Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein joudutte pyörtämään kaupasta ulos...
11.07.2020 |
...koska haluatte välttää törmäämästä tiettyyn ihmiseen, joka juuri sattumoisin tupsahti kauppaan samaan aikaan. Minulle tämä sattui viimeksi tänään. Jouduin koukkaamaan äkkiä jäätelötiskin kautta ulos ja jäi muut ruokaostokset ostamatta.
Sama pätee esim. jos joutuu vaihtamaan kulkureittiä kaupungilla tai lenkillä huomattuaan riittävän ajoissa, että joku "ei toivottu" ihminen on osumassa kohdalle.
Hemmetin kiusallisia tälläiset tilanteet, mutta minkäs teet, kun asut liian pienessä kaupungissa :o/.
Kommentit (233)
En voi puhua aloittajan puolesta, mutta itse voisin kuvitella, että tuollaisessa tilanteessa kyseessä olisi lähinnä pakokauhu tms, ei mikään epämiellyttävä tilanne. Eli aivan sama, kuin joillain on hämisfobia, onko sellainenkin ihminen mielstäsi sitten mt-ongelmainen? Eli kaikki ne, joilla on jokin fobia ovat mt-potilaita, sopii leimata sillä sanalla?
Ei vain tule mieleen käyttää sanaa fobia, koska asia liittyy ennemmin henkilösuhteisiin sen imisen kanssa, kuin siihen, että hän on mitä on. (Ei sentäs hämähäkki. Itse en pelkää mitään tällaisia, taas.)
No tuota, jos yhtään mikään tavallisen elämän asia saa ihmisen pakokauhun valtaan, niin onhan se jonkin asteinen mt-ongelma. Hämähäkkifobia on itsellänikin, mutta en minä juokse kaupasta pois, jos siellä on hämähäkki. Lapsena tein niin, mutta aikuisena olen oppinut hallitsemaan reaktioni ja suhtautumaan myös hämähäkkeihin suht järkevästi. Kierrän vain sen hämähäkin kaukaa. Samoin tekisin epämiellyttävän ihmisen kohdalla. Jos kiertäminen on mahdotonta, sitten vain ohi niin nopeasti kuin mahdollista. Pelkojen ei saa antaa hallita elämää tai elämästä tulee todella vaikeaa. Useat mt-ongelmatkin juontavat juurensa erilaisista hallitsemattomista pelkotiloista.
Niin, mutta eihän tuossa ole aikaa hallita sitä asiaa, tilannetta ja pelkoa, vaan tilannetta pitää verrata siihen, että sinun pitäisi mennä silloin lapsena heti samaan tilaan, jossa näet sen hämähäkin varmasti ja läheltä ja se on siinä. Tällaiset fobiat eivät ole katsos alkaneet lapsena, vaan siitä riitatilannehetkestä tms:sta, ja niitä ei ole voinut aikuiasena siedättää :)
On siinä. Kun on opetellut hallitsemaan pelkonsa, ei hallintaa tarvitse edes ajatella tietoisesti. Se tulee luonnostaan automaationa. Sama kaava niissä lapsuudesta asti olevissa pelkotiloissa on kuin myöhemminkin syntyneissä. Myös niitä myöhemmällä iällä syntyneitä pelkotiloja on mahdollista oppia hallitsemaan. Jos ei olisi, esim. kukaan trauman kokenut ei kykenisi normaaliin elämään. Sitä varten on kriisipalvelut, terapiat yms. että opitaan elämään sen trauman kanssa ilman, että aina juostaan pakoon kun pelottaa. Toiset oppivat paremmin kuin toiset.
tähän kohtaan sinä tulit sössöttämään.
On aika ymmärrettävää, että vaikutit tuolta edelliseltä kirjoittajalta, plus viestisi oli aivan väärässä paikassa ketjussa, kun se lainasi mun väittämää ” Niin, mutta eihän tuossa ole aikaa hallita sitä asiaa, tilannetta ja pelkoa, vaan tilannetta pitää verrata siihen, että sinun pitäisi mennä silloin lapsena heti samaan tilaan, jossa näet sen hämähäkin varmasti ja läheltä ja se on siinä. Tällaiset fobiat eivät ole katsos alkaneet lapsena, vaan siitä riitatilannehetkestä tms:sta, ja niitä ei ole voinut aikuiasena siedättää :)”
Ei siihen aleta vänkäämään, että ”On siinä [aikaa]. Ei tasan ollut, kun menee sinne kauppaan ja se ihminen tulee vastaan.
Olit vää-räs-sä. Kohdassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele noita karkuun lähtöjä. Näin erään hyvän ystäväni kaverin tulevan kaupassa minua kohti. Minut huomattuaan teki heti u-käännöksen ja lähti karkuun. Arvatkaa nostiko temppu tuon tyypin pisteitä silmissäni? En olisi edes halunnut jäädä juttelemaan, mutta toki olisin sanonut moi kohteliaisuudesta.
