Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuorena aikuisena työelämässä vs. vanhemmat ihmiset työelämässä - epäreilua
14.07.2020 |
Nuorena aikuisena työelämä ei kohtele reilusti vanhempiin työkavereihin verrattuna, joten työelämä ärsyttää monesta syystä:
1. Vakituisen työpaikan saaminen on kiven alla. Vakituisissa pesteissä ovat ne, jotka ovat vakipaikan saaneet jopa vuosikymmeniä sitten. Nuoret aikuiset saavat tyytyä pätkätöihin, projekteihin jne. Itseään saa jatkuvasti kehittää ja kouluttaa, jotta pysyy "haluttavana työntekijänä". Pirjo-Irmeli sen sijaan nauttii vakipaikastaan eikä tarvetta suuremmalle kouluttautumiselle ole, "koska minulla on jo vakipaikka". Pirjo-Irmeliltä vapautuu vakipaikka hänen jäädessään eläkkeelle muutaman vuoden päästä, paikka lakkautetaan eikä Stina-Susanna 30 v saa vakipaikkaa, vaikka olisi ollut firmassa pätkätöissä vuosia. Stina-Susanna voi miettiä, jääkö firmaan pätkätöihin vai muuttaako 150 km päähän uuteen pätkätyöpaikkaan, josta voisi saada myöhemmin vakipaikan. Ehkä.
2. Pirjo-Irmeli on saanut olla vakipaikassa parhaimmillaan +30 vuotta. Sinä aikana Pirjo-Irmelin on ollut helppo jäädä äitiyslomalle, hoitovapaalle, vuorotteluvapaalle jne. Stina-Susannalla ei moisia iloja ole. Perhettä ei uskalla perustaa, kun ei ole työpaikkaa johon palata. Vuorotteluvapaan ehdot ovat kiristyneet, joten Stina-Susanna voi vaan haaveilla sapattivapaasta keski-ikäisenä. Stina-Susanna lykkää pahimmillaan omia vapaa-ajan haaveitaan, koska työelämä ei mahdollista niitä. Ei voi varata matkaa seuraavalle kesälle, kun saattaa joutua silloin töihin eikä lomaa ole.
3. Stina-Susanna on tehnyt pätkää toisensa perään ja pahimmillaan on mennyt vuosia ilman kunnon kesälomia. Työsuhteen vaihtuessa kesken vuoden on Stina-Susanna saanut viettää muutaman viikon "kesälomaa" marraskuussa. Stina-Susanna saa pätkätyöläisenä huonoimmat työvuorot, koska "se nyt vaan kuuluu sijaisten elämään". Sillä aikaa Pirjo-Irmeli on kartuttanut mahdollisimman pitkät lomakertymät ja lomailee vuoden aikana toista kuukautta. Pirjo-Irmeli nauttii kunnon kesälomasta sekä useamman viikon vuoden mittaan. Stina-Susanna saa tästä haaveilla, sillä pitkäaikaisen työntekijän lomakertymä jää haaveeksi.
4. Pirjo-Irmeli on saanut kerryttää vuosikymmenten aikana samassa työpaikassa hyvät ikälisät, palkanlisät sekä nostaa yleensä suurinta mahdollisinta palkkaa, mitä voi. Stina-Susanna saa vain haaveilla moisesta. Työpaikkojen vaihtuessa monet kertymät alkavat alusta, kun työnantaja aloittaa pienemmällä palkalla "koska tulit vasta meille töihin ja palkka nousee, kun olet ollut meidän firmassa pidempään". Pirjo-Irmelin työteho ei viimeisten työvuosien aikana ole enää yhtä hyvä kuin nuorempana, pitkäaikaissairaudet kuormittavat työtehoa ja työterveyshuollosta koituu kuluja, kun Pirjo-Irmeli käy siellä säännöllisesti. Stina-Susannalla ei nuorena aikuisena sairauksia ole ja työteho on hänellä hyvä ja nuorena jaksaa. Stina-Susanna tekisi työn tehokkaammin ja tekisi nuorena enemmän tulosta kuin Pirjo-Irmeli, mutta vanhempana työntekijänä Pirjo-Irmeli käärii työkokemusvuosien myötä enemmän rahaa.
