Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein joudutte pyörtämään kaupasta ulos...
11.07.2020 |
...koska haluatte välttää törmäämästä tiettyyn ihmiseen, joka juuri sattumoisin tupsahti kauppaan samaan aikaan. Minulle tämä sattui viimeksi tänään. Jouduin koukkaamaan äkkiä jäätelötiskin kautta ulos ja jäi muut ruokaostokset ostamatta.
Sama pätee esim. jos joutuu vaihtamaan kulkureittiä kaupungilla tai lenkillä huomattuaan riittävän ajoissa, että joku "ei toivottu" ihminen on osumassa kohdalle.
Hemmetin kiusallisia tälläiset tilanteet, mutta minkäs teet, kun asut liian pienessä kaupungissa :o/.
Kommentit (233)
Kerran olen. Useammin olen kääntyny takaisin kun kassoilla on ollu liian pitkät jonot. En sellaiseen käy ellei ole ehdoton pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan aikuisten elämään teille, jotka juoksette karkuun heti kun tulee epämieluisa tilanne vastaan. Työelämästä tulee todella haastavaa ellei jopa mahdotonta tuolla asenteella. Vai onko tämä neuroottinen epämieluisan välttely juurikin syy sille, miksi niin moni on mt-ongelmien vuoksi työkyvytön? Rohkenen epäillä, että on.
Ei tässä ole kyse epämiellyttävästä tilanteesta!!!!!! Voi että inhottaa tuollainen dissaus! Kummallekohan tilanne on inhottvampi, mietipä sitä? Itsellesi vai sille, joka ei halua mennä sen toisen eteen? Sunhan pitäis olla empaattinen, koskaasia on toiselle vaikeampi kuin sulle!!!!!!! Että osaat olla raivostuttavan itserakas ja omahyväinen.
Vedäpä henkeä ja kuvaile rauhallisesti, mistä tässä sitten on kysymys. Minä ymmärsin niin, että ap lähti kaupasta, koska siellä oli epämiellyttävä tilanne eli hänen dissaajansa paikalla. Korjaa ihmeessä, käsitykseni, jos se oli väärä. Mutta ihan rauhallisesti ja ilman huutomerkkejä, kiitos.
En voi puhua aloittajan puolesta, mutta itse voisin kuvitella, että tuollaisessa tilanteessa kyseessä olisi lähinnä pakokauhu tms, ei mikään epämiellyttävä tilanne. Eli aivan sama, kuin joillain on hämisfobia, onko sellainenkin ihminen mielstäsi sitten mt-ongelmainen? Eli kaikki ne, joilla on jokin fobia ovat mt-potilaita, sopii leimata sillä sanalla?
Ei vain tule mieleen käyttää sanaa fobia, koska asia liittyy ennemmin henkilösuhteisiin sen imisen kanssa, kuin siihen, että hän on mitä on. (Ei sentäs hämähäkki. Itse en pelkää mitään tällaisia, taas.)No tuota, jos yhtään mikään tavallisen elämän asia saa ihmisen pakokauhun valtaan, niin onhan se jonkin asteinen mt-ongelma. Hämähäkkifobia on itsellänikin, mutta en minä juokse kaupasta pois, jos siellä on hämähäkki. Lapsena tein niin, mutta aikuisena olen oppinut hallitsemaan reaktioni ja suhtautumaan myös hämähäkkeihin suht järkevästi. Kierrän vain sen hämähäkin kaukaa. Samoin tekisin epämiellyttävän ihmisen kohdalla. Jos kiertäminen on mahdotonta, sitten vain ohi niin nopeasti kuin mahdollista. Pelkojen ei saa antaa hallita elämää tai elämästä tulee todella vaikeaa. Useat mt-ongelmatkin juontavat juurensa erilaisista hallitsemattomista pelkotiloista.
Niin, mutta eihän tuossa ole aikaa hallita sitä asiaa, tilannetta ja pelkoa, vaan tilannetta pitää verrata siihen, että sinun pitäisi mennä silloin lapsena heti samaan tilaan, jossa näet sen hämähäkin varmasti ja läheltä ja se on siinä. Tällaiset fobiat eivät ole katsos alkaneet lapsena, vaan siitä riitatilannehetkestä tms:sta, ja niitä ei ole voinut aikuiasena siedättää :)
On siinä. Kun on opetellut hallitsemaan pelkonsa, ei hallintaa tarvitse edes ajatella tietoisesti. Se tulee luonnostaan automaationa. Sama kaava niissä lapsuudesta asti olevissa pelkotiloissa on kuin myöhemminkin syntyneissä. Myös niitä myöhemmällä iällä syntyneitä pelkotiloja on mahdollista oppia hallitsemaan. Jos ei olisi, esim. kukaan trauman kokenut ei kykenisi normaaliin elämään. Sitä varten on kriisipalvelut, terapiat yms. että opitaan elämään sen trauman kanssa ilman, että aina juostaan pakoon kun pelottaa. Toiset oppivat paremmin kuin toiset.
Oletko vähän víttumainen luonne, vai tunnevammainen? Toi vika lauseesi vaan.
Ja siis aika vaikea hallita jotain fobiaa, joka tosiaan esiintyi edellisenä päivänä, kuten aloittajan tapauksessa. Sulla alkoi lapsuudessa, se kultiin jo, se, että olet harjoitellut sen hallintaa on hieno homma. Se vain ei nyt osu tähän tilanteeseen.
En kumpaakaan, kiitos kauniista diagnoosiyrityksestäsi. Viimeinen lause oli täysin neutraalisti todettu. Ei minkäänlainen hyökkäys sinua tai ketään muutakaan kohtaan. Niinhän asiat menevät ihan kaikessa, että toiset oppivat paremmin kuin toiset. Kenties sinulla on jotain käsittelemättömiä traumoja, kun tuollainen hyökkäys käynnistyy täysin neutraalista kommentista. Lisäksi sotket minut johonkin muuhun kirjoittajaan. Minä en ole mistään fobioistani puhunut. Kerroin vain, että missä tahansa iässä syntyneen pelkotilan voi oppia hallitsemaan. Osuu niin tähän kuin kaikkiin muihinkin pelkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele noita karkuun lähtöjä. Näin erään hyvän ystäväni kaverin tulevan kaupassa minua kohti. Minut huomattuaan teki heti u-käännöksen ja lähti karkuun. Arvatkaa nostiko temppu tuon tyypin pisteitä silmissäni? En olisi edes halunnut jäädä juttelemaan, mutta toki olisin sanonut moi kohteliaisuudesta.
Ymmärrän kyllä ettei kaupassa ole kivaa törmätä ihmisiin - en itsekään pidä siitä. Silti on kiusallista jos jää pakenemisesta kiinni, ja se voi jopa ärsyttää toista henkilöä, koska siitä voi tulla sellainen "olenko mä niin kamala?"-fiilis.
Tilnateessasi on voinut olla kyse tästä:
” Tai sitten voi olla niin, että se toinen lainaamani korjoittajaa tarkoitan nyt) kokee oikeutusta arvostelulleen, jolla on satuttanut sinua (ympärikääntyjää), etkä halua tavata häntä ja tervehtiä (=suoda ystävällisyyttä) etkä kävellä mykkänä ohi (=vaikuttaa lapselliselle id i ootille). Silloin ei vain voi nähdä sitä ihmistä!”
Vai onko kirjoittaja nuorehko mies? Se selittäisi ymmärryksen kapeutta.En ole tuo, jota kommentoit, mutta äläpä väheksy nuoria miehiä. He ovat yleensä fiksuja, asiallisia ja mukavia, eivätkä edes lähtisi tällaiseen ap:n kuvaamaan tilanteeseen mukaan, vaan olisivat ihan rennosti.
Voivat olla, mutta jos tuo kirjoittaja oli nuori mies, niin sen huomasi nimenomaan kirjoituksen kömpelöstä ulosannista, ei siitä, että mulla on jonossa pakottava tarve haukkua seuraavaksi nuoret miehet. Naiset ovat massana paljon tarkkanäköisempiä tunneasioissa. Pitääks sulle erikseen sanoa, että poikkeuksiakin on, että uskot mun tietävän sen?
Mielestäni tuo nuoreksi mieheksi luulemasi kirjoitti hyvin selkeää, rikasta ja kompaktia tekstiä. Siis paljon paremmin kuin se, joka motkotti ilmaisun rikkaudesta ja vastasi hänelle.
Mielestäni naiset ja miehet ovat keskimäärin aivan yhtä tarkkanäköisiä tunneasioissa, he vain käsittelevät asioita keskimäärin hieman eri tavoin. Naisilla ei ole varaa väheksyä miehiä lainkaan. Tunneasioissa miehet ovat monesti siinä mielessä viisaampia, että keskittyvät olennaiseen epämääräisen vatvomisen ja kiukkuilun sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan aikuisten elämään teille, jotka juoksette karkuun heti kun tulee epämieluisa tilanne vastaan. Työelämästä tulee todella haastavaa ellei jopa mahdotonta tuolla asenteella. Vai onko tämä neuroottinen epämieluisan välttely juurikin syy sille, miksi niin moni on mt-ongelmien vuoksi työkyvytön? Rohkenen epäillä, että on.
Ei tässä ole kyse epämiellyttävästä tilanteesta!!!!!! Voi että inhottaa tuollainen dissaus! Kummallekohan tilanne on inhottvampi, mietipä sitä? Itsellesi vai sille, joka ei halua mennä sen toisen eteen? Sunhan pitäis olla empaattinen, koskaasia on toiselle vaikeampi kuin sulle!!!!!!! Että osaat olla raivostuttavan itserakas ja omahyväinen.
Vedäpä henkeä ja kuvaile rauhallisesti, mistä tässä sitten on kysymys. Minä ymmärsin niin, että ap lähti kaupasta, koska siellä oli epämiellyttävä tilanne eli hänen dissaajansa paikalla. Korjaa ihmeessä, käsitykseni, jos se oli väärä. Mutta ihan rauhallisesti ja ilman huutomerkkejä, kiitos.
En voi puhua aloittajan puolesta, mutta itse voisin kuvitella, että tuollaisessa tilanteessa kyseessä olisi lähinnä pakokauhu tms, ei mikään epämiellyttävä tilanne. Eli aivan sama, kuin joillain on hämisfobia, onko sellainenkin ihminen mielstäsi sitten mt-ongelmainen? Eli kaikki ne, joilla on jokin fobia ovat mt-potilaita, sopii leimata sillä sanalla?
Ei vain tule mieleen käyttää sanaa fobia, koska asia liittyy ennemmin henkilösuhteisiin sen imisen kanssa, kuin siihen, että hän on mitä on. (Ei sentäs hämähäkki. Itse en pelkää mitään tällaisia, taas.)Fobia; (psykologia) sairaalloinen kammo jotakin tiettyä asiaa kohtaan
Eli kyllä, kaikilla joilla on fobia on mt-ongelma eli sairaalloinen kammo jotain kohtaan. Sehän on luonnollisesti ihan eri asia kuin pelko, joka joissain yhteyksissä on ihan tervettäkin. Toki jos pelko on hallitsematonta eikä sillä ole järkevää perustetta (esim. hengenvaara) ei sekään kovin tervettä ole.
Hämähäkkikammoiset saattaisvat olla eri mieltä... lisäksi ei ole sosiaalisesti normaalia pitää jostain fobiasta kärsivää mt-potilaana, varsinkin jos oire esiintyy niinkin harvoin kuin tällaisessa tilanteessa. Sen mt-ongelmana pitämishalussa on ainoastaan kyse ilkeydestä ja halusta kiusata ja alentaa toista.
