Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nuorena aikuisena työelämässä vs. vanhemmat ihmiset työelämässä - epäreilua
14.07.2020 |
Nuorena aikuisena työelämä ei kohtele reilusti vanhempiin työkavereihin verrattuna, joten työelämä ärsyttää monesta syystä:
1. Vakituisen työpaikan saaminen on kiven alla. Vakituisissa pesteissä ovat ne, jotka ovat vakipaikan saaneet jopa vuosikymmeniä sitten. Nuoret aikuiset saavat tyytyä pätkätöihin, projekteihin jne. Itseään saa jatkuvasti kehittää ja kouluttaa, jotta pysyy "haluttavana työntekijänä". Pirjo-Irmeli sen sijaan nauttii vakipaikastaan eikä tarvetta suuremmalle kouluttautumiselle ole, "koska minulla on jo vakipaikka". Pirjo-Irmeliltä vapautuu vakipaikka hänen jäädessään eläkkeelle muutaman vuoden päästä, paikka lakkautetaan eikä Stina-Susanna 30 v saa vakipaikkaa, vaikka olisi ollut firmassa pätkätöissä vuosia. Stina-Susanna voi miettiä, jääkö firmaan pätkätöihin vai muuttaako 150 km päähän uuteen pätkätyöpaikkaan, josta voisi saada myöhemmin vakipaikan. Ehkä.
2. Pirjo-Irmeli on saanut olla vakipaikassa parhaimmillaan +30 vuotta. Sinä aikana Pirjo-Irmelin on ollut helppo jäädä äitiyslomalle, hoitovapaalle, vuorotteluvapaalle jne. Stina-Susannalla ei moisia iloja ole. Perhettä ei uskalla perustaa, kun ei ole työpaikkaa johon palata. Vuorotteluvapaan ehdot ovat kiristyneet, joten Stina-Susanna voi vaan haaveilla sapattivapaasta keski-ikäisenä. Stina-Susanna lykkää pahimmillaan omia vapaa-ajan haaveitaan, koska työelämä ei mahdollista niitä. Ei voi varata matkaa seuraavalle kesälle, kun saattaa joutua silloin töihin eikä lomaa ole.
3. Stina-Susanna on tehnyt pätkää toisensa perään ja pahimmillaan on mennyt vuosia ilman kunnon kesälomia. Työsuhteen vaihtuessa kesken vuoden on Stina-Susanna saanut viettää muutaman viikon "kesälomaa" marraskuussa. Stina-Susanna saa pätkätyöläisenä huonoimmat työvuorot, koska "se nyt vaan kuuluu sijaisten elämään". Sillä aikaa Pirjo-Irmeli on kartuttanut mahdollisimman pitkät lomakertymät ja lomailee vuoden aikana toista kuukautta. Pirjo-Irmeli nauttii kunnon kesälomasta sekä useamman viikon vuoden mittaan. Stina-Susanna saa tästä haaveilla, sillä pitkäaikaisen työntekijän lomakertymä jää haaveeksi.
4. Pirjo-Irmeli on saanut kerryttää vuosikymmenten aikana samassa työpaikassa hyvät ikälisät, palkanlisät sekä nostaa yleensä suurinta mahdollisinta palkkaa, mitä voi. Stina-Susanna saa vain haaveilla moisesta. Työpaikkojen vaihtuessa monet kertymät alkavat alusta, kun työnantaja aloittaa pienemmällä palkalla "koska tulit vasta meille töihin ja palkka nousee, kun olet ollut meidän firmassa pidempään". Pirjo-Irmelin työteho ei viimeisten työvuosien aikana ole enää yhtä hyvä kuin nuorempana, pitkäaikaissairaudet kuormittavat työtehoa ja työterveyshuollosta koituu kuluja, kun Pirjo-Irmeli käy siellä säännöllisesti. Stina-Susannalla ei nuorena aikuisena sairauksia ole ja työteho on hänellä hyvä ja nuorena jaksaa. Stina-Susanna tekisi työn tehokkaammin ja tekisi nuorena enemmän tulosta kuin Pirjo-Irmeli, mutta vanhempana työntekijänä Pirjo-Irmeli käärii työkokemusvuosien myötä enemmän rahaa.
