Lue keskustelun säännöt.
Onko vapaaehtoisesti lapsettomilla ollut itsellään huono lapsuus?
14.07.2020 |
Olen aina miettinyt sitä, että mistä syystä joku on niin ehdottoman varma, ettei halua lapsia. Onko tällaisilla henkilöillä ollut itsellään huono lapsuus tai huono perhemalli? Vai mikä tähän on syynä? Tietenkään lapseton itse ei varmaan osaa omaa perhettään objektiivisesti arvioida, mutta mitä arvelette te, joiden lähipiirissä veloja on?
Kommentit (137)
Mulla (35v.) oli ihan normaali,melko onnellinen lapsuus.Mulla on aina ollu tosi hyvät ja läheiset välit vanhempiini.
Sieltä ei ainakaan voi kaivella syytä vapaaehtoiseen lapsettomuuteeni.
Se on vaan aina ollut lapsesta asti mulle itsestäänselvyys.Simple as that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan, että kyllä olen viettänyt paljonkin aikaa siskoni ja ystävien eri ikäisten lasten kanssa. Tuo empatiakyvyn kehittymättömyys ei siis ollut mielipiteeni tai subjektiivinen kokemukseni vaan ihan tieteen/ kehityspsykologian tutkimaa faktaa. Jos sinulla on lapsia, olet varmasti huomannut tilanteita, joissa lapsesi esim. kiukuttelee jatkuvasti välittämättä uupumuksestasi. Lapsi ei osaa samalla tavalla välittää oman toimintansa seurauksista kuin aikuinen (pois lukien persoonallisuushäiriöiset).[/quote]
Ei ole lapsia, enkä ole haaveillut vanhemmuudesta. Lapsi ei saa siis ilmaista tunteitaan? Kiukuttelu on viestintää, monet aikuisetkin kiukuttelevat välittämättä miltä se mahtaa toisista tuntua. Korostunut itsekeskeisyys? Kerrotko vielä?
Mulla on läheinen lapsuudenperhe, läjä pitkäaikaisia ystäviä ja kestävä suhde kumppaniini. En tarvitse lisää perhettä tai läheisiä, saan ja annan aitoa rakkautta tarpeeksi säilyttäen samalla vapauteni. Olen todella onnellinen näin, enkä halua heikentää tilannetta hankkimalla omia lapsia :)
Mulla oli hyvä lapsuus ja sain paljon rakkautta ja huolenpitoa. En vaan ite juurikaan välitä lapsista. Oon myös todella introvertti ja omaa rauhaa kaipaava, joten en jaksais sitä lapsiarkea. Haluun myös olla vapaa tekemään tässä ainoassa elämässä mitä ikinä haluan, kuten opiskella aikuisena, lähteä monen kuukauden reppureissulle rändom maihin jne.
No oli ihan ok lapsuus. Omat vanhemmat oli kyllä itse lapsia ja ei osannut yhtään kasvattaa/tukea elämässä ja mulla pelokas kiintymyssuhde. Arvaamattomia, ei puolustaneet jos kiusattiin, ei puuttuneet oppimisvaikeuksiin, heitti aina syvään päätyyn ja huusi usein ja purki oman olonsa minuun jne. Muuten oli ihan onnellista eli ei puuttunut materaalisesti mitään tms. Olen nyt lapseton kun mies jätti 8 vuoden parisuhteen ja avoliiton jälkeen. Olen hyväksynyt että en ehkä tule saamaan enää lapsia. Toivon kuitenkin että löytyisi kiva mies ja saataisiin vielä perhe. Mutta olen hyväksynyt myös toisen vaihtoehdon ja mahdollisuuden koska se on tässä kohtaa jo pakko hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän mennessä tuttavapiirissäni on lisääntyneet kaksi naista, joilla on 2 yhteistä asiaa: yh-äiti ja traumaattisesti mukana elämässä ollut alkoholisti-isä. Ainakin toisen kotona väkivaltaa ja toisen sitten erittäin rajua henkistä pahoinpitelyä. Pitääkö tässä ajatella että lapsia hankkii vastaavat?
