Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuorena aikuisena työelämässä vs. vanhemmat ihmiset työelämässä - epäreilua
14.07.2020 |
Nuorena aikuisena työelämä ei kohtele reilusti vanhempiin työkavereihin verrattuna, joten työelämä ärsyttää monesta syystä:
1. Vakituisen työpaikan saaminen on kiven alla. Vakituisissa pesteissä ovat ne, jotka ovat vakipaikan saaneet jopa vuosikymmeniä sitten. Nuoret aikuiset saavat tyytyä pätkätöihin, projekteihin jne. Itseään saa jatkuvasti kehittää ja kouluttaa, jotta pysyy "haluttavana työntekijänä". Pirjo-Irmeli sen sijaan nauttii vakipaikastaan eikä tarvetta suuremmalle kouluttautumiselle ole, "koska minulla on jo vakipaikka". Pirjo-Irmeliltä vapautuu vakipaikka hänen jäädessään eläkkeelle muutaman vuoden päästä, paikka lakkautetaan eikä Stina-Susanna 30 v saa vakipaikkaa, vaikka olisi ollut firmassa pätkätöissä vuosia. Stina-Susanna voi miettiä, jääkö firmaan pätkätöihin vai muuttaako 150 km päähän uuteen pätkätyöpaikkaan, josta voisi saada myöhemmin vakipaikan. Ehkä.
2. Pirjo-Irmeli on saanut olla vakipaikassa parhaimmillaan +30 vuotta. Sinä aikana Pirjo-Irmelin on ollut helppo jäädä äitiyslomalle, hoitovapaalle, vuorotteluvapaalle jne. Stina-Susannalla ei moisia iloja ole. Perhettä ei uskalla perustaa, kun ei ole työpaikkaa johon palata. Vuorotteluvapaan ehdot ovat kiristyneet, joten Stina-Susanna voi vaan haaveilla sapattivapaasta keski-ikäisenä. Stina-Susanna lykkää pahimmillaan omia vapaa-ajan haaveitaan, koska työelämä ei mahdollista niitä. Ei voi varata matkaa seuraavalle kesälle, kun saattaa joutua silloin töihin eikä lomaa ole.
3. Stina-Susanna on tehnyt pätkää toisensa perään ja pahimmillaan on mennyt vuosia ilman kunnon kesälomia. Työsuhteen vaihtuessa kesken vuoden on Stina-Susanna saanut viettää muutaman viikon "kesälomaa" marraskuussa. Stina-Susanna saa pätkätyöläisenä huonoimmat työvuorot, koska "se nyt vaan kuuluu sijaisten elämään". Sillä aikaa Pirjo-Irmeli on kartuttanut mahdollisimman pitkät lomakertymät ja lomailee vuoden aikana toista kuukautta. Pirjo-Irmeli nauttii kunnon kesälomasta sekä useamman viikon vuoden mittaan. Stina-Susanna saa tästä haaveilla, sillä pitkäaikaisen työntekijän lomakertymä jää haaveeksi.
4. Pirjo-Irmeli on saanut kerryttää vuosikymmenten aikana samassa työpaikassa hyvät ikälisät, palkanlisät sekä nostaa yleensä suurinta mahdollisinta palkkaa, mitä voi. Stina-Susanna saa vain haaveilla moisesta. Työpaikkojen vaihtuessa monet kertymät alkavat alusta, kun työnantaja aloittaa pienemmällä palkalla "koska tulit vasta meille töihin ja palkka nousee, kun olet ollut meidän firmassa pidempään". Pirjo-Irmelin työteho ei viimeisten työvuosien aikana ole enää yhtä hyvä kuin nuorempana, pitkäaikaissairaudet kuormittavat työtehoa ja työterveyshuollosta koituu kuluja, kun Pirjo-Irmeli käy siellä säännöllisesti. Stina-Susannalla ei nuorena aikuisena sairauksia ole ja työteho on hänellä hyvä ja nuorena jaksaa. Stina-Susanna tekisi työn tehokkaammin ja tekisi nuorena enemmän tulosta kuin Pirjo-Irmeli, mutta vanhempana työntekijänä Pirjo-Irmeli käärii työkokemusvuosien myötä enemmän rahaa.
