Pikkuvauvojen äidit! Älkää ihmetelkö jos ystävät katoavat!

Pullosinkut :D

Juuri näin 

Mitähän mä nyt olen tehnyt väärin, kun mulla ei ole tota ongelmaa? :O

   Olen 22v äiti, kyllä on ystävät edelleen kehissä. Yksi miespuolinen tosi hyvä ystävä piti yhteyttä jopa itseasiassa eniten vauva aikana, tuli käymään tiuhaan tahtiin. Kävi kahvilla, juttelimme niitä näitä, tuli katsomaan seurakseni elokuvaa. Mä olen vielä niin kauhea äiti, että kun vauva oli nukkumassa, saatoimme tämän ystävän kanssa juoda yhdet oluet (minä ykköstä ja ystävä kolmosta) ja juttelimme maailman menosta.

   Mun luona kävi aika paljon ystäviäni, eikä he edes osanneet vaatia, että jos nähtäisiin kahvilla jossain muualla. Tosin, kaikki halusivatkin kyllä aina nähdä ton meijän suloisuuden :D Komea ja hymyilevä poika, muutama mun ystävä jopa pyyteli aina, että saisko he vaihtaa vaipan, voisko hän antaa sosetta. Mun ystävät hullaantuivat lapsestani, eikä tuo hullaannus ole vieläkään kadonnut, edelleen ovat ihan innoissaan tulossa käymään meillä :)

  Siis voi ap, voisitko kertoa MITÄ MÄ TEEN VÄÄRIN? Miks mun ystävät ei katoa?? :O

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 16:17"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 16:06"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 15:57"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 15:52"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 15:49"]

Mä kyllä ymmärrän, miksi monet jättää nuo pullotouhut suosista: imettäminen on helppoa ja vauvan ja mahdollisten isompien sisarusten kanssa on kaikkea muutakin tekemistä. Ja vauvahan ei jää mistään paitsi, jos ei saa pulloa.

[/quote]

Vauva jää paitsi isän kanssa vietetyistä kahdenkeskisistä hetkistä. Siis näissä perheissä, jossa äiti ei vaan voi poistua hetkeksikään kun ei tiedä koska lapselle voi tulla nälkä.

[/quote]

Kuten aiemmin sanoin, vauva syö pelkkää tissiä puoli vuotta. Sitten ruokailu onnistuu muutenkin. Mä vähän luulen, että moni pulloa huolimattoman vauvan äiti olisi aivan supertyytyväinen, jos vauvan voisi jättää huoletta hoitoon. Mutta lasten vuoksi täytyy vanhempienkin tehdä uhrauksia, vaikka se joskus väsyttää ja vituttaa.

[/quote]

Ja minä tuolla aiemmin kerroin, että eivät kaikki lapset suinkaan syö pelkkää tissiä ja nimenomaan puolta vuotta. Meillä on täällä Keski-Euroopassa 3kk äitiysloma, eli 3kk ikäiset lapset ovat päivähoidossa. On siis hyvin olennaista, että lapsi oppii myös pullolle. Ja niinhän ne täällä oppivat, muuten olisi koko kansakunta kuollut sukupuuttoon. 

Täällä tosin lapset nukkuvat helposti öitänsä kokonaan tuon ikäisenä. Rytmille totutellaan alusta saakka. Lapset oppivat mahdottomasti, kun heille vaan antaa aikaa opetella. Näin kaikkien elämä on onnellisempaa.

[/quote]

Eipä suomalaisetkaan ole kuolleet sukupuuttoon, vaikka meillä on pidemmät äitiyslomat :)

Ja kyllä, kaikki täysimetetyt vauvat ovat nukkuneet täysiä yöunia jo 3 kuukauden iässä :)

Ihanaa elää Suomessa, kun on saanut rauahssa keskittyä vauvan hoitoon ja imettämiseen ja tunnesiteen luomiseen.

Ihmiset on erilaisia. Sinä taas vaikutat tyytyväiseltä kun sait vauvan pullolle ja sait vauvan hoitoon 3 kuukauden ikäisenä

Onneksi me kumpikin olemme saaneet elää sellaista elämää, mitä halusimme. Sinä olisit varmaan ahdistunut pitkällä äitiyslomalla ja pitkään imetykseen. Minä olisin kärsinyt, jos olisin joutunut viemään vauvan hoitoon 3 kuukauden iässä.

Hyvää jatkoa sinulle sinne ulkomaille ja toivottavasti saamme myöhemminkin tehdä elämässä sellaisia valintoja, jotka tuntuvat hyvältä

[/quote]

Sain ensimmäisen lapseni Suomessa ja ehdin olla kotosalla paljon pidempäänkin kuin täällä sen 3kk. Ja ei, en ahdistunut pitkällä äitiyslomallani, miksi näin oletit? 