Varmaan, ihan yhtä lailla kuin kaksi tuntemaani velaa tulevat alkoholisti-väkivaltaperheistä.
Älykästä päättelyä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vastaan, että kyllä olen viettänyt paljonkin aikaa siskoni ja ystävien eri ikäisten lasten kanssa. Tuo empatiakyvyn kehittymättömyys ei siis ollut mielipiteeni tai subjektiivinen kokemukseni vaan ihan tieteen/ kehityspsykologian tutkimaa faktaa. Jos sinulla on lapsia, olet varmasti huomannut tilanteita, joissa lapsesi esim. kiukuttelee jatkuvasti välittämättä uupumuksestasi. Lapsi ei osaa samalla tavalla välittää oman toimintansa seurauksista kuin aikuinen (pois lukien persoonallisuushäiriöiset).
Ei ole lapsia, enkä ole haaveillut vanhemmuudesta. Lapsi ei saa siis ilmaista tunteitaan? Kiukuttelu on viestintää, monet aikuisetkin kiukuttelevat välittämättä miltä se mahtaa toisista tuntua. Korostunut itsekeskeisyys? Kerrotko vielä?
Tottakai lapset ilmaisevat itseään ja tunteitaan tavalla, jonka he osaavat. En minä siitä lapsia tietenkään moiti. Ei ole kyse siitä, etten tiedä, mikä on lapselle hyväksyttävää ja luonnollista käytöstä.
Jos englanti luonnistuu, esimerkiksi täältä voit lukea tarkemmin, mitä tarkoitan: https://www.psychologytoday.com/us/blog/smart-parenting-smarter-kids/20…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä huono, mutta jotain ankeutta on ollut jos a. ei pidä lapsista, eli inhoaa niitä piirteitä, jotka tekevät lapsesta lapsen, silloin ehkä oma tausta ei ole sallinut näitä piirteitä veloillekaan lapsena b. oma aika ja rauha niin tärkeitä, ettei niistä voi edes osittain luopua pikkulapsiajaksi, ilmentää puutetta, jotain on jääty vaille, samaa sukua kuten myös kateus, saituus jne. ja c. angsti, lapsia ei kannata tehdä tähän maailmaan. GAD
Sinulla on sen verran kapea käsitys asiasta, että toivottavasti et ole tehnyt lapsia, jos niin säälin heitä jo etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Itse tuntemillani vapaaehtoisesti lapsettomilla on ollut aika vaikeita lapsuuskokemuksia:
- Yksi ei ole ikinä kokenut, että hänen vanhempansa ovat rakastaneet häntä, vaikka päällisin puolin kaikki on ollut kunnossa. Kulissit ainakin niin sanotusti. Kylmän tunteetonta.
- Yksi on kasvanut ehkä vähän liiankin vapaasti, että vanhemmat eivät ole viitsineet hoitaa ja katsoa yhtään perään. Vaikkei varsinaista heitteillejättöä tai sellaista ollut.
- Yksi on alkoholi-isän lapsi eikä osaa sitoutua miehiin, niin ei sitten saa lapsiakaan. Tai ole ainakaan viitsinyt yksin hommaan lähteä.
Vastaavia kokemuksia ja kamalampiakin voi toki olla lapsellisillakin, mutta omassa lähi- ja tuttavapiirissäni ne, keillä lapsia on, ovat itsekin kokeneet, miten ihanaa vanhempien ja lasten välinen rakkaus ja yhteiselämä on. On sitten halunnut itselleenkin sitä samaa. Perhe on koettu tärkeimmäksi arvoksi ja koko elämän perustaksi.
Mielenkiintoista, etteivät ketjun velat hyväksy yllämainittuja kokemuksia alapeukuista päätellen? Toiseen suuntaan saa kyllä sanoa.
Hyvin monilla on traumaattisia lapsuudenkokrmuksia, ja osa näistä jää lapsettomiksi ja osa tekee lapsia. Pahiten traumatisoituneet/mielenterveysongelmaiset kuitenkin tilastojen mukaan jäävät useammin lapsettomiksi. Samoin kuin huonoimmin voivilta vanhemmilta usein otetaan lapset huostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennenkuin tulin vanhemmaksi olin sitä mieltä että ei ole järkeä tehdä lapsia tähän maailmaan. Koska suurimmalle osalle ihmisiä on elämäntarkoituksena raha & kateus jossakin yhdistelmässä.