Eipä se kammoisten mielipide tähän vaikuta. On täysin sosiaalisesti normaalia käyttää sanakirjassakin määriteltyä merkitystä sanalle fobia. Sieltähän tuo määritelmä sairaalloisesta kammosta oli. Jos ei kykene myöntämään sitä, että itsellä on sairaalloinen pelkotila, se ei poista tosiasioista. Myös tuollainen vainoharha, jossa tosiasian toteajaa pidetään ilkeänä alistavana kiusaajana, on yksi kriteeri mt-ongelmalle. Kaikilla meillä on pelkomme. Osalla ne ovat hallinnassa, osalla eivät. Ei mt-ongelmissa mitään pahaa ole. Suurin osa meistä kokee sellaisen jossain vaiheessa elämäänsä. Sen voi ihan hyvin sanoa ääneen ilman, että siihen liittyy kiusaamista tms.
Ennemmin näen sinunlaisesi aikamoisena surkimuksena, joka keskittyy pahaan. Itse taas keskityn hyvään ja positiiviseen. Siihen ei kuulu ihmisten nimitteleminen mt-ongelmaisiksi, ne kun ovat yleensä ihmisessä pysyvä ominaisuus. Heikkojen juttuja. Harva vahva ja elämässään pitkälle päässyt on sellainen, mitä mt-ongelmaisella käsitetään.
Keskityt hyvään ja positiiviseen? Mitenkäs tuo sinun ensimmäinen lauseesi? Oliko hyvää palautetta ja positiivisesti sanottu? No ei ollut minustakaan. Loppuosa viestistäkään ei ole missään suhteessa hyvää ja positiivista, vaan erittäin surkeaa leimaamista ja haukkumista sekä suorastaan väärän tiedon levittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele noita karkuun lähtöjä. Näin erään hyvän ystäväni kaverin tulevan kaupassa minua kohti. Minut huomattuaan teki heti u-käännöksen ja lähti karkuun. Arvatkaa nostiko temppu tuon tyypin pisteitä silmissäni? En olisi edes halunnut jäädä juttelemaan, mutta toki olisin sanonut moi kohteliaisuudesta.
Ymmärrän kyllä ettei kaupassa ole kivaa törmätä ihmisiin - en itsekään pidä siitä. Silti on kiusallista jos jää pakenemisesta kiinni, ja se voi jopa ärsyttää toista henkilöä, koska siitä voi tulla sellainen "olenko mä niin kamala?"-fiilis.
Tilnateessasi on voinut olla kyse tästä:
” Tai sitten voi olla niin, että se toinen lainaamani korjoittajaa tarkoitan nyt) kokee oikeutusta arvostelulleen, jolla on satuttanut sinua (ympärikääntyjää), etkä halua tavata häntä ja tervehtiä (=suoda ystävällisyyttä) etkä kävellä mykkänä ohi (=vaikuttaa lapselliselle id i ootille). Silloin ei vain voi nähdä sitä ihmistä!”
Vai onko kirjoittaja nuorehko mies? Se selittäisi ymmärryksen kapeutta.
Viestisi on kielellisesti todella sekava ja epäselvä, mutta uskoisin ymmärtäneeni mitä ajat takaa. Ehkä. Toki jos olisin ollut joskus ilkeä kääntyjälle, niin ymmärtäisin mistä kiikasti. Mutta kun henkilö, jonka olen nähnyt lähinnä pari kertaa baarissa, kääntyy mut nähdessäni pois, niin mulle tulee lähinnä vaikutelma siitä ettei pidä musta. Onko käsitykseni itsekeskeinen? Totta kai. Ovatko ihmiset itsekeskeisiä? Ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan aikuisten elämään teille, jotka juoksette karkuun heti kun tulee epämieluisa tilanne vastaan. Työelämästä tulee todella haastavaa ellei jopa mahdotonta tuolla asenteella. Vai onko tämä neuroottinen epämieluisan välttely juurikin syy sille, miksi niin moni on mt-ongelmien vuoksi työkyvytön? Rohkenen epäillä, että on.
Ei tässä ole kyse epämiellyttävästä tilanteesta!!!!!! Voi että inhottaa tuollainen dissaus! Kummallekohan tilanne on inhottvampi, mietipä sitä? Itsellesi vai sille, joka ei halua mennä sen toisen eteen? Sunhan pitäis olla empaattinen, koskaasia on toiselle vaikeampi kuin sulle!!!!!!! Että osaat olla raivostuttavan itserakas ja omahyväinen.
Vedäpä henkeä ja kuvaile rauhallisesti, mistä tässä sitten on kysymys. Minä ymmärsin niin, että ap lähti kaupasta, koska siellä oli epämiellyttävä tilanne eli hänen dissaajansa paikalla. Korjaa ihmeessä, käsitykseni, jos se oli väärä. Mutta ihan rauhallisesti ja ilman huutomerkkejä, kiitos.
En voi puhua aloittajan puolesta, mutta itse voisin kuvitella, että tuollaisessa tilanteessa kyseessä olisi lähinnä pakokauhu tms, ei mikään epämiellyttävä tilanne. Eli aivan sama, kuin joillain on hämisfobia, onko sellainenkin ihminen mielstäsi sitten mt-ongelmainen? Eli kaikki ne, joilla on jokin fobia ovat mt-potilaita, sopii leimata sillä sanalla?
Ei vain tule mieleen käyttää sanaa fobia, koska asia liittyy ennemmin henkilösuhteisiin sen imisen kanssa, kuin siihen, että hän on mitä on. (Ei sentäs hämähäkki. Itse en pelkää mitään tällaisia, taas.)Fobia; (psykologia) sairaalloinen kammo jotakin tiettyä asiaa kohtaan
Eli kyllä, kaikilla joilla on fobia on mt-ongelma eli sairaalloinen kammo jotain kohtaan. Sehän on luonnollisesti ihan eri asia kuin pelko, joka joissain yhteyksissä on ihan tervettäkin. Toki jos pelko on hallitsematonta eikä sillä ole järkevää perustetta (esim. hengenvaara) ei sekään kovin tervettä ole.
Hämähäkkikammoiset saattaisvat olla eri mieltä... lisäksi ei ole sosiaalisesti normaalia pitää jostain fobiasta kärsivää mt-potilaana, varsinkin jos oire esiintyy niinkin harvoin kuin tällaisessa tilanteessa. Sen mt-ongelmana pitämishalussa on ainoastaan kyse ilkeydestä ja halusta kiusata ja alentaa toista.
Eipä se kammoisten mielipide tähän vaikuta. On täysin sosiaalisesti normaalia käyttää sanakirjassakin määriteltyä merkitystä sanalle fobia. Sieltähän tuo määritelmä sairaalloisesta kammosta oli. Jos ei kykene myöntämään sitä, että itsellä on sairaalloinen pelkotila, se ei poista tosiasioista. Myös tuollainen vainoharha, jossa tosiasian toteajaa pidetään ilkeänä alistavana kiusaajana, on yksi kriteeri mt-ongelmalle. Kaikilla meillä on pelkomme. Osalla ne ovat hallinnassa, osalla eivät. Ei mt-ongelmissa mitään pahaa ole. Suurin osa meistä kokee sellaisen jossain vaiheessa elämäänsä. Sen voi ihan hyvin sanoa ääneen ilman, että siihen liittyy kiusaamista tms.
Ennemmin näen sinunlaisesi aikamoisena surkimuksena, joka keskittyy pahaan. Itse taas keskityn hyvään ja positiiviseen. Siihen ei kuulu ihmisten nimitteleminen mt-ongelmaisiksi, ne kun ovat yleensä ihmisessä pysyvä ominaisuus. Heikkojen juttuja. Harva vahva ja elämässään pitkälle päässyt on sellainen, mitä mt-ongelmaisella käsitetään.
Keskityt hyvään ja positiiviseen? Mitenkäs tuo sinun ensimmäinen lauseesi? Oliko hyvää palautetta ja positiivisesti sanottu? No ei ollut minustakaan. Loppuosa viestistäkään ei ole missään suhteessa hyvää ja positiivista, vaan erittäin surkeaa leimaamista ja haukkumista sekä suorastaan väärän tiedon levittämistä.
Väärän tiedon? Kysymys oli näkemyksestäni, niin minä ajattelen mt-potilaaksi sanomisesta. Sen takia en sano kaupassa ympäri kääntyvää mt-potilaaksi, koska kyseessä EI OLE mt-ongelma. Vaikka se esiintyy fobiana, se ei liity siihen ihmiseen vaan siihen tilanteeseen joka hänen kanssaan on (voi olla muuallakin kuin kaupassa). Ei siihen ole saatavilla apua, varsinkin kun oma asenteeni on se, että sellaisen asian kanssa pärjätään, enkä ole hti huutamassa lattiala itkupotkuraivaria, että mun pitää mennä kauppaan nyt. Ei ole vaikeaa mennä sinne jähetken päästä vaikka. Jos siis olisi tällainen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele noita karkuun lähtöjä. Näin erään hyvän ystäväni kaverin tulevan kaupassa minua kohti. Minut huomattuaan teki heti u-käännöksen ja lähti karkuun. Arvatkaa nostiko temppu tuon tyypin pisteitä silmissäni? En olisi edes halunnut jäädä juttelemaan, mutta toki olisin sanonut moi kohteliaisuudesta.
Ymmärrän kyllä ettei kaupassa ole kivaa törmätä ihmisiin - en itsekään pidä siitä. Silti on kiusallista jos jää pakenemisesta kiinni, ja se voi jopa ärsyttää toista henkilöä, koska siitä voi tulla sellainen "olenko mä niin kamala?"-fiilis.
Tilnateessasi on voinut olla kyse tästä:
” Tai sitten voi olla niin, että se toinen lainaamani korjoittajaa tarkoitan nyt) kokee oikeutusta arvostelulleen, jolla on satuttanut sinua (ympärikääntyjää), etkä halua tavata häntä ja tervehtiä (=suoda ystävällisyyttä) etkä kävellä mykkänä ohi (=vaikuttaa lapselliselle id i ootille). Silloin ei vain voi nähdä sitä ihmistä!”
Vai onko kirjoittaja nuorehko mies? Se selittäisi ymmärryksen kapeutta.Viestisi on kielellisesti todella sekava ja epäselvä, mutta uskoisin ymmärtäneeni mitä ajat takaa. Ehkä. Toki jos olisin ollut joskus ilkeä kääntyjälle, niin ymmärtäisin mistä kiikasti. Mutta kun henkilö, jonka olen nähnyt lähinnä pari kertaa baarissa, kääntyy mut nähdessäni pois, niin mulle tulee lähinnä vaikutelma siitä ettei pidä musta. Onko käsitykseni itsekeskeinen? Totta kai. Ovatko ihmiset itsekeskeisiä? Ovat.
Edelleen tulee se fiilis, että kirjoittaja on mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Juuri se, kun yrittää työpäivän päälle luikkia kaupan läpi mahdollisimman äkkiä näkemättä ketään. Sitten siellä joku puolituttu tunkee jutuille ja jäätelöt sulavat kärryyn yms. Helvetin (!!!!!!!!!!!!!) rasittavaa.
"Kuule, oli kiva tavata, mutta nyt on pakko lähteä ettei nää mun pakasteet ehdi sulamaan! Heippa!"
