Lue keskustelun säännöt.
Köyhien kesälomailua koskevasta keskustelusta näkee taas, ettei moni hyväosainen ymmärrä köyhän perheen arkea lainkaan
10.07.2020 |
Taas tuli vastaan Facebookissa keskustelu, jossa hyvätuloiset kehuskelivat, että ei heidänkään tarvitse kulkea kesää huvipuistoissa ja vuokramökeillä vaan ovat mieluusti kotona koko perheellä, käyvät retkillä ja kirjastossa tai vievät lapset maalle mummolaan.
Tässä on monta asiaa, mitä monet hyväosaiset tai normaalituloiset ihmiset ymmärrä köyhän perheen elämästä laisinkaan:
1. Hyväosaisella on mahdollisuus valita, onko kotona vai huvipuistossa. Hyväosaisen kotiin jääminen tarkoittaa rahan säästymistä - köyhällä taas ei ole mahdollisuutta edes valita, koska rahaa ei kerta kaikkiaan ole.
2. Hyväosaisen kodista löytyy pleikkarit, trampoliinit, grillit, puolapuut, mönkijät, paljut... Ei välttämättä kaikkea tätä, mutta yleensä enemmän tilaa ja tekemistä sekä usein myös oma piha. Ei vertaudu ihan vuokra-asuntoon neuvostoaikaisessa kerrostalokompleksissa.
3. Hyväosaisen normaaliarki voi olla töistä harrastuksiin ja aktiviteetteihin juoksemista, jolloin lomalla kotona hengähtäminen on koko perheen laatuaikaa. Köyhä perhe saattaa olla kotona normaalistikin koko ajan.
4. Monellakaan köyhällä lapsiperheellä ei ole mummolaa tai sukulaisia maalla, saaristossa, mökillä tms. mihin voisi lapset saada kesällä. Köyhyys tuppaa periytymään ja sairastuttamaan, joten lasten mummola voi hyvinkin olla vielä pienemmässä kerrostaloasunnossa tai isovanhemmat jo manan mailla tai monisairaita/alkoholisteja/pienituloisia hekin, jolloin mummolassa ei ole varaa ruokkia lapsia sen enempää kuin kotonakaan.
Listaa voisi vielä jatkaa.
Itse olen ollut koko ikäni köyhä, ensin köyhän perheen lapsi ja sitten pitkään köyhä opiskelija ja pätkätyöläinen. Nyt on meneillään ensimmäinen loma, kun voi käydä lasten kanssa vaikka kahvilassa ilman että koko kuukauden budjetti kaatuu siihen, ja onhan tämä nyt aivan erilaista henkisesti kun on varaa valita, mitä tekee. Olen suunnattoman kiitollinen omasta tilanteestani.
Monikaan ei ymmärrä, että köyhät perheet ovat kotona ja käyvät kirjastossa, eväsretkillä, uimarannoilla jne. kun ei ole muita vaihtoehtoja. Kun siellä kirjastossa käydään vuodesta toiseen, kuukaudesta toiseen, viikosta toiseen eikä elämä ole juuri koskaan mitään muuta, se ei millään tavalla vertaudu niiden lapsiperheiden arkeen, jossa koronavuosi ja kesäloma ovat olleet ihanaa laatuaikaa lasten kanssa kotona ja huvipuistolomat voidaan hyvillä mielin jättää tämän kerran väliin.
Köyhyydessä yksi pahimmista asioista on valinnanvaran puute. Köyhä ei saa lomaa köyhyydestään.
Kommentit (611)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vakityö ja hyvät tulot ja teen silti käsitöitä yms myyntiin. Viime joulukuussa kävin parissa myyjäisessä myymässä tuotteitani ja rahaa tuli 2300 e. Siitä kassasta on ollut kiva käyttää ns. ylimääräistä rahaa erilaisiin hankintoihin jne. Köyhällä olisi aivan samat mahdollisuudet tienata ne joululahjarahat ja vaikka kesälomarahatkin jos vaan vähän viitsisi lotkauttaa evää ja käyttäisi mielikuvitusta sen ainaisen valittamisen sijaan. Ja ennen kuin joku alkaa ulisemaan, että tarvii sitä olla materiaaliakin, niin suurin osa tarvikkeista tuli ihan ilmaiseksi luonnosta tai sitten ihan parilla eurolla kaupasta. Kun vähän suunnittelee etukäteen ja ostaa sesonkialeista kaikennäköistä käyttökelposta, lankaa, askartelutarvikkeita yms. niin pikkurahan voi laittaa poikimaan todella helposti. Ja minä teen tätä työssäkäynnin ohessa, työttömällä vähävaraisella ei muuta olekaan kuin aikaa, jonka voisi käyttää hyödykseen eikä pelkkään makoiluun.
Toisaalta, mulla on vielä suurin osa näistä rahoista tallessa, köyhä taloudenpitoa osaamaton olisi varmaan ostanut jonkun kalliin turhakkeen, kun kerran on rahaa ja sitten olis taas valiteltu kun ei oo mitään mihinkään.
Onko sinulla oikeasti sellainen käsitys, että työtön voi ihan noin vain myydä tekemiään käsitöitä ihan kuin työssäkäyvä ihminen? Siis ilman, että siitä tulee mitään sanktioita/tulojen menetyksiä?
Olen vuosia halunnut perustaa oman verkkokaupan, jossa myisin tekemiäni käsitöitä. (Ja toki voisin myydä niitä muuallakin). Ei ole käytännössä mahdollista, koska silloin minun pitäisi elättää itseni täysin näillä tuloilla enkä pidä sitä realistisena vaihtoehtona. Olisi kuitenkin kiva saada osa toimeentulosta (kuten esim. osa-aikaiset ansiotyössä olevat saavat soviteltua päiväraha). Mutta ei käy, TE-toimistosta ihan selkeästi sanottu. Yrittäjä on yrittäjä, vaikka et mitään tienaisi, tukia ei sen jälkeen tipu.
Ja onhan näitä aina silloin tällöin lehdissäkin, miten joku on menettänyt työttömyyspäivärahansa, kun TE-toimistossa on katsottu yrittäjäksi, vaikka käytännössä kyseinen henkilö ei ole saanut yritystoiminnastaan mitään rahaa tai joitain hiluja.
Tämä järjetön byrokratia on yksi syy, miksi kannatan perustuloa. Minusta tulisi osa-aikainen yrittäjä saman tien. Nyt sairastan keskivaikeaa masennusta osittain tämän takia. En ymmärrä, miksi ihmisten kädet pitää sitoa ja lannistaa tällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ihmettelen miten ette osaa edes pientä summaa säästää kuukausittain? itse oon pienituloisessa työssä ja olen myös toimeen tulotuella yrittänyt pärjätä. Silti sain sen vuoden aikana säästettyä rahat kahen lapsen lintsirannekkeisiin ja hamppareihin, kesälomaa varten.
