Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nuorena aikuisena työelämässä vs. vanhemmat ihmiset työelämässä - epäreilua
14.07.2020 |
Nuorena aikuisena työelämä ei kohtele reilusti vanhempiin työkavereihin verrattuna, joten työelämä ärsyttää monesta syystä:
1. Vakituisen työpaikan saaminen on kiven alla. Vakituisissa pesteissä ovat ne, jotka ovat vakipaikan saaneet jopa vuosikymmeniä sitten. Nuoret aikuiset saavat tyytyä pätkätöihin, projekteihin jne. Itseään saa jatkuvasti kehittää ja kouluttaa, jotta pysyy "haluttavana työntekijänä". Pirjo-Irmeli sen sijaan nauttii vakipaikastaan eikä tarvetta suuremmalle kouluttautumiselle ole, "koska minulla on jo vakipaikka". Pirjo-Irmeliltä vapautuu vakipaikka hänen jäädessään eläkkeelle muutaman vuoden päästä, paikka lakkautetaan eikä Stina-Susanna 30 v saa vakipaikkaa, vaikka olisi ollut firmassa pätkätöissä vuosia. Stina-Susanna voi miettiä, jääkö firmaan pätkätöihin vai muuttaako 150 km päähän uuteen pätkätyöpaikkaan, josta voisi saada myöhemmin vakipaikan. Ehkä.
2. Pirjo-Irmeli on saanut olla vakipaikassa parhaimmillaan +30 vuotta. Sinä aikana Pirjo-Irmelin on ollut helppo jäädä äitiyslomalle, hoitovapaalle, vuorotteluvapaalle jne. Stina-Susannalla ei moisia iloja ole. Perhettä ei uskalla perustaa, kun ei ole työpaikkaa johon palata. Vuorotteluvapaan ehdot ovat kiristyneet, joten Stina-Susanna voi vaan haaveilla sapattivapaasta keski-ikäisenä. Stina-Susanna lykkää pahimmillaan omia vapaa-ajan haaveitaan, koska työelämä ei mahdollista niitä. Ei voi varata matkaa seuraavalle kesälle, kun saattaa joutua silloin töihin eikä lomaa ole.
3. Stina-Susanna on tehnyt pätkää toisensa perään ja pahimmillaan on mennyt vuosia ilman kunnon kesälomia. Työsuhteen vaihtuessa kesken vuoden on Stina-Susanna saanut viettää muutaman viikon "kesälomaa" marraskuussa. Stina-Susanna saa pätkätyöläisenä huonoimmat työvuorot, koska "se nyt vaan kuuluu sijaisten elämään". Sillä aikaa Pirjo-Irmeli on kartuttanut mahdollisimman pitkät lomakertymät ja lomailee vuoden aikana toista kuukautta. Pirjo-Irmeli nauttii kunnon kesälomasta sekä useamman viikon vuoden mittaan. Stina-Susanna saa tästä haaveilla, sillä pitkäaikaisen työntekijän lomakertymä jää haaveeksi.
4. Pirjo-Irmeli on saanut kerryttää vuosikymmenten aikana samassa työpaikassa hyvät ikälisät, palkanlisät sekä nostaa yleensä suurinta mahdollisinta palkkaa, mitä voi. Stina-Susanna saa vain haaveilla moisesta. Työpaikkojen vaihtuessa monet kertymät alkavat alusta, kun työnantaja aloittaa pienemmällä palkalla "koska tulit vasta meille töihin ja palkka nousee, kun olet ollut meidän firmassa pidempään". Pirjo-Irmelin työteho ei viimeisten työvuosien aikana ole enää yhtä hyvä kuin nuorempana, pitkäaikaissairaudet kuormittavat työtehoa ja työterveyshuollosta koituu kuluja, kun Pirjo-Irmeli käy siellä säännöllisesti. Stina-Susannalla ei nuorena aikuisena sairauksia ole ja työteho on hänellä hyvä ja nuorena jaksaa. Stina-Susanna tekisi työn tehokkaammin ja tekisi nuorena enemmän tulosta kuin Pirjo-Irmeli, mutta vanhempana työntekijänä Pirjo-Irmeli käärii työkokemusvuosien myötä enemmän rahaa.
Kommentit (374)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap, loistava kirjoitus!
