Lue keskustelun säännöt.
Nuorena aikuisena työelämässä vs. vanhemmat ihmiset työelämässä - epäreilua
14.07.2020 |
Nuorena aikuisena työelämä ei kohtele reilusti vanhempiin työkavereihin verrattuna, joten työelämä ärsyttää monesta syystä:
1. Vakituisen työpaikan saaminen on kiven alla. Vakituisissa pesteissä ovat ne, jotka ovat vakipaikan saaneet jopa vuosikymmeniä sitten. Nuoret aikuiset saavat tyytyä pätkätöihin, projekteihin jne. Itseään saa jatkuvasti kehittää ja kouluttaa, jotta pysyy "haluttavana työntekijänä". Pirjo-Irmeli sen sijaan nauttii vakipaikastaan eikä tarvetta suuremmalle kouluttautumiselle ole, "koska minulla on jo vakipaikka". Pirjo-Irmeliltä vapautuu vakipaikka hänen jäädessään eläkkeelle muutaman vuoden päästä, paikka lakkautetaan eikä Stina-Susanna 30 v saa vakipaikkaa, vaikka olisi ollut firmassa pätkätöissä vuosia. Stina-Susanna voi miettiä, jääkö firmaan pätkätöihin vai muuttaako 150 km päähän uuteen pätkätyöpaikkaan, josta voisi saada myöhemmin vakipaikan. Ehkä.
2. Pirjo-Irmeli on saanut olla vakipaikassa parhaimmillaan +30 vuotta. Sinä aikana Pirjo-Irmelin on ollut helppo jäädä äitiyslomalle, hoitovapaalle, vuorotteluvapaalle jne. Stina-Susannalla ei moisia iloja ole. Perhettä ei uskalla perustaa, kun ei ole työpaikkaa johon palata. Vuorotteluvapaan ehdot ovat kiristyneet, joten Stina-Susanna voi vaan haaveilla sapattivapaasta keski-ikäisenä. Stina-Susanna lykkää pahimmillaan omia vapaa-ajan haaveitaan, koska työelämä ei mahdollista niitä. Ei voi varata matkaa seuraavalle kesälle, kun saattaa joutua silloin töihin eikä lomaa ole.
3. Stina-Susanna on tehnyt pätkää toisensa perään ja pahimmillaan on mennyt vuosia ilman kunnon kesälomia. Työsuhteen vaihtuessa kesken vuoden on Stina-Susanna saanut viettää muutaman viikon "kesälomaa" marraskuussa. Stina-Susanna saa pätkätyöläisenä huonoimmat työvuorot, koska "se nyt vaan kuuluu sijaisten elämään". Sillä aikaa Pirjo-Irmeli on kartuttanut mahdollisimman pitkät lomakertymät ja lomailee vuoden aikana toista kuukautta. Pirjo-Irmeli nauttii kunnon kesälomasta sekä useamman viikon vuoden mittaan. Stina-Susanna saa tästä haaveilla, sillä pitkäaikaisen työntekijän lomakertymä jää haaveeksi.
4. Pirjo-Irmeli on saanut kerryttää vuosikymmenten aikana samassa työpaikassa hyvät ikälisät, palkanlisät sekä nostaa yleensä suurinta mahdollisinta palkkaa, mitä voi. Stina-Susanna saa vain haaveilla moisesta. Työpaikkojen vaihtuessa monet kertymät alkavat alusta, kun työnantaja aloittaa pienemmällä palkalla "koska tulit vasta meille töihin ja palkka nousee, kun olet ollut meidän firmassa pidempään". Pirjo-Irmelin työteho ei viimeisten työvuosien aikana ole enää yhtä hyvä kuin nuorempana, pitkäaikaissairaudet kuormittavat työtehoa ja työterveyshuollosta koituu kuluja, kun Pirjo-Irmeli käy siellä säännöllisesti. Stina-Susannalla ei nuorena aikuisena sairauksia ole ja työteho on hänellä hyvä ja nuorena jaksaa. Stina-Susanna tekisi työn tehokkaammin ja tekisi nuorena enemmän tulosta kuin Pirjo-Irmeli, mutta vanhempana työntekijänä Pirjo-Irmeli käärii työkokemusvuosien myötä enemmän rahaa.
