja mantra päälle, kaikki ovat kauniita ja kaikille on joku jossain, lallallallallaa.
Täysosuma. Ketjun paras ja totuudenmukaisin viesti.
Analysoipa vähän: mikä tuossa oli hienoa ja totuudenmukaista? Minusta tuo oli harhainen, provosoiva ja omituinen viesti.
Ei todellakaan ole, rumana naisena tällä maapallolla jo lähes 27 vuotta olleena voin vahvistaa tuon viestin olevan totuudenmukainen. Aina on kauniit naiset läpättämässä, kuinka kaikille löytyy joku ja että aito rakkaus ei katso ulkonäköä. He kuvittelevat siellä omassa harhaisessa päässään että se etuoikeutettu kohtelu jota he saavat kauneutensa vuoksi, on se kohtelu jota me rumemmat naiset myös saadaan. Ei voisi tuo olettamus olla kauempana totuudesta. He eivät näe maailmaa minkään muun kuin heidän oman näkökulmansa ja kokemustensa kautta, eivät kykene asettumaan muiden ihmisten asemaan. Usein törmään siihen että kauniit naiset suorastaan vähättelevät kokemiani negativiisia asioita rumana naisena liittyen pariutumiseen ja miehiin. Osa heistä on jopa suuttunut siitä, kun olen sanonut että miehet kohtelevat minua kuin roskaa. Todellakin elävät omassa fantasiamaailmassaan.
Juurikin näin, napakymppi. Hyväosaiset ihmiset haluavat torjua maailman realiteetit ja rumuuden vain, koska heidän ei tarvitse sitä itse kokea ja siitä kärsiä. Todella vastenmielinen ja pinnallinen tapa hahmottaa maailma ja olla eläytymättä toisten ihmisten asemaan.
Kauneus = hyväosaisuus? Mistä hemmetin mielisairaalasta käsin sinä osallistut?
Parempi olisi kysyä, että mistä vajakkihoitolasta itse? Kauneus on valtaa ja mahdollisuutta rakkauteen, seksuaalisuuteen, halutuksi tulemiseen, menestykseen ja lopulta myös onneen - vaikkei se sitä yksin takaakaan niin varmasti helpottaa ja paljon. Kysy keltä tahansa rumalta ihmiseltä, joka ei saa rakastaa ja tulla rakastetuksi tai edes halutuksi vain ulkonäkönsä tähden.
Esittämäsi on täysin uskonnollinen argumentti.
Tarkoititko siis että mun pitää kysyä asiasta ihmiseltä joka on jääräpäisen vakuuttunut yksinäisyytensä johtuvan ulkonäöstä?
Vai tarkoititko että asiasta on olemassa uskottavaa tutkimusta ja tilastoja, tai jossain on lista ihmisistä joille on määrätty yksinäisyys rumuuden vuoksi?
Enkö saa kysyä rumilta ihmisiltä jotka ovat pariutuneet onnellisesti? Miksen?
Miksei kysytä kauniilta mutta yksin jääneiltä mitään?
Hyvinpä heijastelet ja vänkäät päälle. Kysy ihan mitä mieleesi juolahtaa, keltä ikinä juolahtaa. Laitetaan kaikki argumentit parhaaseen mahdolliseen testiin. Kyllä sellainen minulle sopii. Kysy kaikkia noita asioita, mutta kysy rehellisesti.
Kysy rumalta, että vaihtaisiko tämä osia kauniin kanssa jos se olisi vain mahdollista.
No mutta eihän tuohon kysymykseen vastaaminen vastaa ollenkaan siihen, mitä edellä väitit.
Tietenkin köyhä vaihtaisi rikkaan kanssa, tummaihoinen valkoisen kanssa, monissa maissa nainen miehen kanssa ja miten milloinkin, koska on erilaisia asetelmia jonkin yksittäisen parametrin suhteen. Jos siis kysytään ja tietenkin täysin kuvitteellisesti, koska nämähän nyt ovat juuri sellaisia asioita, jotka eivät vaihdu.
Kuitenkin tummaihoinen köyhä nainen voi olla ihan tyytyväinen elämään ja elää jopa onnellisess aparisuhteessa, kun taas rikas valkoinen mies voi sur mata itsensä yksinäisyyden ja epätoivon vallassa.
Esittämäsi on täysin uskonnollinen argumentti. Rumuus (varsinkaan subjektiivisena kokemuksena itsestä) ei tuomitse ketään jäämään ilman rakkautta. Eikä tämä varsinkaan ole mikään tasoteorian todeksi osoittava. Kokoelma höpöväitteitä ei ole teoria.
Siis voi elämä. Eli kauneus siis on kuin onkin hyväosaisuutta, enkä täten olekaan mielisairaalapotilas.
Ja mitä ihmettä tuo höpötys, että "mustat haluaisivat olla valkoisia" oikein taas on?
Miten niin on hyväosaisuutta? Koetin havainnollistaa että mikä tahansa muuttuja voidaan vääntää samalla lailla hyväosaisuudeksi syystä että josssain asetelmassa mikä tahansa muuttuja voi tuoda jotain etua jossain asiassa. Tuo on siis vain ja ainoastaan ennakko-oletukseen perustuvalla mielivaltaiselle rajauksella perusteltu väittämä ja sellaisenakin kyseenalainen ja toteennäyttämätön. Siis tiivistettynä täysi yhdentekevää huuhaata.