Ihmisille tärkeintä on että on rahaa jotta saa ostettua esineitä tai elämyksiä joista on kateellinen ja riittämätön, tai että voi ostaa esineitä tai elämyksiä joilla kuvittelee muiden tulevan kateelliseksi.
Miltä tuntuisi tunnustaa kuolinvuoteellaan lapselleen että: "Tärkeintä oli että on rahaa, teille jätetyn maailman kunnolla ei ollut väliä. Ei edes siinä vaiheessa kun takuulla tiesin että nyt on viime hetket alkaa tekemään jotain eri lailla."
Sitten vanhemmuus kuitenkin sattui, puoliksi vahingossa. Se on muuttanut minua ja pelkästään parempaan suuntaan. Älä ikinä sano "ei ikinä".
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuus oli ainakin tosi hyvä, turvallinen ja ihana. En vaan tykkää lapsista.
Tätä olen aina ihmetellyt. Outo logiikka.
Me kaikki ollaan oltu lapsia ja on ihan kuin et olisi pitänyt itsestäsi, kun et pidä lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuus oli ainakin tosi hyvä, turvallinen ja ihana. En vaan tykkää lapsista.
Tätä olen aina ihmetellyt. Outo logiikka.
Me kaikki ollaan oltu lapsia ja on ihan kuin et olisi pitänyt itsestäsi, kun et pidä lapsista.
No nämä ei varmaan pidäkään itsestä eikä muista.
Eivät pysty kohtaamaan asioita itsestään eikä silloin lapsissakaan.
Esimerkiksi jos ihminen ei kykene kohtaamaan itsessä tarvitsevuutta tai tietämättömyyttä niin sitä ei pysty kohtaamaan lapsissakaan ja inhoaa niitä.
Sama jos ei kestä lapsen surua, itkua niin ei kykene kohtaamaan sitä itsessäkään ja on kylmä ja kova kuin kalkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuus oli ainakin tosi hyvä, turvallinen ja ihana. En vaan tykkää lapsista.
Tätä olen aina ihmetellyt. Outo logiikka.
Me kaikki ollaan oltu lapsia ja on ihan kuin et olisi pitänyt itsestäsi, kun et pidä lapsista.
Meillä kaikilla on varmasti ollut ripuli ja oksennustauti. En silti pidä ihmisistä joilla sellainen on. Olin todella vaikea ja vttumainen teini, en silti pidä sellaisista. Monikaan ei myöskään pidä vanhuksista, vaikka itsekin sellaiseksi päätyy.
Terv äitix3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuus oli ainakin tosi hyvä, turvallinen ja ihana. En vaan tykkää lapsista.
Minustakin usein ne ihmiset, jotka eivät hankia lapsia, ovat luonteeltaan harkitsevia eivätkä toimi hetken mielijohteesta tai sosiaalisten paineiden vaikutuksesta. Heillä riittää elämässä mielenkiintoista tekemistä ilman erityistä tarvetta perheen perustamiselle ja lasten hankkimiselle. Jos välttämättä haluaa hoivata ja paijata jotain, niin kissa tai koira ovat helpompia valintoja. Ei aikuisten ihmisten pidä kuunnella pelkästään omien vanhempiensa haaveita lastenlapsista, vaikka heidän kanssa olisi hyvät ja ongelmattomat välit.
Toista ääripäästä edustanevat tv:stä tutut teiniäidit. jotka pyöräyttävät ensimmäisen lapsen hyvin nuorena ja se äitinä oleminen menee kaiken koulutuksen, töissäkäymisen, harrastamisen ja muun tekemisen edelle.
Aivan ihana lapsuus ja vanhemmat. Itselle ei vaan ole tullut tunnetta haluta lapsia. Se joku sisäinen kello puuttuu haluta niitä lapsia. Tulen kuitenkin tosi hyvin toimen lasten kanssa, ja sisareni lapset tykkäävät minusta todella paljon, mutta ei vaan ole koskaa tullut tunnetta haluta niitä omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuus oli ainakin tosi hyvä, turvallinen ja ihana. En vaan tykkää lapsista.
