Lue keskustelun säännöt.
Mitä kemia on ja kuinka sitä syntyy kahden ihmisen välille?
14.07.2020 |
Hyvin monitahoinen kysymys, mutta aloin pohtia tällaisia, kun tulin äskettäin kotiin treffeiltä, joissa juttu luisti hyvin ja oli kivaa, mutta kumpikaan meistä ei tuntenut kemiaa. Jääkö se kemia kiinni jostain yksittäisestä asiasta, joka ei ollut kohdallaan, vai onko kyseessä jotain monimutkaisempaa?
Kommentit (412)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.
Ap
Kaikki miehet ovat samaa mieltä tästä vaikka naiset eivät myönnä noin käyttäytyvänsä, ehkä eivät tiedosta omaa ulkonäön tasoa tai aliarvioivat miesten tason..
Ok. Ja mitä sitten? Haluat puhua kemian sijaan tasoista, ok. Minulla on miehelle tasan kaksi tasoa: herättää kiinnostuksen (johon yleensä sisältyy kemioiden kohtaaminen) tai ei herätä kiinnostusta. Oman ulkonäköni tasolla ei ole siihen mitään merkitystä. En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa määrittelisin (tai käyttäisin ulkopuolisten tekemää määritelmää) oman ulkonäköni ja sen perusteella alkaisin etsiä vastinkappaletta. Ei, vaan jos en olisi kohdannut miestä, johon ihastuin ensisilmäyksellä, olisin sinkku. Ja uskallan väittää, että lähes kaikki naiset ajattelevat samalla tavalla. Ihan ilman mitään aukikirjoitettuja tasoja, joiden mukaan heidän kuuluisi swaippailla ja treffailla ja ryhtyä suhteeseen.
Parisuhde kun on edelleen ihan vapaaehtoista, yksinkin saa olla, ellei kohtaa ihmistä johon rakastuu.
Tässä ketjussa on useampi "volyymideittailija" -mies kuvannut samaa ilmiötä: mitä epäviehättävämpi se tavattu nainen oli, sitä todennäköisemmin ko. nainen laittoi treffien jälkeen viestiä tälle miehelle pyytäen uutta tapaamista.
Eli jos näitä miehiä uskomme, niin naisen omalla ulkonäöllä näyttäisi olevan valtava vaikutus naisen miestä kohtaan kokemaan kiinnostukseen.
No jos noin on, niin mitä se tarkoittaa miesten kannalta?
Jos se noin on, niin se tarkoittaa että miehen kannattaa maksimoida ulkonäkönsä menestyäkseen parisuhdemarkkinoilla ja saadakseen parhaan mahdollisen parin itselleen:
-salille mars
-vaatetus kuntoon
-ihonhoito kuntoon
-hiukset kuntoon (fina/mino)
-jopa plastiikkakirurgia käyttöön, ääritapauksissa(Tai sitten vaihtoehtoisesti voi odottaa että se kemia tulee ja pelastaa 🙂)
Miehen on äärimmäisen hankalaa nostaa tasoansa koska miehen taso muodostuu naamasta, pituudesta ja tietynlaisesta luonteesta ja korkeasta statuksesta, kaikista ei voi tulla lääkärijuristilentäjiä.
Kropan parantaminen ym on melkeinpä hukattua aikaa jos sen tekee naisia varten.
Niinpä. Ja niinhän se on, että vain ja ainoastaan lääkärijuristilentäjät ovat parisuhteessa. Sinunkaan tuttavapiiriisi, sukulaisiisi, naapureihisi, työkavereihisi jne ei kuulu yhtään tavallista miestä, jolla olisi tyttöystävä tai puoliso, eikö totta?
Veikkaanpa edelleen että näille miehille, jotka valittavat kun vain "huipputason miehet" pariutuvat, kelpaa itselleen vaan ne kaikkein tavoitelluimmat naiset, joilla ottajia on ihan liiaksi asti.
Eli huipputason miehille huiputason naiset.
Tasoteoria olikin totta.
Kummasti se menee aina niin että tasot kiistetään, mutta jos mies haaveilee itseään tasokkaammasta naisesta, naiset ovat välittömästä huomauttamassa että kannattaisi katsella oman tasoisiaan.
Se ei tee tasoteoriasta totta, että yltiöpinnalliset kilipäät parveilevat sankoin joukoin huippukauniiden naisten ympärillä, vaikka on selkeetä, että suurin osa näistä on tälle täysin yhdentekeviä.
"Aina" - mihin tilastofaktaan tämä väittämä perustuu?
Mutta se tekee että kauniin naisen valinta on joku niistä komeista miehistä, ei suinkaan ruma mies.
Eikä nainen nyt yllättäin valitsekaan rahan/statuksen perusteella, kuten täällä on usein väitetty?
LMS = looks, money, status.
Oletko huomannut että pariskunnissa joissa mies on esimerkiksi rumempi tai/ja reippaasti vanhempi, mies on hämmästyttävän usein rahakas?
Pääpointti oli että yritit taas hakea sitä keistä miehistä nainen ei kiinnostu (nainen ei kiinnostunut komeasta miehestä =tasoteoria ei ole totta). Se on yksi ja sama, jos nainen kuitenkin kiinnostuu jostain muusta komeasta miehestä.
Sinun on ihan turha miettiä, onko ”tasoteoria” totta, koska totta on se, ettei koko teoriaa edes ole olemassa. Olematon harvoin on totta.
Kyse on mielipiteestä. Ei teoriasta.
Jo satoja vuosia ennen kuin mistään tasoteorioista oltiin edes puhuttu, ihmiset mittailivat itsejään ja toisiaan ja miettivät, että "riitänköhän minä tuolle?" tai "olenko minä tarpeeksi kaunis tuolle?" jne.
Todellisuus on aina ollut olemassa. On aina ollut kauniimpia ja rumempia ihmisiä, menevämpiä, sosiaalisempia, rohkeampia, rikkaampia jne jne.
Ja tämä on juuri se asia, jonka jokainen oppii jo päiväkodissa. Toiset ovat suositumpia kuin toiset. Ihmisen tasosta se ei kerro mitään ja siksi tasoteoria on onneton pelkistys, joka ei huomioi edes niin olennaista asiaa kuin ikää. Mutta saahan sitä suosiota/haluttavuutta/kauneutta/komeutta tasoksikin nimittää.
Kyllästymiseen asti kysyn nyt silti: mitä sitten? Toivoisin, että joku naiseton mies havahtuisi itse kysymään sitä. Huomaisi, että keisarilla ei ole vaatteita eli samaa teoria jankutetaan ja jankutetaan, mutta siinä kaikki. Kysyisi, että "Mitä tämä siis tarkoittaa minun kannaltani?"
Sinulla ja monella muullakin ongelma tuntuu olevan vain siinä taso-sanassa, vaikka tunnustatte ja tunnistatte kyseisen ilmiön olemassolon ihan täydellisesti. Mikä siinä sanassa on niin pelottavaa, miksei sitä voi käyttää?
Voi jeesusmaaria.. kun juuri sanoin, että se pelkistää liikaa. Ihminen ei ole kutistettavissa yhdeksi tasonumeroksi. Voidaan toki käyttää sitä sanaa jos halutaan käydä keskustelua yksinkertaisilla termeillä, mutta en ymmärrä mitä vikaa on sanassa haluttavuus. Miksi pitää väen vängällä sanoa, että toiset ovat tasokkaampia kuin toiset sen sijaan, että sanoisi, että toiset ovaat halutumpia kuin toiset?
Jaa, että ihmisen voi kuitenkin kutistaa pelkkään haluttavuus-sanaan?
Ei, vaan haluttavuus kertoo, että nyt nimenomaan puhutaan vain ihmisen yhdestä puolesta; siitä, mikä liittyy pariutumiseen/ystävyyssuhteisiin. Sen sijaan taso-sana antaa ymmärtää, että ihmiselle on määritetty jokin universaali taso ihmisenä. Olen paljon enemmän kuin ulkonäköni tai ikäni (tasoteorian mukaan naisen olennaiset kriteerit); olen äiti, olen alani ammattilainen, sisko, tytär, ystävä, opiskelija, veronmaksaja, vapaaehtoistyöntekijä ja paljon, paljon muuta. Se, että joku voisi määritellä minut potentiaalisena parisuhde- tai seksikumppanina vaikkapa viitoseksi ei tarkoita, että tasoni ihmisenä on viitonen. se kertoo vain ja ainoastaan, ettei hän pidä minua kovin haluttavana.
Miksi haluttavuus-termi on teille niin vastenmielinen? Onko tuskallista todeta, että "en ole miehenä kovin haluttava" ja helpompi paeta neutraalin taso-sanan taakse ("tasoni ei ole kovin korkea")?
Minusta se kyllä ymmärretään, että taso-sana tässä kontekstissa liittyy nimenomaan pariutumiseen eikä kerro sen ulkopuolella ihmisen arvosta missään mielessä. Se, että olet sisko ja tytär ja ystävä tms. ei vaikuta tasoosi eikä myöskään haluttavuuteesi, mitään eroa ei siis ole näillä sanoilla tässä mielessä. Minun puolestani voidaan käyttää kumpaa vaan, se ei ole olennaista tässä vaan pelkkää semantiikkaa. Mutta jos haluttavuus-sana saa naiset paremmin mukaan keskusteluun, niin by all means.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä vaan ihmettelen, miten voi olla linjassa sellaisen kanssa, joka hakee muotoaa, ts. joustaa? Se kyllä kätevästi selittää ristiriidan, eli mitkä tahansa päinvastaiset ilmiöt selittyvät näppärästi keskenään ristiriitaisesti tasoteorialla, kuten aiemmin jo osoitin. Todellinen luojanluomaa-argumentti kerta kaikkiaan.
Ihan näin tiedeihmisen vinkkelistä voin todeta, että ei tule valmista. Ei ikinä.
Enpä olisi noin varma. Tasoteorian päälinjat ovat mielestäni ihan kohdillaan ja niillä pystyy selittämään ja ennustamaan tapahtumia melko onnistuneesti. Mutta kuten aina kun ihmisistä puhutaan, liikkuvia osia on paljon ja näkemykset heittelevät, etenkin kun niihin vaikutatvat ihmisten omat sisäiset demonit. Ei tätä mihinkään kiveen olla hakattu, keskustelua käydään, ilmiöitä ja selityksiä tarkennetaan ja kenttätestaus on päällä. Kuitenkin kyseessä ehkä laajimmin koskaan testauksessa ollut tai oleva ihmisen käyttäytymiseen liittyvä teoria, joka hakee lopullista muotoaan internetin keskusteluissa.
Ihan kuten litteän maan teoriakin.
