Kehopositiivisuudesta on tullut ärsyttävää

Vierailija kirjoitti:

Itseäni kehopositiivisuudessa häiritsee, että sen on kaapanneet lähes kokonaan läskiaktivistit. Eli he, jotka ovat esimerkiksi tulipalossa saaneet pahoja ihovammoja, menettäneet rinnat rintasyövän takia tai on paha akne, on sysätty kokonaan liikkeen ulkopuolelle. Kaikki pyörii vain reilusti ylipainoisten ympärillä.

Ja siis ymmärrän, mitä liike ajaa, mutta olisi kiva, jos se olisi vähän moninaisempi.

Näin juuri. Itse olen ikäni ollut hoikka ja urheilullinen, mutta löytyy pepusta selluliittiä ja on eriparitissit ja näitä olen kyllä aikoinaan itkenyt ja näistä virheistä on minua pilkattukin. Minusta tämän kehopositiivisuuden tarkoitus pitäisi nimenomaa olla se, että jokainen ihminen saisi olla rauhassa sellainen, kuin on ja näin ollen itsetunto paranisi huomattavasti. Aina on näitä k*sipäitä, jotka naljailee toisten ulkoisista "virheistä" ja sellaiset ihmiset yleensä unohtaa, etteivät hekään ole virheettömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tosiaan kääntynyt negatiiviseksi.

Ei ylipainoisia pitäisi "ihailla". Terveysriski. Toki tavoite tulisi olla että jokainen olisi tyytyväinen itseensä.

Itse asiassa pieni ylipaino ei ole terveysriski. Terveimpien ihmisten BMI on nykyään 27, kun se vielä joitakin vuosikymmeniä sitten oli 23. Samanaikaisesti ihmisten terveys kokonaisuudessaan on parantunut.

Eli sikäli olisi ihan viisasta päästä eroon ysärin katukuvan ihannoinnista. Parempi pyöreämpi ja liikkuva kuin hoikka sohvaperuna.

T. Ysärinuori.

Voisitko linkata tutkimukseen, jossa todetaan, että "terveimpien ihmisten BMI on nykyään 27".

Läski ylläpitää matala-asteista tulehdusta, mikä on riski moneen sairauteen. Sitä asiaa ei mikään kehopositiivisuus muuta.

Nuorgam haukkuu dove-malleja läskeiksi. Se oli ilkeää ja tarpeetonta.

Hyvä kolumni. Olen pitkään yrittänyt miettiä, mikä minua kehopositiivisuusliikkeessä häiritsee, ja ehkä se on juuri tuo kauneuden tavoittelu. Että sinä olet kaunis sellaisena kuin olet! Selluliitti on kaunista! Läski on kaunista! Amputoitu raaja on kaunis! Anorektisen laiha on kaunis! Aknearvet ovat kauniita! Kaikki on kaunista!

No ei ole, ei kaikkien mielestä, EIKÄ TARVITSEKAAN OLLA. Kauneus on aina katsojan silmässä. Ja ennen kaikkea, kauneus on merkityksetöntä.

Vituttaa paine olla kaunis, rohkea, tyytyväinen itseensä, kantaaottava oman elämänsä jumalatar. Ihmisessä on niin paljon tärkeämpiä asioita kuin kauneus. En muutenkaan halua, että ulkonäköäni kommentoidaan tai että siihen kiinnitetään huomiota. Koko elämänsä on saanut olla ulkonäön arvostelun kohteena ja jotenkin haluaisi, että se muuttuisi vähitellen merkityksettömäksi. Haluaisin saada kehuja siitä, että olen kiva, en siitä, että olen kaunis. Se on paljon tärkeämpää.