Trollolloo. Kas kun et vielä erikseen maininnut, että ne hampparit olivat Mäkkärin 1,20 euron juustot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväosaisuus on oma valinta. Sen eteen on opiskeltu, tehty töitä ja joskus tehty valintoja, jotka eivät ole tuntuneet mukavilta. Siksi nyt voi valita huvipuiston tai metsäretken välillä.
Katso omaa elämääsi taaksepäin ja mieti, mitkä toisenlaiset valinnat olisivat antaneet sinulle paremman nykyisyyden. Kerro ne lapsillesi, että edes he eivät putoaisi samaan ainaisen valituksen kuiluun.Aika nopeasti on unohtunut tämä koronakevätkin, joka hieman valaisi sitä, ettei kaikki ole omissa käsissä. Paljonko onkaan valtio tukenut yrityksiä, monellako miljardilla? Miten ei ollutkaan kaikki omissa käsissä?
Näitä "omien käsien" ex-yrittäjiä on nyt kela tulvillaan...
Muuttuivat päivässä tukiloisiksi?
Niin ja eivät raukat osanneet edes täyttää hakemuksia. Kova poru oli mediassa kun lomakkeiden kysymykset ovat niin sekavia, vaikeaselkoisia ja paljon liitteitä. Muutamien yrittäjien täytyi pyytää ulkopuolista apua lomakkeiden täyttämisessä.
Ja tähän saakka se on köyhille ollut niin helppoa, Kelan kultakortilla vaan rahaa seinästä. 😁
Miksiköhän se nyt, sama asia, koronan myötä onkin muuttunut noin vaikeaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulutaan hyvätuloiseen osuuteen. On talo ja auto yms. elämän lisukkeet, koskaan ei tarvitse rahapulan takia miettiä voiko jotain kaupasta ostaa tai voiko jonnekin lähteä. Silti tähän pääseminen on vaatinut töitä. Molemmat ollaan tehty töitä teini-ikäisestä lähtien, on jaettu lehtiä, tonnilla töihin, kaupan kassalla istuttu eli käytännössä tehty kaikkea mahdollista paskaduunia heti ja aina kun töihin vaan on päässyt, palkasta viis. Siinä sivussa suoritettiin opinnot. Ahkeruus on palkittu. CV:ssä ei ole työttömän luuserin leimaa, vaan ahkeran ihmisen, jolle työt kuin työt kelpaavat vaikkei ole sitä omaa alaakaan ollut joka kerta. Niinpä se töihin pääsy ei ole koskaan ollut ongelma. Nyt toki ollaan vuosia oltu omalla alalla ja urallakin edetty ja näkyyhän se palkassa ja elintasossa. Ja totta helvetissä nautitaan oman työn hedelmistä vailla omantunnontuskia. Tämä elintaso on itsesaavutettu, koska ei jääty itkemään nurkkiin, jos rahaa ei ollut. Työn suhteen ei koskaan nirsoiltu.
Se mikä on huomattu, niin moni vähävarainen kuitenkin elää leveämmin. Joka lähtöön on osamaksulla osteteltu uusinta kännykkää, autoa, nettitilauksia velaksi jne. Tupakka palaa huulessa ja loput rahat menee lähikapakkaan. Sitten taas voivotellaan, kun ei ole rahaa. Paras neuvo, säästä ensin, osta sitten käteisellä. Osta vain sellaista, jota tarvitset ja joka kestää. Puhelimen ei tarvitse olla uusin iPhone, että sillä voi soittaa ja selata nettiä. Jos jää vaan himaan haisemaan ja perustelee sitä, että "kun ei ole oman alan töitä tarjolla" niin voin vakuuttaa, ettei kukaan sinne sängynpohjalle tule minkäänlaisia töitä tarjoamaankaan. Työ on muuten parasta lääkettä mielenterveydelle, säännöllistää elämänrytmiä ja tarjoaa sosiaalisia kontakteja ja mahdollisuuden edetä elämässään. Ja lapsuuteen vetoaminen on vaan turha tekosyy peitellä omaa saamattomuuttaan. Minä olen vähävaraisesta perheestä ja koulukiusattu. Ei estänyt mitään myöhemmässä elämässä.
Tämä tekstikin todistaa jälleen kerran, että ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä päästääkseen elämässään eteenpäin. Taitaa olla vain avuksi, ettei ole liian älykäs ja elämää laajemmin ymmärtävä. Sen kuin vain mennä porskuttaa omalla kapealla raiteellaan määrätietoisesti eteen päin, niin tulosta syntyy.
Toisaalta lohduttavaa, mutta toisaalta helkkarin masentavaa. Ainakin minun tuntemillani köyhillä on mitä ilmeisimmin aivan liian korkea ÄO.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on sairauksia, on tuomittu elämään köyhästi. Liian heikko työhön.
Mulla on harvinainen sidekudossairaus.
Mikä estää sua esimerkiksi yrittämästä bloggaamista? Mikä estää sua esimerkiksi yrittämästä jotain verkkokaupan pyörittämistä? Mikä estää sua visioimasta? Mikä estää sun ajattelua toimimasta? Mikä estää sua kehittelemästä jotain omaa juttua?
Miten moni Suomessa elättää itsensä esim. bloggaamisella? Ja varsinkin jos on sairaus, joka jossain määrin verottaa esim. aikaa ja energiaa. Monet sairaudet myös pahenevat stressistä.
-Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielikuvitus ja kyky haaveilla sekä toimia haaveiden toteuttamiseksi on mielestäni se asia, joka erottaa punkan pohjalla marisijat ja toimeen tarttuvat ihmiset, jotka tekevät TYÖTÄ opiskellakseen ja menestyäkseen työelämässä. Kultalusikka suussa ei tarvitse syntyä. Köyhäkin voi opiskella nykyään vaikka tohtoriksi. Tosin olihan se Kekkonenkin torpan poika ja opiskeli tohtoriksi jo aikoja sitten.
Huono-osaisuus tarkoittaa siis aika usein laiskuutta ja mielikuvituksen puutetta. Arkuutta.
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen minäkin putosin lasten kanssa hyvätuloisen elämästä työttömäksi yh-äidiksi. Asuttiin pari vuotta yhdessä tämän maan huonomaineisimmassa lähiössä. Erossa meni ura, työ, rahat ja terveys. Koti kalustettiin aluksi netin ilmaislöydöillä. Mutta. Yhtenä hirveänä yönä, kun vastoinkäymisiä oli tullut enemmän kuin riittävästi, päätin että tänne en jää. Lapset eivät tule menemään lähikouluun. Se oli se hetki kun piti päättää luovutanko vai taistelenko. Luovuttaminen olisi ollut niin helppoa, käyttää ne vähäisetkin säästöt ja sen jälkeen elää toimeentulotuella.