Kas tässä, ilmainen vinkki vastaisuuden varalle. Ei kestä kiittää. 😊
Mutta kun ei ole "kiva tavata". Jos rehellinen kommentti olisikin "olipa kiusallista ja vaivaannuttavaa tavata". Voisiko sen sanoa ääneen? Eipä voisi monellekaan. Siksi kaupasta poistuminen on monesti helpompi vaihtoehto kuin jäädä epämiellyttävään tilanteeseen valehtelemaan päin naamaa ja tuhlata aikaansa.
Normaalit sosiaaliset taidot omaava ihminen voi sanoa valkoisen valheen ilman draamaa. Juurikin tuollainen "kiva tavata" on kohtelias valkoinen valhe, josta usein molemmat tietävät, ettei sitä tarkoiteta. Saman tyyppinen kommentti kuin englannissa käytetty "how are you?". Ei siinäkään useimmiten haluta kuulumisia kuulla, vaan sanotaan vain koska niin on kohteliasta tehdä.
Omasta mielestäni on paljon helpompi ohimennen heittää muutama merkityksetön sana ja jatkaa ostoksia kuin järjestää kohtaus ja juosta karkuun jättäen ostokset tekemättä. Jälkimmäisessä tapauksessa menee paljon enemmän aikaakin, kun pitää uudelleen mennä toiseen kauppaan tekemään ne ostokset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele noita karkuun lähtöjä. Näin erään hyvän ystäväni kaverin tulevan kaupassa minua kohti. Minut huomattuaan teki heti u-käännöksen ja lähti karkuun. Arvatkaa nostiko temppu tuon tyypin pisteitä silmissäni? En olisi edes halunnut jäädä juttelemaan, mutta toki olisin sanonut moi kohteliaisuudesta.
Ymmärrän kyllä ettei kaupassa ole kivaa törmätä ihmisiin - en itsekään pidä siitä. Silti on kiusallista jos jää pakenemisesta kiinni, ja se voi jopa ärsyttää toista henkilöä, koska siitä voi tulla sellainen "olenko mä niin kamala?"-fiilis.
Tilnateessasi on voinut olla kyse tästä:
” Tai sitten voi olla niin, että se toinen lainaamani korjoittajaa tarkoitan nyt) kokee oikeutusta arvostelulleen, jolla on satuttanut sinua (ympärikääntyjää), etkä halua tavata häntä ja tervehtiä (=suoda ystävällisyyttä) etkä kävellä mykkänä ohi (=vaikuttaa lapselliselle id i ootille). Silloin ei vain voi nähdä sitä ihmistä!”
Vai onko kirjoittaja nuorehko mies? Se selittäisi ymmärryksen kapeutta.En ole tuo, jota kommentoit, mutta äläpä väheksy nuoria miehiä. He ovat yleensä fiksuja, asiallisia ja mukavia, eivätkä edes lähtisi tällaiseen ap:n kuvaamaan tilanteeseen mukaan, vaan olisivat ihan rennosti.
Voivat olla, mutta jos tuo kirjoittaja oli nuori mies, niin sen huomasi nimenomaan kirjoituksen kömpelöstä ulosannista, ei siitä, että mulla on jonossa pakottava tarve haukkua seuraavaksi nuoret miehet. Naiset ovat massana paljon tarkkanäköisempiä tunneasioissa. Pitääks sulle erikseen sanoa, että poikkeuksiakin on, että uskot mun tietävän sen?
Mielestäni tuo nuoreksi mieheksi luulemasi kirjoitti hyvin selkeää, rikasta ja kompaktia tekstiä. Siis paljon paremmin kuin se, joka motkotti ilmaisun rikkaudesta ja vastasi hänelle.
Mielestäni naiset ja miehet ovat keskimäärin aivan yhtä tarkkanäköisiä tunneasioissa, he vain käsittelevät asioita keskimäärin hieman eri tavoin. Naisilla ei ole varaa väheksyä miehiä lainkaan. Tunneasioissa miehet ovat monesti siinä mielessä viisaampia, että keskittyvät olennaiseen epämääräisen vatvomisen ja kiukkuilun sijaan.
Ehei, ei kirjoittanut :D Hänellä ei ollut edes arvausta siitä, mistä oli kysymys, tyypillistä miestä. Hänen tekstinsä ei kuvaillut yhtään mitään, naisten teksteista saa heti paljon paremmin kiinni, mitä pinnan alla mahtaa olla. Toki hän voi olla nainenkin, mutta ilmaisunsa oli köyhää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan aikuisten elämään teille, jotka juoksette karkuun heti kun tulee epämieluisa tilanne vastaan. Työelämästä tulee todella haastavaa ellei jopa mahdotonta tuolla asenteella. Vai onko tämä neuroottinen epämieluisan välttely juurikin syy sille, miksi niin moni on mt-ongelmien vuoksi työkyvytön? Rohkenen epäillä, että on.
Ei tässä ole kyse epämiellyttävästä tilanteesta!!!!!! Voi että inhottaa tuollainen dissaus! Kummallekohan tilanne on inhottvampi, mietipä sitä? Itsellesi vai sille, joka ei halua mennä sen toisen eteen? Sunhan pitäis olla empaattinen, koskaasia on toiselle vaikeampi kuin sulle!!!!!!! Että osaat olla raivostuttavan itserakas ja omahyväinen.
Vedäpä henkeä ja kuvaile rauhallisesti, mistä tässä sitten on kysymys. Minä ymmärsin niin, että ap lähti kaupasta, koska siellä oli epämiellyttävä tilanne eli hänen dissaajansa paikalla. Korjaa ihmeessä, käsitykseni, jos se oli väärä. Mutta ihan rauhallisesti ja ilman huutomerkkejä, kiitos.
En voi puhua aloittajan puolesta, mutta itse voisin kuvitella, että tuollaisessa tilanteessa kyseessä olisi lähinnä pakokauhu tms, ei mikään epämiellyttävä tilanne. Eli aivan sama, kuin joillain on hämisfobia, onko sellainenkin ihminen mielstäsi sitten mt-ongelmainen? Eli kaikki ne, joilla on jokin fobia ovat mt-potilaita, sopii leimata sillä sanalla?
Ei vain tule mieleen käyttää sanaa fobia, koska asia liittyy ennemmin henkilösuhteisiin sen imisen kanssa, kuin siihen, että hän on mitä on. (Ei sentäs hämähäkki. Itse en pelkää mitään tällaisia, taas.)Fobia; (psykologia) sairaalloinen kammo jotakin tiettyä asiaa kohtaan
Eli kyllä, kaikilla joilla on fobia on mt-ongelma eli sairaalloinen kammo jotain kohtaan. Sehän on luonnollisesti ihan eri asia kuin pelko, joka joissain yhteyksissä on ihan tervettäkin. Toki jos pelko on hallitsematonta eikä sillä ole järkevää perustetta (esim. hengenvaara) ei sekään kovin tervettä ole.
Hämähäkkikammoiset saattaisvat olla eri mieltä... lisäksi ei ole sosiaalisesti normaalia pitää jostain fobiasta kärsivää mt-potilaana, varsinkin jos oire esiintyy niinkin harvoin kuin tällaisessa tilanteessa. Sen mt-ongelmana pitämishalussa on ainoastaan kyse ilkeydestä ja halusta kiusata ja alentaa toista.
Eipä se kammoisten mielipide tähän vaikuta. On täysin sosiaalisesti normaalia käyttää sanakirjassakin määriteltyä merkitystä sanalle fobia. Sieltähän tuo määritelmä sairaalloisesta kammosta oli. Jos ei kykene myöntämään sitä, että itsellä on sairaalloinen pelkotila, se ei poista tosiasioista. Myös tuollainen vainoharha, jossa tosiasian toteajaa pidetään ilkeänä alistavana kiusaajana, on yksi kriteeri mt-ongelmalle. Kaikilla meillä on pelkomme. Osalla ne ovat hallinnassa, osalla eivät. Ei mt-ongelmissa mitään pahaa ole. Suurin osa meistä kokee sellaisen jossain vaiheessa elämäänsä. Sen voi ihan hyvin sanoa ääneen ilman, että siihen liittyy kiusaamista tms.
Ennemmin näen sinunlaisesi aikamoisena surkimuksena, joka keskittyy pahaan. Itse taas keskityn hyvään ja positiiviseen. Siihen ei kuulu ihmisten nimitteleminen mt-ongelmaisiksi, ne kun ovat yleensä ihmisessä pysyvä ominaisuus. Heikkojen juttuja. Harva vahva ja elämässään pitkälle päässyt on sellainen, mitä mt-ongelmaisella käsitetään.
Keskityt hyvään ja positiiviseen? Mitenkäs tuo sinun ensimmäinen lauseesi? Oliko hyvää palautetta ja positiivisesti sanottu? No ei ollut minustakaan. Loppuosa viestistäkään ei ole missään suhteessa hyvää ja positiivista, vaan erittäin surkeaa leimaamista ja haukkumista sekä suorastaan väärän tiedon levittämistä.
Väärän tiedon? Kysymys oli näkemyksestäni, niin minä ajattelen mt-potilaaksi sanomisesta. Sen takia en sano kaupassa ympäri kääntyvää mt-potilaaksi, koska kyseessä EI OLE mt-ongelma. Vaikka se esiintyy fobiana, se ei liity siihen ihmiseen vaan siihen tilanteeseen joka hänen kanssaan on (voi olla muuallakin kuin kaupassa). Ei siihen ole saatavilla apua, varsinkin kun oma asenteeni on se, että sellaisen asian kanssa pärjätään, enkä ole hti huutamassa lattiala itkupotkuraivaria, että mun pitää mennä kauppaan nyt. Ei ole vaikeaa mennä sinne jähetken päästä vaikka. Jos siis olisi tällainen tilanne.
Kyllä. väärän tiedon. Esimerkiksi se on täysin väärää tietoa, että mt-ongelmat olisivat pysyvä ominaisuus. Niinhän sinä väitit. Joskus toki ovat, mutta useimmiten eivät. Lisäksi sinulla ei näy olevan hajuakaan siitä, mitä mt-ongelma tarkoittaa. Esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelko on mielenterveysongelma. Ja juurikin sellainen voi aiheuttaa pakenemisreaktion kaupassa. Pakeneminenhan on seuraus, ei syy. Syy on siellä ihmisen mielessä eli tuossa tapauksessa pelkotilassa. Pelkotiloihin on tutkitusti saatavilla apua. Se on toki eri asia, jos ei apua edes yritä saada, vaan valitsee elämän pelkojen rajoittamana. Jokaisella on siihenkin täysi oikeus. Mutta silloin ei pidä vetää hernettä nenään, jos joku kertoo totuuden siitä, että fobia on mt-ongelma. Se kun on sitä ihan virallisten psykologian määritelmienkin mukaan. Ei ole siis kyse mielipideasiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan aikuisten elämään teille, jotka juoksette karkuun heti kun tulee epämieluisa tilanne vastaan. Työelämästä tulee todella haastavaa ellei jopa mahdotonta tuolla asenteella. Vai onko tämä neuroottinen epämieluisan välttely juurikin syy sille, miksi niin moni on mt-ongelmien vuoksi työkyvytön? Rohkenen epäillä, että on.
Ei tässä ole kyse epämiellyttävästä tilanteesta!!!!!! Voi että inhottaa tuollainen dissaus! Kummallekohan tilanne on inhottvampi, mietipä sitä? Itsellesi vai sille, joka ei halua mennä sen toisen eteen? Sunhan pitäis olla empaattinen, koskaasia on toiselle vaikeampi kuin sulle!!!!!!! Että osaat olla raivostuttavan itserakas ja omahyväinen.
