Nuorena aikuisena työelämässä vs. vanhemmat ihmiset työelämässä - epäreilua
Nuorena aikuisena työelämä ei kohtele reilusti vanhempiin työkavereihin verrattuna, joten työelämä ärsyttää monesta syystä:
1. Vakituisen työpaikan saaminen on kiven alla. Vakituisissa pesteissä ovat ne, jotka ovat vakipaikan saaneet jopa vuosikymmeniä sitten. Nuoret aikuiset saavat tyytyä pätkätöihin, projekteihin jne. Itseään saa jatkuvasti kehittää ja kouluttaa, jotta pysyy "haluttavana työntekijänä". Pirjo-Irmeli sen sijaan nauttii vakipaikastaan eikä tarvetta suuremmalle kouluttautumiselle ole, "koska minulla on jo vakipaikka". Pirjo-Irmeliltä vapautuu vakipaikka hänen jäädessään eläkkeelle muutaman vuoden päästä, paikka lakkautetaan eikä Stina-Susanna 30 v saa vakipaikkaa, vaikka olisi ollut firmassa pätkätöissä vuosia. Stina-Susanna voi miettiä, jääkö firmaan pätkätöihin vai muuttaako 150 km päähän uuteen pätkätyöpaikkaan, josta voisi saada myöhemmin vakipaikan. Ehkä.
2. Pirjo-Irmeli on saanut olla vakipaikassa parhaimmillaan +30 vuotta. Sinä aikana Pirjo-Irmelin on ollut helppo jäädä äitiyslomalle, hoitovapaalle, vuorotteluvapaalle jne. Stina-Susannalla ei moisia iloja ole. Perhettä ei uskalla perustaa, kun ei ole työpaikkaa johon palata. Vuorotteluvapaan ehdot ovat kiristyneet, joten Stina-Susanna voi vaan haaveilla sapattivapaasta keski-ikäisenä. Stina-Susanna lykkää pahimmillaan omia vapaa-ajan haaveitaan, koska työelämä ei mahdollista niitä. Ei voi varata matkaa seuraavalle kesälle, kun saattaa joutua silloin töihin eikä lomaa ole.
3. Stina-Susanna on tehnyt pätkää toisensa perään ja pahimmillaan on mennyt vuosia ilman kunnon kesälomia. Työsuhteen vaihtuessa kesken vuoden on Stina-Susanna saanut viettää muutaman viikon "kesälomaa" marraskuussa. Stina-Susanna saa pätkätyöläisenä huonoimmat työvuorot, koska "se nyt vaan kuuluu sijaisten elämään". Sillä aikaa Pirjo-Irmeli on kartuttanut mahdollisimman pitkät lomakertymät ja lomailee vuoden aikana toista kuukautta. Pirjo-Irmeli nauttii kunnon kesälomasta sekä useamman viikon vuoden mittaan. Stina-Susanna saa tästä haaveilla, sillä pitkäaikaisen työntekijän lomakertymä jää haaveeksi.
4. Pirjo-Irmeli on saanut kerryttää vuosikymmenten aikana samassa työpaikassa hyvät ikälisät, palkanlisät sekä nostaa yleensä suurinta mahdollisinta palkkaa, mitä voi. Stina-Susanna saa vain haaveilla moisesta. Työpaikkojen vaihtuessa monet kertymät alkavat alusta, kun työnantaja aloittaa pienemmällä palkalla "koska tulit vasta meille töihin ja palkka nousee, kun olet ollut meidän firmassa pidempään". Pirjo-Irmelin työteho ei viimeisten työvuosien aikana ole enää yhtä hyvä kuin nuorempana, pitkäaikaissairaudet kuormittavat työtehoa ja työterveyshuollosta koituu kuluja, kun Pirjo-Irmeli käy siellä säännöllisesti. Stina-Susannalla ei nuorena aikuisena sairauksia ole ja työteho on hänellä hyvä ja nuorena jaksaa. Stina-Susanna tekisi työn tehokkaammin ja tekisi nuorena enemmän tulosta kuin Pirjo-Irmeli, mutta vanhempana työntekijänä Pirjo-Irmeli käärii työkokemusvuosien myötä enemmän rahaa.