Selasin kuitenkin te-keskuksen sivuja, nielin ylpeyteni ja hain yhteen pa..aduuniin. Sain sen. Sitten toisen. Jonkin ajan päästä tajusin, että saisin ehkä asuntolainan ja pääsen pois täältä. Neljännestä pankista sain. Asunto löytyi hyvältä alueelta, huonossa kunnossa, mutta huomattavasti halvempi kuin täällä yleensä. Tätä ehtii pikkuhiljaa laitella.
Ja jutun pointti on se, ettei ilman omaa tahtoa mitenkään pääse köyhyydestä ja surkeudesta ylös. Jos siihen jää rämpimään, niin siellä pysyy. Jokaiselle tulee elämässä joku tragedia eteen on sitten rikas tai köyhä.
Ilmeisesti terveytesi ei sitten kovin pitkäksi aikaa mennyt? Vai työkyvyttömänäkö sinä niitä paskaduuneja teit? Vai nekö suorastaan paransivat sairautesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhille tarjotaan vaikka mitä tuettuja lomia lähes ilmaiseksi. Moni tuntemani köyhä ei halua yhtään nähdä vaivaa minkään asian muuttamiseksi. Jos ehdottaa tai antaa jotain, kaikkeen suhtaudutaan kielteisesti. Kaiken pitäisi olla priimaa ja uutta ja ilmaista. Monella on myös asennevamma! Vaikka sitä ei saisikaan ääneen sanoa. Totta se kuitenkin on.
Kyllä minä köyhänä otin kiitollisena ilmaiset marjat ja omenat vastaan sukulaisilta, lahjoituksena huonekaluja ja lastentarvikkeita ja -vaatteita, ja näin sai säästettyä rahaa muuhun. Kun näkee vaivaa ja käyttää mielikuvitusta, moni asia on mahdollista!
Minä ajattelin hakea tuettua lomaa. Ne olivat kaikki useiden satojen kilometrien päässä kotoani, eikä minulla ole autoa. Junaliput olivat niin kalliit jo yhteen suuntaan, että se siitä.
Itselläni ei ole sukulaisia, ei edes perhettä elossa. Ei ole kukaan tarjoamassa marjojaan tai muutakaan satoa. Kirpparilta ostan toki itsekin mahdollisimman paljon, ja lahjoituksia olen myöskin saanut.
Sanopa edes suurinpiirtein matka joka pitäisi kulkea ja kipuraja, jonka olet valmis pulittamaan, niin etsin sinulle.
Tämän kesän osalta ne lomat ovat menneet jo.
Muutenkin absurdia tulla jankkaamaan aiheesta- onko noin vaikea uskoa, että kaikki eivät pääse tuetuille lomille, syystä tai toisesta?
No autetaan sua sitten ensi vuodelle ja ollaan hyvissä ajoin?! Eikö? Niinpä. Olet juuri loistava esimerkki siitä, että selityksiä ja valitusta piisaa, mutta ei mitään intoa pyrkiä aktiivisesti ratkaisemaan ongelmia. Tätä juuri tarkoitin.
Tämä hyväosaisten tuetut lomat-jankkaaminen on ihan naurettavaa. Kinaavat, että kyllä niihin nyt on varaa mennä ja matkat ei maksa paljoa, on vaan taas sitä köyhien saamattomuutta.
Ketjun aiheena on juuri, että köyhät haluaisivat mennä lomalla jonnekin kuin vain kävellä omilla nurkilla. Jos vain olisi varaa. On täysin absurdi ajatus, että köyhät eivät muka menisi. Miltei jokainen köyhä lähtisi viikoksi lomapaikkaan, usein kauniin järven rannalle.
Siellä olisi ohjelmaa, muita ihmisiä ja täysi ylläpito.
Miten tässä on nyt niin vaikea käsittää, että raha on se este?
Vaikka on kuinka tuettu loma, niin silti siihän tarvitaan rahaa
Usein niin paljon, että ei kaikilla ole varaa mennä. Uskokaa se jo nyt.
Miksi ihmeessä ei köyhä sinne menisi. 😮
Jos ei pysty säästämään sitä pientä rahasummaa, jonka tuetuista lomista joutuu itse maksamaan, sopii jäädä kotiin sitten. Ei lomailu kauniilla paikalla ole mikään kansalaisoikeus. Se on etuoikeus, joka lunastetaan sillä että käydään töissä ja muuta vapaa-aikaa ei ole niin paljon kuin köyhällä. Nykyään työttömätkin ruikuttaa, että ei ole lomaa. Miksi ihmeessä pitäisi olla lomaa, kun ei töissäkään käy? Loman idea on, että toivutaan siitä työnteosta. Jos on vaan kotona, ei tarvitse sitä toipumista.
On hyvin merkillistä ajatella, että kaikkien pitäisi saada samat asiat vaikka toinen panostaisi merkittävästi vähemmän kuin toinen.
Itse olen pärjännyt merkittävästi huonommin elämässä kuin sisarukseni ja serkkuni ja olen tällä hetkellä työtön ja kohtuullisen persaukinen. Tilanne on osittain omien huonojen valintojeni seurausta, osittain huonoa tuuria -vakavaa sairautta sun muuta. Mutta ei minun tilanteeni siitä paranisi, että alkaisin kadehtia niitä, joilla menee paremmin. Päinvastoin. Minusta on mukava tietää, että edes jollakulla menee hyvin. Muiden ihmisten veneet ja hevoset ja lomamatkat eivät ole minulta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen minäkin putosin lasten kanssa hyvätuloisen elämästä työttömäksi yh-äidiksi. Asuttiin pari vuotta yhdessä tämän maan huonomaineisimmassa lähiössä. Erossa meni ura, työ, rahat ja terveys. Koti kalustettiin aluksi netin ilmaislöydöillä. Mutta. Yhtenä hirveänä yönä, kun vastoinkäymisiä oli tullut enemmän kuin riittävästi, päätin että tänne en jää. Lapset eivät tule menemään lähikouluun. Se oli se hetki kun piti päättää luovutanko vai taistelenko. Luovuttaminen olisi ollut niin helppoa, käyttää ne vähäisetkin säästöt ja sen jälkeen elää toimeentulotuella.
Selasin kuitenkin te-keskuksen sivuja, nielin ylpeyteni ja hain yhteen pa..aduuniin. Sain sen. Sitten toisen. Jonkin ajan päästä tajusin, että saisin ehkä asuntolainan ja pääsen pois täältä. Neljännestä pankista sain. Asunto löytyi hyvältä alueelta, huonossa kunnossa, mutta huomattavasti halvempi kuin täällä yleensä. Tätä ehtii pikkuhiljaa laitella.