Litteän maan teorian pystyy empiirisesti kuka tahansa todistamaan vääräksi nopeasti, tasoteoriaa taas ei - ja hyvästä syystä.
Johan se on tässä ketjussa kymmenen kertaa todistettu vääräksi, herranen aika sentään.
Yksi asia yhdistää litteämaauskovaisia ja tasouskovaisia. Se, että mikään todistus ei kelpaa.
Laita piruuttasi sitten lainaus yhdestäkin tällaisesta "todistuksesta". Ei ole silmään tullut, vänkääjä.
Tasoteoria on siis todistettu päteväksi missä ja kenen toimesta? Eipä ole näkynyt. Tiedoksi että käänteinen todistustaakka on pätemätön argumentti ja lähinnä huuhaan tunnusmerkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo satoja vuosia ennen kuin mistään tasoteorioista oltiin edes puhuttu, ihmiset mittailivat itsejään ja toisiaan ja miettivät, että "riitänköhän minä tuolle?" tai "olenko minä tarpeeksi kaunis tuolle?" jne.
Todellisuus on aina ollut olemassa. On aina ollut kauniimpia ja rumempia ihmisiä, menevämpiä, sosiaalisempia, rohkeampia, rikkaampia jne jne.
Osa surkimuksista tietysti elää tuollaisen jatkuvan negatiivisen ajattelun mukaan. Sitten on ne normaalit, jotka ihastuvat niihin, joihin sattuvat ihastumaan ja tekevät aloituksen tätä ihmistä kohtaan. Joskus onni on myötä ja joskus ei.
Ihan turha miettiä omassa päässään "riitänkö tuolle?" ennen kuin mitään on edes tapahtunut. Koska ei ole mitään kaavaa, jonka mukaan ihmiset ihastuvat, niin on aivan turha kuvitella näkevänsä toisen ihmisen sisimpään.
Harvemmin kukaan tietoisesti ajattelee että riitänkö tuolle, se prosessi tapahtuu alitajuisesti koska meillä jokaisella on sisäsyntyinen käsitys omasta tasostamme. Emme siis edes lähesty sellaisia jotka ovat selkeästi eri tasoa ja hakeudumme omankaltaistemme seuraan.
Sitten taas päästään näihin tapauksiin, jossa kadunkulman spuge (tai ainakin sellaista muistuttava) ryhtyy pokaamaan nättiä kassatyttöä tai hevari lähestyy sporttista naista.
No spugehan tekee sen ihan läpällä ja kännissä, ei ole mitään hävittävää elämässä muutenkaan. Mutta miksei hevari voi lähestyä sporttista naista? Ei siinä välitöntä tasoeroa ole pelkästään noilla spekseillä.
Kyllä ne välillä ihan tosissaan ovat, usko pois.
Eli pelkästään se motivoi hevaria lähestymään, että hän kokee olevansa samalla tasolla sen sporttisen naisen kanssa? Asia selvä. Minä en mistään tasoista osaa sanoa yhtään mitään, ainoa kysymys mikä itselläni herää on, onko heillä mitään yhteistä? Kun monelle nyt ei vaan riitä uuteen ihmiseen tutustumiseen parisuhdemielessä se, että he ovat jollain kuvitteellisella samalla tasolla.
Ei, vaan hevari on yksinkertaisesti ihastunut sporttiseen naiseen ja jossain takaraivossaa kokee, että hänellä voisi oikeasti olla mahdollisuus, ei siis havittele mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kemia on aina molemminpuolista"
Satun tuntemaan hyvin pätevän naistenmiehen, ollaan oltu tuttuja jo pari vuosikymmentä.
Sen perusteella kuinka moni nainen on kokenut tämän miehen kanssa kemiaa (vaikka miehelle nainen oli vain pano...mies kutsuu näitä rakastujia "roikkujiksi"), sanoisin ettei todellakaan ole.
Mies hankkiutuu naisista eroon vanhalla kaavalla "syy on minussa, ei sinussa". Roikkujat jäävät uskomaan että vahvaa kemiaa oli mutta mies ei nyt kyennyt suhteeseen.
Juuri näin. On aivan mieletön ja mielisairas se tekosyiden lista mihin olen törmännyt näillä tapauksilla kun ovat käyttäneet naista vain reikänään matkallaan kohti uusia seikkailuja ja parempitasoista kumppania...
Kemia on sitä, että heikkotasoisempi unelmoi siitä mitä ei voi saada.
Ei, kyllä kemia ja taso ovat eri asioita. Taso valitettavasti menee kemian edelle, jos tasoero on liian suuri. Miehenä tämä näkyy siten, että voi törmätä naisen jonka kanssa tulee hyvin juttuun, nainen kokee että sinulle voi puhua asioista yms. mutta toteaa sitten jossain vaiheessa, että sinusta tulee vielä mahtava mies.. jollekin toiselle.
Meillä on näkemysero tästä asiasta. Muistan joskus miten eräälle hyvin komealle kaverille rumat naiset(todellakin) ilmaisivat suurta rakkautta ja epätoivoisesti pommittivat tätä viesteillä viikkokaupalla - ja vain koska tämä oli heille hetken ystävällinen! Niin suuri on epätoivoisen ihmisen nälkä, että menee aivan maanisen hulluksi "kemioista" kun tämän (omassa)mielessä ilmenee edes jonkinlainen mahdollisuus saada jotain erittäin hyvätasoista.
Mehän olemme sitten samaa mieltä. Kemiaahan tuossa ei ollut, koska se on molemminpuolista ja tämä mies ei sellaista selvästikään tuntenut. Tai jos tunsi, se ei riittänyt koska tasoero oli ulkonäössä liian suuri. Nämä naiset taas eivät uskoneet tasoihin, joten luulivat että maaginen rakkaus mahdollistaa kaiken ja he voivat saada komistuksen itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.
Ap
Juu, olen osallistunut ja seurannut keskustelua mielenkiinnolla. En osaa päättää onko tämä "kemia" ilmiö oikeasti olemassa ja muutakin kun vain ulkonäköä, vai onko kemiaan uskominen vain jokin tämän ketjun naisten psykologinen selviytymiskeino koska ei haluta hyväksyä sitä että ulkonäkö on sekä miehille että naisille oikeasti se ehdottomasti tärkein kriteeri.
Ja onhan täällä ilmoittautunut naisia jotka ovat valinneet komeiden miesten sijaan itselleen ruman miehen, koska "kemia". Näiden tarinoiden uskottavuutta toki hieman syö se että olen itse elänyt ja kokenut jo paljon, ja itse en ole koskaan julkkis/miljonäärimaailman ulkopuolella tällaista pariskuntaa nähnyt.
Kannattaa käydä Prismassa tai ihan vain istua puistonpenkille ja katsella ympärilleen ja kas, näet paljon naisia jotka ovat valinneet/parituneet lyhyiden/rumien miesten kanssa. Ja jos vielä tarkkailet vaatetusta/autoja, huomaat ettei kysymys ole miljonääreistä/julkkiksista.
Kyllä kyllä, näinhän se prisma homma on. Mutta ne naiset ovat myös itse lihavia, rumia, lyhyitä jne.
Tässä oli puhe naisesta, jolle komeat miehet tarjosivat seuraansa, mutta nainen valitsi heidän sijaansa ruman ja lyhyen. Tämä ei ehkä käynyt ilmi viestistäni.
Minä näen Prismassa ja puistonpenkillä istuessani myös upeita, kauniita, seksikkäitä, nuoria naisia lihavien/rumien/vanhojen/köyhien miesten kanssa. Uskon vahvasti, että nämä naiset olisivat HALUTESSAAN saaneet myös niitä laatikkoleukalentäjäkirurgeja, mutta valinnet toisin. Ehkäpä kemian tai jonkun muun syyn vuoksi.
Tuskinpa. Olet nähnyt kavereita tai sisaruksia, et pariskuntia. Toki tuo voi olla tulosta myös siitä, että naisten ja miesten käsitykset kauniista naisista poikkeavat toisistaan. Eli ne sinusta upeat naiset eivät miesten silmissä ole upeita.
Kieltäminen ei auta sinua ymmärtämään maailmaa, uppoudut vaan syvemmälle harhaisiin uskomuksiisi.
Minä en ole se harhainen tässä, vaan ihmiset jotka luulevat että pariutuminen vain tapahtuu jotenkin mystisesti puhtaan rakkauden voimalla, kuten Disney-elokuvissa. Jos se helpottaa elämää niin siitä vain.
Kuules, kun se ei ole luuloa vaan ihan konkreettinen kokemus. Sinä et vaan suostu uskomaan, että on kokemuksia, joita kohdallesi ei ole osunut.
Samat sanat sinulle suoraan paluupostina. Mutta kerro ihmeessä lisää tästä kokemuskestasi, joka perustui puhtaalle magialle ilman mitään reaalimaailman tekijöitä.
Näytähän lainaus tekstistäni jossa olen vedonnut magiaan? Et pysty kuin olkinukkeiluun.
Jos mulla ja miljoonalla muulla on kokemus kemiasta ja sulla ja miljoonalla muulla ei ole, niin sinä et voi sanoa ”samat sanat” vedoten kokemusten yhtäläisyyteen olemassaoloargumentin perusteena. Ihan samalla lailla kuin sokeana syntynyt ei voi kieltää näköaistin olemassaoloa. Toisilla kiistatta on se ja sillä sipuli. Harmi että tässä nallekarkit ei menneet tasan, mutta sellaista on elämä. Jotkut kokevat mielettömän kemian ja jotkut eivät. Ei-puolueen on turha yrittää kääntää maailmaa nurilleen selitelläkseen tämän jotenkin muuten ympäri ja väittää että ei voi olla koska hekään eivät ole kokeneet vaan pisteyttävät kuppikokoa ja tilin saldoa.
Aa, no sitten puhuimme ristiin. Kyllä minä kemian tunnustan ja olen sitä kokenut itsekin. En vain usko että kemia yksinään riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.
Ap (myös entinen volyymideittailija)
Ei pidä myöskään unohtaa, että tasoteoria pätee myös oikeassa elämässä.
Koko elämäni aikana ne naiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta ovat täysin poikkeuksetta liian matalatasoisia. Esim koulussa se luokan epäviehättävin ja pullein nainen kysyy kahville ja työpaikalla se epäviehättävä nainen kysyy että oletko sinkkumiehiä.
Naisten mielestä oma ulkonäkö ei vaikuta asiaan, mutta miehet voivat kertoa totuuden, että se on juurikin se määrittelevä tekijä kiinnostuksen takana.