Ymmärrän kyllä ettei kaupassa ole kivaa törmätä ihmisiin - en itsekään pidä siitä. Silti on kiusallista jos jää pakenemisesta kiinni, ja se voi jopa ärsyttää toista henkilöä, koska siitä voi tulla sellainen "olenko mä niin kamala?"-fiilis.
Tilnateessasi on voinut olla kyse tästä:
” Tai sitten voi olla niin, että se toinen lainaamani korjoittajaa tarkoitan nyt) kokee oikeutusta arvostelulleen, jolla on satuttanut sinua (ympärikääntyjää), etkä halua tavata häntä ja tervehtiä (=suoda ystävällisyyttä) etkä kävellä mykkänä ohi (=vaikuttaa lapselliselle id i ootille). Silloin ei vain voi nähdä sitä ihmistä!”
Vai onko kirjoittaja nuorehko mies? Se selittäisi ymmärryksen kapeutta.En ole tuo, jota kommentoit, mutta äläpä väheksy nuoria miehiä. He ovat yleensä fiksuja, asiallisia ja mukavia, eivätkä edes lähtisi tällaiseen ap:n kuvaamaan tilanteeseen mukaan, vaan olisivat ihan rennosti.
Voivat olla, mutta jos tuo kirjoittaja oli nuori mies, niin sen huomasi nimenomaan kirjoituksen kömpelöstä ulosannista, ei siitä, että mulla on jonossa pakottava tarve haukkua seuraavaksi nuoret miehet. Naiset ovat massana paljon tarkkanäköisempiä tunneasioissa. Pitääks sulle erikseen sanoa, että poikkeuksiakin on, että uskot mun tietävän sen?
Mielestäni tuo nuoreksi mieheksi luulemasi kirjoitti hyvin selkeää, rikasta ja kompaktia tekstiä. Siis paljon paremmin kuin se, joka motkotti ilmaisun rikkaudesta ja vastasi hänelle.
Mielestäni naiset ja miehet ovat keskimäärin aivan yhtä tarkkanäköisiä tunneasioissa, he vain käsittelevät asioita keskimäärin hieman eri tavoin. Naisilla ei ole varaa väheksyä miehiä lainkaan. Tunneasioissa miehet ovat monesti siinä mielessä viisaampia, että keskittyvät olennaiseen epämääräisen vatvomisen ja kiukkuilun sijaan.
Ehei, ei kirjoittanut :D Hänellä ei ollut edes arvausta siitä, mistä oli kysymys, tyypillistä miestä. Hänen tekstinsä ei kuvaillut yhtään mitään, naisten teksteista saa heti paljon paremmin kiinni, mitä pinnan alla mahtaa olla. Toki hän voi olla nainenkin, mutta ilmaisunsa oli köyhää.
Voi hyvä tavaton. Kyllä, olet oikeassa, mies olen.
Tämä mies poistuu tästä ketjusta sivuun, on sen verran sakeaa menoa täällä. Sinä tuskin sitä huomaat, vaikka oletkin aika tarkka aistimaan kaikkia pinnan alla olevia merkityksiä!
Njoo, se selittää paljon. Miehillä on NIIN paljon helpompaa, kun analyysin syvyys on tuolla tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan aikuisten elämään teille, jotka juoksette karkuun heti kun tulee epämieluisa tilanne vastaan. Työelämästä tulee todella haastavaa ellei jopa mahdotonta tuolla asenteella. Vai onko tämä neuroottinen epämieluisan välttely juurikin syy sille, miksi niin moni on mt-ongelmien vuoksi työkyvytön? Rohkenen epäillä, että on.
Ei tässä ole kyse epämiellyttävästä tilanteesta!!!!!! Voi että inhottaa tuollainen dissaus! Kummallekohan tilanne on inhottvampi, mietipä sitä? Itsellesi vai sille, joka ei halua mennä sen toisen eteen? Sunhan pitäis olla empaattinen, koskaasia on toiselle vaikeampi kuin sulle!!!!!!! Että osaat olla raivostuttavan itserakas ja omahyväinen.
Vedäpä henkeä ja kuvaile rauhallisesti, mistä tässä sitten on kysymys. Minä ymmärsin niin, että ap lähti kaupasta, koska siellä oli epämiellyttävä tilanne eli hänen dissaajansa paikalla. Korjaa ihmeessä, käsitykseni, jos se oli väärä. Mutta ihan rauhallisesti ja ilman huutomerkkejä, kiitos.