Kommentit (374)
Vierailija kirjoitti:
1. Pirjo-Irmeli tuli töihin kauan sitten ja on koko työuransa ajan lisäkouluttautunut. Ensin hän oli yo-merkonomi, sitten tradenomi ja lopulta suoritti YAMK-tutkinnon. Ihan siinä työn ohessa. Näistä tosin ei Stina-Susanna tiedä mitään, hänellä kun ei ole aavistustakaan siitä, että myös aikuiset opiskelevat. Pirjo-Irmeli on tehnyt vuosia töitä, oppinut uutta ja opettanut puolisentusinaa Stina-Susannaakin työelämän saloihin välillä joustaen omista loma-ajoistaankin. Pirjo-Irmeli ei ole vastuussa siitä, mitä työnantaja hänen lähtönsä jälkeen tekee, koska työtehtäviään ei voi testamentata, ne työt omistaa työnantaja. Silti Stina-Susanna luulee, että Pirjo-Irmeli on vastuussa siitä, jos hänen työsuhteensa ei jatku.
2. Pirjo-Irmeli tuli töihin toimistoapulaiseksi ja on nyt asiantuntija. Sinä aikana hän on saanut 2 lasta ja huomannut, että äitiysloman ja vanhempainvapaan aikana ei kerrykään täyttä vuosilomaa ja eläkettä toisin kuin nykyisin. Vuorotteluvapaalle Pirjo-Irmeli ei voinut jäädä, koska ei löytynyt sopivaa työtöntä sijaiseksi. Siitäkään hän ei itse tehnyt päätöstä, vaikka Stina-Susanna niin luulee.
3. Pirjo-Irmeli ei ole luonut lomajärjestelmää eli ei ole hänen vikansa, että lomaa kertyy 6 vko verran, kun takana on 30 vuotta samassa työpaikassa. Stina-Susanna saa lomansa rahana eli hänen tilipussinsa on aina painavampi kuin muiden, mutta sitähän hän ei koskaan itse muista. Sen sijaan Stina-Susanna saa ihan itse valita jokaisen lomansa ajankohdan, mikä Pirjo-Irmelille on pelkkä unelma. Lomat on silloin, kun saadaan sijaisia eikä silloin, kun haluaa lomailla.
4. Ikälisiä ei ole maksettu enää vuosiin, mutta jostain syystä Stina-Susanna edelleen kuvittelee, että sellainen järjestelmä on olemassa. Työterveyskään ei ota kantaa kroonisiin sairauksiin, niitä ei siellä hoideta. Stina-Susanna sen sijaan käy työterveydessä tämän tästä masennuksen, unettomuuden ja stressin takia. Hänellä on ikäryhmälleen tyypillisiä mielenterveysongelmia.
5. Pirjo-Irmeli on tehnyt töitä 30 vuotta ja elänyt säästäväisesti. Hän ei ole talvilomaillut ulkomailla, vaan välttänyt tuhlaamista. Verkkoshoppailu ja elämysmatkailu eivät ole olleet hänen juttunsa, joten siksi hänellä ei ole enää velkaa.
6. Pirjo-Irmeli ei ole syyllinen siihen, että työnantaja pitää hänen osaamistaan Stina-Susannan osaamista olennaisempana. Työnantaja ajattelee julmasti vain rahaa ja Pirjo-Irmeli on työnantajan kannalta kokonaistaloudellisempi vaihtoehto.
Olen 30 v pätkätyöläinen. Millä rahalla ajattelit minun käyvän talvilomilla, verkkoshoppailevan ja elämysmatkailevan? Olen töissä silloin kun muut lomailevat, ulkomailla kävin talvella ensimmäistä kertaa 7 vuoden tauon jälkeen ja pieni lomaraha odottaa tilillä sitä, jos tulee yllättäviä menoja vuoden mittaan. Elän säästäväisesti ja se tarkoittaa sitä, ettei pätkätyöläisenä varaa mihinkään suuriin ihmeellisyyksiin ole. Haluan pitää tilillä rahaa jemmassa sitä varten, jos joudun työttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 50 v, vakitöissä 21 vuotiaasta.
Myönnän että tämän päivän nuorilla on vaikeampaa työllistyä. Tämän tiedän koska lapseni kamppailevat samojen ongelmien kanssa kuten muutkin tänne kirjottaneet nuoret aikuiset ja hieman vanhemmatkin.
En usko että olisin tilanteesta tietoinen jos minulla ei olisi lapsiani. Sillonhan pystyisin vaan kirjottaa asiasta omalta kannaltani. Meillä taas on se vanhin sukupolvi pudonnut kärryiltä, kultapossukerholaiset. Heihin ei 90 luvun lama niin pahasti vaikuttanut, kun meihin 60 tai 70 luvulla syntyneisiin. Vakipaikat oli ennen lamaa ja omaisuuttakin jo kasassa.
He ovat täysin sokeita miten nuorten, asiat ovat huonontuneet. Mussuttavat vaan jostain pullamussusta.
