Lue keskustelun säännöt.
Nuorena aikuisena työelämässä vs. vanhemmat ihmiset työelämässä - epäreilua
14.07.2020 |
Nuorena aikuisena työelämä ei kohtele reilusti vanhempiin työkavereihin verrattuna, joten työelämä ärsyttää monesta syystä:
1. Vakituisen työpaikan saaminen on kiven alla. Vakituisissa pesteissä ovat ne, jotka ovat vakipaikan saaneet jopa vuosikymmeniä sitten. Nuoret aikuiset saavat tyytyä pätkätöihin, projekteihin jne. Itseään saa jatkuvasti kehittää ja kouluttaa, jotta pysyy "haluttavana työntekijänä". Pirjo-Irmeli sen sijaan nauttii vakipaikastaan eikä tarvetta suuremmalle kouluttautumiselle ole, "koska minulla on jo vakipaikka". Pirjo-Irmeliltä vapautuu vakipaikka hänen jäädessään eläkkeelle muutaman vuoden päästä, paikka lakkautetaan eikä Stina-Susanna 30 v saa vakipaikkaa, vaikka olisi ollut firmassa pätkätöissä vuosia. Stina-Susanna voi miettiä, jääkö firmaan pätkätöihin vai muuttaako 150 km päähän uuteen pätkätyöpaikkaan, josta voisi saada myöhemmin vakipaikan. Ehkä.
2. Pirjo-Irmeli on saanut olla vakipaikassa parhaimmillaan +30 vuotta. Sinä aikana Pirjo-Irmelin on ollut helppo jäädä äitiyslomalle, hoitovapaalle, vuorotteluvapaalle jne. Stina-Susannalla ei moisia iloja ole. Perhettä ei uskalla perustaa, kun ei ole työpaikkaa johon palata. Vuorotteluvapaan ehdot ovat kiristyneet, joten Stina-Susanna voi vaan haaveilla sapattivapaasta keski-ikäisenä. Stina-Susanna lykkää pahimmillaan omia vapaa-ajan haaveitaan, koska työelämä ei mahdollista niitä. Ei voi varata matkaa seuraavalle kesälle, kun saattaa joutua silloin töihin eikä lomaa ole.
3. Stina-Susanna on tehnyt pätkää toisensa perään ja pahimmillaan on mennyt vuosia ilman kunnon kesälomia. Työsuhteen vaihtuessa kesken vuoden on Stina-Susanna saanut viettää muutaman viikon "kesälomaa" marraskuussa. Stina-Susanna saa pätkätyöläisenä huonoimmat työvuorot, koska "se nyt vaan kuuluu sijaisten elämään". Sillä aikaa Pirjo-Irmeli on kartuttanut mahdollisimman pitkät lomakertymät ja lomailee vuoden aikana toista kuukautta. Pirjo-Irmeli nauttii kunnon kesälomasta sekä useamman viikon vuoden mittaan. Stina-Susanna saa tästä haaveilla, sillä pitkäaikaisen työntekijän lomakertymä jää haaveeksi.
4. Pirjo-Irmeli on saanut kerryttää vuosikymmenten aikana samassa työpaikassa hyvät ikälisät, palkanlisät sekä nostaa yleensä suurinta mahdollisinta palkkaa, mitä voi. Stina-Susanna saa vain haaveilla moisesta. Työpaikkojen vaihtuessa monet kertymät alkavat alusta, kun työnantaja aloittaa pienemmällä palkalla "koska tulit vasta meille töihin ja palkka nousee, kun olet ollut meidän firmassa pidempään". Pirjo-Irmelin työteho ei viimeisten työvuosien aikana ole enää yhtä hyvä kuin nuorempana, pitkäaikaissairaudet kuormittavat työtehoa ja työterveyshuollosta koituu kuluja, kun Pirjo-Irmeli käy siellä säännöllisesti. Stina-Susannalla ei nuorena aikuisena sairauksia ole ja työteho on hänellä hyvä ja nuorena jaksaa. Stina-Susanna tekisi työn tehokkaammin ja tekisi nuorena enemmän tulosta kuin Pirjo-Irmeli, mutta vanhempana työntekijänä Pirjo-Irmeli käärii työkokemusvuosien myötä enemmän rahaa.
Kommentit (374)
Ap unohti Anna Kareniinan, joka on himena PIrjo-Irmeliä vanhempi ja kerrytti itselleen huippueläkkeet olemalla viimeiset 5 vuotta hyväpalkkaisessa ammattikoulun opettajan työssä. Nyt eläke on myönnetty niiden viimeisten 5 vuoden palkan mukaan. Semmonen 4000e/kk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap älä inise vaan sopeudu. Muuta neuvoa ei tule!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nelikymppinen ja nyt Pirjon asemassa. Tein ihan samoja pätkätöitä ensimmäisen 10v työurallani, niillä lainani maksoin. En ole vielä lähellä eläkettä mutta edut saavuttanut, tosin vuorotteluvapaata ei enää saa.