Nyt vaan odotellaan Pirjo-Irmeleiden joukkouhriutumista, kun olihan sentään lapsuudessa vaan kansakoulu ja sit oli ysikytluvun lama ja kaikkea.
90-luvun lama oli iso, mutta kesti lopulta muutaman vuoden. Nykysukupolvi on saanut kokea 2008 alkaneen laman, jonka jälkeen talous ei ole kunnolla noussut kertaakaan.
Paljon työntekijöitä sai kokea 90-luvun laman täysimääräisenä ja ne samat henkilöt kävi läpi myös vuoden 2008 ja sen jälkeiset tapahtumat. Hassua, että edes kuvittelet, miten yhden laman kokemalla olisi välttynyt seuraavalta.
Tarja jäi työttömäksi 90-luvun laman alussa ja oli 3 vuotta työtön. 2000-luvun alussa talous nousi kohisten, Tarja sai hankittua asunnon ja elämä hymyili. 2008 lama alkoi uudestaan, mutta Tarja oli jo saanut asunnon hankittua, tehtyä toistakymmentä vuotta töitä ysärilaman jälkeen ja rahaa on jäänyt hieman sukanvarteenkin. Työpaikka meni, mutta töitä on kuitenkin löytynyt eri paikoista myöhempinä vuosina. 2010 valmistunut Anna ei ole saanut jalkaa työelämän oven väliin, koska ensin ei löytynyt kesätöitä ja Annaa ei palkata "koska pitäisi olla ennestään työkokemusta". Kumpi tässä on paremmassa asemassa, kaksi lamaa kokenut Tarja vai Anna?
Tarjalla olikin hyvä palkka, kun sai kahdeksassa vuodessa maksettua asuntolainansa. Olikohan Tarjalla perintöjä tai kenties työssäkäyvä puoliso, jonka kanssa osti asuntonsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla alallani nämä vakiviroissa olevat Pirjo-Irmelit ovat vielä joskus ikäviä työkavereita. Eivät halua kouluttautua työn ohessa, koska "työelämää on niin vähän jäljellä/uusi koulutus on turhaa hapatusta" jne. Usein nämä Pirjo-Irmelit vielä valittavat, kuinka kyllä heillä on paras osaaminen ja eniten kokemusta, eikä nämä nykynuoret uusine koulutuksineen aidosti ymmärrä työtä. Toki on aloja, joilla pitkä kokemus on oikeasti etu, mutta sitten on myös aloja, joissa muutosta tarvitaan. Monista asioista tiedetään nyt paljon enemmän kuin 80-luvulla ja on ihan syytäkin muuttua, kouluttautua ja kehittyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap, loistava kirjoitus!
Nyt vaan odotellaan Pirjo-Irmeleiden joukkouhriutumista, kun olihan sentään lapsuudessa vaan kansakoulu ja sit oli ysikytluvun lama ja kaikkea.
90-luvun lama oli iso, mutta kesti lopulta muutaman vuoden. Nykysukupolvi on saanut kokea 2008 alkaneen laman, jonka jälkeen talous ei ole kunnolla noussut kertaakaan.
Paljon työntekijöitä sai kokea 90-luvun laman täysimääräisenä ja ne samat henkilöt kävi läpi myös vuoden 2008 ja sen jälkeiset tapahtumat. Hassua, että edes kuvittelet, miten yhden laman kokemalla olisi välttynyt seuraavalta.
Tarja jäi työttömäksi 90-luvun laman alussa ja oli 3 vuotta työtön. 2000-luvun alussa talous nousi kohisten, Tarja sai hankittua asunnon ja elämä hymyili. 2008 lama alkoi uudestaan, mutta Tarja oli jo saanut asunnon hankittua, tehtyä toistakymmentä vuotta töitä ysärilaman jälkeen ja rahaa on jäänyt hieman sukanvarteenkin. Työpaikka meni, mutta töitä on kuitenkin löytynyt eri paikoista myöhempinä vuosina. 2010 valmistunut Anna ei ole saanut jalkaa työelämän oven väliin, koska ensin ei löytynyt kesätöitä ja Annaa ei palkata "koska pitäisi olla ennestään työkokemusta". Kumpi tässä on paremmassa asemassa, kaksi lamaa kokenut Tarja vai Anna?
Tarjalla olikin hyvä palkka, kun sai kahdeksassa vuodessa maksettua asuntolainansa. Olikohan Tarjalla perintöjä tai kenties työssäkäyvä puoliso, jonka kanssa osti asuntonsa?