Kommentit (374)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se vakituinen työsopimus itsessään autuaaksi tee, olen 29v ja minulla on pätkien lisäksi ollut 3 vakituista sopimusta, mutta ne ovat kaikki olleet sellaisia "nyt äkkiä pois täältä"... Ja palkka oli sen verran pieni, että vaikea ajatuksella sitoutua duuniin, jossa tiedät ettet tuu saamaan asuntolainaa.
Siksi olen kurkottanut eteenpäin. Mutta vaikeaa on, kun Wanhat Duunaritkin tienaa yli 3000 e, mutta itse valkokauluksena et saa neuvoteltua edes tasan 3000 e palkkaa. Ei ainakaan mun naamalla ole riittänyt perusteluksi "olen insinööri ja minulla on jo työkokemusta".
Juu, ei tuolla asenteella ja "työkokemuksella".
Haluaisitko kertoa lisää tästä "asenteestani"? Loukkaako sinua ettei minulla ole varaa olla Yhden Firman Nainen (palkka ei riitä pankille), vai enkö saisi tietää, mitä esim wanha pakkaaja patu teollisuudessa voi tienata, kun on ollut palkkalypsyllä vähän parempina aikoina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myötätuntoa kaikille, jotka kärsivät tästä asiasta. Mutta kehotan tarkastelemaan myös poliittis-taloudellisia rakenteita eikä käymään toisen henkilön kimppuun. Olemme samassa jamassa kaikki työläiset. M31
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalta työpaikalta lisäisin vielä listaan sen, että vaatimukset ovat aivan erilaisia:
-Nuoren työntekijän oletetaan jaksavan enemmän ja olevan tehokkaampi. "Kyllä sinä jaksat pidemmän työvuoron/vuorotyön/haastavamman työtehtävän paremmin kuin vanhempi kollegasi". Toki nuori voi fyysisesti jaksaa paremmin, mutta vaativuus ei näy nuorella palkassa, mutta vanhemmalla työntekijällä näkyy.
-Nuoren työntekijän odotetaan joustavan ja käyttäytyvän ystävällisesti, jos hän haluaa saada työlleen jatkoa. Vanhemmissa työntekijöissä voi olla vaikka millaisia joustamattomia tuittupäitä, "koska hän nyt vain on vähän haastava persoona". Jos nuori työntekijä olisi samanlainen persoona, loppuisi työt siihen paikkaan.
-Nuoren oletetaan olevan hyvä tekniikan ja sosiaalisen median kanssa. Meillä ainakin vanhemmat työntekijät vapautetaan näistä tehtävistä, ellei heillä ole kiinnostusta ko. asioihin. Nuoret saavat hoitaa sosiaalisessa mediassa tehtävät työt ja tekniikan kanssa säätämisen muun työn päälle. Paras oli, kun minut kerran kutsuttiin avustamaan toisen työntekijän pitämää luentoa, jossa hän luennoi ja minä vaihdoin Power Pointin dioja, kun työkaveri ei itse osannut. :D
En kyllä tunnista tällaista meidän työpaikalla, sinä puhut varmaan jostakin julkisen puolen suojatyöpaikasta. Meillä jokainen venyy tarvittaessa. Siinä ei katsota pätkääkään ikää vaan vastuualueiden mukaan mennään. Jos valita pitää, niin yleensä homman hoitavat ne iäkkäämmät, koska nuorilla on lapsen hakua, yms. pakollista menoa.
Vaativat some-jutut ja ulkoisen viestinnän hoitaa markkinoinnista vastaavat, tekniset asiat it. Kaikilta edellytetään toki vankkaa osaamista tietotekniikan hyödyntämisessä.
Kyllä yksityiselläkin puolella vaaditaan nuorelta kyseisiä asioita, ei pelkästään julkisella. Kokemusta on.
Sivusta.
Sain vakituisen työpaikan 18-vuotiaana ilman suhteita/suosittelijoita. Hain ja tein töitä aktiivisesti. 23-vuotiaana pystyi hyvin hoitovapaalle menemään kun aikuistuttua löysin vielä sopivan elämänkumppanin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla alallani huomaan nuorilla olevan aivan erilaiset arvot ja lähestymistavat kuin ikäluokalla 40-50-vuotta. Tietynlainen sitkeys ja uhrautumisvalmius puuttuu.
