23-vuotias ei ole milloinkaan ollut töissä

Kummallista kyllä. Ymmärrän, ettei töitä ole tarjolla kuten 15v sitten, mutta itse olen aloittanut työnteon 14v lastenleirien ohjaajana ja siitä sitten joka kesä jotain mansikkapellosta huvipuiston työntekijäksi jne. Nyt olen yliopiston käynyt, mutta senkin ajan työskennellyt enkä tarvinnut opintolainaa. Outo ajatus kyllä olla tekemättä mitään jos on kykyä. Ap:n kohdalla olisin myös kummastellut ja varmaan töksäyttänyt että no miksi ihmeessä et ole töissä.

Jos mielenterveys tai terveys prakaa se on eri juttu.

Eiköhän tuossa tapauksessa ole kyse jostain päihde- tai mielenterveysongelmasta.

Ei 23 vuotias muuten voi viettää vuosiksusia tekemättä mitään ja varsinkin jos asia vaietaan perhepiirissäkin.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka on mahdollista ettei muka edes kesätöissä ole ollut? Niitä kyllä saa, jos ei ihan joka vuosi niin jossain vaiheessa kyllä. Itsekin kysyin omalta työpaikaltani pomolta saisiko sukulaispoikani tulla kesäksi töihin kun ei ollut päässyt mihinkään. Avatkaa suunne työpaikallanne ja hommatkaa nuorille töitä. Meille tuli yhden toisenkin työntekijän poika ja äitinsä antoi hänelle kaksi vaihtoehtoa, joko tulee sinne töihin tai hän lähettää hänet sukulaisten hernepellolle. Poika valitsi kiltisti tehdastyön. Älkää antako nuorten vetelehtiä, joskus nuoria joutuu vähän potkimaan persuksille, se on niiden omaksi parhaaksi.

Et taida ymmärtää, että kaikilla ei ole sellaisia suhteita, joilla kesätöitä saa?

Meidän osastolla ei esim ole otettu vuosiin kesäharjottelijoita. Muutenkin rivityöntekijöiden on vaikea saada lapsilleen töitä, kun pomojen lapset vie ne harvat paikat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka on mahdollista ettei muka edes kesätöissä ole ollut? Niitä kyllä saa, jos ei ihan joka vuosi niin jossain vaiheessa kyllä. Itsekin kysyin omalta työpaikaltani pomolta saisiko sukulaispoikani tulla kesäksi töihin kun ei ollut päässyt mihinkään. Avatkaa suunne työpaikallanne ja hommatkaa nuorille töitä. Meille tuli yhden toisenkin työntekijän poika ja äitinsä antoi hänelle kaksi vaihtoehtoa, joko tulee sinne töihin tai hän lähettää hänet sukulaisten hernepellolle. Poika valitsi kiltisti tehdastyön. Älkää antako nuorten vetelehtiä, joskus nuoria joutuu vähän potkimaan persuksille, se on niiden omaksi parhaaksi.

Et taida ymmärtää, että kaikilla ei ole sellaisia suhteita, joilla kesätöitä saa?

Meidän osastolla ei esim ole otettu vuosiin kesäharjottelijoita. Muutenkin rivityöntekijöiden on vaikea saada lapsilleen töitä, kun pomojen lapset vie ne harvat paikat.

Ennen pääsi duunarinkin jälkikasvu kesätöihin. Nyt pitää olla vähintään ylempi toimihenkilö.

Onko se sukulaisnainen jo mennyt töihin?

Vierailija kirjoitti:

Onko se sukulaisnainen jo mennyt töihin?

Ei ole eikä mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se sukulaisnainen jo mennyt töihin?

Ei ole eikä mene.

Millä se sitten meinaa elää?

Vierailija kirjoitti:

Kummallista kyllä. Ymmärrän, ettei töitä ole tarjolla kuten 15v sitten, mutta itse olen aloittanut työnteon 14v lastenleirien ohjaajana ja siitä sitten joka kesä jotain mansikkapellosta huvipuiston työntekijäksi jne. Nyt olen yliopiston käynyt, mutta senkin ajan työskennellyt enkä tarvinnut opintolainaa. Outo ajatus kyllä olla tekemättä mitään jos on kykyä. Ap:n kohdalla olisin myös kummastellut ja varmaan töksäyttänyt että no miksi ihmeessä et ole töissä.

Jos mielenterveys tai terveys prakaa se on eri juttu.