Kommentit (374)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Pirjo-Irmeli tuli töihin kauan sitten ja on koko työuransa ajan lisäkouluttautunut. Ensin hän oli yo-merkonomi, sitten tradenomi ja lopulta suoritti YAMK-tutkinnon. Ihan siinä työn ohessa. Näistä tosin ei Stina-Susanna tiedä mitään, hänellä kun ei ole aavistustakaan siitä, että myös aikuiset opiskelevat. Pirjo-Irmeli on tehnyt vuosia töitä, oppinut uutta ja opettanut puolisentusinaa Stina-Susannaakin työelämän saloihin välillä joustaen omista loma-ajoistaankin. Pirjo-Irmeli ei ole vastuussa siitä, mitä työnantaja hänen lähtönsä jälkeen tekee, koska työtehtäviään ei voi testamentata, ne työt omistaa työnantaja. Silti Stina-Susanna luulee, että Pirjo-Irmeli on vastuussa siitä, jos hänen työsuhteensa ei jatku.
2. Pirjo-Irmeli tuli töihin toimistoapulaiseksi ja on nyt asiantuntija. Sinä aikana hän on saanut 2 lasta ja huomannut, että äitiysloman ja vanhempainvapaan aikana ei kerrykään täyttä vuosilomaa ja eläkettä toisin kuin nykyisin. Vuorotteluvapaalle Pirjo-Irmeli ei voinut jäädä, koska ei löytynyt sopivaa työtöntä sijaiseksi. Siitäkään hän ei itse tehnyt päätöstä, vaikka Stina-Susanna niin luulee.
3. Pirjo-Irmeli ei ole luonut lomajärjestelmää eli ei ole hänen vikansa, että lomaa kertyy 6 vko verran, kun takana on 30 vuotta samassa työpaikassa. Stina-Susanna saa lomansa rahana eli hänen tilipussinsa on aina painavampi kuin muiden, mutta sitähän hän ei koskaan itse muista. Sen sijaan Stina-Susanna saa ihan itse valita jokaisen lomansa ajankohdan, mikä Pirjo-Irmelille on pelkkä unelma. Lomat on silloin, kun saadaan sijaisia eikä silloin, kun haluaa lomailla.
4. Ikälisiä ei ole maksettu enää vuosiin, mutta jostain syystä Stina-Susanna edelleen kuvittelee, että sellainen järjestelmä on olemassa. Työterveyskään ei ota kantaa kroonisiin sairauksiin, niitä ei siellä hoideta. Stina-Susanna sen sijaan käy työterveydessä tämän tästä masennuksen, unettomuuden ja stressin takia. Hänellä on ikäryhmälleen tyypillisiä mielenterveysongelmia.
5. Pirjo-Irmeli on tehnyt töitä 30 vuotta ja elänyt säästäväisesti. Hän ei ole talvilomaillut ulkomailla, vaan välttänyt tuhlaamista. Verkkoshoppailu ja elämysmatkailu eivät ole olleet hänen juttunsa, joten siksi hänellä ei ole enää velkaa.
6. Pirjo-Irmeli ei ole syyllinen siihen, että työnantaja pitää hänen osaamistaan Stina-Susannan osaamista olennaisempana. Työnantaja ajattelee julmasti vain rahaa ja Pirjo-Irmeli on työnantajan kannalta kokonaistaloudellisempi vaihtoehto.
Olen 30 v pätkätyöläinen. Millä rahalla ajattelit minun käyvän talvilomilla, verkkoshoppailevan ja elämysmatkailevan? Olen töissä silloin kun muut lomailevat, ulkomailla kävin talvella ensimmäistä kertaa 7 vuoden tauon jälkeen ja pieni lomaraha odottaa tilillä sitä, jos tulee yllättäviä menoja vuoden mittaan. Elän säästäväisesti ja se tarkoittaa sitä, ettei pätkätyöläisenä varaa mihinkään suuriin ihmeellisyyksiin ole. Haluan pitää tilillä rahaa jemmassa sitä varten, jos joudun työttömäksi.
