Miten ja millä suurperheet elää?

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 10:26"]

Mä olen pienestä perheestä, enkä silti ole ollut missään kiskurihintaisessa vaihto-opiskelussa. Sen sijaan minä ja siskoni lähdettiin opiskelijavaihtoon yliopistossa, se kun ei maksa penniäkään ja sitä varten saa jopa stipendin, joka kattaa matkakulut ja osan elämisestä. Eläminen vieraassa maassa opiskelija-asunnossa ei tullut sen kalliimmaksi kuin Suomessakaan.

Ihmiset keksivät kummallisia "pakollisia" menoja. Ilman vaihto-oppilasvuotta pärjää mainiosti. Kun lähtee vaihtoon opiskelijana, saa usein vielä luettua vaihto-opiskeluaikana tehdyt opinnot osaksi tutkintoa, toisin kuin lukiolaisena.

[/quote]

Ja meillä taas 9-lapsisen perheen lapsista 5 on tähän mennessä ollut sekä ainakin yhden kesän kielikurssilla, että vaihdossa. Nuorimmatkin aikanaan varmaankin menevät.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 01:18"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 21:14"]

Minua ihmetyttää, että mahtaako kaikki perheen lapsista olla terveitä? Mitä jos yhdellä tai useammalla on esim. kehitysvamma, ADHD, diabetes, epilepsia tms.? Saako hän riittävästi tukea siihen?

[/quote]

Samaa olen itsekin miettinyt. Kokemuksia?

[/quote]

Omat 9 lastani ovat olleet pääsääntöisen terveitä kaikki (kahdella dysleksia, johon toki saivat tukea kotoa - ja valmistuivatkin sitten aikanaan hyvin paperein).

Vanhempainillat eivät ole tuottaneet vaikeuksia, joskin niissä pian 30 vuoden ajan rampanneena pidän itse niitä suhteellisen turhina - toisin kuin vanhempainvartteja, joissa usein on oikeaakin asiaa.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 10:26"]

Mä olen pienestä perheestä, enkä silti ole ollut missään kiskurihintaisessa vaihto-opiskelussa. Sen sijaan minä ja siskoni lähdettiin opiskelijavaihtoon yliopistossa, se kun ei maksa penniäkään ja sitä varten saa jopa stipendin, joka kattaa matkakulut ja osan elämisestä. Eläminen vieraassa maassa opiskelija-asunnossa ei tullut sen kalliimmaksi kuin Suomessakaan.

Ihmiset keksivät kummallisia "pakollisia" menoja. Ilman vaihto-oppilasvuotta pärjää mainiosti. Kun lähtee vaihtoon opiskelijana, saa usein vielä luettua vaihto-opiskeluaikana tehdyt opinnot osaksi tutkintoa, toisin kuin lukiolaisena.

[/quote]

Ja meillä taas 9-lapsisen perheen lapsista 5 on tähän mennessä ollut sekä ainakin yhden kesän kielikurssilla, että vaihdossa. Nuorimmatkin aikanaan varmaankin menevät.

[/quote]

aha

Olen yli kymmenlapsisesta perheestä. 

Meillä äiti oli 20 vuotta kotona, työllistyi heti omalle alalleen, kun nuorin täytti kolme. Isä oli keskituloisessa työssä ja elätti perheen. Lapsilisät tietenkin saatiin ja 80-luvulla lasten lkm vaikutti verotukseen, 90-luvun laman aikaan tästä etuudesta luovuttiin.

 Meillä ei koskaan ollu puutetta mistään, mutta ei me mitenkään leveästi edetty. Asuttiin isän itse rakentamassa isossa ok- talossa, jossa oli 7 makuuhuonetta. Kaikilla ei siis ollut omaa huonetta, mutta lukiolaisilla oli aina. Ja omat sängyt oli toki jokaisella. :) Ihan koko perheellä ei taidettu koskaan reissata, koska vanhimmat ei enää halunnu perheen yhteisille matkoille siinä vaiheessa, kun nuorimmat oli syntyny (itseasiassa me ei koskaan edes asuttu kaikki yhtäaikaa saman katon alla.) Reissut oli lähinnä asuntovaunureissuja ympäri Suomea ja Pohjoismaita.

