Pikkuvauvojen äidit! Älkää ihmetelkö jos ystävät katoavat!

Pointtihan on nyt se että ymmärrystä ja joustoa kaivataan puolin ja toisin!

Äidin tulisi ymmärtää että joskus se lapseton ystävä vaan kaipaisi rauhallista ja lapsetonta treffaamista, ja lapsettoman pitäisi ymmärtää että aina se vaan ei onnistu. 

Ei kai tässä nyt mistään rakettitieteestä ole kyse?

Niin, itse peräänkuuluttaisin ymmärrystä puolin ja toisin. Minulle ei todellakaan ole ongelma tavata lapsen saaneita ystäviäni heidän kotonaan, kunhan hekin voivat joskus tavata minua kaupungilla tai jopa minun kotonani esimerkiksi illallisen merkeissä. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi lapsen ollessa yli 1.v., en odota kenenkään jättävän imeväistä kotiinsa vaan päästäkseen tapaamaan minua.

Minunkin mielestäni sääntöjen laatiminen on itsekästä, mutta se on sitä riippumatta siitä, kumpi osapuoli sääntöjä laatii. Samalla lailla kun on itsekästä vaatia kaveria jättämään lapsensa kotiin, on yhtä itsekästä vaatia kaveria matkustamaan toiselle puolella kaupunkia ajallisesti tarkoin määriteltyä tapaamista varten. Korostan vielä, että en todellakaan tarkoita pikkuvauvoja, vaan ennemminkin taaperoikäisiä. Ja ymmärrän hyvin että lapset tulevat äidille aina ensimmäisinä (kuten asiaan kuuluukin), mutta nyt on kyse ystävyyssuhteista, joita on mahdollista vaalia onnistuneesti ilman jyrkkää valintaa ystävien tai oman lapsen välillä. 

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 15:45"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 13:24"]

Ei moni jaksa kauaa yrittää sopia tapaamisia jos mihinkään muka ei ilman sitä vauvaa pääse. Ei edes pariksi tunniksi eikä vaikka miehelläkin on mahdollisuus hoitaa vauvaa tunnin pari.

[/quote]

En mä ihmettelekään. Toivotan vain tervemenoa. Mulla ainakin perhe nousi tärkeimmäksi esikoisen syntymän myötä, eikä lapsettomat näytä kovin hyvin ymmärtävän lapsiperheen päivärytmejä. 

Vain lapseton idiootti loukkaantuu, kun äiti ei ole tavoitettavissa puhelimella 24/7. Vain lapseton idiootti viitsii edes marmattaa, jos äiti ei jaksakaan läheä baareihin seuraksi riekkumaan. Vain lapseton idiootti loukkaantuu, kun tuore äiti ei jaksakaan kuunnella tuon lapsettoman idiootin selostuksia epätoivoisista kännipanoista, yhden yön miehen metsästyksistä ja jatkuvaa valitusta siitä ettei löydä kunnollista miestä. Se lapseton idiootti ei vain enää kuulu sen äidin elämään. 

[/quote]

No mitä jos "lapseton idiootti" ei harrasta mitään noista eikä loukkaannu mistään vaan yrittää ymmärtää ja myötäillä lapsellisen kaverin uutta perhe-elämää, mutta tämä lapsen saanut ystävä yksinkertaisesti LAKKAA PITÄMÄSTÄ YHTEYTTÄ?

"Lapseton idiootti" ei tosiaankaan kuulu enää sen äidin elämään, sen se äiti on tehnyt selväksi. Mutta tämä ei johdu siitä, että "lapseton idiootti" käyttäytyisi kuin idiootti, vaan siitä, että lapsetonta ei äidin mielestä ole enää ihmisenä olemassa.

Vauvalahjat kelpaa kyllä; ystävyys ei - ei edes lapsen ehdoilla.

Kamalan vaikeeta on taas tehty yksinkertaisesta asiasta.

Jos ystävälle syntyy lapsi, lapseton tai helpommassa lapsivaiheessa oleva ystävä menee vauvaperheeseen kylään, kun ajankohdasta on sovittu. Jos ei ajankohdasta pystytä millään sopimaan, voidaan todeta, että vauvaperheelliselle ei nyt käy, palataan asiaan myöhemmässä ajankohdassa, esim. muutaman kuukauden päästä.