Näin se maailma vaan menee, nuorena kun rahaa tarvis sitä ei ole, vanhempana voi vähän höllätä. Mutta töitä on tehtävä oli sitten vakituinen tai sijainen.Asuntolainaakaan ei saa nykyään, jos et ole töissä ja suurudessakin on kriteerit. Voisin tehdä pätkätöitä koko ikäni loppuun asti, kunhan saisin ensin sen asuntolainan! Suoraan sanoen sapettaa.
Ovatko asuntolainan myöntämisedellytykset tiukentuneet vuosituhannen vaihteesta? Silloin useampi opiskelukaveri sai asuntolainaa ennen valmistumista.
Joku muu saa selittää kattavammin, mutta nykyään tarvitaan:
- tietty osuus pitää olla valmiiksi säästettyä rahaa (onko se nyt 10 vai 15% asunnon arvosta),
- lainan takaukset kunnossa,
- vakaa työtilanne ja tarpeeksi suuret tulot,
- ASP kannattaa ottaa, mutta tuloja pitää silti olla, ja ASP:ssä on raja paljonko saa lainaa, se ei useinkaan riitä koko asuntoon vaan pitää ottaa loput muuta lainaa.
Tärkein unohtui: Asuntojen hinnat suhteessa palkkatasoon ovat vähintään kaksinkertaiset 70-90 lukujen hintoihin (suhteessa palkkatasoon). Erityisesti verrattuna johonkin 60-70 -luvuille, asuntojen hinnat saattavat olla jopa kolminkertaiset suhteessa palkkatasoon. Ne jotka ovat ostaneet ensiasuntonsa välillä 1965-1985, eivät tule varmaan ikinä ymmärtämään etteivät he maksaneet siitä kämpästään yhtään mitään, ei niin yhtään mitään.
Tai niin tietenkin, saahan tänäpäivänä suhteessa palkkatasoon yhtä halvalla niitä 60-70 -luvun kämppiä, jostain hevonkuusesta. Ekaksi voi keskittyä miettimään kuinka sairasta on se, että että vanha lähes purkukuntoisen kerrostalon kämppä hevonperseessä maksaa suhteessa palkkatasoon yhtä paljon kuin se maksoi uutena silloin 50 vuotta sitten. Seuraavaksi, jos tästä ajatuksesta selviää, voi ihmetellä sitä, että 50 vuotta sitten Varkaudessa ja Forssassakin ( a.k.a hevonkuusessa) oli töitä, joilla maksaa se kämppä. Nykyisin ei ole, joten ei niistä asunnoista kellekään työikäiselle ole mitään hyötyä.
Pirjo-Irmeli haluaisi jäädä varhaiseläkkeelle tai eläkeputkeen, mutta kun EK ei sitä halua, vaan sanoo, että pitämällä Pirjo-Irmelit töissä mahdollisimman pitkään työllistetään 10.000 sellaista, jotka eivät muuten saisi töitä.
Höpö, höpö, höpö. Kaikista vain ei ole tekemään tarvittavia töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai nii, ko Anna Karenina rakennutti upouuden asunnon vielä markka-aikaan. Ja kun siirryttiin Euroon, niin inflaatio söi velan lähes kokonaan. Hupskeikkaa velkaa ei enää ollukkaan.
Sitten Anna Karenina ihmettelee, kun omat lapset ostaa vanhoja purkukuntoisia rintamiestaloja monta kertaa kalliimmalla mitä hän on joskus rakennuttanut ihka uuden ja halveksii kun nämä asuu homeisissa taloissa ja ajaa viiskyt vuotta vanhoilla autoilla, missä ei ole ilmastointia.
Juu ei ole varaa siihen luksukseen meillä nykyajan keski-ikäisillä.
Nähtävästi aika monella ketjuun kirjoitavalla on täysin epärealistisia kuvitelmia kaikesta kivasta ja mukavasta. Kannattaa lukea Oxfordin Moyon kirja ”Why the West Was Lost.”
Se kertoo juuri siitä, että länsimaiden tuhoksi kertyvät kaikki nössöt, jotka alkavat itkemään muutamasta ylityötunnista. Samaan aikaan, kun kiinalainen kansskilpailija vetää 1,5-kertaiset tunnit paremmalla koulutuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pirjo-Irmeli täällä terve! Juu, silkkaa ruusuilla tanssimista on ollut. Valmistuttuani ammattiini ekat kymmenen vuotta oli ”pitää olla nuori, mutta työkokemusta omaava”, sitten ”tätähän ei saa kysyä, mutta tuossa iässä alkaa varmaan perheen perustaminen olla mielessä” ja nyt, satojen pätkätöiden ja työttömyysjaksojen jälkeen: ”niin yleensä senioreista odotetaan jo vähän vankempaa työkokemusta”. No missä h*lvetin välissä sen olisin hankkinut? Lapsia en ole uskaltanut tehdä, nyt se on liian myöhäistä. Eläkettä saan vielä tovin odottaa. Onneksi en enää kauaa. Pääsee tästäkin p*skasta.