En voi puhua aloittajan puolesta, mutta itse voisin kuvitella, että tuollaisessa tilanteessa kyseessä olisi lähinnä pakokauhu tms, ei mikään epämiellyttävä tilanne. Eli aivan sama, kuin joillain on hämisfobia, onko sellainenkin ihminen mielstäsi sitten mt-ongelmainen? Eli kaikki ne, joilla on jokin fobia ovat mt-potilaita, sopii leimata sillä sanalla?
Ei vain tule mieleen käyttää sanaa fobia, koska asia liittyy ennemmin henkilösuhteisiin sen imisen kanssa, kuin siihen, että hän on mitä on. (Ei sentäs hämähäkki. Itse en pelkää mitään tällaisia, taas.)No tuota, jos yhtään mikään tavallisen elämän asia saa ihmisen pakokauhun valtaan, niin onhan se jonkin asteinen mt-ongelma. Hämähäkkifobia on itsellänikin, mutta en minä juokse kaupasta pois, jos siellä on hämähäkki. Lapsena tein niin, mutta aikuisena olen oppinut hallitsemaan reaktioni ja suhtautumaan myös hämähäkkeihin suht järkevästi. Kierrän vain sen hämähäkin kaukaa. Samoin tekisin epämiellyttävän ihmisen kohdalla. Jos kiertäminen on mahdotonta, sitten vain ohi niin nopeasti kuin mahdollista. Pelkojen ei saa antaa hallita elämää tai elämästä tulee todella vaikeaa. Useat mt-ongelmatkin juontavat juurensa erilaisista hallitsemattomista pelkotiloista.
Niin, mutta eihän tuossa ole aikaa hallita sitä asiaa, tilannetta ja pelkoa, vaan tilannetta pitää verrata siihen, että sinun pitäisi mennä silloin lapsena heti samaan tilaan, jossa näet sen hämähäkin varmasti ja läheltä ja se on siinä. Tällaiset fobiat eivät ole katsos alkaneet lapsena, vaan siitä riitatilannehetkestä tms:sta, ja niitä ei ole voinut aikuiasena siedättää :)
On siinä. Kun on opetellut hallitsemaan pelkonsa, ei hallintaa tarvitse edes ajatella tietoisesti. Se tulee luonnostaan automaationa. Sama kaava niissä lapsuudesta asti olevissa pelkotiloissa on kuin myöhemminkin syntyneissä. Myös niitä myöhemmällä iällä syntyneitä pelkotiloja on mahdollista oppia hallitsemaan. Jos ei olisi, esim. kukaan trauman kokenut ei kykenisi normaaliin elämään. Sitä varten on kriisipalvelut, terapiat yms. että opitaan elämään sen trauman kanssa ilman, että aina juostaan pakoon kun pelottaa. Toiset oppivat paremmin kuin toiset.
Oletko vähän víttumainen luonne, vai tunnevammainen? Toi vika lauseesi vaan.
Ja siis aika vaikea hallita jotain fobiaa, joka tosiaan esiintyi edellisenä päivänä, kuten aloittajan tapauksessa. Sulla alkoi lapsuudessa, se kultiin jo, se, että olet harjoitellut sen hallintaa on hieno homma. Se vain ei nyt osu tähän tilanteeseen.En kumpaakaan, kiitos kauniista diagnoosiyrityksestäsi. Viimeinen lause oli täysin neutraalisti todettu. Ei minkäänlainen hyökkäys sinua tai ketään muutakaan kohtaan. Niinhän asiat menevät ihan kaikessa, että toiset oppivat paremmin kuin toiset. Kenties sinulla on jotain käsittelemättömiä traumoja, kun tuollainen hyökkäys käynnistyy täysin neutraalista kommentista. Lisäksi sotket minut johonkin muuhun kirjoittajaan. Minä en ole mistään fobioistani puhunut. Kerroin vain, että missä tahansa iässä syntyneen pelkotilan voi oppia hallitsemaan. Osuu niin tähän kuin kaikkiin muihinkin pelkoihin.
Jos tulet joidenkin keskusteluun, laita siihen eri, niin tietää, että et vastaa sinä henkilönä, jolle se on vastannt, jolle kirjoitat. Totta kai oletin, että olit se hämisfoobikko.
Hänelle kun sanoin, että kyseinen fobia alkaa siinä kohtaan, niin ei ole voinut harjoitella siitä pois. Niin vastaat siihen, että jos lapsena aloittaa, niin voi. Eli ihan tyhmästi vastattu.Oletan, että täällä kirjoittelee sen verran fiksuja ihmisiä, että tajuavat julkisella keskustelupalstalla huomioida mahdollisuuden, ettei vastaaja aina ole sama. Toki sinun kohdallasi tuo fiksuusoletus meni hutiin kaikin puolin. Ei nimittäin ole fiksua hyökätä toista kirjoittajaa kohtaan ja haukkua tunnevammaiseksi tms. Ihan vain vinkkinä jatkoa varten. Fobia ei ala silmiä räpäyttämällä, vaan on paljon monimutkaisempi prosessi. Ei kukaan ole sanonut, että pitäisi aina aloittaa lapsena, jotta saa fobian käsiteltyä. Ihan tuossa viimeisimmässäkin lainauksessasi sanon selkokielellä, että missä tahansa iässä syntyneen fobian voi selättää. Eli aikuisenakin traumatisoitunut voi oppia hallitsemaan pelkonsa.