Kommentit (374)
Minun alalla on yt:t joka vuosi, kyllä niissä lähtee Pirjo-Irmelit ja nuoremmatkin, jos ei tee töitään hyvin. Jos Pirjo-Irmelin palkka on noussut 30 vuoden työuralla niin hyvinkin voi olla että se on juuri hän joka saa mennä ja pidetään ne pienempi palkkaiset.
Olen itse nyt 40. Vakituisen paikan saaminen oli vaikeaa minullekin. Ensin pätkätöitä, sitten hyppäys vuokratyöntekijäksi, jota kautta irtosi määräaikaisuus ja lopulta se vakituinen paikka. En silti koe olevani mitenkään turvassa, sillä kuten sanoin, yt:t ovat joka vuosi. Ei kenelläkään ole tänä päivänä sellaista tehtävää, että voisi kuvitella töiden jatkuvan ikuisesti.
Joku jo yllä sanoikin että on hyvä muistaa ettei pätkätyöt ole Pirjo-Irmelin syytä. Lisäksi omalla alallani ei ole tuollaista jatkuvaa pätkätyötä vaan joko on tarjolla suoraan vakituinen paikka tai määräaikaisuus jolle on aina peruste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, onhan nuo Pirjo-Irmelitkin ollet joskus samassa tilanteessa. Tämä kuvastaa näitä nykyajan nuoria, KAIKKI HETI MULLE, HALLUU HALUU, MIKS MUTKUN MIKS.
Ensin kasvakaa aikuiseksi....
Paras oli keskustelu jossa 30 kymppiset pari-kolme vuotta työelämässä opintojen jälkeen olleet uhriutui maksaneensa suurten ikäluokkien eläkkeet... :-)
Eivät todellakaan ole olleet samassa tilanteessa. Pirjojen nuoruudessa ei tunnettu nykyisenkaltaisia pätkätöitä, ja hyvin vähäiselläkin koulutuksella on voinut parikymppisenä päästä ihan hyviin vakitöihin. Ihme ettei tätä voi myöntää.
Vierailija kirjoitti:
Unohdit mainita sen, että vakipaikan saatuaan Stina-Susanna saikuttaa usein, koska ei kestä nykyajan työelämän vaatimuksia. Ja sitten alkavatkin äityislomat ja hoitovapaat (jotka olivat muuten huomattavasti lyhyempiä silloin kun Pirjo-Irmeli hankki lapsensa).
Tämä! Kolmekymppinen nainen (oikeastaan nainen alle 40v) on aina riski palkattavaksi, koska saattaa hankkia lapsia. Nykyisin työnantajan onneksi ehtoja on kiristetty, eikä kukaan voi roikkua vuosikymmentolkulla vanhempainvapailla.
Työkaverini kertoivat, kuinka aiempi lainsäädäntö oli näissä todella rento. Eräs aikoinaan taloon tullut henkilö oli yli 15 vuotta (!!) erilaisilla vanhempainvapailla ja äitiyslomilla. Hän kävi kääntymässä työpaikalla kaksi lyhyttä pätkää noiden vapaiden välissä. Samalla tämä nainen piti vakipaikkaansa varattuna ja häntä sijaistaneet naiset eivät saaneet itselleen vakipaikkaa. Lopulta vanhempainvapaaputkensa jälkeen nainen lähti muualle töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän sukupolvi lopulta perii kuitenkin kaikki edellisen sukupolven keräämät omaisuudet...
Eikä peri!
1) "Minä olen omaisuuteni hankkinut ja sen myös itse käytän". Nämä eläkeläiset matkustelevat, ostavat palveluita, tavaroita ja syövät ulkona. Raha halutaan käyttää elinvuosina hummailuun. Mikään ei tätä estä ja tähän heillä on oikeus. Nämä eläkeläiset myös elävät luultavasti vanhemmiksi kuin edelliset sukupolvet, joten heillä on aikaakin käyttää rahojaan.
