Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nuorena aikuisena työelämässä vs. vanhemmat ihmiset työelämässä - epäreilua
14.07.2020 |
Nuorena aikuisena työelämä ei kohtele reilusti vanhempiin työkavereihin verrattuna, joten työelämä ärsyttää monesta syystä:
1. Vakituisen työpaikan saaminen on kiven alla. Vakituisissa pesteissä ovat ne, jotka ovat vakipaikan saaneet jopa vuosikymmeniä sitten. Nuoret aikuiset saavat tyytyä pätkätöihin, projekteihin jne. Itseään saa jatkuvasti kehittää ja kouluttaa, jotta pysyy "haluttavana työntekijänä". Pirjo-Irmeli sen sijaan nauttii vakipaikastaan eikä tarvetta suuremmalle kouluttautumiselle ole, "koska minulla on jo vakipaikka". Pirjo-Irmeliltä vapautuu vakipaikka hänen jäädessään eläkkeelle muutaman vuoden päästä, paikka lakkautetaan eikä Stina-Susanna 30 v saa vakipaikkaa, vaikka olisi ollut firmassa pätkätöissä vuosia. Stina-Susanna voi miettiä, jääkö firmaan pätkätöihin vai muuttaako 150 km päähän uuteen pätkätyöpaikkaan, josta voisi saada myöhemmin vakipaikan. Ehkä.
2. Pirjo-Irmeli on saanut olla vakipaikassa parhaimmillaan +30 vuotta. Sinä aikana Pirjo-Irmelin on ollut helppo jäädä äitiyslomalle, hoitovapaalle, vuorotteluvapaalle jne. Stina-Susannalla ei moisia iloja ole. Perhettä ei uskalla perustaa, kun ei ole työpaikkaa johon palata. Vuorotteluvapaan ehdot ovat kiristyneet, joten Stina-Susanna voi vaan haaveilla sapattivapaasta keski-ikäisenä. Stina-Susanna lykkää pahimmillaan omia vapaa-ajan haaveitaan, koska työelämä ei mahdollista niitä. Ei voi varata matkaa seuraavalle kesälle, kun saattaa joutua silloin töihin eikä lomaa ole.
3. Stina-Susanna on tehnyt pätkää toisensa perään ja pahimmillaan on mennyt vuosia ilman kunnon kesälomia. Työsuhteen vaihtuessa kesken vuoden on Stina-Susanna saanut viettää muutaman viikon "kesälomaa" marraskuussa. Stina-Susanna saa pätkätyöläisenä huonoimmat työvuorot, koska "se nyt vaan kuuluu sijaisten elämään". Sillä aikaa Pirjo-Irmeli on kartuttanut mahdollisimman pitkät lomakertymät ja lomailee vuoden aikana toista kuukautta. Pirjo-Irmeli nauttii kunnon kesälomasta sekä useamman viikon vuoden mittaan. Stina-Susanna saa tästä haaveilla, sillä pitkäaikaisen työntekijän lomakertymä jää haaveeksi.
4. Pirjo-Irmeli on saanut kerryttää vuosikymmenten aikana samassa työpaikassa hyvät ikälisät, palkanlisät sekä nostaa yleensä suurinta mahdollisinta palkkaa, mitä voi. Stina-Susanna saa vain haaveilla moisesta. Työpaikkojen vaihtuessa monet kertymät alkavat alusta, kun työnantaja aloittaa pienemmällä palkalla "koska tulit vasta meille töihin ja palkka nousee, kun olet ollut meidän firmassa pidempään". Pirjo-Irmelin työteho ei viimeisten työvuosien aikana ole enää yhtä hyvä kuin nuorempana, pitkäaikaissairaudet kuormittavat työtehoa ja työterveyshuollosta koituu kuluja, kun Pirjo-Irmeli käy siellä säännöllisesti. Stina-Susannalla ei nuorena aikuisena sairauksia ole ja työteho on hänellä hyvä ja nuorena jaksaa. Stina-Susanna tekisi työn tehokkaammin ja tekisi nuorena enemmän tulosta kuin Pirjo-Irmeli, mutta vanhempana työntekijänä Pirjo-Irmeli käärii työkokemusvuosien myötä enemmän rahaa.
