Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuorena aikuisena työelämässä vs. vanhemmat ihmiset työelämässä - epäreilua
14.07.2020 |
Nuorena aikuisena työelämä ei kohtele reilusti vanhempiin työkavereihin verrattuna, joten työelämä ärsyttää monesta syystä:
1. Vakituisen työpaikan saaminen on kiven alla. Vakituisissa pesteissä ovat ne, jotka ovat vakipaikan saaneet jopa vuosikymmeniä sitten. Nuoret aikuiset saavat tyytyä pätkätöihin, projekteihin jne. Itseään saa jatkuvasti kehittää ja kouluttaa, jotta pysyy "haluttavana työntekijänä". Pirjo-Irmeli sen sijaan nauttii vakipaikastaan eikä tarvetta suuremmalle kouluttautumiselle ole, "koska minulla on jo vakipaikka". Pirjo-Irmeliltä vapautuu vakipaikka hänen jäädessään eläkkeelle muutaman vuoden päästä, paikka lakkautetaan eikä Stina-Susanna 30 v saa vakipaikkaa, vaikka olisi ollut firmassa pätkätöissä vuosia. Stina-Susanna voi miettiä, jääkö firmaan pätkätöihin vai muuttaako 150 km päähän uuteen pätkätyöpaikkaan, josta voisi saada myöhemmin vakipaikan. Ehkä.
2. Pirjo-Irmeli on saanut olla vakipaikassa parhaimmillaan +30 vuotta. Sinä aikana Pirjo-Irmelin on ollut helppo jäädä äitiyslomalle, hoitovapaalle, vuorotteluvapaalle jne. Stina-Susannalla ei moisia iloja ole. Perhettä ei uskalla perustaa, kun ei ole työpaikkaa johon palata. Vuorotteluvapaan ehdot ovat kiristyneet, joten Stina-Susanna voi vaan haaveilla sapattivapaasta keski-ikäisenä. Stina-Susanna lykkää pahimmillaan omia vapaa-ajan haaveitaan, koska työelämä ei mahdollista niitä. Ei voi varata matkaa seuraavalle kesälle, kun saattaa joutua silloin töihin eikä lomaa ole.
3. Stina-Susanna on tehnyt pätkää toisensa perään ja pahimmillaan on mennyt vuosia ilman kunnon kesälomia. Työsuhteen vaihtuessa kesken vuoden on Stina-Susanna saanut viettää muutaman viikon "kesälomaa" marraskuussa. Stina-Susanna saa pätkätyöläisenä huonoimmat työvuorot, koska "se nyt vaan kuuluu sijaisten elämään". Sillä aikaa Pirjo-Irmeli on kartuttanut mahdollisimman pitkät lomakertymät ja lomailee vuoden aikana toista kuukautta. Pirjo-Irmeli nauttii kunnon kesälomasta sekä useamman viikon vuoden mittaan. Stina-Susanna saa tästä haaveilla, sillä pitkäaikaisen työntekijän lomakertymä jää haaveeksi.
4. Pirjo-Irmeli on saanut kerryttää vuosikymmenten aikana samassa työpaikassa hyvät ikälisät, palkanlisät sekä nostaa yleensä suurinta mahdollisinta palkkaa, mitä voi. Stina-Susanna saa vain haaveilla moisesta. Työpaikkojen vaihtuessa monet kertymät alkavat alusta, kun työnantaja aloittaa pienemmällä palkalla "koska tulit vasta meille töihin ja palkka nousee, kun olet ollut meidän firmassa pidempään". Pirjo-Irmelin työteho ei viimeisten työvuosien aikana ole enää yhtä hyvä kuin nuorempana, pitkäaikaissairaudet kuormittavat työtehoa ja työterveyshuollosta koituu kuluja, kun Pirjo-Irmeli käy siellä säännöllisesti. Stina-Susannalla ei nuorena aikuisena sairauksia ole ja työteho on hänellä hyvä ja nuorena jaksaa. Stina-Susanna tekisi työn tehokkaammin ja tekisi nuorena enemmän tulosta kuin Pirjo-Irmeli, mutta vanhempana työntekijänä Pirjo-Irmeli käärii työkokemusvuosien myötä enemmän rahaa.