Ja jutun pointti on se, ettei ilman omaa tahtoa mitenkään pääse köyhyydestä ja surkeudesta ylös. Jos siihen jää rämpimään, niin siellä pysyy. Jokaiselle tulee elämässä joku tragedia eteen on sitten rikas tai köyhä.Ilmeisesti terveytesi ei sitten kovin pitkäksi aikaa mennyt? Vai työkyvyttömänäkö sinä niitä paskaduuneja teit? Vai nekö suorastaan paransivat sairautesi?
Äärimmäisessä stressissä menetin kyvyn nukkua ja tästä seurauksena aloin saada paniikkikohtauksia. Tämä oli noidankehä, joka ruokki itse itseään. Sain unilääkkeet, aloin pikku hiljaa nukkua paremmin, stressi väheni, vähemmän stressaantuneena nukuin taas vähän paremmin, paniikkikohtaukset jäi pois, joka osaltaan vähensi stressiä ja auttoi nukkumaan paremmin. Kuukaudessa olin taas työkykyinen ja toimiva ihminen, vaikka stressi ja uniongelmat eivät olleetkaan täysin poistuneet. Sanon aina itsekin, että terveys meni, vaikka mitää sairautta en sairastanutkaan. Nyt olen taas kunnossa.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhille tarjotaan vaikka mitä tuettuja lomia lähes ilmaiseksi. Moni tuntemani köyhä ei halua yhtään nähdä vaivaa minkään asian muuttamiseksi. Jos ehdottaa tai antaa jotain, kaikkeen suhtaudutaan kielteisesti. Kaiken pitäisi olla priimaa ja uutta ja ilmaista. Monella on myös asennevamma! Vaikka sitä ei saisikaan ääneen sanoa. Totta se kuitenkin on.
Kyllä minä köyhänä otin kiitollisena ilmaiset marjat ja omenat vastaan sukulaisilta, lahjoituksena huonekaluja ja lastentarvikkeita ja -vaatteita, ja näin sai säästettyä rahaa muuhun. Kun näkee vaivaa ja käyttää mielikuvitusta, moni asia on mahdollista!
Minä ajattelin hakea tuettua lomaa. Ne olivat kaikki useiden satojen kilometrien päässä kotoani, eikä minulla ole autoa. Junaliput olivat niin kalliit jo yhteen suuntaan, että se siitä.
Itselläni ei ole sukulaisia, ei edes perhettä elossa. Ei ole kukaan tarjoamassa marjojaan tai muutakaan satoa. Kirpparilta ostan toki itsekin mahdollisimman paljon, ja lahjoituksia olen myöskin saanut.
Sanopa edes suurinpiirtein matka joka pitäisi kulkea ja kipuraja, jonka olet valmis pulittamaan, niin etsin sinulle.
Tämän kesän osalta ne lomat ovat menneet jo.
Muutenkin absurdia tulla jankkaamaan aiheesta- onko noin vaikea uskoa, että kaikki eivät pääse tuetuille lomille, syystä tai toisesta?
No autetaan sua sitten ensi vuodelle ja ollaan hyvissä ajoin?! Eikö? Niinpä. Olet juuri loistava esimerkki siitä, että selityksiä ja valitusta piisaa, mutta ei mitään intoa pyrkiä aktiivisesti ratkaisemaan ongelmia. Tätä juuri tarkoitin.
Tämä hyväosaisten tuetut lomat-jankkaaminen on ihan naurettavaa. Kinaavat, että kyllä niihin nyt on varaa mennä ja matkat ei maksa paljoa, on vaan taas sitä köyhien saamattomuutta.
Ketjun aiheena on juuri, että köyhät haluaisivat mennä lomalla jonnekin kuin vain kävellä omilla nurkilla. Jos vain olisi varaa. On täysin absurdi ajatus, että köyhät eivät muka menisi. Miltei jokainen köyhä lähtisi viikoksi lomapaikkaan, usein kauniin järven rannalle.
Siellä olisi ohjelmaa, muita ihmisiä ja täysi ylläpito.
Miten tässä on nyt niin vaikea käsittää, että raha on se este?
Vaikka on kuinka tuettu loma, niin silti siihän tarvitaan rahaa
Usein niin paljon, että ei kaikilla ole varaa mennä. Uskokaa se jo nyt.
Miksi ihmeessä ei köyhä sinne menisi. 😮
No lue hyvä ihminen tuokin ketju loppuun! Miten tuokin kaikki päättyi? Kaikki on niin vaikeaa ja hankalaa ja mahdotonta, vaikka toinen ihminen tekisi mitä auttaakseen.
Kuule, on hurja määrä köyhiä, jotka eivät mene, koska ei jaksa/pysty kävelemään bussipysäkille, ruoka on pahaa, petivaatteet väärän väriset, seura on perseestä, sää on kurja, mitään ei voi mistään tietää ja googlettaminen ylivoimaista.
Tämä on voitava myöntää, ennen kun voimme keskustella asioista rehellisesti. Missään nimessä kaikki köyhät eivät ole, sitä en sano, mutta liian moni on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vakityö ja hyvät tulot ja teen silti käsitöitä yms myyntiin. Viime joulukuussa kävin parissa myyjäisessä myymässä tuotteitani ja rahaa tuli 2300 e. Siitä kassasta on ollut kiva käyttää ns. ylimääräistä rahaa erilaisiin hankintoihin jne. Köyhällä olisi aivan samat mahdollisuudet tienata ne joululahjarahat ja vaikka kesälomarahatkin jos vaan vähän viitsisi lotkauttaa evää ja käyttäisi mielikuvitusta sen ainaisen valittamisen sijaan. Ja ennen kuin joku alkaa ulisemaan, että tarvii sitä olla materiaaliakin, niin suurin osa tarvikkeista tuli ihan ilmaiseksi luonnosta tai sitten ihan parilla eurolla kaupasta. Kun vähän suunnittelee etukäteen ja ostaa sesonkialeista kaikennäköistä käyttökelposta, lankaa, askartelutarvikkeita yms. niin pikkurahan voi laittaa poikimaan todella helposti. Ja minä teen tätä työssäkäynnin ohessa, työttömällä vähävaraisella ei muuta olekaan kuin aikaa, jonka voisi käyttää hyödykseen eikä pelkkään makoiluun.
Toisaalta, mulla on vielä suurin osa näistä rahoista tallessa, köyhä taloudenpitoa osaamaton olisi varmaan ostanut jonkun kalliin turhakkeen, kun kerran on rahaa ja sitten olis taas valiteltu kun ei oo mitään mihinkään.
Onko sinulla oikeasti sellainen käsitys, että työtön voi ihan noin vain myydä tekemiään käsitöitä ihan kuin työssäkäyvä ihminen? Siis ilman, että siitä tulee mitään sanktioita/tulojen menetyksiä?