Kommentit (374)
Vierailija kirjoitti:
Alanvaihtoa ehdottavat. Miten luulette onnistuvan, jos vaikka kolmevitosena/nelikymppisenä vaihtaisin alaa? Ensin menisi vuosia kouluttautumiseen pienten tukien voimin. Työelämään pyrkiessä ihmeteltäisiin, miksi olet alanvaihtaja ja nuoremmat paahtaisivat sinusta ohi. On myös aloja, joissa aikaisempi työura "väärällä alalla" ei ole plussaa vaan rasite.
en ala
EN
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alanvaihtoa ehdottavat. Miten luulette onnistuvan, jos vaikka kolmevitosena/nelikymppisenä vaihtaisin alaa? Ensin menisi vuosia kouluttautumiseen pienten tukien voimin. Työelämään pyrkiessä ihmeteltäisiin, miksi olet alanvaihtaja ja nuoremmat paahtaisivat sinusta ohi. On myös aloja, joissa aikaisempi työura "väärällä alalla" ei ole plussaa vaan rasite.
Joo tämä on ihan totta. Esim. yllä ehdotettu it-ala on tunnettu ikärasismistaan niin päin ettei vanhoja huolita, ei varsinkaan "vanhoja" joilla ei ole pitkä työkokemus.
Vierailija kirjoitti:
Alanvaihtoa ehdottavat. Miten luulette onnistuvan, jos vaikka kolmevitosena/nelikymppisenä vaihtaisin alaa? Ensin menisi vuosia kouluttautumiseen pienten tukien voimin. Työelämään pyrkiessä ihmeteltäisiin, miksi olet alanvaihtaja ja nuoremmat paahtaisivat sinusta ohi. On myös aloja, joissa aikaisempi työura "väärällä alalla" ei ole plussaa vaan rasite.
Itse tein harvinaisen pitkän uran saman yrityksen palveluksessa. Olin 29-vuotias aloittaessani ja lopetin 49-vuotiaana. Välillä minut kyllä ulkoistettiin (olin IT-tuessa), mutta se ei itse työnkuvaan tai fyysiseen työpaikkaan vaikuttanut mitenkään.
se on sitten vaan perustettava oma työpaikka,
kun sua eivät muut huoli!
Meidän sukupolvi lopulta perii kuitenkin kaikki edellisen sukupolven keräämät omaisuudet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on sitten vaan perustettava oma työpaikka,
kun sua eivät muut huoli!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alanvaihtoa ehdottavat. Miten luulette onnistuvan, jos vaikka kolmevitosena/nelikymppisenä vaihtaisin alaa? Ensin menisi vuosia kouluttautumiseen pienten tukien voimin. Työelämään pyrkiessä ihmeteltäisiin, miksi olet alanvaihtaja ja nuoremmat paahtaisivat sinusta ohi. On myös aloja, joissa aikaisempi työura "väärällä alalla" ei ole plussaa vaan rasite.
Itse tein harvinaisen pitkän uran saman yrityksen palveluksessa. Olin 29-vuotias aloittaessani ja lopetin 49-vuotiaana. Välillä minut kyllä ulkoistettiin (olin IT-tuessa), mutta se ei itse työnkuvaan tai fyysiseen työpaikkaan vaikuttanut mitenkään.
Itse vaihdoin alaa 41 vuotiaana. Opiskelin uuden alan. Ja opiskelukavereissa oli paljon vanhempiakin, kaikki ovat saaneet alan töitä. Ei keski-ikäisenä ole liian vanha alanvaihtoon, ihan on itsestä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän sukupolvi lopulta perii kuitenkin kaikki edellisen sukupolven keräämät omaisuudet...
mut kun isi ei anna
eikä äitee luovuta :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alanvaihtoa ehdottavat. Miten luulette onnistuvan, jos vaikka kolmevitosena/nelikymppisenä vaihtaisin alaa? Ensin menisi vuosia kouluttautumiseen pienten tukien voimin. Työelämään pyrkiessä ihmeteltäisiin, miksi olet alanvaihtaja ja nuoremmat paahtaisivat sinusta ohi. On myös aloja, joissa aikaisempi työura "väärällä alalla" ei ole plussaa vaan rasite.
