Psykologia 2021

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä psykaa opiskelevia (avoin tai tutkinto) tai valmistuneita?

Kertokaa teidän odotukset vs. todellisuus juttuja!

Oon tehnyt perus- ja aineopinnot. En oikein tiedä mitä odotin, mutta jollain tavalla kuvittelin psykan opintojen paljastavan jotain ”salaperäistä” ja tarjoavan vastauksia moniin kiperiin kysymyksiin. Toisin on :D Psykologia on kylmänviileää tiedettä, joka ei kyllä monissa kohdin pysty edes vastaamaan yksiselitteisesti alan keskeisimpiinkään kysymyksiin. Eli suoraan sanottuna opinnot ovat olleet kuivempia ja teoreettisempia, mitä odotin. Silti toki mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia, kunhan oman tarkastelukulman sai kohdilleen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin psykoterapeutteja tarvitaan paljon lisää mm terapiatakuun edetessä. Tietysti psykologiopinnot vain yksi reitti

Itse aion hakeutua psykoterapeutti-opintoihin kasvatustieteen maisterin (erityispedagogiikka pääaine) tutkinnolla, jollen pääse lukemaan psykologiksi. Eräs psykologi minulle joskus sanoi, että psykoterapeuttina pääsee enemmän juttelemaan asiakkaan kanssa, kun psykologina tehdään enemmän testejä. Voisi sopia itselleni paremmin, tutkijan työ ei kiinnosta.

Hei täällä toinen erkkaa opiskeleva ja psykalle hakeva! Ihan samoja asioita olen pohtinut. Etenkin lapset kohderyhmänä kiinnostaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin psykoterapeutteja tarvitaan paljon lisää mm terapiatakuun edetessä. Tietysti psykologiopinnot vain yksi reitti

Itse aion hakeutua psykoterapeutti-opintoihin kasvatustieteen maisterin (erityispedagogiikka pääaine) tutkinnolla, jollen pääse lukemaan psykologiksi. Eräs psykologi minulle joskus sanoi, että psykoterapeuttina pääsee enemmän juttelemaan asiakkaan kanssa, kun psykologina tehdään enemmän testejä. Voisi sopia itselleni paremmin, tutkijan työ ei kiinnosta.

minä taas pääsisin varmaan omalla koulutustaustalla psykoterapeutiksi opiskelemaan, mutta ei kiinnosta juttelu :D Haluaisin vain tehdä testejä

Vierailija kirjoitti:

Jännä tosiaan nähdä miten Oulussa menee kun siellä vasta nyt aloitetaan. Jos kaikki muu on tehtynä kuin maisteriopinnot niin maisterin sivuaineopintoja voi tietysti tehdä. Ehkä tulee mahdollisuus tehdä esim. esseenä tai tenttimällä syventäviä opintoja? Tosin joissain paikoissa tuntuu olevan sekin tarkkaa, että pitää nimenomaan tehdä opintoja lähiopetuksella...

Olettaisin, että seuraavaksi sinun tulee tehdä kandidaatintutkielma, jos olet tehnyt perus- ja aineopinnot avoimen yliopiston kautta. Mahdollisesti myös joitain muita perus- ja aineopintoihin sisältyviä kursseja, joita ei tarjota sivuaineopiskelijoille. Riippuen, mitä muita opintoja olet aikaisemmin tehnyt, sinun mahdollisesti pitää myös täydentää tutkintoa sivuaineilla ja esimerkiksi kielikursseilla. Eli syventäviin opintoihin ei välttämättä ole tarvetta saman tien hypätä.

Maisterivaiheessa teet luultavasti ensimmäisenä gradun ja siihen liittyvät teoreettiset opinnot, joihin voi sisältyä myös kirjatenttejä. Vasta tämän jälkeen tulevat käytönnön opinnot ennen harjoittelua.

Olettaisin kyllä, että yliopistolla on näitä asioita mietitty ja ehkä alkuvaiheessa mahdollisuus järjestää opintoja yhteistyössä esimerkiksi muiden yliopistojen kanssa. Tuskin siis sentään käy niin, ettei löydy mitään opiskeltavaa. :-)

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä psykaa opiskelevia (avoin tai tutkinto) tai valmistuneita?

Kertokaa teidän odotukset vs. todellisuus juttuja!