Hyvin moneen paikkaan on nykyään 18 v ikäraja. Mitä useampi työtä voi tehdä, sitä useampi sitä myös hakee. Kesätyöhön saattaa tulla 500 hakemusta, erotupa sieltä sitten joukosta.

Minulla on amiksessa oleva lapsi ja lukiossa oleva lapsi. Amislainen on saanut ammatillisen osaamisensa perusteella kesätöitä, mutta lukiolainen ei ole saanut mitään. Korona vei TET-jaksonkin. Pian hän ei saa mitään siksi, että ei ole mitään aiempaa työkokemusta. Itse hän on täysin syytön tilanteeseen. Hakemukset ovat molemmilla yhtä laadukkaita, sillä minä olen auttanut tekemään niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se sukulaisnainen jo mennyt töihin?

Ei ole eikä mene.

Millä se sitten meinaa elää?

Sossutuilla tietenkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisiin merkonomiammatteihin vaaditaan nykyään vähintään AMK-tradenomin paprut

Ainakin pk-seudulla Prisman tai Cittarin kassalle pääsee heittämällä merkonomin papereilla. Mutta jos ei huvita niin ei ole pakko.

Ei todellakaan ole pakko jos ei halua. Suomi on ihan vapaa maa.

Mun töissä käymättömyys on isompi ongelma

muille kun mulle itselleni.

Tiedän useita viisikymppisiä, jotka ei ole olleet päivääkään palkkatyössä. Tietäisin enemmänkin sellaisia, mutta kuolivat viinan takia jo parikymppisenä, sitkeimmät elivät melkein kolmekymppiseksi.

Mitäpä sitä töitä tekemään, paitsi sen verran että välillä vähän kattelee sijoituskäyriä ja miettii haluaako tänä vuonan tienata 20 tonnia ja ottaa sit loppuajan rennosti. Pthui!

M37

Minulla on sukulaisia, jotka eivät ole koskaan töitä tehneet, ja sama työnvälttely jatkuu lapsillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisiin merkonomiammatteihin vaaditaan nykyään vähintään AMK-tradenomin paprut

Ainakin pk-seudulla Prisman tai Cittarin kassalle pääsee heittämällä merkonomin papereilla. Mutta jos ei huvita niin ei ole pakko.

Ei todellakaan ole pakko jos ei halua. Suomi on ihan vapaa maa.

Mun töissä käymättömyys on isompi ongelma

muille kun mulle itselleni.

Me muut kustannamme sinun töissä käymättömänelämäsi. Se on se ongelma.

Minä sain ensimmäisen työpaikkani 37-vuotiaana. Olen korkeasti koulutettu, fiksu ja raitis, ihan normaali ihminen. En vaan syystä tai toisesta, yrityksistä huolimatta, ole saanut työpaikkaa aiemmin. Nykyinenkin on ns paskaduuni, mutta minulle kelpaa.

Voi kuule ei niitä töitä oo.

Kaupoilla on niin paljon omaa henkilökuntaa ettei oo järkeä palkata

Työnsaannin vaikeudessa voi olla nepsyongelmaakin. Itse sain viisikymppisenä ADHD-diagnoosin ja nyt tammikuussa olen menossa tutkituttamaan olenko myös Asperger (tosi monet on sanoneet). 

Minulta ei nuorena opiskelu sujunut, mutta kesätöitä sentään sain. Siihen aikaan kyllä sai kesätyön siihen tyyliin, että kun näki lehdessä ilmoituksen ja soitti, seuraavana päivänä oli haastattelu ja sitä seuraavana alkoi työt. Aika eri meininki kuin nykyisin. Myöhemmin töihin pääsy oli vaikeampaa, opiskelin AMK-tutkinnon eikä sekään auttanut työpaikan saamisessa. 

Tässä välissä olin 3,5 hanttihommissa. Pystyn käymään töissä, menemään sinne oikeaan aikaan ja tekemään työajalla mitä käsketään. Lopetin sitten kuitenkin kun alkoi ahdistaa se ankea työ liikaa ja halusin antaa itselleni mahdollisuuden etsiä jotain mielekkäämpää, ehkä jopa sisätyötä. No, selvisi ettei työnhaku suju minulta ollenkaan. On ihan tosi vaikea saada se hakemus tehtyä. Eikä tahdo sujua muukaan arki, siihen olen nyt hakenut apua ja aloittanut nepsyvalmennuksen. 