Mieleeni tulee eräs isompi projekti, jossa piti saada aikaan määrätty lopputulos seuraavan viikon alkuun mennessä. Olisiko ollut tiistaihin kello 16:15, jolloin erään viranomaisen virka-aika päättyi. Suunnilleen torstaina kello 14:00 eräs nuorempi työntekijä, sinänsä varsin fiksu sellainen, sanoi ettei tämä tule onnistumaan. ”Tässä on pari tuntia tätä päivää, perjantai ja maanantai, eli aikaa on yhteensä 18 tuntia.”, kuului selitys.
Kuittasin tuon arvion täytenä roskapuheena ja totesin tehokasta toiminta-aikaa olevan yli 120 tuntia, missä ajassa halutun lopputuloksen aikaansaamisessa ei ole mitään ongelmia. Tämä aiheutti nuorempien keskuudessa erinäistä purnausta, vaikka totesin vain tosiasiat.
Toisin kuin me, jotka valmistuimme pahimman mahdollisen laman tuhoamaan maahan, nuoremmilta yksinkertaisesti tuntuu puuttuvan sitkeys ja valmius panostaa tehtäviin täysillä. Sen jälkeen, jos nuoremmalle ei anneta vastuullisempia asioita, aletaan ihmettelemään, miksi vanhemmat tekevät ne vastuullisemmat tehtävät.
Tämä vain sivuhuomiona. Tässä ei nimittäin ole yhtään mitään epäreilua.
Miksi ihmeessä pitäisi uhrautua, kun kyvytön myyntihuikkanen on provikan kiilto silmissä sopinut mahdottoman aikataulun?
Sen "uhrautumisen" avulla saat pitää työpaikkasi, koska kaikki onnistuneet projektit tuovat lisää töitä. Jos taas ei ole töitä niin kenen luulet saavan kenkää ensimmäisenä? Ei, se ei ole se Pirkko joka pystyy venymään näissä projekteissa. Ylitöistä pitää sitten erikseen sopia saako ne palkkana vai lomana.
Täsmälleen näin. Kaikissa firmoissa työntekijät jaotellaan viime kädessä niihin, jotka tekevät tarvittaessa mahdottomasta totta ja niihin, joista ei siihen ole.
Se, että nuorempi työntekijä alkaa isottelemaan näille 1990-laman kovettamille kokeneemmille, onkin sitten suunnilleen ammatillinen itsemurha.
Kuten eräs entinen pomoni nuorempien työntekijöiden asemasta sanoi, anglofiili kun oli, Tennysonia lainaten: ”Theirs not to reason why, Theirs but to do and die.”
Ehkä nuoremmille on hyvä mieltää, että nykyisin suurin osa isompien yritysten päättävässä asemassa olevista ihmisistä kuuluu nimenomaan tähän koulukuntaan. Nämä ovat valmistuneet laman keskelle, eivätkä ole saaneet senttiäkään ilmaiseksi missään asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4. Ikälisiä ei ole maksettu enää vuosiin, mutta jostain syystä Stina-Susanna edelleen kuvittelee, että sellainen järjestelmä on olemassa. Työterveyskään ei ota kantaa kroonisiin sairauksiin, niitä ei siellä hoideta. Stina-Susanna sen sijaan käy työterveydessä tämän tästä masennuksen, unettomuuden ja stressin takia. Hänellä on ikäryhmälleen tyypillisiä mielenterveysongelmia.
Kyllä minä saan ikälisiä. Ensimmäinen tuli viiden vuoden jälkeen, seuraava muistaakseni seitsemän ja seuraava kymmenen. Olen ollut työelämässä kohta 12 vuotta.
päivitä tietojasi
kokemuslisä maksetaan tehtyjen työvuosien perusteella,
ikäsi perusteella et lisiä saa :DDDDDDDDDDDDDDDD
Kyllä sinä tiedät, että kyseessä on puhekielen ilmaisu.
