Mitä kemia on ja kuinka sitä syntyy kahden ihmisen välille?

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan näin kolmekymppisenä, nuorempana useasti miessuhteissa pettymään joutuneena naisena kykene enää edes kiinnostumaan miehistä, jotka eivät ole omaa tasoani.

En todellakaan tarkoita, että tietoisesti ajattelisin "tohon mieheen mulla voisi olla mahdollisuuksia, koska ollaan molemmat vahva 8". Mutta kyllä minä alitajuisesti skannaan miehen ja teen arvion siitä, olemmeko suunnilleen tasaveroisia ulkonäöltä, älykkyydeltä ja muilta ominaisuuksilta. Sitten, jos miehestä paljastuu jokin piirre, joka on minulle ehdoton ei, siirryn niinsanotusti paremmille apajille.

Tuohon mystiseen kemiaan en usko. Liian vähän on lähipiirissäni eläviä esimerkkejä.

Seuraavaa nuoren naisen kokemusta ei kannata sitten kirjoittaa 33-vuotiaana. Vaihda vähän sitä intervallia niin ei ainakaan niin suoraan paljastu.

Lisäys: sinulle nuo noin kolmekymppiset saattavat olla vanhoja eukkoja, mutta eivät he ole. Hädin tuskin aikuisuuden saavuttaneita. Moni kokee sen mullistavan kemiansa vasta viisi- tai kuusikymppisenä. Kyllä, usko pois, silloinkin on romantiikkaa elämässä. Ja silloin sitä vasta onkin. Ei enää ahdista työuran ja biologisen kellon tikittely yhtä aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.

Ap (myös entinen volyymideittailija)

Ei pidä myöskään unohtaa, että tasoteoria pätee myös oikeassa elämässä.

Koko elämäni aikana ne naiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta ovat täysin poikkeuksetta liian matalatasoisia. Esim koulussa se luokan epäviehättävin ja pullein nainen kysyy kahville ja työpaikalla se epäviehättävä nainen kysyy että oletko sinkkumiehiä.

Naisten mielestä oma ulkonäkö ei vaikuta asiaan, mutta miehet voivat kertoa totuuden, että se on juurikin se määrittelevä tekijä kiinnostuksen takana.

Tasoteoria ei päde missään. Sellaista teoriaa ei edes ole. Kyseessä on vain minimalistisen pienen ihmisryhmän hajanainen kokoelma mietelauseita johdettuna subjektiivisista kokemuksista ja anekdooteista. Pelkkää ripulia. Maailma sen sijaan on ihan toisen näköinen, jos kääntää katseen pois omasta navasta ja uhrinviittansa aukaisee. 

Päinvastoin, tasoteoria pätee armottomasti, mutta viehättävien ihmisten ei tarvitse kohdata sen raadollisuutta koska he pääsevät valitsemaan kumppaninsa paljon vapaammin, joten he sokeutuvat koko ilmiölle. Lisäksi naiset haluavat selitellä asiat kauniimmiksi ja romanttisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, siinä on suorastaan eskapistista kauhua taustalla.

Avaa toki meille tuo eskapistinen kauhu. Miksi meillä naisilla on tarve selitellä ja mikä meitä kauhistuttaa?

Jaa, nyt pistit kyllä pahaan paikkaan kun olen mies ja vieläpä sellainen ihminen, joka suhtautuu ihan luontevasti siihen että kaikille ei ole jaettu yhtä hyviä kortteja elämässä, edes pariutumismielessä.

Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin kasvatus. Tytöthän yleensä kasvatetaan poikia tarkemmin siihen, että pitää olla kiltti ja ei saa olla ilkeä kenellekään. Ei saa sanoa eikä edes ajatella mitään pahaa kenestäkään. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja sitä rataa. Siihen vielä Disney-elokuvat ja muut romanttiset sälät päälle. Varttuessaan työstä naiseksi tapahtuu sitten ehkä toinen seuraavista:

A) Oppi on mennyt perille niin hyvin, että nainen on ihan tosissaan sisäistänyt maailmankuvan, jossa jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja rakkauden löytyminen on puhdasta mystiikkaa, ihanaa satua ja jokaiselle on se oikea tuolla jossakin. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, eikä varallisuudella tai statuksellakaan. Kaikki löytävät rakkauden kohtalon johdattamina ja kaikki on kaunista ja mahtavaa sillä saralla. Tätä illuusiota vahvistaa entisestään se, jos nainen sattuu itse olemaan erityisen viehättävä. Tällöin hänen näkökulmastaan kumppanin löytäminen on helppoa ja yksinkertaista, tavattiin vain siellä ja alettiin jutella ja niin edelleen. Ei ole mitään torjumisen tai jopa nöyryytyksen kokemuksia ja loputonta etsintää ja pohdiskelua ja raadollisuutta. Ei koskaan joudu miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti vetää toisiaan kohti ja mitä siihen vaaditaan, kun otetaan biologiset ja muut reaalimaailman faktat huomioon. Toisaalta tämä selittäisi myös sen harhan, mikä seiskan naisille helposti syntyy kun he saavat joskus seksiä ysin miehiltä ja luulevat sen tarkoittavan että saisivat ysin miehen myös parisuhteeseen.

B)Nainen huomaa varttuessaan, ettei se nyt ihan niin menekään kuten on opetettu. Onkin oikeasti rumia ihmisiä ja köyhiä ja eri syistä luotaantyöntäviä. Nallekarkit eivät mene tasan. Se yksi omista kavereistakin on ihan hervottomasti ylipainoinen, ei ihme ettei ole hirveästi sutinaa ollut. Herranjumala, saako näin ajatella? Olenko jotenkin viallinen, kun en osaa nähdä kaikkia ihmisiä kauniina ja hienoina? Ei tätä ainakaan ääneen saa sanoa, muuten minua aletaan paheksua tai minua ei enää pidetä hyvänä naisena. Äkkiä siis Disney-raita päälle ja mantra päälle, kaikki ovat kauniita ja kaikille on joku jossain, lallallallallaa.

Täysosuma. Ketjun paras ja totuudenmukaisin viesti.

Analysoipa vähän: mikä tuossa oli hienoa ja totuudenmukaista? Minusta tuo oli harhainen, provosoiva ja omituinen viesti.

Ei todellakaan ole, rumana naisena tällä maapallolla jo lähes 27 vuotta olleena voin vahvistaa tuon viestin olevan totuudenmukainen. Aina on kauniit naiset läpättämässä, kuinka kaikille löytyy joku ja että aito rakkaus ei katso ulkonäköä. He kuvittelevat siellä omassa harhaisessa päässään että se etuoikeutettu kohtelu jota he saavat kauneutensa vuoksi, on se kohtelu jota me rumemmat naiset myös saadaan. Ei voisi tuo olettamus olla kauempana totuudesta. He eivät näe maailmaa minkään muun kuin heidän oman näkökulmansa ja kokemustensa kautta, eivät kykene asettumaan muiden ihmisten asemaan. Usein törmään siihen että kauniit naiset suorastaan vähättelevät kokemiani negativiisia asioita rumana naisena liittyen pariutumiseen ja miehiin. Osa heistä on jopa suuttunut siitä, kun olen sanonut että miehet kohtelevat minua kuin roskaa. Todellakin elävät omassa fantasiamaailmassaan.

Juurikin näin, napakymppi. Hyväosaiset ihmiset haluavat torjua maailman realiteetit ja rumuuden vain, koska heidän ei tarvitse sitä itse kokea ja siitä kärsiä. Todella vastenmielinen ja pinnallinen tapa hahmottaa maailma ja olla eläytymättä toisten ihmisten asemaan.

Kauneus = hyväosaisuus? Mistä hemmetin mielisairaalasta käsin sinä osallistut?

Parempi olisi kysyä, että mistä vajakkihoitolasta itse? Kauneus on valtaa ja mahdollisuutta rakkauteen, seksuaalisuuteen, halutuksi tulemiseen, menestykseen ja lopulta myös onneen - vaikkei se sitä yksin takaakaan niin varmasti helpottaa ja paljon. Kysy keltä tahansa rumalta ihmiseltä, joka ei saa rakastaa ja tulla rakastetuksi tai edes halutuksi vain ulkonäkönsä tähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kemia on aina molemminpuolista"

Satun tuntemaan hyvin pätevän naistenmiehen, ollaan oltu tuttuja jo pari vuosikymmentä.

Sen perusteella kuinka moni nainen on kokenut tämän miehen kanssa kemiaa (vaikka miehelle nainen oli vain pano...mies kutsuu näitä rakastujia "roikkujiksi"), sanoisin ettei todellakaan ole.

Mies hankkiutuu naisista eroon vanhalla kaavalla "syy on minussa, ei sinussa". Roikkujat jäävät uskomaan että vahvaa kemiaa oli mutta mies ei nyt kyennyt suhteeseen.

Juuri näin. On aivan mieletön ja mielisairas se tekosyiden lista mihin olen törmännyt näillä tapauksilla kun ovat käyttäneet naista vain reikänään matkallaan kohti uusia seikkailuja ja parempitasoista kumppania...

Kemia on sitä, että heikkotasoisempi unelmoi siitä mitä ei voi saada.

Ei, kyllä kemia ja taso ovat eri asioita. Taso valitettavasti menee kemian edelle, jos tasoero on liian suuri. Miehenä tämä näkyy siten, että voi törmätä naisen jonka kanssa tulee hyvin juttuun, nainen kokee että sinulle voi puhua asioista yms. mutta toteaa sitten jossain vaiheessa, että sinusta tulee vielä mahtava mies.. jollekin toiselle.

Meillä on näkemysero tästä asiasta. Muistan joskus miten eräälle hyvin komealle kaverille rumat naiset(todellakin) ilmaisivat suurta rakkautta ja epätoivoisesti pommittivat tätä viesteillä viikkokaupalla - ja vain koska tämä oli heille hetken ystävällinen! Niin suuri on epätoivoisen ihmisen nälkä, että menee aivan maanisen hulluksi "kemioista" kun tämän (omassa)mielessä ilmenee edes jonkinlainen mahdollisuus saada jotain erittäin hyvätasoista.

Sun näkemyserossa on ongelmana että systemaattisesti kiellät kemian olemassaolon ja väität kemiaksi kaikkea muuta. Tuo mistä puhut, on jotain ihastumista. Se voi olla ja ikävän usein onkin yksipuolista. Kemia on kaksisuuntainen yhteinen tunnelma ja tunnetila.

Kemia ei oikeastaan käsitteenä kuvaa mitään muuta kuin ihmisten mielikuvia siitä. Ihastuminen on hyvin todellista, huumaavaa ja jos "kemioiden" käsitteessä ei sivuta ihastumista - koska romanttista yhdessäoloa ei voi olla ilman jonkinasteista ihastumista - niin ainakin itse näen koko käsitteen hajanaisena ja oikeasti mitään kuvaamattomana - ja useimiten ideaalina ja uskonasiana.

Sanahelinää ilman sisältöä. Kemia ja ihastuminen ovat kaksi ihan eri asiaa vaikka hölöttäisit millaista käsitejargonia.

No kerro minulle sitten mitä on se tieteellisesti määritelty "kemia" tässä yhteydessä?

Tuolta ekalta sivulta löytyy hyviä ja peukkujen perusteella laajalti kannatettuja määritelmiä. Luuliis tässä vaiheessa keskustelua nyt oltavan peruskäsitteistä edes jotenkin kartalla.

Eipä löydy, koska sellaista tieteellistä käsitettä kuin (ihmisten välinen)"kemia" ei ole olemassakaan. 

Tieteellisyys tässä onkin ikiomaa maalitolppien siirtelyäsi. Kukaan ei ole sellaista väittänyt. On puhuttu kemiasta kokemuksena. 

Puhutaan siis puhtaasti jokaisen omista uskonasioista, jolloin - vastoin väittämääsi - ihastuminen ja kemia voivat yhtä hyvin olla yksi ja sama asia. Ja koska ihastuminen on todellinen olemassaoleva asia niin näen mielekkäänä yhdistää se vahvasti romanttiseen yhdessäkokemiseen.

Idiootti. Ei ihastuminen ja kemia ole sama asia, kun ihastua voi etänä ja kemia vaatii vuorovaikutuksen. Lisäksi se nyt vaan on kokemuksena yleisesti ymmärretty niin, että kemia on molemminpuolista ja ihastuminen välttämättä ja useimmiten ei. Sisällöllisestikin niissä on ero. Ihastua voi ilman kemiaa ja kemiaa voi olla ihastumatta. Parhaimmillaan ne ovat sama asia. 

Se, että sinä uskot mitä sattuu ja vääntelet termejä nurinniskoin toisin kuin 99% ihmisistä, ei tee sinun näkemyksistäsi oikeita eikä edes tasavertaisen vaihtoehtoisia, saati että voisit vain eri mieltä olemalla kumota yleisen tulkinnan. 

Voithan sinä uskoa, että kipua ei ole, mutta melkein kaikki muut toteavat että olet hullu eivätkä piittaa saivartelustasi *ttujakaan. Kipu on yhtä paljon uskonasia kuin muutkin tunteet, esim. ihastuminen tai kemia. PS. on olemassa ihmisiä, jotka eivät tunne kipua. Silti kipu on totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemian voi tosiaan määritellä niin, että juttu luisti ja treffikumppani näytti hyvältä, mutta oma veikkaukseni on sama kuin monessa edellisessä kommentissa: naisilla kyse on hajuaistista, joko tiedostamatta tai tiedostetusti. Käsittääkseni miehet eivät ole niin feromonien perään, vaan valitsevat suurimmalla painoarvolla visuaalisesti miellyttäviä naisia, joten siitä kai tämä innostus tasoihin.

