Lue keskustelun säännöt.
Nuorena aikuisena työelämässä vs. vanhemmat ihmiset työelämässä - epäreilua
14.07.2020 |
Nuorena aikuisena työelämä ei kohtele reilusti vanhempiin työkavereihin verrattuna, joten työelämä ärsyttää monesta syystä:
1. Vakituisen työpaikan saaminen on kiven alla. Vakituisissa pesteissä ovat ne, jotka ovat vakipaikan saaneet jopa vuosikymmeniä sitten. Nuoret aikuiset saavat tyytyä pätkätöihin, projekteihin jne. Itseään saa jatkuvasti kehittää ja kouluttaa, jotta pysyy "haluttavana työntekijänä". Pirjo-Irmeli sen sijaan nauttii vakipaikastaan eikä tarvetta suuremmalle kouluttautumiselle ole, "koska minulla on jo vakipaikka". Pirjo-Irmeliltä vapautuu vakipaikka hänen jäädessään eläkkeelle muutaman vuoden päästä, paikka lakkautetaan eikä Stina-Susanna 30 v saa vakipaikkaa, vaikka olisi ollut firmassa pätkätöissä vuosia. Stina-Susanna voi miettiä, jääkö firmaan pätkätöihin vai muuttaako 150 km päähän uuteen pätkätyöpaikkaan, josta voisi saada myöhemmin vakipaikan. Ehkä.
2. Pirjo-Irmeli on saanut olla vakipaikassa parhaimmillaan +30 vuotta. Sinä aikana Pirjo-Irmelin on ollut helppo jäädä äitiyslomalle, hoitovapaalle, vuorotteluvapaalle jne. Stina-Susannalla ei moisia iloja ole. Perhettä ei uskalla perustaa, kun ei ole työpaikkaa johon palata. Vuorotteluvapaan ehdot ovat kiristyneet, joten Stina-Susanna voi vaan haaveilla sapattivapaasta keski-ikäisenä. Stina-Susanna lykkää pahimmillaan omia vapaa-ajan haaveitaan, koska työelämä ei mahdollista niitä. Ei voi varata matkaa seuraavalle kesälle, kun saattaa joutua silloin töihin eikä lomaa ole.
3. Stina-Susanna on tehnyt pätkää toisensa perään ja pahimmillaan on mennyt vuosia ilman kunnon kesälomia. Työsuhteen vaihtuessa kesken vuoden on Stina-Susanna saanut viettää muutaman viikon "kesälomaa" marraskuussa. Stina-Susanna saa pätkätyöläisenä huonoimmat työvuorot, koska "se nyt vaan kuuluu sijaisten elämään". Sillä aikaa Pirjo-Irmeli on kartuttanut mahdollisimman pitkät lomakertymät ja lomailee vuoden aikana toista kuukautta. Pirjo-Irmeli nauttii kunnon kesälomasta sekä useamman viikon vuoden mittaan. Stina-Susanna saa tästä haaveilla, sillä pitkäaikaisen työntekijän lomakertymä jää haaveeksi.
4. Pirjo-Irmeli on saanut kerryttää vuosikymmenten aikana samassa työpaikassa hyvät ikälisät, palkanlisät sekä nostaa yleensä suurinta mahdollisinta palkkaa, mitä voi. Stina-Susanna saa vain haaveilla moisesta. Työpaikkojen vaihtuessa monet kertymät alkavat alusta, kun työnantaja aloittaa pienemmällä palkalla "koska tulit vasta meille töihin ja palkka nousee, kun olet ollut meidän firmassa pidempään". Pirjo-Irmelin työteho ei viimeisten työvuosien aikana ole enää yhtä hyvä kuin nuorempana, pitkäaikaissairaudet kuormittavat työtehoa ja työterveyshuollosta koituu kuluja, kun Pirjo-Irmeli käy siellä säännöllisesti. Stina-Susannalla ei nuorena aikuisena sairauksia ole ja työteho on hänellä hyvä ja nuorena jaksaa. Stina-Susanna tekisi työn tehokkaammin ja tekisi nuorena enemmän tulosta kuin Pirjo-Irmeli, mutta vanhempana työntekijänä Pirjo-Irmeli käärii työkokemusvuosien myötä enemmän rahaa.