2) Suomen taloustilanne muuttuu, kun hoidettavia ikäihmisiä on niin paljon. Se Pirjo-Irmeli ei todennäköisesti saa v. 2035 samanlaista terveydenhuoltoa kuin tänä päivänä saisi. Pirjo-Irmeli saisi maksaa omasta pussistaan kalliit yksityiset hoivakodit ja lääkärit. Onhan näitä diilejä jo nyt, missä vanhus saa hoitoa ja vastineeksi firma perii vanhuksen asunnon.
3) Oletko varma, että tulevaisuudessa on tarjolla eläkettä ja tukia siinä missä nykyisin on? Voi olla, että se Pirjo-Irmeli joutuu elämään säästöillään tai tukemaan niillä eläessään läheisiään, jotta nämä tulisivat edes joten kuten toimeen.
En siis vannoisi, että perintöä on tulossa.
Nyt kaikki Pirjo-Irmelit laittakaamme kaikki menemään,
ei hoivalaitoksille perintöjä!
Parempi lyhyt ja rikas elämä, kuin pitkä ja köyhä.
Tajuaakohan työnantajat jossain vaiheessa, ettei se kolmikymppinen nainen välttämättä hanki lapsia koskaan? Lapsettomuus lisääntyy jatkuvasti ja monet eivät halua lapsia lainkaan. Vai voiko työnantajalle viedä jonkun mahoustodistuksen tai todistuksen sterilisaatiosta, jotta voisi saada paikan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
5. Vuosikymmenten aikana vakitöissä ollut Pirjo-Irmeli on kartuttanut hyvin omaisuutta. Omakotitalo on velaton, lapset ovat jo aikuisia ja omillaan. Omilta vanhemmilta tuli perittyä kesämökki ja useampi kymppitonni rahaa. Eläessään vanhemmat auttoivat Pirjo-Irmeliä lastenhoidossa. Stina-Susanna asuu vuokralla, kun omaa kotia ei ole varaa pätkätyöläisenä ostaa eikä edes tiedä, onko kotikaupungissa tulevaisuudessa töitä vai täytyykö muuttaa muualle. Lastenhoitoapua ei Stina-Susannalle olisi perheellistyessä juuri luvassa, sillä töiden perässä pk-seudulle muuttaneen Stina-Susannan vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Perintöä ei ole tulossa muutamaan vuosikymmeneen ja sitäkään ei ole paljon, jos Stina-Susannan vanhemmat joutuvat käyttämään rahansa terveydenhoitoon ja hoivakotimaksuihin. Stina-Susanna ei tutkitusti tule saavuttamaan samanlaista elintasoa kuin edellinen sukupolvi.
6. Jos työpaikalla käydään yyteet, on Stina-Susanna tuoreena työntekijänä tulilinjalla. Ei ole väliä, onko Stina-Susanna työpaikan tehokkaimpia työntekijöitä, sillä hän on tullut viimeisten joukossa taloon. Hoetaan, kuinka Stina-Susanna kyllä löytää nuorena aikuisena uuden työpaikan, toisin kuin Pirjo-Irmeli, jos hänen täytyisi lähteä. Pirjo-Irmeli halutaan pitää töissä, koska "ei tuossa iässä enää uutta paikkaa saa ja kyllä Pirjo-Irmeli teki hyvää tulosta 80-luvulla, niin kyllä pitää nyt töissä hänet pitää". Kukaan ei ota huomioon, että Pirjo-Irmeli on työvuosikymmeninä kerännyt säästöjä ja elämä on velatonta, mutta Stina-Susannalla tähän ei ole ollut mahdollisuutta.
7. Stina-Susanna saa kuunnella, kuinka "kyllä ahkerat työntekijät vakipaikan saa", "sukupolvesi on itsekäs, kyllä pitäisi osallistua synnytystalkoisiin ja tehdä uusia veronmaksajia" jne.
Kyllä työelämä on nuorille aikuisille jotain ihan toista kuin vanhemmille ihmisille.