Mustat haluaisivat olla valkoisia ihan yhtä suurella todennäköisyydellä kuin rumat kauniita ja naiset miehiä ja niin edelleen. Kokevat kärsivänsä siltä mitä ovat siksi mitä ovat ja johonkin rajaan saakka se on myös totta.
Kukaan ei silti voi elämänsä epäonnistumisia kaataa rumuuden, ihonväriin tai sukupuolen niskaan jos on vaan itse luovuttanut. Luovuttaminen on oma päätös ja valinta. Ei ole ihmistä jolla ei olisi jotain heikkouksia.
Sinulla on niin suuri ego ettet varmaan mahdu edes samaan huoneeseen kenenkään kanssa. Nytkin koitat kaivaa tietäsi epätoivoisesti asian vierestä selittelemällä omituisia epäolennaisuuksia ja luulojasi kuin jokin kehno asianajaja. En ole missään väittänyt etteikö olisi rumia ihmisiä, jotka selviäisivät maailmassa siitäkin huolimatta. Et voi kuitenkaan kikkailla paskaa kullaksi, ja kauneus on eittämättä etuoikeus ja suuri etu elämässä, rakkaudessa, halutatvuudessa jne, enkä ainakaan heti keksi mitään esimerkkejä sellaisista muuttujista miten rumuus voisi olla erityisesti kantajalleen eduksi - rinnastat rumuuden vielä lisäksi päälle sukupuoleen ja (mustaan)ihonväriin! Ja onpa sinulla pokkaa vielä väittää ettei rumuus korreloi rakkaudettomuuden ja epähaluttavuuden kanssa.
Ja edelleenkin omituinen väite, että mustat haluaisivat olla valkoisia. Mihin se oikein perustuu?
Ei sinulla ole varaa puhua mistään huuhaasta kyllä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä vaan ihmettelen, miten voi olla linjassa sellaisen kanssa, joka hakee muotoaa, ts. joustaa? Se kyllä kätevästi selittää ristiriidan, eli mitkä tahansa päinvastaiset ilmiöt selittyvät näppärästi keskenään ristiriitaisesti tasoteorialla, kuten aiemmin jo osoitin. Todellinen luojanluomaa-argumentti kerta kaikkiaan.
Ihan näin tiedeihmisen vinkkelistä voin todeta, että ei tule valmista. Ei ikinä.
Enpä olisi noin varma. Tasoteorian päälinjat ovat mielestäni ihan kohdillaan ja niillä pystyy selittämään ja ennustamaan tapahtumia melko onnistuneesti. Mutta kuten aina kun ihmisistä puhutaan, liikkuvia osia on paljon ja näkemykset heittelevät, etenkin kun niihin vaikutatvat ihmisten omat sisäiset demonit. Ei tätä mihinkään kiveen olla hakattu, keskustelua käydään, ilmiöitä ja selityksiä tarkennetaan ja kenttätestaus on päällä. Kuitenkin kyseessä ehkä laajimmin koskaan testauksessa ollut tai oleva ihmisen käyttäytymiseen liittyvä teoria, joka hakee lopullista muotoaan internetin keskusteluissa.
Ihan kuten litteän maan teoriakin.
Litteän maan teorian pystyy empiirisesti kuka tahansa todistamaan vääräksi nopeasti, tasoteoriaa taas ei - ja hyvästä syystä.
Johan se on tässä ketjussa kymmenen kertaa todistettu vääräksi, herranen aika sentään.
Yksi asia yhdistää litteämaauskovaisia ja tasouskovaisia. Se, että mikään todistus ei kelpaa.
Laita piruuttasi sitten lainaus yhdestäkin tällaisesta "todistuksesta". Ei ole silmään tullut, vänkääjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tuolla sanoi, että mies; salille mars, vaatetus/hiukset kuntoon jne. No ei kai siitä haittaa ole...mutta... persoona ON se joka vetää. Jos olet ikävää ja tylsää seuraa, voit olla vaikka George Cloonyt kopio, niin ei
natsaa. Olen niin "eriparia" olevia pareja nähnyt montaa, että voi todeta, että ulkonäöllä ei ole hirveästi merkitystä. Ja varsinkin mitä enemmän ikää tulee. Valloittava, energinen, positiivinen, hauska, karismaattinen ihminen saa aina seuraa.
Sama pätee molempiin sukupuoliin.
Täyttä potaskaa. Itse olen ruma nainen ja en ole koskaan saanut miestä edes treffeille kanssani, saatika että olisin koskaan päässyt pairisuhteeseen asti.
Olen nähnyt omin silmin miten jopa ikävänpuoleisen luonteen omaavat mutta ulkoisesti viehättävät naiset saavat seuraa tämän tästä, ja miehet oikein hamuavat heitä suhteeseen kanssaan. Itse olen kiva, reilu, kiinnostava persoona ja fiksukin (muiden palaute luonteestani ja minusta) ja ei, ei vaan natsaa. Syynä rumuus.
Aina tulee mieheltä joku tekosyy, että miksi hän ei voi muka alkaa tapailemaan minua tai mies pyrkii pakenemaan paikalta vähin äänin tai feidaa kokonaan eikä hänestä kuulu sen koommin mitään. Ei riitä että on kiva ja mukava, vaan naisen pitää olla myös kaunis.