Tasoteoria ei päde missään. Sellaista teoriaa ei edes ole. Kyseessä on vain minimalistisen pienen ihmisryhmän hajanainen kokoelma mietelauseita johdettuna subjektiivisista kokemuksista ja anekdooteista. Pelkkää ripulia. Maailma sen sijaan on ihan toisen näköinen, jos kääntää katseen pois omasta navasta ja uhrinviittansa aukaisee.
Päinvastoin, tasoteoria pätee armottomasti, mutta viehättävien ihmisten ei tarvitse kohdata sen raadollisuutta koska he pääsevät valitsemaan kumppaninsa paljon vapaammin, joten he sokeutuvat koko ilmiölle. Lisäksi naiset haluavat selitellä asiat kauniimmiksi ja romanttisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, siinä on suorastaan eskapistista kauhua taustalla.
Avaa toki meille tuo eskapistinen kauhu. Miksi meillä naisilla on tarve selitellä ja mikä meitä kauhistuttaa?
Jaa, nyt pistit kyllä pahaan paikkaan kun olen mies ja vieläpä sellainen ihminen, joka suhtautuu ihan luontevasti siihen että kaikille ei ole jaettu yhtä hyviä kortteja elämässä, edes pariutumismielessä.
Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin kasvatus. Tytöthän yleensä kasvatetaan poikia tarkemmin siihen, että pitää olla kiltti ja ei saa olla ilkeä kenellekään. Ei saa sanoa eikä edes ajatella mitään pahaa kenestäkään. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja sitä rataa. Siihen vielä Disney-elokuvat ja muut romanttiset sälät päälle. Varttuessaan työstä naiseksi tapahtuu sitten ehkä toinen seuraavista:
A) Oppi on mennyt perille niin hyvin, että nainen on ihan tosissaan sisäistänyt maailmankuvan, jossa jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja rakkauden löytyminen on puhdasta mystiikkaa, ihanaa satua ja jokaiselle on se oikea tuolla jossakin. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, eikä varallisuudella tai statuksellakaan. Kaikki löytävät rakkauden kohtalon johdattamina ja kaikki on kaunista ja mahtavaa sillä saralla. Tätä illuusiota vahvistaa entisestään se, jos nainen sattuu itse olemaan erityisen viehättävä. Tällöin hänen näkökulmastaan kumppanin löytäminen on helppoa ja yksinkertaista, tavattiin vain siellä ja alettiin jutella ja niin edelleen. Ei ole mitään torjumisen tai jopa nöyryytyksen kokemuksia ja loputonta etsintää ja pohdiskelua ja raadollisuutta. Ei koskaan joudu miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti vetää toisiaan kohti ja mitä siihen vaaditaan, kun otetaan biologiset ja muut reaalimaailman faktat huomioon. Toisaalta tämä selittäisi myös sen harhan, mikä seiskan naisille helposti syntyy kun he saavat joskus seksiä ysin miehiltä ja luulevat sen tarkoittavan että saisivat ysin miehen myös parisuhteeseen.
B)Nainen huomaa varttuessaan, ettei se nyt ihan niin menekään kuten on opetettu. Onkin oikeasti rumia ihmisiä ja köyhiä ja eri syistä luotaantyöntäviä. Nallekarkit eivät mene tasan. Se yksi omista kavereistakin on ihan hervottomasti ylipainoinen, ei ihme ettei ole hirveästi sutinaa ollut. Herranjumala, saako näin ajatella? Olenko jotenkin viallinen, kun en osaa nähdä kaikkia ihmisiä kauniina ja hienoina? Ei tätä ainakaan ääneen saa sanoa, muuten minua aletaan paheksua tai minua ei enää pidetä hyvänä naisena. Äkkiä siis Disney-raita päälle ja mantra päälle, kaikki ovat kauniita ja kaikille on joku jossain, lallallallallaa.
Täysosuma. Ketjun paras ja totuudenmukaisin viesti.
Analysoipa vähän: mikä tuossa oli hienoa ja totuudenmukaista? Minusta tuo oli harhainen, provosoiva ja omituinen viesti.
Ei todellakaan ole, rumana naisena tällä maapallolla jo lähes 27 vuotta olleena voin vahvistaa tuon viestin olevan totuudenmukainen. Aina on kauniit naiset läpättämässä, kuinka kaikille löytyy joku ja että aito rakkaus ei katso ulkonäköä. He kuvittelevat siellä omassa harhaisessa päässään että se etuoikeutettu kohtelu jota he saavat kauneutensa vuoksi, on se kohtelu jota me rumemmat naiset myös saadaan. Ei voisi tuo olettamus olla kauempana totuudesta. He eivät näe maailmaa minkään muun kuin heidän oman näkökulmansa ja kokemustensa kautta, eivät kykene asettumaan muiden ihmisten asemaan. Usein törmään siihen että kauniit naiset suorastaan vähättelevät kokemiani negativiisia asioita rumana naisena liittyen pariutumiseen ja miehiin. Osa heistä on jopa suuttunut siitä, kun olen sanonut että miehet kohtelevat minua kuin roskaa. Todellakin elävät omassa fantasiamaailmassaan.
Juurikin näin, napakymppi. Hyväosaiset ihmiset haluavat torjua maailman realiteetit ja rumuuden vain, koska heidän ei tarvitse sitä itse kokea ja siitä kärsiä. Todella vastenmielinen ja pinnallinen tapa hahmottaa maailma ja olla eläytymättä toisten ihmisten asemaan.
Kauneus = hyväosaisuus? Mistä hemmetin mielisairaalasta käsin sinä osallistut?
Parempi olisi kysyä, että mistä vajakkihoitolasta itse? Kauneus on valtaa ja mahdollisuutta rakkauteen, seksuaalisuuteen, halutuksi tulemiseen, menestykseen ja lopulta myös onneen - vaikkei se sitä yksin takaakaan niin varmasti helpottaa ja paljon. Kysy keltä tahansa rumalta ihmiseltä, joka ei saa rakastaa ja tulla rakastetuksi tai edes halutuksi vain ulkonäkönsä tähden.
Esittämäsi on täysin uskonnollinen argumentti.
Tarkoititko siis että mun pitää kysyä asiasta ihmiseltä joka on jääräpäisen vakuuttunut yksinäisyytensä johtuvan ulkonäöstä?
Vai tarkoititko että asiasta on olemassa uskottavaa tutkimusta ja tilastoja, tai jossain on lista ihmisistä joille on määrätty yksinäisyys rumuuden vuoksi?
Enkö saa kysyä rumilta ihmisiltä jotka ovat pariutuneet onnellisesti? Miksen?
Miksei kysytä kauniilta mutta yksin jääneiltä mitään?
Hyvinpä heijastelet ja vänkäät päälle. Kysy ihan mitä mieleesi juolahtaa, keltä ikinä juolahtaa. Laitetaan kaikki argumentit parhaaseen mahdolliseen testiin. Kyllä sellainen minulle sopii. Kysy kaikkia noita asioita, mutta kysy rehellisesti.
Kysy rumalta, että vaihtaisiko tämä osia kauniin kanssa jos se olisi vain mahdollista.
No mutta eihän tuohon kysymykseen vastaaminen vastaa ollenkaan siihen, mitä edellä väitit.
Tietenkin köyhä vaihtaisi rikkaan kanssa, tummaihoinen valkoisen kanssa, monissa maissa nainen miehen kanssa ja miten milloinkin, koska on erilaisia asetelmia jonkin yksittäisen parametrin suhteen. Jos siis kysytään ja tietenkin täysin kuvitteellisesti, koska nämähän nyt ovat juuri sellaisia asioita, jotka eivät vaihdu.
Kuitenkin tummaihoinen köyhä nainen voi olla ihan tyytyväinen elämään ja elää jopa onnellisess aparisuhteessa, kun taas rikas valkoinen mies voi sur mata itsensä yksinäisyyden ja epätoivon vallassa.
Esittämäsi on täysin uskonnollinen argumentti. Rumuus (varsinkaan subjektiivisena kokemuksena itsestä) ei tuomitse ketään jäämään ilman rakkautta. Eikä tämä varsinkaan ole mikään tasoteorian todeksi osoittava. Kokoelma höpöväitteitä ei ole teoria.
Siis voi elämä. Eli kauneus siis on kuin onkin hyväosaisuutta, enkä täten olekaan mielisairaalapotilas.
Ja mitä ihmettä tuo höpötys, että "mustat haluaisivat olla valkoisia" oikein taas on?
Miten niin on hyväosaisuutta? Koetin havainnollistaa että mikä tahansa muuttuja voidaan vääntää samalla lailla hyväosaisuudeksi syystä että josssain asetelmassa mikä tahansa muuttuja voi tuoda jotain etua jossain asiassa. Tuo on siis vain ja ainoastaan ennakko-oletukseen perustuvalla mielivaltaiselle rajauksella perusteltu väittämä ja sellaisenakin kyseenalainen ja toteennäyttämätön. Siis tiivistettynä täysi yhdentekevää huuhaata.
Mustat haluaisivat olla valkoisia ihan yhtä suurella todennäköisyydellä kuin rumat kauniita ja naiset miehiä ja niin edelleen. Kokevat kärsivänsä siltä mitä ovat siksi mitä ovat ja johonkin rajaan saakka se on myös totta.
Kukaan ei silti voi elämänsä epäonnistumisia kaataa rumuuden, ihonväriin tai sukupuolen niskaan jos on vaan itse luovuttanut. Luovuttaminen on oma päätös ja valinta. Ei ole ihmistä jolla ei olisi jotain heikkouksia.
Sinulla on niin suuri ego ettet varmaan mahdu edes samaan huoneeseen kenenkään kanssa. Nytkin koitat kaivaa tietäsi epätoivoisesti asian vierestä selittelemällä omituisia epäolennaisuuksia ja luulojasi kuin jokin kehno asianajaja. En ole missään väittänyt etteikö olisi rumia ihmisiä, jotka selviäisivät maailmassa siitäkin huolimatta. Et voi kuitenkaan kikkailla paskaa kullaksi, ja kauneus on eittämättä etuoikeus ja suuri etu elämässä, rakkaudessa, halutatvuudessa jne, enkä ainakaan heti keksi mitään esimerkkejä sellaisista muuttujista miten rumuus voisi olla erityisesti kantajalleen eduksi - rinnastat rumuuden vielä lisäksi päälle sukupuoleen ja (mustaan)ihonväriin! Ja onpa sinulla pokkaa vielä väittää ettei rumuus korreloi rakkaudettomuuden ja epähaluttavuuden kanssa.
Ja edelleenkin omituinen väite, että mustat haluaisivat olla valkoisia. Mihin se oikein perustuu?
Ei sinulla ole varaa puhua mistään huuhaasta kyllä mitään.