Voin uskoa, että toisinaan hyvät perintötekijät näkyvät ulospäin, ja yleisesti terveen ja voimakkaan näköinen mies myös tuoksuu monen naisen nenään hyvältä. Ehkä siis toisilla miehillä käy hyvä flaxi sekä ulkonäön että feromonien vuoksi, mutta sitten on valtava määrä tavallisen näköisiä miehiä, joihin joku nainen kokee vetoa, vaikka mies ei edes naisen mielestä ole maailman komein ja rikkain ja älykkäin ja paras kaikessa. Nainen ei ole tyytynyt vähemmän hyvään, vaan halunnut nimenomaan sen tavallisen pertin, ja tämä voi olla tasoteoreetikolle mahdoton ymmärtää.

Vaikka miehet eivät koe kemiaa, niin ehkä he kokevat tyytyväisyyttä, jos ovat saaneet ulkoisesti riittävän viehättävän naisen tähtäimeen. Sitten he käyttäytyvät ihastuneen tavoin ja ovat onnellisia naisen seurassa, jonka vuoksi erittävät hyvänolon hormoneja, jotka miellyttävät naisen nenää ja lisäävät naisen kokemaa kemiaa. Onnellinen sängynlämmin mies tuoksuu huumaavalta ja varsinkin tuore hiki on miellyttävä haju. Sama mies stressaantuneena ja kireänä haisee pistävältä? Onko kukaan huomannut? Tämä ehkä selittää sitä, kun joku huomasi, että kokee kemiaa vasta jos mies on ihastunut.

Ihan ei-seksuaalisessa mielessä on paljon tuoksuja, mitkä herättävät lämpimiä tunteita. Uninen vauva saa tädit nuuskuttelemaan onnessaan. Koiranomistajat tietävät, miten hyvältä rentoutuneen koiran anturat tuoksuu. Toisilla koirilla erittyy niskasta melkein hajuveden hajua.

Naiset varmaan tietävät näitä tuoksukokemuksia, mutta onko palstalla miehillä vastaavia? Jos ette mieti nyt edes naisen tuoksua, vaan muita tuoksukokemuksia elollisista olennoista, onko niitä?

Tietenkin.

Haluaisitko antaa esimerkkejä?

Mietin vielä tuota tuoksukoiran hajukohtaa, niin se onkin ehkä enemmän päässä kuin niskassa. Onko ihmisillä kohtia, jotka tuoksuvat enemmän?

Joku mies muuten väitti haistavansa naisen kaulasta ovulaation. :D

Mitä? No samoja esimerkkejä kuin itselläsi. Kissat, koirat, vauvat, lapset ja tietysti myös nainen jonka kanssa ollaan riittävän lähekkäin jotta ihoa pääsee haistelemaan. Ei se nenä mikään naisen erikoisominaisuus ole.

Nenä on sekä miehillä että naisilla, mutta naisilla on aivojen alueella, jolla käsitellään hajuaistimuksia, 30% enemmän palikoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.

Ap (myös entinen volyymideittailija)

Ei pidä myöskään unohtaa, että tasoteoria pätee myös oikeassa elämässä.

Koko elämäni aikana ne naiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta ovat täysin poikkeuksetta liian matalatasoisia. Esim koulussa se luokan epäviehättävin ja pullein nainen kysyy kahville ja työpaikalla se epäviehättävä nainen kysyy että oletko sinkkumiehiä.

Naisten mielestä oma ulkonäkö ei vaikuta asiaan, mutta miehet voivat kertoa totuuden, että se on juurikin se määrittelevä tekijä kiinnostuksen takana.

Tasoteoria ei päde missään. Sellaista teoriaa ei edes ole. Kyseessä on vain minimalistisen pienen ihmisryhmän hajanainen kokoelma mietelauseita johdettuna subjektiivisista kokemuksista ja anekdooteista. Pelkkää ripulia. Maailma sen sijaan on ihan toisen näköinen, jos kääntää katseen pois omasta navasta ja uhrinviittansa aukaisee. 

Päinvastoin, tasoteoria pätee armottomasti, mutta viehättävien ihmisten ei tarvitse kohdata sen raadollisuutta koska he pääsevät valitsemaan kumppaninsa paljon vapaammin, joten he sokeutuvat koko ilmiölle. Lisäksi naiset haluavat selitellä asiat kauniimmiksi ja romanttisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, siinä on suorastaan eskapistista kauhua taustalla.

Avaa toki meille tuo eskapistinen kauhu. Miksi meillä naisilla on tarve selitellä ja mikä meitä kauhistuttaa?

Jaa, nyt pistit kyllä pahaan paikkaan kun olen mies ja vieläpä sellainen ihminen, joka suhtautuu ihan luontevasti siihen että kaikille ei ole jaettu yhtä hyviä kortteja elämässä, edes pariutumismielessä.

Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin kasvatus. Tytöthän yleensä kasvatetaan poikia tarkemmin siihen, että pitää olla kiltti ja ei saa olla ilkeä kenellekään. Ei saa sanoa eikä edes ajatella mitään pahaa kenestäkään. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja sitä rataa. Siihen vielä Disney-elokuvat ja muut romanttiset sälät päälle. Varttuessaan työstä naiseksi tapahtuu sitten ehkä toinen seuraavista:

A) Oppi on mennyt perille niin hyvin, että nainen on ihan tosissaan sisäistänyt maailmankuvan, jossa jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja rakkauden löytyminen on puhdasta mystiikkaa, ihanaa satua ja jokaiselle on se oikea tuolla jossakin. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, eikä varallisuudella tai statuksellakaan. Kaikki löytävät rakkauden kohtalon johdattamina ja kaikki on kaunista ja mahtavaa sillä saralla. Tätä illuusiota vahvistaa entisestään se, jos nainen sattuu itse olemaan erityisen viehättävä. Tällöin hänen näkökulmastaan kumppanin löytäminen on helppoa ja yksinkertaista, tavattiin vain siellä ja alettiin jutella ja niin edelleen. Ei ole mitään torjumisen tai jopa nöyryytyksen kokemuksia ja loputonta etsintää ja pohdiskelua ja raadollisuutta. Ei koskaan joudu miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti vetää toisiaan kohti ja mitä siihen vaaditaan, kun otetaan biologiset ja muut reaalimaailman faktat huomioon. Toisaalta tämä selittäisi myös sen harhan, mikä seiskan naisille helposti syntyy kun he saavat joskus seksiä ysin miehiltä ja luulevat sen tarkoittavan että saisivat ysin miehen myös parisuhteeseen.

B)Nainen huomaa varttuessaan, ettei se nyt ihan niin menekään kuten on opetettu. Onkin oikeasti rumia ihmisiä ja köyhiä ja eri syistä luotaantyöntäviä. Nallekarkit eivät mene tasan. Se yksi omista kavereistakin on ihan hervottomasti ylipainoinen, ei ihme ettei ole hirveästi sutinaa ollut. Herranjumala, saako näin ajatella? Olenko jotenkin viallinen, kun en osaa nähdä kaikkia ihmisiä kauniina ja hienoina? Ei tätä ainakaan ääneen saa sanoa, muuten minua aletaan paheksua tai minua ei enää pidetä hyvänä naisena. Äkkiä siis Disney-raita päälle ja mantra päälle, kaikki ovat kauniita ja kaikille on joku jossain, lallallallallaa.

Täysosuma. Ketjun paras ja totuudenmukaisin viesti.

Analysoipa vähän: mikä tuossa oli hienoa ja totuudenmukaista? Minusta tuo oli harhainen, provosoiva ja omituinen viesti.

Ei todellakaan ole, rumana naisena tällä maapallolla jo lähes 27 vuotta olleena voin vahvistaa tuon viestin olevan totuudenmukainen. Aina on kauniit naiset läpättämässä, kuinka kaikille löytyy joku ja että aito rakkaus ei katso ulkonäköä. He kuvittelevat siellä omassa harhaisessa päässään että se etuoikeutettu kohtelu jota he saavat kauneutensa vuoksi, on se kohtelu jota me rumemmat naiset myös saadaan. Ei voisi tuo olettamus olla kauempana totuudesta. He eivät näe maailmaa minkään muun kuin heidän oman näkökulmansa ja kokemustensa kautta, eivät kykene asettumaan muiden ihmisten asemaan. Usein törmään siihen että kauniit naiset suorastaan vähättelevät kokemiani negativiisia asioita rumana naisena liittyen pariutumiseen ja miehiin. Osa heistä on jopa suuttunut siitä, kun olen sanonut että miehet kohtelevat minua kuin roskaa. Todellakin elävät omassa fantasiamaailmassaan.

Juurikin näin, napakymppi. Hyväosaiset ihmiset haluavat torjua maailman realiteetit ja rumuuden vain, koska heidän ei tarvitse sitä itse kokea ja siitä kärsiä. Todella vastenmielinen ja pinnallinen tapa hahmottaa maailma ja olla eläytymättä toisten ihmisten asemaan.

Kauneus = hyväosaisuus? Mistä hemmetin mielisairaalasta käsin sinä osallistut?

Parempi olisi kysyä, että mistä vajakkihoitolasta itse? Kauneus on valtaa ja mahdollisuutta rakkauteen, seksuaalisuuteen, halutuksi tulemiseen, menestykseen ja lopulta myös onneen - vaikkei se sitä yksin takaakaan niin varmasti helpottaa ja paljon. Kysy keltä tahansa rumalta ihmiseltä, joka ei saa rakastaa ja tulla rakastetuksi tai edes halutuksi vain ulkonäkönsä tähden.

Esittämäsi on täysin uskonnollinen argumentti.

Tarkoititko siis että mun pitää kysyä asiasta ihmiseltä joka on jääräpäisen vakuuttunut yksinäisyytensä johtuvan ulkonäöstä?

Vai tarkoititko että asiasta on olemassa uskottavaa tutkimusta ja tilastoja, tai jossain on lista ihmisistä joille on määrätty yksinäisyys rumuuden vuoksi?

Enkö saa kysyä rumilta ihmisiltä jotka ovat pariutuneet onnellisesti? Miksen?

Miksei kysytä kauniilta mutta yksin jääneiltä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.

Ap

Kaikki miehet ovat samaa mieltä tästä vaikka naiset eivät myönnä noin käyttäytyvänsä, ehkä eivät tiedosta omaa ulkonäön tasoa tai aliarvioivat miesten tason..

Ok. Ja mitä sitten? Haluat puhua kemian sijaan tasoista, ok. Minulla on miehelle tasan kaksi tasoa: herättää kiinnostuksen (johon yleensä sisältyy kemioiden kohtaaminen) tai ei herätä kiinnostusta. Oman ulkonäköni tasolla ei ole siihen mitään merkitystä. En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa määrittelisin (tai käyttäisin ulkopuolisten tekemää määritelmää) oman ulkonäköni ja sen perusteella alkaisin etsiä vastinkappaletta. Ei, vaan jos en olisi kohdannut miestä, johon ihastuin ensisilmäyksellä, olisin sinkku. Ja uskallan väittää, että lähes kaikki naiset ajattelevat samalla tavalla. Ihan ilman mitään aukikirjoitettuja tasoja, joiden mukaan heidän kuuluisi swaippailla ja treffailla ja ryhtyä suhteeseen.

Parisuhde kun on edelleen ihan vapaaehtoista, yksinkin saa olla, ellei kohtaa ihmistä johon rakastuu.

Tässä ketjussa on useampi "volyymideittailija" -mies kuvannut samaa ilmiötä: mitä epäviehättävämpi se tavattu nainen oli, sitä todennäköisemmin ko. nainen laittoi treffien jälkeen viestiä tälle miehelle pyytäen uutta tapaamista.

Eli jos näitä miehiä uskomme, niin naisen omalla ulkonäöllä näyttäisi olevan valtava vaikutus naisen miestä kohtaan kokemaan kiinnostukseen.

No jos noin on, niin mitä se tarkoittaa miesten kannalta?

Jos se noin on, niin se tarkoittaa että miehen kannattaa maksimoida ulkonäkönsä menestyäkseen parisuhdemarkkinoilla ja saadakseen parhaan mahdollisen parin itselleen:

-salille mars

-vaatetus kuntoon

-ihonhoito kuntoon

-hiukset kuntoon (fina/mino)

-jopa plastiikkakirurgia käyttöön, ääritapauksissa

(Tai sitten vaihtoehtoisesti voi odottaa että se kemia tulee ja pelastaa 🙂)

Miehen on äärimmäisen hankalaa nostaa tasoansa koska miehen taso muodostuu naamasta, pituudesta ja tietynlaisesta luonteesta ja korkeasta statuksesta, kaikista ei voi tulla lääkärijuristilentäjiä.

Kropan parantaminen ym on melkeinpä hukattua aikaa jos sen tekee naisia varten.

Niinpä. Ja niinhän se on, että vain ja ainoastaan lääkärijuristilentäjät ovat parisuhteessa. Sinunkaan tuttavapiiriisi, sukulaisiisi, naapureihisi, työkavereihisi jne ei kuulu yhtään tavallista miestä, jolla olisi tyttöystävä tai puoliso, eikö totta?

Veikkaanpa edelleen että näille miehille, jotka valittavat kun vain "huipputason miehet" pariutuvat, kelpaa itselleen vaan ne kaikkein tavoitelluimmat naiset, joilla ottajia on ihan liiaksi asti.

Eli huipputason miehille huiputason naiset.

