Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nuorena aikuisena työelämässä vs. vanhemmat ihmiset työelämässä - epäreilua
14.07.2020 |
Nuorena aikuisena työelämä ei kohtele reilusti vanhempiin työkavereihin verrattuna, joten työelämä ärsyttää monesta syystä:
1. Vakituisen työpaikan saaminen on kiven alla. Vakituisissa pesteissä ovat ne, jotka ovat vakipaikan saaneet jopa vuosikymmeniä sitten. Nuoret aikuiset saavat tyytyä pätkätöihin, projekteihin jne. Itseään saa jatkuvasti kehittää ja kouluttaa, jotta pysyy "haluttavana työntekijänä". Pirjo-Irmeli sen sijaan nauttii vakipaikastaan eikä tarvetta suuremmalle kouluttautumiselle ole, "koska minulla on jo vakipaikka". Pirjo-Irmeliltä vapautuu vakipaikka hänen jäädessään eläkkeelle muutaman vuoden päästä, paikka lakkautetaan eikä Stina-Susanna 30 v saa vakipaikkaa, vaikka olisi ollut firmassa pätkätöissä vuosia. Stina-Susanna voi miettiä, jääkö firmaan pätkätöihin vai muuttaako 150 km päähän uuteen pätkätyöpaikkaan, josta voisi saada myöhemmin vakipaikan. Ehkä.
2. Pirjo-Irmeli on saanut olla vakipaikassa parhaimmillaan +30 vuotta. Sinä aikana Pirjo-Irmelin on ollut helppo jäädä äitiyslomalle, hoitovapaalle, vuorotteluvapaalle jne. Stina-Susannalla ei moisia iloja ole. Perhettä ei uskalla perustaa, kun ei ole työpaikkaa johon palata. Vuorotteluvapaan ehdot ovat kiristyneet, joten Stina-Susanna voi vaan haaveilla sapattivapaasta keski-ikäisenä. Stina-Susanna lykkää pahimmillaan omia vapaa-ajan haaveitaan, koska työelämä ei mahdollista niitä. Ei voi varata matkaa seuraavalle kesälle, kun saattaa joutua silloin töihin eikä lomaa ole.
3. Stina-Susanna on tehnyt pätkää toisensa perään ja pahimmillaan on mennyt vuosia ilman kunnon kesälomia. Työsuhteen vaihtuessa kesken vuoden on Stina-Susanna saanut viettää muutaman viikon "kesälomaa" marraskuussa. Stina-Susanna saa pätkätyöläisenä huonoimmat työvuorot, koska "se nyt vaan kuuluu sijaisten elämään". Sillä aikaa Pirjo-Irmeli on kartuttanut mahdollisimman pitkät lomakertymät ja lomailee vuoden aikana toista kuukautta. Pirjo-Irmeli nauttii kunnon kesälomasta sekä useamman viikon vuoden mittaan. Stina-Susanna saa tästä haaveilla, sillä pitkäaikaisen työntekijän lomakertymä jää haaveeksi.
4. Pirjo-Irmeli on saanut kerryttää vuosikymmenten aikana samassa työpaikassa hyvät ikälisät, palkanlisät sekä nostaa yleensä suurinta mahdollisinta palkkaa, mitä voi. Stina-Susanna saa vain haaveilla moisesta. Työpaikkojen vaihtuessa monet kertymät alkavat alusta, kun työnantaja aloittaa pienemmällä palkalla "koska tulit vasta meille töihin ja palkka nousee, kun olet ollut meidän firmassa pidempään". Pirjo-Irmelin työteho ei viimeisten työvuosien aikana ole enää yhtä hyvä kuin nuorempana, pitkäaikaissairaudet kuormittavat työtehoa ja työterveyshuollosta koituu kuluja, kun Pirjo-Irmeli käy siellä säännöllisesti. Stina-Susannalla ei nuorena aikuisena sairauksia ole ja työteho on hänellä hyvä ja nuorena jaksaa. Stina-Susanna tekisi työn tehokkaammin ja tekisi nuorena enemmän tulosta kuin Pirjo-Irmeli, mutta vanhempana työntekijänä Pirjo-Irmeli käärii työkokemusvuosien myötä enemmän rahaa.