Pointtini oli luoda lisää perspektiiviä. Ei ole olemassa jotain yhtä totuutta tyyliin "Kuten aiemmin sanoin, vauva syö pelkkää tissiä puoli vuotta."

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 15:45"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 13:24"]

Ei moni jaksa kauaa yrittää sopia tapaamisia jos mihinkään muka ei ilman sitä vauvaa pääse. Ei edes pariksi tunniksi eikä vaikka miehelläkin on mahdollisuus hoitaa vauvaa tunnin pari.

[/quote]

En mä ihmettelekään. Toivotan vain tervemenoa. Mulla ainakin perhe nousi tärkeimmäksi esikoisen syntymän myötä, eikä lapsettomat näytä kovin hyvin ymmärtävän lapsiperheen päivärytmejä. 

Vain lapseton idiootti loukkaantuu, kun äiti ei ole tavoitettavissa puhelimella 24/7. Vain lapseton idiootti viitsii edes marmattaa, jos äiti ei jaksakaan läheä baareihin seuraksi riekkumaan. Vain lapseton idiootti loukkaantuu, kun tuore äiti ei jaksakaan kuunnella tuon lapsettoman idiootin selostuksia epätoivoisista kännipanoista, yhden yön miehen metsästyksistä ja jatkuvaa valitusta siitä ettei löydä kunnollista miestä. Se lapseton idiootti ei vain enää kuulu sen äidin elämään. 

[/quote]

Voi plääh.

Minulla on viisi lasta ja jaksan ihan hyvin kuunnella kännipanojuttuja. Itseasiassa en jaksa enää niitä tommosten mammavaihteelle jumittuneiden juttuja. Olen mennyt jo senkin vaiheen ohi, eli olen varmaan sitten suakin kehittyneempi ihminen. Olet varmaan mielestäsi paljonkin parempi kuin lapsettomat idioottikaverisi, olethan nyt ÄITI. Minusta taas vaikutat siltä että takerrut tuohon äitiyteesi siksi ettei sulla ole enää muuta. Mutta sekin vaihe menee ohi ja kohta jo kirjoittelet täällä miten ei ole kavereita jotka lähtisi sun kanssa johonkin.

Mitä ystävyyttä tuo tuommoinen on? Minä ainakin olin pikkuvauva-aikaan todella väsynyt. Eikä vauvani ikinä oppinut juomaan tuttipullosta, ei vaikka yritettiinkin. Olin siis kiinni vauvassani jo ihan senkin vuoksi.

Ja ajatus siitä, että mun ystävä ei enää ole mun ystävä, jos en juuri silloin pääse tai jaksa lähteä häntä tapaamaan, kuin ystävälleni sopisi, tuntuu kurjalta. Eikö oikea ystävä muka ymmärtäisi että elämäntilanteet ovat erilaisia, ja että niihin tulee muutoksia?

Ihan oikeasti, nyt pää pois sieltä perseestä.

Mulla onneksi kaikki ystävät säilyivät lapseni vauva-ajan ylikin, ja olemme ystäviä vielä nykyäänkin. Katsos kun ystävät voivat säilyä ystävinä, vaikkei joka välissä tapaisikaan. Ja mikset voisi mennä ystäväsi luo kylään, ihastelemaan tämän vauvaa samalla kun kuulumisetkin vaihtuu?

Yhteenveto. Opeta vauva heti pullolle

-koska saatat kuolla

-isän pitää saada kahdenkeskitä aikaa pullottamalla vauvaa

-ulkomailla on äitiysloma 3kk, joten solidaarisuuden vuoksi, pitää lapsi opettaa pullolle, että saat perspektiiviä

-siksi, että kaverit muuten jättää ja sitten itket yksin, kun kukaan ei välitä (vrt jos et anoppina hoida lapsenlapsia, makaat vanhainkodilla yksin märissä vaipoissa)

Eli ellet koko ajan ole toisten käytettävissä ja toimi toisten halujen mukaan, sinulle kostetaan, että jäät yksin (siitäs sait en oo sun kaveri, kun et tehnyt kuten haluan) ja vanhana olet yksin (siitäs ait, kostan sulle kun et pomppinut pillin mukaan ja hoitanut lapsenlapsia)