Tarjahan on voinut säästää jo 90-luvun puolelta, vaikka olisi ostanut asunnon vasta vuosituhannen vaihduttua? Ja tuohon aikaan oli todennäköistä, että myös puoliso oli vakituisissa töissä. Nykyisin on enemmän sinkkutalouksia tai puolisokin voi olla pätkätöissä.
Tottahan tuo on! Mutta minun on ollu pakko löytää jotain, miten tästä voi edes jotenkin nauttia. Pätkätöitä pätkien perään. Teen siten, että kesälle en ota töitä. Sopparit yleensä loppuu toukokuun loppuun ja elokuussa alkaa. Lomailen (eli olen työtön) pari kuukautta liiton rahoilla. Se on se, mistä itse voin tässä hetkessä iloita. Toistaiseksi (yli viisi vuotta!), joka elokuussa olen uuden sopparin allekirjoittanut.
N32 (ja kyllä, myös lapsia löytyy). Näin saan myös lasten kanssa olla koko kesän eikä tarvitse käydä sitä kinastelua, mitä vakkarit pitää. Kuka saa heinäkuun jne.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
5. Vuosikymmenten aikana vakitöissä ollut Pirjo-Irmeli on kartuttanut hyvin omaisuutta. Omakotitalo on velaton, lapset ovat jo aikuisia ja omillaan. Omilta vanhemmilta tuli perittyä kesämökki ja useampi kymppitonni rahaa. Eläessään vanhemmat auttoivat Pirjo-Irmeliä lastenhoidossa. Stina-Susanna asuu vuokralla, kun omaa kotia ei ole varaa pätkätyöläisenä ostaa eikä edes tiedä, onko kotikaupungissa tulevaisuudessa töitä vai täytyykö muuttaa muualle. Lastenhoitoapua ei Stina-Susannalle olisi perheellistyessä juuri luvassa, sillä töiden perässä pk-seudulle muuttaneen Stina-Susannan vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Perintöä ei ole tulossa muutamaan vuosikymmeneen ja sitäkään ei ole paljon, jos Stina-Susannan vanhemmat joutuvat käyttämään rahansa terveydenhoitoon ja hoivakotimaksuihin. Stina-Susanna ei tutkitusti tule saavuttamaan samanlaista elintasoa kuin edellinen sukupolvi.
6. Jos työpaikalla käydään yyteet, on Stina-Susanna tuoreena työntekijänä tulilinjalla. Ei ole väliä, onko Stina-Susanna työpaikan tehokkaimpia työntekijöitä, sillä hän on tullut viimeisten joukossa taloon. Hoetaan, kuinka Stina-Susanna kyllä löytää nuorena aikuisena uuden työpaikan, toisin kuin Pirjo-Irmeli, jos hänen täytyisi lähteä. Pirjo-Irmeli halutaan pitää töissä, koska "ei tuossa iässä enää uutta paikkaa saa ja kyllä Pirjo-Irmeli teki hyvää tulosta 80-luvulla, niin kyllä pitää nyt töissä hänet pitää". Kukaan ei ota huomioon, että Pirjo-Irmeli on työvuosikymmeninä kerännyt säästöjä ja elämä on velatonta, mutta Stina-Susannalla tähän ei ole ollut mahdollisuutta.
7. Stina-Susanna saa kuunnella, kuinka "kyllä ahkerat työntekijät vakipaikan saa", "sukupolvesi on itsekäs, kyllä pitäisi osallistua synnytystalkoisiin ja tehdä uusia veronmaksajia" jne.
Kyllä työelämä on nuorille aikuisille jotain ihan toista kuin vanhemmille ihmisille.
Ap
Syyllistäminen on projisointikeino, kun ei kestetä kohdata omaa keskeneräisyyttä. Se sitten heijastuu mitä oudoimpiin tilanteisiin. Yhteistä on se, että ne ovat tilanteesta riippumatta aina samoja ihmisiä, jotka syyllistää.