Vierailija kirjoitti:
Sain vakituisen työpaikan 18-vuotiaana ilman suhteita/suosittelijoita. Hain ja tein töitä aktiivisesti. 23-vuotiaana pystyi hyvin hoitovapaalle menemään kun aikuistuttua löysin vielä sopivan elämänkumppanin
Saako udella mitä teet sitten työksesi? Ja hieno juttu, jos on näin hyvä tuuri käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ihmettele, mutta....... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se vakituinen työsopimus itsessään autuaaksi tee, olen 29v ja minulla on pätkien lisäksi ollut 3 vakituista sopimusta, mutta ne ovat kaikki olleet sellaisia "nyt äkkiä pois täältä"... Ja palkka oli sen verran pieni, että vaikea ajatuksella sitoutua duuniin, jossa tiedät ettet tuu saamaan asuntolainaa.
Siksi olen kurkottanut eteenpäin. Mutta vaikeaa on, kun Wanhat Duunaritkin tienaa yli 3000 e, mutta itse valkokauluksena et saa neuvoteltua edes tasan 3000 e palkkaa. Ei ainakaan mun naamalla ole riittänyt perusteluksi "olen insinööri ja minulla on jo työkokemusta".
29v?
siis ihan oikeesti?
Insinööri on nykyajan duunari (AMK), mut 29v pitäisi saada wanhan duunarin palkka,
ja vielä noin hyvin motivoiituneena!!
Mutta mehän olemme niin menestyviä heti koulun penkiltä. Miksei naiset opiskele insinööriksi -mantra on esiintynyt tässäkin ketjussa. No, mikäs ääni tuo nyt on kellossa? Onko se sinusta todella väärin, että kehtaan pyytää hikiset 3000 e? Nytkö pitääkin olla nöyrä tyttö? Onko 3000 e todella utopistista insinöörille, jolla on jo työkokemusta (aloitin 19-vuotiaana työt).
Haluaisin todella tietää, oletteko samoja vai eri tyyppejä, jotka toisaalla kehottavat naisia kasvattamaan pallit. Mä olen sentään yrittänyt, vaikkei se olekaan vielä toiminut.
Rautalangasta; mun palkkakehitys tulee tuskin koskaan olemaan suhteessa edes yhtä hyvä kuin 30v töissä olleella pakkaaja patulla, joka on aikanaan päässyt leveämpiin neuvottelupöytiin kuin mihin koulutetut nykynuoret tulee koskaan pääsemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla alallani huomaan nuorilla olevan aivan erilaiset arvot ja lähestymistavat kuin ikäluokalla 40-50-vuotta. Tietynlainen sitkeys ja uhrautumisvalmius puuttuu.
Mieleeni tulee eräs isompi projekti, jossa piti saada aikaan määrätty lopputulos seuraavan viikon alkuun mennessä. Olisiko ollut tiistaihin kello 16:15, jolloin erään viranomaisen virka-aika päättyi. Suunnilleen torstaina kello 14:00 eräs nuorempi työntekijä, sinänsä varsin fiksu sellainen, sanoi ettei tämä tule onnistumaan. ”Tässä on pari tuntia tätä päivää, perjantai ja maanantai, eli aikaa on yhteensä 18 tuntia.”, kuului selitys.
Kuittasin tuon arvion täytenä roskapuheena ja totesin tehokasta toiminta-aikaa olevan yli 120 tuntia, missä ajassa halutun lopputuloksen aikaansaamisessa ei ole mitään ongelmia. Tämä aiheutti nuorempien keskuudessa erinäistä purnausta, vaikka totesin vain tosiasiat.
Toisin kuin me, jotka valmistuimme pahimman mahdollisen laman tuhoamaan maahan, nuoremmilta yksinkertaisesti tuntuu puuttuvan sitkeys ja valmius panostaa tehtäviin täysillä. Sen jälkeen, jos nuoremmalle ei anneta vastuullisempia asioita, aletaan ihmettelemään, miksi vanhemmat tekevät ne vastuullisemmat tehtävät.
Tämä vain sivuhuomiona. Tässä ei nimittäin ole yhtään mitään epäreilua.
Miksi ihmeessä pitäisi uhrautua, kun kyvytön myyntihuikkanen on provikan kiilto silmissä sopinut mahdottoman aikataulun?