Mutta mitä jos on paskatuuri ja opetat lapsen heti pullolle ja liehut sinkkukavereiden kanssa ja anoppina hoidat lapsenlapsia läpi elämän, sinkkukaveri lapsen saatuaan keskittyykin perhe-elämään ja sanoo, että olitpa typerä kun juhlit koko vauva-ajan. Ja vanhuksena olet sellä vanhainkodissa ja lapsenlapset sanoo, ettei vittu vois vähempää kiinnostaa vanhaa akkaa käydä kattoon, vaikka se hoisikin meitä lapsena

Aina ei voi voittaa. Kannattaa elää elämä siis itselleen ja juuri niin kuin itse haluaa. Sillä mitän varmuutta ei ole siitä, että vaikka kuinka palvelisit ja passaisit muita, ettet jäisi siltikin yksin

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 16:47"]

Yhteenveto. Opeta vauva heti pullolle

-koska saatat kuolla

-isän pitää saada kahdenkeskitä aikaa pullottamalla vauvaa

-ulkomailla on äitiysloma 3kk, joten solidaarisuuden vuoksi, pitää lapsi opettaa pullolle, että saat perspektiiviä

-siksi, että kaverit muuten jättää ja sitten itket yksin, kun kukaan ei välitä (vrt jos et anoppina hoida lapsenlapsia, makaat vanhainkodilla yksin märissä vaipoissa)

Eli ellet koko ajan ole toisten käytettävissä ja toimi toisten halujen mukaan, sinulle kostetaan, että jäät yksin (siitäs sait en oo sun kaveri, kun et tehnyt kuten haluan) ja vanhana olet yksin (siitäs ait, kostan sulle kun et pomppinut pillin mukaan ja hoitanut lapsenlapsia)

Mutta mitä jos on paskatuuri ja opetat lapsen heti pullolle ja liehut sinkkukavereiden kanssa ja anoppina hoidat lapsenlapsia läpi elämän, sinkkukaveri lapsen saatuaan keskittyykin perhe-elämään ja sanoo, että olitpa typerä kun juhlit koko vauva-ajan. Ja vanhuksena olet sellä vanhainkodissa ja lapsenlapset sanoo, ettei vittu vois vähempää kiinnostaa vanhaa akkaa käydä kattoon, vaikka se hoisikin meitä lapsena

Aina ei voi voittaa. Kannattaa elää elämä siis itselleen ja juuri niin kuin itse haluaa. Sillä mitän varmuutta ei ole siitä, että vaikka kuinka palvelisit ja passaisit muita, ettet jäisi siltikin yksin

[/quote]

Tämä sisästämiskyky on kyllä vertaansa vailla. Juuri näinhän täällä on sanottu. Milloin menetit aivosolusi? Kyllä ne hormoonisi tuosta vielä tasoittuvat ja osaat sitten taas nauraa itsellesi.

Kertoisiko joku miten se vauva häiritsee siellä kahvilla mukana?

Esikoiseni ollessa vauva kävin usein lapsettomien ystävieni kanssa kahvilla tai lounaalla. Vauva oli tietenkin mukana. Vauvaa ei ne teidän jutut kiinnosta ja sen kuullen voi vaikka vahingossa kiroillakin. Se vaan syö ja nukkuu tai möllöttää sylissä. Silloin kun meillä oli vauvan kanssa hankalampi vaihe, lenkkeilin ystävieni kanssa ja vauva oli mukana kantorepussa kun siellä sitten viihtyi. Myöhemmin käytiin juoksemassakin kun lapsi oli tarpeeksi iso juoksurattaisiin.

Nyt taas uhmaikäisen kanssa on jo hankalampi tavata, kun lasta jo kiinnostaa kaikki ympärillä, kuuntelee kaikki jutut ja keskeyttää jatkuvasti. Sen takia hän saakin nyt jäädä isänsä kanssa, kun on täysimetyksestä ja pullottomuudesta huolimatta muodostanut isän kanssa mahtavan parivaljakon ja isä on jopa enemmän pop kuin äiti. Minä taas puolestani voin tavata yksin ystäviäni tai mennä vaikka heidän kanssaan leffaan.

Ja pullolle kyllä treenattiin kun oli pakko minun opintojeni takia. Täysin ilman tulosta. Pahimmillaan lapsi huusi 4kk iässä 6h putkeen, kun minä jouduin olemaan seminaarissa ja pullo ei kelvannut. Voi mies raukkaa. Onneksi hän jaksoi yrittää, kantaa ja lohduttaa nälkäistä väsynyttä lasta sylissään ja työnnellä kärryissä. Ihan vaan huvikseen en tuollaiseen ketään pakottaisi, sillon oli pakon edessä muutama kerta huudatettava.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 16:40"]

Eikö oikea ystävä muka ymmärtäisi että elämäntilanteet ovat erilaisia, ja että niihin tulee muutoksia? 