Meillä vanhemma oli tosi kiinnostuneita meidän koulunkäynnistä, välillä jopa liiankin kiinnostuneita (teinien mielestä). :) Me taidettiin olla koulun ainoa perhe, joilta kuulusteltiin kotona lukuläksytkin, koealueesta nyt puhumattakaan. En muista, että yhtään vanhempainiltaa olisi jäänyt väliin. Tukea ja kannustusta kyllä riitti. Meillä onkin kaikki lapset kirjoittaneet ylioppilaiksi ja jokaisella on ammattikorkeakoulu tai yliopisto käytynä tai parhaillaan opiskelut kesken. Uskoisin, että tässä asiassa ratkaisee enemmän se, että kuinka tärkeänä vanhemmat koulutusta pitää, kuin se, kuinka monta lasta on, tai onko uskovainen tai uskonnoton.

Ruokaa oli aina riittävästi, mutta herkkuja sai vain kerran viikossa. Iso osa sisaruksista on käyny soittotunneilla tai sitten ollaan kaveriporukassa harrastettu liikuntaa (erilaisia joukkuepelejä jne). Äiti ompeli paljon itse vaatteita, ne oli ihan tyylikkäitä siihen aikaan. Ekat Lewikset sain yläasteella. :) Sillon ei kauheesti muillakaan tainnu merkkivaatteita olla. Joululahjoja me saatiin aina liikaakin, muuten ei leluja tms hirveästi saatu muilta kuin kummeilta tai mummeilta.

Kaikki kun sisarukset on terveitä ja ihan tyytyväisiä elämäänsä.

Itselläni on " vaan" neljä lasta, joten en kuulu siltä osin tähän kohderyhmään, mutta ehkä meillä joku pv on vielä pari lisää, tosin ikä puskee kohta vastaan. Mies on hyväpalkkaisessa työssä, minä keskipalkkaisessa. Uskon, että voimme muutaman lisälapsenkin elättää ihan mukavalla elintasolla.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 14:29"]

Olen yli kymmenlapsisesta perheestä. 

Meillä äiti oli 20 vuotta kotona, työllistyi heti omalle alalleen, kun nuorin täytti kolme. Isä oli keskituloisessa työssä ja elätti perheen. Lapsilisät tietenkin saatiin ja 80-luvulla lasten lkm vaikutti verotukseen, 90-luvun laman aikaan tästä etuudesta luovuttiin.

 Meillä ei koskaan ollu puutetta mistään, mutta ei me mitenkään leveästi edetty. Asuttiin isän itse rakentamassa isossa ok- talossa, jossa oli 7 makuuhuonetta. Kaikilla ei siis ollut omaa huonetta, mutta lukiolaisilla oli aina. Ja omat sängyt oli toki jokaisella. :) Ihan koko perheellä ei taidettu koskaan reissata, koska vanhimmat ei enää halunnu perheen yhteisille matkoille siinä vaiheessa, kun nuorimmat oli syntyny (itseasiassa me ei koskaan edes asuttu kaikki yhtäaikaa saman katon alla.) Reissut oli lähinnä asuntovaunureissuja ympäri Suomea ja Pohjoismaita.

Meillä vanhemma oli tosi kiinnostuneita meidän koulunkäynnistä, välillä jopa liiankin kiinnostuneita (teinien mielestä). :) Me taidettiin olla koulun ainoa perhe, joilta kuulusteltiin kotona lukuläksytkin, koealueesta nyt puhumattakaan. En muista, että yhtään vanhempainiltaa olisi jäänyt väliin. Tukea ja kannustusta kyllä riitti. Meillä onkin kaikki lapset kirjoittaneet ylioppilaiksi ja jokaisella on ammattikorkeakoulu tai yliopisto käytynä tai parhaillaan opiskelut kesken. Uskoisin, että tässä asiassa ratkaisee enemmän se, että kuinka tärkeänä vanhemmat koulutusta pitää, kuin se, kuinka monta lasta on, tai onko uskovainen tai uskonnoton.

Ruokaa oli aina riittävästi, mutta herkkuja sai vain kerran viikossa. Iso osa sisaruksista on käyny soittotunneilla tai sitten ollaan kaveriporukassa harrastettu liikuntaa (erilaisia joukkuepelejä jne). Äiti ompeli paljon itse vaatteita, ne oli ihan tyylikkäitä siihen aikaan. Ekat Lewikset sain yläasteella. :) Sillon ei kauheesti muillakaan tainnu merkkivaatteita olla. Joululahjoja me saatiin aina liikaakin, muuten ei leluja tms hirveästi saatu muilta kuin kummeilta tai mummeilta.