Sen "uhrautumisen" avulla saat pitää työpaikkasi, koska kaikki onnistuneet projektit tuovat lisää töitä. Jos taas ei ole töitä niin kenen luulet saavan kenkää ensimmäisenä? Ei, se ei ole se Pirkko joka pystyy venymään näissä projekteissa. Ylitöistä pitää sitten erikseen sopia saako ne palkkana vai lomana.
Täsmälleen näin. Kaikissa firmoissa työntekijät jaotellaan viime kädessä niihin, jotka tekevät tarvittaessa mahdottomasta totta ja niihin, joista ei siihen ole.
Se, että nuorempi työntekijä alkaa isottelemaan näille 1990-laman kovettamille kokeneemmille, onkin sitten suunnilleen ammatillinen itsemurha.
Kuten eräs entinen pomoni nuorempien työntekijöiden asemasta sanoi, anglofiili kun oli, Tennysonia lainaten: ”Theirs not to reason why, Theirs but to do and die.”
Ehkä nuoremmille on hyvä mieltää, että nykyisin suurin osa isompien yritysten päättävässä asemassa olevista ihmisistä kuuluu nimenomaan tähän koulukuntaan. Nämä ovat valmistuneet laman keskelle, eivätkä ole saaneet senttiäkään ilmaiseksi missään asiassa.
No se selittääkin kaiken paskan ja ahneuden. Voitot revitään työntekijöiden selkänahasta, valitetaan ja mikään ei riitä. Ei teidän silti niitä senttejä nuoremmilta tarvitse periä takaisin 30vuotta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4. Ikälisiä ei ole maksettu enää vuosiin, mutta jostain syystä Stina-Susanna edelleen kuvittelee, että sellainen järjestelmä on olemassa. Työterveyskään ei ota kantaa kroonisiin sairauksiin, niitä ei siellä hoideta. Stina-Susanna sen sijaan käy työterveydessä tämän tästä masennuksen, unettomuuden ja stressin takia. Hänellä on ikäryhmälleen tyypillisiä mielenterveysongelmia.
Kyllä minä saan ikälisiä. Ensimmäinen tuli viiden vuoden jälkeen, seuraava muistaakseni seitsemän ja seuraava kymmenen. Olen ollut työelämässä kohta 12 vuotta.
päivitä tietojasi
kokemuslisä maksetaan tehtyjen työvuosien perusteella,
ikäsi perusteella et lisiä saa :DDDDDDDDDDDDDDDD
Kyllä sinä tiedät, että kyseessä on puhekielen ilmaisu.
Tuossa taitaa ikälisä olla ymmärretty väärin. Ei sitä saa työntekijän iän perustella vaan palvelusvuosien. Tai sai, valtiolla siis. Nykyään sitä kutsutaan työkokemuslisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain vakituisen työpaikan 18-vuotiaana ilman suhteita/suosittelijoita. Hain ja tein töitä aktiivisesti. 23-vuotiaana pystyi hyvin hoitovapaalle menemään kun aikuistuttua löysin vielä sopivan elämänkumppanin
Saako udella mitä teet sitten työksesi? Ja hieno juttu, jos on näin hyvä tuuri käynyt.
Olen hoitaja palvelutalossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
en ihmettele, mutta....... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se vakituinen työsopimus itsessään autuaaksi tee, olen 29v ja minulla on pätkien lisäksi ollut 3 vakituista sopimusta, mutta ne ovat kaikki olleet sellaisia "nyt äkkiä pois täältä"... Ja palkka oli sen verran pieni, että vaikea ajatuksella sitoutua duuniin, jossa tiedät ettet tuu saamaan asuntolainaa.
Siksi olen kurkottanut eteenpäin. Mutta vaikeaa on, kun Wanhat Duunaritkin tienaa yli 3000 e, mutta itse valkokauluksena et saa neuvoteltua edes tasan 3000 e palkkaa. Ei ainakaan mun naamalla ole riittänyt perusteluksi "olen insinööri ja minulla on jo työkokemusta".
29v?
siis ihan oikeesti?
Insinööri on nykyajan duunari (AMK), mut 29v pitäisi saada wanhan duunarin palkka,
ja vielä noin hyvin motivoiituneena!!