Ymmärrän toki myös, että amputoitu tai sairas tai sairaalloisn ylipainoinen tai syövästä selviytynyt saa ehkä kehopositiivisuusliikkeestä irti jotain enemmän. Jos näin, hyvä. Itse en vain oikein osaa olla sinut tuon liikkeen kanssa, koska minulle henkilökohtaisesti se on enemmän ahdistava kuin voimaannuttava.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni kehopositiivisuudessa häiritsee, että sen on kaapanneet lähes kokonaan läskiaktivistit. Eli he, jotka ovat esimerkiksi tulipalossa saaneet pahoja ihovammoja, menettäneet rinnat rintasyövän takia tai on paha akne, on sysätty kokonaan liikkeen ulkopuolelle. Kaikki pyörii vain reilusti ylipainoisten ympärillä.

Ja siis ymmärrän, mitä liike ajaa, mutta olisi kiva, jos se olisi vähän moninaisempi.

Rintansa menettäneitä rohkaistaan laitattamaan uudet rinnat heti kun mahdollista. Ei ympäristö viestitä, että olisi ok ilman rintoja.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kolumni. Olen pitkään yrittänyt miettiä, mikä minua kehopositiivisuusliikkeessä häiritsee, ja ehkä se on juuri tuo kauneuden tavoittelu. Että sinä olet kaunis sellaisena kuin olet! Selluliitti on kaunista! Läski on kaunista! Amputoitu raaja on kaunis! Anorektisen laiha on kaunis! Aknearvet ovat kauniita! Kaikki on kaunista!

No ei ole, ei kaikkien mielestä, EIKÄ TARVITSEKAAN OLLA. Kauneus on aina katsojan silmässä. Ja ennen kaikkea, kauneus on merkityksetöntä.

Vituttaa paine olla kaunis, rohkea, tyytyväinen itseensä, kantaaottava oman elämänsä jumalatar. Ihmisessä on niin paljon tärkeämpiä asioita kuin kauneus. En muutenkaan halua, että ulkonäköäni kommentoidaan tai että siihen kiinnitetään huomiota. Koko elämänsä on saanut olla ulkonäön arvostelun kohteena ja jotenkin haluaisi, että se muuttuisi vähitellen merkityksettömäksi. Haluaisin saada kehuja siitä, että olen kiva, en siitä, että olen kaunis. Se on paljon tärkeämpää.

Ymmärrän toki myös, että amputoitu tai sairas tai sairaalloisn ylipainoinen tai syövästä selviytynyt saa ehkä kehopositiivisuusliikkeestä irti jotain enemmän. Jos näin, hyvä. Itse en vain oikein osaa olla sinut tuon liikkeen kanssa, koska minulle henkilökohtaisesti se on enemmän ahdistava kuin voimaannuttava.

Minä puolestaan haluan, että ulkonäköni noteerataan. Eikä kauneus ole merkityksetöntä. Kuulostaa, että sinulla on terve ja neutraalin näköinen ulkonäkö, jolloin on helppoa suhtautua vartaloon pitäen sitä itsestäänselvänä ja ylimielisesti toisiin, jotka eivät voi tai halua näin tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tosiaan kääntynyt negatiiviseksi.

Ei ylipainoisia pitäisi "ihailla". Terveysriski. Toki tavoite tulisi olla että jokainen olisi tyytyväinen itseensä.

Itse asiassa pieni ylipaino ei ole terveysriski. Terveimpien ihmisten BMI on nykyään 27, kun se vielä joitakin vuosikymmeniä sitten oli 23. Samanaikaisesti ihmisten terveys kokonaisuudessaan on parantunut.

Eli sikäli olisi ihan viisasta päästä eroon ysärin katukuvan ihannoinnista. Parempi pyöreämpi ja liikkuva kuin hoikka sohvaperuna.

T. Ysärinuori.

Nykyisin iso osa BMI:n mukaan ylipainoisista harrastaa kuitenkin säännöllisesti liikuntaa. Ja tosiaan ohut rasvakerros lihasten päällä ei vielä ole mikään terveysriski. 

Sen sijaan ihminen, joka näyttää olevan nälkäkuoleman partaalla ei kyllä ole millään mittarilla kovin viehättävä. 