Vierailija kirjoitti:
5. Vuosikymmenten aikana vakitöissä ollut Pirjo-Irmeli on kartuttanut hyvin omaisuutta. Omakotitalo on velaton, lapset ovat jo aikuisia ja omillaan. Omilta vanhemmilta tuli perittyä kesämökki ja useampi kymppitonni rahaa. Eläessään vanhemmat auttoivat Pirjo-Irmeliä lastenhoidossa. Stina-Susanna asuu vuokralla, kun omaa kotia ei ole varaa pätkätyöläisenä ostaa eikä edes tiedä, onko kotikaupungissa tulevaisuudessa töitä vai täytyykö muuttaa muualle. Lastenhoitoapua ei Stina-Susannalle olisi perheellistyessä juuri luvassa, sillä töiden perässä pk-seudulle muuttaneen Stina-Susannan vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Perintöä ei ole tulossa muutamaan vuosikymmeneen ja sitäkään ei ole paljon, jos Stina-Susannan vanhemmat joutuvat käyttämään rahansa terveydenhoitoon ja hoivakotimaksuihin. Stina-Susanna ei tutkitusti tule saavuttamaan samanlaista elintasoa kuin edellinen sukupolvi.
6. Jos työpaikalla käydään yyteet, on Stina-Susanna tuoreena työntekijänä tulilinjalla. Ei ole väliä, onko Stina-Susanna työpaikan tehokkaimpia työntekijöitä, sillä hän on tullut viimeisten joukossa taloon. Hoetaan, kuinka Stina-Susanna kyllä löytää nuorena aikuisena uuden työpaikan, toisin kuin Pirjo-Irmeli, jos hänen täytyisi lähteä. Pirjo-Irmeli halutaan pitää töissä, koska "ei tuossa iässä enää uutta paikkaa saa ja kyllä Pirjo-Irmeli teki hyvää tulosta 80-luvulla, niin kyllä pitää nyt töissä hänet pitää". Kukaan ei ota huomioon, että Pirjo-Irmeli on työvuosikymmeninä kerännyt säästöjä ja elämä on velatonta, mutta Stina-Susannalla tähän ei ole ollut mahdollisuutta.
7. Stina-Susanna saa kuunnella, kuinka "kyllä ahkerat työntekijät vakipaikan saa", "sukupolvesi on itsekäs, kyllä pitäisi osallistua synnytystalkoisiin ja tehdä uusia veronmaksajia" jne.
Kyllä työelämä on nuorille aikuisille jotain ihan toista kuin vanhemmille ihmisille.
Ap
Hyviä,pointteja on aloituksessasi. En kuitenkaan laittaisi tätä touhua Pirjo-Irmelin syyksi, hän on työpaikalla pelinappula siinä missä muutkin. Kaikki eivät menetä terveyttään ja työtehoaan iän myötä, se on yksilöllistä. Yhtä hyvin voisi sanoa että miksi vakinaistettaisiin nuori Stina-Susanna kun hän lähtee seuraavaksi 6 vuodeksi äitiysvapaille. Se on totta että nykyinen työelämä on hanurista. Aina vaan vähemmällä porukalla tehdään työt ja oletetaan ihmisten tekevän työtä huonommilla ehdoilla ja palkalla. Se johtuu myös sijoittajien ja osakkeenomistajien ahneudesta nykyään. Meidän työpaikalla heitettiin kyllä ulos vanhemmat. Ei sekään ole kivaa kun jäät työttömäksi 55v. Työikää on 10v jäljellä eikä enää mihinkään pääse jos ei ole suhteita. Kaikki eivät ole myöskään vaurastuneet, pienipalkkaiset yksinäiset ihmiset joutuvat tuossa tilanteessa kunnon köyhyysloukkuun kun eläkeikä koittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5. Vuosikymmenten aikana vakitöissä ollut Pirjo-Irmeli on kartuttanut hyvin omaisuutta. Omakotitalo on velaton, lapset ovat jo aikuisia ja omillaan. Omilta vanhemmilta tuli perittyä kesämökki ja useampi kymppitonni rahaa. Eläessään vanhemmat auttoivat Pirjo-Irmeliä lastenhoidossa. Stina-Susanna asuu vuokralla, kun omaa kotia ei ole varaa pätkätyöläisenä ostaa eikä edes tiedä, onko kotikaupungissa tulevaisuudessa töitä vai täytyykö muuttaa muualle. Lastenhoitoapua ei Stina-Susannalle olisi perheellistyessä juuri luvassa, sillä töiden perässä pk-seudulle muuttaneen Stina-Susannan vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Perintöä ei ole tulossa muutamaan vuosikymmeneen ja sitäkään ei ole paljon, jos Stina-Susannan vanhemmat joutuvat käyttämään rahansa terveydenhoitoon ja hoivakotimaksuihin. Stina-Susanna ei tutkitusti tule saavuttamaan samanlaista elintasoa kuin edellinen sukupolvi.