Tällä pirkolla on niin mahtava palkka. 30v. samalla työnantajalla ja brutto on 2000e.
T. 50v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Pirjo-Irmeli tuli töihin kauan sitten ja on koko työuransa ajan lisäkouluttautunut. Ensin hän oli yo-merkonomi, sitten tradenomi ja lopulta suoritti YAMK-tutkinnon. Ihan siinä työn ohessa. Näistä tosin ei Stina-Susanna tiedä mitään, hänellä kun ei ole aavistustakaan siitä, että myös aikuiset opiskelevat. Pirjo-Irmeli on tehnyt vuosia töitä, oppinut uutta ja opettanut puolisentusinaa Stina-Susannaakin työelämän saloihin välillä joustaen omista loma-ajoistaankin. Pirjo-Irmeli ei ole vastuussa siitä, mitä työnantaja hänen lähtönsä jälkeen tekee, koska työtehtäviään ei voi testamentata, ne työt omistaa työnantaja. Silti Stina-Susanna luulee, että Pirjo-Irmeli on vastuussa siitä, jos hänen työsuhteensa ei jatku.
2. Pirjo-Irmeli tuli töihin toimistoapulaiseksi ja on nyt asiantuntija. Sinä aikana hän on saanut 2 lasta ja huomannut, että äitiysloman ja vanhempainvapaan aikana ei kerrykään täyttä vuosilomaa ja eläkettä toisin kuin nykyisin. Vuorotteluvapaalle Pirjo-Irmeli ei voinut jäädä, koska ei löytynyt sopivaa työtöntä sijaiseksi. Siitäkään hän ei itse tehnyt päätöstä, vaikka Stina-Susanna niin luulee.
3. Pirjo-Irmeli ei ole luonut lomajärjestelmää eli ei ole hänen vikansa, että lomaa kertyy 6 vko verran, kun takana on 30 vuotta samassa työpaikassa. Stina-Susanna saa lomansa rahana eli hänen tilipussinsa on aina painavampi kuin muiden, mutta sitähän hän ei koskaan itse muista. Sen sijaan Stina-Susanna saa ihan itse valita jokaisen lomansa ajankohdan, mikä Pirjo-Irmelille on pelkkä unelma. Lomat on silloin, kun saadaan sijaisia eikä silloin, kun haluaa lomailla.
4. Ikälisiä ei ole maksettu enää vuosiin, mutta jostain syystä Stina-Susanna edelleen kuvittelee, että sellainen järjestelmä on olemassa. Työterveyskään ei ota kantaa kroonisiin sairauksiin, niitä ei siellä hoideta. Stina-Susanna sen sijaan käy työterveydessä tämän tästä masennuksen, unettomuuden ja stressin takia. Hänellä on ikäryhmälleen tyypillisiä mielenterveysongelmia.
5. Pirjo-Irmeli on tehnyt töitä 30 vuotta ja elänyt säästäväisesti. Hän ei ole talvilomaillut ulkomailla, vaan välttänyt tuhlaamista. Verkkoshoppailu ja elämysmatkailu eivät ole olleet hänen juttunsa, joten siksi hänellä ei ole enää velkaa.
6. Pirjo-Irmeli ei ole syyllinen siihen, että työnantaja pitää hänen osaamistaan Stina-Susannan osaamista olennaisempana. Työnantaja ajattelee julmasti vain rahaa ja Pirjo-Irmeli on työnantajan kannalta kokonaistaloudellisempi vaihtoehto.
Olen 30 v pätkätyöläinen. Millä rahalla ajattelit minun käyvän talvilomilla, verkkoshoppailevan ja elämysmatkailevan? Olen töissä silloin kun muut lomailevat, ulkomailla kävin talvella ensimmäistä kertaa 7 vuoden tauon jälkeen ja pieni lomaraha odottaa tilillä sitä, jos tulee yllättäviä menoja vuoden mittaan. Elän säästäväisesti ja se tarkoittaa sitä, ettei pätkätyöläisenä varaa mihinkään suuriin ihmeellisyyksiin ole. Haluan pitää tilillä rahaa jemmassa sitä varten, jos joudun työttömäksi.
Sinusta en tiedä, mutta esimerkin Stina-Susanna ei uskaltanut varata kesälomamatkaa, kun ei ollut tietoa, joutuuko töihin vai onko lomalla.
Vanhempainvapaasta, äitiyslomasta työnantajalle koituvat kulut pitää jakaa kaikkien työnantajien kesken ! Mun oikeustajuuni ei mene ettei tätä ole vieläkään hoidettu v.2020 kun tasa-arvosta on itketty jo vuosikymmeniä.