Niin, _ohut_ rasvakerros on tervettä ja etenkin naisille tärkeää. Paksu rasvakerros on epäterveellistä ja jos rasvaprosentti on naisella yli 30, kyseessä ei ole enää ohut rasvakerros.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni kehopositiivisuudessa häiritsee, että sen on kaapanneet lähes kokonaan läskiaktivistit. Eli he, jotka ovat esimerkiksi tulipalossa saaneet pahoja ihovammoja, menettäneet rinnat rintasyövän takia tai on paha akne, on sysätty kokonaan liikkeen ulkopuolelle. Kaikki pyörii vain reilusti ylipainoisten ympärillä.

Ja siis ymmärrän, mitä liike ajaa, mutta olisi kiva, jos se olisi vähän moninaisempi.

Rintansa menettäneitä rohkaistaan laitattamaan uudet rinnat heti kun mahdollista. Ei ympäristö viestitä, että olisi ok ilman rintoja.

Rohkaistaanko tai painostetaanko myös niitä naisia, joilta on syövän vuoksi leikattu vain toinen rinta ja ovat siis yksirintaisia?

Minua ei häiritse toisten läskit tai luut, mutta se häiritsee miksi joku ihminen käyttäytyy niin, että kokee oikeudekseen arvostella ja haukkua toisen ulkonäköä? Oli aiheena sitten lihavuus, laihuus, eriparitissit, lättäpeppu, leveä peppu, lyhyt kaula, pitkä kaula, iso nenä tms. Joku toinen sinulle vieras ihminen näkee tällaisesta vaivaa ja sanoo sen vielä törkeästi ääneen tai kirjoittaa johonkin nettiin!? Miksi? Jokaisen ihmisen tulisi saada elää ja olla rauhassa ilman, että joku tulee kommentoimaan ulkonäköäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tosiaan kääntynyt negatiiviseksi.

Ei ylipainoisia pitäisi "ihailla". Terveysriski. Toki tavoite tulisi olla että jokainen olisi tyytyväinen itseensä.

Itse asiassa pieni ylipaino ei ole terveysriski. Terveimpien ihmisten BMI on nykyään 27, kun se vielä joitakin vuosikymmeniä sitten oli 23. Samanaikaisesti ihmisten terveys kokonaisuudessaan on parantunut.

Eli sikäli olisi ihan viisasta päästä eroon ysärin katukuvan ihannoinnista. Parempi pyöreämpi ja liikkuva kuin hoikka sohvaperuna.

T. Ysärinuori.

Nykyisin iso osa BMI:n mukaan ylipainoisista harrastaa kuitenkin säännöllisesti liikuntaa. Ja tosiaan ohut rasvakerros lihasten päällä ei vielä ole mikään terveysriski. 

Sen sijaan ihminen, joka näyttää olevan nälkäkuoleman partaalla ei kyllä ole millään mittarilla kovin viehättävä. 

Ihminen, jonka bmi on 23, ei ole lähelläkään nälkäkuolemaa. Normaalipainoinen on vielä silloinkin, kun bmi on 18,5.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni kehopositiivisuudessa häiritsee, että sen on kaapanneet lähes kokonaan läskiaktivistit. Eli he, jotka ovat esimerkiksi tulipalossa saaneet pahoja ihovammoja, menettäneet rinnat rintasyövän takia tai on paha akne, on sysätty kokonaan liikkeen ulkopuolelle. Kaikki pyörii vain reilusti ylipainoisten ympärillä.

Ja siis ymmärrän, mitä liike ajaa, mutta olisi kiva, jos se olisi vähän moninaisempi.

Rintansa menettäneitä rohkaistaan laitattamaan uudet rinnat heti kun mahdollista. Ei ympäristö viestitä, että olisi ok ilman rintoja.

Rohkaistaanko tai painostetaanko myös niitä naisia, joilta on syövän vuoksi leikattu vain toinen rinta ja ovat siis yksirintaisia?