6. Jos työpaikalla käydään yyteet, on Stina-Susanna tuoreena työntekijänä tulilinjalla. Ei ole väliä, onko Stina-Susanna työpaikan tehokkaimpia työntekijöitä, sillä hän on tullut viimeisten joukossa taloon. Hoetaan, kuinka Stina-Susanna kyllä löytää nuorena aikuisena uuden työpaikan, toisin kuin Pirjo-Irmeli, jos hänen täytyisi lähteä. Pirjo-Irmeli halutaan pitää töissä, koska "ei tuossa iässä enää uutta paikkaa saa ja kyllä Pirjo-Irmeli teki hyvää tulosta 80-luvulla, niin kyllä pitää nyt töissä hänet pitää". Kukaan ei ota huomioon, että Pirjo-Irmeli on työvuosikymmeninä kerännyt säästöjä ja elämä on velatonta, mutta Stina-Susannalla tähän ei ole ollut mahdollisuutta.
7. Stina-Susanna saa kuunnella, kuinka "kyllä ahkerat työntekijät vakipaikan saa", "sukupolvesi on itsekäs, kyllä pitäisi osallistua synnytystalkoisiin ja tehdä uusia veronmaksajia" jne.
Kyllä työelämä on nuorille aikuisille jotain ihan toista kuin vanhemmille ihmisille.
Ap
Hyviä,pointteja on aloituksessasi. En kuitenkaan laittaisi tätä touhua Pirjo-Irmelin syyksi, hän on työpaikalla pelinappula siinä missä muutkin. Kaikki eivät menetä terveyttään ja työtehoaan iän myötä, se on yksilöllistä. Yhtä hyvin voisi sanoa että miksi vakinaistettaisiin nuori Stina-Susanna kun hän lähtee seuraavaksi 6 vuodeksi äitiysvapaille. Se on totta että nykyinen työelämä on hanurista. Aina vaan vähemmällä porukalla tehdään työt ja oletetaan ihmisten tekevän työtä huonommilla ehdoilla ja palkalla. Se johtuu myös sijoittajien ja osakkeenomistajien ahneudesta nykyään. Meidän työpaikalla heitettiin kyllä ulos vanhemmat. Ei sekään ole kivaa kun jäät työttömäksi 55v. Työikää on 10v jäljellä eikä enää mihinkään pääse jos ei ole suhteita. Kaikki eivät ole myöskään vaurastuneet, pienipalkkaiset yksinäiset ihmiset joutuvat tuossa tilanteessa kunnon köyhyysloukkuun kun eläkeikä koittaa.
Se teidän kuuskymppisten etujärjestö SAK:han ajaa sitä, että perheellisiä ei saisi irtisanoa, vaan ekana potkittaisiin aina yksinäiset ihmiset. Että kannattaa ehkä tarkastella sitä omaa ikäluokkaa että kuka tätä paskaa yhteiskuntaan keksii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ict-knosultti eläkeiän kynnyksellä ja näen työssäni monenlaista työpaikkaa ja olen vaihtanut työpaikkaa vielä 50-vuotispäiväni jälkeenkin kahdesti. Tunnen siis aika laajalti erilaisia työpaikkoja, mutta kaikissa niissä nuoretkin ovat normaalilla toistaiseksi voimassaolevalla työsopimuksella.
Joten, minusta koko ap:n pätkä- ja silpputöihin perustuva purkaus on puppua.
Sekin kohta jossa sanotaan että nuorten vanhemmista ei ole apua lastenhoidossa koska nämä asuvat kaukana maalla. Se oli edeltävä, nyt eläköitynyt ja työelämää lopetteleva sukupolvi, joka muutti kaupunkeihin ja vanhemmat jäivät kauas maalle. Nuorten aikuisten vanhemmat asuvat samassa kaupungissa. Perintöäkään nämä iäkkäät eivät saaneet juuri muuta kuin arvottoman mummonmökin jonka jakavat runsaslukuisen sisarjoukkonsa kanssa. Nuoret ovat ainoita lapsia ja perivät aikanaan yksin vanhempansa.
Minä jouduin muuttamaan töiden perässä ensin opiskelemaan, kun pikkukunnassa ei ollut jatko-opintomahdollisuutta. Sitten töiden perässä pk-seudulle, jossa töitä oli. Vanhemmat jäivät liki 500 km päähän kotiseudulle. Eivät he sieltä tule hoitamaan lapsia, jos niitä joskus uskallan edes yrittää hankkia. En myöskään ole ainoa lapsi, vaan jaan mahdollisen perinnön sisarusten kanssa. -vm.88
Itse olen muuttanut opiskelujen ja töiden takia 9 kertaa. Olen niin onnellisessa tilanteessa, että vaikka vanhempani asuvat 300 kilometrin päässä he tulevat hoitamaan lapsia, kunhan ilmoitan ajoissa tarpeesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yyteet tuli ja tuoreimpana tulokkaana sain kenkää. Konkarit jäi. Sen jälkeen vain pätkätöitä ja tuntitöitä. Ihan paskaa. Suomessa ei ole minulle mitään. Nyt järjestelen asioita ja muutan ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Olen Pirjoirmeli ikäluokkaa, ja en varmasti jää työstäni pois antaakseni paikkani jollekin nuoremmalle.