Sama juttu paitsi, etten ole käynyt muualla kuin laivalla kaksi kertaa 10vuoden aikana, sekä kaikki rahat mennyt bensoihin ja autoon, kun on saanut töiden perässä ajella ties mihin.
Elämä junnaa paikoillaan, eikä lainaakaan saa.
Hups
vastasinkin itselleni ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helppo sanoa, jos työelämässä on saanut nauttia kaikista eduista, että seuraava sukupolvi on vaativa. Aika monella aika on kullannut muistot tai on unohtanut, millaista oli oman työuran alkuvuosina. Työelämä on myös muuttunut todella paljon reilussa 30 vuodessa. Ennen pääsi töihin, kun oli kiva ja reipas, kaikilla aloilla ei tarvinnut tietyn tasoista koulutustakaan.
Joku kommentoi näistä työnsä ohessa kouluttautuneista. Varmasti se Stina-Susannakin haluaisi kouluttautua työn ohessa, mutta siihen ei ole mahdollisuutta, kun kiertää pätkäpaikasta toiseen.
Koska oli tuo "ennen pääsi töihin, kun oli kiva ja reipas"? Olen aloittanut työelämässä 1970-luvun lopussa ja jo silloin edellytettiin tutkintotodistusta toistaiseksi voimassaolevissa työsuhteissa. Kesätöihin pääsi keskikoulutodistuksella. Ojaa kaivamaan pääsi ilman koulunkäyntiä, mutta turha yrittää kirjastovirkailijaksi, tilintarkastajaksi tai edes lihamestariksi ilman koulutusta.
Nämä "on ne entisetkin sukupolvet olleet ensin pätkätöissä" -kommentoijat:
Nämä Pirjo-Irmelit ovat kuitenkin lopulta vakipaikkansa ja tienestinsä saaneet. Nykynuorille ei ole mitään takeita, että sitä vakipaikkaa koskaan saa. Ei ole takeita siitä, että saat asuntolainaakaan. Ja kun aikaa kuluu, moni saa miettiä hankkiiko lapsia ilman tietoa vakityöstä vai painaako pitkää päivää, jotta ehkä saa vakipaikan 2038.
Vierailija kirjoitti:
Helppo sanoa, jos työelämässä on saanut nauttia kaikista eduista, että seuraava sukupolvi on vaativa. Aika monella aika on kullannut muistot tai on unohtanut, millaista oli oman työuran alkuvuosina. Työelämä on myös muuttunut todella paljon reilussa 30 vuodessa. Ennen pääsi töihin, kun oli kiva ja reipas, kaikilla aloilla ei tarvinnut tietyn tasoista koulutustakaan.
Joku kommentoi näistä työnsä ohessa kouluttautuneista. Varmasti se Stina-Susannakin haluaisi kouluttautua työn ohessa, mutta siihen ei ole mahdollisuutta, kun kiertää pätkäpaikasta toiseen.
Mikä estää Stina-Susannaa kouluttautumasta? Hänellä ei ole nettiyhteyttä? Ei yhtään vapaapäivää viikossa? Me vanhukset olemme konkreettisesti kouluttautuneet työn ohessa eli iltakoulussa töiden jälkeen tai avoimessa yliopistossa viikonloppuisin tai nykyisin nettikursseilla. Emme me osanneet haaveilla aikuiskoulutustuesta, siitä säädettiin lailla vasta 2000-luvulla ja ehdot olivat silloin todella tiukat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo sanoa, jos työelämässä on saanut nauttia kaikista eduista, että seuraava sukupolvi on vaativa. Aika monella aika on kullannut muistot tai on unohtanut, millaista oli oman työuran alkuvuosina. Työelämä on myös muuttunut todella paljon reilussa 30 vuodessa. Ennen pääsi töihin, kun oli kiva ja reipas, kaikilla aloilla ei tarvinnut tietyn tasoista koulutustakaan.