Silloin kun koko viestin sisältö menee toisen sättimiseksi, lienee turha jatkaa. On selviö, että et kykene omaa näkökantaasi perustelemaan uskottavasti. Koko alkuperäinen ”kysy rumalta” on lähtökohtaisestikin jo täysin vääristynyt ja vääristävä metodi ja argumentti selvittää mitään. Lisäksi kuviot puhtaan oletuksen kysymyksen lopputuloksesta muka ”todisteeksi”. Mä voin todistaa sulle jumalan ja sen että olen avaruuskääpiö siriuksesta kehottamalla kysymään Torstilta joka mulle niin kertoi. Ootpa neropatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.
Ap
Juu, olen osallistunut ja seurannut keskustelua mielenkiinnolla. En osaa päättää onko tämä "kemia" ilmiö oikeasti olemassa ja muutakin kun vain ulkonäköä, vai onko kemiaan uskominen vain jokin tämän ketjun naisten psykologinen selviytymiskeino koska ei haluta hyväksyä sitä että ulkonäkö on sekä miehille että naisille oikeasti se ehdottomasti tärkein kriteeri.
Ja onhan täällä ilmoittautunut naisia jotka ovat valinneet komeiden miesten sijaan itselleen ruman miehen, koska "kemia". Näiden tarinoiden uskottavuutta toki hieman syö se että olen itse elänyt ja kokenut jo paljon, ja itse en ole koskaan julkkis/miljonäärimaailman ulkopuolella tällaista pariskuntaa nähnyt.
Kannattaa käydä Prismassa tai ihan vain istua puistonpenkille ja katsella ympärilleen ja kas, näet paljon naisia jotka ovat valinneet/parituneet lyhyiden/rumien miesten kanssa. Ja jos vielä tarkkailet vaatetusta/autoja, huomaat ettei kysymys ole miljonääreistä/julkkiksista.
Kyllä kyllä, näinhän se prisma homma on. Mutta ne naiset ovat myös itse lihavia, rumia, lyhyitä jne.
Tässä oli puhe naisesta, jolle komeat miehet tarjosivat seuraansa, mutta nainen valitsi heidän sijaansa ruman ja lyhyen. Tämä ei ehkä käynyt ilmi viestistäni.
Minä näen Prismassa ja puistonpenkillä istuessani myös upeita, kauniita, seksikkäitä, nuoria naisia lihavien/rumien/vanhojen/köyhien miesten kanssa. Uskon vahvasti, että nämä naiset olisivat HALUTESSAAN saaneet myös niitä laatikkoleukalentäjäkirurgeja, mutta valinnet toisin. Ehkäpä kemian tai jonkun muun syyn vuoksi.
Tuskinpa. Olet nähnyt kavereita tai sisaruksia, et pariskuntia. Toki tuo voi olla tulosta myös siitä, että naisten ja miesten käsitykset kauniista naisista poikkeavat toisistaan. Eli ne sinusta upeat naiset eivät miesten silmissä ole upeita.
Kieltäminen ei auta sinua ymmärtämään maailmaa, uppoudut vaan syvemmälle harhaisiin uskomuksiisi.
Minä en ole se harhainen tässä, vaan ihmiset jotka luulevat että pariutuminen vain tapahtuu jotenkin mystisesti puhtaan rakkauden voimalla, kuten Disney-elokuvissa. Jos se helpottaa elämää niin siitä vain.
Kuules, kun se ei ole luuloa vaan ihan konkreettinen kokemus. Sinä et vaan suostu uskomaan, että on kokemuksia, joita kohdallesi ei ole osunut.
Samat sanat sinulle suoraan paluupostina. Mutta kerro ihmeessä lisää tästä kokemuskestasi, joka perustui puhtaalle magialle ilman mitään reaalimaailman tekijöitä.
Näytähän lainaus tekstistäni jossa olen vedonnut magiaan? Et pysty kuin olkinukkeiluun.
Jos mulla ja miljoonalla muulla on kokemus kemiasta ja sulla ja miljoonalla muulla ei ole, niin sinä et voi sanoa ”samat sanat” vedoten kokemusten yhtäläisyyteen olemassaoloargumentin perusteena. Ihan samalla lailla kuin sokeana syntynyt ei voi kieltää näköaistin olemassaoloa. Toisilla kiistatta on se ja sillä sipuli. Harmi että tässä nallekarkit ei menneet tasan, mutta sellaista on elämä. Jotkut kokevat mielettömän kemian ja jotkut eivät. Ei-puolueen on turha yrittää kääntää maailmaa nurilleen selitelläkseen tämän jotenkin muuten ympäri ja väittää että ei voi olla koska hekään eivät ole kokeneet vaan pisteyttävät kuppikokoa ja tilin saldoa.
Aa, no sitten puhuimme ristiin. Kyllä minä kemian tunnustan ja olen sitä kokenut itsekin. En vain usko että kemia yksinään riittää.
Mihin?
Ketjun aihe on kemia. Täällä puhutaan kemiasta. Mistä sinä olet puhunut jos et kemiasta? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.
Ap (myös entinen volyymideittailija)
Ulkonäköperusteisessa kiinnostumisen esikarsinnassa ennen deittejä toimii massatasolla ulkonäkö tietenkin, koska se on se kriteeri. Ja nimenomaan massoissa eli tilastollisena totuutena. Tiedetään että on keskimääräisiä ihanneulkonäköjä ja luonnollisesti lähellä sellaista näöltään oleva saa eniten pintapuolisia kiinnostumisia osakseen. Ja tismalleen siihen se sitten jääkin. Tasoteoriaksi siitä ei ole. Siitä ei ole muuuksi kuin akateemisen mielenkiinnon kohteeksi, jos siihenkään. No, ehkä seksinukkien suunnittelijoille siitä on hyödyllistä tietoa raavittavissa.
Tinderin swaippausrutiineilla ei sitten olekaan edes tilastotietona enää yhtään mitään tekemistä aiheen kanssa, joka on kemia. Kemia ei synny kuvaa katsomalla vaan vuorovaikutuksessa livenä.
Ymmärtäähän sen ilman akaateemista tutkintoakin, että ne ketkä saavat eniten pintapuolista kiinnostusta, saavat käytännössä eniten mahdollisuuksia myös syvällisempiin kohtaamisiin. Kaikki on pintapuolista siinä vaiheessa kun ihmistä ei vielä tunne, ihan sama mikä ulkonäön taso on.
Joo, tuo on matemaattinen tosiasia. Se taas ei liity mitenkään tasoteoriaan eikä kemiaan. Siitä ei olla puhuttukaan.
Tottakai liittyy tasoteoriaan, kemiaan ei kylläkään.
Tietenkään ei liity. Se on fakta joka on täysin ymmärrettävä ja olemassa tasoteoriasta riippumatta eikä se tuota tasoteoriaan mitään, olipa se missä parametriasennossa tahansa. Gravitaatioteoriaa ei muuta se fakta, että leveämmästä tiimalasin aukosta valuu ajassa enemmän hiekanjyviä, eikä näillä asioilla ole mitään muutakaan yhteyttä toisiinsa.
Tällä palstalla nähdään, että kaikki eivät ymmärrä tasoteoriaa. Silloin on paikallaan selittää sitä, miksi jollain tavalla korkeatasoiset ihmiset saavat enemmän mahdollisuuksia parinmuodostukseen, joten tämä matemaattinen ilmiö liittyy ehdottomasti tasoteoriaan, vaikka on ymmärrettävissä myös ilman sitä.
Liirumlaarumisi ei riitä hämäämään sitä tosiasiaa että et perustellut väitettäsi mitenkään. Sanahelinää vailla sisältöä. Tasoteoriaa eivät ymmärrä sellaiset ihmiset jotka sekä ymmärtävät, mikä on teoria, että ummärtävät todellisuuden olevan toisenlainen. Tasoteoriaa luulevat ymmärtävänsä uskovaiset jotka etsivät selitystä kokemilleen vastoinkäymisille, mieluiten sellaisia, jotka eivät resusoidu heidän luotaantyöntävään luonteenlaatuunsa.
"Luotaantyöntävä luonteenlaatu" on omaa projektiotasi, täysin hatusta vedetty asia jota et voi tietää ellet tunne kyseistä ihmistä. Se on se kaikkein halvin keino selittää pois tätä ilmiötä. Se, että joku on asiasta eri mieltä kanssasi anonyymillä keskustelupalstalla, ei valitettavasti tarkoita että kyseisellä ihmisellä olisi luotaantyöntävä luonteenlaatu. Tämä ajattelumalli kertoo eniten sinusta itsestäsi ja miten suhtaudut eriäviin näkemyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo satoja vuosia ennen kuin mistään tasoteorioista oltiin edes puhuttu, ihmiset mittailivat itsejään ja toisiaan ja miettivät, että "riitänköhän minä tuolle?" tai "olenko minä tarpeeksi kaunis tuolle?" jne.
Todellisuus on aina ollut olemassa. On aina ollut kauniimpia ja rumempia ihmisiä, menevämpiä, sosiaalisempia, rohkeampia, rikkaampia jne jne.
Osa surkimuksista tietysti elää tuollaisen jatkuvan negatiivisen ajattelun mukaan. Sitten on ne normaalit, jotka ihastuvat niihin, joihin sattuvat ihastumaan ja tekevät aloituksen tätä ihmistä kohtaan. Joskus onni on myötä ja joskus ei.
Ihan turha miettiä omassa päässään "riitänkö tuolle?" ennen kuin mitään on edes tapahtunut. Koska ei ole mitään kaavaa, jonka mukaan ihmiset ihastuvat, niin on aivan turha kuvitella näkevänsä toisen ihmisen sisimpään.
Harvemmin kukaan tietoisesti ajattelee että riitänkö tuolle, se prosessi tapahtuu alitajuisesti koska meillä jokaisella on sisäsyntyinen käsitys omasta tasostamme. Emme siis edes lähesty sellaisia jotka ovat selkeästi eri tasoa ja hakeudumme omankaltaistemme seuraan.
Sitten taas päästään näihin tapauksiin, jossa kadunkulman spuge (tai ainakin sellaista muistuttava) ryhtyy pokaamaan nättiä kassatyttöä tai hevari lähestyy sporttista naista.
No spugehan tekee sen ihan läpällä ja kännissä, ei ole mitään hävittävää elämässä muutenkaan. Mutta miksei hevari voi lähestyä sporttista naista? Ei siinä välitöntä tasoeroa ole pelkästään noilla spekseillä.
Kyllä ne välillä ihan tosissaan ovat, usko pois.