Tasoteoria olikin totta.

Kummasti se menee aina niin että tasot kiistetään, mutta jos mies haaveilee itseään tasokkaammasta naisesta, naiset ovat välittömästä huomauttamassa että kannattaisi katsella oman tasoisiaan.

Se ei tee tasoteoriasta totta, että yltiöpinnalliset kilipäät parveilevat sankoin joukoin huippukauniiden naisten ympärillä, vaikka on selkeetä, että suurin osa näistä on tälle täysin yhdentekeviä.

"Aina" - mihin tilastofaktaan tämä väittämä perustuu? 

Mutta se tekee että kauniin naisen valinta on joku niistä komeista miehistä, ei suinkaan ruma mies.

Eikä nainen nyt yllättäin valitsekaan rahan/statuksen perusteella, kuten täällä on usein väitetty?

LMS = looks, money, status.

Oletko huomannut että pariskunnissa joissa mies on esimerkiksi rumempi tai/ja reippaasti vanhempi, mies on hämmästyttävän usein rahakas?

Pääpointti oli että yritit taas hakea sitä keistä miehistä nainen ei kiinnostu (nainen ei kiinnostunut komeasta miehestä =tasoteoria ei ole totta). Se on yksi ja sama, jos nainen kuitenkin kiinnostuu jostain muusta komeasta miehestä.

Sinun on ihan turha miettiä, onko ”tasoteoria” totta, koska totta on se, ettei koko teoriaa edes ole olemassa. Olematon harvoin on totta.

Kyse on mielipiteestä. Ei teoriasta.

Jo satoja vuosia ennen kuin mistään tasoteorioista oltiin edes puhuttu, ihmiset mittailivat itsejään ja toisiaan ja miettivät, että "riitänköhän minä tuolle?" tai "olenko minä tarpeeksi kaunis tuolle?" jne.

Todellisuus on aina ollut olemassa. On aina ollut kauniimpia ja rumempia ihmisiä, menevämpiä, sosiaalisempia, rohkeampia, rikkaampia jne jne.

Ja tämä on juuri se asia, jonka jokainen oppii jo päiväkodissa. Toiset ovat suositumpia kuin toiset. Ihmisen tasosta se ei kerro mitään ja siksi tasoteoria on onneton pelkistys, joka ei huomioi edes niin olennaista asiaa kuin ikää. Mutta saahan sitä suosiota/haluttavuutta/kauneutta/komeutta tasoksikin nimittää.

Kyllästymiseen asti kysyn nyt silti: mitä sitten? Toivoisin, että joku naiseton mies havahtuisi itse kysymään sitä. Huomaisi, että keisarilla ei ole vaatteita eli samaa teoria jankutetaan ja jankutetaan, mutta siinä kaikki. Kysyisi, että "Mitä tämä siis tarkoittaa minun kannaltani?"

Sinulla ja monella muullakin ongelma tuntuu olevan vain siinä taso-sanassa, vaikka tunnustatte ja tunnistatte kyseisen ilmiön olemassolon ihan täydellisesti. Mikä siinä sanassa on niin pelottavaa, miksei sitä voi käyttää?

Voi jeesusmaaria.. kun juuri sanoin, että se pelkistää liikaa. Ihminen ei ole kutistettavissa yhdeksi tasonumeroksi. Voidaan toki käyttää sitä sanaa jos halutaan käydä keskustelua yksinkertaisilla termeillä, mutta en ymmärrä mitä vikaa on sanassa haluttavuus. Miksi pitää väen vängällä sanoa, että toiset ovat tasokkaampia kuin toiset sen sijaan, että sanoisi, että toiset ovaat halutumpia kuin toiset?

Jaa, että ihmisen voi kuitenkin kutistaa pelkkään haluttavuus-sanaan?

Ei, vaan haluttavuus kertoo, että nyt nimenomaan puhutaan vain ihmisen yhdestä puolesta; siitä, mikä liittyy pariutumiseen/ystävyyssuhteisiin. Sen sijaan taso-sana antaa ymmärtää, että ihmiselle on määritetty jokin universaali taso ihmisenä. Olen paljon enemmän kuin ulkonäköni tai ikäni (tasoteorian mukaan naisen olennaiset kriteerit); olen äiti, olen alani ammattilainen, sisko, tytär, ystävä, opiskelija, veronmaksaja, vapaaehtoistyöntekijä ja paljon, paljon muuta. Se, että joku voisi määritellä minut potentiaalisena parisuhde- tai seksikumppanina vaikkapa viitoseksi ei tarkoita, että tasoni ihmisenä on viitonen. se kertoo vain ja ainoastaan, ettei hän pidä minua kovin haluttavana.

Miksi haluttavuus-termi on teille niin vastenmielinen? Onko tuskallista todeta, että "en ole miehenä kovin haluttava" ja helpompi paeta neutraalin taso-sanan taakse ("tasoni ei ole kovin korkea")?

Nillität. "Taso" tai haluttavuus kuvaavat yhtä ja samaa erilaisten seksuaalivalinnassa tarvittavien myönteisten ominaisuuksien määrää vertailussa muihin.

Selvä, kutsu sitä sitten ihan vapaasti tasoksi. Avoimeksi jää edelleen kysymys: Mitä sitten? Nyt kun olette selittäneet, mistä taso muodostuu ja miten ihmiset pariutuvat, niin mitä sitten?

Keskustelu ja maailman sekä sen ihmisten analysointi jatkuu ihan vain mielenkiinnosta aiheeseen. Jos ei ihminen, psykologia ja ihmiseläimen lajityypillinen käyttäytyminen kiinnosta niin kannattanee sitten skipata nämäkin keskustelut.

Jos psykologia (joka, tiedoksi, on määritelmällisesti vain ja ainoastaan ihmisen mieltä (sisältäen myös käyttäytymisen) tutkiva tieteenala) kiinnostaa, kannattaa painella kirjastoon ja alkaa tutustua siihen. Materiaalia löytyy. Ei tosin mitään tasoteoriaa, joka on auttamattomasti apukyökin puolella kehiteltyä mutulogiaa vailla alkeellisiakaan tieteellisen teorian tunnuspiirteitä. Se ei selitä mitään, se ei ennusta mitään, se ei edes vastaa tunnettua todellisuutta. Se on fiktiivinen teoria. Jotain samankaltaista kuin poimuajo tieteissarjassa. 

Miksi luulet etten jo olisi perehtynyt psykologiaan? Psykologia ei muuten selitä ihmisen parinvalinnan mekanismeista oikeastaan juuri mitään kovinkaan konkreettisesti. Pikku nippelitietoa yhdestä tutkimuksesta sieltä ja jotain pientä toisesta täältä. Kovin viisaaksi et kylläkään aiheessa pääse kehittymään tämän torsotieteen parissa - siitäkin löytyy kouriintuntuvaa omaa kokemusta asiantuntijatahoilta.

Aiheesta on siis vielä paljonkin tutkittavaa sekä sanottavaa, ja itse kuuntelen mielelläni ihmisten omia kokemuksia - jotka taas BTW ovat täysin linjassa, edelleenkin lopullista muotoaan hakevan ns. tasoteorian kanssa.

Sinun vastustuksesi kumpuaa pömpööseistä ideaaleistasi ja halustasi maalata maailma omilla väreilläsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.

Ap

Kaikki miehet ovat samaa mieltä tästä vaikka naiset eivät myönnä noin käyttäytyvänsä, ehkä eivät tiedosta omaa ulkonäön tasoa tai aliarvioivat miesten tason..

Ok. Ja mitä sitten? Haluat puhua kemian sijaan tasoista, ok. Minulla on miehelle tasan kaksi tasoa: herättää kiinnostuksen (johon yleensä sisältyy kemioiden kohtaaminen) tai ei herätä kiinnostusta. Oman ulkonäköni tasolla ei ole siihen mitään merkitystä. En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa määrittelisin (tai käyttäisin ulkopuolisten tekemää määritelmää) oman ulkonäköni ja sen perusteella alkaisin etsiä vastinkappaletta. Ei, vaan jos en olisi kohdannut miestä, johon ihastuin ensisilmäyksellä, olisin sinkku. Ja uskallan väittää, että lähes kaikki naiset ajattelevat samalla tavalla. Ihan ilman mitään aukikirjoitettuja tasoja, joiden mukaan heidän kuuluisi swaippailla ja treffailla ja ryhtyä suhteeseen.

Parisuhde kun on edelleen ihan vapaaehtoista, yksinkin saa olla, ellei kohtaa ihmistä johon rakastuu.

Tässä ketjussa on useampi "volyymideittailija" -mies kuvannut samaa ilmiötä: mitä epäviehättävämpi se tavattu nainen oli, sitä todennäköisemmin ko. nainen laittoi treffien jälkeen viestiä tälle miehelle pyytäen uutta tapaamista.

Eli jos näitä miehiä uskomme, niin naisen omalla ulkonäöllä näyttäisi olevan valtava vaikutus naisen miestä kohtaan kokemaan kiinnostukseen.

No jos noin on, niin mitä se tarkoittaa miesten kannalta?

Jos se noin on, niin se tarkoittaa että miehen kannattaa maksimoida ulkonäkönsä menestyäkseen parisuhdemarkkinoilla ja saadakseen parhaan mahdollisen parin itselleen:

-salille mars

-vaatetus kuntoon

-ihonhoito kuntoon

-hiukset kuntoon (fina/mino)

-jopa plastiikkakirurgia käyttöön, ääritapauksissa

(Tai sitten vaihtoehtoisesti voi odottaa että se kemia tulee ja pelastaa 🙂)

Miehen on äärimmäisen hankalaa nostaa tasoansa koska miehen taso muodostuu naamasta, pituudesta ja tietynlaisesta luonteesta ja korkeasta statuksesta, kaikista ei voi tulla lääkärijuristilentäjiä.

Kropan parantaminen ym on melkeinpä hukattua aikaa jos sen tekee naisia varten.

Niinpä. Ja niinhän se on, että vain ja ainoastaan lääkärijuristilentäjät ovat parisuhteessa. Sinunkaan tuttavapiiriisi, sukulaisiisi, naapureihisi, työkavereihisi jne ei kuulu yhtään tavallista miestä, jolla olisi tyttöystävä tai puoliso, eikö totta?

Veikkaanpa edelleen että näille miehille, jotka valittavat kun vain "huipputason miehet" pariutuvat, kelpaa itselleen vaan ne kaikkein tavoitelluimmat naiset, joilla ottajia on ihan liiaksi asti.

Eli huipputason miehille huiputason naiset.

Tasoteoria olikin totta.

Kummasti se menee aina niin että tasot kiistetään, mutta jos mies haaveilee itseään tasokkaammasta naisesta, naiset ovat välittömästä huomauttamassa että kannattaisi katsella oman tasoisiaan.

Se ei tee tasoteoriasta totta, että yltiöpinnalliset kilipäät parveilevat sankoin joukoin huippukauniiden naisten ympärillä, vaikka on selkeetä, että suurin osa näistä on tälle täysin yhdentekeviä.

"Aina" - mihin tilastofaktaan tämä väittämä perustuu? 

Mutta se tekee että kauniin naisen valinta on joku niistä komeista miehistä, ei suinkaan ruma mies.

Eikä nainen nyt yllättäin valitsekaan rahan/statuksen perusteella, kuten täällä on usein väitetty?

LMS = looks, money, status.

Oletko huomannut että pariskunnissa joissa mies on esimerkiksi rumempi tai/ja reippaasti vanhempi, mies on hämmästyttävän usein rahakas?

Pääpointti oli että yritit taas hakea sitä keistä miehistä nainen ei kiinnostu (nainen ei kiinnostunut komeasta miehestä =tasoteoria ei ole totta). Se on yksi ja sama, jos nainen kuitenkin kiinnostuu jostain muusta komeasta miehestä.

Sinun on ihan turha miettiä, onko ”tasoteoria” totta, koska totta on se, ettei koko teoriaa edes ole olemassa. Olematon harvoin on totta.

Kyse on mielipiteestä. Ei teoriasta.

Jo satoja vuosia ennen kuin mistään tasoteorioista oltiin edes puhuttu, ihmiset mittailivat itsejään ja toisiaan ja miettivät, että "riitänköhän minä tuolle?" tai "olenko minä tarpeeksi kaunis tuolle?" jne.

Todellisuus on aina ollut olemassa. On aina ollut kauniimpia ja rumempia ihmisiä, menevämpiä, sosiaalisempia, rohkeampia, rikkaampia jne jne.

Ja tämä on juuri se asia, jonka jokainen oppii jo päiväkodissa. Toiset ovat suositumpia kuin toiset. Ihmisen tasosta se ei kerro mitään ja siksi tasoteoria on onneton pelkistys, joka ei huomioi edes niin olennaista asiaa kuin ikää. Mutta saahan sitä suosiota/haluttavuutta/kauneutta/komeutta tasoksikin nimittää.

Kyllästymiseen asti kysyn nyt silti: mitä sitten? Toivoisin, että joku naiseton mies havahtuisi itse kysymään sitä. Huomaisi, että keisarilla ei ole vaatteita eli samaa teoria jankutetaan ja jankutetaan, mutta siinä kaikki. Kysyisi, että "Mitä tämä siis tarkoittaa minun kannaltani?"

Sinulla ja monella muullakin ongelma tuntuu olevan vain siinä taso-sanassa, vaikka tunnustatte ja tunnistatte kyseisen ilmiön olemassolon ihan täydellisesti. Mikä siinä sanassa on niin pelottavaa, miksei sitä voi käyttää?