Olen ikäni tehnyt töitä, kouluttautunut tarpeen vaatiessa lisää, tehnyt työni hyvin ja selviydyn kaikesta jopa paremmin kuin nuoret.
Totta kai omaisuutta on karttunut enemmän kuin aloittajalle, mutta olenhan jo urani loppuvaiheessa. ! Ei minullakaan nuorena aloittelijana tietenkään ollut kaikkea kuten eläkeikää lähestyvillä!
Näillä nuorilla pitäisi näköjään jo heti työuran alussa olla saman verran omaisuutta kuin yli 30-vuotta töitä tehneellä. Miten voi aivotoiminta olla jo noin hämärää, ja vasta työuran alussa!! Miten voi olla noin kateellista ja katkeraa porukkaa !! Onneksi ei omalla työpaikallani!
No tämähän on ajan henki että jokainen uhriutuu vuoronperään ja valittaa elämänsä kovuutta ja verotuksen vääryyttä ja mitä ikinä. Koskaan ei ole niinkuin pitäisi tai ainakaan se kuoro ei vauvassa laula 🙂
Itse olen lähes 50 kymppinen matalapalkkainen ja perheetön vakityössä. Lapset jätin tekemättä osin huonon palkan ja surkean miesonnen takia. Nyt en ole ihan köyhä kuten ehkä joku lapsellinen kollegani, mutta toki mietin millainen sisältö yksikin lapsi on työn vastapainona. Mun arvostukseni yksinhuoltajia ja yleensäkin (pienituloisia) perheellisiä kohtaan on korkealla. On uskallettu. Ehkä pääsemme vielä näkemään ajan jossa henkiset arvot saavat lisää näkyvyyttä ja arvostusta (enkä puhu nyt new agesta).
Olet aika nopsaan nelissäkymmenissä. Se sitkeä paskaduunarius voi olla voitto sekin. Olen harkinnut paljonkin alanvaihtoa, mutta olen selvästi niin mukavaan tottunut että sekä ajatus pätkistä että vuorotyöstä tökkii.
C est la vie. Elämä menee niinkuin se menee. Se ei ihan aina mene ruksi ruutuun-tyylillä. Sitä nää nuoremmat bucket list-tyypit ei vielä pysty ymmärtämään. Ja se some-huttu kannattaa työntää oikeasti jo pois silmistä, jos elämästä aikoo joskus nauttiakin. Sieltä ne elämänlaadun todelliset mittarit ei nimittäin löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5. Vuosikymmenten aikana vakitöissä ollut Pirjo-Irmeli on kartuttanut hyvin omaisuutta. Omakotitalo on velaton, lapset ovat jo aikuisia ja omillaan. Omilta vanhemmilta tuli perittyä kesämökki ja useampi kymppitonni rahaa. Eläessään vanhemmat auttoivat Pirjo-Irmeliä lastenhoidossa. Stina-Susanna asuu vuokralla, kun omaa kotia ei ole varaa pätkätyöläisenä ostaa eikä edes tiedä, onko kotikaupungissa tulevaisuudessa töitä vai täytyykö muuttaa muualle. Lastenhoitoapua ei Stina-Susannalle olisi perheellistyessä juuri luvassa, sillä töiden perässä pk-seudulle muuttaneen Stina-Susannan vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Perintöä ei ole tulossa muutamaan vuosikymmeneen ja sitäkään ei ole paljon, jos Stina-Susannan vanhemmat joutuvat käyttämään rahansa terveydenhoitoon ja hoivakotimaksuihin. Stina-Susanna ei tutkitusti tule saavuttamaan samanlaista elintasoa kuin edellinen sukupolvi.
6. Jos työpaikalla käydään yyteet, on Stina-Susanna tuoreena työntekijänä tulilinjalla. Ei ole väliä, onko Stina-Susanna työpaikan tehokkaimpia työntekijöitä, sillä hän on tullut viimeisten joukossa taloon. Hoetaan, kuinka Stina-Susanna kyllä löytää nuorena aikuisena uuden työpaikan, toisin kuin Pirjo-Irmeli, jos hänen täytyisi lähteä. Pirjo-Irmeli halutaan pitää töissä, koska "ei tuossa iässä enää uutta paikkaa saa ja kyllä Pirjo-Irmeli teki hyvää tulosta 80-luvulla, niin kyllä pitää nyt töissä hänet pitää". Kukaan ei ota huomioon, että Pirjo-Irmeli on työvuosikymmeninä kerännyt säästöjä ja elämä on velatonta, mutta Stina-Susannalla tähän ei ole ollut mahdollisuutta.
7. Stina-Susanna saa kuunnella, kuinka "kyllä ahkerat työntekijät vakipaikan saa", "sukupolvesi on itsekäs, kyllä pitäisi osallistua synnytystalkoisiin ja tehdä uusia veronmaksajia" jne.
Kyllä työelämä on nuorille aikuisille jotain ihan toista kuin vanhemmille ihmisille.