Itse ajattelin, että oletuksena on että psykologian perusteet kaikilla hallussa, mutta ensimmäinen vuosi tuntui pitkälti lukion juttujen kertaukselta, itse olin olettanut oppivani älyttömästi uusia asioita. Sen lisäksi olin kuvitellut, että asiat jotka opetetaan ovat uusinta tietoa ja totta, mutta paljon huomasi eroja vanhempien ja uudempien opettajien völillä ja tärkeistäkin asioista puhuttaessa unohdettiin mainita tutkimuksia, jotka eivät sopineetkaan luennoitsijan omaan näkökulmaan. Toisaalta tämä on opettanut minut tarkastelemaan informaatiota kriittisemmin kuin ennen.

Sen lisäksi ajattelin, että opin tietyt spesifit asiat miten kaikki on, mutta niin moneen asiaan ei vieläkään ole löydetty satavarmoja vastauksia ja kaikessa vaikuttaa aina niin monet asiat, etten enää odota saavani käsiini faktoja 'tämä asia on näin, piste".

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä psykaa opiskelevia (avoin tai tutkinto) tai valmistuneita?

Kertokaa teidän odotukset vs. todellisuus juttuja!

Pääsin opiskelemaan psykologiaa vuosia sitten melkein suoraan peräkylän lukiosta. Opinto-ohjaus oli mitä oli, joten myös tietoni alasta olivat suoraan sanottuna hyvin hatarat.

Niin kuin moni muu, yllätyin minäkin aikoinaan testien ja tutkimusten isosta roolista psykologin työssä. Tiedän että tämä on juuri sitä psykologin erityisosaamista, mutta en valitettavasti ole koskaan onnistunut innostumaan tästä puolesta valitsemassani alassa.

Opintoni olivat melkoinen sekasotku, koska olin aika huono päättämään, mitä haluaisin valmistumisen jälkeen tehdä. Selvää oli ainoastaan, että aikuisten kanssa haluaisin työskennellä ja että kaipaisin työnkuvaltani monipuolisuutta, en esimerkiksi pelkkää keskusteluapua tai ainoastaan tutkimuksia. Tein opintoja niin kliinisen kuin neuronkin puolelta ja sivuaineita lähinnä sieltä, mikä sattui milloinkin kiinnostamaan, sekä aika paljon valinnaisia opintoja esim. tutkimusprojekteissa.

Tämä ei välttämättä ollut lopulta niin huono ratkaisu kuin mitä ehdin opiskeluaikana epäillä, jolloin alanvaihto kävi moneen kertaan mielessä. Viime aikoina psykologien työkenttä tuntuu alkaneen monipuolistua ja tuntuu, että vähän räätälöidymmällekin osaamiselle alkaa näkyä enemmän kysyntää. Tunnustan edelleen hieman hakevani omaa polkuani psykologina, vaikka valmistumisesta on jo aikaa, mutta en koe opintojen menneen hukkaan, vaikka perinteinen psykologin työ ei oma juttuni olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Sen lisäksi ajattelin, että opin tietyt spesifit asiat miten kaikki on, mutta niin moneen asiaan ei vieläkään ole löydetty satavarmoja vastauksia ja kaikessa vaikuttaa aina niin monet asiat, etten enää odota saavani käsiini faktoja 'tämä asia on näin, piste".

Näinhän se kaikissa tieteissä menee. Tiede ei kerro varmoista totuuksista vaan tieto kehittyy jatkuvasti ja vanhoja "faktoja" kumotaan kun uutta tutkimusta kertyy tarpeeksi. Varsinkin ihmistieteissä varmojen totuuksien löytäminen on haastavaa jo siksi, että ihmisten välillä on niin paljon eroja esimerkiksi ympäristössä ja kokemushistoriassa, joita ei voida kokeellisesti täysin kammata pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä psykaa opiskelevia (avoin tai tutkinto) tai valmistuneita?

Kertokaa teidän odotukset vs. todellisuus juttuja!

Oon tehnyt perus- ja aineopinnot. En oikein tiedä mitä odotin, mutta jollain tavalla kuvittelin psykan opintojen paljastavan jotain ”salaperäistä” ja tarjoavan vastauksia moniin kiperiin kysymyksiin. Toisin on :D Psykologia on kylmänviileää tiedettä, joka ei kyllä monissa kohdin pysty edes vastaamaan yksiselitteisesti alan keskeisimpiinkään kysymyksiin. Eli suoraan sanottuna opinnot ovat olleet kuivempia ja teoreettisempia, mitä odotin. Silti toki mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia, kunhan oman tarkastelukulman sai kohdilleen :)

Heitän idean: voisit olla kiinnostunut matematiikasta ja fysiikasta. Tsekkaa vaikka kvanttimekaniikan tulkintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä psykaa opiskelevia (avoin tai tutkinto) tai valmistuneita?