Vedäpä henkeä ja kuvaile rauhallisesti, mistä tässä sitten on kysymys. Minä ymmärsin niin, että ap lähti kaupasta, koska siellä oli epämiellyttävä tilanne eli hänen dissaajansa paikalla. Korjaa ihmeessä, käsitykseni, jos se oli väärä. Mutta ihan rauhallisesti ja ilman huutomerkkejä, kiitos.
En voi puhua aloittajan puolesta, mutta itse voisin kuvitella, että tuollaisessa tilanteessa kyseessä olisi lähinnä pakokauhu tms, ei mikään epämiellyttävä tilanne. Eli aivan sama, kuin joillain on hämisfobia, onko sellainenkin ihminen mielstäsi sitten mt-ongelmainen? Eli kaikki ne, joilla on jokin fobia ovat mt-potilaita, sopii leimata sillä sanalla?
Ei vain tule mieleen käyttää sanaa fobia, koska asia liittyy ennemmin henkilösuhteisiin sen imisen kanssa, kuin siihen, että hän on mitä on. (Ei sentäs hämähäkki. Itse en pelkää mitään tällaisia, taas.)No tuota, jos yhtään mikään tavallisen elämän asia saa ihmisen pakokauhun valtaan, niin onhan se jonkin asteinen mt-ongelma. Hämähäkkifobia on itsellänikin, mutta en minä juokse kaupasta pois, jos siellä on hämähäkki. Lapsena tein niin, mutta aikuisena olen oppinut hallitsemaan reaktioni ja suhtautumaan myös hämähäkkeihin suht järkevästi. Kierrän vain sen hämähäkin kaukaa. Samoin tekisin epämiellyttävän ihmisen kohdalla. Jos kiertäminen on mahdotonta, sitten vain ohi niin nopeasti kuin mahdollista. Pelkojen ei saa antaa hallita elämää tai elämästä tulee todella vaikeaa. Useat mt-ongelmatkin juontavat juurensa erilaisista hallitsemattomista pelkotiloista.
Niin, mutta eihän tuossa ole aikaa hallita sitä asiaa, tilannetta ja pelkoa, vaan tilannetta pitää verrata siihen, että sinun pitäisi mennä silloin lapsena heti samaan tilaan, jossa näet sen hämähäkin varmasti ja läheltä ja se on siinä. Tällaiset fobiat eivät ole katsos alkaneet lapsena, vaan siitä riitatilannehetkestä tms:sta, ja niitä ei ole voinut aikuiasena siedättää :)
On siinä. Kun on opetellut hallitsemaan pelkonsa, ei hallintaa tarvitse edes ajatella tietoisesti. Se tulee luonnostaan automaationa. Sama kaava niissä lapsuudesta asti olevissa pelkotiloissa on kuin myöhemminkin syntyneissä. Myös niitä myöhemmällä iällä syntyneitä pelkotiloja on mahdollista oppia hallitsemaan. Jos ei olisi, esim. kukaan trauman kokenut ei kykenisi normaaliin elämään. Sitä varten on kriisipalvelut, terapiat yms. että opitaan elämään sen trauman kanssa ilman, että aina juostaan pakoon kun pelottaa. Toiset oppivat paremmin kuin toiset.
Oletko vähän víttumainen luonne, vai tunnevammainen? Toi vika lauseesi vaan.
Ja siis aika vaikea hallita jotain fobiaa, joka tosiaan esiintyi edellisenä päivänä, kuten aloittajan tapauksessa. Sulla alkoi lapsuudessa, se kultiin jo, se, että olet harjoitellut sen hallintaa on hieno homma. Se vain ei nyt osu tähän tilanteeseen.En kumpaakaan, kiitos kauniista diagnoosiyrityksestäsi. Viimeinen lause oli täysin neutraalisti todettu. Ei minkäänlainen hyökkäys sinua tai ketään muutakaan kohtaan. Niinhän asiat menevät ihan kaikessa, että toiset oppivat paremmin kuin toiset. Kenties sinulla on jotain käsittelemättömiä traumoja, kun tuollainen hyökkäys käynnistyy täysin neutraalista kommentista. Lisäksi sotket minut johonkin muuhun kirjoittajaan. Minä en ole mistään fobioistani puhunut. Kerroin vain, että missä tahansa iässä syntyneen pelkotilan voi oppia hallitsemaan. Osuu niin tähän kuin kaikkiin muihinkin pelkoihin.
Jos tulet joidenkin keskusteluun, laita siihen eri, niin tietää, että et vastaa sinä henkilönä, jolle se on vastannt, jolle kirjoitat. Totta kai oletin, että olit se hämisfoobikko.
Hänelle kun sanoin, että kyseinen fobia alkaa siinä kohtaan, niin ei ole voinut harjoitella siitä pois. Niin vastaat siihen, että jos lapsena aloittaa, niin voi. Eli ihan tyhmästi vastattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan aikuisten elämään teille, jotka juoksette karkuun heti kun tulee epämieluisa tilanne vastaan. Työelämästä tulee todella haastavaa ellei jopa mahdotonta tuolla asenteella. Vai onko tämä neuroottinen epämieluisan välttely juurikin syy sille, miksi niin moni on mt-ongelmien vuoksi työkyvytön? Rohkenen epäillä, että on.
Ei tässä ole kyse epämiellyttävästä tilanteesta!!!!!! Voi että inhottaa tuollainen dissaus! Kummallekohan tilanne on inhottvampi, mietipä sitä? Itsellesi vai sille, joka ei halua mennä sen toisen eteen? Sunhan pitäis olla empaattinen, koskaasia on toiselle vaikeampi kuin sulle!!!!!!! Että osaat olla raivostuttavan itserakas ja omahyväinen.
Vedäpä henkeä ja kuvaile rauhallisesti, mistä tässä sitten on kysymys. Minä ymmärsin niin, että ap lähti kaupasta, koska siellä oli epämiellyttävä tilanne eli hänen dissaajansa paikalla. Korjaa ihmeessä, käsitykseni, jos se oli väärä. Mutta ihan rauhallisesti ja ilman huutomerkkejä, kiitos.
En voi puhua aloittajan puolesta, mutta itse voisin kuvitella, että tuollaisessa tilanteessa kyseessä olisi lähinnä pakokauhu tms, ei mikään epämiellyttävä tilanne. Eli aivan sama, kuin joillain on hämisfobia, onko sellainenkin ihminen mielstäsi sitten mt-ongelmainen? Eli kaikki ne, joilla on jokin fobia ovat mt-potilaita, sopii leimata sillä sanalla?
Ei vain tule mieleen käyttää sanaa fobia, koska asia liittyy ennemmin henkilösuhteisiin sen imisen kanssa, kuin siihen, että hän on mitä on. (Ei sentäs hämähäkki. Itse en pelkää mitään tällaisia, taas.)Fobia; (psykologia) sairaalloinen kammo jotakin tiettyä asiaa kohtaan
Eli kyllä, kaikilla joilla on fobia on mt-ongelma eli sairaalloinen kammo jotain kohtaan. Sehän on luonnollisesti ihan eri asia kuin pelko, joka joissain yhteyksissä on ihan tervettäkin. Toki jos pelko on hallitsematonta eikä sillä ole järkevää perustetta (esim. hengenvaara) ei sekään kovin tervettä ole.
Hämähäkkikammoiset saattaisvat olla eri mieltä... lisäksi ei ole sosiaalisesti normaalia pitää jostain fobiasta kärsivää mt-potilaana, varsinkin jos oire esiintyy niinkin harvoin kuin tällaisessa tilanteessa. Sen mt-ongelmana pitämishalussa on ainoastaan kyse ilkeydestä ja halusta kiusata ja alentaa toista.
Eipä se kammoisten mielipide tähän vaikuta. On täysin sosiaalisesti normaalia käyttää sanakirjassakin määriteltyä merkitystä sanalle fobia. Sieltähän tuo määritelmä sairaalloisesta kammosta oli. Jos ei kykene myöntämään sitä, että itsellä on sairaalloinen pelkotila, se ei poista tosiasioista. Myös tuollainen vainoharha, jossa tosiasian toteajaa pidetään ilkeänä alistavana kiusaajana, on yksi kriteeri mt-ongelmalle. Kaikilla meillä on pelkomme. Osalla ne ovat hallinnassa, osalla eivät. Ei mt-ongelmissa mitään pahaa ole. Suurin osa meistä kokee sellaisen jossain vaiheessa elämäänsä. Sen voi ihan hyvin sanoa ääneen ilman, että siihen liittyy kiusaamista tms.
Ennemmin näen sinunlaisesi aikamoisena surkimuksena, joka keskittyy pahaan. Itse taas keskityn hyvään ja positiiviseen. Siihen ei kuulu ihmisten nimitteleminen mt-ongelmaisiksi, ne kun ovat yleensä ihmisessä pysyvä ominaisuus. Heikkojen juttuja. Harva vahva ja elämässään pitkälle päässyt on sellainen, mitä mt-ongelmaisella käsitetään.
Keskityt hyvään ja positiiviseen? Mitenkäs tuo sinun ensimmäinen lauseesi? Oliko hyvää palautetta ja positiivisesti sanottu? No ei ollut minustakaan. Loppuosa viestistäkään ei ole missään suhteessa hyvää ja positiivista, vaan erittäin surkeaa leimaamista ja haukkumista sekä suorastaan väärän tiedon levittämistä.
Väärän tiedon? Kysymys oli näkemyksestäni, niin minä ajattelen mt-potilaaksi sanomisesta. Sen takia en sano kaupassa ympäri kääntyvää mt-potilaaksi, koska kyseessä EI OLE mt-ongelma. Vaikka se esiintyy fobiana, se ei liity siihen ihmiseen vaan siihen tilanteeseen joka hänen kanssaan on (voi olla muuallakin kuin kaupassa). Ei siihen ole saatavilla apua, varsinkin kun oma asenteeni on se, että sellaisen asian kanssa pärjätään, enkä ole hti huutamassa lattiala itkupotkuraivaria, että mun pitää mennä kauppaan nyt. Ei ole vaikeaa mennä sinne jähetken päästä vaikka. Jos siis olisi tällainen tilanne.
Kyllä. väärän tiedon. Esimerkiksi se on täysin väärää tietoa, että mt-ongelmat olisivat pysyvä ominaisuus. Niinhän sinä väitit. Joskus toki ovat, mutta useimmiten eivät. Lisäksi sinulla ei näy olevan hajuakaan siitä, mitä mt-ongelma tarkoittaa. Esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelko on mielenterveysongelma. Ja juurikin sellainen voi aiheuttaa pakenemisreaktion kaupassa. Pakeneminenhan on seuraus, ei syy. Syy on siellä ihmisen mielessä eli tuossa tapauksessa pelkotilassa. Pelkotiloihin on tutkitusti saatavilla apua. Se on toki eri asia, jos ei apua edes yritä saada, vaan valitsee elämän pelkojen rajoittamana. Jokaisella on siihenkin täysi oikeus. Mutta silloin ei pidä vetää hernettä nenään, jos joku kertoo totuuden siitä, että fobia on mt-ongelma. Se kun on sitä ihan virallisten psykologian määritelmienkin mukaan. Ei ole siis kyse mielipideasiasta.