Niin voi, mutta älä itse hyppää sitten kahden ihmisen lainauksiin mainitsematta, että olet eri! tajuatko!!!! Ei kukaan tiedä, että et ole sama kirjoittaja enää, jos jatkat samaa ajatustä, ääliö! Ja siis kommenttisi osui vain iha väärään paikkaan, kun siinä pohdittiin sitä tilannetta siinä kaupalla. Niin tulit siihen viisastelemaan, että trauman olisi jo voinut hoitaa, kuten sinä. Ei olisi.
Koska siis vaikka juuret olisi lapsiudessa, niin se voi ilmetä ekaa kertaa aikuisena. Asiaa EI siis ole voinut käsitellä milloinkaan. Eli sanoit asiasi vain väärään paikkaan. Katso huolellisemmin ensi kerralla.
Kyllä julkisella kaikille avoimella palstalla saa hypätä keskusteluun ihan missä tahansa vaiheessa. Jos joku kirjoittelija ei tajua, että vastaaja ei aina ole sama, se on vain sen jonkun henkilökohtainen ongelma. Ei siitä tarvitse riehaantua. Jokainen (paitsi ilmeisesti sinä) tietää, että mahdollisuus uudelle kirjoittajalle on aina olemassa. Tämä kun ei ole suljettu palsta, jossa vain sinä ja yksi muu voi keskustella. Loppu jankkaus meneekin sitten osastoon "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos". Kun toinen ei edes yritä ymmärtää, on keskustelu hyödytöntä.
Vierailija kirjoitti:
En voi puhua aloittajan puolesta, mutta itse voisin kuvitella, että tuollaisessa tilanteessa kyseessä olisi lähinnä pakokauhu tms, ei mikään epämiellyttävä tilanne. Eli aivan sama, kuin joillain on hämisfobia, onko sellainenkin ihminen mielstäsi sitten mt-ongelmainen? Eli kaikki ne, joilla on jokin fobia ovat mt-potilaita, sopii leimata sillä sanalla?
Ei vain tule mieleen käyttää sanaa fobia, koska asia liittyy ennemmin henkilösuhteisiin sen imisen kanssa, kuin siihen, että hän on mitä on. (Ei sentäs hämähäkki. Itse en pelkää mitään tällaisia, taas.)
No tuota, jos yhtään mikään tavallisen elämän asia saa ihmisen pakokauhun valtaan, niin onhan se jonkin asteinen mt-ongelma. Hämähäkkifobia on itsellänikin, mutta en minä juokse kaupasta pois, jos siellä on hämähäkki. Lapsena tein niin, mutta aikuisena olen oppinut hallitsemaan reaktioni ja suhtautumaan myös hämähäkkeihin suht järkevästi. Kierrän vain sen hämähäkin kaukaa. Samoin tekisin epämiellyttävän ihmisen kohdalla. Jos kiertäminen on mahdotonta, sitten vain ohi niin nopeasti kuin mahdollista. Pelkojen ei saa antaa hallita elämää tai elämästä tulee todella vaikeaa. Useat mt-ongelmatkin juontavat juurensa erilaisista hallitsemattomista pelkotiloista.Niin, mutta eihän tuossa ole aikaa hallita sitä asiaa, tilannetta ja pelkoa, vaan tilannetta pitää verrata siihen, että sinun pitäisi mennä silloin lapsena heti samaan tilaan, jossa näet sen hämähäkin varmasti ja läheltä ja se on siinä. Tällaiset fobiat eivät ole katsos alkaneet lapsena, vaan siitä riitatilannehetkestä tms:sta, ja niitä ei ole voinut aikuiasena siedättää :)
On siinä. Kun on opetellut hallitsemaan pelkonsa, ei hallintaa tarvitse edes ajatella tietoisesti. Se tulee luonnostaan automaationa. Sama kaava niissä lapsuudesta asti olevissa pelkotiloissa on kuin myöhemminkin syntyneissä. Myös niitä myöhemmällä iällä syntyneitä pelkotiloja on mahdollista oppia hallitsemaan. Jos ei olisi, esim. kukaan trauman kokenut ei kykenisi normaaliin elämään. Sitä varten on kriisipalvelut, terapiat yms. että opitaan elämään sen trauman kanssa ilman, että aina juostaan pakoon kun pelottaa. Toiset oppivat paremmin kuin toiset.tähän kohtaan sinä tulit sössöttämään.