Ja nyt joku tasomies miettii, että olet yrittänyt liian tasokkaita miehiä. Mutta jos miehellä olisi vastaava tilanne, se tarkoittaisi että naiset eivät ole huolineet omantasoistaan tai jopa tasokkaampaa miestä vaan tavoitelleet kuuta taivaalta.
Itse asiassa en mieti, paitsi harhaisissa olkiukkofantasioissasi. On eri tasoisia miehiä sekä naisia, ja vaikka keskimäärin miehen taso ja arvo ovatkin keskimääräisesti alempia naiseen nähtynä, niin on tietysti olemassa naisiakin, joita ei kukaan mies halua. Sitä ei moni halua sanoa ääneen, että todella rumat eivät edes halua toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tuolla sanoi, että mies; salille mars, vaatetus/hiukset kuntoon jne. No ei kai siitä haittaa ole...mutta... persoona ON se joka vetää. Jos olet ikävää ja tylsää seuraa, voit olla vaikka George Cloonyt kopio, niin ei
natsaa. Olen niin "eriparia" olevia pareja nähnyt montaa, että voi todeta, että ulkonäöllä ei ole hirveästi merkitystä. Ja varsinkin mitä enemmän ikää tulee. Valloittava, energinen, positiivinen, hauska, karismaattinen ihminen saa aina seuraa.
Sama pätee molempiin sukupuoliin.
Täyttä potaskaa. Itse olen ruma nainen ja en ole koskaan saanut miestä edes treffeille kanssani, saatika että olisin koskaan päässyt pairisuhteeseen asti.
Olen nähnyt omin silmin miten jopa ikävänpuoleisen luonteen omaavat mutta ulkoisesti viehättävät naiset saavat seuraa tämän tästä, ja miehet oikein hamuavat heitä suhteeseen kanssaan. Itse olen kiva, reilu, kiinnostava persoona ja fiksukin (muiden palaute luonteestani ja minusta) ja ei, ei vaan natsaa. Syynä rumuus.
Aina tulee mieheltä joku tekosyy, että miksi hän ei voi muka alkaa tapailemaan minua tai mies pyrkii pakenemaan paikalta vähin äänin tai feidaa kokonaan eikä hänestä kuulu sen koommin mitään. Ei riitä että on kiva ja mukava, vaan naisen pitää olla myös kaunis.
Juuri näin. Nainen (tai mieskin) voi olla vaikka miten mulkku, niin silti riittää vientiä jos on ulkonäköä. Onhan tämä nyt nähty monet kerrat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.
Ap (myös entinen volyymideittailija)
Ei pidä myöskään unohtaa, että tasoteoria pätee myös oikeassa elämässä.
Koko elämäni aikana ne naiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta ovat täysin poikkeuksetta liian matalatasoisia. Esim koulussa se luokan epäviehättävin ja pullein nainen kysyy kahville ja työpaikalla se epäviehättävä nainen kysyy että oletko sinkkumiehiä.
Naisten mielestä oma ulkonäkö ei vaikuta asiaan, mutta miehet voivat kertoa totuuden, että se on juurikin se määrittelevä tekijä kiinnostuksen takana.
Tasoteoria ei päde missään. Sellaista teoriaa ei edes ole. Kyseessä on vain minimalistisen pienen ihmisryhmän hajanainen kokoelma mietelauseita johdettuna subjektiivisista kokemuksista ja anekdooteista. Pelkkää ripulia. Maailma sen sijaan on ihan toisen näköinen, jos kääntää katseen pois omasta navasta ja uhrinviittansa aukaisee.
Päinvastoin, tasoteoria pätee armottomasti, mutta viehättävien ihmisten ei tarvitse kohdata sen raadollisuutta koska he pääsevät valitsemaan kumppaninsa paljon vapaammin, joten he sokeutuvat koko ilmiölle. Lisäksi naiset haluavat selitellä asiat kauniimmiksi ja romanttisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, siinä on suorastaan eskapistista kauhua taustalla.
Avaa toki meille tuo eskapistinen kauhu. Miksi meillä naisilla on tarve selitellä ja mikä meitä kauhistuttaa?
Jaa, nyt pistit kyllä pahaan paikkaan kun olen mies ja vieläpä sellainen ihminen, joka suhtautuu ihan luontevasti siihen että kaikille ei ole jaettu yhtä hyviä kortteja elämässä, edes pariutumismielessä.
Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin kasvatus. Tytöthän yleensä kasvatetaan poikia tarkemmin siihen, että pitää olla kiltti ja ei saa olla ilkeä kenellekään. Ei saa sanoa eikä edes ajatella mitään pahaa kenestäkään. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja sitä rataa. Siihen vielä Disney-elokuvat ja muut romanttiset sälät päälle. Varttuessaan työstä naiseksi tapahtuu sitten ehkä toinen seuraavista:
A) Oppi on mennyt perille niin hyvin, että nainen on ihan tosissaan sisäistänyt maailmankuvan, jossa jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja rakkauden löytyminen on puhdasta mystiikkaa, ihanaa satua ja jokaiselle on se oikea tuolla jossakin. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, eikä varallisuudella tai statuksellakaan. Kaikki löytävät rakkauden kohtalon johdattamina ja kaikki on kaunista ja mahtavaa sillä saralla. Tätä illuusiota vahvistaa entisestään se, jos nainen sattuu itse olemaan erityisen viehättävä. Tällöin hänen näkökulmastaan kumppanin löytäminen on helppoa ja yksinkertaista, tavattiin vain siellä ja alettiin jutella ja niin edelleen. Ei ole mitään torjumisen tai jopa nöyryytyksen kokemuksia ja loputonta etsintää ja pohdiskelua ja raadollisuutta. Ei koskaan joudu miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti vetää toisiaan kohti ja mitä siihen vaaditaan, kun otetaan biologiset ja muut reaalimaailman faktat huomioon. Toisaalta tämä selittäisi myös sen harhan, mikä seiskan naisille helposti syntyy kun he saavat joskus seksiä ysin miehiltä ja luulevat sen tarkoittavan että saisivat ysin miehen myös parisuhteeseen.