[/quote]

Niin, kuten sanottu, ei siitä ymmärtämisestä ole paljon iloa, jos ei koskaan tehdä tai edes viestitellä. Ihmissuhteet tarvitsevat ylläpitoa, vähintään sitä puolen tunnin kahvittelua silloin tällöin tai jotakin vähän henkilökohtaisempaa kuin vauvapäivitystä Facebookiin. 

Mitä tästä opimme? Ystävättärien kannattaa hankiutua raskaaksi samoihin aikoihin;-)

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 14:34"]

Ilmeisesti lapsettomat kaverit ei tajua sitäkään, että jos vauvan saakin jätettyä isälle pulloruokintaan niin muutaman tunnin poissaolo vauvan luota aiheuttaa äidille järjettömät tuskat maidon pakkautuessa rintoihin. Sattuu todella ja voi aiheuttaa jopa rintatulehduksen.

En tajua miksi se vauva häiritsee niin paljon, ettei se saisi olla mukana kun äiti tapaa ystäviään. Ymmärrän baarit ja elokuvateatterit, mutta muuten... Vai oliko tässä nyt lähtökohtaisesti baaritapaamisista kyse?

[/quote]

On kaikenlaisia paikkoja, joihin ei nähtävästi pääse rattaiden kanssa: tunnelmallisia kahviloita, pikkuputiikkeja, mukulakivettyjä toreja, puistopiknikkejä... Sitten on ne alati kiukuttelevat pikkulapset, jotka ei osaa olla rauhassa missään. Sen äidin kanssa seurustelu on sitten koko ajan sitä, kun se hyssyttelee lasta tai tarjoaa sille leluja tai vaihtaa vaippaa tms. 

Mulla on se yksi kaveri, joka uskaltaa jättää leikki-ikäisen lapsen miehen hoitoon siksi aikaa, kun käy meidän muiden ystävien kanssa jossain. Ei siis edes baarissa vaan vaikka konsertissa, elokuvissa, kahvilla... Ei varmasti ole sattumaa, että sen lapsi sitten itse asiassa on myös koko porukan lapsista rauhallisin ja tasapainoisin: sellainen että sen voi tiukan paikan tullen ottaakin mukaan julkiselle paikalle. Loppujen kanssa menee äidin aika niin totaalisesti, ettei ystäville ehdi sanaa vaihtamaan, vaan koko porukan aika menee sitä hermostunutta touhuilua katsellessa.

Ei tässä lapsettomat vaadi kahvihetkiä "juuri silloin" tai päivystystä puhelimella 24/7, vaan nimenomaan esim edes silloin kerran kuussa puolen tunnin ajan. Noissa on aika suuri ero! Kun haluaisin tavata kavereita ilman lapsia, niin en tarkoita joka hetki, joka kerta, aina, mutta edes joskus.

Minä mielelläni näen lapsellisia kavereitani heidän lapsiensa kanssa, käyn kylässä tai tavataan porukalla puistossa jne. Mutta joskus olisi kiva nähdä ihan sitä kaveriakin, pelkästään. Kun mukana on lapsi, vauva tai vähän vanhempi, niin se kaveriäidin huomio keskittyy lähes ainoastaan omaan lapseensa eikä meidän kavereiden kesken jutustelusta tule yhtään mitään. Pitää syöttää, pitää lepytellä itkevää vauvaa, pitää tarkistaa että sillä on kaikki hyvin, vaihtaa vaippaa, pitää irti pienistä irtotavaroista, pitää vahtia, kaikkea ihan normaalia, mutta kaiken huomion vievää. Siinä tulee vähän sellainen fiilis, että on ennemminkin tapaamassa sitä kaverin lasta eikä itse kaveria.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 13:54"]

Minä en kyllä suoraan sanoen ymmärrä sitä, miksi isän roolia vähätellään pikkuvauvan hoidossa. Ennen syntymää isä kyllä raahataan neuvolaan, synnytysvalmennukseen ja synnytykseen - usein miehen mielipidettä kysymättä tai siitä piittaamatta. Mutta kun vauva on syntynyt, isää ei haluta näköjään jättää hetkeksikään sen kanssa yksin.

[/quote]

tämä isän raahaus ei ole mahdollista. Yksikään nainen ei jaksa raahata miestään minnekään. On miehen oma vika jos on sellainen p****housu ettei pysty laittamaan omia rajojaan. Äidin vika se ei ole jos isä tekee jotain vastoin tahtoaa.