Olen vuosia halunnut perustaa oman verkkokaupan, jossa myisin tekemiäni käsitöitä. (Ja toki voisin myydä niitä muuallakin). Ei ole käytännössä mahdollista, koska silloin minun pitäisi elättää itseni täysin näillä tuloilla enkä pidä sitä realistisena vaihtoehtona. Olisi kuitenkin kiva saada osa toimeentulosta (kuten esim. osa-aikaiset ansiotyössä olevat saavat soviteltua päiväraha). Mutta ei käy, TE-toimistosta ihan selkeästi sanottu. Yrittäjä on yrittäjä, vaikka et mitään tienaisi, tukia ei sen jälkeen tipu.
Ja onhan näitä aina silloin tällöin lehdissäkin, miten joku on menettänyt työttömyyspäivärahansa, kun TE-toimistossa on katsottu yrittäjäksi, vaikka käytännössä kyseinen henkilö ei ole saanut yritystoiminnastaan mitään rahaa tai joitain hiluja.
Tämä järjetön byrokratia on yksi syy, miksi kannatan perustuloa. Minusta tulisi osa-aikainen yrittäjä saman tien. Nyt sairastan keskivaikeaa masennusta osittain tämän takia. En ymmärrä, miksi ihmisten kädet pitää sitoa ja lannistaa tällä tavalla.
Mites sivutoiminen yrittäjyys?
"Sivutoiminen yrittäjän määritelmä työttömyysturvan kannalta
Lähtökohta yrittäjän työttömyysturvassa on se, että päätoimisena yrittäjänä työskentelevä henkilö ei ole oikeutettu työttömyysetuuteen. Sivutoimiselle yrittäjälle voidaan kuitenkin maksaa niin sanottua soviteltua (=pienempää) päivärahaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhille tarjotaan vaikka mitä tuettuja lomia lähes ilmaiseksi. Moni tuntemani köyhä ei halua yhtään nähdä vaivaa minkään asian muuttamiseksi. Jos ehdottaa tai antaa jotain, kaikkeen suhtaudutaan kielteisesti. Kaiken pitäisi olla priimaa ja uutta ja ilmaista. Monella on myös asennevamma! Vaikka sitä ei saisikaan ääneen sanoa. Totta se kuitenkin on.
Kyllä minä köyhänä otin kiitollisena ilmaiset marjat ja omenat vastaan sukulaisilta, lahjoituksena huonekaluja ja lastentarvikkeita ja -vaatteita, ja näin sai säästettyä rahaa muuhun. Kun näkee vaivaa ja käyttää mielikuvitusta, moni asia on mahdollista!
Minä ajattelin hakea tuettua lomaa. Ne olivat kaikki useiden satojen kilometrien päässä kotoani, eikä minulla ole autoa. Junaliput olivat niin kalliit jo yhteen suuntaan, että se siitä.
Itselläni ei ole sukulaisia, ei edes perhettä elossa. Ei ole kukaan tarjoamassa marjojaan tai muutakaan satoa. Kirpparilta ostan toki itsekin mahdollisimman paljon, ja lahjoituksia olen myöskin saanut.
Sanopa edes suurinpiirtein matka joka pitäisi kulkea ja kipuraja, jonka olet valmis pulittamaan, niin etsin sinulle.
Tämän kesän osalta ne lomat ovat menneet jo.
Muutenkin absurdia tulla jankkaamaan aiheesta- onko noin vaikea uskoa, että kaikki eivät pääse tuetuille lomille, syystä tai toisesta?
No autetaan sua sitten ensi vuodelle ja ollaan hyvissä ajoin?! Eikö? Niinpä. Olet juuri loistava esimerkki siitä, että selityksiä ja valitusta piisaa, mutta ei mitään intoa pyrkiä aktiivisesti ratkaisemaan ongelmia. Tätä juuri tarkoitin.
Tämä hyväosaisten tuetut lomat-jankkaaminen on ihan naurettavaa. Kinaavat, että kyllä niihin nyt on varaa mennä ja matkat ei maksa paljoa, on vaan taas sitä köyhien saamattomuutta.
Ketjun aiheena on juuri, että köyhät haluaisivat mennä lomalla jonnekin kuin vain kävellä omilla nurkilla. Jos vain olisi varaa. On täysin absurdi ajatus, että köyhät eivät muka menisi. Miltei jokainen köyhä lähtisi viikoksi lomapaikkaan, usein kauniin järven rannalle.
Siellä olisi ohjelmaa, muita ihmisiä ja täysi ylläpito.
Miten tässä on nyt niin vaikea käsittää, että raha on se este?
Vaikka on kuinka tuettu loma, niin silti siihän tarvitaan rahaa
Usein niin paljon, että ei kaikilla ole varaa mennä. Uskokaa se jo nyt.
Miksi ihmeessä ei köyhä sinne menisi. 😮No lue hyvä ihminen tuokin ketju loppuun! Miten tuokin kaikki päättyi? Kaikki on niin vaikeaa ja hankalaa ja mahdotonta, vaikka toinen ihminen tekisi mitä auttaakseen.
Kuule, on hurja määrä köyhiä, jotka eivät mene, koska ei jaksa/pysty kävelemään bussipysäkille, ruoka on pahaa, petivaatteet väärän väriset, seura on perseestä, sää on kurja, mitään ei voi mistään tietää ja googlettaminen ylivoimaista.
Tämä on voitava myöntää, ennen kun voimme keskustella asioista rehellisesti. Missään nimessä kaikki köyhät eivät ole, sitä en sano, mutta liian moni on.
Kovin paljon näyttää köyhiä ystäväpiiriisi kuuluvan. Kerrohan kuinka monta köyhää itseasiassa todellisuudessa kuuluu tuttavapiiriisi? Siis tunnet heidät niin hyvin, että voit tuollaisen luonnehdinnan tehdä.
Vai onko pelkää oletusta, perustelet yhden tai kahden ihmisen perusteella. Vai onko niin, että olet hyvin ennakkoluuloinen.
Itse tunnen monta köyhää, olen itsekin. En tunne oikeastaan yhtään tuonkaltaisen luonteen ja käytökseen omaavaa. Miltei kaikki ovat pienistäkin asioista iloisia ja tyytyväisiä. Saatikka suuremmista, kun niitä joskus on.
Tuntuu hyvin oudolta, että köyhät marisevat kun pääsisivät lomapaikkaan. Ja usein juuri se, että joskus pääsee muiden ihmisten seuraan ja saa hyvää ruokaa monta kertaa päivässä on ilo ja virkistää mieltä.
Hyvin kummallista, etteikö olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä miksi se köyhä perhe jaksaa aina valittaa mitä hyväosainen tekee jne.
