Onko vapaaehtoisesti lapsettomilla ollut itsellään huono lapsuus?

Ei. Hyvä lapsuus on ollut. Minusta on tullutkin itsevarma joka ei tee asioita yhteiskunnan normien mukaan vaan siten kuten itselleni tuntuu parhaalta. Ja vaikka tykkäänkin lapsista, vapaaehtoinen lapsettomuus sopii minulle parhaiten.

Normaali lapsuus, vela elämä on melkein sama kuin syntyisi homoseksuaaliksi. Asia on vain niin, ei voi muuttaa ja jos toimii vastoin omaa itseään syntyy ahdistusta ja murhetta.

Porsineet taas haluavat bensaa liekkeihin että voivat kiusata, vähätellä ja rääkätä vela ihmisiä.

Syy on ihan vaan se, etten halua tehdä lapsia kärsimään tähän maailmaan. Lapsuus oli ihan tavallinen.

Ei, mulla oli aivan ihana lapsuus. Turvallinen, välittävä ympäristö. Samassa ympäristössä kasvaneet sisarukset tiesivät jo nuorena haluavansa lapsia, minä taas julistin jo ala-asteikäisenä, että en halua lapsia koskaan. Silloin muut naureskelivat, mutta riittävän monta kymmentä vuotta, eikä mieli ole muuttunut, niin johan uskovat.

Lapset on ihania, etenkin siskon- ja veljenlapset sekä kummilapset. On hauskaa olla suosikkitäti, mutta omaa lasta en kaipaa. Nyt on ikää niin paljon, että eipä sitä enää tulisi, seuraavaksi minusta tulee jo isotäti.

Voi että kuin joillekin lisääntyjille on kova paikka se että muut valitsevat toisin kuin he, ja näyttävät vielä tyytyväisiltä valintaansa. Erilainen valinta koetaan jonkinlaiseksi uhaksi ja oman elämän arvosteluksi, ja se täytyy poisselittää järkeilemällä millä tavalla eri tavoin valinnut on huonompi ja viallisempi. 

Pöhköjä olette, mutta sellaista se kai teettää jos joutuu viettämään liikaa aikaa kakaroiden kanssa : )

Minulla oli tosi ihana lapsuudenkoti. Mutta aika nuoresta tiesin, että olen niin erakko luonne että haluan vaan asua aina yksin enkä siis halua lapsiakaan. Ja näin 45 vuotiaaksi asti on pitänyt.

Ei minulla ollut onneton lapsuus - tosin näin jälkeenpäin katsottuna vanhempani eivät ehkä olisi olleet ideaaleja vanhempia vähemmän itseohjautuville lapsille kuin sisareni ja minä, mutta ei meitä mitenkään laiminlyöty, he ovat vain aika boheemeja tyyppejä, jotka uskovat oman kiinnostuksen vaikutuksen tärkeyteen oman elämän ratkaisuja tehdessä (kyllä, pidimme koulusta, opiskelimme vaihtevalla ahkeruudella - sisareni oli aina siinä asiassa parempi - opiskelimme yliopistossa ja harjoitamme porvarillisia ammatteja - tätä tarkoitin itseohjautuvuuden merkityksellä, koska vanhempanne eivät koskaan kehottaneet tai pakottaneet, kannustivat ja ihailivat kyllä). Sisarella on kyllä useampiakin lapsia, joten en nyt sanoisi että kotitausta on tässä ihan hirveästi vaikuttanut.

Minusta lapset ovat kaikin puolin kivoja ja hauskoja, monet heistä jopea mielenkiintoisia ihmistaimia, joiden kanssa viihdyn hyvin leikkien tai keskustellen - aika samalla tavalla kuin samankaltaisten aikuisten kanssa - mutta en ole koskaan halunnut viedä miestä kotiin mukanani tai hankkia ihan omaa lasta, eikä mitään erityisiä perinnöllisiä sairauksiakaan ole vielä tähän ikään kasaantunut, jollei nyt kilpirauhasen vajaatoimintaa lasketa, enkä itse todellakaan laske.

Luultavasti olen vain sen verran introvertti, aseksuaalinen ja mukavuudenhaluinen (joku voisi sanoa itsekäskin, mutta mitä itsekkyys tässä lapsiasiassa on, on paljon monimutkaisempi juttu). Minulla on kuitenkin mukavaa, tunnen kaikenikäisiä kivoja ihmisiä ja keksin varsin hyvin tekemistä elämälleni (ei ole eläimiä eikä huonekasveja kuitenkaan), joten mikäs tässä eläessä.

Vierailija kirjoitti:

Porsineet taas haluavat bensaa liekkeihin että voivat kiusata, vähätellä ja rääkätä vela ihmisiä.

Ikävää jos sinulla on huonoja kokemuksia, mahtaneeko asenteellasi ja kielenkäytölläsi olla osuutta asiaan?

Itselläni oli ihan ”normaali” lapsuus, johon ei liity tavallista kummempia traumoja tai muuta ilmiselvää selitystä sille, miksen lapsia halua. Olin kylläkin vanhin lapsi ja jouduin satunnaisesti ottamaan jonkin verran vastuuta kolmesta nuoremmasta sisaruksestani ja voi olla, että tuolloin totesin äitiyden olevan muita varten. Enkä edes ole ehdottomasti lapsia vastaan, se ei vaan kiinnosta minua ollenkaan.