Mieluummin puuhastellaan jonkun mies-nimikkeiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin tutulta kuulostaa!
Kyllä minä rehellisesti sanottuna kadehdin omia 50-luvun lopulla syntyneitä vanhempiani, ai miksikö?
-vakityöpaikat parin vuoden pätkätöiden jälkeen alta kolmikymppisinä (minä olin tuossa iässä ollut vuosia pätkätöissä ilman toivoakaan vakipaikasta)
-ensimmäinen asunto ostettuna kolmekymppisenä, autot hankittu jo ennen sitä (asun vuokralla ja minulla on yli 20 vuotta vanha autonrämä, jonka ostin käytettynä)
-perhevapaat 90-luvun alussa lamavuosina, vaikka työpaikat eivät menneet lamassa alta (itse en uskalla perhettä pätkätyöläisenä perustaa ja mietin, ehdinkö tätä koskaan toteuttaa)
-molemmat saivat tehdä töitä vakipaikoissaan eläkeiän alkuun asti (minulla eläkeikä on varmaan joskus 70-vuotiaana, jos sinne asti elän/töitä on)
-iso omakotitalo on velaton, 2 perittyä kesämökkiä, metsää sekä paljon säästöjä (näistä saa vain haaveilla enkä välttämättä peri näitä veljeni kanssa, jos vanhempien omaisuus menee joskus 2040-luvulla terveydenhoitomaksuihin)
Vanhempani eivät tehneet työuraa missään rikkaissa hommissa, vaan olivat keskituloisia alle kolmen tonnin palkoillaan.
Miksi kadehdit perhevapaita? Nyt ne on paljon ruhtinaallisemmat kuin 90-luvulla, korvaukset on paremmat ja osa-aikatöitä on helpompi tehdä.
Olen ict-knosultti eläkeiän kynnyksellä ja näen työssäni monenlaista työpaikkaa ja olen vaihtanut työpaikkaa vielä 50-vuotispäiväni jälkeenkin kahdesti. Tunnen siis aika laajalti erilaisia työpaikkoja, mutta kaikissa niissä nuoretkin ovat normaalilla toistaiseksi voimassaolevalla työsopimuksella.
Joten, minusta koko ap:n pätkä- ja silpputöihin perustuva purkaus on puppua.
Sekin kohta jossa sanotaan että nuorten vanhemmista ei ole apua lastenhoidossa koska nämä asuvat kaukana maalla. Se oli edeltävä, nyt eläköitynyt ja työelämää lopetteleva sukupolvi, joka muutti kaupunkeihin ja vanhemmat jäivät kauas maalle. Nuorten aikuisten vanhemmat asuvat samassa kaupungissa. Perintöäkään nämä iäkkäät eivät saaneet juuri muuta kuin arvottoman mummonmökin jonka jakavat runsaslukuisen sisarjoukkonsa kanssa. Nuoret ovat ainoita lapsia ja perivät aikanaan yksin vanhempansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen Pirjoirmeli ikäluokkaa, ja en varmasti jää työstäni pois antaakseni paikkani jollekin nuoremmalle.
Olen ikäni tehnyt töitä, kouluttautunut tarpeen vaatiessa lisää, tehnyt työni hyvin ja selviydyn kaikesta jopa paremmin kuin nuoret.
Totta kai omaisuutta on karttunut enemmän kuin aloittajalle, mutta olenhan jo urani loppuvaiheessa. ! Ei minullakaan nuorena aloittelijana tietenkään ollut kaikkea kuten eläkeikää lähestyvillä!
Näillä nuorilla pitäisi näköjään jo heti työuran alussa olla saman verran omaisuutta kuin yli 30-vuotta töitä tehneellä. Miten voi aivotoiminta olla jo noin hämärää, ja vasta työuran alussa!! Miten voi olla noin kateellista ja katkeraa porukkaa !! Onneksi ei omalla työpaikallani!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän sukupolvi lopulta perii kuitenkin kaikki edellisen sukupolven keräämät omaisuudet...
Eikä peri!
1) "Minä olen omaisuuteni hankkinut ja sen myös itse käytän". Nämä eläkeläiset matkustelevat, ostavat palveluita, tavaroita ja syövät ulkona. Raha halutaan käyttää elinvuosina hummailuun. Mikään ei tätä estä ja tähän heillä on oikeus. Nämä eläkeläiset myös elävät luultavasti vanhemmiksi kuin edelliset sukupolvet, joten heillä on aikaakin käyttää rahojaan.