Joku kommentoi näistä työnsä ohessa kouluttautuneista. Varmasti se Stina-Susannakin haluaisi kouluttautua työn ohessa, mutta siihen ei ole mahdollisuutta, kun kiertää pätkäpaikasta toiseen.
Koska oli tuo "ennen pääsi töihin, kun oli kiva ja reipas"? Olen aloittanut työelämässä 1970-luvun lopussa ja jo silloin edellytettiin tutkintotodistusta toistaiseksi voimassaolevissa työsuhteissa. Kesätöihin pääsi keskikoulutodistuksella. Ojaa kaivamaan pääsi ilman koulunkäyntiä, mutta turha yrittää kirjastovirkailijaksi, tilintarkastajaksi tai edes lihamestariksi ilman koulutusta.
Kiva ja reipas pitää nykyäänkin olla.
Vihamielisyys ja ylimielinen asenne on myrkkyä työnantajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkertaista. Pirjo-Irmeli on kiva luu, mutta Stina-Susanna on luuseri.
Vierailija kirjoitti:
Nämä "on ne entisetkin sukupolvet olleet ensin pätkätöissä" -kommentoijat:
Nämä Pirjo-Irmelit ovat kuitenkin lopulta vakipaikkansa ja tienestinsä saaneet. Nykynuorille ei ole mitään takeita, että sitä vakipaikkaa koskaan saa. Ei ole takeita siitä, että saat asuntolainaakaan. Ja kun aikaa kuluu, moni saa miettiä hankkiiko lapsia ilman tietoa vakityöstä vai painaako pitkää päivää, jotta ehkä saa vakipaikan 2038.
Mistä keksit, että Pirjo-Irmeleillä oli takuu vakipaikasta? Monesta heistä tuli yrittäjiä, mikä tosin merkitsi pitkää päivää ja ahkeraa työntekoa. Harva nuori ryhtyy samaan, koska joku on jossain luvannut heille vakipaikan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä "on ne entisetkin sukupolvet olleet ensin pätkätöissä" -kommentoijat:
Nämä Pirjo-Irmelit ovat kuitenkin lopulta vakipaikkansa ja tienestinsä saaneet. Nykynuorille ei ole mitään takeita, että sitä vakipaikkaa koskaan saa. Ei ole takeita siitä, että saat asuntolainaakaan. Ja kun aikaa kuluu, moni saa miettiä hankkiiko lapsia ilman tietoa vakityöstä vai painaako pitkää päivää, jotta ehkä saa vakipaikan 2038.
No ei varmasti tuolla asenteella saakaan!
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaista. Pirjo-Irmeli on kiva luu, mutta Stina-Susanna on luuseri.
*Kova luu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo sanoa, jos työelämässä on saanut nauttia kaikista eduista, että seuraava sukupolvi on vaativa. Aika monella aika on kullannut muistot tai on unohtanut, millaista oli oman työuran alkuvuosina. Työelämä on myös muuttunut todella paljon reilussa 30 vuodessa. Ennen pääsi töihin, kun oli kiva ja reipas, kaikilla aloilla ei tarvinnut tietyn tasoista koulutustakaan.
Joku kommentoi näistä työnsä ohessa kouluttautuneista. Varmasti se Stina-Susannakin haluaisi kouluttautua työn ohessa, mutta siihen ei ole mahdollisuutta, kun kiertää pätkäpaikasta toiseen.
Mikä estää Stina-Susannaa kouluttautumasta? Hänellä ei ole nettiyhteyttä? Ei yhtään vapaapäivää viikossa? Me vanhukset olemme konkreettisesti kouluttautuneet työn ohessa eli iltakoulussa töiden jälkeen tai avoimessa yliopistossa viikonloppuisin tai nykyisin nettikursseilla. Emme me osanneet haaveilla aikuiskoulutustuesta, siitä säädettiin lailla vasta 2000-luvulla ja ehdot olivat silloin todella tiukat.