Kommentit (374)
Vierailija kirjoitti:
Omalla alallani nämä vakiviroissa olevat Pirjo-Irmelit ovat vielä joskus ikäviä työkavereita. Eivät halua kouluttautua työn ohessa, koska "työelämää on niin vähän jäljellä/uusi koulutus on turhaa hapatusta" jne. Usein nämä Pirjo-Irmelit vielä valittavat, kuinka kyllä heillä on paras osaaminen ja eniten kokemusta, eikä nämä nykynuoret uusine koulutuksineen aidosti ymmärrä työtä. Toki on aloja, joilla pitkä kokemus on oikeasti etu, mutta sitten on myös aloja, joissa muutosta tarvitaan. Monista asioista tiedetään nyt paljon enemmän kuin 80-luvulla ja on ihan syytäkin muuttua, kouluttautua ja kehittyä.
Kerro, missä nykyisin vielä voi sanoa tai toimia noin? Kyllä aika nopeasti lähtö seuraavissa yyteissä tulee tuolla asenteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, Pirjo-Irmelit ovat suuria ikäluokkia eli ovat 70+ ikäisiä joten harva enää on työelämässä.
Varmaan siksi nuorten tilanne on nykyään huonompi kuin vanhempiensa, koska ennen 90-lukua kaikille oli töitä ja tavallisen duunarin kin oli mahdollista vaurastua ja ostaa oma asunto jne.
Nykyään työpaikan saaminen on vaikeaa ja keskituloisia verotetaan niin paljon ettei käteen jää paljoa sen enempää kuin jos olisi pitkäaikaistyötön.
Kaikkien ikäluokkien ongelma on tällä hetkellä sama. Miksi Suomen talous ei nouse samalle tasolle muiden Euroopan maident talouksien tapaan. Vuoden 2008 notkahduksen jälkeen talous laahusti 10 vuotta. Onko suomalainen työelämä jotenkin jämähtänyt, kun ei tule kunnon nousua. Olen myös huomannut, että todella monet fiksut nuoret ovat muuttaneet ensin ulkomaille opiskelemaan ja sitten töihin. Aivovienti on hirveä, eikä siitä edes puhuta.
Kristiina xx kirjoitti:
Varmaan siksi nuorten tilanne on nykyään huonompi kuin vanhempiensa, koska ennen 90-lukua kaikille oli töitä ja tavallisen duunarin kin oli mahdollista vaurastua ja ostaa oma asunto jne.
Nykyään työpaikan saaminen on vaikeaa ja keskituloisia verotetaan niin paljon ettei käteen jää paljoa sen enempää kuin jos olisi pitkäaikaistyötön.
Tuossa verotuksessa olet väärässä. Itse asiassa palkansaajien tuloverotus on ollut huipussaan vuona 1995 ja laskenut siitä huimasti kaikissa, myös korkeimmissa tuloluokissa, joista vertailua on tehty eli n. 2300 - 9300 e/kk.
Se mikä on muuttunut on se että palkat ovat huonontuneet. Palkkoja on pystytty alentamaan pätkätyömallilla, nollasopimuksilla ja vastaavilla. Lisäksi luonnollisesti kaikki mitä palkalla hankitaan on kallistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt oli niin tiheetä tuubaa etten jaksanu lukee. Sori.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien ikäluokkien ongelma on tällä hetkellä sama. Miksi Suomen talous ei nouse samalle tasolle muiden Euroopan maident talouksien tapaan. Vuoden 2008 notkahduksen jälkeen talous laahusti 10 vuotta. Onko suomalainen työelämä jotenkin jämähtänyt, kun ei tule kunnon nousua. Olen myös huomannut, että todella monet fiksut nuoret ovat muuttaneet ensin ulkomaille opiskelemaan ja sitten töihin. Aivovienti on hirveä, eikä siitä edes puhuta.
Tysttttttt, hirviaivot saavat mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei työelämässä voisi olla tilaa sekä Pirjo-Irmelille että Stina-Susannalle? Ongelma on että firmat ajattelevat ainoastaan omistajia, eivät esimerkiksi työntekijöiden hyvinvointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tällainen eri ikäisten vastakkainasettelu ei ole kovinkaan hedelmällistä. Joka ajassa on omat haasteensa.
Itse olen 40v ja ollut vakityössä valmistumisesta asti. Alalla oli tuolloin kova työvoimapula ja edelleen töitä on ihan kohtuudella. Koen työyhteisön rikkautena sen, että siellä on eri ikäisiä. Kannustan ja autan aina nuorempia eteenpäin ja omalta osaltani olen myötävaikuttanut monen nuoren vakinaistamiseen.
Tällaiset aloitukset ovat katkeraa yleistämistä pidempään työelämässä olleista ja pistävät kyllä miettimään kirjoittajan arvomaailmaa kovasti.