Kommentit (374)
Aloittajalla ei ole kärsivälllisyyttä rakentaa työuraa. Se menee niin, että vastavalmistuneena kuuluu olla nöyrä ja työskennellä paljon sekä heinäkuut, jotta sitten myöhemmin kokemuksen karttuessa saa valita loma-aikansa itse.
Kaikki ovat ensin nuoria ja sitten vanhenevat. Nuo aloittajan kadehtimat kokeneemmat työntekijät aloittivat myös pätkistä aikanaan 1990-luvulla, ja saivat sitten vakipaikkansa joskus 2000-luvulla. vakipaikan kuuluu ollakin pysyvä, ja ennen eläkeikää ihmisen kuuluukin jo vanhentua ja jopa hidastua. Jos nuoret eivät halua maksaa hirveästi enemmän veroja ja eläkemaksuja kuin nyt maksetaan, on heidänkin etunsa, että myös iäkkäämpiä työntekijöitä siellä työpaikalla on.
Ihme tappelua. Eikö ap tajua, että aika pian HÄN on se liian vanha, jonka työhakemukset tyssäävät siihen ikään? Aika kuluu äkkiä.
Kyllä me 50+ jo mielellään hellitettäisiin, vaan millä me sitten elämme? Eläkeikä on 68 v, eli haluatteko te todella elättää meidät työttöminä siihen saakka? Aika kovat veroprosentit teillä sitten on kyllä.
Itätrolli näitä kirjoittaa joka päivä, ja hyödylliset idiootit menee lankaan, ja vihaa ihmisryhmää, joka ei ole saanut valita ja johon vähän ajan päästä ne vihaajatkin kuuluvat.
Minä olen sitten varmaan Pirjo-Irmeli. On vakituinen kokoaikainen työsuhde, joka on kestänyt pitkälti neljättäkymmentä vuotta jo. Fyysisiä vaivoja on, kyllä, mutta en niistä valita, koska särkylääke silloin tällöin auttaa. Työterveys ei siihen kykene, vaikka en ole kyllä ollut näiden vaivojen takia saikulla, kuin pari kertaa työurani aikana.
Mitään en ole saanut ilmaiseksi. Työssäni ei ole ikinä ollut helpompia aikoja, vaan koko ajan on menty kovilla tehoilla, tosin nykyään henkilökunnan määrä on paljon pienempi, kuin aloittaessani, joten sitä kautta se työn raskaus tulee. Olen aina opetellut uudet järjestelmät ja työtavat, enkä ole jäänyt jankkaamaan, miksi juuri minun ei tarvitsisi niitä opetella. Voin sanoa hyvällä omatunnolla, että olen paikkani ja palkkani ansainnut, koska katson asioita laajemmasta näkökulmasta, miten kaikkien työ vaikuttaa kaikkiin. Ja todellakin teen tulosta. Niin tekee moni muukin, mutta yhdelläkään tähän joukkoon kuuluvalla ei ole sellaisia tapoja, kuin joillain nuoremmilla Stina-Susannoilla. En elä energiajuomalla, en surffaile netissä työaikana, räplää puhelinta, en juokse tupakalla taukojen ulkopuolella, en valikoi töitä, saati hoida niitä huonosti, en myöhästele, tai valita kaikesta.
Ei minullakaan ole mitään mahdollisuuksia suunnitella elämää kolmea viikkoa kauemmas, koska työvuorot julkaistaan sellaisissa sykleissä. En aikoinani pystynyt pitämään, kuin parin kuukauden mittaisen hoitovapaan, koska sellaiseen ei ollut varaa aikana, jolloin korot huitelivat sellaisissa lukemissa, joista nykyisin näkee vain painajaisia. Se oli se 90 -luvun lama, jonka jälkipyykkiä jotkut pesevät vieläkin. Itselläkin lähti työpaikka alta, miehellä kaksi kertaa peräkkäin.
Kun joskus jään eläkkeelle, tilalleni ei varmasti palkata kokoaikaista työntekijää, jos palkataan ylipäätään ketään. Se ei kuitenkaan ole minun vikani, niin kuin mikään luettelemistasi "ongelmista" eivät ole nekään vanhempien työkavereittesi vika. Sinulla ap näyttää olevan suuri katkeruus vanhempia työntekijöitä kohtaan. Et tiedä yhtään, millaista heillä on ollut työuransa aikana. Ongelmasi eivät ratkea siihen, että saisit kaikki Pirjo-Irmelit pois työpaikoistaan. Ratkaisun avaimet ovat työnantajasi käsissä, ja sinun.