Syyllistäminen on myös yhteydessä narsistiseen käyttäytymiseen ja muihinkin persoonallisuuden häiriöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alanvaihto? Esim. jos kouluttaudutte tänne it-alalle, teidät revitään vakitöihin heti valmistuttuanne, tai jo kesken koulujenkin jos kiinnostaa. Eikä nuoria todellakaan halveksita mitenkään, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Omalla alallani nämä vakiviroissa olevat Pirjo-Irmelit ovat vielä joskus ikäviä työkavereita. Eivät halua kouluttautua työn ohessa, koska "työelämää on niin vähän jäljellä/uusi koulutus on turhaa hapatusta" jne. Usein nämä Pirjo-Irmelit vielä valittavat, kuinka kyllä heillä on paras osaaminen ja eniten kokemusta, eikä nämä nykynuoret uusine koulutuksineen aidosti ymmärrä työtä. Toki on aloja, joilla pitkä kokemus on oikeasti etu, mutta sitten on myös aloja, joissa muutosta tarvitaan. Monista asioista tiedetään nyt paljon enemmän kuin 80-luvulla ja on ihan syytäkin muuttua, kouluttautua ja kehittyä.
Kuulostaa minun työkavereiltani! :D Minulla on töissä muutama viisikymppinen työkaveri, jotka väheksyvät uusinta koulutusta, joka työpaikan nuorimmilta löytyy. Avoimesti marmattavat, kuinka ainoastaan heillä on työn tuoma vankka kokemus ja osaaminen. Pitävät nykykoulutusta huuhaana, jossa on "hyödynnetty jotain höpöhöpö-tutkimuksia ja kuitenkin parin vuoden päästä taas tehdään eri tavalla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minuusata pitää olla tarkoitus ja jokin ideaa aina olemassa johon resurssit satsataaan. Kohta orjatyövoimankin käyttökin alkaa olla historiaa tekoälyn takia. Selllainen turha työ on niiin turhaa työtä.
Raha on tietyysti elin ehto muttta se on myös tärkeää että itselle kykenee selkeästi määrittelemään sen etttä mitä on tekemässä, mitä se vaatii ja miten päämäärä saaavutetaan ekologisesti, systemaaatisesti ja tehokkaasti energian ja ajan rajoissa. Ja jos ongelmia ilmaaantuu niin pyrkiä jäsentelemään ongelmat, tajuaan ne ja ratkaisemaan ne.
Vuoden paras teksti!!! ❤ kuvaa erinomaisen hyvin miten homma toimii!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kysyi, miksi on valittu huonosti työllistävä ala. Valmistuin lukiosta 2008 ja suuntasin yliopistoon alalla, joka silloin työllisti hyvin. Opintojeni aikana ja osittain lamasta johtuen alan tilanne heikkeni muutamassa vuodessa rajusti. Valmistuessani töitä ei juuri ollut ja onnekkaana olen saanut tehdä oman alani pätkätöitä, monien opiskelukaverien siirtyessä muihin hommiin. Työllisyysnäkymän romahtaminen ei ollut tiedossa, kun opiskelemaan lähdin. Plus olen sen sukupolven kasvatti, jolle hoettiin ala-asteelta asti "sitten kun suuret ikäluokat jää eläkkeelle, töitä piisaa ja saatte valita, minne menette töihin". Ei käynyt näin. :D
Vierailija kirjoitti:
Alanvaihto? Esim. jos kouluttaudutte tänne it-alalle, teidät revitään vakitöihin heti valmistuttuanne, tai jo kesken koulujenkin jos kiinnostaa. Eikä nuoria todellakaan halveksita mitenkään, päinvastoin.
Millä rahalla? Opintotukea saa nykyään vain tietyn määrän, yleensä se kuluu siihen yhteen tutkintoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap, loistava kirjoitus!
Nyt vaan odotellaan Pirjo-Irmeleiden joukkouhriutumista, kun olihan sentään lapsuudessa vaan kansakoulu ja sit oli ysikytluvun lama ja kaikkea.
90-luvun lama oli iso, mutta kesti lopulta muutaman vuoden. Nykysukupolvi on saanut kokea 2008 alkaneen laman, jonka jälkeen talous ei ole kunnolla noussut kertaakaan.
Paljon työntekijöitä sai kokea 90-luvun laman täysimääräisenä ja ne samat henkilöt kävi läpi myös vuoden 2008 ja sen jälkeiset tapahtumat. Hassua, että edes kuvittelet, miten yhden laman kokemalla olisi välttynyt seuraavalta.