Ystäväni saa kolmannen lapsensa n. kolmen vuoden sisään ja voin sanoa että tällä hetkellä ystävyys on todella koetuksella. Itselläni ei siis lapsia ole enkä välttämättä niitä koskaan haluakaan.
Yhden lapsen kanssa jonnekin meneminen oli vielä ok koska ystäväni hoiti itse lastaan, mutta kahden lapsen kanssa sitä väistämättä joutui lastenvahdiksi. Ja pian on sitten se kolmaskin lapsi mukana, huh...Jätän jatkossa ihan suosiolla treffit väliin silloin kun lapset ovat mukana, en vaan jaksa sitä touhua enää ollenkaan.
Kahdestaan viihdyn edelleenkin ystäväni kanssa (paitsi myönnettäköön että jutut koostuvat aika pitkälti kakkavaipoista, imetyksestä, unirytmeistä jne) mutta näitä kahdenkeskisiä hetkiä valitettavasti on todella vähän :(

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 18:09"]

Ei tässä lapsettomat vaadi kahvihetkiä "juuri silloin" tai päivystystä puhelimella 24/7, vaan nimenomaan esim edes silloin kerran kuussa puolen tunnin ajan. Noissa on aika suuri ero! Kun haluaisin tavata kavereita ilman lapsia, niin en tarkoita joka hetki, joka kerta, aina, mutta edes joskus.

Minä mielelläni näen lapsellisia kavereitani heidän lapsiensa kanssa, käyn kylässä tai tavataan porukalla puistossa jne. Mutta joskus olisi kiva nähdä ihan sitä kaveriakin, pelkästään. Kun mukana on lapsi, vauva tai vähän vanhempi, niin se kaveriäidin huomio keskittyy lähes ainoastaan omaan lapseensa eikä meidän kavereiden kesken jutustelusta tule yhtään mitään. Pitää syöttää, pitää lepytellä itkevää vauvaa, pitää tarkistaa että sillä on kaikki hyvin, vaihtaa vaippaa, pitää irti pienistä irtotavaroista, pitää vahtia, kaikkea ihan normaalia, mutta kaiken huomion vievää. Siinä tulee vähän sellainen fiilis, että on ennemminkin tapaamassa sitä kaverin lasta eikä itse kaveria.

[/quote]

No juuri näin. Tästä ketjusta kyllä huomaa että harva haluaa oikeasti puuttua tähän itse aiheeseen, keskitytään vaan tuputtamaan omia näkemyksiä ja jeesustelemaan, leikkimään mukanokkelaa, viisastelemaan yms. yms. Onko se oikeasti vaikeaa ymmärtää, että tuntuu pahalta kun menettää ystävänsä äitiydelle, ei siksi että se lapsi tarvitsisi äitiä 24/7 vaan koska äiti tarvitsee lastaan 24/7? Ja kyllä, ei ole hyväksi jäädä siihen äitiyden kuplaan vuosikausiksi, ystävien "ruikutus" ei koske niitä äitejä jotka sylittävät vastasyntynyttä, eikä ystävän tarkoitus ole tulla lapsen ja äidin suhteen väliin! Ystävä haluaa tavata kaltaistaan ihmistä, kenen kanssa on jakanut paljon ja jonka elämään haluaisi yhä kuulua. Mutta siinä elämässä ei ole enää tilaa ystävälle, ja äitihahmo vaatii ystävää tukemaan häntä äitiydessä.

Tottakai, niinhän ystävän täytyykin tehdä, kuten äitihahmonki tulisi tukea ystäväänsä ja kuunnella mitä tällä on sydämellään, mutta äitihahmon kanssa keskustelu menee usein niin että ystävän täytyy ymmärtää äitikuplaa mutta äidin on äitiyteensä ja vauva-aikaan vedoten lupa sanoa että sori ei kiinnosta nyt kun mulla on nää hormonit!!.

Minäkin pystyin kuuntelemaan, koska rakastin ystäviäni, vaikka vauvani oli koliikki ja ei nukkunut yhtään yötä kokonaan ensimmäiseen neljään vuoteen. Minä TARVITSIN ystäviäni, ja niitä hetkiä kun sain kuunnella toveria jonka huolenaiheet olivat erilaisia, mutteivat yhtään sen vähäpätöisempiä. Olette kyllä aika kehnoja ystäviä te äidit, jotka asetatte ystävienne edelle niin paljon. Olette totta tosiaan petaamassa itsellenne yksinäisiä iltoja tulevaisuudessa jos ette havahdu rakastamaan kavereita. Ei heidän baaripanodokaus-reissunsa ole sen vähäpätöisempää kerrottavaa mitä teidän koliikkivalvomisitkuripulinne, sen kaiken keskeltä pitäisi löytää se yhteinen juttu.