Kommentit (374)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja fiiliksiä. Miksi se vanhempi työkaveri ansaitsee pitää työpaikkansa, jos työteho on heikompi ja elämän isot hankinnat on tehty? Paljon enemmän se nuori työntekijä tarvitsee niitä rahoja ja työkokemusta.
Nämä! Ja sitten mietitään, miksi ei haluta hankkia lapsia. Onko ihme, jos ei ole mitään turvaa työelämän puolelta?
Voi kuule sisko, älä muuta sano. Tää pätkätyökierre on jotain ihan järkyttävää kun lomia ei ole ja palkka ei nouse..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa!
Sitten ei voi ääneenkään valittaa, kuinka epäreilu tilanne on nuorelle työntekijälle, kun siihen loppuisi vähäisetkin työnsaantimahdollisuudet.
Lisäksi ketuttaa nämä eläkeiän ylittäneet Pertit ja Pirkot, jotka haluavat lisätä eläkekertymäänsä. Samalla moni nuori odottaa pääsyä tuohon työpaikkaan, mutta ei Pertin ja Pirkon vuoksi pääse.
No mä olen sitä Pirjo-Irmeli ikäluokkaa enkä kyllä oikein ainakaan omalla alalla (it-ala) allekirjoita moniakaan näistä. Eli lienee alakohtaista.
1 - 3. Alalla käytännössä jos töihin pääsee, saa vakityön, olipa nuori tai vanha. Pätkiä ja sijaiuuksia ei harrasteta. Myös vanhojen on pakko kehittää osaamistaan jatkuvasti tai lentää yt:issä pihalle.
4. Alalla ei ole ikälisiä eikä taulukkopalkkoja. Toki kokemusta kertyy vuosien myötä ja jos vielä sen lisäksi pitää itsensä ajan hermolla uusimmistakin tekniikoista, saa enemmän palkkaa kuin harvemmissa asioissa kokenut nuori. Melkoista kokemuksen merkityksen halveksintaa tuo myös, että ihan suoraan väität että juniorit on työssään tehokkaampia kuin seniorit. No, ehkä se on noin jossain hyvin yksinkertaisesas, mutta fyysisesti vaativassa suorittavassa työssä. Omalla alallani kokemuksesta on paljon hyötyä.
5. Luettelemasi asiat on ihmisten henkilökohtaisia elämänvalintoja. Itselläni ei ole mitään taloja, lapsia ja mökkejä koska en halua. Monen perheellisen vanhemmat asuu ihan eri paikkakunnalla eikä heistä ole apua lastenhoidossa. Perintö tulee meillekin yhtä lailla myöhään.
6. Ei pidä alallani ollenkaan paikkaansa. YT:issä poistetaan kalliita vanhoja ja toivotaan että halvat junnut hoitaa hommat puoleen hintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää alapeukuttajat on varmaan näitä +50 mammoja työelämässä "kyllä minä olen vakipaikkani ja kaikki edut ansainnut! mene sinä tytönheitukka muualle valittamaan!" :D
Kiitos ap, loistava kirjoitus!
Nyt vaan odotellaan Pirjo-Irmeleiden joukkouhriutumista, kun olihan sentään lapsuudessa vaan kansakoulu ja sit oli ysikytluvun lama ja kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, onhan nuo Pirjo-Irmelitkin ollet joskus samassa tilanteessa. Tämä kuvastaa näitä nykyajan nuoria, KAIKKI HETI MULLE, HALLUU HALUU, MIKS MUTKUN MIKS.
Ensin kasvakaa aikuiseksi....
Paras oli keskustelu jossa 30 kymppiset pari-kolme vuotta työelämässä opintojen jälkeen olleet uhriutui maksaneensa suurten ikäluokkien eläkkeet... :-)
Hae työpaikkaa yksityisistä firmoista. Niissä kun työntekijä täyttää 50 v, pomot alkaa miettiä sopivaa keinoa päästä liian vanhasta ja liian kalliista työntekijästä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain koulut loppuun 80-luvun puolivälissä. Muutin töiden perässä 600 kilometrin päähän, kun sain äitiysloman sijaisuuden. Sen jälkeen olen ollut useaan otteeseen työttömänä, osa-aikaisissa töissä, osa-aikaisissa määräaikaisissa töissä, tehnyt töitä uusosuuskunnan kautta, tehnyt kokoaikaista pätkätyötä pätkä toisensa perään, ollut vakitöissä, käynyt läpi lukemattomat yt-neuvottelut, tullut kolme kertaa irtisanotuksi yt-neuvottelujen päätteeksi. Mitä kohtaa ap minulta kadehtii?