Tarja jäi työttömäksi 90-luvun laman alussa ja oli 3 vuotta työtön. 2000-luvun alussa talous nousi kohisten, Tarja sai hankittua asunnon ja elämä hymyili. 2008 lama alkoi uudestaan, mutta Tarja oli jo saanut asunnon hankittua, tehtyä toistakymmentä vuotta töitä ysärilaman jälkeen ja rahaa on jäänyt hieman sukanvarteenkin. Työpaikka meni, mutta töitä on kuitenkin löytynyt eri paikoista myöhempinä vuosina. 2010 valmistunut Anna ei ole saanut jalkaa työelämän oven väliin, koska ensin ei löytynyt kesätöitä ja Annaa ei palkata "koska pitäisi olla ennestään työkokemusta". Kumpi tässä on paremmassa asemassa, kaksi lamaa kokenut Tarja vai Anna?
Tarja ei ole hankkinut lapsia eikä eronnut, jos hänellä on ollut puoliso. Tarjalla on kuitenkin voinut olla noiden vuosien varrella useat yt-neuvottelut. Niitä pidetään firmoissa myös nousukaudella. Tarjalla on käynyt tuuri, että hän sai pitää työpaikkansa. Palkkakin Tarjalla on ollut hyvä, kun hän sai maksettu pikkuyksiönsä noin nopeasti.
Omalta työpaikalta lisäisin vielä listaan sen, että vaatimukset ovat aivan erilaisia:
-Nuoren työntekijän oletetaan jaksavan enemmän ja olevan tehokkaampi. "Kyllä sinä jaksat pidemmän työvuoron/vuorotyön/haastavamman työtehtävän paremmin kuin vanhempi kollegasi". Toki nuori voi fyysisesti jaksaa paremmin, mutta vaativuus ei näy nuorella palkassa, mutta vanhemmalla työntekijällä näkyy.
-Nuoren työntekijän odotetaan joustavan ja käyttäytyvän ystävällisesti, jos hän haluaa saada työlleen jatkoa. Vanhemmissa työntekijöissä voi olla vaikka millaisia joustamattomia tuittupäitä, "koska hän nyt vain on vähän haastava persoona". Jos nuori työntekijä olisi samanlainen persoona, loppuisi työt siihen paikkaan.
-Nuoren oletetaan olevan hyvä tekniikan ja sosiaalisen median kanssa. Meillä ainakin vanhemmat työntekijät vapautetaan näistä tehtävistä, ellei heillä ole kiinnostusta ko. asioihin. Nuoret saavat hoitaa sosiaalisessa mediassa tehtävät työt ja tekniikan kanssa säätämisen muun työn päälle. Paras oli, kun minut kerran kutsuttiin avustamaan toisen työntekijän pitämää luentoa, jossa hän luennoi ja minä vaihdoin Power Pointin dioja, kun työkaveri ei itse osannut. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoja fiiliksiä. Miksi se vanhempi työkaveri ansaitsee pitää työpaikkansa, jos työteho on heikompi ja elämän isot hankinnat on tehty? Paljon enemmän se nuori työntekijä tarvitsee niitä rahoja ja työkokemusta.
Etkö ymmärrä, että yrtykset eivät ole hyväntekeväisyyslaitoksia, eikä sillä ole mitään väliä, onko työntekijällä hankinnat tehtynä vai ei. Sinun tarpeesi eivät merkitse yritykselle paskan vertaa. Ainoastaan sillä on merkitystä, pystytkö sinä tuottamaan yritykselle enemmän voittoa kuin tuo vanhempi työntekijä.
En ole välttämättä samaa mieltä yritysmaailman lainalaisuuksista, mutta näin se nyt vaan valitettavasti menee.
Alanvaihtoa ehdottavat. Miten luulette onnistuvan, jos vaikka kolmevitosena/nelikymppisenä vaihtaisin alaa? Ensin menisi vuosia kouluttautumiseen pienten tukien voimin. Työelämään pyrkiessä ihmeteltäisiin, miksi olet alanvaihtaja ja nuoremmat paahtaisivat sinusta ohi. On myös aloja, joissa aikaisempi työura "väärällä alalla" ei ole plussaa vaan rasite.
Tosiasiahan on, että työelämä on muuttunut ihan hirveäksi.
Meilläkin töissä osa porukkaa painaa duunia hikihatussa keski-ikäisenä kun taas osa ottaa rennosti.