Vierailija wrote:
Nämä! Ja sitten mietitään, miksi ei haluta hankkia lapsia. Onko ihme, jos ei ole mitään turvaa työelämän puolelta?
Ja sitten mietitään, miksi nuoret ei viihdy työelämässä. Onko se ihmekään, kun mitään edellisten sukupolvien palkkioita eikä etuja ole? Työ ei tuo taloudellisesta turvaa eikä säännöllisyyttä elämään, kun se on epävakaata silpputyötä huonolla palkalla, ilman vuosilomia, ilman työterveyttä, ilman jatkuvuutta.
Hallituskin vaan kepillä haluaa pakottaa ihmiset polkupalkkaisiin ja palkattomiin töihin. Entä jos palautettaisiin työelämä normaaliksi, myös nuorille? Eli työ on vakituista ja siitä saa palkkaa lähtökohdaksi.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Nämä! Ja sitten mietitään, miksi ei haluta hankkia lapsia. Onko ihme, jos ei ole mitään turvaa työelämän puolelta?
Ja sitten mietitään, miksi nuoret ei viihdy työelämässä. Onko se ihmekään, kun mitään edellisten sukupolvien palkkioita eikä etuja ole? Työ ei tuo taloudellisesta turvaa eikä säännöllisyyttä elämään, kun se on epävakaata silpputyötä huonolla palkalla, ilman vuosilomia, ilman työterveyttä, ilman jatkuvuutta.
Hallituskin vaan kepillä haluaa pakottaa ihmiset polkupalkkaisiin ja palkattomiin töihin. Entä jos palautettaisiin työelämä normaaliksi, myös nuorille? Eli työ on vakituista ja siitä saa palkkaa lähtökohdaksi.
No siksi, ettei nuori tajua, ettei niitä etuja kukaan saanut suoraan koulunpenkiltä. Ennen tämä tajuttiin, nyt pitää saada se kaikki hyvä heti, tai en leiki.
Onko mitään, mistä nämä nuoremmat polvet ei meitä vanhempia syyttäisi.
Työurien jatkamista on suosittanut nimenomaan valtion taholta eri instanssit.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Nämä! Ja sitten mietitään, miksi ei haluta hankkia lapsia. Onko ihme, jos ei ole mitään turvaa työelämän puolelta?
Ja sitten mietitään, miksi nuoret ei viihdy työelämässä. Onko se ihmekään, kun mitään edellisten sukupolvien palkkioita eikä etuja ole? Työ ei tuo taloudellisesta turvaa eikä säännöllisyyttä elämään, kun se on epävakaata silpputyötä huonolla palkalla, ilman vuosilomia, ilman työterveyttä, ilman jatkuvuutta.
Hallituskin vaan kepillä haluaa pakottaa ihmiset polkupalkkaisiin ja palkattomiin töihin. Entä jos palautettaisiin työelämä normaaliksi, myös nuorille? Eli työ on vakituista ja siitä saa palkkaa lähtökohdaksi.
No siksi, ettei nuori tajua, ettei niitä etuja kukaan saanut suoraan koulunpenkiltä. Ennen tämä tajuttiin, nyt pitää saada se kaikki hyv
Eihän nyt ole kyse mistään bonuksista, palkankorotuksista, tai uralla etenemisestä, jotka tulee myöhemmin, jos tulee. Vaan että saa kunnollisen työsopimuksen ja palkan. Työelämä on nykyään monelle pätkää pätkän perään, nollasopimusta, vuokratyötä ja palkatonta ”kokeilua” vaikka olisi alan töitä jo vuosikausia tehnyt!
Mun sukulaisnuoret on ratkaisseet asian lähtemällä ulkomaille jo opiskelemaan ja jääneet sinne töihin hyville palkoille. Maailma on avoin nykyään hyvin koulutetuille ja kielitaitoisille nuorille. Kaikilla ei tosin ole edellytyksiä, joten kilpailevat kateellisina paikkansa ja palkkansa ansainneiden, jo kyntensä näyttäneiden "boomereiden" kanssa.