Jos vauvaperheellä on ystäväpiirissä muita vauvaperheitä, tavataan esim. vaunulenkillä, vauvakinossa tai kahvilassa, jossa voi myös imettää. 

Jos lapseton ystävä kaipaa vauvan saanutta ystäväänsä silloin tällöin esim. kahville, elokuviin, lenkille, yksille baariin, kaupoille tai mihin tahansa rientoon, jossa kuluu aikaa esim. 1-4 tuntia, sinne mennään ja jätetään vauva siksi aikaa isälleen hoitoon. Ellei vauvaperheellinen siihen suostu eikä kykene, palataan asiaan myöhemmässä ajankohdassa, esim. muutaman kuukauden päästä.

Miten tästä on saatu näin vaikea asia?

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 16:17"]

Ihanaa elää Suomessa, kun on saanut rauahssa keskittyä vauvan hoitoon ja imettämiseen ja tunnesiteen luomiseen.

[/quote]

Jännä maa tämä Suomi. Imeväisen kanssa luodaan tunnesidettä ah niin antaumuksella, mutta viimeistään kun se sama lapsi täyttää 13 vee, tunneside onkin ihan täysin hukassa.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 14:07"]

mulla kaikkos ystävät, ehkä just tästä syystä. aina kyseltiin että etkö voisi lähteä yksin yms.. mutta, se vauva valvotti (yötä päivää itkua) vielä 1,5 vuotiaanakin. mies paljon töissä, ja ne hetket jolloin vauvan kanssa oli halusin todellakin hengähtää! tiedätkö, istua, ehkä torkahtaa edes vartiksi. sitten nämä "ystävät" paasaavat että tarviihan sitä olla sitä omaakin aikaa ja joskus nukkua.. niin, no ottaisitko edes pariksi tunniksi niin voisin nukkua? olikin jo muuta menoo.... 

ei ole mullakaan tullut ikävä näden ystävien seuraa.

[/quote]

Komppi tälle, ihan samanlaisia kokemuksia!

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 14:09"]

Mulla on kaveri, jonka puheet on pelkkää Veetin korvatulehdusta vielä nytkin, vaikka lapsi on jo 3.

[/quote]

Niin tuttua!

Meillä oli just viikonloppuvieraana perhe, joilla on tuommoinen kolmivuotias, ja vierailun jälkeen jopa aina niin rauhallinen ja diplomaattinen mieheni totesi, että aika yksipuoliset ovat äidin puheenaiheet: pelkkää lapsiasiaa.Lapsi oli äidin unelmien täyttymys, mutta silti.

Eikä perheen isä saanut käyttää ilta-aikaa meidän parissa, vaan joutui ensin nukuttamaan lapsen ja sitten makoilemaan makkarissa odottaen, jos vaikka lapsi sattuisi havahtumaan hereille. Te jotka tiedätte, miksi näin pitää tehdä, kertoisitteko minullekin, miksi siihen tarvitaan kahta vanhempaa? Kolmas asia oli se tapa, millä uhmakas piltti pyöritti vanhempiaan miten tahtoi ja kieltämättä se oli varsin ärsyttävää, mutta eipä paljon kannata puuttua toisten perintöprinssin kasvatusperiaatteisiin.

Meillä on kolme lasta pienin ikäeroin ja siitä huolimatta meillä on aina  toiminut lastenhoidossa vuorottelu ja löytynyt muitakin puheenaiheita (joo, kuulostaa tosi  omahyväiseltä... mutta kun molemmat vanhemmat käyvät töissä, se on ainut toimiva vaihtoehto, että kummankin vanhemman on kelvattava myös soolona)

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 13:27"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 08:40"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 16:01"]

Koska vauvalla on isäkin ja vauvalla on oikeus muodostaa läheinen suhde myös isäänsä, viettää kahdenkeskistä aikaa myös isänsä kanssa. Kyse ei ole äidistä ja äidin mukavuudenhakusta. Siksi.