Kertokaa teidän odotukset vs. todellisuus juttuja!

Pääsin opiskelemaan psykologiaa vuosia sitten melkein suoraan peräkylän lukiosta. Opinto-ohjaus oli mitä oli, joten myös tietoni alasta olivat suoraan sanottuna hyvin hatarat.

Niin kuin moni muu, yllätyin minäkin aikoinaan testien ja tutkimusten isosta roolista psykologin työssä. Tiedän että tämä on juuri sitä psykologin erityisosaamista, mutta en valitettavasti ole koskaan onnistunut innostumaan tästä puolesta valitsemassani alassa.

Opintoni olivat melkoinen sekasotku, koska olin aika huono päättämään, mitä haluaisin valmistumisen jälkeen tehdä. Selvää oli ainoastaan, että aikuisten kanssa haluaisin työskennellä ja että kaipaisin työnkuvaltani monipuolisuutta, en esimerkiksi pelkkää keskusteluapua tai ainoastaan tutkimuksia. Tein opintoja niin kliinisen kuin neuronkin puolelta ja sivuaineita lähinnä sieltä, mikä sattui milloinkin kiinnostamaan, sekä aika paljon valinnaisia opintoja esim. tutkimusprojekteissa.

Tämä ei välttämättä ollut lopulta niin huono ratkaisu kuin mitä ehdin opiskeluaikana epäillä, jolloin alanvaihto kävi moneen kertaan mielessä. Viime aikoina psykologien työkenttä tuntuu alkaneen monipuolistua ja tuntuu, että vähän räätälöidymmällekin osaamiselle alkaa näkyä enemmän kysyntää. Tunnustan edelleen hieman hakevani omaa polkuani psykologina, vaikka valmistumisesta on jo aikaa, mutta en koe opintojen menneen hukkaan, vaikka perinteinen psykologin työ ei oma juttuni olekaan.

Tekstisi voisi olla ainakin osin minun näppikseltä. Olen myös ekalla kerralla heittämällä maaseutulukiosta ilman kunnon opinto-ohjausta psykalle päätynyt ja myös vähän alanvaihtoa aiemmin miettinyt. Välillä ihan hirvittää, miten itse vaan "kävelin" sisään Helsingin psykalle ilman mitään valmennuskursseja tai pitkää valmistautumista ilman että psyka on unelma-alani. Olin suhteellisen taitava tilastotieteessä vaikkei se kovasti itseäni kiinnostanutkaan ja looginen päättely ollut aina jostain syystä kovin helppoa minulle ja siten psykan ovet avautuivat.

Opiskelun koin myös aika sekavana ja jossain määrin tylsänä. Opiskelun koin myös antavan ainakin Helsingissä melko huonot kliiniset valmiudet. Esim tunne-elämän tutkimuksia en osaa tehdä vieläkään eikä erityisemmin kiinnostakaan. Kliinistä työtä en ole tehnyt lainkaan vaan asiantuntijana HR ja aikuiskoulutuspuolella. En ole keskimääräistä empaattisempi enkä auttamishaluisempi, päinvastoin olen tavallista töksähtävämpi ja loogis-analyyttisempi. Mielestäni etenkin tuo loogis-analyyttisyys hyvä ominaisuus psykologille ja psykologeille olisi toivottavaa olla muitakin työllistymisvaihtoehtoja kuin kliininen. Sairaanhoitajia voidaan kouluttaa yhtä lailla esim depressiohoitajiksi, psykoterapeuteiksi jne hoidolliseen työhön. Jos sellainen työ kiinnostaa mutta psykalle vaikea päästä, kannattaa harkita vakavasti muita vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä psykaa opiskelevia (avoin tai tutkinto) tai valmistuneita?

Kertokaa teidän odotukset vs. todellisuus juttuja!