Aloitus ei kenties ole hedelmällinen, muuta kuin yhden keskustelun verran, mutta luulen kipinän syntyneen kyllästymisestä siihen, että nuoria syyllistetään ja neuvotaan asioista, jotka eivät enää toimi samalla tavalla kuin kenties neuvojan omissa muistoissa. Juuri nämä "kyllä reippaalle töitä löytyy, kävelet vaan kysymään". Ja nuoret miettii, että mitä hittoa, eihän se noin toimi, pitäisköhän vähän kertoa noille, miten asiat on.
Ainakin itse pidän myös vanhemmista työtovereista.
Minä olen 56-vuotias ja minä olen saanut oman osani noista työnhakuneuvoista. Tuo töihin sisäänkävely onnistui minulla 80-luvun puolivälissä, kun etsin Helsingistä töitä. Olisin päässyt kaikkiin paikkoihin, missä kävin töitä kysymässä. Silloin pääkaupunkiseudulla oli vaan niin kova asuntopula, että monen työnhaku tökkäsi siihen. Itse olin tuurilla saanut tutuntutuntutun kautta alivuokralaishuoneen.
Ennen valmistumista hain hoitoapulaisen töitä yhdestä isosta sairaalasta Helsingistä. Kun soitin hakemukseni perään, minulle sanottiin, että he eivät edes käsittele hakemuksia, joissa ei lue, miten asuminen on järjestetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää alapeukuttajat on varmaan näitä +50 mammoja työelämässä "kyllä minä olen vakipaikkani ja kaikki edut ansainnut! mene sinä tytönheitukka muualle valittamaan!" :D
Lähes kaikki 90- luvun laman aikoihin opintonsa päättäneet joutuivat joko työttömiksi tai pätkätyösuhteisiin. Itselläni kesti n. 10 vuotta saada vakituinen työsuhde.
Samoin mulla. En kutsu nuoria heitukoiksi, mutta kyllä olen etuni ansainnut. Meillä nuoret on parissa vuodessa saanut vakituisen paikan, ja hyvä niin, koska näistä epäkohdista on taisteltu sen kymmenisen vuotta. Harva kuitenkaan heti, mutta huomattavasti nopeammin kuin meidän ikäiset aikoinaan. Jo mainittu "sitkeys" tai olisiko se nöyryys on mielestäni vähäisempää. Sekin tavallaan hyvä, puoliaan pitääkin pitää. Mutta ihme kitinää, että ei voi tietää lomista jne, kun pätkätyöläisenä nimenomaan voit määritellä itse koska teet töitä. Jos muuten olet hyvä työntekijä niin varmasti saat jatkossakin töitä vaikka sanoisit, että pidät kesällä hetken lomaa, kun on matka varattu. Vakituisena taas loppukädessä pomo määrää.
Vierailija kirjoitti:
Joo, Pirjo-Irmelit ovat suuria ikäluokkia eli ovat 70+ ikäisiä joten harva enää on työelämässä.
https://yle.fi/uutiset/3-11350991
Siinä olis monelle nuoremmalle töitä, jos haluaa tehdä jotakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vaihtanut työpaikkaa useasti, motiivina parempi työ ja/tai palkka, ja kuulostan varmasti "asennevammaiselta" jos jonkun muun oletus ja/tai kokemus on se, että pankista sai lainaa kunhan oli vakityö ja sopiva kämppä löytyi, tai että kun teit tunnollisesti työsi, sinut palkittiin tuntuvasti. Minun kokemukseni kun on aivan erilainen. Mun luottamus mihinkään ylennyksiin on enää tasan nolla. Vaihto on ollut ainut keino menestyä. Mut palkataan tekemään sitä mitä mut palkataan tekemään. Kun teen sen hyvin, saan tehdä sitä hamaan tappiin. Ei siitä palkita. En voi olla vuosia työssä, jossa realiteetti on se, että "okei, nyt en ainakaan xx vuoteen saa omaa kotia, kun palkka on tää" (toki sen aikaa, kun parempaakaan ei ole, mutta mun ASP on jo täynnä). En tiedä, montako vuotta te aikanaan olitte tai suostuisitte olemaan, ihan pelkkää solidaarisuuttanne, tietäen että rahkeita on saada vaihtamalla enemmän. Ei tämä mielestäni ole kovin vanha ilmiö, että nuorten koulutettujen työssäkäyvien aikuisten on vaikea hankkia kotia.