Eli pelkästään se motivoi hevaria lähestymään, että hän kokee olevansa samalla tasolla sen sporttisen naisen kanssa? Asia selvä. Minä en mistään tasoista osaa sanoa yhtään mitään, ainoa kysymys mikä itselläni herää on, onko heillä mitään yhteistä? Kun monelle nyt ei vaan riitä uuteen ihmiseen tutustumiseen parisuhdemielessä se, että he ovat jollain kuvitteellisella samalla tasolla.
Ei, vaan hevari on yksinkertaisesti ihastunut sporttiseen naiseen ja jossain takaraivossaa kokee, että hänellä voisi oikeasti olla mahdollisuus, ei siis havittele mahdotonta.
Hahaa, varmasti näin. Tuossa tilanteessa oli kyse täysin toisilleen tuntemattomista ihmisistä (koskaan aiemmin edes toisiaan nähneet), joten mihinkään ihastumiseen en usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain piirteessä toisessa henkilössä viehättyy erityisen voimakkaasti. Se, mistä toi viehättyminen johtuu, on mysteeri.
Henkilökemiasta sen verran että vaikka sillä ei tarkoiteta yleensä oikeaa kemiaa on tutkittu että ihmisillä on ominaistuoksunsa ja alitajuisesti osittain parin valinta perustuu että miellyttääkö tämä tuoksu.
Toisekseen rakastuminen on oikeastikin kemiallinen reaktio joka on mitattavissa verikokeella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.
Ap (myös entinen volyymideittailija)
Ei pidä myöskään unohtaa, että tasoteoria pätee myös oikeassa elämässä.
Koko elämäni aikana ne naiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta ovat täysin poikkeuksetta liian matalatasoisia. Esim koulussa se luokan epäviehättävin ja pullein nainen kysyy kahville ja työpaikalla se epäviehättävä nainen kysyy että oletko sinkkumiehiä.
Naisten mielestä oma ulkonäkö ei vaikuta asiaan, mutta miehet voivat kertoa totuuden, että se on juurikin se määrittelevä tekijä kiinnostuksen takana.
Tasoteoria ei päde missään. Sellaista teoriaa ei edes ole. Kyseessä on vain minimalistisen pienen ihmisryhmän hajanainen kokoelma mietelauseita johdettuna subjektiivisista kokemuksista ja anekdooteista. Pelkkää ripulia. Maailma sen sijaan on ihan toisen näköinen, jos kääntää katseen pois omasta navasta ja uhrinviittansa aukaisee.
Päinvastoin, tasoteoria pätee armottomasti, mutta viehättävien ihmisten ei tarvitse kohdata sen raadollisuutta koska he pääsevät valitsemaan kumppaninsa paljon vapaammin, joten he sokeutuvat koko ilmiölle. Lisäksi naiset haluavat selitellä asiat kauniimmiksi ja romanttisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, siinä on suorastaan eskapistista kauhua taustalla.
Avaa toki meille tuo eskapistinen kauhu. Miksi meillä naisilla on tarve selitellä ja mikä meitä kauhistuttaa?
Jaa, nyt pistit kyllä pahaan paikkaan kun olen mies ja vieläpä sellainen ihminen, joka suhtautuu ihan luontevasti siihen että kaikille ei ole jaettu yhtä hyviä kortteja elämässä, edes pariutumismielessä.
Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin kasvatus. Tytöthän yleensä kasvatetaan poikia tarkemmin siihen, että pitää olla kiltti ja ei saa olla ilkeä kenellekään. Ei saa sanoa eikä edes ajatella mitään pahaa kenestäkään. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja sitä rataa. Siihen vielä Disney-elokuvat ja muut romanttiset sälät päälle. Varttuessaan työstä naiseksi tapahtuu sitten ehkä toinen seuraavista:
A) Oppi on mennyt perille niin hyvin, että nainen on ihan tosissaan sisäistänyt maailmankuvan, jossa jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja rakkauden löytyminen on puhdasta mystiikkaa, ihanaa satua ja jokaiselle on se oikea tuolla jossakin. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, eikä varallisuudella tai statuksellakaan. Kaikki löytävät rakkauden kohtalon johdattamina ja kaikki on kaunista ja mahtavaa sillä saralla. Tätä illuusiota vahvistaa entisestään se, jos nainen sattuu itse olemaan erityisen viehättävä. Tällöin hänen näkökulmastaan kumppanin löytäminen on helppoa ja yksinkertaista, tavattiin vain siellä ja alettiin jutella ja niin edelleen. Ei ole mitään torjumisen tai jopa nöyryytyksen kokemuksia ja loputonta etsintää ja pohdiskelua ja raadollisuutta. Ei koskaan joudu miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti vetää toisiaan kohti ja mitä siihen vaaditaan, kun otetaan biologiset ja muut reaalimaailman faktat huomioon. Toisaalta tämä selittäisi myös sen harhan, mikä seiskan naisille helposti syntyy kun he saavat joskus seksiä ysin miehiltä ja luulevat sen tarkoittavan että saisivat ysin miehen myös parisuhteeseen.
B)Nainen huomaa varttuessaan, ettei se nyt ihan niin menekään kuten on opetettu. Onkin oikeasti rumia ihmisiä ja köyhiä ja eri syistä luotaantyöntäviä. Nallekarkit eivät mene tasan. Se yksi omista kavereistakin on ihan hervottomasti ylipainoinen, ei ihme ettei ole hirveästi sutinaa ollut. Herranjumala, saako näin ajatella? Olenko jotenkin viallinen, kun en osaa nähdä kaikkia ihmisiä kauniina ja hienoina? Ei tätä ainakaan ääneen saa sanoa, muuten minua aletaan paheksua tai minua ei enää pidetä hyvänä naisena. Äkkiä siis Disney-raita päälle ja mantra päälle, kaikki ovat kauniita ja kaikille on joku jossain, lallallallallaa.
Täysosuma. Ketjun paras ja totuudenmukaisin viesti.
Analysoipa vähän: mikä tuossa oli hienoa ja totuudenmukaista? Minusta tuo oli harhainen, provosoiva ja omituinen viesti.
Ei todellakaan ole, rumana naisena tällä maapallolla jo lähes 27 vuotta olleena voin vahvistaa tuon viestin olevan totuudenmukainen. Aina on kauniit naiset läpättämässä, kuinka kaikille löytyy joku ja että aito rakkaus ei katso ulkonäköä. He kuvittelevat siellä omassa harhaisessa päässään että se etuoikeutettu kohtelu jota he saavat kauneutensa vuoksi, on se kohtelu jota me rumemmat naiset myös saadaan. Ei voisi tuo olettamus olla kauempana totuudesta. He eivät näe maailmaa minkään muun kuin heidän oman näkökulmansa ja kokemustensa kautta, eivät kykene asettumaan muiden ihmisten asemaan. Usein törmään siihen että kauniit naiset suorastaan vähättelevät kokemiani negativiisia asioita rumana naisena liittyen pariutumiseen ja miehiin. Osa heistä on jopa suuttunut siitä, kun olen sanonut että miehet kohtelevat minua kuin roskaa. Todellakin elävät omassa fantasiamaailmassaan.
Juurikin näin, napakymppi. Hyväosaiset ihmiset haluavat torjua maailman realiteetit ja rumuuden vain, koska heidän ei tarvitse sitä itse kokea ja siitä kärsiä. Todella vastenmielinen ja pinnallinen tapa hahmottaa maailma ja olla eläytymättä toisten ihmisten asemaan.
Kauneus = hyväosaisuus? Mistä hemmetin mielisairaalasta käsin sinä osallistut?
Pariutumismielessä kauneus on todellakin hyväosaisuutta. Ja helpottaahan se tutkimusten mukaan esimerkiksi palvelutilanteita, työnhakua ja ties mitä muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kemia on aina molemminpuolista"
Satun tuntemaan hyvin pätevän naistenmiehen, ollaan oltu tuttuja jo pari vuosikymmentä.
Sen perusteella kuinka moni nainen on kokenut tämän miehen kanssa kemiaa (vaikka miehelle nainen oli vain pano...mies kutsuu näitä rakastujia "roikkujiksi"), sanoisin ettei todellakaan ole.
Mies hankkiutuu naisista eroon vanhalla kaavalla "syy on minussa, ei sinussa". Roikkujat jäävät uskomaan että vahvaa kemiaa oli mutta mies ei nyt kyennyt suhteeseen.
Juuri näin. On aivan mieletön ja mielisairas se tekosyiden lista mihin olen törmännyt näillä tapauksilla kun ovat käyttäneet naista vain reikänään matkallaan kohti uusia seikkailuja ja parempitasoista kumppania...
Kemia on sitä, että heikkotasoisempi unelmoi siitä mitä ei voi saada.
Ei, kyllä kemia ja taso ovat eri asioita. Taso valitettavasti menee kemian edelle, jos tasoero on liian suuri. Miehenä tämä näkyy siten, että voi törmätä naisen jonka kanssa tulee hyvin juttuun, nainen kokee että sinulle voi puhua asioista yms. mutta toteaa sitten jossain vaiheessa, että sinusta tulee vielä mahtava mies.. jollekin toiselle.
Meillä on näkemysero tästä asiasta. Muistan joskus miten eräälle hyvin komealle kaverille rumat naiset(todellakin) ilmaisivat suurta rakkautta ja epätoivoisesti pommittivat tätä viesteillä viikkokaupalla - ja vain koska tämä oli heille hetken ystävällinen! Niin suuri on epätoivoisen ihmisen nälkä, että menee aivan maanisen hulluksi "kemioista" kun tämän (omassa)mielessä ilmenee edes jonkinlainen mahdollisuus saada jotain erittäin hyvätasoista.
Ja sit samaan aikaan kuitenkin ruikutetaan, että naisten pitäisi tehdä rohkeammin aloitteita kiinnostaville miehille. Mikä lienee syynä etteivät jotkut tee.
Ei se aloitteiden tekeminen ole helppoa kellekään, joka on saanut osakseen paljon torjuntaa ja huonot kortit geeneissä. Moni ihminen on täynnänsä erilaisia itsensäsuojaamismekanismeja sellaisen jälkeen, ja se joka vielä uskaltautuu unelmoimaan kaiken kurjuutensa keskellä saattaa olla oikeasti hyvälaatuisessa psykoosissa.
Niin ja vaikkei torjuntaa olisi paljoa kokenutkaan, siltikin voi jättää lähestymättä kiinnostavaa miestä ihan vain siksi että ajattelee, että se on kuitenkin just mulle liian "tasokas". Palstan mukaanhan on käytännössä mahdottomuus, että nainen kiinnostuisi miehestä johon hänellä voisi oikeasti olla saumaa.
