Lue keskustelun säännöt.
Onko vapaaehtoisesti lapsettomilla ollut itsellään huono lapsuus?
14.07.2020 |
Olen aina miettinyt sitä, että mistä syystä joku on niin ehdottoman varma, ettei halua lapsia. Onko tällaisilla henkilöillä ollut itsellään huono lapsuus tai huono perhemalli? Vai mikä tähän on syynä? Tietenkään lapseton itse ei varmaan osaa omaa perhettään objektiivisesti arvioida, mutta mitä arvelette te, joiden lähipiirissä veloja on?
Kommentit (137)
Sosio-ekonomisesti alemman tason perheissä äitiyttä pidetään varmaan enemmän tavoiteltavana, jopa "ammattina", kuin uraperheissä, joissa kouluttautumista ja työntekoa pidetään tärkeimpänä asiana. Mitä kouluttautuneempi ja itsenäisempi nainen on, sitä vähemmän lapsiperhe-elämä houkuttaa. ottaen huomioon, että valtaosa miehistä on lasten tasolla ja ei siis pysty lapsia yksin hoitamaan, joten naisella on melkein aina päävastuu perheestä. Lapset ovat lapsia tietyn ajan, mutta kokonaisvastuu on 24/7 hamaan kuolemaan saakka.
Itselläni on kolme nuorempaa veljeä. En todellakaan saanut ruusuista kuvaa perhe-elämästä. Halusin opiskella ja matkustella. Itse olen hankkinut vain yhden tyttären ja riittää. Olen sanonut tyttärelleni, että minä olen saanut kaiken, joten en tarvitse lapsen lapsiakaan omaa kunnianhimoani tyydyttämään. Hän saa vapauden elää niin kuin haluaa. Hänellä on toistaiseksi lapsipuoli, miehen edellisestä liitosta, miehensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosio-ekonomisesti alemman tason perheissä äitiyttä pidetään varmaan enemmän tavoiteltavana, jopa "ammattina", kuin uraperheissä, joissa kouluttautumista ja työntekoa pidetään tärkeimpänä asiana. Mitä kouluttautuneempi ja itsenäisempi nainen on, sitä vähemmän lapsiperhe-elämä houkuttaa. ottaen huomioon, että valtaosa miehistä on lasten tasolla ja ei siis pysty lapsia yksin hoitamaan, joten naisella on melkein aina päävastuu perheestä. Lapset ovat lapsia tietyn ajan, mutta kokonaisvastuu on 24/7 hamaan kuolemaan saakka.
Itselläni on kolme nuorempaa veljeä. En todellakaan saanut ruusuista kuvaa perhe-elämästä. Halusin opiskella ja matkustella. Itse olen hankkinut vain yhden tyttären ja riittää. Olen sanonut tyttärelleni, että minä olen saanut kaiken, joten en tarvitse lapsen lapsiakaan omaa kunnianhimoani tyydyttämään. Hän saa vapauden elää niin kuin haluaa. Hänellä on toistaiseksi lapsipuoli, miehen edellisestä liitosta, miehensä kanssa.
Korkeasti koulutettujen perheissä on suomessa keskimäärin enemmän lapsia.
Ja mitä vikaa on siinä, että haluaa olla äiti ja keskittyä äitiyteen sen hetken, kun lapset nuoria? Kaikki nyt vaan eivät tahdo elämältä samoja asioita eikä tarvitsekaan. Arvovalintoja myös.
Vai olikohan se hyvätuloisten perheissä? Täytyy tarkistaa asia.
Ei ole ikinä tullut mieleenkään, että vapaaehtoisesti lapsettomilla olisi ollut huono lapsuus. Ennemmin ajattelisin niin päin, että sitä haluaisi lapsia eli ns.uuden mahdollisuuden saada onnellinen perhe jos sitä ei ollut. Mutta en nyt vetäisi kyllä mitään johtopäätöksiä kumpaankaan suuntaan.
Ihan hyvä lapsuus oli turvallisella 70- ja 80-luvulla. Sain kokea rakkautta perheeltäni, ja välit vanhempiini ovat edelleen läheiset.
En ole koskaan halunnut lapsia. Toisin kuin täällä moni, en edes pidä lapsista erityisesti. Kummiudestakin olen kieltäytynyt. Lapselliset kaverit tuntuvat haluavan, että jotenkin ihailisin heidän lapsiaan ja kadehtisin heidän elämäänsä, mutta en tee kumpaakaan. Minusta lapsiperhe-elämä on nykyään jotenkin kamalaa melusaasteineen ja harrastusrumbineen. Äidit yrittävät päteä lastensa kautta.
