Lue keskustelun säännöt.
23-vuotias ei ole milloinkaan ollut töissä
09.07.2020 |
Kyseessä veljeni tytär. Tutkinto sentään on, opiskeli merkonomiksi peruskoulun jälkeen.
Kun kävin hänen luona syntymäpäiväkahveilla, kysyin missä on töissä, olin aika hämmästynyt kun kertoi ettei missään. Eikö merkonomi papereilla sentään edes jotain myyjän töitä saa? Näinköhän tyttö tipahtaa kohta kokonaan elämään toimeentulotuen varassa, ei mitään työkokemusta koulun jälkeen, eikä sitä ennenkään.
Ehkä olen vanha käpy, mutta olin parikymppisenä jo tehnyt monenlaisia duuneja opiskelun ohessa. Nykyään kai sitten ei tarvitse töissäkään käydä.
Kommentit (338)
Jos olet nuori ja näytät etäisesti ihmiseltä ja sinulla ei ole työkokemusta, niin; haet kymmeneen vuokrafirmaan (tunnteuimpien lisäksi myös pienempiin) "pskoilla tunneilla" esim varastolle (jos sos pelko rajaa ravintolan ja myyntityön pois - jos sos pelkoa ei ole niin woohoo, mahdollisuuksia on vaikka kuinka), niin aivan varmasti jostakin tarjotaan mahdollisuus näyttää ja saada merkintä ansioluetteloon. Usein se on kuitenkin siitä kiinni, että ei edes haluta yrittää. Ei ole motivaatiota. Ei haluta luopua mukavasta elämästä, riskeerata ottamalla huonopalkkaista pätkäduunia. Sitähän se on, mutta kun jostakin pitäisi aloittaa jos työelämään haluaa. Kaikki ei halua. Syistä x, y tai z. Kyllä hanttihommia huonoilla soppareilla kuitenkin on, ja työnantajat tarvii ihmisiä niitä tekemään, ei ole siitä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus solvata työttömiä. Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka haluavat tehdä töitä.
Mutta on olemassa myös joukko nuoria ihmisiä, jotka eivät tahdo tehdä töitä, ja sellaiset lusmut eivät ansaitse arvostusta.
Ja kolmas ryhmä, johon itse kuulun: vakavasti mielenterveysongelmaiset, jotka eivät saa apua ongelmiinsa eivätkä pysty tekemään töitä. Kunnolliseen hoitoonkin on äärettömän vaikea päästä. Mutta joo, loisia ja ihmissaastaahan tässä vaan ollaan, jatkakaa.
En kannata ajatusta, että esim.hoiva- alalle pakotetaan porikkaa, jolla ei ole kys.työhön motivaatiota.
Mutta kuitenkin ihmettelen, että valitaan mieluummin jollain toimeentulotuella loisiminen työnteon sijaan.
Meillä on aloja, joissa on työvoimapulaa, muitakin kuin hoiva-ala, joka voi olla monellekin ihan varteenotettava vaihtoehto.
Oma tyttäreni muutti yo-kirjoitusten jälkeen Helsinkiin, jossa sai heti työtä päiväkodista, ja aikoo hakea alan koulutukseen.
Mistä ihmeestä johtui, että alle kolmekymppiset ovat niin henkisesti sairaita, etteivät kykene työhön?
Harrastuksiin kyllä riittää energiaa, mutta työnteko aiheuttaa ongelmia.
Jos otettaisiin tuet pois, mahtaisiko työt kelvata?
Omasda ikäluokassani (olen 24-v) on kyllä tavallista tuo, että nirsoillaan siinä mikä työ kelpaa, vaikka ei ole edes mitään kokemusta mistään työpaikasta.
Lisäksi monella on sellainen ajatus, että työn täytyy olla just sitä mistä nauttii, haaveillaan jostain utopistisesta unelmaduunista mutta ei osata eikä pystytä toteuttaa noita unelmia eikä mikään ns.paskaduuni kelpaa kun saman rahan saa tekemättä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä töitä löytyy minun ikäisilleni (23v) ihan hienosti, kun ei ole niin tarkka siitä mitä tekee. Itse teen rakennuspuolen töitä, täällä ainakin on pulaa motivoituneista tekijöistä. Oikeasti ei tarvi kummoinen olla, kunhan haluat oppia uutta ja tulet ajoissa töihin sekä yrität parhaasi. En ole armeijan jälkeen työttömänä ollu, mutta moni kaveri mielummin makoilee kotona kun tekee näitä ns. Paskaduuneja. Eihän nää herkkua ole, mutta onpahan ainakin työura lähtenyt jotenkin käyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä nuoret ihmiset, jotka eivät itse halua tehdä töitä ovat yhteiskunnan pohjasakkaa.