Oon tehnyt perus- ja aineopinnot. En oikein tiedä mitä odotin, mutta jollain tavalla kuvittelin psykan opintojen paljastavan jotain ”salaperäistä” ja tarjoavan vastauksia moniin kiperiin kysymyksiin. Toisin on :D Psykologia on kylmänviileää tiedettä, joka ei kyllä monissa kohdin pysty edes vastaamaan yksiselitteisesti alan keskeisimpiinkään kysymyksiin. Eli suoraan sanottuna opinnot ovat olleet kuivempia ja teoreettisempia, mitä odotin. Silti toki mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia, kunhan oman tarkastelukulman sai kohdilleen :)

Monilla psykasta kiinnostuneilla onkin varmaan toiveena saada vastauksia joihinkin syvällisiin kysymyksiin. Monet populaaripsykologian kirjat, kuten idiootit ympärilläni, enneagrammi yms höpöhöpöjutut yksinkertaistavat ja vetävät mutkia suoriksi ja siksi voivat olla kiehtovia. Oikea psykologia on tieteenä juurikin aika kuivakkaa ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin psykoterapeutteja tarvitaan paljon lisää mm terapiatakuun edetessä. Tietysti psykologiopinnot vain yksi reitti

Itse aion hakeutua psykoterapeutti-opintoihin kasvatustieteen maisterin (erityispedagogiikka pääaine) tutkinnolla, jollen pääse lukemaan psykologiksi. Eräs psykologi minulle joskus sanoi, että psykoterapeuttina pääsee enemmän juttelemaan asiakkaan kanssa, kun psykologina tehdään enemmän testejä. Voisi sopia itselleni paremmin, tutkijan työ ei kiinnosta.

minä taas pääsisin varmaan omalla koulutustaustalla psykoterapeutiksi opiskelemaan, mutta ei kiinnosta juttelu :D Haluaisin vain tehdä testejä

Jep ymmärrän tämän. Täällä av:lla välillä laitetaan yhtäläisyysmerkki psykologi=psykoterapeutti välille vaikka eihän se tietenkään mene niin. Olen itse kliinistä työtä psykologi enkä missään nimessä halua olla psykoterapeutti. Tykkään tutkimusten tekemisestä, se on ihan eri asia kuin terapiatyö. Omasta laajasta psykologikaveripiiristä vain yksi on halunnut kouluttautua psykoterapeutiksi mutta hänkään ei tee sitä työtä kuin päivän viikossa. Vähän yli puolet psykologikavereistani tekee ei-kliinistä työtä.

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/laakaripula-ex-puheenjohtaja-h…

Ihan relevantteja pointteja psykologipulaankin.

Olen myös ihmetellyt sairaanhoitajana tuota lääkäripulaa, kun joka paikassa missä olen ollut töissä Uudenmaan alueella on ollut hirvittävän paljon venäläisiä lääkäreitä. 

Kyllä lääkäripulaankin auttaisi se, että lääkiksen opiskelupaikkoja yksinkertaisesti lisätään. Sama toimisi psykologipulaan ja esim. sosiaalityöntekijäpulaan. Tietenkin alan ihmiset aina vastustaa opiskelupaikkojen lisäämistä, sehän vaikuttaa suoraan heidän asemaan ja palkkoihin. Mutta jos yhteiskuntaa katsoo kokonaisuutena, niin olisi järkevää kouluttaa ihmisiä sinne, missä tekijöitä tarvitaan. Ihan hassua, että ihmisiä koulutetaan aloille, joissa työvoimaa ei tarvita (esim. humanistiset alat) ja jätetään kouluttamatta aloille, joissa on huutava pula tekijöistä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lääkäripulaankin auttaisi se, että lääkiksen opiskelupaikkoja yksinkertaisesti lisätään. Sama toimisi psykologipulaan ja esim. sosiaalityöntekijäpulaan. Tietenkin alan ihmiset aina vastustaa opiskelupaikkojen lisäämistä, sehän vaikuttaa suoraan heidän asemaan ja palkkoihin. Mutta jos yhteiskuntaa katsoo kokonaisuutena, niin olisi järkevää kouluttaa ihmisiä sinne, missä tekijöitä tarvitaan. Ihan hassua, että ihmisiä koulutetaan aloille, joissa työvoimaa ei tarvita (esim. humanistiset alat) ja jätetään kouluttamatta aloille, joissa on huutava pula tekijöistä.

Etenkin psykologi työllistyy ihan suoraan muihin töihin kuin psykologiksi, ja myös sosiaalityöntekijöitä on tullut vastaan muissakin yhteyksissä. Lääkäreistäkin moni on ihan muunlaisissa hommissa. Hallinnossa, politiikassa, terveysyritysten johdossa, teollisuudessa jne.