Ap
Hyviä,pointteja on aloituksessasi. En kuitenkaan laittaisi tätä touhua Pirjo-Irmelin syyksi, hän on työpaikalla pelinappula siinä missä muutkin. Kaikki eivät menetä terveyttään ja työtehoaan iän myötä, se on yksilöllistä. Yhtä hyvin voisi sanoa että miksi vakinaistettaisiin nuori Stina-Susanna kun hän lähtee seuraavaksi 6 vuodeksi äitiysvapaille. Se on totta että nykyinen työelämä on hanurista. Aina vaan vähemmällä porukalla tehdään työt ja oletetaan ihmisten tekevän työtä huonommilla ehdoilla ja palkalla. Se johtuu myös sijoittajien ja osakkeenomistajien ahneudesta nykyään. Meidän työpaikalla heitettiin kyllä ulos vanhemmat. Ei sekään ole kivaa kun jäät työttömäksi 55v. Työikää on 10v jäljellä eikä enää mihinkään pääse jos ei ole suhteita. Kaikki eivät ole myöskään vaurastuneet, pienipalkkaiset yksinäiset ihmiset joutuvat tuossa tilanteessa kunnon köyhyysloukkuun kun eläkeikä koittaa.
Se teidän kuuskymppisten etujärjestö SAK:han ajaa sitä, että perheellisiä ei saisi irtisanoa, vaan ekana potkittaisiin aina yksinäiset ihmiset. Että kannattaa ehkä tarkastella sitä omaa ikäluokkaa että kuka tätä paskaa yhteiskuntaan keksii.
Ihanaa, nyt yksinäisten ihmisten työllistyminen helpottuu, kun perheellisen palkkaaminen on isompi riski, kun vaikeampi päästä eroon. Ja ihanan s-puolineutraalia, perhe kun ei katso sukupuolta. Otetaan ilo irti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5. Vuosikymmenten aikana vakitöissä ollut Pirjo-Irmeli on kartuttanut hyvin omaisuutta. Omakotitalo on velaton, lapset ovat jo aikuisia ja omillaan. Omilta vanhemmilta tuli perittyä kesämökki ja useampi kymppitonni rahaa. Eläessään vanhemmat auttoivat Pirjo-Irmeliä lastenhoidossa. Stina-Susanna asuu vuokralla, kun omaa kotia ei ole varaa pätkätyöläisenä ostaa eikä edes tiedä, onko kotikaupungissa tulevaisuudessa töitä vai täytyykö muuttaa muualle. Lastenhoitoapua ei Stina-Susannalle olisi perheellistyessä juuri luvassa, sillä töiden perässä pk-seudulle muuttaneen Stina-Susannan vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Perintöä ei ole tulossa muutamaan vuosikymmeneen ja sitäkään ei ole paljon, jos Stina-Susannan vanhemmat joutuvat käyttämään rahansa terveydenhoitoon ja hoivakotimaksuihin. Stina-Susanna ei tutkitusti tule saavuttamaan samanlaista elintasoa kuin edellinen sukupolvi.
6. Jos työpaikalla käydään yyteet, on Stina-Susanna tuoreena työntekijänä tulilinjalla. Ei ole väliä, onko Stina-Susanna työpaikan tehokkaimpia työntekijöitä, sillä hän on tullut viimeisten joukossa taloon. Hoetaan, kuinka Stina-Susanna kyllä löytää nuorena aikuisena uuden työpaikan, toisin kuin Pirjo-Irmeli, jos hänen täytyisi lähteä. Pirjo-Irmeli halutaan pitää töissä, koska "ei tuossa iässä enää uutta paikkaa saa ja kyllä Pirjo-Irmeli teki hyvää tulosta 80-luvulla, niin kyllä pitää nyt töissä hänet pitää". Kukaan ei ota huomioon, että Pirjo-Irmeli on työvuosikymmeninä kerännyt säästöjä ja elämä on velatonta, mutta Stina-Susannalla tähän ei ole ollut mahdollisuutta.
7. Stina-Susanna saa kuunnella, kuinka "kyllä ahkerat työntekijät vakipaikan saa", "sukupolvesi on itsekäs, kyllä pitäisi osallistua synnytystalkoisiin ja tehdä uusia veronmaksajia" jne.
Kyllä työelämä on nuorille aikuisille jotain ihan toista kuin vanhemmille ihmisille.
Ap
Hyviä,pointteja on aloituksessasi. En kuitenkaan laittaisi tätä touhua Pirjo-Irmelin syyksi, hän on työpaikalla pelinappula siinä missä muutkin. Kaikki eivät menetä terveyttään ja työtehoaan iän myötä, se on yksilöllistä. Yhtä hyvin voisi sanoa että miksi vakinaistettaisiin nuori Stina-Susanna kun hän lähtee seuraavaksi 6 vuodeksi äitiysvapaille. Se on totta että nykyinen työelämä on hanurista. Aina vaan vähemmällä porukalla tehdään työt ja oletetaan ihmisten tekevän työtä huonommilla ehdoilla ja palkalla. Se johtuu myös sijoittajien ja osakkeenomistajien ahneudesta nykyään. Meidän työpaikalla heitettiin kyllä ulos vanhemmat. Ei sekään ole kivaa kun jäät työttömäksi 55v. Työikää on 10v jäljellä eikä enää mihinkään pääse jos ei ole suhteita. Kaikki eivät ole myöskään vaurastuneet, pienipalkkaiset yksinäiset ihmiset joutuvat tuossa tilanteessa kunnon köyhyysloukkuun kun eläkeikä koittaa.