Oikeastaan pitäisi kääntää katse heidän vanhempiinsa: millainen kasvatus tuottaa ihmisiä, joiden mielestä omasta toimeentulosta ei tarvitse itse ottaa vastuuta?
Yleensä amiksesta valmistutaan 18-19-vuotiaana. Voi tietenkin olla, että AP:n sukulaisNAINEN (ei 23-v ole enää mikään tyttö) on valmistunut vasta myöhemmin.
Mutta jos on ehtinyt olemaan jo useamman vuoden työttömänä (=pitkäaikaistyötön), silloin pitää hakea ja olla valmis ottamaan vastaan mitä tahansa työtä, ei vain "oman alan". Tai vaihtoehtoisesti hakea joku toinen koulutus. Ei tuon ikäinen saa tyytyä siihen, että jää passiiviseksi. Siinä altistuu syrjäytymiselle ja huono-osaisuudelle. Edes joku työkkärin tukityöllistymispaikka, jos ei muuten onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omasda ikäluokassani (olen 24-v) on kyllä tavallista tuo, että nirsoillaan siinä mikä työ kelpaa, vaikka ei ole edes mitään kokemusta mistään työpaikasta.
Lisäksi monella on sellainen ajatus, että työn täytyy olla just sitä mistä nauttii, haaveillaan jostain utopistisesta unelmaduunista mutta ei osata eikä pystytä toteuttaa noita unelmia eikä mikään ns.paskaduuni kelpaa kun saman rahan saa tekemättä mitään.
Tuo nirsoilu on kyllä kamalaa, ja osoittaa että työn tekemistä arvostetaan ihan liian vähän. Ei ole olemassa mitään "paskatöitä".
En saanut itse kaupallisen alan töitä, vaikka alalta oli tutkinto. Mutta ei vaan luonne antanut periksi jäädä neppailemaankaan. Muutama vuosi tuli sitten tehtyä kaikenlaista. Olin kaupassa myyjänä, siivoojana, offset-painajana, varastossa, trukkikuskina, aulavaksina, järjestyksenvalvojana. Jotkut näistä osa-aikaisena ja välillä tein kahta eri hommaa samaan aikaan, koska tunteja oli vähän.
Noin 3,5 vuoden jälkeen valmistumisesta sain oman alan työn vuokrafirman kautta, palkanlaskijaksi. Vuoden jälkeen siirryin asiakasyrityksen kirjoille samaan hommaan. Sen jälkeen työnkuva ensin laajentui ja hiukan myöhemmin muuttui kokonaan toiseksi.
Olen tosi tyytyväinen, että tein myös noita kaikkia muita juttuja, koska siitä sai itseluottamusta ja uskoa itseensä, vaikka käteen ei aina hirveästi sossutukia enempää jäänytkään. Enkä olisi päässyt nykyiseen firmaan, ellen olisi tehnyt muuta, ja saanut entisiltä työnantajilta suosituksia. Pitää aloittaa sieltä, missä on duunia saatavilla.
Alkaa vituttaa nämä lusmuilevat vapaamatkustajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on varallusuutta omasta takaa sen verran että tulee omillaan toimeen, on ihan ok tehdä mitä huvittaa.
Jos elää veronmaksajien siivellä, sitä oikeutta ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Jos on varallusuutta omasta takaa sen verran että tulee omillaan toimeen, on ihan ok tehdä mitä huvittaa.
Jos elää veronmaksajien siivellä, sitä oikeutta ei ole.
Harvalla nuorella aikuisella sitä varallisuutta onkaan.
Ihmettelen sitä, että joillakin on se käsitys, että toimeentulotuella eläminen olisi ikäänkuin vaihtoehto töissä käymiselle.
Eikä tämä ole mitään kuvitelmaa, tunnen montakin tällaista ihmistä.
Ja monilla se on jatkunut seuraavalle sukupolvelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivousalalla tarvitaan jatkuvasti työvoimaa
Kyllä. Useat ystäväni toimivat siivoojina tai mäkkärissä ensimmäisinä töinään. Itse olin postissa. Kannattaa olla valmis tekemään kaikenlaisia hommia ja olemaan ahkera. Näissä töissä opiskeluaikana näki kaikenlaisia tyyppejä ja tutustui mahtaviin persooniin.