Kahdella lapsellisella ystävälläni on muuten kylmemmät välit vanhempiinsa kuin minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidit ajattelee, että se oma elämänvalinta on jotain ihmeellistä ja "oikeaa". Oman lapsen rakkaus jne...
Itse en edes erityisemmin pidä omasta äidistäni.
Minua ei ole koskaan kohdeltu kaltoin lapsuudessa eikä myöhemminkään ja olen saanut huolenpitoa ja rakkautta vanhemmiltani.
Vierailija kirjoitti:
Äidit ajattelee, että se oma elämänvalinta on jotain ihmeellistä ja "oikeaa". Oman lapsen rakkaus jne...
Itse en edes erityisemmin pidä omasta äidistäni.
Minua ei ole koskaan kohdeltu kaltoin lapsuudessa eikä myöhemminkään ja olen saanut huolenpitoa ja rakkautta vanhemmiltani.
Kyllä se varmaan niin valinneille on. Miten se on sinulta pois?
Äitisi oli rakastava, muttet erityisemmin pidä hänestä? Hmm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vanhemmat erosivat kun olin 7. Silloin päätin (siis jo lapsena) että itse en lapsia hanki. Ja se vaan on pitänyt sieltä asti. Minusta on ihan luonnollista että jos on kasvanut rikkinäisessä perheessä, ei välttämättä kiinnosta lähteä perustamaan omaa perhettä.
Eivät vanhempanikaan sitä ole minulta edes kehdanneet vaatia koska hekin ymmärtävät kuinka kohtuutonta se olisi.
Rikkinäisen perheen lapset eivät saaneet kasvaa normaalissa rakastavassa perheessä, sitten pitäisi jotenkin osata sellainen kuitenkin kehitellä itse? Eikös se ole aika paljon vaadittu? Myös lapsen tekeminen yksin on paljon vaadittu.
Ei minun veljenikään tehnyt kuin yhden lapsen ja erosi ennen kuin lapsi ehti edes syntyä. Sen jälkeen on halunnut olla yksin niin kuin minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosio-ekonomisesti alemman tason perheissä äitiyttä pidetään varmaan enemmän tavoiteltavana, jopa "ammattina", kuin uraperheissä, joissa kouluttautumista ja työntekoa pidetään tärkeimpänä asiana. Mitä kouluttautuneempi ja itsenäisempi nainen on, sitä vähemmän lapsiperhe-elämä houkuttaa. ottaen huomioon, että valtaosa miehistä on lasten tasolla ja ei siis pysty lapsia yksin hoitamaan, joten naisella on melkein aina päävastuu perheestä. Lapset ovat lapsia tietyn ajan, mutta kokonaisvastuu on 24/7 hamaan kuolemaan saakka.
Itselläni on kolme nuorempaa veljeä. En todellakaan saanut ruusuista kuvaa perhe-elämästä. Halusin opiskella ja matkustella. Itse olen hankkinut vain yhden tyttären ja riittää. Olen sanonut tyttärelleni, että minä olen saanut kaiken, joten en tarvitse lapsen lapsiakaan omaa kunnianhimoani tyydyttämään. Hän saa vapauden elää niin kuin haluaa. Hänellä on toistaiseksi lapsipuoli, miehen edellisestä liitosta, miehensä kanssa.
Korkeasti koulutettujen perheissä on suomessa keskimäärin enemmän lapsia.
Ja mitä vikaa on siinä, että haluaa olla äiti ja keskittyä äitiyteen sen hetken, kun lapset nuoria? Kaikki nyt vaan eivät tahdo elämältä samoja asioita eikä tarvitsekaan. Arvovalintoja myös.
Näin voi puolustaa siis kotiäitiyttä- Lapsettomuuteen täytyy olla joku selitys, joko fyysinen syy tai traumatausta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit ajattelee, että se oma elämänvalinta on jotain ihmeellistä ja "oikeaa". Oman lapsen rakkaus jne...
Itse en edes erityisemmin pidä omasta äidistäni.
Minua ei ole koskaan kohdeltu kaltoin lapsuudessa eikä myöhemminkään ja olen saanut huolenpitoa ja rakkautta vanhemmiltani.
Kyllä se varmaan niin valinneille on. Miten se on sinulta pois?