Olen tehnyt kaksi lasta. Ensimmäisen kohdalla jäin äitiyslomalle vakityöstä ja kun äitiysloma loppui, kävin hakemassa työpaikalta irtisanomisilmoituksen, kun yt:t oli äitiysvapaan aikana. Tein toisen lapsen työttömänä. Pidin hoitovapaata, olin työttömänä, pääsin kahdelle työllisyyskurssille, erinäisten työpätkien ansioista sain kokopäiväisen määräaikatyön, kun nuorempi lapsi oli 9-vuotias. Vuotta myöhemmin minut vakinaistettiin, sitä iloa kesti kuutaman vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap, loistava kirjoitus!
Nyt vaan odotellaan Pirjo-Irmeleiden joukkouhriutumista, kun olihan sentään lapsuudessa vaan kansakoulu ja sit oli ysikytluvun lama ja kaikkea.
90-luvun lama oli iso, mutta kesti lopulta muutaman vuoden. Nykysukupolvi on saanut kokea 2008 alkaneen laman, jonka jälkeen talous ei ole kunnolla noussut kertaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää alapeukuttajat on varmaan näitä +50 mammoja työelämässä "kyllä minä olen vakipaikkani ja kaikki edut ansainnut! mene sinä tytönheitukka muualle valittamaan!" :D
Minä alapeukutin, mutta en tuosta syystä. Ihan samassa tilanteessa ennenkin on oltu, ei tuo ole nykyajan keksintöjä.
Älytön maaailma on älytön maailma jossa ei ole järkeä. Järkevässä maaailmassa asioilla on järkevät suhteet ja asiat voidaan selitttää järjellä ja perustellla ne järjellä. Tottakai täytyyy kouluttaa itseään koska esim tekniikan saralla tekniikka kehittyy jatkuvasti ja on oltava kartalla viimeaikaisemmista seikoista jotka oleeellisesti ovat merkityksellisiä omaan ammattitaitoon ja osaamiseen jotta sitä kyetäään myös hyödyntämään tulavissa projekteisssa. Ne asiat mitä pitää painottaa on niiitä joita tarvitaaan ko projektisssa.
Mä olen nelikymppinen ja nyt Pirjon asemassa. Tein ihan samoja pätkätöitä ensimmäisen 10v työurallani, niillä lainani maksoin. En ole vielä lähellä eläkettä mutta edut saavuttanut, tosin vuorotteluvapaata ei enää saa.
Näin se maailma vaan menee, nuorena kun rahaa tarvis sitä ei ole, vanhempana voi vähän höllätä. Mutta töitä on tehtävä oli sitten vakituinen tai sijainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap, loistava kirjoitus!
Nyt vaan odotellaan Pirjo-Irmeleiden joukkouhriutumista, kun olihan sentään lapsuudessa vaan kansakoulu ja sit oli ysikytluvun lama ja kaikkea.
90-luvun lama oli iso, mutta kesti lopulta muutaman vuoden. Nykysukupolvi on saanut kokea 2008 alkaneen laman, jonka jälkeen talous ei ole kunnolla noussut kertaakaan.
Paljon työntekijöitä sai kokea 90-luvun laman täysimääräisenä ja ne samat henkilöt kävi läpi myös vuoden 2008 ja sen jälkeiset tapahtumat. Hassua, että edes kuvittelet, miten yhden laman kokemalla olisi välttynyt seuraavalta.
Lisäisin vielä listalle sen, että työelämästä on tullut hektisempää ja vaativampaa. Pirjo-Irmelit ovat saaneet kokea leppoisampaakin työelämää, jolloin ei voinut olla koko ajan tavoitettavissa. Nykyisin työntekijän saa kiinni kännykällä, sähköpostitse ja jopa somen kautta. Eikä nuorelle sukupolvelle ole helpotusta luvassa, kun työelämä vain kovenee ja työpaikkojen määrä vähenee.