Suosittelen kumminkin, että yrittäkää nuoret saada säästöön jotain. Kun talous on jotenkin kunnossa niin helpommin kestää takaiskut.
Vierailija kirjoitti:
Omalta työpaikalta lisäisin vielä listaan sen, että vaatimukset ovat aivan erilaisia:
-Nuoren työntekijän oletetaan jaksavan enemmän ja olevan tehokkaampi. "Kyllä sinä jaksat pidemmän työvuoron/vuorotyön/haastavamman työtehtävän paremmin kuin vanhempi kollegasi". Toki nuori voi fyysisesti jaksaa paremmin, mutta vaativuus ei näy nuorella palkassa, mutta vanhemmalla työntekijällä näkyy.
-Nuoren työntekijän odotetaan joustavan ja käyttäytyvän ystävällisesti, jos hän haluaa saada työlleen jatkoa. Vanhemmissa työntekijöissä voi olla vaikka millaisia joustamattomia tuittupäitä, "koska hän nyt vain on vähän haastava persoona". Jos nuori työntekijä olisi samanlainen persoona, loppuisi työt siihen paikkaan.
-Nuoren oletetaan olevan hyvä tekniikan ja sosiaalisen median kanssa. Meillä ainakin vanhemmat työntekijät vapautetaan näistä tehtävistä, ellei heillä ole kiinnostusta ko. asioihin. Nuoret saavat hoitaa sosiaalisessa mediassa tehtävät työt ja tekniikan kanssa säätämisen muun työn päälle. Paras oli, kun minut kerran kutsuttiin avustamaan toisen työntekijän pitämää luentoa, jossa hän luennoi ja minä vaihdoin Power Pointin dioja, kun työkaveri ei itse osannut. :D
Tunnistan varsinkin ensimmäisen kohdan! Työpaikallamme vanhemmat kollegat on vapautettu tietyistä työtehtävistä, yleensä terveyteen vedoten. Työhön kuuluu silloin tällöin leireille lähteminen nuorten kanssa. Vanhemmat kollegat ovat saaneet vapautuksen mm. seuraavista syistä: yhden selkä ei kestä leirikeskussängyssä nukkumista/toinen työntekijä nukkuu leirikeskuksessa huonosti/kolmas ei jaksa leirielämää 6 tunnin yöunilla. Sitten nuoret työntekijät hoitavat nämäkin leirit.
Vierailija kirjoitti:
Omalta työpaikalta lisäisin vielä listaan sen, että vaatimukset ovat aivan erilaisia:
-Nuoren työntekijän oletetaan jaksavan enemmän ja olevan tehokkaampi. "Kyllä sinä jaksat pidemmän työvuoron/vuorotyön/haastavamman työtehtävän paremmin kuin vanhempi kollegasi". Toki nuori voi fyysisesti jaksaa paremmin, mutta vaativuus ei näy nuorella palkassa, mutta vanhemmalla työntekijällä näkyy.
-Nuoren työntekijän odotetaan joustavan ja käyttäytyvän ystävällisesti, jos hän haluaa saada työlleen jatkoa. Vanhemmissa työntekijöissä voi olla vaikka millaisia joustamattomia tuittupäitä, "koska hän nyt vain on vähän haastava persoona". Jos nuori työntekijä olisi samanlainen persoona, loppuisi työt siihen paikkaan.
-Nuoren oletetaan olevan hyvä tekniikan ja sosiaalisen median kanssa. Meillä ainakin vanhemmat työntekijät vapautetaan näistä tehtävistä, ellei heillä ole kiinnostusta ko. asioihin. Nuoret saavat hoitaa sosiaalisessa mediassa tehtävät työt ja tekniikan kanssa säätämisen muun työn päälle. Paras oli, kun minut kerran kutsuttiin avustamaan toisen työntekijän pitämää luentoa, jossa hän luennoi ja minä vaihdoin Power Pointin dioja, kun työkaveri ei itse osannut. :D
Kunhan tarpeeksi kauan ”avustaa” niin saat luottotylntekijän maineen. Ja sitä kautta voit saada paremman työn ja vastuuta.
Alue: Aihe vapaa
Työelämä ei ole reilua nykyajan nuorille aikuisille, siitä on turha kiistelläkään. Ei välttämättä ole ollut helppoa ennenkään, mutta nykyisin työelämä on nuorelle aikuiselle todella karu.