Äitisi oli rakastava, muttet erityisemmin pidä hänestä? Hmm.
En usko myyttiin, että lapset rakastavat vanhempiaan ja vanhemmuus on se ainoa oikea ja hyvä tapa elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosio-ekonomisesti alemman tason perheissä äitiyttä pidetään varmaan enemmän tavoiteltavana, jopa "ammattina", kuin uraperheissä, joissa kouluttautumista ja työntekoa pidetään tärkeimpänä asiana. Mitä kouluttautuneempi ja itsenäisempi nainen on, sitä vähemmän lapsiperhe-elämä houkuttaa. ottaen huomioon, että valtaosa miehistä on lasten tasolla ja ei siis pysty lapsia yksin hoitamaan, joten naisella on melkein aina päävastuu perheestä. Lapset ovat lapsia tietyn ajan, mutta kokonaisvastuu on 24/7 hamaan kuolemaan saakka.
Itselläni on kolme nuorempaa veljeä. En todellakaan saanut ruusuista kuvaa perhe-elämästä. Halusin opiskella ja matkustella. Itse olen hankkinut vain yhden tyttären ja riittää. Olen sanonut tyttärelleni, että minä olen saanut kaiken, joten en tarvitse lapsen lapsiakaan omaa kunnianhimoani tyydyttämään. Hän saa vapauden elää niin kuin haluaa. Hänellä on toistaiseksi lapsipuoli, miehen edellisestä liitosta, miehensä kanssa.
Korkeasti koulutettujen perheissä on suomessa keskimäärin enemmän lapsia.
Ja mitä vikaa on siinä, että haluaa olla äiti ja keskittyä äitiyteen sen hetken, kun lapset nuoria? Kaikki nyt vaan eivät tahdo elämältä samoja asioita eikä tarvitsekaan. Arvovalintoja myös.
Näin voi puolustaa siis kotiäitiyttä- Lapsettomuuteen täytyy olla joku selitys, joko fyysinen syy tai traumatausta?
Ei välttämättä tarvitse olla. Joku haluaa vaan mielummin elää yksin ja kaipaa rauhaa, tai voi olla vaan vaikka hyvin urakeskeinen.
Ihmiselle, kuten muillekin lajeille, on kuitenkin luonnollista haluta lisääntyä. Suurin osa ihmisistä haluaa edelleen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mikä on syy että lapsettomia kohtaan pitää hyökätä näin?
Onko se että harmittaa kun lapsia tuli tehtyä, ehkä kaipaa vähän vapautta elämään, jokin muu?
On ollut vaikea lapsuus ja nuoruus, olen kärsinyt pahoista mt-ongelmista ja niiden takia en ole oikeastaan voinut ikinä kuvitellakaan hankkivani lapsia. On ollut aivan liikaa pärjäämistä ihan itsenikin kanssa. Lisäksi olen ruma ja tiedän liian hyvin oman kokemukseni kautta millaista on elää rumana naisena tässä maailmassa, joten en todellakaan halua tehdä lisää kärsiviä ihmisiä tänne. Karu totuus on, että syntymässä jaetut kortit määrittelevät hyvin paljon elämänkulkua ja -laatua, ja kuka haluaisi omille lapsilleen huonoja kortteja?
Pidän kyllä lapsista ja arvostan niitä, jotka lisääntyvät (ja joilla on antaa hyvät lähtökohdat lapsilleen). Pystyn hyvin kuvittelemaan miten paljon lapset tuovat iloa ja merkitystä elämään ja miten ihanaa vanhemmuus on. Vähän harmittaa ettei lähipiirissäni ole ketään lapsiperhettä jonka arkea voisin läheisemmin seurata, mutta toisaalta minulla on kissoja jotka ovat itselleni vähän niin kuin lapsia, ehkä ne riittävät :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit ajattelee, että se oma elämänvalinta on jotain ihmeellistä ja "oikeaa". Oman lapsen rakkaus jne...
Itse en edes erityisemmin pidä omasta äidistäni.
Minua ei ole koskaan kohdeltu kaltoin lapsuudessa eikä myöhemminkään ja olen saanut huolenpitoa ja rakkautta vanhemmiltani.
Kyllä se varmaan niin valinneille on. Miten se on sinulta pois?
Äitisi oli rakastava, muttet erityisemmin pidä hänestä? Hmm.