Kaikki kun sisarukset on terveitä ja ihan tyytyväisiä elämäänsä.

Itselläni on " vaan" neljä lasta, joten en kuulu siltä osin tähän kohderyhmään, mutta ehkä meillä joku pv on vielä pari lisää, tosin ikä puskee kohta vastaan. Mies on hyväpalkkaisessa työssä, minä keskipalkkaisessa. Uskon, että voimme muutaman lisälapsenkin elättää ihan mukavalla elintasolla.

[/quote]

Jos vielä tähän jatkan, niin mopo meillä oli (1kpl), jolla ajoi se, joka mopoiässä oli. Se ei kaikkia kiinnostanu ollenkaan ja vielä harvempaa yhtäaikaa. Ajokortin on vanhemmat kaikille kustantanu, tosin isä itse meidät opetti.

Kesätyössä on kaikki ollu joka kesä about 16-vuotiaasta lähtien. Ja asuttiin ison kaupungin kupeessa, joten mitään maanviljelystöitä ei ollut.

Kotona jokainen joutu viikottain tekemään tietyt työt, mutta kyllä me loppujenlopuksi tosi vähillä kotitöillä selvittiin.

Mulla oli onnellinen lapsuus. Tiedän kyllä, ettei kaikilla mennyt eikä mene nykyäänkään yhtä hyvin.

Pakko kommentoida. Meillä on kuusi lasta. Todellakin meillä on tiukkaa, mutta pärjätään, ikinä ei olla oltu sossun luukulla. Lasten ei tarvitse saada kaikkea, eikä päästä ulkomaille, eväät reppuun ja metsään seikkailemaa. Mielikuvitusta käytetään ruuan laitossa. Synttäreinä ja jouluina lapset saavat vaatteita ym. tarvittavaa lahjaksi. Me olemme halunneet suurperheen ja ole onnellinen lapsistani. Uskonto tai muukaan vakaamus ei liity meidän lapsi lukuumme. Tämä on meidän tapamme elää ja olen siitä ylpeä ja onnellinen suurperheen äiti.

Meillä on 2 vanhempaa ja vain 3 lasta+ mäyräkoira. Meidän perheellä menee pelkkään ruokaan minimissään 400e/kk, paljon siitä alle emme pääse vaikka kuinka käyttää mielikuvitusta.Opiskelupaikkaan siirtymiseen tarvitaan lisäksi bensaa noin 4oo eurolla kuukaudessa. Asuntolainaa maksetaan noin 700 euroa kuussa. Kuvittelisin, että se on noin 4h+ k vuokra täällä pohjoisessa. Päivähoito tietysti myös 260e/kk Lisäksi on pakolliset lämmitys jms. asumiskulut ja puhelimet koko perheelle, oisko 300e/kk.Tuosta kun summataan niin voi todeta, että meidän perheen menot on 2060 e/kk. Tällä hetkellä tulot on noin 1300e/kk + lapsilisät 350e/kk. eli 1650e/kk. En usko, että moni perhe voi paljon nuukemmin elää. Hox! Meille ei isovanhemmat maksa mitään emmekä koskaan saa rahaa mistään. Mutta tällä meillä mennään. Rahaa ei ole mihinkään ylimääräiseen, on myös jätetty menemästä juhliin koska rahaa lahjojen ostamiseen ei yksinkertaisesti ole. Ja näin pitäisi vielä pärjätä ainakin 3 vuotta.  

Meillä on 2 vanhempaa ja vain 3 lasta+ mäyräkoira. Meidän perheellä menee pelkkään ruokaan minimissään 400e/kk, paljon siitä alle emme pääse vaikka kuinka käyttää mielikuvitusta.Opiskelupaikkaan siirtymiseen tarvitaan lisäksi bensaa noin 4oo eurolla kuukaudessa. Asuntolainaa maksetaan noin 700 euroa kuussa. Kuvittelisin, että se on noin 4h+ k vuokra täällä pohjoisessa. Päivähoito tietysti myös 260e/kk Lisäksi on pakolliset lämmitys jms. asumiskulut ja puhelimet koko perheelle, oisko 300e/kk.Tuosta kun summataan niin voi todeta, että meidän perheen menot on 2060 e/kk. Tällä hetkellä tulot on noin 1300e/kk + lapsilisät 350e/kk. eli 1650e/kk. En usko, että moni perhe voi paljon nuukemmin elää. Hox! Meille ei isovanhemmat maksa mitään emmekä koskaan saa rahaa mistään. Mutta tällä meillä mennään. Rahaa ei ole mihinkään ylimääräiseen, on myös jätetty menemästä juhliin koska rahaa lahjojen ostamiseen ei yksinkertaisesti ole. Ja näin pitäisi vielä pärjätä ainakin 3 vuotta.  