Kyllä sitäkin tapahtuu, koska pitkiä parisuhteita ja perheitä kuitenkin syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tuolla sanoi, että mies; salille mars, vaatetus/hiukset kuntoon jne. No ei kai siitä haittaa ole...mutta... persoona ON se joka vetää. Jos olet ikävää ja tylsää seuraa, voit olla vaikka George Cloonyt kopio, niin ei
natsaa. Olen niin "eriparia" olevia pareja nähnyt montaa, että voi todeta, että ulkonäöllä ei ole hirveästi merkitystä. Ja varsinkin mitä enemmän ikää tulee. Valloittava, energinen, positiivinen, hauska, karismaattinen ihminen saa aina seuraa.
Sama pätee molempiin sukupuoliin.
Täyttä potaskaa. Itse olen ruma nainen ja en ole koskaan saanut miestä edes treffeille kanssani, saatika että olisin koskaan päässyt pairisuhteeseen asti.
Olen nähnyt omin silmin miten jopa ikävänpuoleisen luonteen omaavat mutta ulkoisesti viehättävät naiset saavat seuraa tämän tästä, ja miehet oikein hamuavat heitä suhteeseen kanssaan. Itse olen kiva, reilu, kiinnostava persoona ja fiksukin (muiden palaute luonteestani ja minusta) ja ei, ei vaan natsaa. Syynä rumuus.
Aina tulee mieheltä joku tekosyy, että miksi hän ei voi muka alkaa tapailemaan minua tai mies pyrkii pakenemaan paikalta vähin äänin tai feidaa kokonaan eikä hänestä kuulu sen koommin mitään. Ei riitä että on kiva ja mukava, vaan naisen pitää olla myös kaunis.
Ainakin omalla kohdallani naiset ovat olleet hyvin huonoja arvioimaan miksi en halua heistä suhdetta. Lähes aina ovat ulisseet ulkonäöstään, vaikka koskaan se ei ole ollut syynä. Oikeita syitä ovat olleet mm. matala koulutus, heikko yleissivistys, huono itsetunto, "tulevaisuudettomuus" ja yleinen elämäntyylien epäsopivuus. Ehkä jos unohdat ulkonäkösi hetkeksi ja mietit esim. tuosta listasta mikä voisi olla oikeasti syynä, tilanne voi muuttua.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.
Ap (myös entinen volyymideittailija)
Ei pidä myöskään unohtaa, että tasoteoria pätee myös oikeassa elämässä.
Koko elämäni aikana ne naiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta ovat täysin poikkeuksetta liian matalatasoisia. Esim koulussa se luokan epäviehättävin ja pullein nainen kysyy kahville ja työpaikalla se epäviehättävä nainen kysyy että oletko sinkkumiehiä.
Naisten mielestä oma ulkonäkö ei vaikuta asiaan, mutta miehet voivat kertoa totuuden, että se on juurikin se määrittelevä tekijä kiinnostuksen takana.
Tasoteoria ei päde missään. Sellaista teoriaa ei edes ole. Kyseessä on vain minimalistisen pienen ihmisryhmän hajanainen kokoelma mietelauseita johdettuna subjektiivisista kokemuksista ja anekdooteista. Pelkkää ripulia. Maailma sen sijaan on ihan toisen näköinen, jos kääntää katseen pois omasta navasta ja uhrinviittansa aukaisee.
Päinvastoin, tasoteoria pätee armottomasti, mutta viehättävien ihmisten ei tarvitse kohdata sen raadollisuutta koska he pääsevät valitsemaan kumppaninsa paljon vapaammin, joten he sokeutuvat koko ilmiölle. Lisäksi naiset haluavat selitellä asiat kauniimmiksi ja romanttisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, siinä on suorastaan eskapistista kauhua taustalla.
Avaa toki meille tuo eskapistinen kauhu. Miksi meillä naisilla on tarve selitellä ja mikä meitä kauhistuttaa?
Jaa, nyt pistit kyllä pahaan paikkaan kun olen mies ja vieläpä sellainen ihminen, joka suhtautuu ihan luontevasti siihen että kaikille ei ole jaettu yhtä hyviä kortteja elämässä, edes pariutumismielessä.
Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin kasvatus. Tytöthän yleensä kasvatetaan poikia tarkemmin siihen, että pitää olla kiltti ja ei saa olla ilkeä kenellekään. Ei saa sanoa eikä edes ajatella mitään pahaa kenestäkään. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja sitä rataa. Siihen vielä Disney-elokuvat ja muut romanttiset sälät päälle. Varttuessaan työstä naiseksi tapahtuu sitten ehkä toinen seuraavista:
A) Oppi on mennyt perille niin hyvin, että nainen on ihan tosissaan sisäistänyt maailmankuvan, jossa jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja rakkauden löytyminen on puhdasta mystiikkaa, ihanaa satua ja jokaiselle on se oikea tuolla jossakin. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, eikä varallisuudella tai statuksellakaan. Kaikki löytävät rakkauden kohtalon johdattamina ja kaikki on kaunista ja mahtavaa sillä saralla. Tätä illuusiota vahvistaa entisestään se, jos nainen sattuu itse olemaan erityisen viehättävä. Tällöin hänen näkökulmastaan kumppanin löytäminen on helppoa ja yksinkertaista, tavattiin vain siellä ja alettiin jutella ja niin edelleen. Ei ole mitään torjumisen tai jopa nöyryytyksen kokemuksia ja loputonta etsintää ja pohdiskelua ja raadollisuutta. Ei koskaan joudu miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti vetää toisiaan kohti ja mitä siihen vaaditaan, kun otetaan biologiset ja muut reaalimaailman faktat huomioon. Toisaalta tämä selittäisi myös sen harhan, mikä seiskan naisille helposti syntyy kun he saavat joskus seksiä ysin miehiltä ja luulevat sen tarkoittavan että saisivat ysin miehen myös parisuhteeseen.
B)Nainen huomaa varttuessaan, ettei se nyt ihan niin menekään kuten on opetettu. Onkin oikeasti rumia ihmisiä ja köyhiä ja eri syistä luotaantyöntäviä. Nallekarkit eivät mene tasan. Se yksi omista kavereistakin on ihan hervottomasti ylipainoinen, ei ihme ettei ole hirveästi sutinaa ollut. Herranjumala, saako näin ajatella? Olenko jotenkin viallinen, kun en osaa nähdä kaikkia ihmisiä kauniina ja hienoina? Ei tätä ainakaan ääneen saa sanoa, muuten minua aletaan paheksua tai minua ei enää pidetä hyvänä naisena. Äkkiä siis Disney-raita päälle ja mantra päälle, kaikki ovat kauniita ja kaikille on joku jossain, lallallallallaa.
Täysosuma. Ketjun paras ja totuudenmukaisin viesti.
Analysoipa vähän: mikä tuossa oli hienoa ja totuudenmukaista? Minusta tuo oli harhainen, provosoiva ja omituinen viesti.
Ei todellakaan ole, rumana naisena tällä maapallolla jo lähes 27 vuotta olleena voin vahvistaa tuon viestin olevan totuudenmukainen. Aina on kauniit naiset läpättämässä, kuinka kaikille löytyy joku ja että aito rakkaus ei katso ulkonäköä. He kuvittelevat siellä omassa harhaisessa päässään että se etuoikeutettu kohtelu jota he saavat kauneutensa vuoksi, on se kohtelu jota me rumemmat naiset myös saadaan. Ei voisi tuo olettamus olla kauempana totuudesta. He eivät näe maailmaa minkään muun kuin heidän oman näkökulmansa ja kokemustensa kautta, eivät kykene asettumaan muiden ihmisten asemaan. Usein törmään siihen että kauniit naiset suorastaan vähättelevät kokemiani negativiisia asioita rumana naisena liittyen pariutumiseen ja miehiin. Osa heistä on jopa suuttunut siitä, kun olen sanonut että miehet kohtelevat minua kuin roskaa. Todellakin elävät omassa fantasiamaailmassaan.
Juurikin näin, napakymppi. Hyväosaiset ihmiset haluavat torjua maailman realiteetit ja rumuuden vain, koska heidän ei tarvitse sitä itse kokea ja siitä kärsiä. Todella vastenmielinen ja pinnallinen tapa hahmottaa maailma ja olla eläytymättä toisten ihmisten asemaan.
Kauneus = hyväosaisuus? Mistä hemmetin mielisairaalasta käsin sinä osallistut?
Parempi olisi kysyä, että mistä vajakkihoitolasta itse? Kauneus on valtaa ja mahdollisuutta rakkauteen, seksuaalisuuteen, halutuksi tulemiseen, menestykseen ja lopulta myös onneen - vaikkei se sitä yksin takaakaan niin varmasti helpottaa ja paljon. Kysy keltä tahansa rumalta ihmiseltä, joka ei saa rakastaa ja tulla rakastetuksi tai edes halutuksi vain ulkonäkönsä tähden.
Esittämäsi on täysin uskonnollinen argumentti.
Tarkoititko siis että mun pitää kysyä asiasta ihmiseltä joka on jääräpäisen vakuuttunut yksinäisyytensä johtuvan ulkonäöstä?
Vai tarkoititko että asiasta on olemassa uskottavaa tutkimusta ja tilastoja, tai jossain on lista ihmisistä joille on määrätty yksinäisyys rumuuden vuoksi?
Enkö saa kysyä rumilta ihmisiltä jotka ovat pariutuneet onnellisesti? Miksen?
Miksei kysytä kauniilta mutta yksin jääneiltä mitään?
Hyvinpä heijastelet ja vänkäät päälle. Kysy ihan mitä mieleesi juolahtaa, keltä ikinä juolahtaa. Laitetaan kaikki argumentit parhaaseen mahdolliseen testiin. Kyllä sellainen minulle sopii. Kysy kaikkia noita asioita, mutta kysy rehellisesti.
Kysy rumalta, että vaihtaisiko tämä osia kauniin kanssa jos se olisi vain mahdollista.
No mutta eihän tuohon kysymykseen vastaaminen vastaa ollenkaan siihen, mitä edellä väitit.
Tietenkin köyhä vaihtaisi rikkaan kanssa, tummaihoinen valkoisen kanssa, monissa maissa nainen miehen kanssa ja miten milloinkin, koska on erilaisia asetelmia jonkin yksittäisen parametrin suhteen. Jos siis kysytään ja tietenkin täysin kuvitteellisesti, koska nämähän nyt ovat juuri sellaisia asioita, jotka eivät vaihdu.
Kuitenkin tummaihoinen köyhä nainen voi olla ihan tyytyväinen elämään ja elää jopa onnellisess aparisuhteessa, kun taas rikas valkoinen mies voi sur mata itsensä yksinäisyyden ja epätoivon vallassa.