Ap
No Pirjo-Irmelinä voin sanoa etten ole osallistunut sen paremmin vanhan työelämän kuin uudemmankaan version jehittämiseen, olen ollut vain töissä täällä - ehkä kannattaisi yrittää järjestäytmistä ja jos eivät vanhat ammattiliitot toimi Sanna-Susannoiden etujen mukaisesti, ne ehkä pitää vallata tai perustaa ihan oma.
Tässä tapauksessa yliopisto varmaan luokitellaan julkishallinnoksi, jossa oma työnkuvani on muuttunut moneen kertaan, samoin kuin kaikkien muidenkin, joten kaiken laista on jouduttu opettelemaan, ja syksyllä taas uusi kokonaisuus edessä - sekä nuoremmat että vanhemmat työtoverini ovat kiinnostuneita osaamisensa kehittämisestä, eikä ainakaan minun töihini edes ole mitään erityistä koulutusta, joten nuoremmatkin sen joutuisivat ajan myötä opettelemaan niin kuin minäkin olen ajan myötä tehnyt ja verkostiutumaan muiden toimijoiden kanssa.
Yhtään koskaan en ole nuoremmilleni hurskatellut vakipaikoista tai lastenhankkimiseta, iloinnut vain kun joku on viimein vakinaistettu tai jos ja kun vauvan tulosta ilmoitetaan - me tiedostamme menettäneemme monia hyviä nuorempia tyyppejä kun vakinaistaminen etenee takkuisesti ja rekrytointikaan ei aina ole niin nopeaa ja tehokasta kuin voisi olla, ja sitä sitten joskus kokouksissa ja kahvilla harmitellaan porukalla.
Aikoinani olen tullut työhöni äitiys/vanhempainlomasijaisena, ja sellaisena olin aika monta vuotta ennen kuin vakipaikka aukesi - ja niin on auennut aina vähitellen monille nuoremmille kollegoilleni, jotkut pljon nuoremmat haluavat ensin jopa kerätä kokemusta vähän erilaisista pesteistä alalta ennen kuin alkavat etsiä vakinaista paikkaa, alan laaja-alaisempi ymmärryst on plussaa siinä vaiheessa kun ruvetaan niitä vakipaikkoja jakamaan - kun se toimenkuva on tosissaan kehittyväistä laatua.
Itse en ole ollenkaan niin hyveellinen kuitenkaan että olisin valmis edes teoriassa luopumaan omasta paikastani - naimattomana vanhempana ihmisenä joudun pitämään huolta itse itsestäni, ei sitä kukaan muukaan tee, ja siihen kuuluu myös sen eläkekertymän varmistäminen ettei joudu kovin monien tukien piiriin sitten eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, onhan nuo Pirjo-Irmelitkin ollet joskus samassa tilanteessa. Tämä kuvastaa näitä nykyajan nuoria, KAIKKI HETI MULLE, HALLUU HALUU, MIKS MUTKUN MIKS.
Ensin kasvakaa aikuiseksi....
Paras oli keskustelu jossa 30 kymppiset pari-kolme vuotta työelämässä opintojen jälkeen olleet uhriutui maksaneensa suurten ikäluokkien eläkkeet... :-)
Eivät todellakaan ole olleet samassa tilanteessa. Pirjojen nuoruudessa ei tunnettu nykyisenkaltaisia pätkätöitä, ja hyvin vähäiselläkin koulutuksella on voinut parikymppisenä päästä ihan hyviin vakitöihin. Ihme ettei tätä voi myöntää.
Paskaduunei ja hanttihommii mä ainaskaa koko ikääni tee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nelikymppinen ja nyt Pirjon asemassa. Tein ihan samoja pätkätöitä ensimmäisen 10v työurallani, niillä lainani maksoin. En ole vielä lähellä eläkettä mutta edut saavuttanut, tosin vuorotteluvapaata ei enää saa.
Näin se maailma vaan menee, nuorena kun rahaa tarvis sitä ei ole, vanhempana voi vähän höllätä. Mutta töitä on tehtävä oli sitten vakituinen tai sijainen.