B)Nainen huomaa varttuessaan, ettei se nyt ihan niin menekään kuten on opetettu. Onkin oikeasti rumia ihmisiä ja köyhiä ja eri syistä luotaantyöntäviä. Nallekarkit eivät mene tasan. Se yksi omista kavereistakin on ihan hervottomasti ylipainoinen, ei ihme ettei ole hirveästi sutinaa ollut. Herranjumala, saako näin ajatella? Olenko jotenkin viallinen, kun en osaa nähdä kaikkia ihmisiä kauniina ja hienoina? Ei tätä ainakaan ääneen saa sanoa, muuten minua aletaan paheksua tai minua ei enää pidetä hyvänä naisena. Äkkiä siis Disney-raita päälle ja mantra päälle, kaikki ovat kauniita ja kaikille on joku jossain, lallallallallaa.
Oletko puhunut noista ajatuksistasi muiden kanssa? Keskustellut naisten kanssa, heittänyt heille tuon teoriasi? Millaisen vastaanoton olet saanut?
Edelleen: ymmärsin jo ala-asteella, että toiset ovat suositumpia kuin toiset.
En ole keskustellut varmaan kenenkään kanssa, harva niin varmaankaan tekee koska jokainen kyllä tietää tämän, kyse on vain kieltämisen eri asteista. Itsekin toteat, että olet ymmärtänyt sen jo ala-asteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.
Ap (myös entinen volyymideittailija)
Ei pidä myöskään unohtaa, että tasoteoria pätee myös oikeassa elämässä.
Koko elämäni aikana ne naiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta ovat täysin poikkeuksetta liian matalatasoisia. Esim koulussa se luokan epäviehättävin ja pullein nainen kysyy kahville ja työpaikalla se epäviehättävä nainen kysyy että oletko sinkkumiehiä.
Naisten mielestä oma ulkonäkö ei vaikuta asiaan, mutta miehet voivat kertoa totuuden, että se on juurikin se määrittelevä tekijä kiinnostuksen takana.
Tasoteoria ei päde missään. Sellaista teoriaa ei edes ole. Kyseessä on vain minimalistisen pienen ihmisryhmän hajanainen kokoelma mietelauseita johdettuna subjektiivisista kokemuksista ja anekdooteista. Pelkkää ripulia. Maailma sen sijaan on ihan toisen näköinen, jos kääntää katseen pois omasta navasta ja uhrinviittansa aukaisee.
Päinvastoin, tasoteoria pätee armottomasti, mutta viehättävien ihmisten ei tarvitse kohdata sen raadollisuutta koska he pääsevät valitsemaan kumppaninsa paljon vapaammin, joten he sokeutuvat koko ilmiölle. Lisäksi naiset haluavat selitellä asiat kauniimmiksi ja romanttisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, siinä on suorastaan eskapistista kauhua taustalla.
Avaa toki meille tuo eskapistinen kauhu. Miksi meillä naisilla on tarve selitellä ja mikä meitä kauhistuttaa?
Jaa, nyt pistit kyllä pahaan paikkaan kun olen mies ja vieläpä sellainen ihminen, joka suhtautuu ihan luontevasti siihen että kaikille ei ole jaettu yhtä hyviä kortteja elämässä, edes pariutumismielessä.
Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin kasvatus. Tytöthän yleensä kasvatetaan poikia tarkemmin siihen, että pitää olla kiltti ja ei saa olla ilkeä kenellekään. Ei saa sanoa eikä edes ajatella mitään pahaa kenestäkään. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja sitä rataa. Siihen vielä Disney-elokuvat ja muut romanttiset sälät päälle. Varttuessaan työstä naiseksi tapahtuu sitten ehkä toinen seuraavista:
A) Oppi on mennyt perille niin hyvin, että nainen on ihan tosissaan sisäistänyt maailmankuvan, jossa jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja rakkauden löytyminen on puhdasta mystiikkaa, ihanaa satua ja jokaiselle on se oikea tuolla jossakin. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, eikä varallisuudella tai statuksellakaan. Kaikki löytävät rakkauden kohtalon johdattamina ja kaikki on kaunista ja mahtavaa sillä saralla. Tätä illuusiota vahvistaa entisestään se, jos nainen sattuu itse olemaan erityisen viehättävä. Tällöin hänen näkökulmastaan kumppanin löytäminen on helppoa ja yksinkertaista, tavattiin vain siellä ja alettiin jutella ja niin edelleen. Ei ole mitään torjumisen tai jopa nöyryytyksen kokemuksia ja loputonta etsintää ja pohdiskelua ja raadollisuutta. Ei koskaan joudu miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti vetää toisiaan kohti ja mitä siihen vaaditaan, kun otetaan biologiset ja muut reaalimaailman faktat huomioon. Toisaalta tämä selittäisi myös sen harhan, mikä seiskan naisille helposti syntyy kun he saavat joskus seksiä ysin miehiltä ja luulevat sen tarkoittavan että saisivat ysin miehen myös parisuhteeseen.