Mitä teille tapahtuu naiset, kun synnytätte, kun teistä tulee noin ilkeitä ja vihaisia?Miksi teillä on noin paha olla? Ei onnellinen ihminen puhu toiselle miten te täällä puhutte, eikä hyvä äiti opeta käytöksellään lapselleen että ystävät voi jättää omilleen jos he eivät ymmärrä hypätä hyllylle muutamaksi vuodeksi otettavaksi esiin sitten taas, kun lapset ovat kasvaneet. Ei ihmistä voi kohdella noin eikä kenenkään tulisi suostua sellaiseen. :(

Surullinen ketju kaikenkaikkiaan, että voi olla noin ylimielistä porukkaa.:(

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 18:09"]

Ei tässä lapsettomat vaadi kahvihetkiä "juuri silloin" tai päivystystä puhelimella 24/7, vaan nimenomaan esim edes silloin kerran kuussa puolen tunnin ajan. Noissa on aika suuri ero! Kun haluaisin tavata kavereita ilman lapsia, niin en tarkoita joka hetki, joka kerta, aina, mutta edes joskus.

Minä mielelläni näen lapsellisia kavereitani heidän lapsiensa kanssa, käyn kylässä tai tavataan porukalla puistossa jne. Mutta joskus olisi kiva nähdä ihan sitä kaveriakin, pelkästään. Kun mukana on lapsi, vauva tai vähän vanhempi, niin se kaveriäidin huomio keskittyy lähes ainoastaan omaan lapseensa eikä meidän kavereiden kesken jutustelusta tule yhtään mitään. Pitää syöttää, pitää lepytellä itkevää vauvaa, pitää tarkistaa että sillä on kaikki hyvin, vaihtaa vaippaa, pitää irti pienistä irtotavaroista, pitää vahtia, kaikkea ihan normaalia, mutta kaiken huomion vievää. Siinä tulee vähän sellainen fiilis, että on ennemminkin tapaamassa sitä kaverin lasta eikä itse kaveria.

[/quote]

Ikävä kyllä on vielä niin, että osa äideistä häärää koko ajan sen lapsen kimpussa, kun taas osa osaa päästää edes hetkeksi irti. Osan lapset on sitten vastaavasti niitä koko ajan vahdittavia ahdistuneita pikku ihmistaimia ja osa on tyytyväisiä ja rauhallisia lapsia. Tasan ei mene onnen lahjat, kun toisen lapsi on koko ajan rääkymässä ja toisen taas leikkii tyytyväisenä niin, että aikuiset voi ihan rauhassa jutella.

Tietysti voi olla niinkin, että niiden hankalien lasten äidit tosiaan joutuvat koko ajan vahtimaan, mutta toisaalta monesti näyttää siltä, että se äidin hermostuneisuus on tarttunut lapseenkin. Eihän se lapsi halua jakaa äitiään hetkeäkään muiden kanssa, kun on tottunut siihen, että kotona nyhjätään koko ajan yhdessä äidin kanssa. Edes isälle ei koskaan jätetä illaksi, vaikka kyse on tavallisesta ydinperheestä.

Tätä ei saisi kai sanoakaan, mutta olen oikeasti pettynyt yhden kohta entisen ystäväni taitoihin äitinä. Hän on suostunut vangituksi kotiinsa ja kehittänyt lapsestaan ihmisaran äitiin takertujan.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 18:19"]

Ystäväni saa kolmannen lapsensa n. kolmen vuoden sisään ja voin sanoa että tällä hetkellä ystävyys on todella koetuksella. Itselläni ei siis lapsia ole enkä välttämättä niitä koskaan haluakaan.
Yhden lapsen kanssa jonnekin meneminen oli vielä ok koska ystäväni hoiti itse lastaan, mutta kahden lapsen kanssa sitä väistämättä joutui lastenvahdiksi. Ja pian on sitten se kolmaskin lapsi mukana, huh...Jätän jatkossa ihan suosiolla treffit väliin silloin kun lapset ovat mukana, en vaan jaksa sitä touhua enää ollenkaan.
Kahdestaan viihdyn edelleenkin ystäväni kanssa (paitsi myönnettäköön että jutut koostuvat aika pitkälti kakkavaipoista, imetyksestä, unirytmeistä jne) mutta näitä kahdenkeskisiä hetkiä valitettavasti on todella vähän :(

[/quote]