Itse olen erittäin köyhästä perheestä ja tiedän mitä se elämä on, kun ei ole mitään. En ollut silti kateellinen kun muut meni leireille jne. Ensimmäisen polkupyöränkin sain 11 vuotiaana.
Tiesin minkälaista elämää minä en tule koskaan elämään, kun muutin omilleni. Tiesin, että kunnon opiskelulla tässä maassa, jossa voi oikeasti opiskella hyväpalkkaisen työn voin saada mitä huvittaa ja tehdä mitä huvittaa. Niinpä opiskelin ja nyt elän omaa ns unelmaa. Kaverini, joka lopetti koulut 9 luokalla jaksaa valittaa, kun onhan sinulla varaa tehdä noilla palkoilla. Joo niin onkin, koska istuin siellä koulussa naama kirjassa. Persaukisten jankkausta saa aina kuulla, mutta he eivät tunnu ymmärtän, että suurinosa on tehnyt työtä oman menestyksen eteen. Se, joka perii isoja rahoja on niin pieni prosentti ettei niitä kannata edes mainita. Kova duuni palkitaan aina jossain vaiheessa.
Ei sitä oikeasti aina palkita. Mutta jos tuossa illuusiossa eläminen sinua kannattelee, niin mikäs siinä.
Vai tarkoititko, että se palkinto tulee kenties seuraavassa inkarnaatiossa?
Tää kommentti on taas sellasen suusta, joka ei todennäköisesti päivääkään ole tehnyt töitä, kun yhteiskunnan kuuluu maksaa hänenkin lorviminen ja elintaso siihen päälle. "Ei kannata tehdä mitään" kun vapaa-aika menee, eikä ehdi sitten enää istua siellä kaljabaarissa muiden lissujen kanssa ulisemassa rikkaiden elintasosta. Suomessa on ihan liian hyvät tuet, kun täälläkin ne "köyhät" vaan netissä roikkuu ja valittaa, kun on oikeasti köyhä pääsee ehkä joskus kirjastosta nettiin, kun ei ole varaa nettiliittymiin.
Pitäis kyllä olla sellanen systeemi, että työkykyiseltä tuet pois, jos ei työhaluja ole. Tuet vaan sellaisille henkilöille, jotka ei sairauden, vamman tai muun pätevän syyn takia pysty töitä tekemään.
Jos eläkkeitä saa enemmän kuukaudessa kuin työtekijä palkkaa ylitöineen, niin silloin ollaan menty väärille raiteille.
Ei tekemättömyydestä pitäisi maksaa enemmän rahaa kuin tekemisestä.
Sama muuten pätee erilaisten alojen ansiosidonnaisiis versus matalapalkka-alan töiden palkkoihin.
Moni painaa ylitöitä ja ei pääse lähellekään sitä mitä, joku saa pelkästään ansiosidonnaisilla lepäillen. Puhumattakaan eläkeläisistä joiden eläkkeet ovat yli 1500e kk.
Ei kukaan tee mitään noin suurilla tuilla, jos vastapuolena on työntekijä joka ei pääse lähellekään tuota summaa edes päivittäisillä ylitöillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ihmettelen miten ette osaa edes pientä summaa säästää kuukausittain? itse oon pienituloisessa työssä ja olen myös toimeen tulotuella yrittänyt pärjätä. Silti sain sen vuoden aikana säästettyä rahat kahen lapsen lintsirannekkeisiin ja hamppareihin, kesälomaa varten.
Aina kehoitetaan säästämään pieni summa kuukaudessa milloin mitäkin varten, joulua, kesärientoja, puskurirahastoksi, lapsen kaverin synttärilahjaan, you name it. Näistä kyllä kertyy sellaiset summat, ettei pienituloisella ole varaa.
Joskus saan säästöön jotakin, mutta en läheskään joka kuukausi. Nyt pitäisi säästää joulua varten jo, mutta en ole saanut mitään säästöön, ero tulee maksamaan sen 200 tässä vaiheessa, silmälääkäriin on mentävä syksyllä, siihen saa varata toista sataa, pyykkikone pamahtaa hetkenä minä hyvänsä (osarilla uusi). Juuri sain silmälasit maksettua. Lapsi pitäisi niin ikään viedä optikolle, hirvittää jo etukäteen. Menoja on vain yksinkertaisesti liikaa. Eletään toimeentulotuen rajoilla, eli pari kymppiä menee ylitse tulot. Poika on lukiossa, kirjat maksavat. Laskin tuossa juuri, että mitään ei jää säästöön taaskaan. Pulloja kerätään ja syksyllä sienet ja marjat.
Vierailija kirjoitti:
Mielikuvitus ja kyky haaveilla sekä toimia haaveiden toteuttamiseksi on mielestäni se asia, joka erottaa punkan pohjalla marisijat ja toimeen tarttuvat ihmiset, jotka tekevät TYÖTÄ opiskellakseen ja menestyäkseen työelämässä. Kultalusikka suussa ei tarvitse syntyä. Köyhäkin voi opiskella nykyään vaikka tohtoriksi. Tosin olihan se Kekkonenkin torpan poika ja opiskeli tohtoriksi jo aikoja sitten.
Huono-osaisuus tarkoittaa siis aika usein laiskuutta ja mielikuvituksen puutetta. Arkuutta.
Ja noita ominaisuuksia ei paranneta köyhdyttämällä porukkaa vielä enemmän.
Lama-ajan nuorissa on sellaista perinnöllistä mielenköyhyyttä, ettei monikaan ole koskaan oppinut siistimään itseään parturissa tai kampaajalla. Eivät koskaan saaneet käyttörahaa vaateostoksiin.
Tämä tapa on sitten periytynyt aikuisuuteen ja ei vieläkään käydä parturissa siistiytymässä tai osteta uusia siistejä vaatteita.
Köyhyys laiskistuttaa ja heikentää ostovoimaa silloinkin, vaikka olisi onnistunut saamaan hyvän työn ja rahaa kertymään tililleen. Tämä yleisesti on todella markkinataloutta heikentävä kierre, kun henkilö ei koskaan oppinut kuluttamaan edes hänelle edullisissa asioissa kuten siisteyden merkityksessä.
Arkuus ja näköalattomuus näkyy yksinelona ja siinä ettei koe olevansa tarpeeksi arvokas siisteydelle ja arvokkaalle ulkonäölle. Köyhyyttä ei siis voida vähentää kulutusta vähentämällä, vaan tämä juuri lisää perinnöllistä ja etenkin psyykkistä köyhyyttä.
Viimeinen mainitsema köyhyyden muoto on kaikista haitallisin. Sitä kuvaillaan usein väärin piheytenä tai nuukuutena, mutta se ei ole sitä niissä merkityksissä. Se näyttää ulkopuolisista sille, mutta on kaikista kavalin köyhyyden muoto.