Mutta mehän olemme niin menestyviä heti koulun penkiltä. Miksei naiset opiskele insinööriksi -mantra on esiintynyt tässäkin ketjussa. No, mikäs ääni tuo nyt on kellossa? Onko se sinusta todella väärin, että kehtaan pyytää hikiset 3000 e? Nytkö pitääkin olla nöyrä tyttö? Onko 3000 e todella utopistista insinöörille, jolla on jo työkokemusta (aloitin 19-vuotiaana työt).
Haluaisin todella tietää, oletteko samoja vai eri tyyppejä, jotka toisaalla kehottavat naisia kasvattamaan pallit. Mä olen sentään yrittänyt, vaikkei se olekaan vielä toiminut.
Rautalangasta; mun palkkakehitys tulee tuskin koskaan olemaan suhteessa edes yhtä hyvä kuin 30v töissä olleella pakkaaja patulla, joka on aikanaan päässyt leveämpiin neuvottelupöytiin kuin mihin koulutetut nykynuoret tulee koskaan pääsemään.
Sivusta haluaisin sanoa, että ihan sama koskee myös ikäisiäsi miehiä.
Nyt täällä jaetaan jo elämämkoulupisteitä. Lamasta saa 10 p per lama, ja alkoholisti vanhemmista 5 p per päivässä kulutettu kirkas litra. 20 p saat jos oot kotosin itä helsingistä.
Jos saat vähintään 100 p niin työelämän parhaat edut kuuluu sulle.
Jos oot hiihtänyt tehtaan portille ja saanu alottaa heti maanantaina, niin -100 pistettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse iäkkäämpi, vaikken "Pirjo-Irmelin" sukupolvea ja suurin osa ap:n teeseistä on iskenyt minuunkin. Mun kokemukset työelämästä ovat olleet siis aika samat kuin minua nuorempienkin sukupolvien.
Johtuu osittain siitä, että valmistuin myöhään, koska vaihdoin opiskelualaa ja keskeytin opinnot useaksi vuodeksi kun olin ulkomailla töissä. Kun valmistuin 2000-luvun alussa, oli etsimäni asiantuntijatyö alallani muuttunut täysin pätkätöiksi ja projektihommiksi. Valtaosa opiskelukavereistani on painiskellut samojen ongelmien kanssa vaikka jokaisella erikoistuminen on ollut eri asioihin.
Vika ei ole Pirjo-Irmeleissä vaan työnantajissa ja julkisella sektorilla myös siinä miten ja mihin budjettia allokoidaan. Yleensä satsataan mielummin valtavan kalliisiin tietokonejärjestelmiin tai rakennuksiin ja remontteihin (ns. seiniin) kuin henkilökuntaan ja osaamiseen.
Olen aloittajan mielestä varmaan Pirjo-Irmeli.
Ainakin ikäni puolesta kai, lähentelen jo viittäkymppiä. Aikuistuin laman aikaan ja en päässyt heti opiskelemaan, mutta onnistuinpa pääsemään työelämään, ensin lapsia hoitamaan päivisin ja illat puhelinmyyjänä. Tein pätkätöinä ns. hanttihommia aikana, jolloin kuulemma juuri kellään ei ollut töitä. Moni tuttuni teki töitä kuitenkin pimeästi. 25-vuotiaana pääsin opiskelemaan.
Eläkettä minulle ei ole kertynyt ennen 25 ikävuotta tekemistäni työvuosista.
No, työskentelin ja opiskelin ja valmistuin. Tein edelleen pätkätöitä. Perhettä en uskaltanut perustaa. Menin opiskelemaan toista tutkintoa ja tein samalla kolmea pätkätyötä kerralla, iltaisin ja viikonloppuisin. Valmistuin tokasta paikasta 36-vuotiaana ja jatkoin pätkätöissä.
40-vuotiaana sain ekan vakipaikan.
Lapsia ei ole, en uskaltanut, koska taloudellinen tilanteeni on ollut epävakaa lähes koko aikuisikäni.
Karua, jos joku Stina-Susanna nyt ajattelee minulla olleen jotenkin elämässä helppoa.
Ja ei se töiden hakeminen ole ennenkään mitään helppoa ollut, Hesarista löysin aikanaan sen puhelinmyyntityöilmoituksenkin. Ei ollut nettiä, ja kuten nykyäänkin, kyllä niitä huonoimpia töitä huonolla palkalla riittää, jos vaan joku suostuu tekemään.