Olen käynyt perus- ja aineopinnot ja kandiin kuuluvia yleis- ja tilastotieteen opintoja. Kieliopintoja, tiedonhakua jne toivon saavani hyväksiluettua amk-tutkinnosta. Opinnot ovat olleet sitä mitä odotin ja halusin, tosin kliinisiä soveltavia tehtäviä olisi voinut olla vielä lisää :). Jos en pääse sisään niin käyn avoimessa vielä kasvatustiedettä sivuaineeksi. Jos pääsen, niin otan sivuaineeksi myös oikeuspsykan perusteet. Tähtäimessä on kliininen työ ja psykoterapeutin opinnot. Olen lukenut psykaa harrastuksena yli kymmenen vuotta ja nyt hain ekaa kertaa pääsykokeissa. Tämänkertainen koe oli mielestäni paremmin soveltuvuutta mittaava kuin aiemmat, vaikka matikka sujuu mulla myös ihan hyvin. Tsemppiä kaikille opintoihin tai uuteen sisäänpääsy-yritykseen :)

AMK-tutkinnosta ei todennäköisesti hyväksilueta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mutta siis viiden ällän ylioppilaita on paljon korottajistta. Itse olin alunperin kolmen ällän ylioppilas ja nyt korotusten jälkeen viiden ällän.

Kiinnostaa, mitkä aineet sait korotettua? E:stä L:ään? Kertokaa muutkin :)

Mietin omia keskinkertaisia kirjoituksiani ja korottamista. Tein arvosanojen eteen kuitenkin jo paljon töitä. Hirvittää, kun on peloteltu, että älyttömän pieni osa saa korotettua. Oon ite kirjottanu 2018, niin asiat on varmaan jo unohtuneetkin aika huolella.

Vierailija kirjoitti:

AMK-tutkinnosta ei todennäköisesti hyväksilueta mitään.

Ainakin yliopiston opo sanoi että esim. virkamiesruotsi ja tiedonhaku on sen verran yleisiä ettei niitä useaan otteeseen tarvitse suorittaa. Miksi ei hyväksiluettaisi, kun molemmat korkeakoulututkintoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin psykoterapeutteja tarvitaan paljon lisää mm terapiatakuun edetessä. Tietysti psykologiopinnot vain yksi reitti

Itse aion hakeutua psykoterapeutti-opintoihin kasvatustieteen maisterin (erityispedagogiikka pääaine) tutkinnolla, jollen pääse lukemaan psykologiksi. Eräs psykologi minulle joskus sanoi, että psykoterapeuttina pääsee enemmän juttelemaan asiakkaan kanssa, kun psykologina tehdään enemmän testejä. Voisi sopia itselleni paremmin, tutkijan työ ei kiinnosta.

minä taas pääsisin varmaan omalla koulutustaustalla psykoterapeutiksi opiskelemaan, mutta ei kiinnosta juttelu :D Haluaisin vain tehdä testejä

Itseasiassa psykologin tutkimukset ja testit eivät ole sama asia. Testit voivat olla (ei välttämättä aina) yksi osa tutkimusta. Monien testien tekeminen on mielestäni aika tylsää (esim. WAIS, WMS), mutta tutkimuksen tekeminen kokonaisuutena on kiinnostavaa. Tykkään myös, että siinä on selkeä struktuuri, aloitus ja lopetus, x määrä tutkimuskertoja, tietyt (yleensä lääkärin lähetteessä asetetut) tutkimuskysymykset joihin toivotaan vastausta, perehdyn tutkittavan taustatietoihin, teen hypoteeseja mistä voisi olla kyse, mietin millä keinoilla voin tutkia hypoteesiani, teen tutkimustehtäviä, mukaanlukien testejä, hankin tietoa muilla tavoin (esim. haastattelu) ja lopulta koitan päästä johonkin johtopäätökseen ja laatia suosituksia jatkosta. Kaikki psykologit eivät tykkää tutkimusten tekemisestä eivätkä niitä töissään tee, mutta mä tykkään. :D Toivottavasti pääset psykalle ja innostut tutkimuksista yhtä paljon mitä minäkin! Kivaa ja sopivasti haastavaa työtä monin tavoin. Palkka voisi toki olla parempi (nyt vähän päälle 4000). 

t. psykologi