Ottaa varmasti ap:ta koville, kun kaikki eivät pidäkään hänen äitiyttään mielettömänä meriittinä ja lapsiaan kateutta herättävinä kultapalleroisina.

Mikähän ap:n taustassa mahtaa selittää sen, että sellainen asia kuin "ihmisten erilaisuus" on hänelle mahdotonta ymmärtää neutraalina asiana johon ei tarvitse sisältyä arvottamista? Hmmm....

Ihmiset ovat niin eri syistä lapsettomia.

Joku on vaan viihtyy paremmin yksin ja rakastaa rauhaa, toisella on sairauksia joiden pelkää periytyvän, kolmannella oli traumaattinen lapsuus ja pelkää samaa omien kohdalla, joku vihaa mielenvikaisena lapsia, jotain ei edes seksi tai seurustelu kiinnosta jne.

Hyvä vaan, jos vanhemmuuttaan epäillen jättää lapset hankkimatta. Löytyyhän niitäkin, jotka lapsia tahtovat.

Vierailija kirjoitti:

Voi että kuin joillekin lisääntyjille on kova paikka se että muut valitsevat toisin kuin he, ja näyttävät vielä tyytyväisiltä valintaansa. Erilainen valinta koetaan jonkinlaiseksi uhaksi ja oman elämän arvosteluksi, ja se täytyy poisselittää järkeilemällä millä tavalla eri tavoin valinnut on huonompi ja viallisempi. 

Pöhköjä olette, mutta sellaista se kai teettää jos joutuu viettämään liikaa aikaa kakaroiden kanssa : )

Kuulostat jotenkin tyytymättömältä tai katkeralta, ei millään pahalla. :)

Veljeni oli hirveä. Tajusin, että tuollaisesta joutuisin huolehtimaan, jos tekisin lapsia.

Sen sijaan tiedämme julkisuudesta monia esimerkkejä siitä miten tasapainoisia ja vastuullisia ihmisiä lisääntyjät ovat ihan järjestään! Viimeistään porsiminen tekee ihmisestä aikuisen, vastuullisen, viisaan ja ennen kaikkea epäitsekkään.

Eiku...

En kokenut lapsuuttani elämäni onnellisempana aikana, kuten monet muut ovat hehkuttaneet. Olin arka kersa ja tulen köyhästä perheestä. En nyt onnetonkaan ollut ja ihan samat paskat läpikävin lapsena kuin sisarukseni. Olen sisaruksista ainoa lapseton. Tiesin jo lapsena etten koskaan tahdo äidiksi ja se tahto on ollut sama viimeiset 30 vuotta.

En osaa perustella miksen halua lapsia. En vain tahdo. En koe sillä olevan sen syvempää merkitystä kuin sillä etten tahdo muuttaa asumaan Tampereelle tai miksen halua ostaa venettä tai harrastaa sählyä. Kun en vain halua. En usko sen kumpuavan mistään tukahdetuista traumoista yhtään sen kummemmin kuin minkään muunkaan asian, mikä ei mua kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä huono, mutta jotain ankeutta on ollut jos a. ei pidä lapsista, eli inhoaa niitä piirteitä, jotka tekevät lapsesta lapsen, silloin ehkä oma tausta ei ole sallinut näitä piirteitä veloillekaan lapsena b. oma aika ja rauha niin tärkeitä, ettei niistä voi edes osittain luopua pikkulapsiajaksi, ilmentää  puutetta, jotain on jääty vaille, samaa sukua kuten myös kateus, saituus jne. ja c. angsti, lapsia ei kannata tehdä tähän maailmaan. GAD

Aikamoista kukkua kaikki.

Minä meinasin juuri tulla kirjoittamaan miten hyviä pointteja tuossa on.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli äärimmäisen onnellinen ja turvallinen lapsuus.

Päätös, etten tee lapsia, on vaatinut minulta todella paljon. Minä halusin lapsia. Halusin ison perheen.

Ongelma on siinä, että minulla on sekä psyykkinen että fyysinen herkästi periytyvä sairaus. En voisi ottaa sitä riskiä, että lapseni kärsisi näistä sairauksista. Todennäköisesti kuolen nuorena, joten en varmaan edes ehtisi lapseni 18-vuotissyntymäpäivää näkemään.

Siksi siis lapseton, vapaaehtoisesti.

Otan osaa :( Kurja tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan tiedämme julkisuudesta monia esimerkkejä siitä miten tasapainoisia ja vastuullisia ihmisiä lisääntyjät ovat ihan järjestään! Viimeistään porsiminen tekee ihmisestä aikuisen, vastuullisen, viisaan ja ennen kaikkea epäitsekkään.

Eiku...

Porsiminen? Miksi noin paha olla? :(

Eivät kaikki lapsia tekevät ole tasapainoisia, ehkä omat vanhempasikaan eivät olleet?

Olen vela. Normaali lapsuus, tai ehkä parempikin joltain osin. Vanhemmat ovat edelleen yhdessä ja heillä on hyvä suhde. Ei koskaan tarvinnut pelätä kotona ja väkivalta tai alkoholi ei varjostanut elämää eikä ollut taloudellisia huolia. Sai harrastaa jne.

En pidä lapsista enkä lapsiperheiden arjesta. Lapsuus on tylsä elämänvaihe ja lapset hyvin rasittavia ja ärsyttäviä mielestäni. En haluaisi elää samassa taloudessa niiden kanssa. Monien ihmisten, joita tunnen, ei olisi pitänyt mielestäni tehdä lapsia.