Mutta siitä olen varma, että kokemusteni pohjalta osaan kyllä arvostaa hyvää firmaa kun sellainen löytyy. Ei tämä vaihtaminen ole itsessään kovin hauskaa, joten olisi hienoa sitoutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohdit mainita sen, että vakipaikan saatuaan Stina-Susanna saikuttaa usein, koska ei kestä nykyajan työelämän vaatimuksia. Ja sitten alkavatkin äityislomat ja hoitovapaat (jotka olivat muuten huomattavasti lyhyempiä silloin kun Pirjo-Irmeli hankki lapsensa).
Tämä! Kolmekymppinen nainen (oikeastaan nainen alle 40v) on aina riski palkattavaksi, koska saattaa hankkia lapsia. Nykyisin työnantajan onneksi ehtoja on kiristetty, eikä kukaan voi roikkua vuosikymmentolkulla vanhempainvapailla.
Työkaverini kertoivat, kuinka aiempi lainsäädäntö oli näissä todella rento. Eräs aikoinaan taloon tullut henkilö oli yli 15 vuotta (!!) erilaisilla vanhempainvapailla ja äitiyslomilla. Hän kävi kääntymässä työpaikalla kaksi lyhyttä pätkää noiden vapaiden välissä. Samalla tämä nainen piti vakipaikkaansa varattuna ja häntä sijaistaneet naiset eivät saaneet itselleen vakipaikkaa. Lopulta vanhempainvapaaputkensa jälkeen nainen lähti muualle töihin.
Nykyinen kunta-alan järjestelmä on tosiaan joiltain osin sairas. Joku voi roikkua vuosikausia kaikilla mahdollisilla vapailla ja tällä aikaa sijainen odottaa hattu kourassa aina uutta sopimusta. Monella osastolla sairaalassa enemmän sijaisia mitä vakituisia töissä
Kyllä. Tämä on terveydenhuollossa täysin arkipäivää. Itsekin olen sijaistanut hoitajaa, joka opiskeli verhoilijaksi. Ja toista, jonka puolisolla oli parin vuoden pesti Kiinassa. Ja vuorotteluvapaalaista. Ja yhtä, joka lähti melkein parin vuoden projektiin. Perus äitiysvapaiden sijaisuudet tähän päälle. Vakkarit harrastelevat ja sijaiset tekevät työt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nelikymppinen ja nyt Pirjon asemassa. Tein ihan samoja pätkätöitä ensimmäisen 10v työurallani, niillä lainani maksoin. En ole vielä lähellä eläkettä mutta edut saavuttanut, tosin vuorotteluvapaata ei enää saa.
Näin se maailma vaan menee, nuorena kun rahaa tarvis sitä ei ole, vanhempana voi vähän höllätä. Mutta töitä on tehtävä oli sitten vakituinen tai sijainen.Asuntolainaakaan ei saa nykyään, jos et ole töissä ja suurudessakin on kriteerit. Voisin tehdä pätkätöitä koko ikäni loppuun asti, kunhan saisin ensin sen asuntolainan! Suoraan sanoen sapettaa.
Ovatko asuntolainan myöntämisedellytykset tiukentuneet vuosituhannen vaihteesta? Silloin useampi opiskelukaveri sai asuntolainaa ennen valmistumista.
Ihmiset eivät nähtävästi halua nähdä sitä, mikä on hyvää omassa ajassa, vaan kokevat että muilla sukupolvilla on ollut aina helpompaa. Olen syntynyt 70 ja valmistuin pahimpaan lama-aikaan. Luokkatoverini ajoivat lyhyiden työsuhteiden perässä ympäri suomea vuosien ajan ja tyytyivät asumaan siellä, mistä majapaikan sai. Me teimme näin, koska halusimme työkokemusta ja ajattelimme, että siitä on joskus tulevaisuudessa hyötyä. Osa taas ei saanut työtä mistään tai menetti työnsä. 40 luvulla syntyneet vanhempani olivat maanviljelijöitä ja kovilla ovat olleet hekin. Välillä on eletty aikoja, jolloin ”jääkaapissa paloi vain valot”. 20 luvulla syntynyt pappani taas kiersi ympäri suomea rakennusmiehenä ja joutui elämään pitkiä aikoja erossa perheestään. Ei ollut muuta mahdollisuutta, jos halusi töitä. Täytyy myös muistaa se, että sosiaaliturva ja mm. äitiysloma on ollut ihan toista ennen, samoin mm. asuntovelkojen korot. Ei se tietenkään poista tuskaa ja epävarmuutta nuoremmalta sukupolvelta, mutta halusin vaan muistuttaa, että joka sukupolvella on ollut omat kirouksensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nelikymppinen ja nyt Pirjon asemassa. Tein ihan samoja pätkätöitä ensimmäisen 10v työurallani, niillä lainani maksoin. En ole vielä lähellä eläkettä mutta edut saavuttanut, tosin vuorotteluvapaata ei enää saa.