Kyllä sikäli, että se verovaroilla maksetaan ja leikkaus voidaan tehdä heti kun syövästä on tarpeeksi toivuttu. En tunne henkilökohtaisesti rintansa menettänyttä, mutta sairaalahuoneessa olen ollut sellaisen huonetoverina ja hän sanoi keskustelleensa lääkärin kanssa rinnan takaisinlaitosta, kun hoidot olivat vielä kesken. Käytti tätä argumenttia "kyllä ne rinnat on niin tärkeät naiseudelle".

Julkisuuden henkilöistä tietääkseni näyttelijä Kathy Bates on sellainen, joka ei ole uusia rintoja laitattanut. Ja tietenkään kenenkään ei ole pakko niitä laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tosiaan kääntynyt negatiiviseksi.

Ei ylipainoisia pitäisi "ihailla". Terveysriski. Toki tavoite tulisi olla että jokainen olisi tyytyväinen itseensä.

Itse asiassa pieni ylipaino ei ole terveysriski. Terveimpien ihmisten BMI on nykyään 27, kun se vielä joitakin vuosikymmeniä sitten oli 23. Samanaikaisesti ihmisten terveys kokonaisuudessaan on parantunut.

Eli sikäli olisi ihan viisasta päästä eroon ysärin katukuvan ihannoinnista. Parempi pyöreämpi ja liikkuva kuin hoikka sohvaperuna.

T. Ysärinuori.

Itseasiassa ideaali painoindeksi molemmilla sukupuolilla on 22-23bmi. Voit googlettaa ideal weight, mitata sieltä oman ideaalipainosi ja lukea enemmän eri teorioista, kuinka tällaiset mittasuhteet on havaittu parhaimmiksi terveyden (ja ulkonäön) kannalta.

Olen ymmärtänyt, että kehopositiivisuus on syntynyt vastaliikkeeksi fat shaming -liikkeelle. Jos ei ole osallistunut fat shamingiin, niin ei oikein avaudu tuo kehopositiivisuuskaan.

Se kyllä ärsyttää, että adjektiivi rohkea liitetään siihen, että joku jakelee itsestään kuvia vähissä vaatteissa. Minusta rohkeaa on pelastaa henkilö palavasta talosta tai heikkoihin jäihin pudonnut. Sana on kokenut inflaation.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää sanojen väärinkäyttö. Selluliitti ja vatsamakkarat eivät ole kauniita, ylipainoinen kuntoilija ei ole urheilullinen, muotojen ja perskannikoitten paljastaminen julkisesti ei ole rohkeaa.

Tämän takia luovutin laihduttamisen suhteen. Kuntosalilla tuijotettiin ja naureskeltiin kun minä sentään yritin muuttaa elämäni suuntaa. Psykoterapiassa sentään yritän yhä käydä. 

N30 lohtusyöjä, taustalla hyväksikäyttöä ja koulukiusaamista. 164 cm ja 110 kg.

Olen 30v. nainen, pituus 160 cm ja paino 65 kg eli lievän ylipainon puolella mennään. Löytyy vatsasta vähän makkaraa, reidetkin osuu yhteen eikä peppukaan ole mikään pieni. Kuitenkin pidän itsestäni juuri tällaisena :) jos joku ajattelee, että olen ihan hirveä läskipallo, niin siinäpä. Pyöräilen ja lenkkeilen paljon. Käyn myös satunnaisesti joogassa ja uimassa. On hyvä työ, ei perussairauksia, löytyy upea aviopuoliso, on paljon ystäviä ja elämäni on onnellista juuri tällaisena ja olen hyvä juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Voiko kehopositiivisuus oikeasti toimia?

Joo kyllä alkuperänen ajatus on varmaan ollut ihan hyvä, mutta sitten tapahtui jotain. Tyrkyt omineet hyvän asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää sanojen väärinkäyttö. Selluliitti ja vatsamakkarat eivät ole kauniita, ylipainoinen kuntoilija ei ole urheilullinen, muotojen ja perskannikoitten paljastaminen julkisesti ei ole rohkeaa.