En tajua millä aloilla nämä ap:n kaltaiset tyypit on. Olen nuori, vakipaikka toistaiseksi ja hyvä palkka, yliopistokoulutus. Töitä tehdään vanhempien osaavien kollegoiden kanssa hyvässä hengessä. Ja meitä on paljon samanlaisia tässäkin toimistossa. Tekniikan alalla toimin.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap, loistava kirjoitus!
Nyt vaan odotellaan Pirjo-Irmeleiden joukkouhriutumista, kun olihan sentään lapsuudessa vaan kansakoulu ja sit oli ysikytluvun lama ja kaikkea.
90-luvun lama oli iso, mutta kesti lopulta muutaman vuoden. Nykysukupolvi on saanut kokea 2008 alkaneen laman, jonka jälkeen talous ei ole kunnolla noussut kertaakaan.
Entäs milleniaanit jotka elivät lapsuutensa 90-luvun laman mainingeissa ja KOKO tähän astisen lopun elämänsä 2008 luvun lamassa ja nyt tässä ajassa jossa kaikki on hel.vatun kallista ja korot nousee jne.
Vierailija wrote:
Aloittajalla ei ole kärsivälllisyyttä rakentaa työuraa. Se menee niin, että vastavalmistuneena kuuluu olla nöyrä ja työskennellä paljon sekä heinäkuut, jotta sitten myöhemmin kokemuksen karttuessa saa valita loma-aikansa itse.
Kaikki ovat ensin nuoria ja sitten vanhenevat. Nuo aloittajan kadehtimat kokeneemmat työntekijät aloittivat myös pätkistä aikanaan 1990-luvulla, ja saivat sitten vakipaikkansa joskus 2000-luvulla. vakipaikan kuuluu ollakin pysyvä, ja ennen eläkeikää ihmisen kuuluukin jo vanhentua ja jopa hidastua. Jos nuoret eivät halua maksaa hirveästi enemmän veroja ja eläkemaksuja kuin nyt maksetaan, on heidänkin etunsa, että myös iäkkäämpiä työntekijöitä siellä työpaikalla on.
Pätkätöissä vaihdetaan aina työpaikkaa ja silloin lomakertymät nollaantuu ja on aina samassa tilanteessa ettei saa koskaan valita niitä lomien ajankohtia edes. Nykyään ei saa niitä vakipaikkoja helposti.
Itse sain pitkän työttömyyden jälkeen ja tuntui kuin olisin leijunut ilmassa koko ensimmäisen vuoden kun olin niin onnellinen ja helpottunut. Yhä olen, vaikka tottakai se koko ajan vähän ahdistaa kun ei tämä välttämättä ole ikuista.
Meillähän ei tässä maassa ole mitään lakia missä järjestyksessä työntekijöitä pihalle laitetaan. Joten useimmiten tulilinjalla ovat kyllä ne kauan palvelleet iäkkäät työntekijät.
Heiltä te nuori polvi halusitten viedä eläkeputket ja muun turvan työttömyyden sattuessa siellä työelämän ehtoopuolella. Olkaa nyt onnellisia naama hunajalla, kun pääsitte edellisen hallituksen ansiosta kurittamaan niitä vanhentuneita työntekijöitä
Sama odottaa teitä itseänne sitten joskus, mutta mahdatteko enää muistaa sen olleen teidän oma toiveenne
AP on trolli, jonka usuttanut taho hyötyy siitä, että riitelemme. Tässä tapauksessa nyt sukupolvirajoista. Näissä vastakkainasetteluissa oletetaan aina, että yhteiskunta ja työelämä ovat jotenkin ylhäältä säädetyt. Mutta meidän pitää kaikkien yhdessä kehittää tuota työelämää siedettävämmäksi ja reilummaksi. Tekoäly tulee joka tapauksessa olemaan niin määräävä tekijä monissa hommissa, että sen käytön hallitsevat ovat iästään riippumatta etulyöntiasemassa muihin nähden.
Liekö noin? Suomen parhaiten koulutetut ikäluokat ovat nykyiset viisikymppiset.