Kommentit (374)
Tuon edellisen viestin kirjoitti siis Pertti 65v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin nuorena Stina-Susanna monta vuotta, mutta nyt olen Pirjo-Irmeli. Tein lapset kolmekymppisenä, vaikka sen takia "menetin" yhden pätkätyön. Sain uuden (itseasiassa mielenkiintoisemman) työn heti kun aloin hakea töitä äitiysloman jälkeen. Ostin myös asunnon, vaikka olin edelleen Stina-Susannana pätkätöissä. Pankki antoi lainaa, koska näki, että pätkiä oli ollut pätkän perään, ja olin raha-asiat muuten hyvin hoitanut. Eli ei kannata lykätä omia lykätä oman elämän tärkeitä asioita jonkun pätkätyön takia, vaan perustaa perhe ja ostaa se asunto, jos niin haluaa. Sitten minulla kävi tuuri, kun työpaikalla vapautui yhden Pirjo-Irmelin paikka. Työnkuva ei ollut ihan toivomani, mutta tottakai otin sen vastaan. Vuosien aikana työnkuva on muotoutunut moneen kertaan.
Työelämä ei muutu paremmaksi sillä, että Stina-Susannat kadehtivat Pirjo-Irmeleitä. Moni Pirjo-Irmeli on ollut aikaisemmin Stina-Susanna. Itsellä ainakin on vielä hyvässä muistissa pätkätyön tuoma ahdistus. Nykyään monessa työpaikassa on epävarmaa, oli sitten vakituinen tai pätkätyöläinen. Ei auta kuin tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja toivoa, että töitä riittää jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Ei se vakituinen työsopimus itsessään autuaaksi tee, olen 29v ja minulla on pätkien lisäksi ollut 3 vakituista sopimusta, mutta ne ovat kaikki olleet sellaisia "nyt äkkiä pois täältä"... Ja palkka oli sen verran pieni, että vaikea ajatuksella sitoutua duuniin, jossa tiedät ettet tuu saamaan asuntolainaa.
Siksi olen kurkottanut eteenpäin. Mutta vaikeaa on, kun Wanhat Duunaritkin tienaa yli 3000 e, mutta itse valkokauluksena et saa neuvoteltua edes tasan 3000 e palkkaa. Ei ainakaan mun naamalla ole riittänyt perusteluksi "olen insinööri ja minulla on jo työkokemusta".
Kykynsä pitää ensin näyttää toteen, sitten voi mennä neuvottelemaan palkasta.
"Äkkiä pois täältä" työkokemus ei vakuuta, päinvastoin.
Onhan se työnantajallekin iso ero kenkiikö vanhan vai nuoren työntekijän pois. Meillä metallipajassa Esko 55v jolla palkkaluokat ja ikälisät täynnä saa 2800€/kk, Antti 28v ollut 5 vuotta työpaikassa ja saa 2400€/kk vaikka tekevät samaa työtä. Työnantaja irtisanoo kalliimman työntekijän.
Vierailija kirjoitti:
Ei se vakituinen työsopimus itsessään autuaaksi tee, olen 29v ja minulla on pätkien lisäksi ollut 3 vakituista sopimusta, mutta ne ovat kaikki olleet sellaisia "nyt äkkiä pois täältä"... Ja palkka oli sen verran pieni, että vaikea ajatuksella sitoutua duuniin, jossa tiedät ettet tuu saamaan asuntolainaa.
Siksi olen kurkottanut eteenpäin. Mutta vaikeaa on, kun Wanhat Duunaritkin tienaa yli 3000 e, mutta itse valkokauluksena et saa neuvoteltua edes tasan 3000 e palkkaa. Ei ainakaan mun naamalla ole riittänyt perusteluksi "olen insinööri ja minulla on jo työkokemusta".
29v?
siis ihan oikeesti?