Kannattaa tosiaan muistaa, että sinne köyhyyteen voi pudota periaatteessa koska vaan. Siis hyvin moni. No jos ei köyhyyteen, niin ulos ja pienille tuloille.
Iästä riippumatta ne tukiverkot ja ns muu elämä olisi hyvä olla olemassa. Tätä vasten esim se lapsikaan ei ole niin hoopo juttu.
Yksinäinen elämä työstä riippumatta on hyvin monen taakka. Se mädättää suomalaisten elämänlaatua yhä enemmän. Ja tämä lokeroimistendenssi ei todellakaan edistä keskinäistä yhteistyötä tai solidaarisuutta. Kadehtimisen kulttuuri. Muutama viosikymmen ei oikeasti tee ihmisistä alienejä toisilleen. Molemmilla on annettavaa ja saatavaa. Voi kun tämä näkyisi täälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Samoja fiiliksiä. Miksi se vanhempi työkaveri ansaitsee pitää työpaikkansa, jos työteho on heikompi ja elämän isot hankinnat on tehty? Paljon enemmän se nuori työntekijä tarvitsee niitä rahoja ja työkokemusta.
Tämä. Tätä mieltä olen myös monista alanvaihtajista (en heistä, jotka vaihtavat alaa, koska töitä ei ole). Omalla alallani on tavallista, että ensin on tehty työuraa toistakymmentä vuotta jollakin rahakkaalla alalla ja sitten kaivataan elämään vähän syvempää merkitystä. Töitä siis olisi rahakkaalla alalla riittänyt, mutta sen paineet/stressi/pinnallisuus ei pitkän päälle napannut. Sori, mutta koen, että nuo alanvaihtajat ovat jo kerran mahdollisuutensa saaneet - he ovat saaneet vakipaikat, asuntolainat ja lapset. Nyt +40 vuotiaina he hamuavat samoja työpaikkoja päälle parikymppisten kanssa. Antaisivat nuorempien tavoitella nyt niitä elämänsä ensimmäisiä vakipaikkoja, jotta voisi saada asuntolainan ja lapset.
Jos mietin omien vanhempieni elämää niin ei ole kyllä helppoa ollut heilläkään. Siinä mielessä näin, koska ovat pieni palkkaisissa töissä. Isäni on nyt saanut pitää työnsä aika pitkään ja tulee olemaan samassa paikassa eläkkeeseensä asti mikäli pieni firma missä on töissä pysyy pystyssä siihen asti. Tosin hänellä ei ole kyllä palkka noussut yhtään ja tekee edelleen sitä samaa aika raskastakin työtä todella matalalla palkalla. Hänellä ei myöskään siinä mielessä ole varaa valita työtään, koska koulutus puutteellinen ja niinpä on pitänyt ottaa se työ minkä on saanut. Kouluttautuminen jäi koska köyhä koti sekä piti mennä heti töihin ja toisaalta isäni ei oikein ole pärjännyt koulussa muutenkaan. Äitini opiskeli nuorempana vähän, mutta ala ei enää 2000-luvulla työllistänyt yhtään ja näin opiskeli lähihoitajaksi myöhemmin. Tosin oli jo kaupungissa "liian vanha" niihin töihin ja ei saanut kuin sijaisuuksia välillä. Muutti myöhemmin maaseudulle ja on ollut töissä koko ajan, koska siellä on pulaa. Tosin työpaikka välillä vaihtunut ja ei ole vieläkään täysin vakituinen. Samalla työ alkaa olemaan rankkaa ja on nyt viimeisessä paikassa välillä vaikeuksissa, koska tämä kaikista raskain paikka fyysisesti ja ei meinaa paikat kestää. Tämä paikka kuitenkin ainoa mikä on lähellä ja yrittää jaksaa siellä.
Samalla meillä ei koskaan ole ollut rahallisesti helppoa ja talolainoista ei olla meinattu selvitä ja niitä ehkä sai aiemmin liiankin helposti. Olisi pitänyt elää vielä paljon tarkemmin, eikä tehdä mitään taloudellisia virheitä. Näistä ajoista on selvitty jotenkin, mutta todella lähellä on ollut täydellinen ulosotto. Eli se talokin olisi pitänyt jättää ostamatta. Nyt talo myyty, mutta rahaa ei siitä jäänyt käteen ja muuta omaisuutta ei ole. Autot vanhoja ja rahaa edelleen hyvin vähän. Itse olen sitten nuorempana saanut nyt kokea sen etten pääse töihin. Ehkä sekin vaikuttaa jos ei ole yhtään suhteita keneenkään ja sukulaisista yms mitään apua. Tosin tämä on varmaan vaikuttanut jo vanhempienikin ( varsinkin äidin) työllistymiseen. Aina olisi helpompaa jos olisi joku joka voisi suositella töihin. Toisaalta myönnän kyllä sen mitä ap kirjoittaa, mutta ehkä se on paljon kiinni perheen tulotasosta ja elämästä muutenkin. Jos on köyhästä kodista ( kuten molemmat vanhempani) niin elämä on ehkä ollut vaatimatonta ennenkin ja ei ole päässyt niin paljon rikastumaan elämänsä aikana. Itse kun en näe vanhempieni elämän olleen helppoa vaan köyhyyttä paljon ja työasiat olleet jo heillä vaikeita. Tietysti monilla voi olla toisin, mutta näin siis meillä.