Omalla tyttärellä on myös tätä, että ei viitsi hakea työtä, joka ei kiinnosta. Ennen lukiota oli jossain hommassa, missä oltiin kolme viikkoa töissä ja saiko siitä tonnin? Lukion ekan vuoden jälkeen haki muutamaan paikkaan ja ei päässyt. Lukion tokan vuoden jälkeen pääsi onneksi kesätöihin, josta kuuli harrastuksen kautta, mutta johon oli kuitenkin kunnon testit ja haastattelu. Sen jälkeen kun oli saanut tuon ekan oman alan työn (opiskelee tietotekniikkaa ja tuo eka kesätyö oli data-analyysiä), niin on ollut helpompaa. 

Minulla on pari nuorta aikuista, joihin olen pitänyt yhteyttä ja molemmat ovat Aspergereita, ei tosin diagnoosia kummallakaan. Heillä on selvästi työnahaku vaikeaa, eivät ehkä oikein keksi mikä kiinnostaisi ja jotain muutakin vaikeutta siinä taitaa olla. Toisen sain yhden kerran kesätöihin kun vinkkasin yhdestä paikasta. Oli jo huhtikuu ja hän ei ollut hakenut minnekään. Kiinnostui siitä minkä vinkkasin, haki sitä ja sai sen paikan. Ja hänen vanhempansa kiittelivät vuolaasti. Tämäkin kaveri oli erittäin pätevä ja oli ollut jo kesätöissä toisessa firmassa, mikä näyttää todella hyvältä CV:ssä. Mutta ei halunnut sinne eikä oikein tiennyt minne olisi halunnut.

Toinen, jonka kanssa olen ollut yhteydessä (olen siis helikopteriäiti joka helikopteroi toistenkin lapsia), ei ole päässyt vielä ensimmäiseenkään työpaikkaan, vaikka on jo kandi. Alkuun halusi enempi opiskella, sitten tuli korona sotkemaan, sitten ei oikein tiennyt mikä kiinnostaisi jne. Näillä nepsyongelmaisilla on tässä joku juttu, mitä ei neurotyypilliset ihan tajua. Itselläni on paljon sitäkin, että keksin monta syytä miksen tule kuitenkaan valituksi tai miksen tykkää siitä työstä, mikä enimmäkseen vaikuttaa kiinnostavalta. Niin hakematta jää. Jos ihmeen kaupalla pääsen haastatteluun asti, niin siihen se tyssää, koska en ole koodaushommissa. IT-puolella ei haittaa jos on vähän outo, ne on tottunu että guruimmat on kaikki enempi tai vähempi autisteja. Mutta itse en ole sillä alalla, niin en noissa haastatteluissa pärjää, vaikken nyt aivan kauhean kömpelö olekaan. Ilmeisesti minussa on kuitenkin jotain outoutta sen verran, että minua vierastetaan. Tai sitten olen liian suorasanainen ja avoin omaksi vahingokseni, sekin kuuluu näihin nepsykuvioihin ettei osaa pitää sopivasti suutansa kiinni.

Kyse ei ole siis nepsyongelmaisten kohdalla välttämättä ollenkaan työhaluttomuudesta, vaan ihan aidoista ja vakavista ongelmista, jotka vaikeuttavat työn saamista todella paljon. Euroopassa on tutkittu, että yli 90% korkeakoulututkinnon suorittaneista aikuisista, joilla on autismin kirjon häiriö, on joko työtön tai päätynyt työhön, joka ei vastaa omaa koulutusta. Tämä on ihan todella iso ongelma.

Tunnen useampia jotka käyvät hoitoalan koulutuksen luullen sitä helpoksi istumatyö alaksi jossa vaan mitataan verenpaineita, sokereita ja jaetaan lääkkeitä kun on pakko joku ammatti saada ja sitten jäädään työttömäksi kun ei jaksa. 

Töitä löytyy aina, jos niitä on valmis tekemään. Ei tietenkään mitä vaan, mutta monilla aloilla on huutava pula.

Nykyään ihmisillä on paljon esim. mielenterveyteen liittyviä ongelmia, jotka nostavat töihin menon kynnystä. Pieni osa sitten taas ajattelee, että tietyt työt eivät sovi omalle arvolle. Esim. kaverin siskolla on peruskoulutausta ja kehtaa puhua, että paskatöihin ei mene. Pitäisi olla toimistotöitä. Itseäni inhottaa halveksuva puhe joistain töistä, kertoo paljon ihmisestä.

Siivousalalla tarvitaan jatkuvasti työvoimaa