Näissä töissä myös saatetaan polkea täysin maanrakoon jo nuorena, koska nuori ei uskalla puolustautua. Terveisin koulukiusattu, joka jäi mäkkihommista eläkkeelle parikymppisenä, kun siellä jatkui sama rääkki pomon toimesta kuin koulussa aikoinaan ja sairastuin pahasti.
Miksi pitäisi mennä ns. oikeisiin töihin. Laittaa vaan itsestään vähäpukeisia kuvia nettiin, niin johan alkaa rahaa virrata
Vierailija kirjoitti:
Sukulaistytölläsi varmasti on taustalla jotain jota ei halua sinulle kertoa, eikä asia edes sinulle kuulu. Vai mitä meinasit asialle tehdä? Hankkia hänelle työpaikan? Luultavasti pelkästään kauhistella ja tuomita.
Mä oon 25v enkä ole ikinä ollut palkkatyössä. Mulla oli traumaattinen lapsuus ja olen ollut koko ikäni masentunut. Peruskoulun jälkeen menin lukioon, mutta jätin sen kesken. Virhe, myönnän. Jos voisin palata ajassa takaisin, yrittäisin saada lukion loppuun. Olen lueskellut päiväkirjaani noilta ajoilta ja aika synkkää tekstiähän se on. No, lukion keskeyttämisen jälkeen olin vain kotona, eli suoraan sanottuna vain loisin. Lopulta pääsin kuntouttavaan työtoimintaan. Halusin sinne itse, sillä kotona tunsin itseni aivan hyödyttömäksi ja tekemättömyys ahdisti. Kuntouttavassa työtoiminnassa pääsin ns. takaisin elämään kiinni. Kuntouttavan jälkeen menin amikseen. Pärjäsin koulussa todella hyvin ja työharjoittelutkin sujuivat hyvin. Valmistumisen jälkeen en ole saanut töitä vaikka kuinka olen hakenut. Tarkoituksena olisi myös opiskella lisää.
Niin ja tosiaan, kumpikaan vanhemmista ei ole ollut päivääkään työttömänä. Toisella vanhemmista ja molemmilla sisaruksilla yliopistotutkinto. Tai no, toinen opiskelee vielä. Minä olen meistä se ”epäonnistunein”. Mutta toisaalta, ei ole hirveän monta vuotta kun en edes uskonut olevani elossa nyt, eli siihen nähden olen itsestäni ylpeä. Mutta te jotka väitätte että tuilla loisiminen olisi jotenkin herkkua ja tavoiteltavaa, niin sori vaan olette väärässä. Mulla on kavereita samassa tilanteessa kuin minä ja kaikki meistä haluaisivat työpaikan jossa vielä pärjäisi hyvin. Ja kuten sanoin, itsekin olen hakenut kaikkea mahdollista työtä ihan siivoojasta lähtien.
Täällä tämän viestin kirjoittaja, terve vaan kaikille :D Huomasin eilen illalla että tämä keskustelu on taas noussut mutta kello oli jo yli yhdentoista niin en voinut enää vastata. Tulin siis nyt päivittämään tilannetta. Mun elämäntilanne on parantunut huimasti, olen saanut töitä ja koulupaikan:) Itse asiassa olen jo toisessa työpaikassa, sillä ensimmäinen oli vain kesätyö. Nykyisessä työskentelen osa-aikaisesti koulun ohella. Opiskelen ammattikorkeassa tekniikan alaa ja pärjään todella hyvin. Olen saanut hyviä numeroita ja suoritettua opintopisteitä hyvässä tahdissa. Elämä hymyilee:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaistytölläsi varmasti on taustalla jotain jota ei halua sinulle kertoa, eikä asia edes sinulle kuulu. Vai mitä meinasit asialle tehdä? Hankkia hänelle työpaikan? Luultavasti pelkästään kauhistella ja tuomita.