Itse tein harvinaisen pitkän uran saman yrityksen palveluksessa. Olin 29-vuotias aloittaessani ja lopetin 49-vuotiaana. Välillä minut kyllä ulkoistettiin (olin IT-tuessa), mutta se ei itse työnkuvaan tai fyysiseen työpaikkaan vaikuttanut mitenkään.
Itse vaihdoin alaa 41 vuotiaana. Opiskelin uuden alan. Ja opiskelukavereissa oli paljon vanhempiakin, kaikki ovat saaneet alan töitä. Ei keski-ikäisenä ole liian vanha alanvaihtoon, ihan on itsestä kiinni.
mä en vaan jaksa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se Pirjo-Irmelin vika ole, että työelämä on tällaista. Voisitte nuoret edes osoittaa syytöksenne oikeaan suuntaan eli työnantajiin. Nyt pelaatte vain työnantajan pohjattomaan pussiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pirjo-Irmeli tietää, että jos hän tipahtaa duunistaan, niin 50+ naisoletettuna hän ei saa MISTÄÄN edes pätkätöitä IKÄRASISMIN takia.
Tämä Tuhnu-Susanna saa edes niitä.
Mikä mussa on vikana,
2 akateemista tutkintoa, ikä 38v, kukaan ei palkkaa kuin pätkätöihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tutulta kuulostaa!
Kyllä minä rehellisesti sanottuna kadehdin omia 50-luvun lopulla syntyneitä vanhempiani, ai miksikö?
-vakityöpaikat parin vuoden pätkätöiden jälkeen alta kolmikymppisinä (minä olin tuossa iässä ollut vuosia pätkätöissä ilman toivoakaan vakipaikasta)
-ensimmäinen asunto ostettuna kolmekymppisenä, autot hankittu jo ennen sitä (asun vuokralla ja minulla on yli 20 vuotta vanha autonrämä, jonka ostin käytettynä)
-perhevapaat 90-luvun alussa lamavuosina, vaikka työpaikat eivät menneet lamassa alta (itse en uskalla perhettä pätkätyöläisenä perustaa ja mietin, ehdinkö tätä koskaan toteuttaa)
-molemmat saivat tehdä töitä vakipaikoissaan eläkeiän alkuun asti (minulla eläkeikä on varmaan joskus 70-vuotiaana, jos sinne asti elän/töitä on)
-iso omakotitalo on velaton, 2 perittyä kesämökkiä, metsää sekä paljon säästöjä (näistä saa vain haaveilla enkä välttämättä peri näitä veljeni kanssa, jos vanhempien omaisuus menee joskus 2040-luvulla terveydenhoitomaksuihin)
Vanhempani eivät tehneet työuraa missään rikkaissa hommissa, vaan olivat keskituloisia alle kolmen tonnin palkoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä mussa on vikana,
2 akateemista tutkintoa, ikä 38v, kukaan ei palkkaa kuin pätkätöihin?
pellehommiin ja paskaduuneihinkaan ei oteta :(
Vierailija kirjoitti:
Niin tutulta kuulostaa!
Kyllä minä rehellisesti sanottuna kadehdin omia 50-luvun lopulla syntyneitä vanhempiani, ai miksikö?
-vakityöpaikat parin vuoden pätkätöiden jälkeen alta kolmikymppisinä (minä olin tuossa iässä ollut vuosia pätkätöissä ilman toivoakaan vakipaikasta)
-ensimmäinen asunto ostettuna kolmekymppisenä, autot hankittu jo ennen sitä (asun vuokralla ja minulla on yli 20 vuotta vanha autonrämä, jonka ostin käytettynä)
-perhevapaat 90-luvun alussa lamavuosina, vaikka työpaikat eivät menneet lamassa alta (itse en uskalla perhettä pätkätyöläisenä perustaa ja mietin, ehdinkö tätä koskaan toteuttaa)
-molemmat saivat tehdä töitä vakipaikoissaan eläkeiän alkuun asti (minulla eläkeikä on varmaan joskus 70-vuotiaana, jos sinne asti elän/töitä on)
-iso omakotitalo on velaton, 2 perittyä kesämökkiä, metsää sekä paljon säästöjä (näistä saa vain haaveilla enkä välttämättä peri näitä veljeni kanssa, jos vanhempien omaisuus menee joskus 2040-luvulla terveydenhoitomaksuihin)
Vanhempani eivät tehneet työuraa missään rikkaissa hommissa, vaan olivat keskituloisia alle kolmen tonnin palkoillaan.
isi ei anna
eikä äitee luovuta
Vierailija kirjoitti:
Mikä mussa on vikana,
2 akateemista tutkintoa, ikä 38v, kukaan ei palkkaa kuin pätkätöihin?