Suomessa on tätä lajia paljon ja se johtuu tukien sekä palkkojen pienuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulutaan hyvätuloiseen osuuteen. On talo ja auto yms. elämän lisukkeet, koskaan ei tarvitse rahapulan takia miettiä voiko jotain kaupasta ostaa tai voiko jonnekin lähteä. Silti tähän pääseminen on vaatinut töitä. Molemmat ollaan tehty töitä teini-ikäisestä lähtien, on jaettu lehtiä, tonnilla töihin, kaupan kassalla istuttu eli käytännössä tehty kaikkea mahdollista paskaduunia heti ja aina kun töihin vaan on päässyt, palkasta viis. Siinä sivussa suoritettiin opinnot. Ahkeruus on palkittu. CV:ssä ei ole työttömän luuserin leimaa, vaan ahkeran ihmisen, jolle työt kuin työt kelpaavat vaikkei ole sitä omaa alaakaan ollut joka kerta. Niinpä se töihin pääsy ei ole koskaan ollut ongelma. Nyt toki ollaan vuosia oltu omalla alalla ja urallakin edetty ja näkyyhän se palkassa ja elintasossa. Ja totta helvetissä nautitaan oman työn hedelmistä vailla omantunnontuskia. Tämä elintaso on itsesaavutettu, koska ei jääty itkemään nurkkiin, jos rahaa ei ollut. Työn suhteen ei koskaan nirsoiltu.
Se mikä on huomattu, niin moni vähävarainen kuitenkin elää leveämmin. Joka lähtöön on osamaksulla osteteltu uusinta kännykkää, autoa, nettitilauksia velaksi jne. Tupakka palaa huulessa ja loput rahat menee lähikapakkaan. Sitten taas voivotellaan, kun ei ole rahaa. Paras neuvo, säästä ensin, osta sitten käteisellä. Osta vain sellaista, jota tarvitset ja joka kestää. Puhelimen ei tarvitse olla uusin iPhone, että sillä voi soittaa ja selata nettiä. Jos jää vaan himaan haisemaan ja perustelee sitä, että "kun ei ole oman alan töitä tarjolla" niin voin vakuuttaa, ettei kukaan sinne sängynpohjalle tule minkäänlaisia töitä tarjoamaankaan. Työ on muuten parasta lääkettä mielenterveydelle, säännöllistää elämänrytmiä ja tarjoaa sosiaalisia kontakteja ja mahdollisuuden edetä elämässään. Ja lapsuuteen vetoaminen on vaan turha tekosyy peitellä omaa saamattomuuttaan. Minä olen vähävaraisesta perheestä ja koulukiusattu. Ei estänyt mitään myöhemmässä elämässä.
Tämä tekstikin todistaa jälleen kerran, että ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä päästääkseen elämässään eteenpäin. Taitaa olla vain avuksi, ettei ole liian älykäs ja elämää laajemmin ymmärtävä. Sen kuin vain mennä porskuttaa omalla kapealla raiteellaan määrätietoisesti eteen päin, niin tulosta syntyy.
Toisaalta lohduttavaa, mutta toisaalta helkkarin masentavaa. Ainakin minun tuntemillani köyhillä on mitä ilmeisimmin aivan liian korkea ÄO.
Makaa sinä toki ylivertaisine älynlahjoinesi siellä himassa kaljaa siemailemassa ja plösöönny päiviisi. Kyllähän se kantakapan askanjauhanta sitä elämäm koulun laajempaa ymmärrystä tarjoaa. Ei meidän tarvitse olla ruudinkeksijöitä siihen, että perheen tulot on lähemmäs 200 ke /vuodessa. Riittää ihan tavalliset it- ja akateemisen alan työt siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulutaan hyvätuloiseen osuuteen. On talo ja auto yms. elämän lisukkeet, koskaan ei tarvitse rahapulan takia miettiä voiko jotain kaupasta ostaa tai voiko jonnekin lähteä. Silti tähän pääseminen on vaatinut töitä. Molemmat ollaan tehty töitä teini-ikäisestä lähtien, on jaettu lehtiä, tonnilla töihin, kaupan kassalla istuttu eli käytännössä tehty kaikkea mahdollista paskaduunia heti ja aina kun töihin vaan on päässyt, palkasta viis. Siinä sivussa suoritettiin opinnot. Ahkeruus on palkittu. CV:ssä ei ole työttömän luuserin leimaa, vaan ahkeran ihmisen, jolle työt kuin työt kelpaavat vaikkei ole sitä omaa alaakaan ollut joka kerta. Niinpä se töihin pääsy ei ole koskaan ollut ongelma. Nyt toki ollaan vuosia oltu omalla alalla ja urallakin edetty ja näkyyhän se palkassa ja elintasossa. Ja totta helvetissä nautitaan oman työn hedelmistä vailla omantunnontuskia. Tämä elintaso on itsesaavutettu, koska ei jääty itkemään nurkkiin, jos rahaa ei ollut. Työn suhteen ei koskaan nirsoiltu.
Se mikä on huomattu, niin moni vähävarainen kuitenkin elää leveämmin. Joka lähtöön on osamaksulla osteteltu uusinta kännykkää, autoa, nettitilauksia velaksi jne. Tupakka palaa huulessa ja loput rahat menee lähikapakkaan. Sitten taas voivotellaan, kun ei ole rahaa. Paras neuvo, säästä ensin, osta sitten käteisellä. Osta vain sellaista, jota tarvitset ja joka kestää. Puhelimen ei tarvitse olla uusin iPhone, että sillä voi soittaa ja selata nettiä. Jos jää vaan himaan haisemaan ja perustelee sitä, että "kun ei ole oman alan töitä tarjolla" niin voin vakuuttaa, ettei kukaan sinne sängynpohjalle tule minkäänlaisia töitä tarjoamaankaan. Työ on muuten parasta lääkettä mielenterveydelle, säännöllistää elämänrytmiä ja tarjoaa sosiaalisia kontakteja ja mahdollisuuden edetä elämässään. Ja lapsuuteen vetoaminen on vaan turha tekosyy peitellä omaa saamattomuuttaan. Minä olen vähävaraisesta perheestä ja koulukiusattu. Ei estänyt mitään myöhemmässä elämässä.
Tämä tekstikin todistaa jälleen kerran, että ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä päästääkseen elämässään eteenpäin. Taitaa olla vain avuksi, ettei ole liian älykäs ja elämää laajemmin ymmärtävä. Sen kuin vain mennä porskuttaa omalla kapealla raiteellaan määrätietoisesti eteen päin, niin tulosta syntyy.
Toisaalta lohduttavaa, mutta toisaalta helkkarin masentavaa. Ainakin minun tuntemillani köyhillä on mitä ilmeisimmin aivan liian korkea ÄO.