Jos mä menen terapiaan (olen mnnytkin) ja kertoisin tuon tilanteen, MUTTA saattaisin sanoa lopuksi, että mutta ei se nyt haittaa, kyllä se ja se käy samaan aikaan kaupassa, että ei haittaa, niin onko se sinusta sitä, ettei halua käsitellä asiaa? Olet tyhmä, jos on. On sen terapeutin tehtävä käsitellä asiaa, koska minä EN OSAA. En tiedä, miten sitä käsitellään ja minusta se, että sanoo, että on niin vaikeaa, ettei voi elämää elää, ellei voi mennä kauppaan kun haluaa on vähän vammaista. Koska mitäs sille fobialle sitten osattaisiin tehdä? Ei se minusta ole kiinni, terapeutti voi oikein hyvin parantaa sen, jos osaa. En panisi yhtään vastaan.
Se ei ole vastaan panemista, että osaa kiertää ongelmia, eikä vello niissä tai tee niistä ongelmia, kuten sinä ilmeisesti ekisit. Minkälainen nynny itkee terapiassa, että tuollainen häiritsee elämääni niin suuresti, että piti tulla terapiaan? Häh? Etkö osaa osotella autolla muutamaa minuuttia, s**tanan pässi? Mä koen, että voin ja että se on normaalimpaa, kuin tehdä asiasta numeroa.
Mutta siis VIELÄ helpompaa olisi toki päästä fobiasta, miksei ne terapeutit sitten paranna siitä, JOS ASIAN KUITENKIN MAINITSEE?
Mä sanon, että siksi, koska ne ei osaa. Ne ei ajattele, että ne osaa tehdä asiakkaan ongelmille YHTÄÄN MITÄÄN. Ne vain kuuntelis tuonkin kauppajutun ja nyökyttelisi. Vaikka sanois, että haluaisin tästä fobiasta eroon, mitään ei tapahdu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan aikuisten elämään teille, jotka juoksette karkuun heti kun tulee epämieluisa tilanne vastaan. Työelämästä tulee todella haastavaa ellei jopa mahdotonta tuolla asenteella. Vai onko tämä neuroottinen epämieluisan välttely juurikin syy sille, miksi niin moni on mt-ongelmien vuoksi työkyvytön? Rohkenen epäillä, että on.
Ei tässä ole kyse epämiellyttävästä tilanteesta!!!!!! Voi että inhottaa tuollainen dissaus! Kummallekohan tilanne on inhottvampi, mietipä sitä? Itsellesi vai sille, joka ei halua mennä sen toisen eteen? Sunhan pitäis olla empaattinen, koskaasia on toiselle vaikeampi kuin sulle!!!!!!! Että osaat olla raivostuttavan itserakas ja omahyväinen.
Vedäpä henkeä ja kuvaile rauhallisesti, mistä tässä sitten on kysymys. Minä ymmärsin niin, että ap lähti kaupasta, koska siellä oli epämiellyttävä tilanne eli hänen dissaajansa paikalla. Korjaa ihmeessä, käsitykseni, jos se oli väärä. Mutta ihan rauhallisesti ja ilman huutomerkkejä, kiitos.
En voi puhua aloittajan puolesta, mutta itse voisin kuvitella, että tuollaisessa tilanteessa kyseessä olisi lähinnä pakokauhu tms, ei mikään epämiellyttävä tilanne. Eli aivan sama, kuin joillain on hämisfobia, onko sellainenkin ihminen mielstäsi sitten mt-ongelmainen? Eli kaikki ne, joilla on jokin fobia ovat mt-potilaita, sopii leimata sillä sanalla?
Ei vain tule mieleen käyttää sanaa fobia, koska asia liittyy ennemmin henkilösuhteisiin sen imisen kanssa, kuin siihen, että hän on mitä on. (Ei sentäs hämähäkki. Itse en pelkää mitään tällaisia, taas.)Fobia; (psykologia) sairaalloinen kammo jotakin tiettyä asiaa kohtaan
Eli kyllä, kaikilla joilla on fobia on mt-ongelma eli sairaalloinen kammo jotain kohtaan. Sehän on luonnollisesti ihan eri asia kuin pelko, joka joissain yhteyksissä on ihan tervettäkin. Toki jos pelko on hallitsematonta eikä sillä ole järkevää perustetta (esim. hengenvaara) ei sekään kovin tervettä ole.
Hämähäkkikammoiset saattaisvat olla eri mieltä... lisäksi ei ole sosiaalisesti normaalia pitää jostain fobiasta kärsivää mt-potilaana, varsinkin jos oire esiintyy niinkin harvoin kuin tällaisessa tilanteessa. Sen mt-ongelmana pitämishalussa on ainoastaan kyse ilkeydestä ja halusta kiusata ja alentaa toista.
Eipä se kammoisten mielipide tähän vaikuta. On täysin sosiaalisesti normaalia käyttää sanakirjassakin määriteltyä merkitystä sanalle fobia. Sieltähän tuo määritelmä sairaalloisesta kammosta oli. Jos ei kykene myöntämään sitä, että itsellä on sairaalloinen pelkotila, se ei poista tosiasioista. Myös tuollainen vainoharha, jossa tosiasian toteajaa pidetään ilkeänä alistavana kiusaajana, on yksi kriteeri mt-ongelmalle. Kaikilla meillä on pelkomme. Osalla ne ovat hallinnassa, osalla eivät. Ei mt-ongelmissa mitään pahaa ole. Suurin osa meistä kokee sellaisen jossain vaiheessa elämäänsä. Sen voi ihan hyvin sanoa ääneen ilman, että siihen liittyy kiusaamista tms.
Ennemmin näen sinunlaisesi aikamoisena surkimuksena, joka keskittyy pahaan. Itse taas keskityn hyvään ja positiiviseen. Siihen ei kuulu ihmisten nimitteleminen mt-ongelmaisiksi, ne kun ovat yleensä ihmisessä pysyvä ominaisuus. Heikkojen juttuja. Harva vahva ja elämässään pitkälle päässyt on sellainen, mitä mt-ongelmaisella käsitetään.
Keskityt hyvään ja positiiviseen? Mitenkäs tuo sinun ensimmäinen lauseesi? Oliko hyvää palautetta ja positiivisesti sanottu? No ei ollut minustakaan. Loppuosa viestistäkään ei ole missään suhteessa hyvää ja positiivista, vaan erittäin surkeaa leimaamista ja haukkumista sekä suorastaan väärän tiedon levittämistä.
Väärän tiedon? Kysymys oli näkemyksestäni, niin minä ajattelen mt-potilaaksi sanomisesta. Sen takia en sano kaupassa ympäri kääntyvää mt-potilaaksi, koska kyseessä EI OLE mt-ongelma. Vaikka se esiintyy fobiana, se ei liity siihen ihmiseen vaan siihen tilanteeseen joka hänen kanssaan on (voi olla muuallakin kuin kaupassa). Ei siihen ole saatavilla apua, varsinkin kun oma asenteeni on se, että sellaisen asian kanssa pärjätään, enkä ole hti huutamassa lattiala itkupotkuraivaria, että mun pitää mennä kauppaan nyt. Ei ole vaikeaa mennä sinne jähetken päästä vaikka. Jos siis olisi tällainen tilanne.
Sinäkö ne diagnostiset kriteerit määrittelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan aikuisten elämään teille, jotka juoksette karkuun heti kun tulee epämieluisa tilanne vastaan. Työelämästä tulee todella haastavaa ellei jopa mahdotonta tuolla asenteella. Vai onko tämä neuroottinen epämieluisan välttely juurikin syy sille, miksi niin moni on mt-ongelmien vuoksi työkyvytön? Rohkenen epäillä, että on.
Ei tässä ole kyse epämiellyttävästä tilanteesta!!!!!! Voi että inhottaa tuollainen dissaus! Kummallekohan tilanne on inhottvampi, mietipä sitä? Itsellesi vai sille, joka ei halua mennä sen toisen eteen? Sunhan pitäis olla empaattinen, koskaasia on toiselle vaikeampi kuin sulle!!!!!!! Että osaat olla raivostuttavan itserakas ja omahyväinen.
Vedäpä henkeä ja kuvaile rauhallisesti, mistä tässä sitten on kysymys. Minä ymmärsin niin, että ap lähti kaupasta, koska siellä oli epämiellyttävä tilanne eli hänen dissaajansa paikalla. Korjaa ihmeessä, käsitykseni, jos se oli väärä. Mutta ihan rauhallisesti ja ilman huutomerkkejä, kiitos.
En voi puhua aloittajan puolesta, mutta itse voisin kuvitella, että tuollaisessa tilanteessa kyseessä olisi lähinnä pakokauhu tms, ei mikään epämiellyttävä tilanne. Eli aivan sama, kuin joillain on hämisfobia, onko sellainenkin ihminen mielstäsi sitten mt-ongelmainen? Eli kaikki ne, joilla on jokin fobia ovat mt-potilaita, sopii leimata sillä sanalla?
Ei vain tule mieleen käyttää sanaa fobia, koska asia liittyy ennemmin henkilösuhteisiin sen imisen kanssa, kuin siihen, että hän on mitä on. (Ei sentäs hämähäkki. Itse en pelkää mitään tällaisia, taas.)No tuota, jos yhtään mikään tavallisen elämän asia saa ihmisen pakokauhun valtaan, niin onhan se jonkin asteinen mt-ongelma. Hämähäkkifobia on itsellänikin, mutta en minä juokse kaupasta pois, jos siellä on hämähäkki. Lapsena tein niin, mutta aikuisena olen oppinut hallitsemaan reaktioni ja suhtautumaan myös hämähäkkeihin suht järkevästi. Kierrän vain sen hämähäkin kaukaa. Samoin tekisin epämiellyttävän ihmisen kohdalla. Jos kiertäminen on mahdotonta, sitten vain ohi niin nopeasti kuin mahdollista. Pelkojen ei saa antaa hallita elämää tai elämästä tulee todella vaikeaa. Useat mt-ongelmatkin juontavat juurensa erilaisista hallitsemattomista pelkotiloista.
Niin, mutta eihän tuossa ole aikaa hallita sitä asiaa, tilannetta ja pelkoa, vaan tilannetta pitää verrata siihen, että sinun pitäisi mennä silloin lapsena heti samaan tilaan, jossa näet sen hämähäkin varmasti ja läheltä ja se on siinä. Tällaiset fobiat eivät ole katsos alkaneet lapsena, vaan siitä riitatilannehetkestä tms:sta, ja niitä ei ole voinut aikuiasena siedättää :)
On siinä. Kun on opetellut hallitsemaan pelkonsa, ei hallintaa tarvitse edes ajatella tietoisesti. Se tulee luonnostaan automaationa. Sama kaava niissä lapsuudesta asti olevissa pelkotiloissa on kuin myöhemminkin syntyneissä. Myös niitä myöhemmällä iällä syntyneitä pelkotiloja on mahdollista oppia hallitsemaan. Jos ei olisi, esim. kukaan trauman kokenut ei kykenisi normaaliin elämään. Sitä varten on kriisipalvelut, terapiat yms. että opitaan elämään sen trauman kanssa ilman, että aina juostaan pakoon kun pelottaa. Toiset oppivat paremmin kuin toiset.
Oletko vähän víttumainen luonne, vai tunnevammainen? Toi vika lauseesi vaan.