Asuntolainaakaan ei saa nykyään, jos et ole töissä ja suurudessakin on kriteerit. Voisin tehdä pätkätöitä koko ikäni loppuun asti, kunhan saisin ensin sen asuntolainan! Suoraan sanoen sapettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nelikymppinen ja nyt Pirjon asemassa. Tein ihan samoja pätkätöitä ensimmäisen 10v työurallani, niillä lainani maksoin. En ole vielä lähellä eläkettä mutta edut saavuttanut, tosin vuorotteluvapaata ei enää saa.
Näin se maailma vaan menee, nuorena kun rahaa tarvis sitä ei ole, vanhempana voi vähän höllätä. Mutta töitä on tehtävä oli sitten vakituinen tai sijainen.Asuntolainaakaan ei saa nykyään, jos et ole töissä ja suurudessakin on kriteerit. Voisin tehdä pätkätöitä koko ikäni loppuun asti, kunhan saisin ensin sen asuntolainan! Suoraan sanoen sapettaa.
jokainen kykyjensä mukaan
jos ei lainaa saa, on ihan hyvä asua vuokralla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, se on juuri tätä. Näin 31-vuotiaana naisena suoraan sanottuna v*****aa puhe vauvakadosta ja synnytystalkoista samaan aikaan kun itse elää sijaisuuskierteessä ja joutuu jatkuvasti elämään epävarmuudessa, laskelmoin sitä missä vaiheessa uskallan ottaa riskin ja harkita perheen perustamista. Hyvä ammatti on opiskeltu ja työllistävä myös, mutta vakipaikat todella kiven alla. Kun valmistuin lukiosta 2008 monien alojen työllisyysnäkymät oli aika erilaiset kuin nyt. Tuntuu, että koko ajan täytyy myös todistella omaa osaamistaan ja kouluttautuakin pitäisi vielä lisää, jotta olisi paremmat mahdollisuudet siihen vakipaikkaan. Mutta sijaisena on koulutuksiin pääsykin vaikeampaa jollet pysty maksamaan kokonaan omasta pussista koulutusmaksuja. Olen tänä kesänä myös ensimmäistä kertaa koko aikuisikäni aikana pidemmällä kuin kahden viikon kesälomalla.
Entisessä työpaikassani työnantajaa sapetti, kun säännöllisesti määräaikaisissa pesteissä olleet ilmoittivat lähtevänsä toisen työnantajan palvelukseen. Onko ihme, kun pahimmillaan määräaikaisia pestejä ketjutettiin monta vuotta eikä tarjottu vakipaikkaa? :D
Milleniaalit ei työelämässä paljon muuta voi kuin olla mahdollisimman itsekkäitä ja ajatella omaa parastaan - sitähän ne työnantajatkin tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, se on juuri tätä. Näin 31-vuotiaana naisena suoraan sanottuna v*****aa puhe vauvakadosta ja synnytystalkoista samaan aikaan kun itse elää sijaisuuskierteessä ja joutuu jatkuvasti elämään epävarmuudessa, laskelmoin sitä missä vaiheessa uskallan ottaa riskin ja harkita perheen perustamista. Hyvä ammatti on opiskeltu ja työllistävä myös, mutta vakipaikat todella kiven alla. Kun valmistuin lukiosta 2008 monien alojen työllisyysnäkymät oli aika erilaiset kuin nyt. Tuntuu, että koko ajan täytyy myös todistella omaa osaamistaan ja kouluttautuakin pitäisi vielä lisää, jotta olisi paremmat mahdollisuudet siihen vakipaikkaan. Mutta sijaisena on koulutuksiin pääsykin vaikeampaa jollet pysty maksamaan kokonaan omasta pussista koulutusmaksuja. Olen tänä kesänä myös ensimmäistä kertaa koko aikuisikäni aikana pidemmällä kuin kahden viikon kesälomalla.
