Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nuorena aikuisena työelämässä vs. vanhemmat ihmiset työelämässä - epäreilua
14.07.2020 |
Nuorena aikuisena työelämä ei kohtele reilusti vanhempiin työkavereihin verrattuna, joten työelämä ärsyttää monesta syystä:
1. Vakituisen työpaikan saaminen on kiven alla. Vakituisissa pesteissä ovat ne, jotka ovat vakipaikan saaneet jopa vuosikymmeniä sitten. Nuoret aikuiset saavat tyytyä pätkätöihin, projekteihin jne. Itseään saa jatkuvasti kehittää ja kouluttaa, jotta pysyy "haluttavana työntekijänä". Pirjo-Irmeli sen sijaan nauttii vakipaikastaan eikä tarvetta suuremmalle kouluttautumiselle ole, "koska minulla on jo vakipaikka". Pirjo-Irmeliltä vapautuu vakipaikka hänen jäädessään eläkkeelle muutaman vuoden päästä, paikka lakkautetaan eikä Stina-Susanna 30 v saa vakipaikkaa, vaikka olisi ollut firmassa pätkätöissä vuosia. Stina-Susanna voi miettiä, jääkö firmaan pätkätöihin vai muuttaako 150 km päähän uuteen pätkätyöpaikkaan, josta voisi saada myöhemmin vakipaikan. Ehkä.
2. Pirjo-Irmeli on saanut olla vakipaikassa parhaimmillaan +30 vuotta. Sinä aikana Pirjo-Irmelin on ollut helppo jäädä äitiyslomalle, hoitovapaalle, vuorotteluvapaalle jne. Stina-Susannalla ei moisia iloja ole. Perhettä ei uskalla perustaa, kun ei ole työpaikkaa johon palata. Vuorotteluvapaan ehdot ovat kiristyneet, joten Stina-Susanna voi vaan haaveilla sapattivapaasta keski-ikäisenä. Stina-Susanna lykkää pahimmillaan omia vapaa-ajan haaveitaan, koska työelämä ei mahdollista niitä. Ei voi varata matkaa seuraavalle kesälle, kun saattaa joutua silloin töihin eikä lomaa ole.
3. Stina-Susanna on tehnyt pätkää toisensa perään ja pahimmillaan on mennyt vuosia ilman kunnon kesälomia. Työsuhteen vaihtuessa kesken vuoden on Stina-Susanna saanut viettää muutaman viikon "kesälomaa" marraskuussa. Stina-Susanna saa pätkätyöläisenä huonoimmat työvuorot, koska "se nyt vaan kuuluu sijaisten elämään". Sillä aikaa Pirjo-Irmeli on kartuttanut mahdollisimman pitkät lomakertymät ja lomailee vuoden aikana toista kuukautta. Pirjo-Irmeli nauttii kunnon kesälomasta sekä useamman viikon vuoden mittaan. Stina-Susanna saa tästä haaveilla, sillä pitkäaikaisen työntekijän lomakertymä jää haaveeksi.
4. Pirjo-Irmeli on saanut kerryttää vuosikymmenten aikana samassa työpaikassa hyvät ikälisät, palkanlisät sekä nostaa yleensä suurinta mahdollisinta palkkaa, mitä voi. Stina-Susanna saa vain haaveilla moisesta. Työpaikkojen vaihtuessa monet kertymät alkavat alusta, kun työnantaja aloittaa pienemmällä palkalla "koska tulit vasta meille töihin ja palkka nousee, kun olet ollut meidän firmassa pidempään". Pirjo-Irmelin työteho ei viimeisten työvuosien aikana ole enää yhtä hyvä kuin nuorempana, pitkäaikaissairaudet kuormittavat työtehoa ja työterveyshuollosta koituu kuluja, kun Pirjo-Irmeli käy siellä säännöllisesti. Stina-Susannalla ei nuorena aikuisena sairauksia ole ja työteho on hänellä hyvä ja nuorena jaksaa. Stina-Susanna tekisi työn tehokkaammin ja tekisi nuorena enemmän tulosta kuin Pirjo-Irmeli, mutta vanhempana työntekijänä Pirjo-Irmeli käärii työkokemusvuosien myötä enemmän rahaa.