On aika ymmärrettävää, että vaikutit tuolta edelliseltä kirjoittajalta, plus viestisi oli aivan väärässä paikassa ketjussa, kun se lainasi mun väittämää ” Niin, mutta eihän tuossa ole aikaa hallita sitä asiaa, tilannetta ja pelkoa, vaan tilannetta pitää verrata siihen, että sinun pitäisi mennä silloin lapsena heti samaan tilaan, jossa näet sen hämähäkin varmasti ja läheltä ja se on siinä. Tällaiset fobiat eivät ole katsos alkaneet lapsena, vaan siitä riitatilannehetkestä tms:sta, ja niitä ei ole voinut aikuiasena siedättää :)”
Ei siihen aleta vänkäämään, että ”On siinä [aikaa]. Ei tasan ollut, kun menee sinne kauppaan ja se ihminen tulee vastaan.
Olit vää-räs-sä. Kohdassa.
Onneksi olkoon! Sait juuri palkinnon sekavimmasta kirjoituksesta, jonka olen täällä nähnyt. Se on iso saavutus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan aikuisten elämään teille, jotka juoksette karkuun heti kun tulee epämieluisa tilanne vastaan. Työelämästä tulee todella haastavaa ellei jopa mahdotonta tuolla asenteella. Vai onko tämä neuroottinen epämieluisan välttely juurikin syy sille, miksi niin moni on mt-ongelmien vuoksi työkyvytön? Rohkenen epäillä, että on.
Ei tässä ole kyse epämiellyttävästä tilanteesta!!!!!! Voi että inhottaa tuollainen dissaus! Kummallekohan tilanne on inhottvampi, mietipä sitä? Itsellesi vai sille, joka ei halua mennä sen toisen eteen? Sunhan pitäis olla empaattinen, koskaasia on toiselle vaikeampi kuin sulle!!!!!!! Että osaat olla raivostuttavan itserakas ja omahyväinen.
Vedäpä henkeä ja kuvaile rauhallisesti, mistä tässä sitten on kysymys. Minä ymmärsin niin, että ap lähti kaupasta, koska siellä oli epämiellyttävä tilanne eli hänen dissaajansa paikalla. Korjaa ihmeessä, käsitykseni, jos se oli väärä. Mutta ihan rauhallisesti ja ilman huutomerkkejä, kiitos.
En voi puhua aloittajan puolesta, mutta itse voisin kuvitella, että tuollaisessa tilanteessa kyseessä olisi lähinnä pakokauhu tms, ei mikään epämiellyttävä tilanne. Eli aivan sama, kuin joillain on hämisfobia, onko sellainenkin ihminen mielstäsi sitten mt-ongelmainen? Eli kaikki ne, joilla on jokin fobia ovat mt-potilaita, sopii leimata sillä sanalla?
Ei vain tule mieleen käyttää sanaa fobia, koska asia liittyy ennemmin henkilösuhteisiin sen imisen kanssa, kuin siihen, että hän on mitä on. (Ei sentäs hämähäkki. Itse en pelkää mitään tällaisia, taas.)No tuota, jos yhtään mikään tavallisen elämän asia saa ihmisen pakokauhun valtaan, niin onhan se jonkin asteinen mt-ongelma. Hämähäkkifobia on itsellänikin, mutta en minä juokse kaupasta pois, jos siellä on hämähäkki. Lapsena tein niin, mutta aikuisena olen oppinut hallitsemaan reaktioni ja suhtautumaan myös hämähäkkeihin suht järkevästi. Kierrän vain sen hämähäkin kaukaa. Samoin tekisin epämiellyttävän ihmisen kohdalla. Jos kiertäminen on mahdotonta, sitten vain ohi niin nopeasti kuin mahdollista. Pelkojen ei saa antaa hallita elämää tai elämästä tulee todella vaikeaa. Useat mt-ongelmatkin juontavat juurensa erilaisista hallitsemattomista pelkotiloista.
Niin, mutta eihän tuossa ole aikaa hallita sitä asiaa, tilannetta ja pelkoa, vaan tilannetta pitää verrata siihen, että sinun pitäisi mennä silloin lapsena heti samaan tilaan, jossa näet sen hämähäkin varmasti ja läheltä ja se on siinä. Tällaiset fobiat eivät ole katsos alkaneet lapsena, vaan siitä riitatilannehetkestä tms:sta, ja niitä ei ole voinut aikuiasena siedättää :)
On siinä. Kun on opetellut hallitsemaan pelkonsa, ei hallintaa tarvitse edes ajatella tietoisesti. Se tulee luonnostaan automaationa. Sama kaava niissä lapsuudesta asti olevissa pelkotiloissa on kuin myöhemminkin syntyneissä. Myös niitä myöhemmällä iällä syntyneitä pelkotiloja on mahdollista oppia hallitsemaan. Jos ei olisi, esim. kukaan trauman kokenut ei kykenisi normaaliin elämään. Sitä varten on kriisipalvelut, terapiat yms. että opitaan elämään sen trauman kanssa ilman, että aina juostaan pakoon kun pelottaa. Toiset oppivat paremmin kuin toiset.