Näin se maailma vaan menee, nuorena kun rahaa tarvis sitä ei ole, vanhempana voi vähän höllätä. Mutta töitä on tehtävä oli sitten vakituinen tai sijainen.Asuntolainaakaan ei saa nykyään, jos et ole töissä ja suurudessakin on kriteerit. Voisin tehdä pätkätöitä koko ikäni loppuun asti, kunhan saisin ensin sen asuntolainan! Suoraan sanoen sapettaa.
Ovatko asuntolainan myöntämisedellytykset tiukentuneet vuosituhannen vaihteesta? Silloin useampi opiskelukaveri sai asuntolainaa ennen valmistumista.
Joku muu saa selittää kattavammin, mutta nykyään tarvitaan:
- tietty osuus pitää olla valmiiksi säästettyä rahaa (onko se nyt 10 vai 15% asunnon arvosta),
- lainan takaukset kunnossa,
- vakaa työtilanne ja tarpeeksi suuret tulot,
- ASP kannattaa ottaa, mutta tuloja pitää silti olla, ja ASP:ssä on raja paljonko saa lainaa, se ei useinkaan riitä koko asuntoon vaan pitää ottaa loput muuta lainaa.
Mä irtisanoin itseni keväällä. Toivottavasti ottivat jonkun, joka tarvitsee enemmän töitä tilalleni. Mulla on lainat maksettu ja lapsi maailmalla, mutta tarvitsen enemmän aikaa, siispä joudan olemaan työttömänä.
Tänä on hyvä keino saada Pirjo, Pauliina ja Pihla tappelemaan keskenään, kun oikeasti pitäisi puhaltaa yhteen hiileen. Työelämä on nykyään raakaa ja kovaa, se ei ole Pirjon vika, vaan Firmojen omistajien, jotka haluavat tehdä voittoa mahdollisimman halvalla. Pirjon sukupolvi on tehnyt paljon sen eteen, että suomalaisilla olisi hyvä olla työelämässä ja että täällä olisi perheiden hyvä asua. Globalisaatiosta on paljon hyötyä, mutta se on myös murentanut suomen työelämän, kun pitää kilpailla muiden maiden kanssa. Firmat haluavat mennä sinne, missä on mm. halvin työvoima. Kevytyrittäjyys lisääntyy, jotta riskejä saadaan siirrettyä työntekijöille. Tätä menoa saamme heittää hyvästit hyvinvointiyhteiskunnalle, tai sille mitä siitä on enää jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Näiden Pirjo-Irmeleiden vastapainoksi on sitten niitä Pirjo-Irmeleitä jotka jäävät työttömiksi ja huomaavat etteivät kelpaa enää mihinkään. Se tapahtuu jo nelikymppisille naisille, olet liian vanha, kehityksestä pudonnut, ei enää mitään asiaa työmarkkinoille.
Nelikymppinen ehtii vielä opiskella uuden ammatin, jos haluaa. Viisikymppisenä se työttömyys voi olla jo kohtalokkaampaa ja näitä stoorejahan riittää myös. Se nyt vaan ei sovi aloittajan agendaan.
Kaikki eivät mjöskään ennenkään ole sitä omistusasuntoa kyenneet tienaamaan.
Vanhemmat ihmiset eivät oikeasti ole niin tyhmiä, mitä nuoremmat luulevat (joskin ainahan se on ollut niin, nuoret kuvittelevat olevansa kaikkitietäviä, myös silloin kun itse olin nuorempi). Eikä se työnhakukaan niin paljoa ole lopulta muuttunut, siirtynyt vain kirjepostista nettiin.
Tässä halutaan myös tuoda esiin sitä, että pätkätyötä on ollut iät ja ajat. Tilastoja kaivamalla, esim findikaattori, voi tämän todeta. Vaikka joskus 80-luvun alun kultavuosina onkin varmasti töihin päässyt jokainen, joka mihinkään kykenee, tästä on pian se melkein 40 vuotta aikaa ja tuolloin aloittaneet ovat jo hyvin lähellä eläkeikää tai eläkkeellä. Kaikki me noin 40-60 vuotiaat olemme painineet jokseenkin samanlaisten murheiden kanssa kun nuoret tänäkin päivänä.
Jos joku eläkkeellä oleva mummo tai pappa sitten muistelee miten asiat omassa nuoruudessa menivät, ei sille niin paljoa painoarvoa kannata antaa.