Ja siis aika vaikea hallita jotain fobiaa, joka tosiaan esiintyi edellisenä päivänä, kuten aloittajan tapauksessa. Sulla alkoi lapsuudessa, se kultiin jo, se, että olet harjoitellut sen hallintaa on hieno homma. Se vain ei nyt osu tähän tilanteeseen.En kumpaakaan, kiitos kauniista diagnoosiyrityksestäsi. Viimeinen lause oli täysin neutraalisti todettu. Ei minkäänlainen hyökkäys sinua tai ketään muutakaan kohtaan. Niinhän asiat menevät ihan kaikessa, että toiset oppivat paremmin kuin toiset. Kenties sinulla on jotain käsittelemättömiä traumoja, kun tuollainen hyökkäys käynnistyy täysin neutraalista kommentista. Lisäksi sotket minut johonkin muuhun kirjoittajaan. Minä en ole mistään fobioistani puhunut. Kerroin vain, että missä tahansa iässä syntyneen pelkotilan voi oppia hallitsemaan. Osuu niin tähän kuin kaikkiin muihinkin pelkoihin.
Jos tulet joidenkin keskusteluun, laita siihen eri, niin tietää, että et vastaa sinä henkilönä, jolle se on vastannt, jolle kirjoitat. Totta kai oletin, että olit se hämisfoobikko.
Hänelle kun sanoin, että kyseinen fobia alkaa siinä kohtaan, niin ei ole voinut harjoitella siitä pois. Niin vastaat siihen, että jos lapsena aloittaa, niin voi. Eli ihan tyhmästi vastattu.
Eh, et voi olla tosissasi. Tämä on AV-palsta ja kaikki saavat kommentoida kaikkea. Olen ainakin kommentoinut ristiin useille kirjoittajille sen kummemmin sitä mainitsematta. En ole edes tämä, jolle tässä vastasit siis. Mitä useampi kirjoittaa, sen parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan aikuisten elämään teille, jotka juoksette karkuun heti kun tulee epämieluisa tilanne vastaan. Työelämästä tulee todella haastavaa ellei jopa mahdotonta tuolla asenteella. Vai onko tämä neuroottinen epämieluisan välttely juurikin syy sille, miksi niin moni on mt-ongelmien vuoksi työkyvytön? Rohkenen epäillä, että on.
Ei tässä ole kyse epämiellyttävästä tilanteesta!!!!!! Voi että inhottaa tuollainen dissaus! Kummallekohan tilanne on inhottvampi, mietipä sitä? Itsellesi vai sille, joka ei halua mennä sen toisen eteen? Sunhan pitäis olla empaattinen, koskaasia on toiselle vaikeampi kuin sulle!!!!!!! Että osaat olla raivostuttavan itserakas ja omahyväinen.
Vedäpä henkeä ja kuvaile rauhallisesti, mistä tässä sitten on kysymys. Minä ymmärsin niin, että ap lähti kaupasta, koska siellä oli epämiellyttävä tilanne eli hänen dissaajansa paikalla. Korjaa ihmeessä, käsitykseni, jos se oli väärä. Mutta ihan rauhallisesti ja ilman huutomerkkejä, kiitos.
En voi puhua aloittajan puolesta, mutta itse voisin kuvitella, että tuollaisessa tilanteessa kyseessä olisi lähinnä pakokauhu tms, ei mikään epämiellyttävä tilanne. Eli aivan sama, kuin joillain on hämisfobia, onko sellainenkin ihminen mielstäsi sitten mt-ongelmainen? Eli kaikki ne, joilla on jokin fobia ovat mt-potilaita, sopii leimata sillä sanalla?
Ei vain tule mieleen käyttää sanaa fobia, koska asia liittyy ennemmin henkilösuhteisiin sen imisen kanssa, kuin siihen, että hän on mitä on. (Ei sentäs hämähäkki. Itse en pelkää mitään tällaisia, taas.)No tuota, jos yhtään mikään tavallisen elämän asia saa ihmisen pakokauhun valtaan, niin onhan se jonkin asteinen mt-ongelma. Hämähäkkifobia on itsellänikin, mutta en minä juokse kaupasta pois, jos siellä on hämähäkki. Lapsena tein niin, mutta aikuisena olen oppinut hallitsemaan reaktioni ja suhtautumaan myös hämähäkkeihin suht järkevästi. Kierrän vain sen hämähäkin kaukaa. Samoin tekisin epämiellyttävän ihmisen kohdalla. Jos kiertäminen on mahdotonta, sitten vain ohi niin nopeasti kuin mahdollista. Pelkojen ei saa antaa hallita elämää tai elämästä tulee todella vaikeaa. Useat mt-ongelmatkin juontavat juurensa erilaisista hallitsemattomista pelkotiloista.
Niin, mutta eihän tuossa ole aikaa hallita sitä asiaa, tilannetta ja pelkoa, vaan tilannetta pitää verrata siihen, että sinun pitäisi mennä silloin lapsena heti samaan tilaan, jossa näet sen hämähäkin varmasti ja läheltä ja se on siinä. Tällaiset fobiat eivät ole katsos alkaneet lapsena, vaan siitä riitatilannehetkestä tms:sta, ja niitä ei ole voinut aikuiasena siedättää :)
On siinä. Kun on opetellut hallitsemaan pelkonsa, ei hallintaa tarvitse edes ajatella tietoisesti. Se tulee luonnostaan automaationa. Sama kaava niissä lapsuudesta asti olevissa pelkotiloissa on kuin myöhemminkin syntyneissä. Myös niitä myöhemmällä iällä syntyneitä pelkotiloja on mahdollista oppia hallitsemaan. Jos ei olisi, esim. kukaan trauman kokenut ei kykenisi normaaliin elämään. Sitä varten on kriisipalvelut, terapiat yms. että opitaan elämään sen trauman kanssa ilman, että aina juostaan pakoon kun pelottaa. Toiset oppivat paremmin kuin toiset.
Oletko vähän víttumainen luonne, vai tunnevammainen? Toi vika lauseesi vaan.
Ja siis aika vaikea hallita jotain fobiaa, joka tosiaan esiintyi edellisenä päivänä, kuten aloittajan tapauksessa. Sulla alkoi lapsuudessa, se kultiin jo, se, että olet harjoitellut sen hallintaa on hieno homma. Se vain ei nyt osu tähän tilanteeseen.En kumpaakaan, kiitos kauniista diagnoosiyrityksestäsi. Viimeinen lause oli täysin neutraalisti todettu. Ei minkäänlainen hyökkäys sinua tai ketään muutakaan kohtaan. Niinhän asiat menevät ihan kaikessa, että toiset oppivat paremmin kuin toiset. Kenties sinulla on jotain käsittelemättömiä traumoja, kun tuollainen hyökkäys käynnistyy täysin neutraalista kommentista. Lisäksi sotket minut johonkin muuhun kirjoittajaan. Minä en ole mistään fobioistani puhunut. Kerroin vain, että missä tahansa iässä syntyneen pelkotilan voi oppia hallitsemaan. Osuu niin tähän kuin kaikkiin muihinkin pelkoihin.
Jos tulet joidenkin keskusteluun, laita siihen eri, niin tietää, että et vastaa sinä henkilönä, jolle se on vastannt, jolle kirjoitat. Totta kai oletin, että olit se hämisfoobikko.
Hänelle kun sanoin, että kyseinen fobia alkaa siinä kohtaan, niin ei ole voinut harjoitella siitä pois. Niin vastaat siihen, että jos lapsena aloittaa, niin voi. Eli ihan tyhmästi vastattu.
Oletan, että täällä kirjoittelee sen verran fiksuja ihmisiä, että tajuavat julkisella keskustelupalstalla huomioida mahdollisuuden, ettei vastaaja aina ole sama. Toki sinun kohdallasi tuo fiksuusoletus meni hutiin kaikin puolin. Ei nimittäin ole fiksua hyökätä toista kirjoittajaa kohtaan ja haukkua tunnevammaiseksi tms. Ihan vain vinkkinä jatkoa varten. Fobia ei ala silmiä räpäyttämällä, vaan on paljon monimutkaisempi prosessi. Ei kukaan ole sanonut, että pitäisi aina aloittaa lapsena, jotta saa fobian käsiteltyä. Ihan tuossa viimeisimmässäkin lainauksessasi sanon selkokielellä, että missä tahansa iässä syntyneen fobian voi selättää. Eli aikuisenakin traumatisoitunut voi oppia hallitsemaan pelkonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan aikuisten elämään teille, jotka juoksette karkuun heti kun tulee epämieluisa tilanne vastaan. Työelämästä tulee todella haastavaa ellei jopa mahdotonta tuolla asenteella. Vai onko tämä neuroottinen epämieluisan välttely juurikin syy sille, miksi niin moni on mt-ongelmien vuoksi työkyvytön? Rohkenen epäillä, että on.
Ei tässä ole kyse epämiellyttävästä tilanteesta!!!!!! Voi että inhottaa tuollainen dissaus! Kummallekohan tilanne on inhottvampi, mietipä sitä? Itsellesi vai sille, joka ei halua mennä sen toisen eteen? Sunhan pitäis olla empaattinen, koskaasia on toiselle vaikeampi kuin sulle!!!!!!! Että osaat olla raivostuttavan itserakas ja omahyväinen.
Vedäpä henkeä ja kuvaile rauhallisesti, mistä tässä sitten on kysymys. Minä ymmärsin niin, että ap lähti kaupasta, koska siellä oli epämiellyttävä tilanne eli hänen dissaajansa paikalla. Korjaa ihmeessä, käsitykseni, jos se oli väärä. Mutta ihan rauhallisesti ja ilman huutomerkkejä, kiitos.
En voi puhua aloittajan puolesta, mutta itse voisin kuvitella, että tuollaisessa tilanteessa kyseessä olisi lähinnä pakokauhu tms, ei mikään epämiellyttävä tilanne. Eli aivan sama, kuin joillain on hämisfobia, onko sellainenkin ihminen mielstäsi sitten mt-ongelmainen? Eli kaikki ne, joilla on jokin fobia ovat mt-potilaita, sopii leimata sillä sanalla?
Ei vain tule mieleen käyttää sanaa fobia, koska asia liittyy ennemmin henkilösuhteisiin sen imisen kanssa, kuin siihen, että hän on mitä on. (Ei sentäs hämähäkki. Itse en pelkää mitään tällaisia, taas.)Fobia; (psykologia) sairaalloinen kammo jotakin tiettyä asiaa kohtaan
Eli kyllä, kaikilla joilla on fobia on mt-ongelma eli sairaalloinen kammo jotain kohtaan. Sehän on luonnollisesti ihan eri asia kuin pelko, joka joissain yhteyksissä on ihan tervettäkin. Toki jos pelko on hallitsematonta eikä sillä ole järkevää perustetta (esim. hengenvaara) ei sekään kovin tervettä ole.
Hämähäkkikammoiset saattaisvat olla eri mieltä... lisäksi ei ole sosiaalisesti normaalia pitää jostain fobiasta kärsivää mt-potilaana, varsinkin jos oire esiintyy niinkin harvoin kuin tällaisessa tilanteessa. Sen mt-ongelmana pitämishalussa on ainoastaan kyse ilkeydestä ja halusta kiusata ja alentaa toista.
Eipä se kammoisten mielipide tähän vaikuta. On täysin sosiaalisesti normaalia käyttää sanakirjassakin määriteltyä merkitystä sanalle fobia. Sieltähän tuo määritelmä sairaalloisesta kammosta oli. Jos ei kykene myöntämään sitä, että itsellä on sairaalloinen pelkotila, se ei poista tosiasioista. Myös tuollainen vainoharha, jossa tosiasian toteajaa pidetään ilkeänä alistavana kiusaajana, on yksi kriteeri mt-ongelmalle. Kaikilla meillä on pelkomme. Osalla ne ovat hallinnassa, osalla eivät. Ei mt-ongelmissa mitään pahaa ole. Suurin osa meistä kokee sellaisen jossain vaiheessa elämäänsä. Sen voi ihan hyvin sanoa ääneen ilman, että siihen liittyy kiusaamista tms.