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 20:09"]

Meillä on 2 vanhempaa ja vain 3 lasta+ mäyräkoira. Meidän perheellä menee pelkkään ruokaan minimissään 400e/kk, paljon siitä alle emme pääse vaikka kuinka käyttää mielikuvitusta.Opiskelupaikkaan siirtymiseen tarvitaan lisäksi bensaa noin 4oo eurolla kuukaudessa. Asuntolainaa maksetaan noin 700 euroa kuussa. Kuvittelisin, että se on noin 4h+ k vuokra täällä pohjoisessa. Päivähoito tietysti myös 260e/kk Lisäksi on pakolliset lämmitys jms. asumiskulut ja puhelimet koko perheelle, oisko 300e/kk.Tuosta kun summataan niin voi todeta, että meidän perheen menot on 2060 e/kk. Tällä hetkellä tulot on noin 1300e/kk + lapsilisät 350e/kk. eli 1650e/kk. En usko, että moni perhe voi paljon nuukemmin elää. Hox! Meille ei isovanhemmat maksa mitään emmekä koskaan saa rahaa mistään. Mutta tällä meillä mennään. Rahaa ei ole mihinkään ylimääräiseen, on myös jätetty menemästä juhliin koska rahaa lahjojen ostamiseen ei yksinkertaisesti ole. Ja näin pitäisi vielä pärjätä ainakin 3 vuotta.  

[/quote]

Lisäisin siis tähän vielä, että kuten laskutoimituksesta näkyy niin velkaannumme noin 3 vuoden ajan, mutta sellaista se elämä välillä on. Sen jälkeen meillä molemmilla on toivottavasti työt joista jää noin 3000e/vanhempi yhteensä 6000 euroa kuussa käteen. Ainakin näyttää hyvältä sen suhteen. Ja arvatkaa ostaaanko arvostaa sitä? Sitten reissataan!

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 20:09"]

Meillä on 2 vanhempaa ja vain 3 lasta+ mäyräkoira. Meidän perheellä menee pelkkään ruokaan minimissään 400e/kk, paljon siitä alle emme pääse vaikka kuinka käyttää mielikuvitusta.Opiskelupaikkaan siirtymiseen tarvitaan lisäksi bensaa noin 4oo eurolla kuukaudessa. Asuntolainaa maksetaan noin 700 euroa kuussa. Kuvittelisin, että se on noin 4h+ k vuokra täällä pohjoisessa. Päivähoito tietysti myös 260e/kk Lisäksi on pakolliset lämmitys jms. asumiskulut ja puhelimet koko perheelle, oisko 300e/kk.Tuosta kun summataan niin voi todeta, että meidän perheen menot on 2060 e/kk. Tällä hetkellä tulot on noin 1300e/kk + lapsilisät 350e/kk. eli 1650e/kk. En usko, että moni perhe voi paljon nuukemmin elää. Hox! Meille ei isovanhemmat maksa mitään emmekä koskaan saa rahaa mistään. Mutta tällä meillä mennään. Rahaa ei ole mihinkään ylimääräiseen, on myös jätetty menemästä juhliin koska rahaa lahjojen ostamiseen ei yksinkertaisesti ole. Ja näin pitäisi vielä pärjätä ainakin 3 vuotta.  

[/quote]

Lisäisin siis tähän vielä, että kuten laskutoimituksesta näkyy niin velkaannumme noin 3 vuoden ajan, mutta sellaista se elämä välillä on. Sen jälkeen meillä molemmilla on toivottavasti työt joista jää noin 3000e/vanhempi yhteensä 6000 euroa kuussa käteen. Ainakin näyttää hyvältä sen suhteen. Ja arvatkaa ostaaanko arvostaa sitä? Sitten reissataan!

Minä olen ns suurperheen äiti. Lapseni eivät ole vahinkoja vaan tekemällä tehty. Emme ole lestoja. Kaikilla lapsillani on sama isä.