Kommentit (374)
Ihan sanoma pätkätöitä on Pirjotkin tehneet nuorempana! Kuka se tässä uhriutuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan vieläkin isäni pettymyksen. Hän oli 59 v kun yt-neuvottelut alkoivat. Hän ilmoitti heti pomolleen, että jää mielellään eläke-putkeen ja hehkutti kotona, että kohta on aikaa harrastaa ja mikä hätä tässä kun on velaton koti ja lapsetkin jo aikuisia... Ja yt-neuvotteluiden tulos oli, että isä jatkoi töissään ja juuri asuntoja ostelleet nuoret perheelliset ihmiset saivat kenkää :(
En tiedä, olenko vielä tarpeeksi vanha, koska olen 54. Minä sain ensimmäisen vakipaikan 36-vuotiaana, kun lapset oli jo tehty. Sitä ennen olin montaa paikkaa hakenut, mutta jostain kumman syystä niihin valittiin aina mies. Tehtäviä yhdistellään jatkuvasti ja meiltä saavat organisaatiouudistuksissa lähteä ne, jotka eivät ole itseään kehittäneet, siis 50+ ihmiset. Olen miettinyt työn hakemista Ruotsista, sillä meidän alalla on siellä paljon töitä.
Olen nuori ja tämä pitää osittain paikkansa. Suuri osa edeltävästä sukupolvesta on päässyt helpolla. Toisaalta minäkin sain oman vakipaikan jo parin vuoden jälkeen. Miksi? Koska minulla on kilpailtua osaamista alana tietoturva, joten minusta halutaan pitää kiinni. Jos olet joku YTM ja ainoa osaamisena HR/yleinen projektiosaaminen / muu loppuun kilpailtu ala, saat tyytyä pätkiin loppu elämäsi. Sun pitää erikoistua alalle, jossa ei ole paljoa kilpailua.
Olen nuori ja tämä pitää osittain paikkansa. Suuri osa edeltävästä sukupolvesta on päässyt helpolla. Toisaalta minäkin sain oman vakipaikan jo parin vuoden jälkeen. Miksi? Koska minulla on kilpailtua osaamista alana tietoturva, joten minusta halutaan pitää kiinni. Jos olet joku YTM ja ainoa osaamisena HR/yleinen projektiosaaminen / muu loppuun kilpailtu ala, saat tyytyä pätkiin loppu elämäsi. Sun pitää erikoistua alalle, jossa ei ole paljoa kilpailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppo on tulla sanomaan, että ennenkin on pätkää ollut. On joo, mutta ei samalla tavalla kuin nykyään. Äitini oli sairaanhoitaja ja teki kaksi vuotta pätkää. Sitten vakinaistettiin ja teki uransa pikkukaupungin terveydenhuollossa. Minä olin onnekas, kun sain vakituisen paikan 5 vuoden sijaisuuksien jälkeen (olin joutunut muuttamaan kolmesti Suomen sisällä työn perässä). Minäkin sain vakipaikan vain siksi, että olin tehnyt vuosia ylimääräisiä töitä vapaa-ajalla ilman palkkaa ylimääräisistä töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näiden Pirjo-Irmeleiden vastapainoksi on sitten niitä Pirjo-Irmeleitä jotka jäävät työttömiksi ja huomaavat etteivät kelpaa enää mihinkään. Se tapahtuu jo nelikymppisille naisille, olet liian vanha, kehityksestä pudonnut, ei enää mitään asiaa työmarkkinoille.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelkaa sairaanhoitajiksi. Kaikille löytyy vakipaikat!
Mutta miten pitkään? 90-luvulla sairaanhoitajia oli paljon työttöminä ja moni muutti ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täsmälleen samaa mieltä ja tätä se elämä on näin 28 vuotta täyttävänä akateemisena naisena.
Joku hyvin kommentoi, että luuleeko nuoret että uudet lamat eivät koske vanhempia? Kyllä koskee, se että yhdestä selviää ei tarkoita, että seuraavassa saisi pitää työpaikkansa.