B)Nainen huomaa varttuessaan, ettei se nyt ihan niin menekään kuten on opetettu. Onkin oikeasti rumia ihmisiä ja köyhiä ja eri syistä luotaantyöntäviä. Nallekarkit eivät mene tasan. Se yksi omista kavereistakin on ihan hervottomasti ylipainoinen, ei ihme ettei ole hirveästi sutinaa ollut. Herranjumala, saako näin ajatella? Olenko jotenkin viallinen, kun en osaa nähdä kaikkia ihmisiä kauniina ja hienoina? Ei tätä ainakaan ääneen saa sanoa, muuten minua aletaan paheksua tai minua ei enää pidetä hyvänä naisena. Äkkiä siis Disney-raita päälle ja mantra päälle, kaikki ovat kauniita ja kaikille on joku jossain, lallallallallaa.
Täysosuma. Ketjun paras ja totuudenmukaisin viesti.
Analysoipa vähän: mikä tuossa oli hienoa ja totuudenmukaista? Minusta tuo oli harhainen, provosoiva ja omituinen viesti.
Saisiko vasta-analyysia? Mikä oli harhaista, provosoivaa ja omituista? Toki kuten sanoin, niin miehenä en voi kuin arvailla miksi naiset näkevät tämän asian niin eri tavalla, joten on hyvin mahdollista että olen täysin väärillä jäljillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.
Ap (myös entinen volyymideittailija)
Ei pidä myöskään unohtaa, että tasoteoria pätee myös oikeassa elämässä.
Koko elämäni aikana ne naiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta ovat täysin poikkeuksetta liian matalatasoisia. Esim koulussa se luokan epäviehättävin ja pullein nainen kysyy kahville ja työpaikalla se epäviehättävä nainen kysyy että oletko sinkkumiehiä.
Naisten mielestä oma ulkonäkö ei vaikuta asiaan, mutta miehet voivat kertoa totuuden, että se on juurikin se määrittelevä tekijä kiinnostuksen takana.
Tasoteoria ei päde missään. Sellaista teoriaa ei edes ole. Kyseessä on vain minimalistisen pienen ihmisryhmän hajanainen kokoelma mietelauseita johdettuna subjektiivisista kokemuksista ja anekdooteista. Pelkkää ripulia. Maailma sen sijaan on ihan toisen näköinen, jos kääntää katseen pois omasta navasta ja uhrinviittansa aukaisee.
Päinvastoin, tasoteoria pätee armottomasti, mutta viehättävien ihmisten ei tarvitse kohdata sen raadollisuutta koska he pääsevät valitsemaan kumppaninsa paljon vapaammin, joten he sokeutuvat koko ilmiölle. Lisäksi naiset haluavat selitellä asiat kauniimmiksi ja romanttisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, siinä on suorastaan eskapistista kauhua taustalla.
Avaa toki meille tuo eskapistinen kauhu. Miksi meillä naisilla on tarve selitellä ja mikä meitä kauhistuttaa?
Jaa, nyt pistit kyllä pahaan paikkaan kun olen mies ja vieläpä sellainen ihminen, joka suhtautuu ihan luontevasti siihen että kaikille ei ole jaettu yhtä hyviä kortteja elämässä, edes pariutumismielessä.
Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin kasvatus. Tytöthän yleensä kasvatetaan poikia tarkemmin siihen, että pitää olla kiltti ja ei saa olla ilkeä kenellekään. Ei saa sanoa eikä edes ajatella mitään pahaa kenestäkään. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja sitä rataa. Siihen vielä Disney-elokuvat ja muut romanttiset sälät päälle. Varttuessaan työstä naiseksi tapahtuu sitten ehkä toinen seuraavista:
A) Oppi on mennyt perille niin hyvin, että nainen on ihan tosissaan sisäistänyt maailmankuvan, jossa jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja rakkauden löytyminen on puhdasta mystiikkaa, ihanaa satua ja jokaiselle on se oikea tuolla jossakin. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, eikä varallisuudella tai statuksellakaan. Kaikki löytävät rakkauden kohtalon johdattamina ja kaikki on kaunista ja mahtavaa sillä saralla. Tätä illuusiota vahvistaa entisestään se, jos nainen sattuu itse olemaan erityisen viehättävä. Tällöin hänen näkökulmastaan kumppanin löytäminen on helppoa ja yksinkertaista, tavattiin vain siellä ja alettiin jutella ja niin edelleen. Ei ole mitään torjumisen tai jopa nöyryytyksen kokemuksia ja loputonta etsintää ja pohdiskelua ja raadollisuutta. Ei koskaan joudu miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti vetää toisiaan kohti ja mitä siihen vaaditaan, kun otetaan biologiset ja muut reaalimaailman faktat huomioon. Toisaalta tämä selittäisi myös sen harhan, mikä seiskan naisille helposti syntyy kun he saavat joskus seksiä ysin miehiltä ja luulevat sen tarkoittavan että saisivat ysin miehen myös parisuhteeseen.