Ensimmäisen lapseni synnytin 18v. Jatkoin opiskkeluni loppuun(hoitoala) ja 22v synnytin kaksoset. olin kotona kunnes  he täyttivät 3v. 29v synnytin 4 lapseni. Olin kotona kunnes lapsi täytti 2v. Jostain kuman syystä minulle iski kova vauvakuume ja sain 5 lapseni ollessani 38v ja 6 lapseni ollessani 39v. Mieheni halusi vielä lisää lapsia, joten synnytin 7 lapseni ollessani 42v(ehdin olla vuoden töissä kutosen ja seiskan välissä) 44 v synnytin kahdeksannen lapseni. Meidän lapset ovat nyt tässä. tarkoitukseni on olla kotona kunnes nuorin täyttää 3 ja sen jälkeen teen lyhennettyä työviikkoa. Mieheni on ollut koko ajan töissä ihan tavis duunari. Asume velattomassa omakotitalossa. Kaikille lapsille ei tällähetkellä ole omaa huonetta, mutta kaksi nuorinta eivät mielestäni sitä vielä tarvitse.Lasten harrastuksiin on vielä ollut varaa. Vaatteita toki kierrätämme. Ruokaa on ollut aina riittävästi

Kelan ja sossun rahoilla. Ei tässä maassa työn teko kannata, ainakaan jos on palkka olisi max 2500e. Työstä jää vähemmän käteen kuin sossun ja kelan rahoista.

Meillä on 6 lasta 2-18v ja asumme Helsingissä 5h+k kerrostaloasunnossa. Ex-mies teki freelancerina töitä, nykyinen on opiskelija (meillä ei yhteisiä lapsia). Itse olen opiskellut ja tehnyt pätkätöitä, keikkatöitä ym. Viimeisen vuoden olen ollut yrittäjä. Pienillä tuloilla on aina tultu toimeen.

Lapsilla on kännykät, isommilla jopa uusimmat mallit kun ovat nuoresta tehneet kesätöitä. Ja omat itse tienatuilla rahoilla ostetut tietokoneet on myös noilla isommilla. Autoa ei tällä hetkellä ole, sitten hankitaan kun mies on töissä. Ajokortit olen luvannut hankkia sitten kun on se auto perheellä tai isommilla varaa hankkia itse että olisi kortille jotain käyttöä. Matkusteltu ei olla kuin laivalla koko porukalla, tarkoitus olisi sitten kun on paremmat tulot. Osa lapsista on tehnyt muutaman reissun isän, mummin ja minun kanssani.

Onhan tämä välillä ollut tiukkaa, mutta sinänsä ihan normaalia kun ei ole leveämpään elämään tottunut. Kaikki saa kaiken mitä tarvitsee, usein myös sen mitä haluaa mutta odottamaan voi joutua vähän. Pienillä tuloilla eläessä oppii tulemaan paremmin toimeen sillä rahalla. Ihan hyvää elämää eletään ja meillä on tosi hyvä ja lämmin ilmapiiri. Kahdella vanhimmalla on omat huoneet. Jos joku haluaa olla itsekseen voi mennä toiseen huoneeseen, mutta harvemmin nuo pienemmät haluaa.

Ja jokainen lapsi on ollut toivottu, puolet ihan tekemällä tehtyjä ja raskautumiseen mennyt pidempi aika.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 09:59"]

Meillä on 6 lasta 2-18v ja asumme Helsingissä 5h+k kerrostaloasunnossa. Ex-mies teki freelancerina töitä, nykyinen on opiskelija (meillä ei yhteisiä lapsia). Itse olen opiskellut ja tehnyt pätkätöitä, keikkatöitä ym. Viimeisen vuoden olen ollut yrittäjä. Pienillä tuloilla on aina tultu toimeen.

Lapsilla on kännykät, isommilla jopa uusimmat mallit kun ovat nuoresta tehneet kesätöitä. Ja omat itse tienatuilla rahoilla ostetut tietokoneet on myös noilla isommilla. Autoa ei tällä hetkellä ole, sitten hankitaan kun mies on töissä. Ajokortit olen luvannut hankkia sitten kun on se auto perheellä tai isommilla varaa hankkia itse että olisi kortille jotain käyttöä. Matkusteltu ei olla kuin laivalla koko porukalla, tarkoitus olisi sitten kun on paremmat tulot. Osa lapsista on tehnyt muutaman reissun isän, mummin ja minun kanssani.