Voi jeesusmaaria.. kun juuri sanoin, että se pelkistää liikaa. Ihminen ei ole kutistettavissa yhdeksi tasonumeroksi. Voidaan toki käyttää sitä sanaa jos halutaan käydä keskustelua yksinkertaisilla termeillä, mutta en ymmärrä mitä vikaa on sanassa haluttavuus. Miksi pitää väen vängällä sanoa, että toiset ovat tasokkaampia kuin toiset sen sijaan, että sanoisi, että toiset ovaat halutumpia kuin toiset?

Jaa, että ihmisen voi kuitenkin kutistaa pelkkään haluttavuus-sanaan?

Ei, vaan haluttavuus kertoo, että nyt nimenomaan puhutaan vain ihmisen yhdestä puolesta; siitä, mikä liittyy pariutumiseen/ystävyyssuhteisiin. Sen sijaan taso-sana antaa ymmärtää, että ihmiselle on määritetty jokin universaali taso ihmisenä. Olen paljon enemmän kuin ulkonäköni tai ikäni (tasoteorian mukaan naisen olennaiset kriteerit); olen äiti, olen alani ammattilainen, sisko, tytär, ystävä, opiskelija, veronmaksaja, vapaaehtoistyöntekijä ja paljon, paljon muuta. Se, että joku voisi määritellä minut potentiaalisena parisuhde- tai seksikumppanina vaikkapa viitoseksi ei tarkoita, että tasoni ihmisenä on viitonen. se kertoo vain ja ainoastaan, ettei hän pidä minua kovin haluttavana.

Miksi haluttavuus-termi on teille niin vastenmielinen? Onko tuskallista todeta, että "en ole miehenä kovin haluttava" ja helpompi paeta neutraalin taso-sanan taakse ("tasoni ei ole kovin korkea")?

Nillität. "Taso" tai haluttavuus kuvaavat yhtä ja samaa erilaisten seksuaalivalinnassa tarvittavien myönteisten ominaisuuksien määrää vertailussa muihin.

Selvä, kutsu sitä sitten ihan vapaasti tasoksi. Avoimeksi jää edelleen kysymys: Mitä sitten? Nyt kun olette selittäneet, mistä taso muodostuu ja miten ihmiset pariutuvat, niin mitä sitten?

Keskustelu ja maailman sekä sen ihmisten analysointi jatkuu ihan vain mielenkiinnosta aiheeseen. Jos ei ihminen, psykologia ja ihmiseläimen lajityypillinen käyttäytyminen kiinnosta niin kannattanee sitten skipata nämäkin keskustelut.

Jos psykologia (joka, tiedoksi, on määritelmällisesti vain ja ainoastaan ihmisen mieltä (sisältäen myös käyttäytymisen) tutkiva tieteenala) kiinnostaa, kannattaa painella kirjastoon ja alkaa tutustua siihen. Materiaalia löytyy. Ei tosin mitään tasoteoriaa, joka on auttamattomasti apukyökin puolella kehiteltyä mutulogiaa vailla alkeellisiakaan tieteellisen teorian tunnuspiirteitä. Se ei selitä mitään, se ei ennusta mitään, se ei edes vastaa tunnettua todellisuutta. Se on fiktiivinen teoria. Jotain samankaltaista kuin poimuajo tieteissarjassa. 

Miksi luulet etten jo olisi perehtynyt psykologiaan? Psykologia ei muuten selitä ihmisen parinvalinnan mekanismeista oikeastaan juuri mitään kovinkaan konkreettisesti. Pikku nippelitietoa yhdestä tutkimuksesta sieltä ja jotain pientä toisesta täältä. Kovin viisaaksi et kylläkään aiheessa pääse kehittymään tämän torsotieteen parissa - siitäkin löytyy kouriintuntuvaa omaa kokemusta asiantuntijatahoilta.

Aiheesta on siis vielä paljonkin tutkittavaa sekä sanottavaa, ja itse kuuntelen mielelläni ihmisten omia kokemuksia - jotka taas BTW ovat täysin linjassa, edelleenkin lopullista muotoaan hakevan ns. tasoteorian kanssa.

Sinun vastustuksesi kumpuaa pömpööseistä ideaaleistasi ja halustasi maalata maailma omilla väreilläsi. 

Hmm, nyt siis psykologia ei autakaan tasoteoriassa (jota ei nyt ole) yhtään mitään vaikka äsken liitit nimenomaan psykologian ja siitä kiinnostuneisuuden edellytykseksi keskustella tasoteoriasta (joka silloin vielä oli) psykologian näkökulmasta. Mitenkä hassua. 

PS. en tahdo sinulta minkäänlaista arviota mielenlaadustani, sillä minulla tuskin on varaa maksaa epäilemättä huikean korkeita palkkioitasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.

Ap (myös entinen volyymideittailija)

Ei pidä myöskään unohtaa, että tasoteoria pätee myös oikeassa elämässä.

Koko elämäni aikana ne naiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta ovat täysin poikkeuksetta liian matalatasoisia. Esim koulussa se luokan epäviehättävin ja pullein nainen kysyy kahville ja työpaikalla se epäviehättävä nainen kysyy että oletko sinkkumiehiä.

Naisten mielestä oma ulkonäkö ei vaikuta asiaan, mutta miehet voivat kertoa totuuden, että se on juurikin se määrittelevä tekijä kiinnostuksen takana.

Tasoteoria ei päde missään. Sellaista teoriaa ei edes ole. Kyseessä on vain minimalistisen pienen ihmisryhmän hajanainen kokoelma mietelauseita johdettuna subjektiivisista kokemuksista ja anekdooteista. Pelkkää ripulia. Maailma sen sijaan on ihan toisen näköinen, jos kääntää katseen pois omasta navasta ja uhrinviittansa aukaisee. 

Päinvastoin, tasoteoria pätee armottomasti, mutta viehättävien ihmisten ei tarvitse kohdata sen raadollisuutta koska he pääsevät valitsemaan kumppaninsa paljon vapaammin, joten he sokeutuvat koko ilmiölle. Lisäksi naiset haluavat selitellä asiat kauniimmiksi ja romanttisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, siinä on suorastaan eskapistista kauhua taustalla.

Avaa toki meille tuo eskapistinen kauhu. Miksi meillä naisilla on tarve selitellä ja mikä meitä kauhistuttaa?

Jaa, nyt pistit kyllä pahaan paikkaan kun olen mies ja vieläpä sellainen ihminen, joka suhtautuu ihan luontevasti siihen että kaikille ei ole jaettu yhtä hyviä kortteja elämässä, edes pariutumismielessä.

Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin kasvatus. Tytöthän yleensä kasvatetaan poikia tarkemmin siihen, että pitää olla kiltti ja ei saa olla ilkeä kenellekään. Ei saa sanoa eikä edes ajatella mitään pahaa kenestäkään. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja sitä rataa. Siihen vielä Disney-elokuvat ja muut romanttiset sälät päälle. Varttuessaan työstä naiseksi tapahtuu sitten ehkä toinen seuraavista:

A) Oppi on mennyt perille niin hyvin, että nainen on ihan tosissaan sisäistänyt maailmankuvan, jossa jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja rakkauden löytyminen on puhdasta mystiikkaa, ihanaa satua ja jokaiselle on se oikea tuolla jossakin. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, eikä varallisuudella tai statuksellakaan. Kaikki löytävät rakkauden kohtalon johdattamina ja kaikki on kaunista ja mahtavaa sillä saralla. Tätä illuusiota vahvistaa entisestään se, jos nainen sattuu itse olemaan erityisen viehättävä. Tällöin hänen näkökulmastaan kumppanin löytäminen on helppoa ja yksinkertaista, tavattiin vain siellä ja alettiin jutella ja niin edelleen. Ei ole mitään torjumisen tai jopa nöyryytyksen kokemuksia ja loputonta etsintää ja pohdiskelua ja raadollisuutta. Ei koskaan joudu miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti vetää toisiaan kohti ja mitä siihen vaaditaan, kun otetaan biologiset ja muut reaalimaailman faktat huomioon. Toisaalta tämä selittäisi myös sen harhan, mikä seiskan naisille helposti syntyy kun he saavat joskus seksiä ysin miehiltä ja luulevat sen tarkoittavan että saisivat ysin miehen myös parisuhteeseen.

B)Nainen huomaa varttuessaan, ettei se nyt ihan niin menekään kuten on opetettu. Onkin oikeasti rumia ihmisiä ja köyhiä ja eri syistä luotaantyöntäviä. Nallekarkit eivät mene tasan. Se yksi omista kavereistakin on ihan hervottomasti ylipainoinen, ei ihme ettei ole hirveästi sutinaa ollut. Herranjumala, saako näin ajatella? Olenko jotenkin viallinen, kun en osaa nähdä kaikkia ihmisiä kauniina ja hienoina? Ei tätä ainakaan ääneen saa sanoa, muuten minua aletaan paheksua tai minua ei enää pidetä hyvänä naisena. Äkkiä siis Disney-raita päälle ja mantra päälle, kaikki ovat kauniita ja kaikille on joku jossain, lallallallallaa.

Täysosuma. Ketjun paras ja totuudenmukaisin viesti.

Analysoipa vähän: mikä tuossa oli hienoa ja totuudenmukaista? Minusta tuo oli harhainen, provosoiva ja omituinen viesti.

Ei todellakaan ole, rumana naisena tällä maapallolla jo lähes 27 vuotta olleena voin vahvistaa tuon viestin olevan totuudenmukainen. Aina on kauniit naiset läpättämässä, kuinka kaikille löytyy joku ja että aito rakkaus ei katso ulkonäköä. He kuvittelevat siellä omassa harhaisessa päässään että se etuoikeutettu kohtelu jota he saavat kauneutensa vuoksi, on se kohtelu jota me rumemmat naiset myös saadaan. Ei voisi tuo olettamus olla kauempana totuudesta. He eivät näe maailmaa minkään muun kuin heidän oman näkökulmansa ja kokemustensa kautta, eivät kykene asettumaan muiden ihmisten asemaan. Usein törmään siihen että kauniit naiset suorastaan vähättelevät kokemiani negativiisia asioita rumana naisena liittyen pariutumiseen ja miehiin. Osa heistä on jopa suuttunut siitä, kun olen sanonut että miehet kohtelevat minua kuin roskaa. Todellakin elävät omassa fantasiamaailmassaan.

Juurikin näin, napakymppi. Hyväosaiset ihmiset haluavat torjua maailman realiteetit ja rumuuden vain, koska heidän ei tarvitse sitä itse kokea ja siitä kärsiä. Todella vastenmielinen ja pinnallinen tapa hahmottaa maailma ja olla eläytymättä toisten ihmisten asemaan.

Kauneus = hyväosaisuus? Mistä hemmetin mielisairaalasta käsin sinä osallistut?

Parempi olisi kysyä, että mistä vajakkihoitolasta itse? Kauneus on valtaa ja mahdollisuutta rakkauteen, seksuaalisuuteen, halutuksi tulemiseen, menestykseen ja lopulta myös onneen - vaikkei se sitä yksin takaakaan niin varmasti helpottaa ja paljon. Kysy keltä tahansa rumalta ihmiseltä, joka ei saa rakastaa ja tulla rakastetuksi tai edes halutuksi vain ulkonäkönsä tähden.

Esittämäsi on täysin uskonnollinen argumentti.

Tarkoititko siis että mun pitää kysyä asiasta ihmiseltä joka on jääräpäisen vakuuttunut yksinäisyytensä johtuvan ulkonäöstä?

Vai tarkoititko että asiasta on olemassa uskottavaa tutkimusta ja tilastoja, tai jossain on lista ihmisistä joille on määrätty yksinäisyys rumuuden vuoksi?

Enkö saa kysyä rumilta ihmisiltä jotka ovat pariutuneet onnellisesti? Miksen?

Miksei kysytä kauniilta mutta yksin jääneiltä mitään?

Hyvinpä heijastelet ja vänkäät päälle. Kysy ihan mitä mieleesi juolahtaa, keltä ikinä juolahtaa. Laitetaan kaikki argumentit parhaaseen mahdolliseen testiin. Kyllä sellainen minulle sopii. Kysy kaikkia noita asioita, mutta kysy rehellisesti.

Kysy rumalta, että vaihtaisiko tämä osia kauniin kanssa jos se olisi vain mahdollista.

Sitä vaan ihmettelen, miten voi olla linjassa sellaisen kanssa, joka hakee muotoaa, ts. joustaa? Se kyllä kätevästi selittää ristiriidan, eli mitkä tahansa päinvastaiset ilmiöt selittyvät näppärästi keskenään ristiriitaisesti tasoteorialla, kuten aiemmin jo osoitin. Todellinen luojanluomaa-argumentti kerta kaikkiaan. 

Ihan näin tiedeihmisen vinkkelistä voin todeta, että ei tule valmista. Ei ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.

Ap (myös entinen volyymideittailija)

Ei pidä myöskään unohtaa, että tasoteoria pätee myös oikeassa elämässä.

Koko elämäni aikana ne naiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta ovat täysin poikkeuksetta liian matalatasoisia. Esim koulussa se luokan epäviehättävin ja pullein nainen kysyy kahville ja työpaikalla se epäviehättävä nainen kysyy että oletko sinkkumiehiä.

Naisten mielestä oma ulkonäkö ei vaikuta asiaan, mutta miehet voivat kertoa totuuden, että se on juurikin se määrittelevä tekijä kiinnostuksen takana.