En usko myyttiin, että lapset rakastavat vanhempiaan ja vanhemmuus on se ainoa oikea ja hyvä tapa elää.
Ei se ole myytti. Suurin osa lapsista rakastaa vanhempiaan, kuten myös aikuisista. Usein siinäkin tapauksessa, vaikka olisivat kaltoinkohdelleet.
Se on kyllä myytti, että vanhemmuus olisi ainoa ja oikea tapa elää. Kuka muka niin edes kuvittelee? Tässä ketjussa ainakin on yleisempi ajatus se, että lapsettomana olo olisi ainoa ja oikea tapa elää.
Vierailija kirjoitti:
Mutta mikä on syy että lapsettomia kohtaan pitää hyökätä näin?
Onko se että harmittaa kun lapsia tuli tehtyä, ehkä kaipaa vähän vapautta elämään, jokin muu?
Tällä palstalla, kuten tässäkin ketjussa, hyökätään enemmän lapsia tehneitä kohtaan?
Miksi ei vaan saisi jokainen olla tyytyväinen omiin valintoihinsa?
Vierailija kirjoitti:
Ei aavistustakaan, mutta olen niin kiitollinen lapsettomuudesta joka päivä :) Tai pikemminkin siitä, että tajusin aikoinaan tehdä abortin ajoissa. Todella läheltä piti.
Mietin usein, mikä vaivaa ihmistä, joka haluaa lapsia. Yksinäisyys, elämän tylsyys, persoonan vajavaisuus, saavuttamattomat unelmat, narsismi...? Näitä ainakin lähipiirin lapsellisissa havaittavissa.
Todella erikoinen ajatus lapsista... Ihmiselämän luonnolliseen jatkumoon liittyy kiinteästi perheen perustaminen ja lapset. Ei kai lasten hankintaa tarvitse mitenkään erityisesti perustella, se on itsessään luonnollinen, biologinen osa elämää. Ihminen on itse niin vieraantunut luonnollisista asioista, että nyky-yhteiskunnassa näitä aletaan kyseenalaistamaan.
Itse uskon, että elämänkaariajattelun mukaisesti ihminen kehittyy koko ikänsä osin luonnollisten roolien kautta. Vanhemmuus kasvattaa ihmistä itseään, muovaa erilaiseksi. Samoin isovanhemmuus. Nämä ovat elämän luonnollisia rooleja, joiden kautta oma elämä saa myös kiinnekohtia ja suuremman merkityksen.
En kyseenalaista muiden vapaaehtoista lapsettomuutta, he varmasti ovat tehneet itselleen parhaan päätöksen. Erikoista on kuitenkin kyseenalaista ylipäänsä lasten hankinta muiden elämässä. Se kuulostaa asialta, jota ihmisen ehkä kannattaisi tarkastella itsensä kanssa.
Lapset vain ovat usein hyvin rasittavia. Vaativat huomiota koko ajan, kiljuvat, ovat ilkeitä, itsekkäitä ja lapsellisia. Vanhemmat eivät sitä vain halua omasta lapsestaan nähdä. Tällaisia sitten pitäisi hankkia talo täyteen? Ei kiitos.
Omalla lapsuudellani ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.
Ei mulla ainakaan, mun lapsuus oli ihana. En vain halua lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Äidit ajattelee, että se oma elämänvalinta on jotain ihmeellistä ja "oikeaa". Oman lapsen rakkaus jne...
Itse en edes erityisemmin pidä omasta äidistäni.
Minua ei ole koskaan kohdeltu kaltoin lapsuudessa eikä myöhemminkään ja olen saanut huolenpitoa ja rakkautta vanhemmiltani.
Huomaatko ristiriidan tässä kirjoituksessasi?
Ei muuten ehkä kannata yleistää kaikkia äitejä. Miljoonien ihmisten joukkoon mahtuu varmasti monenlaista ihmistä ja ajatusta. Luonto kuitenkin on viisas ja varustaa ihmisen oman jälkeläisen suojelijaksi kaiken muun yli. Eihän kukaan pienokaisista muuten selviäisi hengissä.
Pikkulapsiajaksi?
Lapsi on loppuelämän projekti, jos sitä ei ymmärrä niin ei kannata hankkia.
Vaikka ymmärrän, niin en halua hankkia.
En myöskään vihaa lapsia, mielelläni vietän aikaa siskon lapsien kanssa.
Psykologisoisitko minulle myös että mikä saa ihmisen suoltamaan moista mitä juuri aivopieraisit?