2) Suomen taloustilanne muuttuu, kun hoidettavia ikäihmisiä on niin paljon. Se Pirjo-Irmeli ei todennäköisesti saa v. 2035 samanlaista terveydenhuoltoa kuin tänä päivänä saisi. Pirjo-Irmeli saisi maksaa omasta pussistaan kalliit yksityiset hoivakodit ja lääkärit. Onhan näitä diilejä jo nyt, missä vanhus saa hoitoa ja vastineeksi firma perii vanhuksen asunnon.
3) Oletko varma, että tulevaisuudessa on tarjolla eläkettä ja tukia siinä missä nykyisin on? Voi olla, että se Pirjo-Irmeli joutuu elämään säästöillään tai tukemaan niillä eläessään läheisiään, jotta nämä tulisivat edes joten kuten toimeen.
En siis vannoisi, että perintöä on tulossa.
Nyt kaikki Pirjo-Irmelit laittakaamme kaikki menemään,
ei hoivalaitoksille perintöjä!
Parempi lyhyt ja rikas elämä, kuin pitkä ja köyhä.
Toi dementia on kyllä ihme sairaus, itsehän siintä ei kärsi. Isäni sanoi aikoinaan että ei ikänä kunnalliskotiin, ta.ppaa vaikka itsensä.
Sain paikan hyvästä hoivakodista, kunnalliselta, ei enää mitää kuolemanhalua.
Eläke ja vähä omaisuudesta menee joka kuukausi hoitomaksuihin.
Teille pirjoirmeleille sanoisin että laittakaa terveenä energiaa siihen että on sitten myöhempääkin, kun itse tartette, hyviä hoitopaikkoja. Hyvä olisi myös jos olisi hoitajia jotka osaavat suomea. Tukekaa lapsianne ja lapsenlapsianne, jos teillä on siihen mahdollisuus, täältä kun ei saa mitään mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ict-knosultti eläkeiän kynnyksellä ja näen työssäni monenlaista työpaikkaa ja olen vaihtanut työpaikkaa vielä 50-vuotispäiväni jälkeenkin kahdesti. Tunnen siis aika laajalti erilaisia työpaikkoja, mutta kaikissa niissä nuoretkin ovat normaalilla toistaiseksi voimassaolevalla työsopimuksella.
Joten, minusta koko ap:n pätkä- ja silpputöihin perustuva purkaus on puppua.
Sekin kohta jossa sanotaan että nuorten vanhemmista ei ole apua lastenhoidossa koska nämä asuvat kaukana maalla. Se oli edeltävä, nyt eläköitynyt ja työelämää lopetteleva sukupolvi, joka muutti kaupunkeihin ja vanhemmat jäivät kauas maalle. Nuorten aikuisten vanhemmat asuvat samassa kaupungissa. Perintöäkään nämä iäkkäät eivät saaneet juuri muuta kuin arvottoman mummonmökin jonka jakavat runsaslukuisen sisarjoukkonsa kanssa. Nuoret ovat ainoita lapsia ja perivät aikanaan yksin vanhempansa.
mutku minulle ei mitään ole näistä ole tarjolla
Vierailija kirjoitti:
Olen ict-knosultti eläkeiän kynnyksellä ja näen työssäni monenlaista työpaikkaa ja olen vaihtanut työpaikkaa vielä 50-vuotispäiväni jälkeenkin kahdesti. Tunnen siis aika laajalti erilaisia työpaikkoja, mutta kaikissa niissä nuoretkin ovat normaalilla toistaiseksi voimassaolevalla työsopimuksella.
Joten, minusta koko ap:n pätkä- ja silpputöihin perustuva purkaus on puppua.
Sekin kohta jossa sanotaan että nuorten vanhemmista ei ole apua lastenhoidossa koska nämä asuvat kaukana maalla. Se oli edeltävä, nyt eläköitynyt ja työelämää lopetteleva sukupolvi, joka muutti kaupunkeihin ja vanhemmat jäivät kauas maalle. Nuorten aikuisten vanhemmat asuvat samassa kaupungissa. Perintöäkään nämä iäkkäät eivät saaneet juuri muuta kuin arvottoman mummonmökin jonka jakavat runsaslukuisen sisarjoukkonsa kanssa. Nuoret ovat ainoita lapsia ja perivät aikanaan yksin vanhempansa.
Minä jouduin muuttamaan töiden perässä ensin opiskelemaan, kun pikkukunnassa ei ollut jatko-opintomahdollisuutta. Sitten töiden perässä pk-seudulle, jossa töitä oli. Vanhemmat jäivät liki 500 km päähän kotiseudulle. Eivät he sieltä tule hoitamaan lapsia, jos niitä joskus uskallan edes yrittää hankkia. En myöskään ole ainoa lapsi, vaan jaan mahdollisen perinnön sisarusten kanssa. -vm.88
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen Pirjoirmeli ikäluokkaa, ja en varmasti jää työstäni pois antaakseni paikkani jollekin nuoremmalle.