Tasoteoria ei päde missään. Sellaista teoriaa ei edes ole. Kyseessä on vain minimalistisen pienen ihmisryhmän hajanainen kokoelma mietelauseita johdettuna subjektiivisista kokemuksista ja anekdooteista. Pelkkää ripulia. Maailma sen sijaan on ihan toisen näköinen, jos kääntää katseen pois omasta navasta ja uhrinviittansa aukaisee. 

Päinvastoin, tasoteoria pätee armottomasti, mutta viehättävien ihmisten ei tarvitse kohdata sen raadollisuutta koska he pääsevät valitsemaan kumppaninsa paljon vapaammin, joten he sokeutuvat koko ilmiölle. Lisäksi naiset haluavat selitellä asiat kauniimmiksi ja romanttisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, siinä on suorastaan eskapistista kauhua taustalla.

Avaa toki meille tuo eskapistinen kauhu. Miksi meillä naisilla on tarve selitellä ja mikä meitä kauhistuttaa?

Jaa, nyt pistit kyllä pahaan paikkaan kun olen mies ja vieläpä sellainen ihminen, joka suhtautuu ihan luontevasti siihen että kaikille ei ole jaettu yhtä hyviä kortteja elämässä, edes pariutumismielessä.

Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin kasvatus. Tytöthän yleensä kasvatetaan poikia tarkemmin siihen, että pitää olla kiltti ja ei saa olla ilkeä kenellekään. Ei saa sanoa eikä edes ajatella mitään pahaa kenestäkään. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja sitä rataa. Siihen vielä Disney-elokuvat ja muut romanttiset sälät päälle. Varttuessaan työstä naiseksi tapahtuu sitten ehkä toinen seuraavista:

A) Oppi on mennyt perille niin hyvin, että nainen on ihan tosissaan sisäistänyt maailmankuvan, jossa jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja rakkauden löytyminen on puhdasta mystiikkaa, ihanaa satua ja jokaiselle on se oikea tuolla jossakin. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, eikä varallisuudella tai statuksellakaan. Kaikki löytävät rakkauden kohtalon johdattamina ja kaikki on kaunista ja mahtavaa sillä saralla. Tätä illuusiota vahvistaa entisestään se, jos nainen sattuu itse olemaan erityisen viehättävä. Tällöin hänen näkökulmastaan kumppanin löytäminen on helppoa ja yksinkertaista, tavattiin vain siellä ja alettiin jutella ja niin edelleen. Ei ole mitään torjumisen tai jopa nöyryytyksen kokemuksia ja loputonta etsintää ja pohdiskelua ja raadollisuutta. Ei koskaan joudu miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti vetää toisiaan kohti ja mitä siihen vaaditaan, kun otetaan biologiset ja muut reaalimaailman faktat huomioon. Toisaalta tämä selittäisi myös sen harhan, mikä seiskan naisille helposti syntyy kun he saavat joskus seksiä ysin miehiltä ja luulevat sen tarkoittavan että saisivat ysin miehen myös parisuhteeseen.

B)Nainen huomaa varttuessaan, ettei se nyt ihan niin menekään kuten on opetettu. Onkin oikeasti rumia ihmisiä ja köyhiä ja eri syistä luotaantyöntäviä. Nallekarkit eivät mene tasan. Se yksi omista kavereistakin on ihan hervottomasti ylipainoinen, ei ihme ettei ole hirveästi sutinaa ollut. Herranjumala, saako näin ajatella? Olenko jotenkin viallinen, kun en osaa nähdä kaikkia ihmisiä kauniina ja hienoina? Ei tätä ainakaan ääneen saa sanoa, muuten minua aletaan paheksua tai minua ei enää pidetä hyvänä naisena. Äkkiä siis Disney-raita päälle ja mantra päälle, kaikki ovat kauniita ja kaikille on joku jossain, lallallallallaa.

Täysosuma. Ketjun paras ja totuudenmukaisin viesti.

Analysoipa vähän: mikä tuossa oli hienoa ja totuudenmukaista? Minusta tuo oli harhainen, provosoiva ja omituinen viesti.

Ei todellakaan ole, rumana naisena tällä maapallolla jo lähes 27 vuotta olleena voin vahvistaa tuon viestin olevan totuudenmukainen. Aina on kauniit naiset läpättämässä, kuinka kaikille löytyy joku ja että aito rakkaus ei katso ulkonäköä. He kuvittelevat siellä omassa harhaisessa päässään että se etuoikeutettu kohtelu jota he saavat kauneutensa vuoksi, on se kohtelu jota me rumemmat naiset myös saadaan. Ei voisi tuo olettamus olla kauempana totuudesta. He eivät näe maailmaa minkään muun kuin heidän oman näkökulmansa ja kokemustensa kautta, eivät kykene asettumaan muiden ihmisten asemaan. Usein törmään siihen että kauniit naiset suorastaan vähättelevät kokemiani negativiisia asioita rumana naisena liittyen pariutumiseen ja miehiin. Osa heistä on jopa suuttunut siitä, kun olen sanonut että miehet kohtelevat minua kuin roskaa. Todellakin elävät omassa fantasiamaailmassaan.

Juurikin näin, napakymppi. Hyväosaiset ihmiset haluavat torjua maailman realiteetit ja rumuuden vain, koska heidän ei tarvitse sitä itse kokea ja siitä kärsiä. Todella vastenmielinen ja pinnallinen tapa hahmottaa maailma ja olla eläytymättä toisten ihmisten asemaan.

Kauneus = hyväosaisuus? Mistä hemmetin mielisairaalasta käsin sinä osallistut?

Parempi olisi kysyä, että mistä vajakkihoitolasta itse? Kauneus on valtaa ja mahdollisuutta rakkauteen, seksuaalisuuteen, halutuksi tulemiseen, menestykseen ja lopulta myös onneen - vaikkei se sitä yksin takaakaan niin varmasti helpottaa ja paljon. Kysy keltä tahansa rumalta ihmiseltä, joka ei saa rakastaa ja tulla rakastetuksi tai edes halutuksi vain ulkonäkönsä tähden.

Esittämäsi on täysin uskonnollinen argumentti.

Tarkoititko siis että mun pitää kysyä asiasta ihmiseltä joka on jääräpäisen vakuuttunut yksinäisyytensä johtuvan ulkonäöstä?

Vai tarkoititko että asiasta on olemassa uskottavaa tutkimusta ja tilastoja, tai jossain on lista ihmisistä joille on määrätty yksinäisyys rumuuden vuoksi?

Enkö saa kysyä rumilta ihmisiltä jotka ovat pariutuneet onnellisesti? Miksen?

Miksei kysytä kauniilta mutta yksin jääneiltä mitään?

Hyvinpä heijastelet ja vänkäät päälle. Kysy ihan mitä mieleesi juolahtaa, keltä ikinä juolahtaa. Laitetaan kaikki argumentit parhaaseen mahdolliseen testiin. Kyllä sellainen minulle sopii. Kysy kaikkia noita asioita, mutta kysy rehellisesti.

Kysy rumalta, että vaihtaisiko tämä osia kauniin kanssa jos se olisi vain mahdollista.

No mutta eihän tuohon kysymykseen vastaaminen vastaa ollenkaan siihen, mitä edellä väitit.

Tietenkin köyhä vaihtaisi rikkaan kanssa, tummaihoinen valkoisen kanssa, monissa maissa nainen miehen kanssa ja miten milloinkin, koska on erilaisia asetelmia jonkin yksittäisen parametrin suhteen. Jos siis kysytään ja tietenkin täysin kuvitteellisesti, koska nämähän nyt ovat juuri sellaisia asioita, jotka eivät vaihdu. 

Kuitenkin tummaihoinen köyhä nainen voi olla ihan tyytyväinen elämään ja elää jopa onnellisess aparisuhteessa, kun taas rikas valkoinen mies voi sur mata itsensä yksinäisyyden ja epätoivon vallassa. 

Esittämäsi on täysin uskonnollinen argumentti. Rumuus (varsinkaan subjektiivisena kokemuksena itsestä) ei tuomitse ketään jäämään ilman rakkautta. Eikä tämä varsinkaan ole mikään tasoteorian todeksi osoittava. Kokoelma höpöväitteitä ei ole teoria. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat kokemukseni vastaavat kyllä aika hyvin muutaman tähän ketjuun kommentoineen miehen kokemuksia. Kemia on itselleni lähes yksinomaan toisen ulkonäöstä viehättymistä, elekieli, pukeutuminen, maneerit jne saattavat sitten voimistaa tuota tuntemusta tai vähentää sitä. Jos olen kokenut jonkun naisen ulkoisesti erityisen viehättäväksi, nainen ei ole tuntenut minua kohtaan mitään lähes poikkeuksetta. Jos taas olen kokenut naisen hyvin vaatimattoman näköiseksi, nainen on todennäköisemmin ollut kiinnostunut minusta. Voi olla, että kemia on paljon monitahoisempi juttu kuin itse ymmärrän, mutta usein tuntuu kuitenkin siltä, että naiset mystifioivat sitä aivan liikaa.

Ap

Kaikki miehet ovat samaa mieltä tästä vaikka naiset eivät myönnä noin käyttäytyvänsä, ehkä eivät tiedosta omaa ulkonäön tasoa tai aliarvioivat miesten tason..

Ok. Ja mitä sitten? Haluat puhua kemian sijaan tasoista, ok. Minulla on miehelle tasan kaksi tasoa: herättää kiinnostuksen (johon yleensä sisältyy kemioiden kohtaaminen) tai ei herätä kiinnostusta. Oman ulkonäköni tasolla ei ole siihen mitään merkitystä. En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa määrittelisin (tai käyttäisin ulkopuolisten tekemää määritelmää) oman ulkonäköni ja sen perusteella alkaisin etsiä vastinkappaletta. Ei, vaan jos en olisi kohdannut miestä, johon ihastuin ensisilmäyksellä, olisin sinkku. Ja uskallan väittää, että lähes kaikki naiset ajattelevat samalla tavalla. Ihan ilman mitään aukikirjoitettuja tasoja, joiden mukaan heidän kuuluisi swaippailla ja treffailla ja ryhtyä suhteeseen.

Parisuhde kun on edelleen ihan vapaaehtoista, yksinkin saa olla, ellei kohtaa ihmistä johon rakastuu.

Tässä ketjussa on useampi "volyymideittailija" -mies kuvannut samaa ilmiötä: mitä epäviehättävämpi se tavattu nainen oli, sitä todennäköisemmin ko. nainen laittoi treffien jälkeen viestiä tälle miehelle pyytäen uutta tapaamista.

Eli jos näitä miehiä uskomme, niin naisen omalla ulkonäöllä näyttäisi olevan valtava vaikutus naisen miestä kohtaan kokemaan kiinnostukseen.

No jos noin on, niin mitä se tarkoittaa miesten kannalta?

Jos se noin on, niin se tarkoittaa että miehen kannattaa maksimoida ulkonäkönsä menestyäkseen parisuhdemarkkinoilla ja saadakseen parhaan mahdollisen parin itselleen:

-salille mars

-vaatetus kuntoon

-ihonhoito kuntoon

-hiukset kuntoon (fina/mino)

-jopa plastiikkakirurgia käyttöön, ääritapauksissa

(Tai sitten vaihtoehtoisesti voi odottaa että se kemia tulee ja pelastaa 🙂)

Miehen on äärimmäisen hankalaa nostaa tasoansa koska miehen taso muodostuu naamasta, pituudesta ja tietynlaisesta luonteesta ja korkeasta statuksesta, kaikista ei voi tulla lääkärijuristilentäjiä.

Kropan parantaminen ym on melkeinpä hukattua aikaa jos sen tekee naisia varten.

Niinpä. Ja niinhän se on, että vain ja ainoastaan lääkärijuristilentäjät ovat parisuhteessa. Sinunkaan tuttavapiiriisi, sukulaisiisi, naapureihisi, työkavereihisi jne ei kuulu yhtään tavallista miestä, jolla olisi tyttöystävä tai puoliso, eikö totta?

Veikkaanpa edelleen että näille miehille, jotka valittavat kun vain "huipputason miehet" pariutuvat, kelpaa itselleen vaan ne kaikkein tavoitelluimmat naiset, joilla ottajia on ihan liiaksi asti.

Eli huipputason miehille huiputason naiset.

Tasoteoria olikin totta.

Kummasti se menee aina niin että tasot kiistetään, mutta jos mies haaveilee itseään tasokkaammasta naisesta, naiset ovat välittömästä huomauttamassa että kannattaisi katsella oman tasoisiaan.

Se ei tee tasoteoriasta totta, että yltiöpinnalliset kilipäät parveilevat sankoin joukoin huippukauniiden naisten ympärillä, vaikka on selkeetä, että suurin osa näistä on tälle täysin yhdentekeviä.

"Aina" - mihin tilastofaktaan tämä väittämä perustuu? 

Mutta se tekee että kauniin naisen valinta on joku niistä komeista miehistä, ei suinkaan ruma mies.

Eikä nainen nyt yllättäin valitsekaan rahan/statuksen perusteella, kuten täällä on usein väitetty?

LMS = looks, money, status.

Oletko huomannut että pariskunnissa joissa mies on esimerkiksi rumempi tai/ja reippaasti vanhempi, mies on hämmästyttävän usein rahakas?

Pääpointti oli että yritit taas hakea sitä keistä miehistä nainen ei kiinnostu (nainen ei kiinnostunut komeasta miehestä =tasoteoria ei ole totta). Se on yksi ja sama, jos nainen kuitenkin kiinnostuu jostain muusta komeasta miehestä.

Sinun on ihan turha miettiä, onko ”tasoteoria” totta, koska totta on se, ettei koko teoriaa edes ole olemassa. Olematon harvoin on totta.