Mä oon 25v enkä ole ikinä ollut palkkatyössä. Mulla oli traumaattinen lapsuus ja olen ollut koko ikäni masentunut. Peruskoulun jälkeen menin lukioon, mutta jätin sen kesken. Virhe, myönnän. Jos voisin palata ajassa takaisin, yrittäisin saada lukion loppuun. Olen lueskellut päiväkirjaani noilta ajoilta ja aika synkkää tekstiähän se on. No, lukion keskeyttämisen jälkeen olin vain kotona, eli suoraan sanottuna vain loisin. Lopulta pääsin kuntouttavaan työtoimintaan. Halusin sinne itse, sillä kotona tunsin itseni aivan hyödyttömäksi ja tekemättömyys ahdisti. Kuntouttavassa työtoiminnassa pääsin ns. takaisin elämään kiinni. Kuntouttavan jälkeen menin amikseen. Pärjäsin koulussa todella hyvin ja työharjoittelutkin sujuivat hyvin. Valmistumisen jälkeen en ole saanut töitä vaikka kuinka olen hakenut. Tarkoituksena olisi myös opiskella lisää.
Niin ja tosiaan, kumpikaan vanhemmista ei ole ollut päivääkään työttömänä. Toisella vanhemmista ja molemmilla sisaruksilla yliopistotutkinto. Tai no, toinen opiskelee vielä. Minä olen meistä se ”epäonnistunein”. Mutta toisaalta, ei ole hirveän monta vuotta kun en edes uskonut olevani elossa nyt, eli siihen nähden olen itsestäni ylpeä. Mutta te jotka väitätte että tuilla loisiminen olisi jotenkin herkkua ja tavoiteltavaa, niin sori vaan olette väärässä. Mulla on kavereita samassa tilanteessa kuin minä ja kaikki meistä haluaisivat työpaikan jossa vielä pärjäisi hyvin. Ja kuten sanoin, itsekin olen hakenut kaikkea mahdollista työtä ihan siivoojasta lähtien.
Täällä tämän viestin kirjoittaja, terve vaan kaikille :D Huomasin eilen illalla että tämä keskustelu on taas noussut mutta kello oli jo yli yhdentoista niin en voinut enää vastata. Tulin siis nyt päivittämään tilannetta. Mun elämäntilanne on parantunut huimasti, olen saanut töitä ja koulupaikan:) Itse asiassa olen jo toisessa työpaikassa, sillä ensimmäinen oli vain kesätyö. Nykyisessä työskentelen osa-aikaisesti koulun ohella. Opiskelen ammattikorkeassa tekniikan alaa ja pärjään todella hyvin. Olen saanut hyviä numeroita ja suoritettua opintopisteitä hyvässä tahdissa. Elämä hymyilee:)
Olipa ihanaa lukea, että olet saanut elämäsi raiteilleen!
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se vähän haittaa, jos ei ole yhtää työkokemusta. Saa olla aikamoinen nerojos valitaan hakijoiden joukosta työpaikkaan sellainen, joka on 5 vuotta ollut tekemättä päivääkään töitä. Vuosikin jo riittää. Älkää kasvattako nuorista ne lusmuja, käskekä hakea kesätöitä eikä mitään vanhempien rahoilla makaamista.
Lisäisin myös kehottamaan sen miettimistä, mitkä ovat työllistymismahdollisuudet milläkin alalla. Oikeasti merkonomin tutkinnolla ei tee nykyisin mitään ellei ole suhteita, säkenöivä luonne tms. ihmeellistä. Oma lapseni on sellainen, ettei osaa markkinoida itseään, on vähän arka jne., mutta ahkera. Jos olisi opiskellut merkonomiksi (kuten minä aikanaan) olisi varmasti syrjäytynyt. Onneksi opiskeli kuljetusalaa, jolla töitä riittää. Valmistuu nyt ja sai töitä sillä, että harjoittelupaikan pomo soitti ja kysyi, tulisiko palkkatyöhön. Toki on omalla tavallaan tosi rankka ala, siitä täytyy tykätä. Ihan liian vähän puhutaan siitä, että pitäisi realistisesti pohtia työllistymistä ja miten sitä edistää, jos haluaa alalle, jolla on vähän töitä. Ei pidä tuudittautua siihen, että hehhee, kyllä se siitä suttaantuu, mennään vaan fiiliksellä. Se fiilis voi lopulta olla aika masentunut.
Merkonomin papereillako ei muka töitä saa?
No kyllä töitä löytyy, jos ei turhia nirsoile. Kaupan kassahommia on ainakin isommissa kaupungeissa yllin kyllin tarjolla.
On eri asia opiskella, kuin heittää ammattitutkinto hukkaan hakematta oman alansa töitä. T. Tämän ap-aloituksen kirjoittaja
P. S. Sukulaistyttö ei edelleen näe tarpeelliseksi hakea töitä