Mä olisin mennyt (entisen) parhaan ystäväni luo kyläreissulle, asuu toisella puolella Suomea ja matka on mahdollinen pari kertaa vuodessa. Hänellä oli kaksi lasta, nuorempi alle 2v. En saanut mennä, ettei lasten unirytmi häiriinny. Asuvat isossa omakotitalossa ja lasten huone yläkerrassa, alakerran vierashuoneessa siis ilmeisesti olisin ollut häiriöksi. Joka kerta kun yritän mennä kylään, tässä kolmen vuoden aikana, niin olisin ollut häiriöksi, ja vaikka ilmoitan esim. maaliskuussa että tullaan toukokuussa, niin toukokuuhun mennessä on jo ilmaantunut joku mökkireissu tms. ettei voidakaan mennäNyt yritin taas pitkästä aikaa treffejä kesäkuulle, niin ilmoitti jo nyt että ovat mökillä silloin. Kiva homma. Olen myös tarjoutunut matkustamaan mökille tapaamaan, niin kertaakaan en ole päässyt koska siellä on puoli sukua eikä mahdu. Ei sitten.

Me siis ollaan oltu ystäviä parikymmentä vuotta, joten pinnallista tämä ei ole ikinä ollut. Kertaakaan he eivät ole käyneet meillä, kuulema liian pitkä matka lapsille olla autossa yms. yms. (Kummasti me on päästy sinne suunnalle vuosittain vaikka omakin lapsi on, ihanhan tuo autossa kulkee mukana. )

Meidän ystävyys on kestänyt vain siitä syystä, että ollaan oltu niin kauan ystäviä mutta nyt kun niille syntyi kolmas lapsi, tiedän että kyllä se nyt oli tässä. Siinä vaiheessa kun sen lapset on muuttaneet kotoa, meillä ei ole enää mitään yhteistä. Ei mikään ystävyys kestä vuosikausien laiminlyöntiä, miten se voisikaan kestää? Miten minun itsekin äitinä tulisi ajatella, että minä en ole tervetullut heille? Puhelimessa aina ystävä kaipailee että voi harmi kun ei nähdä ikinä, ja pitäisi nähdä,mutta kolme vuotta on mennyt ja hänellä ei ole mielenkiintoa JÄRJESTÄÄ tapaamista. Me ollaan nyt käyty siellä naapurikaupungissa kolmen vuoden ajan monta kertaa sukulaisissa, mutta ystävälle ei olla menty koska ei se ikinä sovi. Surullista, ja mulla on ikävä mun ystävää. En ajattele hänestä mitään pahaa, mutta tunnen haikeutta ja epäreiluutta siitä, että mä olisin valmis enempään mutta ystävä ei ole. Onhan mulla muitakin ystäviä eikä tää ole maailmanloppu, mutta pahalta tuntuu se että lopulta en merkinnytkään niin paljon hänelle mitä hän minulle.

Joten tuo vihamielinen asenne mitä täällä äiti-ihmisillä on, pistää kyllä mietteliääksi... mistä moinen asenne, että ystävyyden TULEE kestää lapsiaika? Ei parisuhdekaan kestä useissa tapauksissa vauva-aikaa, miten ystävyyssuhteissakaan olisi erilaista?

Ei MIKÄÄN ihmissuhde kestä vuosikausien laiminlyöntiä.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 14:34"]

Ilmeisesti lapsettomat kaverit ei tajua sitäkään, että jos vauvan saakin jätettyä isälle pulloruokintaan niin muutaman tunnin poissaolo vauvan luota aiheuttaa äidille järjettömät tuskat maidon pakkautuessa rintoihin. Sattuu todella ja voi aiheuttaa jopa rintatulehduksen.

En tajua miksi se vauva häiritsee niin paljon, ettei se saisi olla mukana kun äiti tapaa ystäviään. Ymmärrän baarit ja elokuvateatterit, mutta muuten... Vai oliko tässä nyt lähtökohtaisesti baaritapaamisista kyse?

[/quote]

On kaikenlaisia paikkoja, joihin ei nähtävästi pääse rattaiden kanssa: tunnelmallisia kahviloita, pikkuputiikkeja, mukulakivettyjä toreja, puistopiknikkejä... Sitten on ne alati kiukuttelevat pikkulapset, jotka ei osaa olla rauhassa missään. Sen äidin kanssa seurustelu on sitten koko ajan sitä, kun se hyssyttelee lasta tai tarjoaa sille leluja tai vaihtaa vaippaa tms. 