Ongelma on raha. Stina-Susannat tekevät pätkätöitä. Pätkäpalkalla pitäisi maksaa eläminen, säästää sukanvarteen jne. Stina-Susannan pitäisi vielä tuosta palkasta maksaa satojen eurojen koulutukset, joita työnantajat eivät suostu maksamaan määräaikaiselle/sijaiselle. Ja vaikka Stina-Susannalta löytyisi säästöjä, jotka hän haluaisi käyttää koulutukseen, ei hän välttämättä sinne pääse. Ainakin omalla alallani tiettyjä koulutuksia järjestetään kerran tai kaksi vuodessa, keskellä viikkoa toisessa kaupungissa. Työnantaja ei välttämättä anna lupaa osallistua koulutukseen työaikana tai et saa vapaata osallistuaksesi koulutukseen, jota työnantaja ei maksa.
Mikä mahtaa olla vikana omissa ja tuttavien lapsissa, kun heillä kaikilla (noin kolmekymppisillä) tuntuu olevan vakipaikka, jos ei ole omaa yritystä. Onko kyse ollut oikeasta ammatinvalinnasta, verkostoitumisesta, sopivasta kaveripiiristä vai mistä ihmeestä, kun Stina-Susannan kaltaisia valittajia heistä ei ole ainutkaan. Ainoa pätkätöitä tekevä on nuorimies, joka viettää talvet Alpeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo sanoa, jos työelämässä on saanut nauttia kaikista eduista, että seuraava sukupolvi on vaativa. Aika monella aika on kullannut muistot tai on unohtanut, millaista oli oman työuran alkuvuosina. Työelämä on myös muuttunut todella paljon reilussa 30 vuodessa. Ennen pääsi töihin, kun oli kiva ja reipas, kaikilla aloilla ei tarvinnut tietyn tasoista koulutustakaan.
Joku kommentoi näistä työnsä ohessa kouluttautuneista. Varmasti se Stina-Susannakin haluaisi kouluttautua työn ohessa, mutta siihen ei ole mahdollisuutta, kun kiertää pätkäpaikasta toiseen.
Mikä estää Stina-Susannaa kouluttautumasta? Hänellä ei ole nettiyhteyttä? Ei yhtään vapaapäivää viikossa? Me vanhukset olemme konkreettisesti kouluttautuneet työn ohessa eli iltakoulussa töiden jälkeen tai avoimessa yliopistossa viikonloppuisin tai nykyisin nettikursseilla. Emme me osanneet haaveilla aikuiskoulutustuesta, siitä säädettiin lailla vasta 2000-luvulla ja ehdot olivat silloin todella tiukat.
Ongelma on raha. Stina-Susannat tekevät pätkätöitä. Pätkäpalkalla pitäisi maksaa eläminen, säästää sukanvarteen jne. Stina-Susannan pitäisi vielä tuosta palkasta maksaa satojen eurojen koulutukset, joita työnantajat eivät suostu maksamaan määräaikaiselle/sijaiselle. Ja vaikka Stina-Susannalta löytyisi säästöjä, jotka hän haluaisi käyttää koulutukseen, ei hän välttämättä sinne pääse. Ainakin omalla alallani tiettyjä koulutuksia järjestetään kerran tai kaksi vuodessa, keskellä viikkoa toisessa kaupungissa. Työnantaja ei välttämättä anna lupaa osallistua koulutukseen työaikana tai et saa vapaata osallistuaksesi koulutukseen, jota työnantaja ei maksa.