Tämän takia luovutin laihduttamisen suhteen. Kuntosalilla tuijotettiin ja naureskeltiin kun minä sentään yritin muuttaa elämäni suuntaa. Psykoterapiassa sentään yritän yhä käydä. 

N30 lohtusyöjä, taustalla hyväksikäyttöä ja koulukiusaamista. 164 cm ja 110 kg.

Kokeile toista salia tai kokeile jotain toista liikuntaharrastusta. Käy kävelyllä, tee jotain kevyitä lihaskuntoliikkeitä kotona ja venyttele, jos et jostain syystä pääse tai halua mennä salille. Itselle ei tulisi mieleenkään naureskella ylipainoiselle treenaajalle, vaan hiljaa mielessäni tsemppaan, kun toinen pitää kunnostaan huolta ja parantaa elintapojaan. Älä anna niiden sulle naureskelevien pällien masentaa sua.

Iloitse jokaisesta positiivisesta valinnasta, jonka olet tehnyt terveytesi eteen. Jos olet syönyt pelkkää epäterveellistä ruokaa koko päivän, niin joku hedelmä illallakin on jo tosi hyvä. Joskus se vähä on kaikki mihin pystyt. Repsahduksia tapahtuu jokaiselle eikä sellainen ole mikään syy lopettaa yrittämistä. Muista, että yrität tehdä niitä muutoksia itsesi takia ja koska sinulla on täysi oikeus rakastaa itseäsi. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kolumni. Olen pitkään yrittänyt miettiä, mikä minua kehopositiivisuusliikkeessä häiritsee, ja ehkä se on juuri tuo kauneuden tavoittelu. Että sinä olet kaunis sellaisena kuin olet! Selluliitti on kaunista! Läski on kaunista! Amputoitu raaja on kaunis! Anorektisen laiha on kaunis! Aknearvet ovat kauniita! Kaikki on kaunista!

No ei ole, ei kaikkien mielestä, EIKÄ TARVITSEKAAN OLLA. Kauneus on aina katsojan silmässä. Ja ennen kaikkea, kauneus on merkityksetöntä.

Vituttaa paine olla kaunis, rohkea, tyytyväinen itseensä, kantaaottava oman elämänsä jumalatar. Ihmisessä on niin paljon tärkeämpiä asioita kuin kauneus. En muutenkaan halua, että ulkonäköäni kommentoidaan tai että siihen kiinnitetään huomiota. Koko elämänsä on saanut olla ulkonäön arvostelun kohteena ja jotenkin haluaisi, että se muuttuisi vähitellen merkityksettömäksi. Haluaisin saada kehuja siitä, että olen kiva, en siitä, että olen kaunis. Se on paljon tärkeämpää.

Ymmärrän toki myös, että amputoitu tai sairas tai sairaalloisn ylipainoinen tai syövästä selviytynyt saa ehkä kehopositiivisuusliikkeestä irti jotain enemmän. Jos näin, hyvä. Itse en vain oikein osaa olla sinut tuon liikkeen kanssa, koska minulle henkilökohtaisesti se on enemmän ahdistava kuin voimaannuttava.

Minä puolestaan haluan, että ulkonäköni noteerataan. Eikä kauneus ole merkityksetöntä. Kuulostaa, että sinulla on terve ja neutraalin näköinen ulkonäkö, jolloin on helppoa suhtautua vartaloon pitäen sitä itsestäänselvänä ja ylimielisesti toisiin, jotka eivät voi tai halua näin tehdä.

Harmi, jos tuosta tuli kuva, että suhtaudun ylimielisesti toisiin. Yritin ilmaista, että ymmärrän, että joku muu saa tästä liikkeestä varmasti jotain irti. Yritin selittää, miksi en itse saa.

Kaikki pyörii aina vaan sen kauneuden ympärillä. Myös kehopositiivisuusliikkeen mielestä kaunis ihminen on onnistunut.