B)Nainen huomaa varttuessaan, ettei se nyt ihan niin menekään kuten on opetettu. Onkin oikeasti rumia ihmisiä ja köyhiä ja eri syistä luotaantyöntäviä. Nallekarkit eivät mene tasan. Se yksi omista kavereistakin on ihan hervottomasti ylipainoinen, ei ihme ettei ole hirveästi sutinaa ollut. Herranjumala, saako näin ajatella? Olenko jotenkin viallinen, kun en osaa nähdä kaikkia ihmisiä kauniina ja hienoina? Ei tätä ainakaan ääneen saa sanoa, muuten minua aletaan paheksua tai minua ei enää pidetä hyvänä naisena. Äkkiä siis Disney-raita päälle ja mantra päälle, kaikki ovat kauniita ja kaikille on joku jossain, lallallallallaa.
Täysosuma. Ketjun paras ja totuudenmukaisin viesti.
Analysoipa vähän: mikä tuossa oli hienoa ja totuudenmukaista? Minusta tuo oli harhainen, provosoiva ja omituinen viesti.
Tuo viestihän antoi meille loogisen ja selkeän teorian siitä miksi tietyt (ei kaikki!) ihmiset ajattelevat tietyllä tavalla. Hyvä kirjoitus.
Jos pidit tuota viestiä omituisena, kertoo se kyllä enemmänkin vain sinusta. Onko sinulla vaikeuksia käsitellä erilaisia teorioita ja ajatuksia maailmasta ja ihmisten psykologiasta ja käyttäytymisestä, vai päädytkö useinkin sellaiseen olotilaan että jonkun muun kommentti tai näkemys vain satuttaa tunteitasi? Ikään kuin jonkun muun mielipide on henkilökohtainen hyökkäys sinua kohtaan?
Ei, ei ole vaikeuksia. Opiskelin sosiaalipsykologiaa sivuaineena ja psykologiaakin olen opiskellut + erään sitä liippaavan ammatillisen pätevyyden. Ei minun tunteitani tämän palstan kautta satuteta. Omituinen tuo oli siksi, että en tunne ainuttakaan naista, jonka voisin kuvitella ajattelevan tuolla tavalla. Koko tuo maailmankuva on minulle aivan käsittämätön.
Mutta ehkä se selittyy sillä, että tunnen ihan todellisia naisia, ystävinäni on enimmäkseen koulutettuja aikuisia naisia, mutta työni kautta tunnen myös 18-30 vuotiaita. En kerta kaikkiaan tunnista mitään Disney-maailmoja tai muutenkaan noin lapsellisesti kahtiajakautuneita ajatusmaailmoja. Enkä jaksa edes aloittaa siitä, kummalta vaaditaan korkeampaa tasoa, yhden yön hoidolta vai puolisolta. Sekin keskustelu on käyty kymmeniä ellei satoja kertoja.
Sinun taustallasi olisi mielenkiintoista kuulla oma teoriasi asiasta. Vai oletko samaa mieltä edes siitä, että naiset näkevät asian eri tavalla kuin miehet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.
Ap
Kaikki miehet ovat samaa mieltä tästä vaikka naiset eivät myönnä noin käyttäytyvänsä, ehkä eivät tiedosta omaa ulkonäön tasoa tai aliarvioivat miesten tason..
Ok. Ja mitä sitten? Haluat puhua kemian sijaan tasoista, ok. Minulla on miehelle tasan kaksi tasoa: herättää kiinnostuksen (johon yleensä sisältyy kemioiden kohtaaminen) tai ei herätä kiinnostusta. Oman ulkonäköni tasolla ei ole siihen mitään merkitystä. En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa määrittelisin (tai käyttäisin ulkopuolisten tekemää määritelmää) oman ulkonäköni ja sen perusteella alkaisin etsiä vastinkappaletta. Ei, vaan jos en olisi kohdannut miestä, johon ihastuin ensisilmäyksellä, olisin sinkku. Ja uskallan väittää, että lähes kaikki naiset ajattelevat samalla tavalla. Ihan ilman mitään aukikirjoitettuja tasoja, joiden mukaan heidän kuuluisi swaippailla ja treffailla ja ryhtyä suhteeseen.
Parisuhde kun on edelleen ihan vapaaehtoista, yksinkin saa olla, ellei kohtaa ihmistä johon rakastuu.
Tässä ketjussa on useampi "volyymideittailija" -mies kuvannut samaa ilmiötä: mitä epäviehättävämpi se tavattu nainen oli, sitä todennäköisemmin ko. nainen laittoi treffien jälkeen viestiä tälle miehelle pyytäen uutta tapaamista.
Eli jos näitä miehiä uskomme, niin naisen omalla ulkonäöllä näyttäisi olevan valtava vaikutus naisen miestä kohtaan kokemaan kiinnostukseen.
No jos noin on, niin mitä se tarkoittaa miesten kannalta?
Jos se noin on, niin se tarkoittaa että miehen kannattaa maksimoida ulkonäkönsä menestyäkseen parisuhdemarkkinoilla ja saadakseen parhaan mahdollisen parin itselleen:
-salille mars
-vaatetus kuntoon
-ihonhoito kuntoon
-hiukset kuntoon (fina/mino)
-jopa plastiikkakirurgia käyttöön, ääritapauksissa(Tai sitten vaihtoehtoisesti voi odottaa että se kemia tulee ja pelastaa 🙂)
Miehen on äärimmäisen hankalaa nostaa tasoansa koska miehen taso muodostuu naamasta, pituudesta ja tietynlaisesta luonteesta ja korkeasta statuksesta, kaikista ei voi tulla lääkärijuristilentäjiä.