Tämä! Sain vakiviran viime vuonna, mutta haluan kouluttautua edetäkseni korkeampiin virkoihin. Työnantaja ei halua maksaa koulutusta, koska koulutuksen jälkeen hakeutuisin toiseen organisaatioon töihin (työnantaja on tässä ihan oikeassa, vaihdan työpaikkaa, koska etenemismahdollisuuksia nykyisessä ei ole). Olen valmis maksamaan yli 600 euron koulutuksen omasta pussistani ja joudun anomaan koulutusta varten vapaapäiviksi useamman päivän. Olen onnekas, kun minulla on säästöjä ja työnantaja mahdollistaa vapaapäivien siirtämisen. Kaikilla näin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo sanoa, jos työelämässä on saanut nauttia kaikista eduista, että seuraava sukupolvi on vaativa. Aika monella aika on kullannut muistot tai on unohtanut, millaista oli oman työuran alkuvuosina. Työelämä on myös muuttunut todella paljon reilussa 30 vuodessa. Ennen pääsi töihin, kun oli kiva ja reipas, kaikilla aloilla ei tarvinnut tietyn tasoista koulutustakaan.
Joku kommentoi näistä työnsä ohessa kouluttautuneista. Varmasti se Stina-Susannakin haluaisi kouluttautua työn ohessa, mutta siihen ei ole mahdollisuutta, kun kiertää pätkäpaikasta toiseen.
Mikä estää Stina-Susannaa kouluttautumasta? Hänellä ei ole nettiyhteyttä? Ei yhtään vapaapäivää viikossa? Me vanhukset olemme konkreettisesti kouluttautuneet työn ohessa eli iltakoulussa töiden jälkeen tai avoimessa yliopistossa viikonloppuisin tai nykyisin nettikursseilla. Emme me osanneet haaveilla aikuiskoulutustuesta, siitä säädettiin lailla vasta 2000-luvulla ja ehdot olivat silloin todella tiukat.
Ongelma on raha. Stina-Susannat tekevät pätkätöitä. Pätkäpalkalla pitäisi maksaa eläminen, säästää sukanvarteen jne. Stina-Susannan pitäisi vielä tuosta palkasta maksaa satojen eurojen koulutukset, joita työnantajat eivät suostu maksamaan määräaikaiselle/sijaiselle. Ja vaikka Stina-Susannalta löytyisi säästöjä, jotka hän haluaisi käyttää koulutukseen, ei hän välttämättä sinne pääse. Ainakin omalla alallani tiettyjä koulutuksia järjestetään kerran tai kaksi vuodessa, keskellä viikkoa toisessa kaupungissa. Työnantaja ei välttämättä anna lupaa osallistua koulutukseen työaikana tai et saa vapaata osallistuaksesi koulutukseen, jota työnantaja ei maksa.
Voin lohduttaa Stina-Susannaa, että ei työnantaja maksa muillekaan satojen eurojen koulutuksia! Ja jos se oma ala on noin harvinainen, että työnsä osaamisen ehdottomana edellytyksenä on keskellä viikkoa peräti toisessa kaupungissa pidettävään koulutukseen osallistuminen, niin ehkä kannattaa laajentaa osaamista syventämisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää Pirjo-Irmeli teki pätkätöitä n.6 vuotta ennenkuin sai vakipaikan.
Vieressä valittiin nuoria pimuja vakkaripaikoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohdit mainita sen, että vakipaikan saatuaan Stina-Susanna saikuttaa usein, koska ei kestä nykyajan työelämän vaatimuksia. Ja sitten alkavatkin äityislomat ja hoitovapaat (jotka olivat muuten huomattavasti lyhyempiä silloin kun Pirjo-Irmeli hankki lapsensa).
Tämä! Kolmekymppinen nainen (oikeastaan nainen alle 40v) on aina riski palkattavaksi, koska saattaa hankkia lapsia. Nykyisin työnantajan onneksi ehtoja on kiristetty, eikä kukaan voi roikkua vuosikymmentolkulla vanhempainvapailla.
Työkaverini kertoivat, kuinka aiempi lainsäädäntö oli näissä todella rento. Eräs aikoinaan taloon tullut henkilö oli yli 15 vuotta (!!) erilaisilla vanhempainvapailla ja äitiyslomilla. Hän kävi kääntymässä työpaikalla kaksi lyhyttä pätkää noiden vapaiden välissä. Samalla tämä nainen piti vakipaikkaansa varattuna ja häntä sijaistaneet naiset eivät saaneet itselleen vakipaikkaa. Lopulta vanhempainvapaaputkensa jälkeen nainen lähti muualle töihin.