Olisi jotenkin tuoreempaa vaan todeta, että en ole kaikkien mielestä kaunis eikä tarvitsekaan olla, koska ihmisessä on ainakin tuhat merkityksellempää ominaisuutta ja voi olla onnellinen ja hyväksytty ihmisenä ilman, että yrittää olla jotain, mitä ei ole, oli se sitten kauneus, menestys, älykkyys tms. Kaikki ollaan erilaisia ja arvokkaita ominaisuuksistamme riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kolumni. Olen pitkään yrittänyt miettiä, mikä minua kehopositiivisuusliikkeessä häiritsee, ja ehkä se on juuri tuo kauneuden tavoittelu. Että sinä olet kaunis sellaisena kuin olet! Selluliitti on kaunista! Läski on kaunista! Amputoitu raaja on kaunis! Anorektisen laiha on kaunis! Aknearvet ovat kauniita! Kaikki on kaunista!

No ei ole, ei kaikkien mielestä, EIKÄ TARVITSEKAAN OLLA. Kauneus on aina katsojan silmässä. Ja ennen kaikkea, kauneus on merkityksetöntä.

Vituttaa paine olla kaunis, rohkea, tyytyväinen itseensä, kantaaottava oman elämänsä jumalatar. Ihmisessä on niin paljon tärkeämpiä asioita kuin kauneus. En muutenkaan halua, että ulkonäköäni kommentoidaan tai että siihen kiinnitetään huomiota. Koko elämänsä on saanut olla ulkonäön arvostelun kohteena ja jotenkin haluaisi, että se muuttuisi vähitellen merkityksettömäksi. Haluaisin saada kehuja siitä, että olen kiva, en siitä, että olen kaunis. Se on paljon tärkeämpää.

Ymmärrän toki myös, että amputoitu tai sairas tai sairaalloisn ylipainoinen tai syövästä selviytynyt saa ehkä kehopositiivisuusliikkeestä irti jotain enemmän. Jos näin, hyvä. Itse en vain oikein osaa olla sinut tuon liikkeen kanssa, koska minulle henkilökohtaisesti se on enemmän ahdistava kuin voimaannuttava.

Minä puolestaan haluan, että ulkonäköni noteerataan. Eikä kauneus ole merkityksetöntä. Kuulostaa, että sinulla on terve ja neutraalin näköinen ulkonäkö, jolloin on helppoa suhtautua vartaloon pitäen sitä itsestäänselvänä ja ylimielisesti toisiin, jotka eivät voi tai halua näin tehdä.

Harmi, jos tuosta tuli kuva, että suhtaudun ylimielisesti toisiin. Yritin ilmaista, että ymmärrän, että joku muu saa tästä liikkeestä varmasti jotain irti. Yritin selittää, miksi en itse saa.

Kaikki pyörii aina vaan sen kauneuden ympärillä. Myös kehopositiivisuusliikkeen mielestä kaunis ihminen on onnistunut.

Olisi jotenkin tuoreempaa vaan todeta, että en ole kaikkien mielestä kaunis eikä tarvitsekaan olla, koska ihmisessä on ainakin tuhat merkityksellempää ominaisuutta ja voi olla onnellinen ja hyväksytty ihmisenä ilman, että yrittää olla jotain, mitä ei ole, oli se sitten kauneus, menestys, älykkyys tms. Kaikki ollaan erilaisia ja arvokkaita ominaisuuksistamme riippumatta.

Ymmärsin mitä tarkoitit. Siinä kehopositiivisuusliikekin pyörii ulkonäön ympärillä. Esim. vatsamakkarat ovat kauniita. Miksi niiden vatsamakkaroiden ei voi vain antaa olla? Ei niiden tarvitse olla erityisen kauniita tai rumia. Ne on vaan vatsamakkaroita.

Mikähän se juttu oli, että naista ei sais sanoa kauniiksi tai se jotenkin heikentää hänen ammattitaitoaan. Hitsi kun en muista mistä luin.