Ennemmin näen sinunlaisesi aikamoisena surkimuksena, joka keskittyy pahaan. Itse taas keskityn hyvään ja positiiviseen. Siihen ei kuulu ihmisten nimitteleminen mt-ongelmaisiksi, ne kun ovat yleensä ihmisessä pysyvä ominaisuus. Heikkojen juttuja. Harva vahva ja elämässään pitkälle päässyt on sellainen, mitä mt-ongelmaisella käsitetään.
Keskityt hyvään ja positiiviseen? Mitenkäs tuo sinun ensimmäinen lauseesi? Oliko hyvää palautetta ja positiivisesti sanottu? No ei ollut minustakaan. Loppuosa viestistäkään ei ole missään suhteessa hyvää ja positiivista, vaan erittäin surkeaa leimaamista ja haukkumista sekä suorastaan väärän tiedon levittämistä.
Väärän tiedon? Kysymys oli näkemyksestäni, niin minä ajattelen mt-potilaaksi sanomisesta. Sen takia en sano kaupassa ympäri kääntyvää mt-potilaaksi, koska kyseessä EI OLE mt-ongelma. Vaikka se esiintyy fobiana, se ei liity siihen ihmiseen vaan siihen tilanteeseen joka hänen kanssaan on (voi olla muuallakin kuin kaupassa). Ei siihen ole saatavilla apua, varsinkin kun oma asenteeni on se, että sellaisen asian kanssa pärjätään, enkä ole hti huutamassa lattiala itkupotkuraivaria, että mun pitää mennä kauppaan nyt. Ei ole vaikeaa mennä sinne jähetken päästä vaikka. Jos siis olisi tällainen tilanne.
Sinäkö ne diagnostiset kriteerit määrittelet?
En mä niin sanonut. Pidätkö itseäsi sairaana noin muutenkin, eihän kukaan olisi vailla diagnoosia, jos niin ajatellaan? Enkä puhu nyt päänupista?
Mä en pidä itseäni sairaana, vaan terveenä. Sama asenne fobioiden kanssa. Ei niistä heittäydytä maahan huutamaan, että mulla on tää ja leimauduta, vaan ihmisellä voi olla kaikenlaista, ilman, että on yhtään sairas ja tarvitsee diagnoosia. Sillä ei ole mitään tekemistä dg kriteerien kanssa. Sano suoraan kavereillesikin, että pidät jäheitä mt-potilaina, tuskin yksikään on terve. Mä en sano. Vaikka niillä oiskin ”juttuja”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan aikuisten elämään teille, jotka juoksette karkuun heti kun tulee epämieluisa tilanne vastaan. Työelämästä tulee todella haastavaa ellei jopa mahdotonta tuolla asenteella. Vai onko tämä neuroottinen epämieluisan välttely juurikin syy sille, miksi niin moni on mt-ongelmien vuoksi työkyvytön? Rohkenen epäillä, että on.
Ei tässä ole kyse epämiellyttävästä tilanteesta!!!!!! Voi että inhottaa tuollainen dissaus! Kummallekohan tilanne on inhottvampi, mietipä sitä? Itsellesi vai sille, joka ei halua mennä sen toisen eteen? Sunhan pitäis olla empaattinen, koskaasia on toiselle vaikeampi kuin sulle!!!!!!! Että osaat olla raivostuttavan itserakas ja omahyväinen.
Vedäpä henkeä ja kuvaile rauhallisesti, mistä tässä sitten on kysymys. Minä ymmärsin niin, että ap lähti kaupasta, koska siellä oli epämiellyttävä tilanne eli hänen dissaajansa paikalla. Korjaa ihmeessä, käsitykseni, jos se oli väärä. Mutta ihan rauhallisesti ja ilman huutomerkkejä, kiitos.
En voi puhua aloittajan puolesta, mutta itse voisin kuvitella, että tuollaisessa tilanteessa kyseessä olisi lähinnä pakokauhu tms, ei mikään epämiellyttävä tilanne. Eli aivan sama, kuin joillain on hämisfobia, onko sellainenkin ihminen mielstäsi sitten mt-ongelmainen? Eli kaikki ne, joilla on jokin fobia ovat mt-potilaita, sopii leimata sillä sanalla?
Ei vain tule mieleen käyttää sanaa fobia, koska asia liittyy ennemmin henkilösuhteisiin sen imisen kanssa, kuin siihen, että hän on mitä on. (Ei sentäs hämähäkki. Itse en pelkää mitään tällaisia, taas.)No tuota, jos yhtään mikään tavallisen elämän asia saa ihmisen pakokauhun valtaan, niin onhan se jonkin asteinen mt-ongelma. Hämähäkkifobia on itsellänikin, mutta en minä juokse kaupasta pois, jos siellä on hämähäkki. Lapsena tein niin, mutta aikuisena olen oppinut hallitsemaan reaktioni ja suhtautumaan myös hämähäkkeihin suht järkevästi. Kierrän vain sen hämähäkin kaukaa. Samoin tekisin epämiellyttävän ihmisen kohdalla. Jos kiertäminen on mahdotonta, sitten vain ohi niin nopeasti kuin mahdollista. Pelkojen ei saa antaa hallita elämää tai elämästä tulee todella vaikeaa. Useat mt-ongelmatkin juontavat juurensa erilaisista hallitsemattomista pelkotiloista.
Niin, mutta eihän tuossa ole aikaa hallita sitä asiaa, tilannetta ja pelkoa, vaan tilannetta pitää verrata siihen, että sinun pitäisi mennä silloin lapsena heti samaan tilaan, jossa näet sen hämähäkin varmasti ja läheltä ja se on siinä. Tällaiset fobiat eivät ole katsos alkaneet lapsena, vaan siitä riitatilannehetkestä tms:sta, ja niitä ei ole voinut aikuiasena siedättää :)
On siinä. Kun on opetellut hallitsemaan pelkonsa, ei hallintaa tarvitse edes ajatella tietoisesti. Se tulee luonnostaan automaationa. Sama kaava niissä lapsuudesta asti olevissa pelkotiloissa on kuin myöhemminkin syntyneissä. Myös niitä myöhemmällä iällä syntyneitä pelkotiloja on mahdollista oppia hallitsemaan. Jos ei olisi, esim. kukaan trauman kokenut ei kykenisi normaaliin elämään. Sitä varten on kriisipalvelut, terapiat yms. että opitaan elämään sen trauman kanssa ilman, että aina juostaan pakoon kun pelottaa. Toiset oppivat paremmin kuin toiset.
Oletko vähän víttumainen luonne, vai tunnevammainen? Toi vika lauseesi vaan.
Ja siis aika vaikea hallita jotain fobiaa, joka tosiaan esiintyi edellisenä päivänä, kuten aloittajan tapauksessa. Sulla alkoi lapsuudessa, se kultiin jo, se, että olet harjoitellut sen hallintaa on hieno homma. Se vain ei nyt osu tähän tilanteeseen.En kumpaakaan, kiitos kauniista diagnoosiyrityksestäsi. Viimeinen lause oli täysin neutraalisti todettu. Ei minkäänlainen hyökkäys sinua tai ketään muutakaan kohtaan. Niinhän asiat menevät ihan kaikessa, että toiset oppivat paremmin kuin toiset. Kenties sinulla on jotain käsittelemättömiä traumoja, kun tuollainen hyökkäys käynnistyy täysin neutraalista kommentista. Lisäksi sotket minut johonkin muuhun kirjoittajaan. Minä en ole mistään fobioistani puhunut. Kerroin vain, että missä tahansa iässä syntyneen pelkotilan voi oppia hallitsemaan. Osuu niin tähän kuin kaikkiin muihinkin pelkoihin.
Jos tulet joidenkin keskusteluun, laita siihen eri, niin tietää, että et vastaa sinä henkilönä, jolle se on vastannt, jolle kirjoitat. Totta kai oletin, että olit se hämisfoobikko.
Hänelle kun sanoin, että kyseinen fobia alkaa siinä kohtaan, niin ei ole voinut harjoitella siitä pois. Niin vastaat siihen, että jos lapsena aloittaa, niin voi. Eli ihan tyhmästi vastattu.
Ei kannata kirjoitella aikuisten palstalla, jos ei osaa edes alkeita palstailusta ja syvin argumentti on "ihan tyhmästi vastattu". 3-vuotiaani vastaa noin, jos joku näkemykseni ei miellytä häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan aikuisten elämään teille, jotka juoksette karkuun heti kun tulee epämieluisa tilanne vastaan. Työelämästä tulee todella haastavaa ellei jopa mahdotonta tuolla asenteella. Vai onko tämä neuroottinen epämieluisan välttely juurikin syy sille, miksi niin moni on mt-ongelmien vuoksi työkyvytön? Rohkenen epäillä, että on.
Ei tässä ole kyse epämiellyttävästä tilanteesta!!!!!! Voi että inhottaa tuollainen dissaus! Kummallekohan tilanne on inhottvampi, mietipä sitä? Itsellesi vai sille, joka ei halua mennä sen toisen eteen? Sunhan pitäis olla empaattinen, koskaasia on toiselle vaikeampi kuin sulle!!!!!!! Että osaat olla raivostuttavan itserakas ja omahyväinen.
Vedäpä henkeä ja kuvaile rauhallisesti, mistä tässä sitten on kysymys. Minä ymmärsin niin, että ap lähti kaupasta, koska siellä oli epämiellyttävä tilanne eli hänen dissaajansa paikalla. Korjaa ihmeessä, käsitykseni, jos se oli väärä. Mutta ihan rauhallisesti ja ilman huutomerkkejä, kiitos.
En voi puhua aloittajan puolesta, mutta itse voisin kuvitella, että tuollaisessa tilanteessa kyseessä olisi lähinnä pakokauhu tms, ei mikään epämiellyttävä tilanne. Eli aivan sama, kuin joillain on hämisfobia, onko sellainenkin ihminen mielstäsi sitten mt-ongelmainen? Eli kaikki ne, joilla on jokin fobia ovat mt-potilaita, sopii leimata sillä sanalla?
Ei vain tule mieleen käyttää sanaa fobia, koska asia liittyy ennemmin henkilösuhteisiin sen imisen kanssa, kuin siihen, että hän on mitä on. (Ei sentäs hämähäkki. Itse en pelkää mitään tällaisia, taas.)No tuota, jos yhtään mikään tavallisen elämän asia saa ihmisen pakokauhun valtaan, niin onhan se jonkin asteinen mt-ongelma. Hämähäkkifobia on itsellänikin, mutta en minä juokse kaupasta pois, jos siellä on hämähäkki. Lapsena tein niin, mutta aikuisena olen oppinut hallitsemaan reaktioni ja suhtautumaan myös hämähäkkeihin suht järkevästi. Kierrän vain sen hämähäkin kaukaa. Samoin tekisin epämiellyttävän ihmisen kohdalla. Jos kiertäminen on mahdotonta, sitten vain ohi niin nopeasti kuin mahdollista. Pelkojen ei saa antaa hallita elämää tai elämästä tulee todella vaikeaa. Useat mt-ongelmatkin juontavat juurensa erilaisista hallitsemattomista pelkotiloista.