Olen ikäni tehnyt töitä, kouluttautunut tarpeen vaatiessa lisää, tehnyt työni hyvin ja selviydyn kaikesta jopa paremmin kuin nuoret.
Totta kai omaisuutta on karttunut enemmän kuin aloittajalle, mutta olenhan jo urani loppuvaiheessa. ! Ei minullakaan nuorena aloittelijana tietenkään ollut kaikkea kuten eläkeikää lähestyvillä!
Näillä nuorilla pitäisi näköjään jo heti työuran alussa olla saman verran omaisuutta kuin yli 30-vuotta töitä tehneellä. Miten voi aivotoiminta olla jo noin hämärää, ja vasta työuran alussa!! Miten voi olla noin kateellista ja katkeraa porukkaa !! Onneksi ei omalla työpaikallani!
Ei työuran alussa tarvitse olla yhtä hyvä palkka kuin 30 vuotta vanhemmalla. Mutta olisi edes kiva, että olisi vakituinen työ, jotta saisi asuntolainan --> uskaltaisi perustaa perheen --> ei tarvitsisi muuttaa töiden perässä jatkuvasti tai pelätä töiden loppumista jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän sukupolvi lopulta perii kuitenkin kaikki edellisen sukupolven keräämät omaisuudet...
Eikä peri!
1) "Minä olen omaisuuteni hankkinut ja sen myös itse käytän". Nämä eläkeläiset matkustelevat, ostavat palveluita, tavaroita ja syövät ulkona. Raha halutaan käyttää elinvuosina hummailuun. Mikään ei tätä estä ja tähän heillä on oikeus. Nämä eläkeläiset myös elävät luultavasti vanhemmiksi kuin edelliset sukupolvet, joten heillä on aikaakin käyttää rahojaan.
2) Suomen taloustilanne muuttuu, kun hoidettavia ikäihmisiä on niin paljon. Se Pirjo-Irmeli ei todennäköisesti saa v. 2035 samanlaista terveydenhuoltoa kuin tänä päivänä saisi. Pirjo-Irmeli saisi maksaa omasta pussistaan kalliit yksityiset hoivakodit ja lääkärit. Onhan näitä diilejä jo nyt, missä vanhus saa hoitoa ja vastineeksi firma perii vanhuksen asunnon.
3) Oletko varma, että tulevaisuudessa on tarjolla eläkettä ja tukia siinä missä nykyisin on? Voi olla, että se Pirjo-Irmeli joutuu elämään säästöillään tai tukemaan niillä eläessään läheisiään, jotta nämä tulisivat edes joten kuten toimeen.
En siis vannoisi, että perintöä on tulossa.
Nyt kaikki Pirjo-Irmelit laittakaamme kaikki menemään,
ei hoivalaitoksille perintöjä!
Parempi lyhyt ja rikas elämä, kuin pitkä ja köyhä.
Toi dementia on kyllä ihme sairaus, itsehän siintä ei kärsi. Isäni sanoi aikoinaan että ei ikänä kunnalliskotiin, ta.ppaa vaikka itsensä.
Sain paikan hyvästä hoivakodista, kunnalliselta, ei enää mitää kuolemanhalua.
Eläke ja vähä omaisuudesta menee joka kuukausi hoitomaksuihin.
Teille pirjoirmeleille sanoisin että laittakaa terveenä energiaa siihen että on sitten myöhempääkin, kun itse tartette, hyviä hoitopaikkoja. Hyvä olisi myös jos olisi hoitajia jotka osaavat suomea. Tukekaa lapsianne ja lapsenlapsianne, jos teillä on siihen mahdollisuus, täältä kun ei saa mitään mukanaan.
paskaduunii kukaan tulevaisuudessa tee
kun kerta mukaansa ei saa, niin antaa palaa vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppo sanoa, jos työelämässä on saanut nauttia kaikista eduista, että seuraava sukupolvi on vaativa. Aika monella aika on kullannut muistot tai on unohtanut, millaista oli oman työuran alkuvuosina. Työelämä on myös muuttunut todella paljon reilussa 30 vuodessa. Ennen pääsi töihin, kun oli kiva ja reipas, kaikilla aloilla ei tarvinnut tietyn tasoista koulutustakaan.