Unohdin jo tämän, että koulutukset saa maksaa omasta pussista! Näin myös meillä. Perusteluna se, että "Sinähän voit lähteä muuhun työpaikkaan, kun ensin olemme maksaneet koulutuksesi. Eli emme halua maksaa koulutusta, vaikka he hyödyttäisi sinua." Sitten vakipaikoissa olevat viisikymppiset käyvät huvikseen jotain "savenvalannan avulla itsetuntemuksen parantaminen työelämässä" -kursseja, koska kaikki kivat ja aidosti hyödylliset kurssit on jo käyty.
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiahan on, että työelämä on muuttunut ihan hirveäksi.
Meilläkin töissä osa porukkaa painaa duunia hikihatussa keski-ikäisenä kun taas osa ottaa rennosti.
Suosittelen kumminkin, että yrittäkää nuoret saada säästöön jotain. Kun talous on jotenkin kunnossa niin helpommin kestää takaiskut.
Mistä säästät kun maksat tuista opintolainan lyhennyksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Pirjo-Irmeli tuli töihin kauan sitten ja on koko työuransa ajan lisäkouluttautunut. Ensin hän oli yo-merkonomi, sitten tradenomi ja lopulta suoritti YAMK-tutkinnon. Ihan siinä työn ohessa. Näistä tosin ei Stina-Susanna tiedä mitään, hänellä kun ei ole aavistustakaan siitä, että myös aikuiset opiskelevat. Pirjo-Irmeli on tehnyt vuosia töitä, oppinut uutta ja opettanut puolisentusinaa Stina-Susannaakin työelämän saloihin välillä joustaen omista loma-ajoistaankin. Pirjo-Irmeli ei ole vastuussa siitä, mitä työnantaja hänen lähtönsä jälkeen tekee, koska työtehtäviään ei voi testamentata, ne työt omistaa työnantaja. Silti Stina-Susanna luulee, että Pirjo-Irmeli on vastuussa siitä, jos hänen työsuhteensa ei jatku.
2. Pirjo-Irmeli tuli töihin toimistoapulaiseksi ja on nyt asiantuntija. Sinä aikana hän on saanut 2 lasta ja huomannut, että äitiysloman ja vanhempainvapaan aikana ei kerrykään täyttä vuosilomaa ja eläkettä toisin kuin nykyisin. Vuorotteluvapaalle Pirjo-Irmeli ei voinut jäädä, koska ei löytynyt sopivaa työtöntä sijaiseksi. Siitäkään hän ei itse tehnyt päätöstä, vaikka Stina-Susanna niin luulee.
3. Pirjo-Irmeli ei ole luonut lomajärjestelmää eli ei ole hänen vikansa, että lomaa kertyy 6 vko verran, kun takana on 30 vuotta samassa työpaikassa. Stina-Susanna saa lomansa rahana eli hänen tilipussinsa on aina painavampi kuin muiden, mutta sitähän hän ei koskaan itse muista. Sen sijaan Stina-Susanna saa ihan itse valita jokaisen lomansa ajankohdan, mikä Pirjo-Irmelille on pelkkä unelma. Lomat on silloin, kun saadaan sijaisia eikä silloin, kun haluaa lomailla.
4. Ikälisiä ei ole maksettu enää vuosiin, mutta jostain syystä Stina-Susanna edelleen kuvittelee, että sellainen järjestelmä on olemassa. Työterveyskään ei ota kantaa kroonisiin sairauksiin, niitä ei siellä hoideta. Stina-Susanna sen sijaan käy työterveydessä tämän tästä masennuksen, unettomuuden ja stressin takia. Hänellä on ikäryhmälleen tyypillisiä mielenterveysongelmia.
5. Pirjo-Irmeli on tehnyt töitä 30 vuotta ja elänyt säästäväisesti. Hän ei ole talvilomaillut ulkomailla, vaan välttänyt tuhlaamista. Verkkoshoppailu ja elämysmatkailu eivät ole olleet hänen juttunsa, joten siksi hänellä ei ole enää velkaa.