[/quote]

Anteeksi, mutta tirsk. Minä imetin (PALJON!) ja silti mies oli todella paljon vauvan kanssa. Käytännössä kaikki illat ja minä hoidin vaan imetyksen ajan. Täysimetys kesti mulla 4 kk, sen jälkeen mieskin pystyi syöttämään, joten isän ja vauvan välinen suhde ei imetykseen kariutunut. Me ei muuten saatu toista lasta millään totutettua pullolle. Minulta ei tullut lypsäessä ja pullo ei vaan kelvannut vaikka mitä olisi tehnyt. Olin vauva-aikana leikkauksessa ja tuonakaan aikana vauva ei ollut pulloa huolinut (onneksi oli juuri 4kk niin sai muutakin) vaan huusi pelkästään, vaikka sinun logiikalla sen vauvan olisi kyllä pitänyt tottua pulloon :D

[/quote]

No olishan sitä vauvaa voinut hörpyttääkin? Eihän sitä pullolla ole pakko ruokkia, tai tissillä. Kai se nyt jotain joi jossakin muodossa, kuolluthan se muuten olisi? Pointti on muutenkin totuttaa alusta saakka SEKÄ pulloon ETTÄ siihen nahkalärpäkkeeseen. Ei se ihmetys niin maagista ole, ekat pari päivää ehkä mut sit ihan sama mitä syöttää. Kahdessa päivässä ei vauva ehdi tottua pelkkään tissiin. 

[/quote]

Mistä nää sun ideat tulee? Jos halutaan imetyksen onnistuvan, suositellaan että vauva saa ensimmäiset kaksi viikkoa VAIN tissiä, että imute tulee oikeaksi. Pullosta on helpompi saada maitoa ulos kuin tissistä, joten moni vauva jolle tungetaan heti pulloa suuhun ei koskaan sitten tissille opikaan. Sä et ehkä tiedä, mutta siitä sitten taas seuraa  'vaikeuksia', joita ei tule jos lapsi ottaa tissiä.

Meillä lapsi oli tuon 2vk kun ruvettiin innolla opettamaan pulloa. Kaks kuukautta mies jaksoi, mutta lopulta luovutti, koska tuli niin paha mieli, kun vauva vaan itki, väänteli, kakoi, sylki, kaikkea mitä 2vk-2kk ikäinen nyt voi tehdä protestina. Kun päätettiin, että ok, minä olen sitten tissin takia vauvassa vähän enemmän kiinni kuin oltiin ajateltu, miehen oleminen vauvan kanssa rentoutui kun siihen ei liittynyt mitään taistelua, vaan yhdessä olemista. 

Mä kävin pienillä kävelyillä, naapurissa, naapurikahviloissa/baareissa (iik!!) tai olin välillä omissa oloissani toisessa huoneessa tai pihalla. Kyllä se isä sen vauvan kanssa sai olla ihan niin paljon kuin halusi, vaikka mä imetinkin 6kk ennen kuin vauva sai kiinteitä.

Yksi mun ystävä ei enää ikinä soittele eikä omaehtoisesti pyydä tapaamaan, Ilmeisesti ei sitten ole mitään yhteistä. Ja tämä siis on tapahtunut n. vuoden sisällä. Lapset 7 ja 3 v.

Muita ystäviä kyllä tapaa (ilmeisesti lapseillisia).

Koskaan en ole hänen lapsistaan tai ajankäytöstään marissut. En ole pyytämättä neuvonut.

Ehkä huoleton elämäntapani ärsyttää kun itse on välillä tosi tiukoilla uhmiksen kanssa (tai näin olen ymmärtänyt, kun viimeksi puhuimme kun MINÄ soitin).

Kai pitää nöyränä odottaa koska ystäväni suvaitsee ottaa yhteyttä. Ehkä sitten kun saan omia lapsia.

Tuntuu kyllä todella pahalta. Oltin todella hyviä ystäviä.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 19:08"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 16:17"]

Ihanaa elää Suomessa, kun on saanut rauahssa keskittyä vauvan hoitoon ja imettämiseen ja tunnesiteen luomiseen.

[/quote]

Jännä maa tämä Suomi. Imeväisen kanssa luodaan tunnesidettä ah niin antaumuksella, mutta viimeistään kun se sama lapsi täyttää 13 vee, tunneside onkin ihan täysin hukassa.

[/quote]

Puhumattakaan siitä, että lapsen kummeihin on pantu välit poikki, sukulaisille ilmoitettu ettei huoli niiltä perintöä vaikka testamenttaisivat, kaverit on heivattu yli laidan, anopille syötetty lasijauhoa ja mies pistetty ulkoruokintaan.