Esittämäsi on täysin uskonnollinen argumentti. Rumuus (varsinkaan subjektiivisena kokemuksena itsestä) ei tuomitse ketään jäämään ilman rakkautta. Eikä tämä varsinkaan ole mikään tasoteorian todeksi osoittava. Kokoelma höpöväitteitä ei ole teoria.
Siis voi elämä. Eli kauneus siis on kuin onkin hyväosaisuutta, enkä täten olekaan mielisairaalapotilas.
Ja mitä ihmettä tuo höpötys, että "mustat haluaisivat olla valkoisia" oikein taas on?
Miten niin on hyväosaisuutta? Koetin havainnollistaa että mikä tahansa muuttuja voidaan vääntää samalla lailla hyväosaisuudeksi syystä että josssain asetelmassa mikä tahansa muuttuja voi tuoda jotain etua jossain asiassa. Tuo on siis vain ja ainoastaan ennakko-oletukseen perustuvalla mielivaltaiselle rajauksella perusteltu väittämä ja sellaisenakin kyseenalainen ja toteennäyttämätön. Siis tiivistettynä täysi yhdentekevää huuhaata.
Mustat haluaisivat olla valkoisia ihan yhtä suurella todennäköisyydellä kuin rumat kauniita ja naiset miehiä ja niin edelleen. Kokevat kärsivänsä siltä mitä ovat siksi mitä ovat ja johonkin rajaan saakka se on myös totta.
Kukaan ei silti voi elämänsä epäonnistumisia kaataa rumuuden, ihonväriin tai sukupuolen niskaan jos on vaan itse luovuttanut. Luovuttaminen on oma päätös ja valinta. Ei ole ihmistä jolla ei olisi jotain heikkouksia.
Ei, kyllä sinulta nyt vaan pääsi lipsahtamaan esiin oma rasismisi, mutta se ei nyt liity tähän keskusteluun joten annetaan olla. Rumat kyllä vaihtaisivat kauneuteen jos se olisi mahdollista, siitä ei pääse mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemia syntyy siitä, että naisella on sama määrä testosteronia kuin miehellä estrogeenia. Itse olen vähän jätkämäinen ja on roihunnut aina vähän neitimäisten miesten kanssa, vaikka ovat kyllä olleet ihan miehen näköisiä. Liekö nuo tasot sitten koholla noin päin.
Luin tuon "teorian" joskus jostain, ja kuulostaa ihan yhtä fiksulta kuin tämä muu selitys täällä.
Kuulostaa järkeenkäyvältä.
Vastakohdathan vetoavat, supermiehekkäät ja supernaiselliset.
Tosin aika monen jätkämäisen naisen mielestä hänelle sopisi supermiehekäs mies koska
- hän kuitenkin haluaisi tuntea itsensä naiselliseksi (naisellisemmaksi kuin oikeasti on)
- etteivät sukupuoliroolit käänny "väärin päin"
- miehestä pitää olla vastustaKuitenkin aika monella nästä on hankaluuksia saada pysyvää parisuhdetta miehekkäiden miesten kanssa. Ehkäpä se onni löytyisi rajoja rikkomalla vähän pehmoisemman miehen kanssa?
Juu, ei se noin mene. Ongelma tulee siitä, että naiselliset naiset ja maskuliiniset miehet ovat niitä halutuimpia ja löytävätkin yleensä toisensa. Loput sitten ottavat mitä jää jäljelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.
Ap
Kaikki miehet ovat samaa mieltä tästä vaikka naiset eivät myönnä noin käyttäytyvänsä, ehkä eivät tiedosta omaa ulkonäön tasoa tai aliarvioivat miesten tason..
Ok. Ja mitä sitten? Haluat puhua kemian sijaan tasoista, ok. Minulla on miehelle tasan kaksi tasoa: herättää kiinnostuksen (johon yleensä sisältyy kemioiden kohtaaminen) tai ei herätä kiinnostusta. Oman ulkonäköni tasolla ei ole siihen mitään merkitystä. En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa määrittelisin (tai käyttäisin ulkopuolisten tekemää määritelmää) oman ulkonäköni ja sen perusteella alkaisin etsiä vastinkappaletta. Ei, vaan jos en olisi kohdannut miestä, johon ihastuin ensisilmäyksellä, olisin sinkku. Ja uskallan väittää, että lähes kaikki naiset ajattelevat samalla tavalla. Ihan ilman mitään aukikirjoitettuja tasoja, joiden mukaan heidän kuuluisi swaippailla ja treffailla ja ryhtyä suhteeseen.
Parisuhde kun on edelleen ihan vapaaehtoista, yksinkin saa olla, ellei kohtaa ihmistä johon rakastuu.
Tässä ketjussa on useampi "volyymideittailija" -mies kuvannut samaa ilmiötä: mitä epäviehättävämpi se tavattu nainen oli, sitä todennäköisemmin ko. nainen laittoi treffien jälkeen viestiä tälle miehelle pyytäen uutta tapaamista.
Eli jos näitä miehiä uskomme, niin naisen omalla ulkonäöllä näyttäisi olevan valtava vaikutus naisen miestä kohtaan kokemaan kiinnostukseen.
No jos noin on, niin mitä se tarkoittaa miesten kannalta?
Jos se noin on, niin se tarkoittaa että miehen kannattaa maksimoida ulkonäkönsä menestyäkseen parisuhdemarkkinoilla ja saadakseen parhaan mahdollisen parin itselleen:
-salille mars
-vaatetus kuntoon
-ihonhoito kuntoon
-hiukset kuntoon (fina/mino)
-jopa plastiikkakirurgia käyttöön, ääritapauksissa(Tai sitten vaihtoehtoisesti voi odottaa että se kemia tulee ja pelastaa 🙂)
Miehen on äärimmäisen hankalaa nostaa tasoansa koska miehen taso muodostuu naamasta, pituudesta ja tietynlaisesta luonteesta ja korkeasta statuksesta, kaikista ei voi tulla lääkärijuristilentäjiä.
Kropan parantaminen ym on melkeinpä hukattua aikaa jos sen tekee naisia varten.
Niinpä. Ja niinhän se on, että vain ja ainoastaan lääkärijuristilentäjät ovat parisuhteessa. Sinunkaan tuttavapiiriisi, sukulaisiisi, naapureihisi, työkavereihisi jne ei kuulu yhtään tavallista miestä, jolla olisi tyttöystävä tai puoliso, eikö totta?
Veikkaanpa edelleen että näille miehille, jotka valittavat kun vain "huipputason miehet" pariutuvat, kelpaa itselleen vaan ne kaikkein tavoitelluimmat naiset, joilla ottajia on ihan liiaksi asti.
Eli huipputason miehille huiputason naiset.
Tasoteoria olikin totta.
Kummasti se menee aina niin että tasot kiistetään, mutta jos mies haaveilee itseään tasokkaammasta naisesta, naiset ovat välittömästä huomauttamassa että kannattaisi katsella oman tasoisiaan.
Se ei tee tasoteoriasta totta, että yltiöpinnalliset kilipäät parveilevat sankoin joukoin huippukauniiden naisten ympärillä, vaikka on selkeetä, että suurin osa näistä on tälle täysin yhdentekeviä.
"Aina" - mihin tilastofaktaan tämä väittämä perustuu?
Mutta se tekee että kauniin naisen valinta on joku niistä komeista miehistä, ei suinkaan ruma mies.
Eikä nainen nyt yllättäin valitsekaan rahan/statuksen perusteella, kuten täällä on usein väitetty?
LMS = looks, money, status.
Oletko huomannut että pariskunnissa joissa mies on esimerkiksi rumempi tai/ja reippaasti vanhempi, mies on hämmästyttävän usein rahakas?
Pääpointti oli että yritit taas hakea sitä keistä miehistä nainen ei kiinnostu (nainen ei kiinnostunut komeasta miehestä =tasoteoria ei ole totta). Se on yksi ja sama, jos nainen kuitenkin kiinnostuu jostain muusta komeasta miehestä.
Sinun on ihan turha miettiä, onko ”tasoteoria” totta, koska totta on se, ettei koko teoriaa edes ole olemassa. Olematon harvoin on totta.
Kyse on mielipiteestä. Ei teoriasta.
Jo satoja vuosia ennen kuin mistään tasoteorioista oltiin edes puhuttu, ihmiset mittailivat itsejään ja toisiaan ja miettivät, että "riitänköhän minä tuolle?" tai "olenko minä tarpeeksi kaunis tuolle?" jne.
Todellisuus on aina ollut olemassa. On aina ollut kauniimpia ja rumempia ihmisiä, menevämpiä, sosiaalisempia, rohkeampia, rikkaampia jne jne.
Ja tämä on juuri se asia, jonka jokainen oppii jo päiväkodissa. Toiset ovat suositumpia kuin toiset. Ihmisen tasosta se ei kerro mitään ja siksi tasoteoria on onneton pelkistys, joka ei huomioi edes niin olennaista asiaa kuin ikää. Mutta saahan sitä suosiota/haluttavuutta/kauneutta/komeutta tasoksikin nimittää.
Kyllästymiseen asti kysyn nyt silti: mitä sitten? Toivoisin, että joku naiseton mies havahtuisi itse kysymään sitä. Huomaisi, että keisarilla ei ole vaatteita eli samaa teoria jankutetaan ja jankutetaan, mutta siinä kaikki. Kysyisi, että "Mitä tämä siis tarkoittaa minun kannaltani?"
Sinulla ja monella muullakin ongelma tuntuu olevan vain siinä taso-sanassa, vaikka tunnustatte ja tunnistatte kyseisen ilmiön olemassolon ihan täydellisesti. Mikä siinä sanassa on niin pelottavaa, miksei sitä voi käyttää?
Voi jeesusmaaria.. kun juuri sanoin, että se pelkistää liikaa. Ihminen ei ole kutistettavissa yhdeksi tasonumeroksi. Voidaan toki käyttää sitä sanaa jos halutaan käydä keskustelua yksinkertaisilla termeillä, mutta en ymmärrä mitä vikaa on sanassa haluttavuus. Miksi pitää väen vängällä sanoa, että toiset ovat tasokkaampia kuin toiset sen sijaan, että sanoisi, että toiset ovaat halutumpia kuin toiset?
Jaa, että ihmisen voi kuitenkin kutistaa pelkkään haluttavuus-sanaan?
Eihän se mitään kutista vaan kuvaa dynamiikkaa ihmisten välillä. Haluan jotakuta mutta en halua toista. Jotakuta haluaa useampikin.
Edelleenkään en ymmärrä miksei taso-sana täyttäisi ihan samaa funktiota.
Et ymmärrä. Siinähän tämän keskustelun pulma kiteytyykin.