Niin, mutta eihän tuossa ole aikaa hallita sitä asiaa, tilannetta ja pelkoa, vaan tilannetta pitää verrata siihen, että sinun pitäisi mennä silloin lapsena heti samaan tilaan, jossa näet sen hämähäkin varmasti ja läheltä ja se on siinä. Tällaiset fobiat eivät ole katsos alkaneet lapsena, vaan siitä riitatilannehetkestä tms:sta, ja niitä ei ole voinut aikuiasena siedättää :)
On siinä. Kun on opetellut hallitsemaan pelkonsa, ei hallintaa tarvitse edes ajatella tietoisesti. Se tulee luonnostaan automaationa. Sama kaava niissä lapsuudesta asti olevissa pelkotiloissa on kuin myöhemminkin syntyneissä. Myös niitä myöhemmällä iällä syntyneitä pelkotiloja on mahdollista oppia hallitsemaan. Jos ei olisi, esim. kukaan trauman kokenut ei kykenisi normaaliin elämään. Sitä varten on kriisipalvelut, terapiat yms. että opitaan elämään sen trauman kanssa ilman, että aina juostaan pakoon kun pelottaa. Toiset oppivat paremmin kuin toiset.
Oletko vähän víttumainen luonne, vai tunnevammainen? Toi vika lauseesi vaan.
Ja siis aika vaikea hallita jotain fobiaa, joka tosiaan esiintyi edellisenä päivänä, kuten aloittajan tapauksessa. Sulla alkoi lapsuudessa, se kultiin jo, se, että olet harjoitellut sen hallintaa on hieno homma. Se vain ei nyt osu tähän tilanteeseen.En kumpaakaan, kiitos kauniista diagnoosiyrityksestäsi. Viimeinen lause oli täysin neutraalisti todettu. Ei minkäänlainen hyökkäys sinua tai ketään muutakaan kohtaan. Niinhän asiat menevät ihan kaikessa, että toiset oppivat paremmin kuin toiset. Kenties sinulla on jotain käsittelemättömiä traumoja, kun tuollainen hyökkäys käynnistyy täysin neutraalista kommentista. Lisäksi sotket minut johonkin muuhun kirjoittajaan. Minä en ole mistään fobioistani puhunut. Kerroin vain, että missä tahansa iässä syntyneen pelkotilan voi oppia hallitsemaan. Osuu niin tähän kuin kaikkiin muihinkin pelkoihin.
Jos tulet joidenkin keskusteluun, laita siihen eri, niin tietää, että et vastaa sinä henkilönä, jolle se on vastannt, jolle kirjoitat. Totta kai oletin, että olit se hämisfoobikko.
Hänelle kun sanoin, että kyseinen fobia alkaa siinä kohtaan, niin ei ole voinut harjoitella siitä pois. Niin vastaat siihen, että jos lapsena aloittaa, niin voi. Eli ihan tyhmästi vastattu.Oletan, että täällä kirjoittelee sen verran fiksuja ihmisiä, että tajuavat julkisella keskustelupalstalla huomioida mahdollisuuden, ettei vastaaja aina ole sama. Toki sinun kohdallasi tuo fiksuusoletus meni hutiin kaikin puolin. Ei nimittäin ole fiksua hyökätä toista kirjoittajaa kohtaan ja haukkua tunnevammaiseksi tms. Ihan vain vinkkinä jatkoa varten. Fobia ei ala silmiä räpäyttämällä, vaan on paljon monimutkaisempi prosessi. Ei kukaan ole sanonut, että pitäisi aina aloittaa lapsena, jotta saa fobian käsiteltyä. Ihan tuossa viimeisimmässäkin lainauksessasi sanon selkokielellä, että missä tahansa iässä syntyneen fobian voi selättää. Eli aikuisenakin traumatisoitunut voi oppia hallitsemaan pelkonsa.
Niin voi, mutta älä itse hyppää sitten kahden ihmisen lainauksiin mainitsematta, että olet eri! tajuatko!!!! Ei kukaan tiedä, että et ole sama kirjoittaja enää, jos jatkat samaa ajatustä, ääliö! Ja siis kommenttisi osui vain iha väärään paikkaan, kun siinä pohdittiin sitä tilannetta siinä kaupalla. Niin tulit siihen viisastelemaan, että trauman olisi jo voinut hoitaa, kuten sinä. Ei olisi.
Koska siis vaikka juuret olisi lapsiudessa, niin se voi ilmetä ekaa kertaa aikuisena. Asiaa EI siis ole voinut käsitellä milloinkaan. Eli sanoit asiasi vain väärään paikkaan. Katso huolellisemmin ensi kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan aikuisten elämään teille, jotka juoksette karkuun heti kun tulee epämieluisa tilanne vastaan. Työelämästä tulee todella haastavaa ellei jopa mahdotonta tuolla asenteella. Vai onko tämä neuroottinen epämieluisan välttely juurikin syy sille, miksi niin moni on mt-ongelmien vuoksi työkyvytön? Rohkenen epäillä, että on.
Ei tässä ole kyse epämiellyttävästä tilanteesta!!!!!! Voi että inhottaa tuollainen dissaus! Kummallekohan tilanne on inhottvampi, mietipä sitä? Itsellesi vai sille, joka ei halua mennä sen toisen eteen? Sunhan pitäis olla empaattinen, koskaasia on toiselle vaikeampi kuin sulle!!!!!!! Että osaat olla raivostuttavan itserakas ja omahyväinen.
Vedäpä henkeä ja kuvaile rauhallisesti, mistä tässä sitten on kysymys. Minä ymmärsin niin, että ap lähti kaupasta, koska siellä oli epämiellyttävä tilanne eli hänen dissaajansa paikalla. Korjaa ihmeessä, käsitykseni, jos se oli väärä. Mutta ihan rauhallisesti ja ilman huutomerkkejä, kiitos.
En voi puhua aloittajan puolesta, mutta itse voisin kuvitella, että tuollaisessa tilanteessa kyseessä olisi lähinnä pakokauhu tms, ei mikään epämiellyttävä tilanne. Eli aivan sama, kuin joillain on hämisfobia, onko sellainenkin ihminen mielstäsi sitten mt-ongelmainen? Eli kaikki ne, joilla on jokin fobia ovat mt-potilaita, sopii leimata sillä sanalla?
Ei vain tule mieleen käyttää sanaa fobia, koska asia liittyy ennemmin henkilösuhteisiin sen imisen kanssa, kuin siihen, että hän on mitä on. (Ei sentäs hämähäkki. Itse en pelkää mitään tällaisia, taas.)Fobia; (psykologia) sairaalloinen kammo jotakin tiettyä asiaa kohtaan
Eli kyllä, kaikilla joilla on fobia on mt-ongelma eli sairaalloinen kammo jotain kohtaan. Sehän on luonnollisesti ihan eri asia kuin pelko, joka joissain yhteyksissä on ihan tervettäkin. Toki jos pelko on hallitsematonta eikä sillä ole järkevää perustetta (esim. hengenvaara) ei sekään kovin tervettä ole.
Hämähäkkikammoiset saattaisvat olla eri mieltä... lisäksi ei ole sosiaalisesti normaalia pitää jostain fobiasta kärsivää mt-potilaana, varsinkin jos oire esiintyy niinkin harvoin kuin tällaisessa tilanteessa. Sen mt-ongelmana pitämishalussa on ainoastaan kyse ilkeydestä ja halusta kiusata ja alentaa toista.
Eipä se kammoisten mielipide tähän vaikuta. On täysin sosiaalisesti normaalia käyttää sanakirjassakin määriteltyä merkitystä sanalle fobia. Sieltähän tuo määritelmä sairaalloisesta kammosta oli. Jos ei kykene myöntämään sitä, että itsellä on sairaalloinen pelkotila, se ei poista tosiasioista. Myös tuollainen vainoharha, jossa tosiasian toteajaa pidetään ilkeänä alistavana kiusaajana, on yksi kriteeri mt-ongelmalle. Kaikilla meillä on pelkomme. Osalla ne ovat hallinnassa, osalla eivät. Ei mt-ongelmissa mitään pahaa ole. Suurin osa meistä kokee sellaisen jossain vaiheessa elämäänsä. Sen voi ihan hyvin sanoa ääneen ilman, että siihen liittyy kiusaamista tms.
Ennemmin näen sinunlaisesi aikamoisena surkimuksena, joka keskittyy pahaan. Itse taas keskityn hyvään ja positiiviseen. Siihen ei kuulu ihmisten nimitteleminen mt-ongelmaisiksi, ne kun ovat yleensä ihmisessä pysyvä ominaisuus. Heikkojen juttuja. Harva vahva ja elämässään pitkälle päässyt on sellainen, mitä mt-ongelmaisella käsitetään.
Keskityt hyvään ja positiiviseen? Mitenkäs tuo sinun ensimmäinen lauseesi? Oliko hyvää palautetta ja positiivisesti sanottu? No ei ollut minustakaan. Loppuosa viestistäkään ei ole missään suhteessa hyvää ja positiivista, vaan erittäin surkeaa leimaamista ja haukkumista sekä suorastaan väärän tiedon levittämistä.
Väärän tiedon? Kysymys oli näkemyksestäni, niin minä ajattelen mt-potilaaksi sanomisesta. Sen takia en sano kaupassa ympäri kääntyvää mt-potilaaksi, koska kyseessä EI OLE mt-ongelma. Vaikka se esiintyy fobiana, se ei liity siihen ihmiseen vaan siihen tilanteeseen joka hänen kanssaan on (voi olla muuallakin kuin kaupassa). Ei siihen ole saatavilla apua, varsinkin kun oma asenteeni on se, että sellaisen asian kanssa pärjätään, enkä ole hti huutamassa lattiala itkupotkuraivaria, että mun pitää mennä kauppaan nyt. Ei ole vaikeaa mennä sinne jähetken päästä vaikka. Jos siis olisi tällainen tilanne.
Sinäkö ne diagnostiset kriteerit määrittelet?
En mä niin sanonut. Pidätkö itseäsi sairaana noin muutenkin, eihän kukaan olisi vailla diagnoosia, jos niin ajatellaan? Enkä puhu nyt päänupista?
Mä en pidä itseäni sairaana, vaan terveenä. Sama asenne fobioiden kanssa. Ei niistä heittäydytä maahan huutamaan, että mulla on tää ja leimauduta, vaan ihmisellä voi olla kaikenlaista, ilman, että on yhtään sairas ja tarvitsee diagnoosia. Sillä ei ole mitään tekemistä dg kriteerien kanssa. Sano suoraan kavereillesikin, että pidät jäheitä mt-potilaina, tuskin yksikään on terve. Mä en sano. Vaikka niillä oiskin ”juttuja”.
Ikävä kyllä sairaus ei poistu, vaikka sen itse kieltää. Mistä sinä tuon maahan heittäytymisen repäisit? Tai tuon lopun avautumisen. Hämmentävä reaktio keskusteluun, jossa ihan asiallisesti puhuttiin mt-ongelmista ja niiden tavallisuudesta. Ei ongelmat minnekään katoa, vaikka ne lakaisee maton alle ja teeskentelee, ettei niitä ole. Eikä vieläkään ole haukkumista, jos kertoo, että jollain on mt-ongelma. Minullakin on ja olen ihan sinut sen kanssa. Tervehtyminen alkaa siitä, että myöntää sairautensa itselleen.
Ennemmin näen sinunlaisesi aikamoisena surkimuksena, joka keskittyy pahaan. Itse taas keskityn hyvään ja positiiviseen. Siihen ei kuulu ihmisten nimitteleminen mt-ongelmaisiksi, ne kun ovat yleensä ihmisessä pysyvä ominaisuus. Heikkojen juttuja. Harva vahva ja elämässään pitkälle päässyt on sellainen, mitä mt-ongelmaisella käsitetään.