6. Pirjo-Irmeli ei ole syyllinen siihen, että työnantaja pitää hänen osaamistaan Stina-Susannan osaamista olennaisempana. Työnantaja ajattelee julmasti vain rahaa ja Pirjo-Irmeli on työnantajan kannalta kokonaistaloudellisempi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Niin tutulta kuulostaa!
Kyllä minä rehellisesti sanottuna kadehdin omia 50-luvun lopulla syntyneitä vanhempiani, ai miksikö?
-vakityöpaikat parin vuoden pätkätöiden jälkeen alta kolmikymppisinä (minä olin tuossa iässä ollut vuosia pätkätöissä ilman toivoakaan vakipaikasta)
-ensimmäinen asunto ostettuna kolmekymppisenä, autot hankittu jo ennen sitä (asun vuokralla ja minulla on yli 20 vuotta vanha autonrämä, jonka ostin käytettynä)
-perhevapaat 90-luvun alussa lamavuosina, vaikka työpaikat eivät menneet lamassa alta (itse en uskalla perhettä pätkätyöläisenä perustaa ja mietin, ehdinkö tätä koskaan toteuttaa)
-molemmat saivat tehdä töitä vakipaikoissaan eläkeiän alkuun asti (minulla eläkeikä on varmaan joskus 70-vuotiaana, jos sinne asti elän/töitä on)
-iso omakotitalo on velaton, 2 perittyä kesämökkiä, metsää sekä paljon säästöjä (näistä saa vain haaveilla enkä välttämättä peri näitä veljeni kanssa, jos vanhempien omaisuus menee joskus 2040-luvulla terveydenhoitomaksuihin)
Vanhempani eivät tehneet työuraa missään rikkaissa hommissa, vaan olivat keskituloisia alle kolmen tonnin palkoillaan.
Noista säästöistä kannattais pikkuhiljaa antaa teille lapsille. Mutään kerta täältä ei saa mukaansa, ja niinku kirjotit niin todennäköaesti menee hoitomaksuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alanvaihtoa ehdottavat. Miten luulette onnistuvan, jos vaikka kolmevitosena/nelikymppisenä vaihtaisin alaa? Ensin menisi vuosia kouluttautumiseen pienten tukien voimin. Työelämään pyrkiessä ihmeteltäisiin, miksi olet alanvaihtaja ja nuoremmat paahtaisivat sinusta ohi. On myös aloja, joissa aikaisempi työura "väärällä alalla" ei ole plussaa vaan rasite.
Itse tein harvinaisen pitkän uran saman yrityksen palveluksessa. Olin 29-vuotias aloittaessani ja lopetin 49-vuotiaana. Välillä minut kyllä ulkoistettiin (olin IT-tuessa), mutta se ei itse työnkuvaan tai fyysiseen työpaikkaan vaikuttanut mitenkään.
Itse vaihdoin alaa 41 vuotiaana. Opiskelin uuden alan. Ja opiskelukavereissa oli paljon vanhempiakin, kaikki ovat saaneet alan töitä. Ei keski-ikäisenä ole liian vanha alanvaihtoon, ihan on itsestä kiinni.
Mietin joskus itsekin, olinko jumittunut liiaksi saman työn tekemiseen. Työurani päättyi kuitenkin sairaseläkkeeseen tuon mainitun pestin jälkeen, joten jossittelut saivat jäädä :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, onhan nuo Pirjo-Irmelitkin ollet joskus samassa tilanteessa. Tämä kuvastaa näitä nykyajan nuoria, KAIKKI HETI MULLE, HALLUU HALUU, MIKS MUTKUN MIKS.
Ensin kasvakaa aikuiseksi....
Paras oli keskustelu jossa 30 kymppiset pari-kolme vuotta työelämässä opintojen jälkeen olleet uhriutui maksaneensa suurten ikäluokkien eläkkeet... :-)
Eivät todellakaan ole olleet samassa tilanteessa. Pirjojen nuoruudessa ei tunnettu nykyisenkaltaisia pätkätöitä, ja hyvin vähäiselläkin koulutuksella on voinut parikymppisenä päästä ihan hyviin vakitöihin. Ihme ettei tätä voi myöntää.