Minusta tällainen eri ikäisten vastakkainasettelu ei ole kovinkaan hedelmällistä. Joka ajassa on omat haasteensa.
Itse olen 40v ja ollut vakityössä valmistumisesta asti. Alalla oli tuolloin kova työvoimapula ja edelleen töitä on ihan kohtuudella. Koen työyhteisön rikkautena sen, että siellä on eri ikäisiä. Kannustan ja autan aina nuorempia eteenpäin ja omalta osaltani olen myötävaikuttanut monen nuoren vakinaistamiseen.
Tällaiset aloitukset ovat katkeraa yleistämistä pidempään työelämässä olleista ja pistävät kyllä miettimään kirjoittajan arvomaailmaa kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tällainen eri ikäisten vastakkainasettelu ei ole kovinkaan hedelmällistä. Joka ajassa on omat haasteensa.
Itse olen 40v ja ollut vakityössä valmistumisesta asti. Alalla oli tuolloin kova työvoimapula ja edelleen töitä on ihan kohtuudella. Koen työyhteisön rikkautena sen, että siellä on eri ikäisiä. Kannustan ja autan aina nuorempia eteenpäin ja omalta osaltani olen myötävaikuttanut monen nuoren vakinaistamiseen.
Tällaiset aloitukset ovat katkeraa yleistämistä pidempään työelämässä olleista ja pistävät kyllä miettimään kirjoittajan arvomaailmaa kovasti.
Aloitus ei kenties ole hedelmällinen, muuta kuin yhden keskustelun verran, mutta luulen kipinän syntyneen kyllästymisestä siihen, että nuoria syyllistetään ja neuvotaan asioista, jotka eivät enää toimi samalla tavalla kuin kenties neuvojan omissa muistoissa. Juuri nämä "kyllä reippaalle töitä löytyy, kävelet vaan kysymään". Ja nuoret miettii, että mitä hittoa, eihän se noin toimi, pitäisköhän vähän kertoa noille, miten asiat on.
Ainakin itse pidän myös vanhemmista työtovereista.
Kuulostaa, että ap on julkisella puolella töissä.
Oikaisen nyt tätä nuorison luuloa, että julkisella puolellakaan kaikilla olisi elinikäinen vakipaikka nykyään. Olen yli nelikymppinen ja minulla ei edelleenkään ole vakityöpaikkaa. Parikymmentä vuotta olen tehnyt pitkiä ja lyhyitä sijaisuuksia, lyhyitä työsuhteita tai osa-aikaista työtä ja välistä työttömänäkin. Työnantaja on ollut lähes koko ajan kuitenkin viime kädessä sama eli kaupunki. Opetusalalla ihmisiä pompotellaan ihan surutta ja ei se ole mikään viimeisen vuosikymmenen ongelma. Kaikesta pitää säästää.
Työhaastattelut on lähinnä teatteria. Tietysti, jos on valmis muuttamaan ja pysymään jossain takahikiän peräkylässä, mahdollisuudet saattaa olla paremmat, toki siihenkin vaikuttaa aineyhdistelmäsi. Opetusalalle valmiistuu aineopettajiksi, varsinkin joihinkin aineisiin, ihan liikaa opettajia, joten kilpailu on kovaa.
JOten ihan turhaa nuorien huutaa, että vanhemilla ikäluokilla kaikki on niin helppoa. Kaikki mulle heti ajattelutapa ei ainakaan helpota oloasi yhtään. Tämä on nyt tätä todellisuutta. Jos halua heti vakituisen työpaikan, älä ainakaan kouluttaudu julkisen sektorin töihin.
Tai sitten täällä tappelee nyt väärät ikäluokat keskenään. Ainakaan itse en ole koskaan kokenut asian olevan niin, että 90-luvun laman aikaan nuorilla aikuisilla olisi ollut mitenkään helppoa. Mielestäni tuo Irmeli mikälie on enemmän ns boomer, vielä vanhempaa ikäluokkaa. Niin minä sen miellän. Joten ei ole kovin hedelmällistä jos laman nuoret ja laman lapset on tässä väittelemässä keskenään.
Joissain firmoissa on vielä käytössä ikälisät ja lisäksi kokemuslisät.
Sivusta huomautus