Oletko vähän víttumainen luonne, vai tunnevammainen? Toi vika lauseesi vaan.
Ja siis aika vaikea hallita jotain fobiaa, joka tosiaan esiintyi edellisenä päivänä, kuten aloittajan tapauksessa. Sulla alkoi lapsuudessa, se kultiin jo, se, että olet harjoitellut sen hallintaa on hieno homma. Se vain ei nyt osu tähän tilanteeseen.En kumpaakaan, kiitos kauniista diagnoosiyrityksestäsi. Viimeinen lause oli täysin neutraalisti todettu. Ei minkäänlainen hyökkäys sinua tai ketään muutakaan kohtaan. Niinhän asiat menevät ihan kaikessa, että toiset oppivat paremmin kuin toiset. Kenties sinulla on jotain käsittelemättömiä traumoja, kun tuollainen hyökkäys käynnistyy täysin neutraalista kommentista. Lisäksi sotket minut johonkin muuhun kirjoittajaan. Minä en ole mistään fobioistani puhunut. Kerroin vain, että missä tahansa iässä syntyneen pelkotilan voi oppia hallitsemaan. Osuu niin tähän kuin kaikkiin muihinkin pelkoihin.
Jos tulet joidenkin keskusteluun, laita siihen eri, niin tietää, että et vastaa sinä henkilönä, jolle se on vastannt, jolle kirjoitat. Totta kai oletin, että olit se hämisfoobikko.
Hänelle kun sanoin, että kyseinen fobia alkaa siinä kohtaan, niin ei ole voinut harjoitella siitä pois. Niin vastaat siihen, että jos lapsena aloittaa, niin voi. Eli ihan tyhmästi vastattu.Eh, et voi olla tosissasi. Tämä on AV-palsta ja kaikki saavat kommentoida kaikkea. Olen ainakin kommentoinut ristiin useille kirjoittajille sen kummemmin sitä mainitsematta. En ole edes tämä, jolle tässä vastasit siis. Mitä useampi kirjoittaa, sen parempi.
Tietenkin saa jokainen sinänsä kirjoittaa!!!!! Mutta miksi sönkeä kahden kirjoittajan sekaan SAMASTA AIHEESTA (fobian selättäminen) ERI henkilönä, mainitsematta, että on eri kirjoittaja. Hyvin paljon tehdään niin, että ilmoitetaan tällainen asia, jos selkeästi sekaannuksen vaara on. Ja vaikka hän olikin eri henkilö, se viesti oli lainaamaan minua ja vastaamaan mulle EPÄSOPIVA, koska puhe oli kaupassa olevasta olosta SILLÄ HETKELLÄ. Joku sanoi etä ihminen ei halua vain kokea jotain epämukavaa ja mä sanoin, että ei vaan ei halua kokea panikkia. Niin joku vattu tulee siihen viisastelemaan, että tuo tilanne ois hoitunut terapialla. Ei ois, TUO tilanne. Koska sehän oli tyyliin eilen. Eli miten hoituu tilanne, kun SITÄ EI OLE TERAPOITU? Siit keskusteltiin. Ei mistään mitä voisi olla, KUN NYT TIETÄÄ, että on fobiaa. Ja siis en puhu ap:stä, hänellä ei ehkä edes ole. Itselläni voisi olla, jos olisi tuollainen tilanne (ja on joskus ollutkin. Olen silloin käsittänyt, että mun pitääkin pelätä niitä ihmisiä. En ymmärtänyt, että se on todella väärin mua kohtaan.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lähtenyt kesken ostosten pois kaupasta kenenkään takia, mutta en mene kauppaan jos anopin auto on parkkipaikalla. Ei mitään halua nähdä kyseistä henkilöä. Asutaan maalla, joten paikallisen S-marketin pihasta bongaa yhdellä vilkaisulla tutut autot. En siis ajele vainoharhaisena ison kauppakeskuksen parkkipaikkaa ympäri skannaten ruskeita farmariautoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi puhua aloittajan puolesta, mutta itse voisin kuvitella, että tuollaisessa tilanteessa kyseessä olisi lähinnä pakokauhu tms, ei mikään epämiellyttävä tilanne. Eli aivan sama, kuin joillain on hämisfobia, onko sellainenkin ihminen mielstäsi sitten mt-ongelmainen? Eli kaikki ne, joilla on jokin fobia ovat mt-potilaita, sopii leimata sillä sanalla?