Kropan parantaminen ym on melkeinpä hukattua aikaa jos sen tekee naisia varten.
Niinpä. Ja niinhän se on, että vain ja ainoastaan lääkärijuristilentäjät ovat parisuhteessa. Sinunkaan tuttavapiiriisi, sukulaisiisi, naapureihisi, työkavereihisi jne ei kuulu yhtään tavallista miestä, jolla olisi tyttöystävä tai puoliso, eikö totta?
Veikkaanpa edelleen että näille miehille, jotka valittavat kun vain "huipputason miehet" pariutuvat, kelpaa itselleen vaan ne kaikkein tavoitelluimmat naiset, joilla ottajia on ihan liiaksi asti.
Eli huipputason miehille huiputason naiset.
Tasoteoria olikin totta.
Kummasti se menee aina niin että tasot kiistetään, mutta jos mies haaveilee itseään tasokkaammasta naisesta, naiset ovat välittömästä huomauttamassa että kannattaisi katsella oman tasoisiaan.
Se ei tee tasoteoriasta totta, että yltiöpinnalliset kilipäät parveilevat sankoin joukoin huippukauniiden naisten ympärillä, vaikka on selkeetä, että suurin osa näistä on tälle täysin yhdentekeviä.
"Aina" - mihin tilastofaktaan tämä väittämä perustuu?
Mutta se tekee että kauniin naisen valinta on joku niistä komeista miehistä, ei suinkaan ruma mies.
Eikä nainen nyt yllättäin valitsekaan rahan/statuksen perusteella, kuten täällä on usein väitetty?
LMS = looks, money, status.
Oletko huomannut että pariskunnissa joissa mies on esimerkiksi rumempi tai/ja reippaasti vanhempi, mies on hämmästyttävän usein rahakas?
Pääpointti oli että yritit taas hakea sitä keistä miehistä nainen ei kiinnostu (nainen ei kiinnostunut komeasta miehestä =tasoteoria ei ole totta). Se on yksi ja sama, jos nainen kuitenkin kiinnostuu jostain muusta komeasta miehestä.
Sinun on ihan turha miettiä, onko ”tasoteoria” totta, koska totta on se, ettei koko teoriaa edes ole olemassa. Olematon harvoin on totta.
Kyse on mielipiteestä. Ei teoriasta.
Jo satoja vuosia ennen kuin mistään tasoteorioista oltiin edes puhuttu, ihmiset mittailivat itsejään ja toisiaan ja miettivät, että "riitänköhän minä tuolle?" tai "olenko minä tarpeeksi kaunis tuolle?" jne.
Todellisuus on aina ollut olemassa. On aina ollut kauniimpia ja rumempia ihmisiä, menevämpiä, sosiaalisempia, rohkeampia, rikkaampia jne jne.
Ja tämä on juuri se asia, jonka jokainen oppii jo päiväkodissa. Toiset ovat suositumpia kuin toiset. Ihmisen tasosta se ei kerro mitään ja siksi tasoteoria on onneton pelkistys, joka ei huomioi edes niin olennaista asiaa kuin ikää. Mutta saahan sitä suosiota/haluttavuutta/kauneutta/komeutta tasoksikin nimittää.
Kyllästymiseen asti kysyn nyt silti: mitä sitten? Toivoisin, että joku naiseton mies havahtuisi itse kysymään sitä. Huomaisi, että keisarilla ei ole vaatteita eli samaa teoria jankutetaan ja jankutetaan, mutta siinä kaikki. Kysyisi, että "Mitä tämä siis tarkoittaa minun kannaltani?"
Sinulla ja monella muullakin ongelma tuntuu olevan vain siinä taso-sanassa, vaikka tunnustatte ja tunnistatte kyseisen ilmiön olemassolon ihan täydellisesti. Mikä siinä sanassa on niin pelottavaa, miksei sitä voi käyttää?
Voi jeesusmaaria.. kun juuri sanoin, että se pelkistää liikaa. Ihminen ei ole kutistettavissa yhdeksi tasonumeroksi. Voidaan toki käyttää sitä sanaa jos halutaan käydä keskustelua yksinkertaisilla termeillä, mutta en ymmärrä mitä vikaa on sanassa haluttavuus. Miksi pitää väen vängällä sanoa, että toiset ovat tasokkaampia kuin toiset sen sijaan, että sanoisi, että toiset ovaat halutumpia kuin toiset?
Jaa, että ihmisen voi kuitenkin kutistaa pelkkään haluttavuus-sanaan?
Eihän se mitään kutista vaan kuvaa dynamiikkaa ihmisten välillä. Haluan jotakuta mutta en halua toista. Jotakuta haluaa useampikin.
Edelleenkään en ymmärrä miksei taso-sana täyttäisi ihan samaa funktiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.
Ap (myös entinen volyymideittailija)
Ei pidä myöskään unohtaa, että tasoteoria pätee myös oikeassa elämässä.
Koko elämäni aikana ne naiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta ovat täysin poikkeuksetta liian matalatasoisia. Esim koulussa se luokan epäviehättävin ja pullein nainen kysyy kahville ja työpaikalla se epäviehättävä nainen kysyy että oletko sinkkumiehiä.
Naisten mielestä oma ulkonäkö ei vaikuta asiaan, mutta miehet voivat kertoa totuuden, että se on juurikin se määrittelevä tekijä kiinnostuksen takana.