Kyse on mielipiteestä. Ei teoriasta.

Jo satoja vuosia ennen kuin mistään tasoteorioista oltiin edes puhuttu, ihmiset mittailivat itsejään ja toisiaan ja miettivät, että "riitänköhän minä tuolle?" tai "olenko minä tarpeeksi kaunis tuolle?" jne.

Todellisuus on aina ollut olemassa. On aina ollut kauniimpia ja rumempia ihmisiä, menevämpiä, sosiaalisempia, rohkeampia, rikkaampia jne jne.

Ja tämä on juuri se asia, jonka jokainen oppii jo päiväkodissa. Toiset ovat suositumpia kuin toiset. Ihmisen tasosta se ei kerro mitään ja siksi tasoteoria on onneton pelkistys, joka ei huomioi edes niin olennaista asiaa kuin ikää. Mutta saahan sitä suosiota/haluttavuutta/kauneutta/komeutta tasoksikin nimittää.

Kyllästymiseen asti kysyn nyt silti: mitä sitten? Toivoisin, että joku naiseton mies havahtuisi itse kysymään sitä. Huomaisi, että keisarilla ei ole vaatteita eli samaa teoria jankutetaan ja jankutetaan, mutta siinä kaikki. Kysyisi, että "Mitä tämä siis tarkoittaa minun kannaltani?"

Sinulla ja monella muullakin ongelma tuntuu olevan vain siinä taso-sanassa, vaikka tunnustatte ja tunnistatte kyseisen ilmiön olemassolon ihan täydellisesti. Mikä siinä sanassa on niin pelottavaa, miksei sitä voi käyttää?

Voi jeesusmaaria.. kun juuri sanoin, että se pelkistää liikaa. Ihminen ei ole kutistettavissa yhdeksi tasonumeroksi. Voidaan toki käyttää sitä sanaa jos halutaan käydä keskustelua yksinkertaisilla termeillä, mutta en ymmärrä mitä vikaa on sanassa haluttavuus. Miksi pitää väen vängällä sanoa, että toiset ovat tasokkaampia kuin toiset sen sijaan, että sanoisi, että toiset ovaat halutumpia kuin toiset?

Jaa, että ihmisen voi kuitenkin kutistaa pelkkään haluttavuus-sanaan?

Ei, vaan haluttavuus kertoo, että nyt nimenomaan puhutaan vain ihmisen yhdestä puolesta; siitä, mikä liittyy pariutumiseen/ystävyyssuhteisiin. Sen sijaan taso-sana antaa ymmärtää, että ihmiselle on määritetty jokin universaali taso ihmisenä. Olen paljon enemmän kuin ulkonäköni tai ikäni (tasoteorian mukaan naisen olennaiset kriteerit); olen äiti, olen alani ammattilainen, sisko, tytär, ystävä, opiskelija, veronmaksaja, vapaaehtoistyöntekijä ja paljon, paljon muuta. Se, että joku voisi määritellä minut potentiaalisena parisuhde- tai seksikumppanina vaikkapa viitoseksi ei tarkoita, että tasoni ihmisenä on viitonen. se kertoo vain ja ainoastaan, ettei hän pidä minua kovin haluttavana.

Miksi haluttavuus-termi on teille niin vastenmielinen? Onko tuskallista todeta, että "en ole miehenä kovin haluttava" ja helpompi paeta neutraalin taso-sanan taakse ("tasoni ei ole kovin korkea")?

Nillität. "Taso" tai haluttavuus kuvaavat yhtä ja samaa erilaisten seksuaalivalinnassa tarvittavien myönteisten ominaisuuksien määrää vertailussa muihin.

Selvä, kutsu sitä sitten ihan vapaasti tasoksi. Avoimeksi jää edelleen kysymys: Mitä sitten? Nyt kun olette selittäneet, mistä taso muodostuu ja miten ihmiset pariutuvat, niin mitä sitten?

Keskustelu ja maailman sekä sen ihmisten analysointi jatkuu ihan vain mielenkiinnosta aiheeseen. Jos ei ihminen, psykologia ja ihmiseläimen lajityypillinen käyttäytyminen kiinnosta niin kannattanee sitten skipata nämäkin keskustelut.

Jos psykologia (joka, tiedoksi, on määritelmällisesti vain ja ainoastaan ihmisen mieltä (sisältäen myös käyttäytymisen) tutkiva tieteenala) kiinnostaa, kannattaa painella kirjastoon ja alkaa tutustua siihen. Materiaalia löytyy. Ei tosin mitään tasoteoriaa, joka on auttamattomasti apukyökin puolella kehiteltyä mutulogiaa vailla alkeellisiakaan tieteellisen teorian tunnuspiirteitä. Se ei selitä mitään, se ei ennusta mitään, se ei edes vastaa tunnettua todellisuutta. Se on fiktiivinen teoria. Jotain samankaltaista kuin poimuajo tieteissarjassa. 

Miksi luulet etten jo olisi perehtynyt psykologiaan? Psykologia ei muuten selitä ihmisen parinvalinnan mekanismeista oikeastaan juuri mitään kovinkaan konkreettisesti. Pikku nippelitietoa yhdestä tutkimuksesta sieltä ja jotain pientä toisesta täältä. Kovin viisaaksi et kylläkään aiheessa pääse kehittymään tämän torsotieteen parissa - siitäkin löytyy kouriintuntuvaa omaa kokemusta asiantuntijatahoilta.

Aiheesta on siis vielä paljonkin tutkittavaa sekä sanottavaa, ja itse kuuntelen mielelläni ihmisten omia kokemuksia - jotka taas BTW ovat täysin linjassa, edelleenkin lopullista muotoaan hakevan ns. tasoteorian kanssa.

Sinun vastustuksesi kumpuaa pömpööseistä ideaaleistasi ja halustasi maalata maailma omilla väreilläsi. 

Hmm, nyt siis psykologia ei autakaan tasoteoriassa (jota ei nyt ole) yhtään mitään vaikka äsken liitit nimenomaan psykologian ja siitä kiinnostuneisuuden edellytykseksi keskustella tasoteoriasta (joka silloin vielä oli) psykologian näkökulmasta. Mitenkä hassua. 

PS. en tahdo sinulta minkäänlaista arviota mielenlaadustani, sillä minulla tuskin on varaa maksaa epäilemättä huikean korkeita palkkioitasi

Annoin vinkin ihan ilmaiseksi ja myös puhtaasti omaksi parhaaksesi. Ja jos on ihmisen käyttäytymisestä ja siihen liittyvistä tieteistä on kiinnostunut, ei ihmisen parinvalintaa liittyviä keskusteluja tai ihmisten omia kokemuksia todellakaan kannata skipata - etenkään kokeneen ammattilaisen siellä norsunluutornissaan. Siksi torso tiede psykologia on edelleenkin teorian tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.

Ap (myös entinen volyymideittailija)

Ei pidä myöskään unohtaa, että tasoteoria pätee myös oikeassa elämässä.

Koko elämäni aikana ne naiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta ovat täysin poikkeuksetta liian matalatasoisia. Esim koulussa se luokan epäviehättävin ja pullein nainen kysyy kahville ja työpaikalla se epäviehättävä nainen kysyy että oletko sinkkumiehiä.

Naisten mielestä oma ulkonäkö ei vaikuta asiaan, mutta miehet voivat kertoa totuuden, että se on juurikin se määrittelevä tekijä kiinnostuksen takana.

Tasoteoria ei päde missään. Sellaista teoriaa ei edes ole. Kyseessä on vain minimalistisen pienen ihmisryhmän hajanainen kokoelma mietelauseita johdettuna subjektiivisista kokemuksista ja anekdooteista. Pelkkää ripulia. Maailma sen sijaan on ihan toisen näköinen, jos kääntää katseen pois omasta navasta ja uhrinviittansa aukaisee. 

Päinvastoin, tasoteoria pätee armottomasti, mutta viehättävien ihmisten ei tarvitse kohdata sen raadollisuutta koska he pääsevät valitsemaan kumppaninsa paljon vapaammin, joten he sokeutuvat koko ilmiölle. Lisäksi naiset haluavat selitellä asiat kauniimmiksi ja romanttisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, siinä on suorastaan eskapistista kauhua taustalla.

Avaa toki meille tuo eskapistinen kauhu. Miksi meillä naisilla on tarve selitellä ja mikä meitä kauhistuttaa?

Jaa, nyt pistit kyllä pahaan paikkaan kun olen mies ja vieläpä sellainen ihminen, joka suhtautuu ihan luontevasti siihen että kaikille ei ole jaettu yhtä hyviä kortteja elämässä, edes pariutumismielessä.

Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin kasvatus. Tytöthän yleensä kasvatetaan poikia tarkemmin siihen, että pitää olla kiltti ja ei saa olla ilkeä kenellekään. Ei saa sanoa eikä edes ajatella mitään pahaa kenestäkään. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja sitä rataa. Siihen vielä Disney-elokuvat ja muut romanttiset sälät päälle. Varttuessaan työstä naiseksi tapahtuu sitten ehkä toinen seuraavista:

A) Oppi on mennyt perille niin hyvin, että nainen on ihan tosissaan sisäistänyt maailmankuvan, jossa jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja rakkauden löytyminen on puhdasta mystiikkaa, ihanaa satua ja jokaiselle on se oikea tuolla jossakin. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, eikä varallisuudella tai statuksellakaan. Kaikki löytävät rakkauden kohtalon johdattamina ja kaikki on kaunista ja mahtavaa sillä saralla. Tätä illuusiota vahvistaa entisestään se, jos nainen sattuu itse olemaan erityisen viehättävä. Tällöin hänen näkökulmastaan kumppanin löytäminen on helppoa ja yksinkertaista, tavattiin vain siellä ja alettiin jutella ja niin edelleen. Ei ole mitään torjumisen tai jopa nöyryytyksen kokemuksia ja loputonta etsintää ja pohdiskelua ja raadollisuutta. Ei koskaan joudu miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti vetää toisiaan kohti ja mitä siihen vaaditaan, kun otetaan biologiset ja muut reaalimaailman faktat huomioon. Toisaalta tämä selittäisi myös sen harhan, mikä seiskan naisille helposti syntyy kun he saavat joskus seksiä ysin miehiltä ja luulevat sen tarkoittavan että saisivat ysin miehen myös parisuhteeseen.

B)Nainen huomaa varttuessaan, ettei se nyt ihan niin menekään kuten on opetettu. Onkin oikeasti rumia ihmisiä ja köyhiä ja eri syistä luotaantyöntäviä. Nallekarkit eivät mene tasan. Se yksi omista kavereistakin on ihan hervottomasti ylipainoinen, ei ihme ettei ole hirveästi sutinaa ollut. Herranjumala, saako näin ajatella? Olenko jotenkin viallinen, kun en osaa nähdä kaikkia ihmisiä kauniina ja hienoina? Ei tätä ainakaan ääneen saa sanoa, muuten minua aletaan paheksua tai minua ei enää pidetä hyvänä naisena. Äkkiä siis Disney-raita päälle ja mantra päälle, kaikki ovat kauniita ja kaikille on joku jossain, lallallallallaa.

Täysosuma. Ketjun paras ja totuudenmukaisin viesti.

Analysoipa vähän: mikä tuossa oli hienoa ja totuudenmukaista? Minusta tuo oli harhainen, provosoiva ja omituinen viesti.

Ei todellakaan ole, rumana naisena tällä maapallolla jo lähes 27 vuotta olleena voin vahvistaa tuon viestin olevan totuudenmukainen. Aina on kauniit naiset läpättämässä, kuinka kaikille löytyy joku ja että aito rakkaus ei katso ulkonäköä. He kuvittelevat siellä omassa harhaisessa päässään että se etuoikeutettu kohtelu jota he saavat kauneutensa vuoksi, on se kohtelu jota me rumemmat naiset myös saadaan. Ei voisi tuo olettamus olla kauempana totuudesta. He eivät näe maailmaa minkään muun kuin heidän oman näkökulmansa ja kokemustensa kautta, eivät kykene asettumaan muiden ihmisten asemaan. Usein törmään siihen että kauniit naiset suorastaan vähättelevät kokemiani negativiisia asioita rumana naisena liittyen pariutumiseen ja miehiin. Osa heistä on jopa suuttunut siitä, kun olen sanonut että miehet kohtelevat minua kuin roskaa. Todellakin elävät omassa fantasiamaailmassaan.

Juurikin näin, napakymppi. Hyväosaiset ihmiset haluavat torjua maailman realiteetit ja rumuuden vain, koska heidän ei tarvitse sitä itse kokea ja siitä kärsiä. Todella vastenmielinen ja pinnallinen tapa hahmottaa maailma ja olla eläytymättä toisten ihmisten asemaan.

Kauneus = hyväosaisuus? Mistä hemmetin mielisairaalasta käsin sinä osallistut?

Parempi olisi kysyä, että mistä vajakkihoitolasta itse? Kauneus on valtaa ja mahdollisuutta rakkauteen, seksuaalisuuteen, halutuksi tulemiseen, menestykseen ja lopulta myös onneen - vaikkei se sitä yksin takaakaan niin varmasti helpottaa ja paljon. Kysy keltä tahansa rumalta ihmiseltä, joka ei saa rakastaa ja tulla rakastetuksi tai edes halutuksi vain ulkonäkönsä tähden.

Esittämäsi on täysin uskonnollinen argumentti.

Tarkoititko siis että mun pitää kysyä asiasta ihmiseltä joka on jääräpäisen vakuuttunut yksinäisyytensä johtuvan ulkonäöstä?