Tätä olen aina ihmetellyt. Outo logiikka.
Me kaikki ollaan oltu lapsia ja on ihan kuin et olisi pitänyt itsestäsi, kun et pidä lapsista.
Meillä kaikilla on varmasti ollut ripuli ja oksennustauti. En silti pidä ihmisistä joilla sellainen on. Olin todella vaikea ja vttumainen teini, en silti pidä sellaisista. Monikaan ei myöskään pidä vanhuksista, vaikka itsekin sellaiseksi päätyy.
Terv äitix3
Heh.
Outo logiikka ja outo vertaus vaan jatkuu.
Onnea, ylitit tuo ensimmäisen oudon logiikan vielä oudommalla vertauksella.
Eihän nuo liity millään tavalla yhteen eikä niitä voi verrata.
Vertaa oksennusta ja yrjöä ihmiseen. Jos et pidä teineistä niin vika on varmasti siinä ette kykene kohtaamaan niitä herääviä tunteita. Ja vanhuksia inhotessasi et kykene kohtaamaan omaa vanhuuttasi.
Anna mä arvaan, olet +40v vaihdevuosia poteva pyryharakka etkä tajua vanhenevasi - vaihdevuosista huolimatta.
En löytänyt sopivaa miestä kenen kanssa perustaa perheen, kenestä olisi ollut hyväksi isäksi.
Vasta kypsemmällä iällä löysin hyvän elämänkumppanin jolloin oli liian myöhästä biologisesti.
Kuitenkin olen tyytyväinen siitä, että rakastin syntymätöntä lastani etukäteen niin paljon etten halunnut hänelle idiootti isää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuus oli ainakin tosi hyvä, turvallinen ja ihana. En vaan tykkää lapsista.
Tätä olen aina ihmetellyt. Outo logiikka.
Me kaikki ollaan oltu lapsia ja on ihan kuin et olisi pitänyt itsestäsi, kun et pidä lapsista.
Meillä kaikilla on varmasti ollut ripuli ja oksennustauti. En silti pidä ihmisistä joilla sellainen on. Olin todella vaikea ja vttumainen teini, en silti pidä sellaisista. Monikaan ei myöskään pidä vanhuksista, vaikka itsekin sellaiseksi päätyy.
Terv äitix3
Teinit ja mummit on ihania. Et vain kykene pitämään niistä kun sulla on vaikeuksia omien tunteiden kanssa.
Ja miten tuo uloste liittyy mihinkään.
🙈
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuus oli ainakin tosi hyvä, turvallinen ja ihana. En vaan tykkää lapsista.
Minustakin usein ne ihmiset, jotka eivät hankia lapsia, ovat luonteeltaan harkitsevia eivätkä toimi hetken mielijohteesta tai sosiaalisten paineiden vaikutuksesta. Heillä riittää elämässä mielenkiintoista tekemistä ilman erityistä tarvetta perheen perustamiselle ja lasten hankkimiselle. Jos välttämättä haluaa hoivata ja paijata jotain, niin kissa tai koira ovat helpompia valintoja. Ei aikuisten ihmisten pidä kuunnella pelkästään omien vanhempiensa haaveita lastenlapsista, vaikka heidän kanssa olisi hyvät ja ongelmattomat välit.
Toista ääripäästä edustanevat tv:stä tutut teiniäidit. jotka pyöräyttävät ensimmäisen lapsen hyvin nuorena ja se äitinä oleminen menee kaiken koulutuksen, töissäkäymisen, harrastamisen ja muun tekemisen edelle.
Aikamoista yleistämistä. Oletko tosi nuori?
Tähän mennessä tuttavapiirissäni on lisääntyneet kaksi naista, joilla on 2 yhteistä asiaa: yh-äiti ja traumaattisesti mukana elämässä ollut alkoholisti-isä. Ainakin toisen kotona väkivaltaa ja toisen sitten erittäin rajua henkistä pahoinpitelyä. Pitääkö tässä ajatella että lapsia hankkii vastaavat?