Tasoteoria ei päde missään. Sellaista teoriaa ei edes ole. Kyseessä on vain minimalistisen pienen ihmisryhmän hajanainen kokoelma mietelauseita johdettuna subjektiivisista kokemuksista ja anekdooteista. Pelkkää ripulia. Maailma sen sijaan on ihan toisen näköinen, jos kääntää katseen pois omasta navasta ja uhrinviittansa aukaisee.
Päinvastoin, tasoteoria pätee armottomasti, mutta viehättävien ihmisten ei tarvitse kohdata sen raadollisuutta koska he pääsevät valitsemaan kumppaninsa paljon vapaammin, joten he sokeutuvat koko ilmiölle. Lisäksi naiset haluavat selitellä asiat kauniimmiksi ja romanttisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, siinä on suorastaan eskapistista kauhua taustalla.
Avaa toki meille tuo eskapistinen kauhu. Miksi meillä naisilla on tarve selitellä ja mikä meitä kauhistuttaa?
Jaa, nyt pistit kyllä pahaan paikkaan kun olen mies ja vieläpä sellainen ihminen, joka suhtautuu ihan luontevasti siihen että kaikille ei ole jaettu yhtä hyviä kortteja elämässä, edes pariutumismielessä.
Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin kasvatus. Tytöthän yleensä kasvatetaan poikia tarkemmin siihen, että pitää olla kiltti ja ei saa olla ilkeä kenellekään. Ei saa sanoa eikä edes ajatella mitään pahaa kenestäkään. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja sitä rataa. Siihen vielä Disney-elokuvat ja muut romanttiset sälät päälle. Varttuessaan työstä naiseksi tapahtuu sitten ehkä toinen seuraavista:
A) Oppi on mennyt perille niin hyvin, että nainen on ihan tosissaan sisäistänyt maailmankuvan, jossa jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja rakkauden löytyminen on puhdasta mystiikkaa, ihanaa satua ja jokaiselle on se oikea tuolla jossakin. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, eikä varallisuudella tai statuksellakaan. Kaikki löytävät rakkauden kohtalon johdattamina ja kaikki on kaunista ja mahtavaa sillä saralla. Tätä illuusiota vahvistaa entisestään se, jos nainen sattuu itse olemaan erityisen viehättävä. Tällöin hänen näkökulmastaan kumppanin löytäminen on helppoa ja yksinkertaista, tavattiin vain siellä ja alettiin jutella ja niin edelleen. Ei ole mitään torjumisen tai jopa nöyryytyksen kokemuksia ja loputonta etsintää ja pohdiskelua ja raadollisuutta. Ei koskaan joudu miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti vetää toisiaan kohti ja mitä siihen vaaditaan, kun otetaan biologiset ja muut reaalimaailman faktat huomioon. Toisaalta tämä selittäisi myös sen harhan, mikä seiskan naisille helposti syntyy kun he saavat joskus seksiä ysin miehiltä ja luulevat sen tarkoittavan että saisivat ysin miehen myös parisuhteeseen.
B)Nainen huomaa varttuessaan, ettei se nyt ihan niin menekään kuten on opetettu. Onkin oikeasti rumia ihmisiä ja köyhiä ja eri syistä luotaantyöntäviä. Nallekarkit eivät mene tasan. Se yksi omista kavereistakin on ihan hervottomasti ylipainoinen, ei ihme ettei ole hirveästi sutinaa ollut. Herranjumala, saako näin ajatella? Olenko jotenkin viallinen, kun en osaa nähdä kaikkia ihmisiä kauniina ja hienoina? Ei tätä ainakaan ääneen saa sanoa, muuten minua aletaan paheksua tai minua ei enää pidetä hyvänä naisena. Äkkiä siis Disney-raita päälle ja mantra päälle, kaikki ovat kauniita ja kaikille on joku jossain, lallallallallaa.
Täysosuma. Ketjun paras ja totuudenmukaisin viesti.
Analysoipa vähän: mikä tuossa oli hienoa ja totuudenmukaista? Minusta tuo oli harhainen, provosoiva ja omituinen viesti.
Saisiko vasta-analyysia? Mikä oli harhaista, provosoivaa ja omituista? Toki kuten sanoin, niin miehenä en voi kuin arvailla miksi naiset näkevät tämän asian niin eri tavalla, joten on hyvin mahdollista että olen täysin väärillä jäljillä.
Olet väärillä jäljillä siinä että kuvittelet naisten ja miesten välillä olevan jokin ratkaiseva eroavaisuus sekä siinä että kuvittelet kaikkien miesten olevan kaltaisesi tunteeton ja pinnallinen friikki. T. Mies sivusta
Tästä ketjusta tulee vaan paha mieli :( Ymmärrän molempien osapuolten pointit, ja ajatukset aiheesta.
Tasoteoreetikon jankutukset korreloi omien kokemusten kanssa, olen tinderin perusteella rumahko mies ja livenä se ikuinen tosi hyvä tyyppi, mutta...
Kemiaa on olemassa, olen vierestä katsonut kun mun hyvä ystävä löysi nykyisen vaimonsa. Saa olla aika sokea, ellei "näe" sitä kemiaa niiden välillä, molempien pupillit oli lautasen kokoiset kun ne tapasivat :D
Muttajoo, tästä tulee vaan paha mieli kun en ole koskaan kokenut tällaista :(