Joku kommentoi näistä työnsä ohessa kouluttautuneista. Varmasti se Stina-Susannakin haluaisi kouluttautua työn ohessa, mutta siihen ei ole mahdollisuutta, kun kiertää pätkäpaikasta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Nää alapeukuttajat on varmaan näitä +50 mammoja työelämässä "kyllä minä olen vakipaikkani ja kaikki edut ansainnut! mene sinä tytönheitukka muualle valittamaan!" :D
Minä alapeukutin, koska aloitus oli täynnä typerää stereotypiaa. Eivät kaikki 50+ -ikäiset ole työpaikallaan tuossa asemassa. Joillain on ollut kovinkin katkonainen "ura", edelleen pieni palkka ja sema huonompi kuin nuorilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen Pirjoirmeli ikäluokkaa, ja en varmasti jää työstäni pois antaakseni paikkani jollekin nuoremmalle.
Olen ikäni tehnyt töitä, kouluttautunut tarpeen vaatiessa lisää, tehnyt työni hyvin ja selviydyn kaikesta jopa paremmin kuin nuoret.
Totta kai omaisuutta on karttunut enemmän kuin aloittajalle, mutta olenhan jo urani loppuvaiheessa. ! Ei minullakaan nuorena aloittelijana tietenkään ollut kaikkea kuten eläkeikää lähestyvillä!
Näillä nuorilla pitäisi näköjään jo heti työuran alussa olla saman verran omaisuutta kuin yli 30-vuotta töitä tehneellä. Miten voi aivotoiminta olla jo noin hämärää, ja vasta työuran alussa!! Miten voi olla noin kateellista ja katkeraa porukkaa !! Onneksi ei omalla työpaikallani!
Ei työuran alussa tarvitse olla yhtä hyvä palkka kuin 30 vuotta vanhemmalla. Mutta olisi edes kiva, että olisi vakituinen työ, jotta saisi asuntolainan --> uskaltaisi perustaa perheen --> ei tarvitsisi muuttaa töiden perässä jatkuvasti tai pelätä töiden loppumista jne.
ei jumankauta kukaan nuori ole noin jumiutunut,
* asema huonompi kuin nuorilla.
Nr. 161
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen Pirjoirmeli ikäluokkaa, ja en varmasti jää työstäni pois antaakseni paikkani jollekin nuoremmalle.
Olen ikäni tehnyt töitä, kouluttautunut tarpeen vaatiessa lisää, tehnyt työni hyvin ja selviydyn kaikesta jopa paremmin kuin nuoret.
Totta kai omaisuutta on karttunut enemmän kuin aloittajalle, mutta olenhan jo urani loppuvaiheessa. ! Ei minullakaan nuorena aloittelijana tietenkään ollut kaikkea kuten eläkeikää lähestyvillä!
Näillä nuorilla pitäisi näköjään jo heti työuran alussa olla saman verran omaisuutta kuin yli 30-vuotta töitä tehneellä. Miten voi aivotoiminta olla jo noin hämärää, ja vasta työuran alussa!! Miten voi olla noin kateellista ja katkeraa porukkaa !! Onneksi ei omalla työpaikallani!
Ei työuran alussa tarvitse olla yhtä hyvä palkka kuin 30 vuotta vanhemmalla. Mutta olisi edes kiva, että olisi vakituinen työ, jotta saisi asuntolainan --> uskaltaisi perustaa perheen --> ei tarvitsisi muuttaa töiden perässä jatkuvasti tai pelätä töiden loppumista jne.
Miksi oletat, että nyt noin 60v ikäisillä on kaikilla ollut vakityö alusta asti? Jotenkin nuoret tuntuvat unohtavan sen, että sijaisuuksien kautta muutkin on työelämään tulleet, osa teki jo 30 vuotta sitten pitkät pätkät sijaisena ennen kuin sai vakipaikan. Osalla nyt 60v täyttäneistä ei ole koskaan ollut muuta kuin projekteja!
Työnantajana voisi toivoa, että kun sen vakipaikan joskus saa, niin sitten siinä voisi myös pysyä. Ei heti pyyntöä opintovapaasta tai palkattomasta vuodesta, kun perhe päättää tehdä sen pitkään haaveillun irtioton arjesta. Ei nyt 60v ikäiset sellaisia koskaan halunneet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Pirjo-Irmeli tuli töihin kauan sitten ja on koko työuransa ajan lisäkouluttautunut. Ensin hän oli yo-merkonomi, sitten tradenomi ja lopulta suoritti YAMK-tutkinnon. Ihan siinä työn ohessa. Näistä tosin ei Stina-Susanna tiedä mitään, hänellä kun ei ole aavistustakaan siitä, että myös aikuiset opiskelevat. Pirjo-Irmeli on tehnyt vuosia töitä, oppinut uutta ja opettanut puolisentusinaa Stina-Susannaakin työelämän saloihin välillä joustaen omista loma-ajoistaankin. Pirjo-Irmeli ei ole vastuussa siitä, mitä työnantaja hänen lähtönsä jälkeen tekee, koska työtehtäviään ei voi testamentata, ne työt omistaa työnantaja. Silti Stina-Susanna luulee, että Pirjo-Irmeli on vastuussa siitä, jos hänen työsuhteensa ei jatku.