Insinööri on nykyajan duunari (AMK), mut 29v pitäisi saada wanhan duunarin palkka,
ja vielä noin hyvin motivoiituneena!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaista. Pirjo-Irmeli on kiva luu, mutta Stina-Susanna on luuseri.
ja luuseri, koska luutuneet asenteet
Vierailija kirjoitti:
4. Ikälisiä ei ole maksettu enää vuosiin, mutta jostain syystä Stina-Susanna edelleen kuvittelee, että sellainen järjestelmä on olemassa. Työterveyskään ei ota kantaa kroonisiin sairauksiin, niitä ei siellä hoideta. Stina-Susanna sen sijaan käy työterveydessä tämän tästä masennuksen, unettomuuden ja stressin takia. Hänellä on ikäryhmälleen tyypillisiä mielenterveysongelmia.
Kyllä minä saan ikälisiä. Ensimmäinen tuli viiden vuoden jälkeen, seuraava muistaakseni seitsemän ja seuraava kymmenen. Olen ollut työelämässä kohta 12 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4. Ikälisiä ei ole maksettu enää vuosiin, mutta jostain syystä Stina-Susanna edelleen kuvittelee, että sellainen järjestelmä on olemassa. Työterveyskään ei ota kantaa kroonisiin sairauksiin, niitä ei siellä hoideta. Stina-Susanna sen sijaan käy työterveydessä tämän tästä masennuksen, unettomuuden ja stressin takia. Hänellä on ikäryhmälleen tyypillisiä mielenterveysongelmia.
Kyllä minä saan ikälisiä. Ensimmäinen tuli viiden vuoden jälkeen, seuraava muistaakseni seitsemän ja seuraava kymmenen. Olen ollut työelämässä kohta 12 vuotta.
päivitä tietojasi
kokemuslisä maksetaan tehtyjen työvuosien perusteella,
ikäsi perusteella et lisiä saa :DDDDDDDDDDDDDDDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4. Ikälisiä ei ole maksettu enää vuosiin, mutta jostain syystä Stina-Susanna edelleen kuvittelee, että sellainen järjestelmä on olemassa. Työterveyskään ei ota kantaa kroonisiin sairauksiin, niitä ei siellä hoideta. Stina-Susanna sen sijaan käy työterveydessä tämän tästä masennuksen, unettomuuden ja stressin takia. Hänellä on ikäryhmälleen tyypillisiä mielenterveysongelmia.
Kyllä minä saan ikälisiä. Ensimmäinen tuli viiden vuoden jälkeen, seuraava muistaakseni seitsemän ja seuraava kymmenen. Olen ollut työelämässä kohta 12 vuotta.
Ei tuu Stina-Susanna noilla tiedoilla vakipaikkaa saamaan.............
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4. Ikälisiä ei ole maksettu enää vuosiin, mutta jostain syystä Stina-Susanna edelleen kuvittelee, että sellainen järjestelmä on olemassa. Työterveyskään ei ota kantaa kroonisiin sairauksiin, niitä ei siellä hoideta. Stina-Susanna sen sijaan käy työterveydessä tämän tästä masennuksen, unettomuuden ja stressin takia. Hänellä on ikäryhmälleen tyypillisiä mielenterveysongelmia.
Kyllä minä saan ikälisiä. Ensimmäinen tuli viiden vuoden jälkeen, seuraava muistaakseni seitsemän ja seuraava kymmenen. Olen ollut työelämässä kohta 12 vuotta.
päivitä tietojasi
kokemuslisä maksetaan tehtyjen työvuosien perusteella,
ikäsi perusteella et lisiä saa :DDDDDDDDDDDDDDDD
Kiitos tarkennuksesta.
Omalla alallani huomaan nuorilla olevan aivan erilaiset arvot ja lähestymistavat kuin ikäluokalla 40-50-vuotta. Tietynlainen sitkeys ja uhrautumisvalmius puuttuu.
Mieleeni tulee eräs isompi projekti, jossa piti saada aikaan määrätty lopputulos seuraavan viikon alkuun mennessä. Olisiko ollut tiistaihin kello 16:15, jolloin erään viranomaisen virka-aika päättyi. Suunnilleen torstaina kello 14:00 eräs nuorempi työntekijä, sinänsä varsin fiksu sellainen, sanoi ettei tämä tule onnistumaan. ”Tässä on pari tuntia tätä päivää, perjantai ja maanantai, eli aikaa on yhteensä 18 tuntia.”, kuului selitys.