Ei vain tule mieleen käyttää sanaa fobia, koska asia liittyy ennemmin henkilösuhteisiin sen imisen kanssa, kuin siihen, että hän on mitä on. (Ei sentäs hämähäkki. Itse en pelkää mitään tällaisia, taas.)
No tuota, jos yhtään mikään tavallisen elämän asia saa ihmisen pakokauhun valtaan, niin onhan se jonkin asteinen mt-ongelma. Hämähäkkifobia on itsellänikin, mutta en minä juokse kaupasta pois, jos siellä on hämähäkki. Lapsena tein niin, mutta aikuisena olen oppinut hallitsemaan reaktioni ja suhtautumaan myös hämähäkkeihin suht järkevästi. Kierrän vain sen hämähäkin kaukaa. Samoin tekisin epämiellyttävän ihmisen kohdalla. Jos kiertäminen on mahdotonta, sitten vain ohi niin nopeasti kuin mahdollista. Pelkojen ei saa antaa hallita elämää tai elämästä tulee todella vaikeaa. Useat mt-ongelmatkin juontavat juurensa erilaisista hallitsemattomista pelkotiloista.Niin, mutta eihän tuossa ole aikaa hallita sitä asiaa, tilannetta ja pelkoa, vaan tilannetta pitää verrata siihen, että sinun pitäisi mennä silloin lapsena heti samaan tilaan, jossa näet sen hämähäkin varmasti ja läheltä ja se on siinä. Tällaiset fobiat eivät ole katsos alkaneet lapsena, vaan siitä riitatilannehetkestä tms:sta, ja niitä ei ole voinut aikuiasena siedättää :)
On siinä. Kun on opetellut hallitsemaan pelkonsa, ei hallintaa tarvitse edes ajatella tietoisesti. Se tulee luonnostaan automaationa. Sama kaava niissä lapsuudesta asti olevissa pelkotiloissa on kuin myöhemminkin syntyneissä. Myös niitä myöhemmällä iällä syntyneitä pelkotiloja on mahdollista oppia hallitsemaan. Jos ei olisi, esim. kukaan trauman kokenut ei kykenisi normaaliin elämään. Sitä varten on kriisipalvelut, terapiat yms. että opitaan elämään sen trauman kanssa ilman, että aina juostaan pakoon kun pelottaa. Toiset oppivat paremmin kuin toiset.tähän kohtaan sinä tulit sössöttämään.
On aika ymmärrettävää, että vaikutit tuolta edelliseltä kirjoittajalta, plus viestisi oli aivan väärässä paikassa ketjussa, kun se lainasi mun väittämää ” Niin, mutta eihän tuossa ole aikaa hallita sitä asiaa, tilannetta ja pelkoa, vaan tilannetta pitää verrata siihen, että sinun pitäisi mennä silloin lapsena heti samaan tilaan, jossa näet sen hämähäkin varmasti ja läheltä ja se on siinä. Tällaiset fobiat eivät ole katsos alkaneet lapsena, vaan siitä riitatilannehetkestä tms:sta, ja niitä ei ole voinut aikuiasena siedättää :)”
Ei siihen aleta vänkäämään, että ”On siinä [aikaa]. Ei tasan ollut, kun menee sinne kauppaan ja se ihminen tulee vastaan.
Olit vää-räs-sä. Kohdassa.Onneksi olkoon! Sait juuri palkinnon sekavimmasta kirjoituksesta, jonka olen täällä nähnyt. Se on iso saavutus!
Keskity. Kirjoitus lainaa 4:ää peräkkäistä postausta, ja ekan boldauksen kohdalla alan kommentoida lainausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilaa aika lääkärille, niin saat apua. Täällä palstalla rähiseminen ei paranna mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi puhua aloittajan puolesta, mutta itse voisin kuvitella, että tuollaisessa tilanteessa kyseessä olisi lähinnä pakokauhu tms, ei mikään epämiellyttävä tilanne. Eli aivan sama, kuin joillain on hämisfobia, onko sellainenkin ihminen mielstäsi sitten mt-ongelmainen? Eli kaikki ne, joilla on jokin fobia ovat mt-potilaita, sopii leimata sillä sanalla?
Ei vain tule mieleen käyttää sanaa fobia, koska asia liittyy ennemmin henkilösuhteisiin sen imisen kanssa, kuin siihen, että hän on mitä on. (Ei sentäs hämähäkki. Itse en pelkää mitään tällaisia, taas.)