”Nuorna vitsa väännettävä”, pitää edelleen paikkansa, kyllä säkin sen vakipaikan vielä saat, ei me Pirjot mitenkään helpolla ole selvitty. Ysäri oli aika kamala!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näiden Pirjo-Irmeleiden vastapainoksi on sitten niitä Pirjo-Irmeleitä jotka jäävät työttömiksi ja huomaavat etteivät kelpaa enää mihinkään. Se tapahtuu jo nelikymppisille naisille, olet liian vanha, kehityksestä pudonnut, ei enää mitään asiaa työmarkkinoille.
Näinpä. Kuvauksesta tuli muutenkn mieleen että tarkoittaako tuo jotain kunnan/valtion hommia lähinnä, että tuollaisessa asemassa vanhemmat muka on. Näin yksityissektorilla yt:iden tullen poistetaan vanhemmasta päästä, ja nainen on jo 40+ hylkiö joka ei kelpaa mihinkään, mies 50+.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelkaa sairaanhoitajiksi. Kaikille löytyy vakipaikat!
Mutta miten pitkään? 90-luvulla sairaanhoitajia oli paljon työttöminä ja moni muutti ulkomaille.
Siitä on 30 vuotta aikaa! Opiskelu kestää 3,5v eikä tämä väestö tästä nuorene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä joidenkin totuus on tuollainen.
Tämä Pirjoirmeli on 90-luvun alussa käynyt YT:itä peräperää niin, että firman alkuperäisestä 300 ihmisestä jäljelle jäi 60. Lapset tehtiin syvimmän laman aikana pelko perssiissä, onko työpaikkaan enää paluuta. Senkin jälkeen on YT:itä ollut. Työ on ollut projektityötä viimeiset 25 vuotta ja palkasta alle puolet kiinteää, muut henkilökohtaiseen laskutukseen perustuvaa. Ei siis mikään julkkaripuolen suojatyö. Työtahti on kiristynyt huimasti sitten 80-luvun leppoisan lopun. Jatkuvasti on opeteltava ja omaksuttava uutta kansainvälisessä yhteisössä ja saatava selvää mitä vivahteikkaimmista englannin-murteista. Lomat ovat suunnilleen kaikilla heinäkuussa, koska asiakkaillakin on, mutta ne keskeytyvät välillä jos projektissa on hätä. Työ on vienyt milloin minnekin. Olen joutunut olemaan maapallon toisella puolen kun lapseni on lähtenyt sen toiselle kulmalle ja toisen kerran mies joutui leikkaukseen kun olin itse työmatkalla. Kyllä vuosiin on mahtunut kaikenlaista. Mutta työtä on riittänyt, olen voinut halutessani vaihtaa duunipaikkaa vielä vanhoilla päivillänikin, ja saan tehdä työtä kiinnostavien asiakkaiden parissa aivan älyttömän fiksujen Stiinasusannojen ja Jamiveetien kanssa.
Myös minä tulin työelämään 80-luvun puolivälissä, ensimmäiset 5 vuotta 3 kk - 6 kk työsopimuksia, välillä työttömänä. Koko ikäni pätkätöissä, vaikka ns. toistaiseksi voimassaolevia sopimuksia olenkin tehnyt, työsuhteet loppuneet YT-neuvotteluiden tuloksina, yritysten kaatumiseen ym. syihin, jotka eivät ole minusta kiinni. Olen asiantuntija rahoituksessa ja tunnustetusti hyvä työntekijä, ei se silti tarkoita, että työura olisi katkeamaton, vaikka olenkin varmaan sitä ikäluokkaa, johon Pirjo-Irmelillä viittaat.
Ei pätkätyöt ole mitään tämän päivän keksintöjä.
Lisäksi naisvaltaisilla aloilla on perhevapaiden takia jatkuvasti pätkätöitä ja tilanne pysyykin, jos naiset pitävät jatkossakin perhevapaat eivätkä jaa niitä myös miehille. Samalla kyllä nuoret pääsevät työelämään kiinni sijaisina ja saavat työkokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelkaa sairaanhoitajiksi. Kaikille löytyy vakipaikat!