Kuittasin tuon arvion täytenä roskapuheena ja totesin tehokasta toiminta-aikaa olevan yli 120 tuntia, missä ajassa halutun lopputuloksen aikaansaamisessa ei ole mitään ongelmia. Tämä aiheutti nuorempien keskuudessa erinäistä purnausta, vaikka totesin vain tosiasiat.
Toisin kuin me, jotka valmistuimme pahimman mahdollisen laman tuhoamaan maahan, nuoremmilta yksinkertaisesti tuntuu puuttuvan sitkeys ja valmius panostaa tehtäviin täysillä. Sen jälkeen, jos nuoremmalle ei anneta vastuullisempia asioita, aletaan ihmettelemään, miksi vanhemmat tekevät ne vastuullisemmat tehtävät.
Tämä vain sivuhuomiona. Tässä ei nimittäin ole yhtään mitään epäreilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla alallani huomaan nuorilla olevan aivan erilaiset arvot ja lähestymistavat kuin ikäluokalla 40-50-vuotta. Tietynlainen sitkeys ja uhrautumisvalmius puuttuu.
Mieleeni tulee eräs isompi projekti, jossa piti saada aikaan määrätty lopputulos seuraavan viikon alkuun mennessä. Olisiko ollut tiistaihin kello 16:15, jolloin erään viranomaisen virka-aika päättyi. Suunnilleen torstaina kello 14:00 eräs nuorempi työntekijä, sinänsä varsin fiksu sellainen, sanoi ettei tämä tule onnistumaan. ”Tässä on pari tuntia tätä päivää, perjantai ja maanantai, eli aikaa on yhteensä 18 tuntia.”, kuului selitys.
Kuittasin tuon arvion täytenä roskapuheena ja totesin tehokasta toiminta-aikaa olevan yli 120 tuntia, missä ajassa halutun lopputuloksen aikaansaamisessa ei ole mitään ongelmia. Tämä aiheutti nuorempien keskuudessa erinäistä purnausta, vaikka totesin vain tosiasiat.
Toisin kuin me, jotka valmistuimme pahimman mahdollisen laman tuhoamaan maahan, nuoremmilta yksinkertaisesti tuntuu puuttuvan sitkeys ja valmius panostaa tehtäviin täysillä. Sen jälkeen, jos nuoremmalle ei anneta vastuullisempia asioita, aletaan ihmettelemään, miksi vanhemmat tekevät ne vastuullisemmat tehtävät.
Tämä vain sivuhuomiona. Tässä ei nimittäin ole yhtään mitään epäreilua.
Miksi ihmeessä pitäisi uhrautua, kun kyvytön myyntihuikkanen on provikan kiilto silmissä sopinut mahdottoman aikataulun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla alallani huomaan nuorilla olevan aivan erilaiset arvot ja lähestymistavat kuin ikäluokalla 40-50-vuotta. Tietynlainen sitkeys ja uhrautumisvalmius puuttuu.
Mieleeni tulee eräs isompi projekti, jossa piti saada aikaan määrätty lopputulos seuraavan viikon alkuun mennessä. Olisiko ollut tiistaihin kello 16:15, jolloin erään viranomaisen virka-aika päättyi. Suunnilleen torstaina kello 14:00 eräs nuorempi työntekijä, sinänsä varsin fiksu sellainen, sanoi ettei tämä tule onnistumaan. ”Tässä on pari tuntia tätä päivää, perjantai ja maanantai, eli aikaa on yhteensä 18 tuntia.”, kuului selitys.
Kuittasin tuon arvion täytenä roskapuheena ja totesin tehokasta toiminta-aikaa olevan yli 120 tuntia, missä ajassa halutun lopputuloksen aikaansaamisessa ei ole mitään ongelmia. Tämä aiheutti nuorempien keskuudessa erinäistä purnausta, vaikka totesin vain tosiasiat.
Toisin kuin me, jotka valmistuimme pahimman mahdollisen laman tuhoamaan maahan, nuoremmilta yksinkertaisesti tuntuu puuttuvan sitkeys ja valmius panostaa tehtäviin täysillä. Sen jälkeen, jos nuoremmalle ei anneta vastuullisempia asioita, aletaan ihmettelemään, miksi vanhemmat tekevät ne vastuullisemmat tehtävät.
