Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
23-vuotias ei ole milloinkaan ollut töissä
09.07.2020 |
Kyseessä veljeni tytär. Tutkinto sentään on, opiskeli merkonomiksi peruskoulun jälkeen.
Kun kävin hänen luona syntymäpäiväkahveilla, kysyin missä on töissä, olin aika hämmästynyt kun kertoi ettei missään. Eikö merkonomi papereilla sentään edes jotain myyjän töitä saa? Näinköhän tyttö tipahtaa kohta kokonaan elämään toimeentulotuen varassa, ei mitään työkokemusta koulun jälkeen, eikä sitä ennenkään.
Ehkä olen vanha käpy, mutta olin parikymppisenä jo tehnyt monenlaisia duuneja opiskelun ohessa. Nykyään kai sitten ei tarvitse töissäkään käydä.
Kommentit (338)
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti työttömiä kohtaan on loukkaus, että jotkut lusmut välttelee töihinmenoa.
Näitä loisia on onneksi työttömistä pieni osa ja huonostihan niille joskus käy.
Eikös se ole oikeasti työttömille vaan hyvä, että ”lusmut” ei kilpaile niistä vähistä vapaista paikoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain ekan työpaikkani 22-vuotiaana. Jos tuo kesä olisi osunut koronavuoteen, niin olisin takuulla työtön vielä 23-vuotiaanakin. Kaikkia ei vaan onnista yrityksestä huolimatta.
En minäkään ollut kun asuin tuppukylässä keskellä ei mitään ilman omaa ajoneuvoa ja julkista liikennettä. Vanhemmat ei halunneet millään tavalla auttaa muuttamaan muualle. Työttömyyskorvauksia säästämällä pääsin lopulta pois.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ollut kun asuin tuppukylässä keskellä ei mitään ilman omaa ajoneuvoa ja julkista liikennettä. Vanhemmat ei halunneet millään tavalla auttaa muuttamaan muualle. Työttömyyskorvauksia säästämällä pääsin lopulta pois.
Sama täällä. Ei meillä ollut työpaikkoja tarjolla pyörämatkan päässä ja julkista liikennettä ei ollut. Vanhemmilta en saanut mitään kannustusta mopokortin/ajokortin hankkimiseen tai hakemusten kirjoittamiseen. Eihän heidän ollut koskaan edes tarvinnut hakemuksia kirjoittaa. Koulussa työnhausta opetettiin luokattoman huonosti. 19-vuotiaana pääsin muuttamaan isompaan kaupunkiin, mutta meni vielä muutama vuosi, ennen kuin opin markkinoimaan itseäni tai kertomaan ansioistani kirjallisesti niin, että työpaikka irtosi.
Ei minäkään ollut ikinä kesätöissä koska halusin nauttia niistä. Ei kiinnostanut työnhaku. Aloitin uran vasta 23-24v paikkeilla ja pääsin töihin ilman cv:ta. AP:n sukulaislapsella parempi pohjakoulutus peruskoulun jälkeen mitä minulla ollut.
Ei mitään mieltä mennä pakkotyöhön alalle mikä ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töihin pääsy on nuorilla vaikeaa, kun pitäis olla samaan aikaan nuori ja vähintäin 10v työkokemus, sepä on sellainen yhtälö jota on vaikea täyttää. Sitkeästi kun jaksaa työpaikkoja hakea, kyllä se joskus onnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen, että oma tyttöni on aina työtä tehnyt. Pyrki nyt kolmatta kertaa yliopistoon alalle, johon on paljon hakijoita.
Koko ajan tehnyt töitä mm koulunkäyntiavustajana ja ravintolassa.
Sanoi itse, että nuo työpaikat ovat olleettodella hyödyllisiä ja opettaneet arvostamaan kaikkia ammatteja.
Minusta olisi ihan utopistinen ajatus, että tyttäreni olisi jäänyt lukion jälkeen pyörimään toimettomana.