Miten tää on muka muuttunu? Ei kai äitiyslomien tai hoitovapaiden määrää ole mitenkään rajoitettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo sanoa, jos työelämässä on saanut nauttia kaikista eduista, että seuraava sukupolvi on vaativa. Aika monella aika on kullannut muistot tai on unohtanut, millaista oli oman työuran alkuvuosina. Työelämä on myös muuttunut todella paljon reilussa 30 vuodessa. Ennen pääsi töihin, kun oli kiva ja reipas, kaikilla aloilla ei tarvinnut tietyn tasoista koulutustakaan.
Joku kommentoi näistä työnsä ohessa kouluttautuneista. Varmasti se Stina-Susannakin haluaisi kouluttautua työn ohessa, mutta siihen ei ole mahdollisuutta, kun kiertää pätkäpaikasta toiseen.
Mikä estää Stina-Susannaa kouluttautumasta? Hänellä ei ole nettiyhteyttä? Ei yhtään vapaapäivää viikossa? Me vanhukset olemme konkreettisesti kouluttautuneet työn ohessa eli iltakoulussa töiden jälkeen tai avoimessa yliopistossa viikonloppuisin tai nykyisin nettikursseilla. Emme me osanneet haaveilla aikuiskoulutustuesta, siitä säädettiin lailla vasta 2000-luvulla ja ehdot olivat silloin todella tiukat.
Ongelma on raha. Stina-Susannat tekevät pätkätöitä. Pätkäpalkalla pitäisi maksaa eläminen, säästää sukanvarteen jne. Stina-Susannan pitäisi vielä tuosta palkasta maksaa satojen eurojen koulutukset, joita työnantajat eivät suostu maksamaan määräaikaiselle/sijaiselle. Ja vaikka Stina-Susannalta löytyisi säästöjä, jotka hän haluaisi käyttää koulutukseen, ei hän välttämättä sinne pääse. Ainakin omalla alallani tiettyjä koulutuksia järjestetään kerran tai kaksi vuodessa, keskellä viikkoa toisessa kaupungissa. Työnantaja ei välttämättä anna lupaa osallistua koulutukseen työaikana tai et saa vapaata osallistuaksesi koulutukseen, jota työnantaja ei maksa.
Tämä! Sain vakiviran viime vuonna, mutta haluan kouluttautua edetäkseni korkeampiin virkoihin. Työnantaja ei halua maksaa koulutusta, koska koulutuksen jälkeen hakeutuisin toiseen organisaatioon töihin (työnantaja on tässä ihan oikeassa, vaihdan työpaikkaa, koska etenemismahdollisuuksia nykyisessä ei ole). Olen valmis maksamaan yli 600 euron koulutuksen omasta pussistani ja joudun anomaan koulutusta varten vapaapäiviksi useamman päivän. Olen onnekas, kun minulla on säästöjä ja työnantaja mahdollistaa vapaapäivien siirtämisen. Kaikilla näin ei ole.
Mikä saa sinut olettamaan, että 600 e koulutuksella ohitat viranhaussa sinua kokeneemmat?
Ei se vakituinen työsopimus itsessään autuaaksi tee, olen 29v ja minulla on pätkien lisäksi ollut 3 vakituista sopimusta, mutta ne ovat kaikki olleet sellaisia "nyt äkkiä pois täältä"... Ja palkka oli sen verran pieni, että vaikea ajatuksella sitoutua duuniin, jossa tiedät ettet tuu saamaan asuntolainaa.
Siksi olen kurkottanut eteenpäin. Mutta vaikeaa on, kun Wanhat Duunaritkin tienaa yli 3000 e, mutta itse valkokauluksena et saa neuvoteltua edes tasan 3000 e palkkaa. Ei ainakaan mun naamalla ole riittänyt perusteluksi "olen insinööri ja minulla on jo työkokemusta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo sanoa, jos työelämässä on saanut nauttia kaikista eduista, että seuraava sukupolvi on vaativa. Aika monella aika on kullannut muistot tai on unohtanut, millaista oli oman työuran alkuvuosina. Työelämä on myös muuttunut todella paljon reilussa 30 vuodessa. Ennen pääsi töihin, kun oli kiva ja reipas, kaikilla aloilla ei tarvinnut tietyn tasoista koulutustakaan.