Tämä vain sivuhuomiona. Tässä ei nimittäin ole yhtään mitään epäreilua.
Miksi ihmeessä pitäisi uhrautua, kun kyvytön myyntihuikkanen on provikan kiilto silmissä sopinut mahdottoman aikataulun?
Sen "uhrautumisen" avulla saat pitää työpaikkasi, koska kaikki onnistuneet projektit tuovat lisää töitä. Jos taas ei ole töitä niin kenen luulet saavan kenkää ensimmäisenä? Ei, se ei ole se Pirkko joka pystyy venymään näissä projekteissa. Ylitöistä pitää sitten erikseen sopia saako ne palkkana vai lomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää alapeukuttajat on varmaan näitä +50 mammoja työelämässä "kyllä minä olen vakipaikkani ja kaikki edut ansainnut! mene sinä tytönheitukka muualle valittamaan!" :D
Lähes kaikki 90- luvun laman aikoihin opintonsa päättäneet joutuivat joko työttömiksi tai pätkätyösuhteisiin. Itselläni kesti n. 10 vuotta saada vakituinen työsuhde.
Suomesssa se on ongela kun väestön ikärakenne on sellainen ja sitten määän että nuoria kiiimaisia tulee työmarkkinoille. Se mitä on ikä ja mitä se tuo työntekoon on kokemusta ja rauhaa, muttta se millaiseksi markkinat ovat muuttuneet tarkoittaa aktvoitumiiista systeemien hyväksikäyttöön markkinoinnissa.
Vierailija kirjoitti:
Omalla alallani huomaan nuorilla olevan aivan erilaiset arvot ja lähestymistavat kuin ikäluokalla 40-50-vuotta. Tietynlainen sitkeys ja uhrautumisvalmius puuttuu.
Mieleeni tulee eräs isompi projekti, jossa piti saada aikaan määrätty lopputulos seuraavan viikon alkuun mennessä. Olisiko ollut tiistaihin kello 16:15, jolloin erään viranomaisen virka-aika päättyi. Suunnilleen torstaina kello 14:00 eräs nuorempi työntekijä, sinänsä varsin fiksu sellainen, sanoi ettei tämä tule onnistumaan. ”Tässä on pari tuntia tätä päivää, perjantai ja maanantai, eli aikaa on yhteensä 18 tuntia.”, kuului selitys.
Kuittasin tuon arvion täytenä roskapuheena ja totesin tehokasta toiminta-aikaa olevan yli 120 tuntia, missä ajassa halutun lopputuloksen aikaansaamisessa ei ole mitään ongelmia. Tämä aiheutti nuorempien keskuudessa erinäistä purnausta, vaikka totesin vain tosiasiat.
Toisin kuin me, jotka valmistuimme pahimman mahdollisen laman tuhoamaan maahan, nuoremmilta yksinkertaisesti tuntuu puuttuvan sitkeys ja valmius panostaa tehtäviin täysillä. Sen jälkeen, jos nuoremmalle ei anneta vastuullisempia asioita, aletaan ihmettelemään, miksi vanhemmat tekevät ne vastuullisemmat tehtävät.
Tämä vain sivuhuomiona. Tässä ei nimittäin ole yhtään mitään epäreilua.
Sinulla ei ole varmaan perhettä tai sitten lapset on jo aikuisia? Minä nuorempana annoin kyllä kaikkeni työelämässä ja tämän takia sain hermoromahduksen huomaamatta. Joustin, tein ylitöitä ja parhaimmillaan kahden ihmisen työt. Tästä en saanut minkään näköistä arvostusta ja tuhosin vain elämäni useiksi vuoksiksi. Minun mielestä on vain hyvä, että nykynuoret osaavat sanoa missä menee raja, eikä turhia hötkyile.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4. Ikälisiä ei ole maksettu enää vuosiin, mutta jostain syystä Stina-Susanna edelleen kuvittelee, että sellainen järjestelmä on olemassa. Työterveyskään ei ota kantaa kroonisiin sairauksiin, niitä ei siellä hoideta. Stina-Susanna sen sijaan käy työterveydessä tämän tästä masennuksen, unettomuuden ja stressin takia. Hänellä on ikäryhmälleen tyypillisiä mielenterveysongelmia.