Pojillahan tuo toimettomuuden välttely on hoidettu ihan valtion puolesta järjestettävällä asevelvollisuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Firman kesätyöntekijöitä ja harjoittelijoita haastatellessa kieltämättä pistää silmään, jos aikuisella työnhakijalla ei ole koulun pakollista TET-jaksoa enempää kokemusta työelämästä. Etusijalle kiilaavat ne, joille on rippikouluiästä saakka karttunut työkokemusta marjapellolta, hotellisiivouksesta, ruokalähettinä, lehdenjakana, hampurilaisravintolasta, lastenhoitajana, tiskarina, museovahtina, jäätelönmyyjänä ihan sama mitä ja vaikka olisi kuinka kaukana meidän alalta ja hakijan opinnoista. Työkokemus kesätöistä, koulujen lomilta, osa-aikaisesti ilta- ja viikonlopputöistä on aina isoa plussaa.
Suomessa on tuhansia ja tuhansia avoimia "työhön perehdytetään" työpaikkoja kotona asuville nuorille ihan sen työkokemuksen (ja taskurahan) hankkimiseen kun palkka ja sillä toimeen tuleminen ei ole vielä se kriteeri olla ottamatta vastaan tarjottua työtä. 23-vuotiaalla ei mitään aiempaa työkokemusta = miksi tarjolla olevat työt eivät ole kelvanneet, hakijan motivaatiotaso?
No enpä huolestuis vielä, ite nyt 30v ja tehnyt yliopiston ja ja yhden 8kk pätkän töitä... Muita töitä en ole saanut vaikka hakenut olen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä yliopiston käyneitä lusmuja on Suomi täynnä.
Ei voi kuulemma lähtee siivoustöihin tai kaupan kassalle kun on niin korkea
koulutus. Valittaavat masennusta ja popsivat mielenterveyspillereitä.
Omassa suvussani monta tapausta ja pistää ihan vihaksi.
Vierailija kirjoitti:
Näitä yliopiston käyneitä lusmuja on Suomi täynnä.
Ei voi kuulemma lähtee siivoustöihin tai kaupan kassalle kun on niin korkea
koulutus. Valittaavat masennusta ja popsivat mielenterveyspillereitä.
Omassa suvussani monta tapausta ja pistää ihan vihaksi.
Ei niihin siivoustöihin ja kassalle niin vaa mennä. Työnantajat myös saattaa syrjiä korkeakoulutettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töihin pääsee paremmin kun ei näytä yliopiston todistusta. Näin moni tekee nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä yliopiston käyneitä lusmuja on Suomi täynnä.
Ei voi kuulemma lähtee siivoustöihin tai kaupan kassalle kun on niin korkea
koulutus. Valittaavat masennusta ja popsivat mielenterveyspillereitä.
Omassa suvussani monta tapausta ja pistää ihan vihaksi.
Ei niihin siivoustöihin ja kassalle niin vaa mennä. Työnantajat myös saattaa syrjiä korkeakoulutettuja.
No 30-vuotias korkeakouluopiskelija, jolla oikeaa työkokemusta vaivaiset 8 kk, jää kyllä hännille, jos hakijana on myös 20-vuotias edellsivuoden ylioppilas, jolla työkokemusta uimahallin lippukassalta ja porrassiivouksesta sekä mainoslehtisten jakelusta vuodesta 2017 lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Töihin pääsy on nuorilla vaikeaa, kun pitäis olla samaan aikaan nuori ja vähintäin 10v työkokemus, sepä on sellainen yhtälö jota on vaikea täyttää. Sitkeästi kun jaksaa työpaikkoja hakea, kyllä se joskus onnistaa.
Nykyajan vaatimusten älyttömyys konkretisoitui eräässä ilmoituksessa, jossa haettiin koodaria, jolla on vähintään 10 vuoden kokemus ohjelmointikielestä, joka oli ollut olemassa vasta 3 vuotta.
Onhan siinä nyt jotain kummallista, jos 23 vuotiaana ei ole yhtään mitään työkokemusta.
En ole mikään ikäloppu, mutta mulla oli ollut ton ikäisenä jo 6 työnantajaa. Työt aloitin 15 vuotiaana. Voin sanoa, ettei työnsaanti ollut helppoa ja lähetin useamman hakemuksen ennen kuin onnisti. Sinnikkyyttä vaadittiin.