Joku kommentoi näistä työnsä ohessa kouluttautuneista. Varmasti se Stina-Susannakin haluaisi kouluttautua työn ohessa, mutta siihen ei ole mahdollisuutta, kun kiertää pätkäpaikasta toiseen.
Mikä estää Stina-Susannaa kouluttautumasta? Hänellä ei ole nettiyhteyttä? Ei yhtään vapaapäivää viikossa? Me vanhukset olemme konkreettisesti kouluttautuneet työn ohessa eli iltakoulussa töiden jälkeen tai avoimessa yliopistossa viikonloppuisin tai nykyisin nettikursseilla. Emme me osanneet haaveilla aikuiskoulutustuesta, siitä säädettiin lailla vasta 2000-luvulla ja ehdot olivat silloin todella tiukat.
Ongelma on raha. Stina-Susannat tekevät pätkätöitä. Pätkäpalkalla pitäisi maksaa eläminen, säästää sukanvarteen jne. Stina-Susannan pitäisi vielä tuosta palkasta maksaa satojen eurojen koulutukset, joita työnantajat eivät suostu maksamaan määräaikaiselle/sijaiselle. Ja vaikka Stina-Susannalta löytyisi säästöjä, jotka hän haluaisi käyttää koulutukseen, ei hän välttämättä sinne pääse. Ainakin omalla alallani tiettyjä koulutuksia järjestetään kerran tai kaksi vuodessa, keskellä viikkoa toisessa kaupungissa. Työnantaja ei välttämättä anna lupaa osallistua koulutukseen työaikana tai et saa vapaata osallistuaksesi koulutukseen, jota työnantaja ei maksa.
Tämä! Sain vakiviran viime vuonna, mutta haluan kouluttautua edetäkseni korkeampiin virkoihin. Työnantaja ei halua maksaa koulutusta, koska koulutuksen jälkeen hakeutuisin toiseen organisaatioon töihin (työnantaja on tässä ihan oikeassa, vaihdan työpaikkaa, koska etenemismahdollisuuksia nykyisessä ei ole). Olen valmis maksamaan yli 600 euron koulutuksen omasta pussistani ja joudun anomaan koulutusta varten vapaapäiviksi useamman päivän. Olen onnekas, kun minulla on säästöjä ja työnantaja mahdollistaa vapaapäivien siirtämisen. Kaikilla näin ei ole.
Toista se oli ennenvanhaan. Työnantaja suorastaan pakotti kouluttautumaan, ja maksoi mielellään jopa ylimääräistä, jotta työntekijä olisi pätevä hakemaan korkeampia virkoja. Heh heh
Vierailija kirjoitti:
Ei se vakituinen työsopimus itsessään autuaaksi tee, olen 29v ja minulla on pätkien lisäksi ollut 3 vakituista sopimusta, mutta ne ovat kaikki olleet sellaisia "nyt äkkiä pois täältä"... Ja palkka oli sen verran pieni, että vaikea ajatuksella sitoutua duuniin, jossa tiedät ettet tuu saamaan asuntolainaa.
Siksi olen kurkottanut eteenpäin. Mutta vaikeaa on, kun Wanhat Duunaritkin tienaa yli 3000 e, mutta itse valkokauluksena et saa neuvoteltua edes tasan 3000 e palkkaa. Ei ainakaan mun naamalla ole riittänyt perusteluksi "olen insinööri ja minulla on jo työkokemusta".
Juu, ei tuolla asenteella ja "työkokemuksella".
Alue: Aihe vapaa
Stina-Susanna (= ap) on väliinputoaja omassa ikäryhmässään.
Syystä?