Mutta miten pitkään? 90-luvulla sairaanhoitajia oli paljon työttöminä ja moni muutti ulkomaille.
Siitä on 30 vuotta aikaa! Opiskelu kestää 3,5v eikä tämä väestö tästä nuorene.
Sairaanhoitajia koulutetaan paljon ja jos koulutusmääriä lisätään, ei kaikille löydy työpaikkoja.
Minuusata pitää olla tarkoitus ja jokin ideaa aina olemassa johon resurssit satsataaan. Kohta orjatyövoimankin käyttökin alkaa olla historiaa tekoälyn takia. Selllainen turha työ on niiin turhaa työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap, loistava kirjoitus!
Nyt vaan odotellaan Pirjo-Irmeleiden joukkouhriutumista, kun olihan sentään lapsuudessa vaan kansakoulu ja sit oli ysikytluvun lama ja kaikkea.
90-luvun lama oli iso, mutta kesti lopulta muutaman vuoden. Nykysukupolvi on saanut kokea 2008 alkaneen laman, jonka jälkeen talous ei ole kunnolla noussut kertaakaan.
Paljon työntekijöitä sai kokea 90-luvun laman täysimääräisenä ja ne samat henkilöt kävi läpi myös vuoden 2008 ja sen jälkeiset tapahtumat. Hassua, että edes kuvittelet, miten yhden laman kokemalla olisi välttynyt seuraavalta.
Tarja jäi työttömäksi 90-luvun laman alussa ja oli 3 vuotta työtön. 2000-luvun alussa talous nousi kohisten, Tarja sai hankittua asunnon ja elämä hymyili. 2008 lama alkoi uudestaan, mutta Tarja oli jo saanut asunnon hankittua, tehtyä toistakymmentä vuotta töitä ysärilaman jälkeen ja rahaa on jäänyt hieman sukanvarteenkin. Työpaikka meni, mutta töitä on kuitenkin löytynyt eri paikoista myöhempinä vuosina. 2010 valmistunut Anna ei ole saanut jalkaa työelämän oven väliin, koska ensin ei löytynyt kesätöitä ja Annaa ei palkata "koska pitäisi olla ennestään työkokemusta". Kumpi tässä on paremmassa asemassa, kaksi lamaa kokenut Tarja vai Anna?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nelikymppinen ja nyt Pirjon asemassa. Tein ihan samoja pätkätöitä ensimmäisen 10v työurallani, niillä lainani maksoin. En ole vielä lähellä eläkettä mutta edut saavuttanut, tosin vuorotteluvapaata ei enää saa.
Näin se maailma vaan menee, nuorena kun rahaa tarvis sitä ei ole, vanhempana voi vähän höllätä. Mutta töitä on tehtävä oli sitten vakituinen tai sijainen.
Ei pätkätyöläisille lainaa myönnetä! Taisi olla puolisolla vakiduuni? Mun ikäluokassa on ihan tavallista, ettei miehilläkään ole vakituista työtä. Ei me mitään lainaa saada, joten suurin osa nettotuloista menee ylikalliiseen vuokraan, koska Helsingissä kaksio on tonnin luokkaa.
N29
Alue: Aihe vapaa
Miksi te valitsette tuollaisia aloja, joilla on noin kamalat käytännöt? Oon itse insinöörialalla, 5 v sitten valmistunut, ja valmistunut ja kuulostaa täysin vieraalta omakohtaisesta kokemuksesta. Töihin pääsi heti valmistuttuaan, ja heti vakitöihin. Ei muutenkaan tunnu että olisi tuollaista jotain ihme sukupolvien taistelua työpaikalla, vaan yhdessä hyvässä hengessä työtä tehdään. Ja kyllä se vaan niin on että niistä vanhoista tyypeistä jotka on tehneet näitä elektroniikkahommia siitä asti kun oli vielä putkiradiot, on ihan valtavasti hyötyä projekteissa, ei heitä ihan heti nuoret korvaa vaikka energiaa olisikin.