Kyllä minä saan ikälisiä. Ensimmäinen tuli viiden vuoden jälkeen, seuraava muistaakseni seitsemän ja seuraava kymmenen. Olen ollut työelämässä kohta 12 vuotta.
Ikälisiä ollaan jo poistettu pikkuhiljaa. Osa ikälisistä on laitettu alkupalkkaan. Olin viimeksi töissä tilitoimistossa, jossa oli vain yksi ainoa ikälisä. Myös muissa työehtosopimuksissa on ikälisiä karsittu.
AP: mielestäni kyseessä ei ole nuoret vs. vanhat tyyppinen juttu, vaan alle 50-vuotiaat vs. 55-65v työntekijät ja 55-100v eläkeläiset. Nuo kuuskymppiset, viimeisiä vuosiaan työelämässä ovat monet niitä kermaperse kuspäitä, jotka blockkaavat kaikki uudistukset firmassa, vetävät töissä lonkkaa, ja ansaitsevat helpostakin työstä pari-kolme kertaa enemmän kuin sinä. Kyse ei ole siitä, että he ovat vanhoja. Ei, esim. minä nelikymppinen nyt, en tule ikinä saamaan samanlaisia töitä, joissa voisi vetää lonkkaa 5000e/kk palkalla. Ei, kyse ei ole heidän vanhuudestaan, vaan siitä, että he sattuivat syntymään ja elämään 1900-luvun puolen välin tienoilla, ja kommarit ja demarit petasivat heille uskomattoman sileän kultaisen polun onneen.
Minulle sen paremmin kuin sinulle ap, sitä polkua ei ole olemassa. Me maksamme selkänahastamme sen, että nuo vanhat demarit saavat vetää lonkkaa töissä ja ansaita hemmetisti.
t. vasemmistolainen muttten demari tai kommari, en ikinä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohdit mainita sen, että vakipaikan saatuaan Stina-Susanna saikuttaa usein, koska ei kestä nykyajan työelämän vaatimuksia. Ja sitten alkavatkin äityislomat ja hoitovapaat (jotka olivat muuten huomattavasti lyhyempiä silloin kun Pirjo-Irmeli hankki lapsensa).
Tämä! Kolmekymppinen nainen (oikeastaan nainen alle 40v) on aina riski palkattavaksi, koska saattaa hankkia lapsia. Nykyisin työnantajan onneksi ehtoja on kiristetty, eikä kukaan voi roikkua vuosikymmentolkulla vanhempainvapailla.
Työkaverini kertoivat, kuinka aiempi lainsäädäntö oli näissä todella rento. Eräs aikoinaan taloon tullut henkilö oli yli 15 vuotta (!!) erilaisilla vanhempainvapailla ja äitiyslomilla. Hän kävi kääntymässä työpaikalla kaksi lyhyttä pätkää noiden vapaiden välissä. Samalla tämä nainen piti vakipaikkaansa varattuna ja häntä sijaistaneet naiset eivät saaneet itselleen vakipaikkaa. Lopulta vanhempainvapaaputkensa jälkeen nainen lähti muualle töihin.
Nykyinen kunta-alan järjestelmä on tosiaan joiltain osin sairas. Joku voi roikkua vuosikausia kaikilla mahdollisilla vapailla ja tällä aikaa sijainen odottaa hattu kourassa aina uutta sopimusta. Monella osastolla sairaalassa enemmän sijaisia mitä vakituisia töissä
Alue: Aihe vapaa
En kyllä tunnista tällaista meidän työpaikalla, sinä puhut varmaan jostakin julkisen puolen suojatyöpaikasta. Meillä jokainen venyy tarvittaessa. Siinä ei katsota pätkääkään ikää vaan vastuualueiden mukaan mennään. Jos valita pitää, niin yleensä homman hoitavat ne iäkkäämmät, koska nuorilla on lapsen hakua, yms. pakollista menoa.
Vaativat some-jutut ja ulkoisen viestinnän hoitaa markkinoinnista vastaavat, tekniset asiat it. Kaikilta edellytetään toki vankkaa osaamista tietotekniikan hyödyntämisessä.