Sulla ei ole pitkää työkokemusta. Ikäsi ilman pitkäätyökokemusta sisältää työnantajalle suuren mielenterveysongelmaisen tai muun ongelmaisen ja matalatyötehoisen palkkaamisen riskin. Hakijoita pitkällä työkokemuksella tehtävään liittyen on yleensä reilusti.
Unohdit mainita sen, että vakipaikan saatuaan Stina-Susanna saikuttaa usein, koska ei kestä nykyajan työelämän vaatimuksia. Ja sitten alkavatkin äityislomat ja hoitovapaat (jotka olivat muuten huomattavasti lyhyempiä silloin kun Pirjo-Irmeli hankki lapsensa).
No moi , mä tulin uhriutumaan !
Ap aloitus pitänee pääosin paikkansa.
Pari soraääntä Pirjo-Irmeliltä :
- me rividuunarit ja konttorirotat ei olla oltu päättämässä globalisaatiosta ja kaikesta muusta p*skasta , joka on johtanut pätkätöihin ja 0-tuntisopimuksiin.
Ei mulla ollut mitään mahdollisuutta ensimmäisen portaan esimiehenä vaikuttaa määräaikaisuuksiin ,joita uusittiin jo viidettä vuotta putkeen.
- Mun porukassa , sairauslomalla ja työterveydessä laukkasivat ne omaa ikääni puolta nuoremmat. Myös heidän stressin sietokykynsä oli paljon huonompi. Muutokset ajoivat sairaslomalle.
-90-luvun yt:ssä , joita muuten oli päällekkäin ja allekkain, kenkää saivat lähes kaikki yli 50:t siellä missä mä olin duunissa. Oli hämmentävöä ensimmäinen palaveri länsinaapurin kollegojen kanssa, sisään asteli tyylikkäästi harmaantuneita 50+ herroja, meiltä he olivat ulkoistetut kortistoon jo ajat sitten.
Voitte olla katkeria, kateellisia , v*ttununeita ihan mitä vaan, mutta henk.koht me Pirjo-Irmelit ei olla tähän kurjuuteen syyllisiä.
Mä en tunne yhtään syyllisyyttä siitä, että 65v olen eläkkeellä ja olen sattumien ja hyvällä onnella selvinnyt 90- luvun lamasta ja 2008 finanssikriisistä saaden 40 vuoden työuran.
En myöskään elä satumaassa uskoen, että vain meillä oli vaikeaa. Joka sukupolvi saa p*skaa niskaansa. Toiset enemmän kuin toiset.
Alue: Aihe vapaa
Valittaa saa ihan vapaasti, mutta ihan samanlaista se oli 90-luvulla, ensimmäisen vakipaikan sain 1995, 34v Salon Nokian liukuhihnalta, hetken tauko pätkään ja työttömyyteen, pakko oli muutaman vuoden jälkeen lähteä uudestaan opiskelemaan, pää ei kestänyt yötyötä ja yksinkertaista ruuvin vääntöä.
Ensimmäisen oikean vakituisen työn sain 42v, enkä aio siitä lähteä kuin kulumalla eläkkeelle.
Elämä on valintoja, voisin minäkin kadehtia suuria ikäluokkia, jotka aravalla rakensivat omakotitalon ja vaihtoivat auton, velat oli maksettu 10v inflaatio piti huolen että velan maksu oli naurettavan helppoa, kuitenkin tiedän monia heistä miten vaikeaa oli edes kulkea kotoa kouluun pitkän taipaleen takaa.
Jokaisella sukupolvella on omat vaikeutensa ja helppoutensa.
Ainoa mistä voit minun sukupolveani kadehtia on lapsuuteen ja nuoruuteen kuulunut nousukausi, toivo, ensi vuosi on parempi ja suurelle osaa se oli, tuli 90-luku ja jatkuva epävarmuus.