Mulla on se yksi kaveri, joka uskaltaa jättää leikki-ikäisen lapsen miehen hoitoon siksi aikaa, kun käy meidän muiden ystävien kanssa jossain. Ei siis edes baarissa vaan vaikka konsertissa, elokuvissa, kahvilla... Ei varmasti ole sattumaa, että sen lapsi sitten itse asiassa on myös koko porukan lapsista rauhallisin ja tasapainoisin: sellainen että sen voi tiukan paikan tullen ottaakin mukaan julkiselle paikalle. Loppujen kanssa menee äidin aika niin totaalisesti, ettei ystäville ehdi sanaa vaihtamaan, vaan koko porukan aika menee sitä hermostunutta touhuilua katsellessa.

[/quote]

Minä käsitin otsikosta, että on kyse pikkuvauvojen äideistä, imetettävistä, alle puolivuotiaiden äideistä eikä leikki-ikäisten äideistä. Hieman eri asia.

Ensin vaaditaan jättämään täysimetetty vastasyntynyt isän kanssa, jotta saavat laatuaikaa ja että vauva on opetettava pullolle kun kaverit haluaa viihteelle. Sitten kerrotaan, että se onkin taapero joka terrorisoi ystävysten piknikiä. huoh.

Hauska on ketju. Minulla kyllä lapset jo osa aikuistunut, joten on eri näkökanta asioihin.

Mutta en kyllä ole päivääkään kaivannut niitä kavereita, joilla oli tapana marista, että toiset tekee lapsia ja heille ei ole enää aikaa. Sinne saivat jäädä marisemaan.

Ystäviä tulee ja menee. Osa on jäänyt ja uusia on tullut valtavasti lisää elämäntilanteiden muututtua. En ole todellakaan kaivannut niitä ihmisiä, jotka ovat jääneet matkan varrelle. Eikä ole silti ollut tarvetta ruikuttaa, että olisi yksin. On tullut uusia ystäviä.

Maailma nyt menee eteen päin ja lapsia tulee ja elämänarvot muuttuu. Lapset kasvaa ja arvot taas muuttuu ja elämä kantaa matkassaan. Jokaiseen elämänvaiheeseen on omat kaverit. Ei ole tarkoituskaan, että nuoruudenystäviä raahataan matkassa vanhuuteen asti. Jossain vaiheessa se napanuora niihin ystäviin on katkaistava. Uusia sopivampia tulee tilalle.

Vietän hyvin sosiaalista elämää, vaikka olen heivannut ne marisiat heti esikoisen saatuani hiiteen elämästä. Turha niitä on roikottaa matkassa. 

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 19:10"]

Hauska on ketju. Minulla kyllä lapset jo osa aikuistunut, joten on eri näkökanta asioihin.

Mutta en kyllä ole päivääkään kaivannut niitä kavereita, joilla oli tapana marista, että toiset tekee lapsia ja heille ei ole enää aikaa. Sinne saivat jäädä marisemaan.

Ystäviä tulee ja menee. Osa on jäänyt ja uusia on tullut valtavasti lisää elämäntilanteiden muututtua. En ole todellakaan kaivannut niitä ihmisiä, jotka ovat jääneet matkan varrelle. Eikä ole silti ollut tarvetta ruikuttaa, että olisi yksin. On tullut uusia ystäviä.

Maailma nyt menee eteen päin ja lapsia tulee ja elämänarvot muuttuu. Lapset kasvaa ja arvot taas muuttuu ja elämä kantaa matkassaan. Jokaiseen elämänvaiheeseen on omat kaverit. Ei ole tarkoituskaan, että nuoruudenystäviä raahataan matkassa vanhuuteen asti. Jossain vaiheessa se napanuora niihin ystäviin on katkaistava. Uusia sopivampia tulee tilalle.

Vietän hyvin sosiaalista elämää, vaikka olen heivannut ne marisiat heti esikoisen saatuani hiiteen elämästä. Turha niitä on roikottaa matkassa. 

[/quote]

Oletko nyt ihan varma, että sinä olet nämä "marisiat" elämästäsi heivannut? Ettei vaan olisi käynyt päinvastoin? 

Osa vanhoista ystävyyksistä saattaa päättyä luonnollisesti ja uusia ystäviä tulee suurimalle osalle matkan varrelta mukaan. Aika erikoista silti, että yhtäkään vanhaa ystävää ei jäisi kaipaamaan. Ainakaan minulle oikeat ystävät eivät ole mitään korvattavaa käyttötavaraa, vaan arvostan yhteisiä vuosiamme. Tuntuisi vähän kurjalta alkaa mummona solmimaan mummovaiheen ystävyyssuhteita, kun ensin on käyty läpi sinkku/pariskunta/vauvavaihe/lapsiperhe jne. ystävät. Mutta jokainen tyylillään!