2. Pirjo-Irmeli tuli töihin toimistoapulaiseksi ja on nyt asiantuntija. Sinä aikana hän on saanut 2 lasta ja huomannut, että äitiysloman ja vanhempainvapaan aikana ei kerrykään täyttä vuosilomaa ja eläkettä toisin kuin nykyisin. Vuorotteluvapaalle Pirjo-Irmeli ei voinut jäädä, koska ei löytynyt sopivaa työtöntä sijaiseksi. Siitäkään hän ei itse tehnyt päätöstä, vaikka Stina-Susanna niin luulee.
3. Pirjo-Irmeli ei ole luonut lomajärjestelmää eli ei ole hänen vikansa, että lomaa kertyy 6 vko verran, kun takana on 30 vuotta samassa työpaikassa. Stina-Susanna saa lomansa rahana eli hänen tilipussinsa on aina painavampi kuin muiden, mutta sitähän hän ei koskaan itse muista. Sen sijaan Stina-Susanna saa ihan itse valita jokaisen lomansa ajankohdan, mikä Pirjo-Irmelille on pelkkä unelma. Lomat on silloin, kun saadaan sijaisia eikä silloin, kun haluaa lomailla.
4. Ikälisiä ei ole maksettu enää vuosiin, mutta jostain syystä Stina-Susanna edelleen kuvittelee, että sellainen järjestelmä on olemassa. Työterveyskään ei ota kantaa kroonisiin sairauksiin, niitä ei siellä hoideta. Stina-Susanna sen sijaan käy työterveydessä tämän tästä masennuksen, unettomuuden ja stressin takia. Hänellä on ikäryhmälleen tyypillisiä mielenterveysongelmia.
5. Pirjo-Irmeli on tehnyt töitä 30 vuotta ja elänyt säästäväisesti. Hän ei ole talvilomaillut ulkomailla, vaan välttänyt tuhlaamista. Verkkoshoppailu ja elämysmatkailu eivät ole olleet hänen juttunsa, joten siksi hänellä ei ole enää velkaa.
6. Pirjo-Irmeli ei ole syyllinen siihen, että työnantaja pitää hänen osaamistaan Stina-Susannan osaamista olennaisempana. Työnantaja ajattelee julmasti vain rahaa ja Pirjo-Irmeli on työnantajan kannalta kokonaistaloudellisempi vaihtoehto.
Olen 30 v pätkätyöläinen. Millä rahalla ajattelit minun käyvän talvilomilla, verkkoshoppailevan ja elämysmatkailevan? Olen töissä silloin kun muut lomailevat, ulkomailla kävin talvella ensimmäistä kertaa 7 vuoden tauon jälkeen ja pieni lomaraha odottaa tilillä sitä, jos tulee yllättäviä menoja vuoden mittaan. Elän säästäväisesti ja se tarkoittaa sitä, ettei pätkätyöläisenä varaa mihinkään suuriin ihmeellisyyksiin ole. Haluan pitää tilillä rahaa jemmassa sitä varten, jos joudun työttömäksi.
Sama juttu paitsi, etten ole käynyt muualla kuin laivalla kaksi kertaa 10vuoden aikana, sekä kaikki rahat mennyt bensoihin ja autoon, kun on saanut töiden perässä ajella ties mihin.
Elämä junnaa paikoillaan, eikä lainaakaan saa.
Alue: Aihe vapaa
Suomi on ikäluokka yhteiskunta.
Nykyiset 40-50v kahmivat vuosituhannen vaihteessa it-buumin aikaan kaikki unelmaduunit, ylennykset, vakanssit, avokätiset palkankorotukset yms. Rahaa paloi kaikenlaisissa kissanristiäisissä Nokian kulta-aikoina niin että heikkoa hirvittää. Sitten alkoi uusi aikakausi, tuli uusi sukupolvi ja kulukuri.
Ainoa vain että vanhemmat ikäluokat saivat pitää työnsä, palkkansa, asemansa jne. Kulukuri koskee vain uutta sukupolvea.