Epist, niin se on. Omat vanhemmat jo hassanneet omilta vanhemmiltaan saamansa perinnöt ja käyttäneet rahat uusiin luksusautoihin. Sieltäkään en taida saada hiluakaan.
Täällä on moni kommentoinut, ettei ole Pirjo-Irmelin syy, että työelämä on ollut hänelle erilainen. Ei olekaan, vika on järjestelmässä, mutta kyllä Pirjo-Irmeli sitä myös hyödyntää:
1. Pirjo-Irmeli haluaa usein pysyä vakipaikassaan niin pitkään kuin voi, jotta saa ison eläkekertymän. Stina-Susannan näkökulmasta pahimmillaan Pirjo-Irmeli on työelämässä vielä ylimääräisiäkin vuosia, jotta saa superkarttumat. Pirjo-Irmelillä on kuitenkin jo valmiiksi velaton talo ja sukan varressa luultavasti rahaa, jos on elänyt vähänkään säästeliäästi. Pirjo-Irmelin käytös tuntuu itsekkäältä, sillä hän saa kerrytettyä mahdollisimman paljon rahaa itselleen, kun taas Stina-Susanna ei pääse kartuttamaan säästöjä ensiasuntoa ja lastenhankintaa varten. Pahimmillaan Stina-Susanna roikkuu firmassa pätkätöissä vuosia, jotta voisi tavoitella Pirjo-Irmelin paikkaa hänen jäädessään eläkkeelle. Edessä voi olla pettymys, kun paikkaa ei laitetakaan auki ja vuosien odotus oli turhaa. = Eikö Pirjo-Irmelillä ole ihan tarpeeksi rahaa jo valmiiksi? Stina-Susanna ei tule saamaan koskaan yhtä hyviä ansioita, mutta enemmän hän noita rahoja tarvitsisi.
2. Pirjo-Irmeli päivittelee, kuinka rankkaa Stina-Susannalla on, kun sukupolvensa edustajat ramppaavat psykologilla ja oireilevat henkisesti. Onko ihme, kun työelämä on pätkää, silppua ja erityisen raskasta? Lomaakaan ei pätkätöissä ole samaan malliin, joten miten Stina-Susanna lepää ja palautuu töiden rasituksesta? = Pirjo-Irmelillä on hyvät lomat, eikä tajua, ettei kaikilla ole samoin eikä työelämä ole nuoremmille yhtä reilu.
3. Pirjo-Irmeli jaksaa tehdä töitä 80 % työteholla aiempaan tasoonsa verrattuna. Stina-Susanna jaksaa painaa 100% tahtia, kuten Pirjo-Irmeli nuorempana. Silti Pirjo-Irmeli saa parempaa palkkaa lisineen, vaikka hän "tuottaa vähemmän/saa vähemmän aikaiseksi". Tätä ymmärretään työpaikalla, koska "eihän sitä vanhana pysty samaan tahtiin kuin nuorena". = Pirjo-Irmeli hyödyntää tätä ilomielin, tekee 80 % työpanosta ja nostaa 100 % palkkaa. Miksi Pirjo-Irmeli ei tekisi 80% työaikaa ja saisi 80 % palkkaa? Näin säästettäisiin kuluissa ja Stina-Susannan tai muun pätkäläisen vakinaistamisesta tulisi hieman todennäköisempää.
4. Taloon tulee yt:t. Pirjo-Irmelillä olisi jäljellä 3 vuotta työuraa, Stina-Susannalla yli 30 vuotta. Pirjo-Irmeli ei halua lähteä talosta vapaaehtoisesti, koska haluaa kerryttää eläkettä. Talot ja muut on maksettu, mutta kyllä kunnon eläke Pirjo-Irmelille kuuluu ja työuran päättäminen tällä tavalla olisi noloa ja nöyryyttävää. Stina-Susannalla edessä olisi taas uuden pätkän etsiminen ja epävarmuus, löytääkö vakituista paikkaa. Stina-Susanna miettii, miksi Pirjo-Irmeli ei jäisi pois työelämästä. Talous on kunnossa ja jäisi aikaa lapsenlapsillekin. = Pirjo-Irmeliä tämä vaihtoehto ei kiinnosta, sillä hän haluaa kerryttää eläkettä loppuun asti.
Eivät välttämättä hirmuisesti nosta sitä palkkaa..