Vai tarkoititko että asiasta on olemassa uskottavaa tutkimusta ja tilastoja, tai jossain on lista ihmisistä joille on määrätty yksinäisyys rumuuden vuoksi?

Enkö saa kysyä rumilta ihmisiltä jotka ovat pariutuneet onnellisesti? Miksen?

Miksei kysytä kauniilta mutta yksin jääneiltä mitään?

Hyvinpä heijastelet ja vänkäät päälle. Kysy ihan mitä mieleesi juolahtaa, keltä ikinä juolahtaa. Laitetaan kaikki argumentit parhaaseen mahdolliseen testiin. Kyllä sellainen minulle sopii. Kysy kaikkia noita asioita, mutta kysy rehellisesti.

Kysy rumalta, että vaihtaisiko tämä osia kauniin kanssa jos se olisi vain mahdollista.

No mutta eihän tuohon kysymykseen vastaaminen vastaa ollenkaan siihen, mitä edellä väitit.

Tietenkin köyhä vaihtaisi rikkaan kanssa, tummaihoinen valkoisen kanssa, monissa maissa nainen miehen kanssa ja miten milloinkin, koska on erilaisia asetelmia jonkin yksittäisen parametrin suhteen. Jos siis kysytään ja tietenkin täysin kuvitteellisesti, koska nämähän nyt ovat juuri sellaisia asioita, jotka eivät vaihdu. 

Kuitenkin tummaihoinen köyhä nainen voi olla ihan tyytyväinen elämään ja elää jopa onnellisess aparisuhteessa, kun taas rikas valkoinen mies voi sur mata itsensä yksinäisyyden ja epätoivon vallassa. 

Esittämäsi on täysin uskonnollinen argumentti. Rumuus (varsinkaan subjektiivisena kokemuksena itsestä) ei tuomitse ketään jäämään ilman rakkautta. Eikä tämä varsinkaan ole mikään tasoteorian todeksi osoittava. Kokoelma höpöväitteitä ei ole teoria. 

Siis voi elämä. Eli kauneus siis on kuin onkin hyväosaisuutta, enkä täten olekaan mielisairaalapotilas. 

Ja mitä ihmettä tuo höpötys, että "mustat haluaisivat olla valkoisia" oikein taas on?

Vierailija kirjoitti:

Sitä vaan ihmettelen, miten voi olla linjassa sellaisen kanssa, joka hakee muotoaa, ts. joustaa? Se kyllä kätevästi selittää ristiriidan, eli mitkä tahansa päinvastaiset ilmiöt selittyvät näppärästi keskenään ristiriitaisesti tasoteorialla, kuten aiemmin jo osoitin. Todellinen luojanluomaa-argumentti kerta kaikkiaan. 

Ihan näin tiedeihmisen vinkkelistä voin todeta, että ei tule valmista. Ei ikinä. 

Enpä olisi noin varma. Tasoteorian päälinjat ovat mielestäni ihan kohdillaan ja niillä pystyy selittämään ja ennustamaan tapahtumia melko onnistuneesti. Mutta kuten aina kun ihmisistä puhutaan, liikkuvia osia on paljon ja näkemykset heittelevät, etenkin kun niihin vaikutatvat ihmisten omat sisäiset demonit. Ei tätä mihinkään kiveen olla hakattu, keskustelua käydään, ilmiöitä ja selityksiä tarkennetaan ja kenttätestaus on päällä. Kuitenkin kyseessä ehkä laajimmin koskaan testauksessa ollut tai oleva ihmisen käyttäytymiseen liittyvä teoria, joka hakee lopullista muotoaan internetin keskusteluissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"juttu luisti hyvin ja oli kivaa, mutta kumpikaan meistä ei tuntenut kemiaa"

Eli kumpikaan ei viehättynyt toisen ulkonäöstä. Ilman sopivaa ulkonäköä ei ole "kemiaa".

Mulla on takana yli 70 treffit naisten kanssa ja sanoisin että tärkein määrittävä tekijä kiinnostuksen syntymisessä on edelleenkin tasoteoria ilman poikkeuksia. Jos katson omia muistiinpanoja kaikista näistä treffeistä niin voin huomata hyvin selkeästi että juuri ne matalatasoisimmat naiset olivat eniten kiinnostuneita. Mitä heikompi ulkonäkö naisella niin sitä varmemmin sieltä tulee tekstari treffien jälkeen että voidaanko nähdä uudestaan ja toisinpäin vaikka naisen kanssa olisi kemiaa niin aina sieltä tulee pakit heti tai myöhemmin jos hän näyttää hyvältä.

Yli 70 treffit takana ja silti puuhailee tasoteoriasatujen kanssa ja uudelleenelät menneitä treffejä muistiinpanoissa? Kuka tekee treffeistä muistiinpanoja? Tiedätkö, jokaiselle on selkeetä, miksi olet yksin ja tulet olemaankin. Tasoteoria selittää sen.

Uuuf. Ikävä totuuspuhe on ikävää.

Tarkoitat kai ongelmapuhetta. Koska sitähän tässä taas jauhetaan. Tasoista ja naisten nirsoudesta ja miehistä, jotka eivät sen takia voi saada naista. Eikä edelleenkään yritystäkään ratkaisun suuntaan eli mitä niiden miesten sitten kannattaisi tehdä, jotka eivät saa naista.

eri

Niin, nykyään kaikki on "ongelmallista" jos se ei pyri pehmentelemään asioita ihmisille, jotka suhtautuvat kaikkiin asioihin tunnepohjaisesti ja yliherkästi.

Ei, ei ole kyse siitä. Aidosti ihmettelen tämän ongelmapuheen toistamisen tarkoitusta. Kritisoin tasoteoriaa siitä, että se pelkistää asioita aivan liian paljon. On olemassa ihmisiä, jotka ovat muita halutumpia seksiin ja parisuhteeseen, haluttavuus on kuitenkin vain yksi osa ihmistä. Se ei määritä hänen tasoaan. Ja jo päiväkoti-ikäinen todellakin tietää, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. Kuitenkin täällä aikuiset (?) miehet lällättävät, että "Haa, myönnät siis, että tasoteoria on totta!" Ja tätä jatkuu vuodesta toiseen. Siinä kaikki. Kukaan ei kerro, mitä sen naisettoman miehen sitten pitäisi tehdä, joka ei ole haluttu. Mitä vaihtoehtoja hänellä on? Mitä tasoteoria tarkoittaa hänen kannaltaan, mitä johtopäätöksiä hänen kannattaa vetää, miten hyödyttää sitä elämässään?

Siinä olen samaa mieltä, että asiasta on turha jankata. Jos olet seiskan mies niin tulet saamaan korkeintaan seiskan naisia ja siitä on ihan turha marista. Jos ne eivät kelpaa, sitten on oltava yksin.

Kertoisitko, mistä voin tarkistaa oman numeroni? Entä sen naisen, johon olen ihastunut? 

Se voi olla ihan vapaavalintainen numero, kunhan se on oikeassa suhteessa ihastuksesi numeroon. Numerot ovat kuitenkin vain teoreettista keskustelua varten, kyllä sinä tiedät sisimmässäsi onko sinulla realistisesti mahdollisuuksia saada se ihastuksesi vai ei. Onko hän Hollywoodin filmitähti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"juttu luisti hyvin ja oli kivaa, mutta kumpikaan meistä ei tuntenut kemiaa"

Eli kumpikaan ei viehättynyt toisen ulkonäöstä. Ilman sopivaa ulkonäköä ei ole "kemiaa".

Mulla on takana yli 70 treffit naisten kanssa ja sanoisin että tärkein määrittävä tekijä kiinnostuksen syntymisessä on edelleenkin tasoteoria ilman poikkeuksia. Jos katson omia muistiinpanoja kaikista näistä treffeistä niin voin huomata hyvin selkeästi että juuri ne matalatasoisimmat naiset olivat eniten kiinnostuneita. Mitä heikompi ulkonäkö naisella niin sitä varmemmin sieltä tulee tekstari treffien jälkeen että voidaanko nähdä uudestaan ja toisinpäin vaikka naisen kanssa olisi kemiaa niin aina sieltä tulee pakit heti tai myöhemmin jos hän näyttää hyvältä.

Yli 70 treffit takana ja silti puuhailee tasoteoriasatujen kanssa ja uudelleenelät menneitä treffejä muistiinpanoissa? Kuka tekee treffeistä muistiinpanoja? Tiedätkö, jokaiselle on selkeetä, miksi olet yksin ja tulet olemaankin. Tasoteoria selittää sen.

Uuuf. Ikävä totuuspuhe on ikävää.

Tarkoitat kai ongelmapuhetta. Koska sitähän tässä taas jauhetaan. Tasoista ja naisten nirsoudesta ja miehistä, jotka eivät sen takia voi saada naista. Eikä edelleenkään yritystäkään ratkaisun suuntaan eli mitä niiden miesten sitten kannattaisi tehdä, jotka eivät saa naista.

eri

Niin, nykyään kaikki on "ongelmallista" jos se ei pyri pehmentelemään asioita ihmisille, jotka suhtautuvat kaikkiin asioihin tunnepohjaisesti ja yliherkästi.

Ei, ei ole kyse siitä. Aidosti ihmettelen tämän ongelmapuheen toistamisen tarkoitusta. Kritisoin tasoteoriaa siitä, että se pelkistää asioita aivan liian paljon. On olemassa ihmisiä, jotka ovat muita halutumpia seksiin ja parisuhteeseen, haluttavuus on kuitenkin vain yksi osa ihmistä. Se ei määritä hänen tasoaan. Ja jo päiväkoti-ikäinen todellakin tietää, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. Kuitenkin täällä aikuiset (?) miehet lällättävät, että "Haa, myönnät siis, että tasoteoria on totta!" Ja tätä jatkuu vuodesta toiseen. Siinä kaikki. Kukaan ei kerro, mitä sen naisettoman miehen sitten pitäisi tehdä, joka ei ole haluttu. Mitä vaihtoehtoja hänellä on? Mitä tasoteoria tarkoittaa hänen kannaltaan, mitä johtopäätöksiä hänen kannattaa vetää, miten hyödyttää sitä elämässään?

Siinä olen samaa mieltä, että asiasta on turha jankata. Jos olet seiskan mies niin tulet saamaan korkeintaan seiskan naisia ja siitä on ihan turha marista. Jos ne eivät kelpaa, sitten on oltava yksin.

Kertoisitko, mistä voin tarkistaa oman numeroni? Entä sen naisen, johon olen ihastunut? 

Se voi olla ihan vapaavalintainen numero, kunhan se on oikeassa suhteessa ihastuksesi numeroon. Numerot ovat kuitenkin vain teoreettista keskustelua varten, kyllä sinä tiedät sisimmässäsi onko sinulla realistisesti mahdollisuuksia saada se ihastuksesi vai ei. Onko hän Hollywoodin filmitähti?

Ja sit jos ei tärppää niin mieshän voi turvautua ajatukseen, että hän kyllä oli sen naisen tasolla mutta nainen hakee vaan itseään tasokkaampaa ja kuvittelee itsestään liikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nämä tasot pätevät kyllä aika hyvin nettideiteissä ja Tinderissä. Tein aiheesta joskus aloituksenkin tänne, mutta se poistettiin heti. Minä uskon kyllä sen, että lihavat ja rumat miehet ovat pariutuneet naisten kanssa työpaikoilla ja harrastuksissa, mutta tietääkö kukaan tässä ketjussa yhtään tuollaista miestä, jolla olisi käynyt hyvä flaksi vaikkapa Tinderissä? Itse en tiedä ainuttakaan. Minun ja muutaman muun ketjun miehen kokemukset perustuvat nettideittailuun, ottakaa tämä huomioon, kun kommentoitte.

Ap (myös entinen volyymideittailija)

Ei pidä myöskään unohtaa, että tasoteoria pätee myös oikeassa elämässä.

Koko elämäni aikana ne naiset jotka ovat osoittaneet kiinnostusta ovat täysin poikkeuksetta liian matalatasoisia. Esim koulussa se luokan epäviehättävin ja pullein nainen kysyy kahville ja työpaikalla se epäviehättävä nainen kysyy että oletko sinkkumiehiä.

Naisten mielestä oma ulkonäkö ei vaikuta asiaan, mutta miehet voivat kertoa totuuden, että se on juurikin se määrittelevä tekijä kiinnostuksen takana.

Tasoteoria ei päde missään. Sellaista teoriaa ei edes ole. Kyseessä on vain minimalistisen pienen ihmisryhmän hajanainen kokoelma mietelauseita johdettuna subjektiivisista kokemuksista ja anekdooteista. Pelkkää ripulia. Maailma sen sijaan on ihan toisen näköinen, jos kääntää katseen pois omasta navasta ja uhrinviittansa aukaisee. 

Päinvastoin, tasoteoria pätee armottomasti, mutta viehättävien ihmisten ei tarvitse kohdata sen raadollisuutta koska he pääsevät valitsemaan kumppaninsa paljon vapaammin, joten he sokeutuvat koko ilmiölle. Lisäksi naiset haluavat selitellä asiat kauniimmiksi ja romanttisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, siinä on suorastaan eskapistista kauhua taustalla.

Avaa toki meille tuo eskapistinen kauhu. Miksi meillä naisilla on tarve selitellä ja mikä meitä kauhistuttaa?

Jaa, nyt pistit kyllä pahaan paikkaan kun olen mies ja vieläpä sellainen ihminen, joka suhtautuu ihan luontevasti siihen että kaikille ei ole jaettu yhtä hyviä kortteja elämässä, edes pariutumismielessä.

Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin kasvatus. Tytöthän yleensä kasvatetaan poikia tarkemmin siihen, että pitää olla kiltti ja ei saa olla ilkeä kenellekään. Ei saa sanoa eikä edes ajatella mitään pahaa kenestäkään. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja sitä rataa. Siihen vielä Disney-elokuvat ja muut romanttiset sälät päälle. Varttuessaan työstä naiseksi tapahtuu sitten ehkä toinen seuraavista:

A) Oppi on mennyt perille niin hyvin, että nainen on ihan tosissaan sisäistänyt maailmankuvan, jossa jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja rakkauden löytyminen on puhdasta mystiikkaa, ihanaa satua ja jokaiselle on se oikea tuolla jossakin. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, eikä varallisuudella tai statuksellakaan. Kaikki löytävät rakkauden kohtalon johdattamina ja kaikki on kaunista ja mahtavaa sillä saralla. Tätä illuusiota vahvistaa entisestään se, jos nainen sattuu itse olemaan erityisen viehättävä. Tällöin hänen näkökulmastaan kumppanin löytäminen on helppoa ja yksinkertaista, tavattiin vain siellä ja alettiin jutella ja niin edelleen. Ei ole mitään torjumisen tai jopa nöyryytyksen kokemuksia ja loputonta etsintää ja pohdiskelua ja raadollisuutta. Ei koskaan joudu miettimään, että mikä ihmisiä oikeasti vetää toisiaan kohti ja mitä siihen vaaditaan, kun otetaan biologiset ja muut reaalimaailman faktat huomioon. Toisaalta tämä selittäisi myös sen harhan, mikä seiskan naisille helposti syntyy kun he saavat joskus seksiä ysin miehiltä ja luulevat sen tarkoittavan että saisivat ysin miehen myös parisuhteeseen.

B)Nainen huomaa varttuessaan, ettei se nyt ihan niin menekään kuten on opetettu. Onkin oikeasti rumia ihmisiä ja köyhiä ja eri syistä luotaantyöntäviä. Nallekarkit eivät mene tasan. Se yksi omista kavereistakin on ihan hervottomasti ylipainoinen, ei ihme ettei ole hirveästi sutinaa ollut. Herranjumala, saako näin ajatella? Olenko jotenkin viallinen, kun en osaa nähdä kaikkia ihmisiä kauniina ja hienoina? Ei tätä ainakaan ääneen saa sanoa, muuten minua aletaan paheksua tai minua ei enää pidetä hyvänä naisena. Äkkiä siis Disney-raita päälle ja mantra päälle, kaikki ovat kauniita ja kaikille on joku jossain, lallallallallaa.

Täysosuma. Ketjun paras ja totuudenmukaisin viesti.

Analysoipa vähän: mikä tuossa oli hienoa ja totuudenmukaista? Minusta tuo oli harhainen, provosoiva ja omituinen viesti.

Ei todellakaan ole, rumana naisena tällä maapallolla jo lähes 27 vuotta olleena voin vahvistaa tuon viestin olevan totuudenmukainen. Aina on kauniit naiset läpättämässä, kuinka kaikille löytyy joku ja että aito rakkaus ei katso ulkonäköä. He kuvittelevat siellä omassa harhaisessa päässään että se etuoikeutettu kohtelu jota he saavat kauneutensa vuoksi, on se kohtelu jota me rumemmat naiset myös saadaan. Ei voisi tuo olettamus olla kauempana totuudesta. He eivät näe maailmaa minkään muun kuin heidän oman näkökulmansa ja kokemustensa kautta, eivät kykene asettumaan muiden ihmisten asemaan. Usein törmään siihen että kauniit naiset suorastaan vähättelevät kokemiani negativiisia asioita rumana naisena liittyen pariutumiseen ja miehiin. Osa heistä on jopa suuttunut siitä, kun olen sanonut että miehet kohtelevat minua kuin roskaa. Todellakin elävät omassa fantasiamaailmassaan.

Juurikin näin, napakymppi. Hyväosaiset ihmiset haluavat torjua maailman realiteetit ja rumuuden vain, koska heidän ei tarvitse sitä itse kokea ja siitä kärsiä. Todella vastenmielinen ja pinnallinen tapa hahmottaa maailma ja olla eläytymättä toisten ihmisten asemaan.

Kauneus = hyväosaisuus? Mistä hemmetin mielisairaalasta käsin sinä osallistut?

Parempi olisi kysyä, että mistä vajakkihoitolasta itse? Kauneus on valtaa ja mahdollisuutta rakkauteen, seksuaalisuuteen, halutuksi tulemiseen, menestykseen ja lopulta myös onneen - vaikkei se sitä yksin takaakaan niin varmasti helpottaa ja paljon. Kysy keltä tahansa rumalta ihmiseltä, joka ei saa rakastaa ja tulla rakastetuksi tai edes halutuksi vain ulkonäkönsä tähden.

Esittämäsi on täysin uskonnollinen argumentti.

Tarkoititko siis että mun pitää kysyä asiasta ihmiseltä joka on jääräpäisen vakuuttunut yksinäisyytensä johtuvan ulkonäöstä?

Vai tarkoititko että asiasta on olemassa uskottavaa tutkimusta ja tilastoja, tai jossain on lista ihmisistä joille on määrätty yksinäisyys rumuuden vuoksi?

Enkö saa kysyä rumilta ihmisiltä jotka ovat pariutuneet onnellisesti? Miksen?

Miksei kysytä kauniilta mutta yksin jääneiltä mitään?

Hyvinpä heijastelet ja vänkäät päälle. Kysy ihan mitä mieleesi juolahtaa, keltä ikinä juolahtaa. Laitetaan kaikki argumentit parhaaseen mahdolliseen testiin. Kyllä sellainen minulle sopii. Kysy kaikkia noita asioita, mutta kysy rehellisesti.

Kysy rumalta, että vaihtaisiko tämä osia kauniin kanssa jos se olisi vain mahdollista.

No mutta eihän tuohon kysymykseen vastaaminen vastaa ollenkaan siihen, mitä edellä väitit.

Tietenkin köyhä vaihtaisi rikkaan kanssa, tummaihoinen valkoisen kanssa, monissa maissa nainen miehen kanssa ja miten milloinkin, koska on erilaisia asetelmia jonkin yksittäisen parametrin suhteen. Jos siis kysytään ja tietenkin täysin kuvitteellisesti, koska nämähän nyt ovat juuri sellaisia asioita, jotka eivät vaihdu. 

Kuitenkin tummaihoinen köyhä nainen voi olla ihan tyytyväinen elämään ja elää jopa onnellisess aparisuhteessa, kun taas rikas valkoinen mies voi sur mata itsensä yksinäisyyden ja epätoivon vallassa. 

Esittämäsi on täysin uskonnollinen argumentti. Rumuus (varsinkaan subjektiivisena kokemuksena itsestä) ei tuomitse ketään jäämään ilman rakkautta. Eikä tämä varsinkaan ole mikään tasoteorian todeksi osoittava. Kokoelma höpöväitteitä ei ole teoria. 

Siis voi elämä. Eli kauneus siis on kuin onkin hyväosaisuutta, enkä täten olekaan mielisairaalapotilas. 

Ja mitä ihmettä tuo höpötys, että "mustat haluaisivat olla valkoisia" oikein taas on?

Sitä, että jokaisen mustan sisällä asuu pieni Michael Jackson?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"juttu luisti hyvin ja oli kivaa, mutta kumpikaan meistä ei tuntenut kemiaa"

Eli kumpikaan ei viehättynyt toisen ulkonäöstä. Ilman sopivaa ulkonäköä ei ole "kemiaa".

Mulla on takana yli 70 treffit naisten kanssa ja sanoisin että tärkein määrittävä tekijä kiinnostuksen syntymisessä on edelleenkin tasoteoria ilman poikkeuksia. Jos katson omia muistiinpanoja kaikista näistä treffeistä niin voin huomata hyvin selkeästi että juuri ne matalatasoisimmat naiset olivat eniten kiinnostuneita. Mitä heikompi ulkonäkö naisella niin sitä varmemmin sieltä tulee tekstari treffien jälkeen että voidaanko nähdä uudestaan ja toisinpäin vaikka naisen kanssa olisi kemiaa niin aina sieltä tulee pakit heti tai myöhemmin jos hän näyttää hyvältä.

Yli 70 treffit takana ja silti puuhailee tasoteoriasatujen kanssa ja uudelleenelät menneitä treffejä muistiinpanoissa? Kuka tekee treffeistä muistiinpanoja? Tiedätkö, jokaiselle on selkeetä, miksi olet yksin ja tulet olemaankin. Tasoteoria selittää sen.

Uuuf. Ikävä totuuspuhe on ikävää.

Tarkoitat kai ongelmapuhetta. Koska sitähän tässä taas jauhetaan. Tasoista ja naisten nirsoudesta ja miehistä, jotka eivät sen takia voi saada naista. Eikä edelleenkään yritystäkään ratkaisun suuntaan eli mitä niiden miesten sitten kannattaisi tehdä, jotka eivät saa naista.

eri

Niin, nykyään kaikki on "ongelmallista" jos se ei pyri pehmentelemään asioita ihmisille, jotka suhtautuvat kaikkiin asioihin tunnepohjaisesti ja yliherkästi.

Ei, ei ole kyse siitä. Aidosti ihmettelen tämän ongelmapuheen toistamisen tarkoitusta. Kritisoin tasoteoriaa siitä, että se pelkistää asioita aivan liian paljon. On olemassa ihmisiä, jotka ovat muita halutumpia seksiin ja parisuhteeseen, haluttavuus on kuitenkin vain yksi osa ihmistä. Se ei määritä hänen tasoaan. Ja jo päiväkoti-ikäinen todellakin tietää, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. Kuitenkin täällä aikuiset (?) miehet lällättävät, että "Haa, myönnät siis, että tasoteoria on totta!" Ja tätä jatkuu vuodesta toiseen. Siinä kaikki. Kukaan ei kerro, mitä sen naisettoman miehen sitten pitäisi tehdä, joka ei ole haluttu. Mitä vaihtoehtoja hänellä on? Mitä tasoteoria tarkoittaa hänen kannaltaan, mitä johtopäätöksiä hänen kannattaa vetää, miten hyödyttää sitä elämässään?

Siinä olen samaa mieltä, että asiasta on turha jankata. Jos olet seiskan mies niin tulet saamaan korkeintaan seiskan naisia ja siitä on ihan turha marista. Jos ne eivät kelpaa, sitten on oltava yksin.

Kertoisitko, mistä voin tarkistaa oman numeroni? Entä sen naisen, johon olen ihastunut? 

Se voi olla ihan vapaavalintainen numero, kunhan se on oikeassa suhteessa ihastuksesi numeroon. Numerot ovat kuitenkin vain teoreettista keskustelua varten, kyllä sinä tiedät sisimmässäsi onko sinulla realistisesti mahdollisuuksia saada se ihastuksesi vai ei. Onko hän Hollywoodin filmitähti?

Ja sit jos ei tärppää niin mieshän voi turvautua ajatukseen, että hän kyllä oli sen naisen tasolla mutta nainen hakee vaan itseään tasokkaampaa ja kuvittelee itsestään liikoja.

Jokaisellahan meillä on omat defenssimme, päiväunelmamme ja selityksemme, jotta jaksaisimme elämässämme eteenpäin toiveikkaina ja luhistumatta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan näin kolmekymppisenä, nuorempana useasti miessuhteissa pettymään joutuneena naisena kykene enää edes kiinnostumaan miehistä, jotka eivät ole omaa tasoani.

En todellakaan tarkoita, että tietoisesti ajattelisin "tohon mieheen mulla voisi olla mahdollisuuksia, koska ollaan molemmat vahva 8". Mutta kyllä minä alitajuisesti skannaan miehen ja teen arvion siitä, olemmeko suunnilleen tasaveroisia ulkonäöltä, älykkyydeltä ja muilta ominaisuuksilta. Sitten, jos miehestä paljastuu jokin piirre, joka on minulle ehdoton ei, siirryn niinsanotusti paremmille apajille.

Tuohon mystiseen kemiaan en usko. Liian vähän on lähipiirissäni eläviä esimerkkejä.

Seuraavaa nuoren naisen kokemusta ei kannata sitten kirjoittaa 33-vuotiaana. Vaihda vähän sitä intervallia niin ei ainakaan niin suoraan paljastu.

Nyt meni ohi.

T: Se, jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Lisäys: sinulle nuo noin kolmekymppiset saattavat olla vanhoja eukkoja, mutta eivät he ole. Hädin tuskin aikuisuuden saavuttaneita. Moni kokee sen mullistavan kemiansa vasta viisi- tai kuusikymppisenä. Kyllä, usko pois, silloinkin on romantiikkaa elämässä. Ja silloin sitä vasta onkin. Ei enää ahdista työuran ja biologisen kellon tikittely yhtä aikaa. 

Siis mitä? Oletettiinko minun siis olevan mies? Ihan kolmekymppinen nainen olen, ja siinä mielessä koen itseni ja ikäiseni naiset vanhoiksi eukoiksi, että monilla on jo lapsia, (entisiä) avioliittoja, omaa taloa ym. En myöskään koe oloani ahdistuneeksi mistään. Totesin vain, että kyllä tähän ikään mennessä on jo sisäistänyt monen yrityksen ja erehdyksen kautta, ketkä ovat itselle potentiaalisia kumppaneita ja ketkä eivät.