Taso on jokin staattinen ja objektiivinen mittasuure, skalaari, joka liitetään tiettyyn ihmiseen. Se on numeroarvo jolla ihmiset voidaan panna jonoon.
Haluaminen on täysin subjektiivinen ja yksilöön kohdistuva irrallinen, binäärinen tunne/näkemys. Voi haluta useitakin ihmisiä, mutta se on lähinnä joukko-oppia. Ihmiset jakautuvat kahteen ryhmään; haluttavat ja ei-haluttavat. Niiden alkioiden välillä ei ole järjestystä eikä eroja.
Lisäksi jokainen yksilö muodostaa omat haluttavuusjoukkonsa itsenäisesti omista lähtökohdistaan, eikä tämä jaottelu ole universaali, objektiivinen tai ennustettavissa kellekään tietylle yksilölle.
Kyllä, taso on juuri tuota mutta se on lähinnä teoreettinen apu keskustelua varten. Kun puhutaan yleisellä tasolla pariutumisesta, on helpompaa heitellä numeraalisia arvoja kuin käydä aina läpi kaikki mahdolliset ominaisuudet kussakin tapauksessa ja yksilössä, Toki niinkin voidaan tehdä, jos halutaan analysoida yksittäistä tapausta.
Minusta haluaminen ja haluttavuuskaan eivät ole binäärisiä, vaan siinä on skaalaa ihan samalla tavalla kuin tasoissakin. Ei ole haluttavia ja ei-haluttavia, vaan enemmän ja vähemmän haluttavia, joten tilannetta kuvaa paremmin kouluarvosana kuin pelkkä kyllä tai ei -laatikko.
Ihan sama miten asiaa katsoo, on toki olemassa sekä objektiivisia tekijöitä että subjektiivisia, mutta subjektiivinen vaihtelu on marginaalisempaa objektiivisen rinnalla ja liittyy oikeastaan pelkästään ulkonäköön, vaikka taso koostuu muistakin asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.
Ap
Juu, olen osallistunut ja seurannut keskustelua mielenkiinnolla. En osaa päättää onko tämä "kemia" ilmiö oikeasti olemassa ja muutakin kun vain ulkonäköä, vai onko kemiaan uskominen vain jokin tämän ketjun naisten psykologinen selviytymiskeino koska ei haluta hyväksyä sitä että ulkonäkö on sekä miehille että naisille oikeasti se ehdottomasti tärkein kriteeri.
Ja onhan täällä ilmoittautunut naisia jotka ovat valinneet komeiden miesten sijaan itselleen ruman miehen, koska "kemia". Näiden tarinoiden uskottavuutta toki hieman syö se että olen itse elänyt ja kokenut jo paljon, ja itse en ole koskaan julkkis/miljonäärimaailman ulkopuolella tällaista pariskuntaa nähnyt.
Kannattaa käydä Prismassa tai ihan vain istua puistonpenkille ja katsella ympärilleen ja kas, näet paljon naisia jotka ovat valinneet/parituneet lyhyiden/rumien miesten kanssa. Ja jos vielä tarkkailet vaatetusta/autoja, huomaat ettei kysymys ole miljonääreistä/julkkiksista.
Kyllä kyllä, näinhän se prisma homma on. Mutta ne naiset ovat myös itse lihavia, rumia, lyhyitä jne.
Tässä oli puhe naisesta, jolle komeat miehet tarjosivat seuraansa, mutta nainen valitsi heidän sijaansa ruman ja lyhyen. Tämä ei ehkä käynyt ilmi viestistäni.
Minä näen Prismassa ja puistonpenkillä istuessani myös upeita, kauniita, seksikkäitä, nuoria naisia lihavien/rumien/vanhojen/köyhien miesten kanssa. Uskon vahvasti, että nämä naiset olisivat HALUTESSAAN saaneet myös niitä laatikkoleukalentäjäkirurgeja, mutta valinnet toisin. Ehkäpä kemian tai jonkun muun syyn vuoksi.
Tuskinpa. Olet nähnyt kavereita tai sisaruksia, et pariskuntia. Toki tuo voi olla tulosta myös siitä, että naisten ja miesten käsitykset kauniista naisista poikkeavat toisistaan. Eli ne sinusta upeat naiset eivät miesten silmissä ole upeita.
Kieltäminen ei auta sinua ymmärtämään maailmaa, uppoudut vaan syvemmälle harhaisiin uskomuksiisi.
Minä en ole se harhainen tässä, vaan ihmiset jotka luulevat että pariutuminen vain tapahtuu jotenkin mystisesti puhtaan rakkauden voimalla, kuten Disney-elokuvissa. Jos se helpottaa elämää niin siitä vain.
Kuules, kun se ei ole luuloa vaan ihan konkreettinen kokemus. Sinä et vaan suostu uskomaan, että on kokemuksia, joita kohdallesi ei ole osunut.
Samat sanat sinulle suoraan paluupostina. Mutta kerro ihmeessä lisää tästä kokemuskestasi, joka perustui puhtaalle magialle ilman mitään reaalimaailman tekijöitä.
Näytähän lainaus tekstistäni jossa olen vedonnut magiaan? Et pysty kuin olkinukkeiluun.
Jos mulla ja miljoonalla muulla on kokemus kemiasta ja sulla ja miljoonalla muulla ei ole, niin sinä et voi sanoa ”samat sanat” vedoten kokemusten yhtäläisyyteen olemassaoloargumentin perusteena. Ihan samalla lailla kuin sokeana syntynyt ei voi kieltää näköaistin olemassaoloa. Toisilla kiistatta on se ja sillä sipuli. Harmi että tässä nallekarkit ei menneet tasan, mutta sellaista on elämä. Jotkut kokevat mielettömän kemian ja jotkut eivät. Ei-puolueen on turha yrittää kääntää maailmaa nurilleen selitelläkseen tämän jotenkin muuten ympäri ja väittää että ei voi olla koska hekään eivät ole kokeneet vaan pisteyttävät kuppikokoa ja tilin saldoa.
Aa, no sitten puhuimme ristiin. Kyllä minä kemian tunnustan ja olen sitä kokenut itsekin. En vain usko että kemia yksinään riittää.
Mihin?
Ketjun aihe on kemia. Täällä puhutaan kemiasta. Mistä sinä olet puhunut jos et kemiasta? Miksi?
Enemmän tässä ketjussa on puhuttu tasoteoriasta ja muista seikoista parinvalinnassa. Mutta jos haluat takertua ketjun tekniseen ulottuvuuteen mieluummin kuin itse keskusteluun, niin ole hyvä vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo satoja vuosia ennen kuin mistään tasoteorioista oltiin edes puhuttu, ihmiset mittailivat itsejään ja toisiaan ja miettivät, että "riitänköhän minä tuolle?" tai "olenko minä tarpeeksi kaunis tuolle?" jne.
Todellisuus on aina ollut olemassa. On aina ollut kauniimpia ja rumempia ihmisiä, menevämpiä, sosiaalisempia, rohkeampia, rikkaampia jne jne.
Osa surkimuksista tietysti elää tuollaisen jatkuvan negatiivisen ajattelun mukaan. Sitten on ne normaalit, jotka ihastuvat niihin, joihin sattuvat ihastumaan ja tekevät aloituksen tätä ihmistä kohtaan. Joskus onni on myötä ja joskus ei.
Ihan turha miettiä omassa päässään "riitänkö tuolle?" ennen kuin mitään on edes tapahtunut. Koska ei ole mitään kaavaa, jonka mukaan ihmiset ihastuvat, niin on aivan turha kuvitella näkevänsä toisen ihmisen sisimpään.
Harvemmin kukaan tietoisesti ajattelee että riitänkö tuolle, se prosessi tapahtuu alitajuisesti koska meillä jokaisella on sisäsyntyinen käsitys omasta tasostamme. Emme siis edes lähesty sellaisia jotka ovat selkeästi eri tasoa ja hakeudumme omankaltaistemme seuraan.
Sitten taas päästään näihin tapauksiin, jossa kadunkulman spuge (tai ainakin sellaista muistuttava) ryhtyy pokaamaan nättiä kassatyttöä tai hevari lähestyy sporttista naista.
No spugehan tekee sen ihan läpällä ja kännissä, ei ole mitään hävittävää elämässä muutenkaan. Mutta miksei hevari voi lähestyä sporttista naista? Ei siinä välitöntä tasoeroa ole pelkästään noilla spekseillä.
Kyllä ne välillä ihan tosissaan ovat, usko pois.
Eli pelkästään se motivoi hevaria lähestymään, että hän kokee olevansa samalla tasolla sen sporttisen naisen kanssa? Asia selvä. Minä en mistään tasoista osaa sanoa yhtään mitään, ainoa kysymys mikä itselläni herää on, onko heillä mitään yhteistä? Kun monelle nyt ei vaan riitä uuteen ihmiseen tutustumiseen parisuhdemielessä se, että he ovat jollain kuvitteellisella samalla tasolla.
Ei, vaan hevari on yksinkertaisesti ihastunut sporttiseen naiseen ja jossain takaraivossaa kokee, että hänellä voisi oikeasti olla mahdollisuus, ei siis havittele mahdotonta.
Hahaa, varmasti näin. Tuossa tilanteessa oli kyse täysin toisilleen tuntemattomista ihmisistä (koskaan aiemmin edes toisiaan nähneet), joten mihinkään ihastumiseen en usko.
Ahaa, tämä oli siis ihan todellinen tilanne? Mielenkiintoista. Miksi et usko? Ulkonäköönhän sitä yleensä ensin ihastutaan, kun ihmisestä ei mitään muuta näe päälle. Jos hevari ei ihastunut, miksi hän lähestyi naista? Se vaati uskomatonta rohkeutta, jonka oikeastaan vain ihastuminen voi antaa.
Et ymmärrä. Siinähän tämän keskustelun pulma kiteytyykin.
Taso on jokin staattinen ja objektiivinen mittasuure, skalaari, joka liitetään tiettyyn ihmiseen. Se on numeroarvo jolla ihmiset voidaan panna jonoon.
Haluaminen on täysin subjektiivinen ja yksilöön kohdistuva irrallinen, binäärinen tunne/näkemys. Voi haluta useitakin ihmisiä, mutta se on lähinnä joukko-oppia. Ihmiset jakautuvat kahteen ryhmään; haluttavat ja ei-haluttavat. Niiden alkioiden välillä ei ole järjestystä eikä eroja.
Lisäksi jokainen yksilö muodostaa omat haluttavuusjoukkonsa itsenäisesti omista lähtökohdistaan, eikä tämä jaottelu ole universaali, objektiivinen tai ennustettavissa kellekään tietylle yksilölle.