Monet, joilla on tuon tyyppinen kokemus työttömyydestä, eivät suoraan sanottuna ole hirveän hyviä hakemaan töitä. Monilla pikkukunnilla ei niitä töitä toki edes ole, mutta kaupungeista jo löytyy. Se vaan vaatii omaa aktiivisuutta. Ei niitä työpaikkoja mihinkään työkkärille tai duunitorille yleensä tule.
Joka tapauksessa, jostain pitää aloittaa. Merkonomin paperit ovat vähän sellaiset, ettei ne sellaisenaan kovin jännittäviin töihin riitä. Julkiselta voi hakea esim. osastosihteerinpaikkoja, mutta pääosin me ovat asiakasmyyntitöihin. Tosin, jos etsii jostain molista ammattinimikkeellä, tuskin löytyy mitään, ellei ole just joku putkiasentaja tai raksa koulutukseltaan.
Sanoisin, että kaksikymppisenä kannattaa ottaa ote mistä vaan työstä. Tein armeijan jälkeen mäkkärissä töitä, kunnes totesin, etten tätä halua loppuelämältä ja opiskelin IT:tä. Nyt koodaan ja johdan luovan suunnittelun- ja kehitystiimiä. Kaikesta työstä on hyötyä. Elämä on polku, eikä sellainen, että istutaan ja odotetaan papereiden kanssa unelmaduunia ja sitten vain hypätään siihen 🤷🏻♂️ nuo "3vuotta vanhaan frameworkiin 10 vuotta kokemusta" on ihan meemityöpaikkoja, joilla turhaan pelotellaan uusia alalle tulijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä yliopiston käyneitä lusmuja on Suomi täynnä.
Ei voi kuulemma lähtee siivoustöihin tai kaupan kassalle kun on niin korkea
koulutus. Valittaavat masennusta ja popsivat mielenterveyspillereitä.
Omassa suvussani monta tapausta ja pistää ihan vihaksi.
Ei niihin siivoustöihin ja kassalle niin vaa mennä. Työnantajat myös saattaa syrjiä korkeakoulutettuja.
No 30-vuotias korkeakouluopiskelija, jolla oikeaa työkokemusta vaivaiset 8 kk, jää kyllä hännille, jos hakijana on myös 20-vuotias edellsivuoden ylioppilas, jolla työkokemusta uimahallin lippukassalta ja porrassiivouksesta sekä mainoslehtisten jakelusta vuodesta 2017 lähtien.
Ollaan huomattu. Valitettavasti asialle on hankala tehdä mitään enään, muutakuin hakea ja toivoa... Aika moni kesätyöpaikka jäi saamatta kun joku joka jo edellisvuonna ollut pääsi yms. Se ainut 8kk työpaikka ei sekään nyt oikeastaan kovin kummoinen CV:ssä ole. Mut parempi kuin pelkkä TE-jakso. Onhan mulla toki muitakin esteitä osaan työpaikkoihin, yllättävän moneen vaaditaan auto, jota ei tietenkään ole (Helsingissä muutenkin autoton meno ainakin puheissa..)
Sitä on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka tarttuvat toimeen kuin toimeen ja sitten niitä, jotka ovat hyviä keksimään syitä ja selityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan siinä nyt jotain kummallista, jos 23 vuotiaana ei ole yhtään mitään työkokemusta.
En ole mikään ikäloppu, mutta mulla oli ollut ton ikäisenä jo 6 työnantajaa. Työt aloitin 15 vuotiaana. Voin sanoa, ettei työnsaanti ollut helppoa ja lähetin useamman hakemuksen ennen kuin onnisti. Sinnikkyyttä vaadittiin.
Miten noin monta työnantajaa, etkö kelvannut?
Alue: Aihe vapaa
Olen onnellinen, että oma tyttöni on aina työtä tehnyt. Pyrki nyt kolmatta kertaa yliopistoon alalle, johon on paljon hakijoita.
Koko ajan tehnyt töitä mm koulunkäyntiavustajana ja ravintolassa.
Sanoi itse, että nuo työpaikat ovat olleettodella hyödyllisiä ja opettaneet arvostamaan kaikkia ammatteja.
Minusta olisi ihan utopistinen ajatus, että tyttäreni olisi jäänyt lukion jälkeen pyörimään toimettomana.