Hei, sinä puhut nyt pirjoirmeleiden vanhemmista. Heillä oli noin, ei pirjoirmeleillä. 1980-luvulla ei töihin päässyt ilman alan ammattitutkintoa kuin pääkaupunkiseudulla, pohjoisessa ilman tutkintoa olevaa ei palkattu.
Tälläkin Pirjo-Irmelillä lapset alkavat olla kolmekymppisiä, joten sen ikäluokan ongelmat ovat tuttuja. 90-luvun lama opetti minulle, että kaikkea muuta lainaa kuin asuntolainaa on kartettava kuin ruttoa. Siksi mekin säästettiin lapsille opiskelurahat, joten he ovat voineet opiskella ilman lainaa. Tämä on toki vaatinut meiltä vanhemmilta uhrauksia.
Olen eri mieltä ap:n kanssa.
Olen pitkäaikaistyötön yliopistokoulutettu. En saa töitä enää mistään. En edes pääse työkkärin kursseille, jotka ovat omaa alaani. Olen hakenut 5 kertaa. En hae niille enää koskaan Olen liian vanha niillekin, vaikka 15 vuotta työikäää jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nelikymppinen ja nyt Pirjon asemassa. Tein ihan samoja pätkätöitä ensimmäisen 10v työurallani, niillä lainani maksoin. En ole vielä lähellä eläkettä mutta edut saavuttanut, tosin vuorotteluvapaata ei enää saa.
Näin se maailma vaan menee, nuorena kun rahaa tarvis sitä ei ole, vanhempana voi vähän höllätä. Mutta töitä on tehtävä oli sitten vakituinen tai sijainen.Asuntolainaakaan ei saa nykyään, jos et ole töissä ja suurudessakin on kriteerit. Voisin tehdä pätkätöitä koko ikäni loppuun asti, kunhan saisin ensin sen asuntolainan! Suoraan sanoen sapettaa.
jokainen kykyjensä mukaan
jos ei lainaa saa, on ihan hyvä asua vuokralla
Niinpä, jotkut nuoret hankkivat jopa useita sijoitusasuntoja, vaikka ei ole vakinaista työtä.
Sitten itse asuvat vuokralla kalliissa asunnoissa, ja maksattavat sijoitusasunnot vuokralaisillaan.
Mutta tähänhän tarvitaan PÄÄomaa (kirjaimellisesti + vertauksellisesti) ja innovatiivisuutta.
Miksi nykynuorten pitäisi menneen maailman opeilla vaurastua, eivät Pirjo-Irmelitkään esi-isiensä opeilla eläneet.
Alue: Aihe vapaa
Eikä peri!
1) "Minä olen omaisuuteni hankkinut ja sen myös itse käytän". Nämä eläkeläiset matkustelevat, ostavat palveluita, tavaroita ja syövät ulkona. Raha halutaan käyttää elinvuosina hummailuun. Mikään ei tätä estä ja tähän heillä on oikeus. Nämä eläkeläiset myös elävät luultavasti vanhemmiksi kuin edelliset sukupolvet, joten heillä on aikaakin käyttää rahojaan.
2) Suomen taloustilanne muuttuu, kun hoidettavia ikäihmisiä on niin paljon. Se Pirjo-Irmeli ei todennäköisesti saa v. 2035 samanlaista terveydenhuoltoa kuin tänä päivänä saisi. Pirjo-Irmeli saisi maksaa omasta pussistaan kalliit yksityiset hoivakodit ja lääkärit. Onhan näitä diilejä jo nyt, missä vanhus saa hoitoa ja vastineeksi firma perii vanhuksen asunnon.
3) Oletko varma, että tulevaisuudessa on tarjolla eläkettä ja tukia siinä missä nykyisin on? Voi olla, että se Pirjo-Irmeli joutuu elämään säästöillään tai tukemaan niillä eläessään läheisiään, jotta nämä tulisivat edes joten kuten toimeen.
En siis vannoisi, että perintöä on tulossa.