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule sisko, älä muuta sano. Tää pätkätyökierre on jotain ihan järkyttävää kun lomia ei ole ja palkka ei nouse..
Tämä pätkätyökierre koskee myös monia keski-ikäisiä, jotka valmistuivat keskelle 90-luvun lamaa.
Ne onnekkaat, jotka sattuivat saamaan silloin lamasta huolimatta työpaikan porskuttavat hyvin menemään.
Mutta me muut, jotka päädyimme erilaisiin työllistämishommiin saadaan edelleen vaan pelkkää pätkää.
Itse olen opiskellut myös aikuisiällä, mutta siinä vaiheessa sitä jäikin sitten nuorempien vastavalmistuneiden jalkoihin työmarkkinoilla - ja taas tuli pelkkää pätkää. Tämä ongelma koskee isoa osaa 90-luvun nuorista.
Yhden "vakituisen" työsuhteen olen onnistunut saamaan, mutta se päättyi kun firma siirsi lähes kaikki toiminnot Kiinaan. Sen jälkeen olen tehnyt pelkkää pätkää.
Nyt jos saadaan vielä voimaan nuo uudet irtisanomisjärjestykset, niin kyllä on mahtavaa. Ensin on tuskaisen vaikeaa löytää töitä, ja sitten jos sen onnistuu löytämään, lentään ensimmäisten joukossa ulos.
Ei naurata yhtään.
Alue: Aihe vapaa
5. Vuosikymmenten aikana vakitöissä ollut Pirjo-Irmeli on kartuttanut hyvin omaisuutta. Omakotitalo on velaton, lapset ovat jo aikuisia ja omillaan. Omilta vanhemmilta tuli perittyä kesämökki ja useampi kymppitonni rahaa. Eläessään vanhemmat auttoivat Pirjo-Irmeliä lastenhoidossa. Stina-Susanna asuu vuokralla, kun omaa kotia ei ole varaa pätkätyöläisenä ostaa eikä edes tiedä, onko kotikaupungissa tulevaisuudessa töitä vai täytyykö muuttaa muualle. Lastenhoitoapua ei Stina-Susannalle olisi perheellistyessä juuri luvassa, sillä töiden perässä pk-seudulle muuttaneen Stina-Susannan vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Perintöä ei ole tulossa muutamaan vuosikymmeneen ja sitäkään ei ole paljon, jos Stina-Susannan vanhemmat joutuvat käyttämään rahansa terveydenhoitoon ja hoivakotimaksuihin. Stina-Susanna ei tutkitusti tule saavuttamaan samanlaista elintasoa kuin edellinen sukupolvi.
6. Jos työpaikalla käydään yyteet, on Stina-Susanna tuoreena työntekijänä tulilinjalla. Ei ole väliä, onko Stina-Susanna työpaikan tehokkaimpia työntekijöitä, sillä hän on tullut viimeisten joukossa taloon. Hoetaan, kuinka Stina-Susanna kyllä löytää nuorena aikuisena uuden työpaikan, toisin kuin Pirjo-Irmeli, jos hänen täytyisi lähteä. Pirjo-Irmeli halutaan pitää töissä, koska "ei tuossa iässä enää uutta paikkaa saa ja kyllä Pirjo-Irmeli teki hyvää tulosta 80-luvulla, niin kyllä pitää nyt töissä hänet pitää". Kukaan ei ota huomioon, että Pirjo-Irmeli on työvuosikymmeninä kerännyt säästöjä ja elämä on velatonta, mutta Stina-Susannalla tähän ei ole ollut mahdollisuutta.
7. Stina-Susanna saa kuunnella, kuinka "kyllä ahkerat työntekijät vakipaikan saa", "sukupolvesi on itsekäs, kyllä pitäisi osallistua synnytystalkoisiin ja tehdä uusia veronmaksajia" jne.
Kyllä työelämä on nuorille aikuisille jotain ihan toista kuin vanhemmille ihmisille.
Ap