No tuota, jos yhtään mikään tavallisen elämän asia saa ihmisen pakokauhun valtaan, niin onhan se jonkin asteinen mt-ongelma. Hämähäkkifobia on itsellänikin, mutta en minä juokse kaupasta pois, jos siellä on hämähäkki. Lapsena tein niin, mutta aikuisena olen oppinut hallitsemaan reaktioni ja suhtautumaan myös hämähäkkeihin suht järkevästi. Kierrän vain sen hämähäkin kaukaa. Samoin tekisin epämiellyttävän ihmisen kohdalla. Jos kiertäminen on mahdotonta, sitten vain ohi niin nopeasti kuin mahdollista. Pelkojen ei saa antaa hallita elämää tai elämästä tulee todella vaikeaa. Useat mt-ongelmatkin juontavat juurensa erilaisista hallitsemattomista pelkotiloista.Niin, mutta eihän tuossa ole aikaa hallita sitä asiaa, tilannetta ja pelkoa, vaan tilannetta pitää verrata siihen, että sinun pitäisi mennä silloin lapsena heti samaan tilaan, jossa näet sen hämähäkin varmasti ja läheltä ja se on siinä. Tällaiset fobiat eivät ole katsos alkaneet lapsena, vaan siitä riitatilannehetkestä tms:sta, ja niitä ei ole voinut aikuiasena siedättää :)
On siinä. Kun on opetellut hallitsemaan pelkonsa, ei hallintaa tarvitse edes ajatella tietoisesti. Se tulee luonnostaan automaationa. Sama kaava niissä lapsuudesta asti olevissa pelkotiloissa on kuin myöhemminkin syntyneissä. Myös niitä myöhemmällä iällä syntyneitä pelkotiloja on mahdollista oppia hallitsemaan. Jos ei olisi, esim. kukaan trauman kokenut ei kykenisi normaaliin elämään. Sitä varten on kriisipalvelut, terapiat yms. että opitaan elämään sen trauman kanssa ilman, että aina juostaan pakoon kun pelottaa. Toiset oppivat paremmin kuin toiset.tähän kohtaan sinä tulit sössöttämään.
On aika ymmärrettävää, että vaikutit tuolta edelliseltä kirjoittajalta, plus viestisi oli aivan väärässä paikassa ketjussa, kun se lainasi mun väittämää ” Niin, mutta eihän tuossa ole aikaa hallita sitä asiaa, tilannetta ja pelkoa, vaan tilannetta pitää verrata siihen, että sinun pitäisi mennä silloin lapsena heti samaan tilaan, jossa näet sen hämähäkin varmasti ja läheltä ja se on siinä. Tällaiset fobiat eivät ole katsos alkaneet lapsena, vaan siitä riitatilannehetkestä tms:sta, ja niitä ei ole voinut aikuiasena siedättää :)”
Ei siihen aleta vänkäämään, että ”On siinä [aikaa]. Ei tasan ollut, kun menee sinne kauppaan ja se ihminen tulee vastaan.
Olit vää-räs-sä. Kohdassa.Onneksi olkoon! Sait juuri palkinnon sekavimmasta kirjoituksesta, jonka olen täällä nähnyt. Se on iso saavutus!
Keskity. Kirjoitus lainaa 4:ää peräkkäistä postausta, ja ekan boldauksen kohdalla alan kommentoida lainausta.
Ei kiitos. On parempaakin tekemistä kuin sekavan sepustuksen tulkinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni pettäminen on pahinta, mitä toiselle ihmiselle voi tehdä. Silti kykenen aivan hyvin menemään kauppaan, vaikka siellä olisikin pettäjä-exäni. Olisi mielestäni lapsellista ja naurettavaa luikkia pakoon sellainen raukan takia. Sama koskee muitakin kiusaajia. Jos ihminen ei ole täysin arvaamaton eli täytyy pelätä fyysistä hyökkäystä, ei ole mitään syytä vältellä saati paeta.
Pakko olla eri mieltä. Ihan noin äkkiseltään tulee mieleen ra iskaus, fyysinen väkivalta, kavaltaminen, lapsen vieminen tai vaikka lemmikin tappo. Ei, pettäminen ei ole pahinta mitä toiselle ihmiselle voi tehdä.
Ohis
Luin koko ketjun läpi.
Hmm täytyy vissiin hankkia elämä.. mistähän niitä saisi ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun läpi.
Hmm täytyy vissiin hankkia elämä.. mistähän niitä saisi ostaa.
Sieltä kaupasta, mistä joudut poistumaan, koska joku sinua ahdistava ja aurasi kanssa epäsopiva ihminen ehti sinne ennen sinua.
Voi hyvä tavaton. Kyllä, olet oikeassa, mies olen.
Tämä mies poistuu tästä ketjusta sivuun, on sen verran sakeaa menoa täällä. Sinä tuskin sitä huomaat, vaikka oletkin aika tarkka aistimaan kaikkia pinnan alla olevia merkityksiä!