Makaa sinä toki ylivertaisine älynlahjoinesi siellä himassa kaljaa siemailemassa ja plösöönny päiviisi. Kyllähän se kantakapan askanjauhanta sitä elämäm koulun laajempaa ymmärrystä tarjoaa. Ei meidän tarvitse olla ruudinkeksijöitä siihen, että perheen tulot on lähemmäs 200 ke /vuodessa. Riittää ihan tavalliset it- ja akateemisen alan työt siihen.
Trollolloo. Oikeastihan sinä olet mielenterveyssyistä työkyvyttöyyseläkkeellä ja siksi sinulla on aikaa suoltaa palstalle tuubaa aamusta iltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä miksi se köyhä perhe jaksaa aina valittaa mitä hyväosainen tekee jne.
Itse olen erittäin köyhästä perheestä ja tiedän mitä se elämä on, kun ei ole mitään. En ollut silti kateellinen kun muut meni leireille jne. Ensimmäisen polkupyöränkin sain 11 vuotiaana.
Tiesin minkälaista elämää minä en tule koskaan elämään, kun muutin omilleni. Tiesin, että kunnon opiskelulla tässä maassa, jossa voi oikeasti opiskella hyväpalkkaisen työn voin saada mitä huvittaa ja tehdä mitä huvittaa. Niinpä opiskelin ja nyt elän omaa ns unelmaa. Kaverini, joka lopetti koulut 9 luokalla jaksaa valittaa, kun onhan sinulla varaa tehdä noilla palkoilla. Joo niin onkin, koska istuin siellä koulussa naama kirjassa. Persaukisten jankkausta saa aina kuulla, mutta he eivät tunnu ymmärtän, että suurinosa on tehnyt työtä oman menestyksen eteen. Se, joka perii isoja rahoja on niin pieni prosentti ettei niitä kannata edes mainita. Kova duuni palkitaan aina jossain vaiheessa.
Ei sitä oikeasti aina palkita. Mutta jos tuossa illuusiossa eläminen sinua kannattelee, niin mikäs siinä.
Vai tarkoititko, että se palkinto tulee kenties seuraavassa inkarnaatiossa?
Tää kommentti on taas sellasen suusta, joka ei todennäköisesti päivääkään ole tehnyt töitä, kun yhteiskunnan kuuluu maksaa hänenkin lorviminen ja elintaso siihen päälle. "Ei kannata tehdä mitään" kun vapaa-aika menee, eikä ehdi sitten enää istua siellä kaljabaarissa muiden lissujen kanssa ulisemassa rikkaiden elintasosta. Suomessa on ihan liian hyvät tuet, kun täälläkin ne "köyhät" vaan netissä roikkuu ja valittaa, kun on oikeasti köyhä pääsee ehkä joskus kirjastosta nettiin, kun ei ole varaa nettiliittymiin.
Pitäis kyllä olla sellanen systeemi, että työkykyiseltä tuet pois, jos ei työhaluja ole. Tuet vaan sellaisille henkilöille, jotka ei sairauden, vamman tai muun pätevän syyn takia pysty töitä tekemään.
Voisit yllättyä, jos tietäisit. :)
Kirjoitin kuusi laudaturia (silloin kun se oli käytännössä isoin määrä ja kaikki aineet kirjoitettiin samalla kertaa). Pääsin yliopistoon helposti alalle, jonne on vaikea päästä. Opinnot kuitenkin keskeytyivät sairastumisen vuoksi. Sitten seurasikin monien vuosien vastoinkäymisten putki ja niiden aiheuttama stressi toi sairauksia matkan varrella lisää.
Jokaisessa työpaikassa, jossa olen ehtinyt töitä tehdä (niitä on pitkälti toistakymmentä), olen saanut postiivista palautetta työstäni. Minua on myös useammin kuin kerran tai kaksi sanottu ahkeraksi, työtä pelkäämättömäksi ihmiseksi.
Alkoholia olen aina käyttänyt vähän, nykyisin en käytännössä ollenkaan. Baareissa olen käynyt sen verran, että tiedän millaista siellä on, ja nykyisin jo ajatus sinne menemisestä tuntuu vastenmieliseltä.
Itse olen köyhyydessä kasvanut ja perheeni ei koskaan lomaillut missään. Olimme neukkukuutiossa lähinnä 247.
Nyt nelikymppisenä ja varakkaana en ole kertaakaan matkustanut ulkomaille lomailumielessä. Työmielessä kyllä, mutta en koe olevani tarpeeksi arvokas ihmisenä että ansaitsisin hemmottelua ja lomaa.
Lomien ja hemmottelun rutiini ei ole tullut tavaksi, vaan köyhyys ja ankara askeettisuus ja jatkuva yrittäminen sekä taistelu paremmuudesta muihin nähden.
Lomailu ja hemmottelu tekee pehmeäksi ja luuseriksi. Vain luusereilla on varaa lomailla.
Kovuus syntyy kurista ja askeesista. Joskus kun koen etten ole tarpeeksi siisti käymään lähikaupassa, niin saatan olla paastossa kaksikin viikkoa. Koen olevani niin huono ihmisenä ja köyhä etten ansaitse päivittäistä leipääni.
Sama tausta meillä molemmilla mieheni kanssa. Ollaan tehty ihan järjetön määrä töitä yrittäjinä opiskelujen jälkeen, jotta ollaan päästy nyt nelikymppisinä tähän elämäntilanteeseen. Ikinä en vähättele vähävaraisten ihmisten ongelmia, mutta se kyllä tosissaan harmittaa, kun ihmiset saattavat valittaa miten meillä nyt on käynyt elämässä näin hyvä tuuri ja miten heillä nyt on käynyt niin huono tuuri ettei ole rahaa elää mukavasti. Aika vähän tässä on tuurilla ollut tekemistä. Sen verran tietenkin, että olemme molemmat pysyneet terveinä ja siten työkykyisinä. Mutta ihan hemmetisti on töitä tämän kaiken eteen tehty. Viime kesänä yksi ystävämme kehtasi jopa ehdottaa, että kun meillä menee taloudellisesti niin paljon paremmin kuin hänellä, niin emmekö voisi kustantaa myös ystäväperheemme lomareissua samalla kun itse lähdemme. Ja tämä ystäväni, joka on vuosia ollut joko työttömänä tai pätkätöissä, ei kuitenkaan kelpuuttanut meidän hänelle tarjoamaamme työtä. Olisi ollut projektiluonteinen ja hän olisi saanut projektista hyvän korvauksen, mutta projekti oli hänen mielestään "tylsä", eikä siitä syystä ottanut työtä vastaan. Sanoin siinä tilanteessa kyllä suoraan, että hyvin paljon tässä joutuu tekemään myös sitä tylsää työtä elintasonsa eteen.