Onhan tämä välillä ollut tiukkaa, mutta sinänsä ihan normaalia kun ei ole leveämpään elämään tottunut. Kaikki saa kaiken mitä tarvitsee, usein myös sen mitä haluaa mutta odottamaan voi joutua vähän. Pienillä tuloilla eläessä oppii tulemaan paremmin toimeen sillä rahalla. Ihan hyvää elämää eletään ja meillä on tosi hyvä ja lämmin ilmapiiri. Kahdella vanhimmalla on omat huoneet. Jos joku haluaa olla itsekseen voi mennä toiseen huoneeseen, mutta harvemmin nuo pienemmät haluaa.

Ja jokainen lapsi on ollut toivottu, puolet ihan tekemällä tehtyjä ja raskautumiseen mennyt pidempi aika.

[/quote]

Kuulostaa kivalta. Saanko kysyä, paljonko teillä on kk-tulot ja paljonko asumismenot? Entä missäpäin Helsinkiä asutte?  

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 20:06"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 19:25"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 16:00"]

Tarkoitan tällä siis perheitä (vaikka vl), joilla lapsia on 6 tai yli. Joillainhan on jopa 9 tai enemmän. Siis onko niiden perheiden isät joissain tosi rahakkaissa hommissa (äidit tuskin on töissä kun ovat koko ajan raskaana ja pienten kanssa kotona - vai tekevätkö jotain rahakasta bisnestä kotoa?)? Minkä kokosia asuntoja näillä jättiperheillä on? Mahtuvatko he koskaan kaikki kerralla esim autoon, voivatko tehdä mitään koko perheen matkoja (junat, bussit, lentokoneet, hotellit yms varmaan maksavat jos perheessä vaikka 9 jäsentä?).

Kertokaa, olen miettinyt tätä tosi pitkään.

[/quote]

Minulla on 9 lasta. Ihan omilla ja miehen tuloilla eletään. Lapsilisät toki saamme, mutta jokainen joka lapsia kasvattaa tietää, että niillä ei ketään elätetä. Jossain vaiheessa menivät lyhentämättöminä lastenhoitajan palkkaan (kattoivat siitä osan). Nykyään menevät lähinnä isompien opiskelukuluihin ja kesien kielikursseihin sekä seuraavan vaihto-oppilaaksi lähtevän vaihtarivuoden kuluihin.

Asunnossa on nykyään 7 huonetta ja keittiö. Jossain vaiheessa vintillä oli useampiakin huoneita, mutta sitä mukaa kun vanhimmat lapset ovat muuttaneet omilleen olemme pikkuhiljaa yhdistelleet pienempiä huoneita isommiksi.

Omaan tilaan ja hiljaisuuteen on aina ollut mahdollisuus niillä jotka ovat sitä kulloinkin kaivanneet. Totuus kuitenkin on, että vuosikymmenet ovat opettaneet, että mieluummin kuin saada runsaasti kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa, niin mukulat ottavat mieluiten äidin lisäksi vaikkapa sinne uimahalliin myös ikäisiään ystäviä ja sisaruksia.

Kun kotona oli paljon pieniä, meillä oli pikkubussi jolla ajettiin - kaikki mahtuivat autoon.

Nykyään pärjätään tila-autolla.

Yksi jokavuotinen koko perheen ulkomaanmatka on aina tehty. Lisäksi miehen kanssa muutama kahdenkeskinen kaupunkiloma per vuosi ja lapsilla tietenkin omat kilpailumatkansa, kielikurssinsa ja vaihto-oppilasvuotensa.

Jokainen lapsista on ollut muskarissa, mutta vauvauinnissa eivät kaikki. Se on ollut kiinni siitä milloin kunnassa on järjestetty kursseja. Oda on ollut kiinnostunut mopoista ja moponsa saaneet. Jossain vaiheessa oli omalla pihalla myös hevosia. Nykyään nuorimmat käyvät läheisellä tallilla. Treenikämppä lasten bändeille on kunnostettu piharakennukseen ja siellä harjoittelee pari bändiä nykyisinkin vaikka toistaiseksi viimeinen perheen "soittajista" onkin jo aikuinen ja asuu omillaan.

Ja vastauksena siihen, että ovatko lapset olleet suunniteltuja niin todellakin ovat, jokaikinen. Joitain jouduttiin odottamaan vuosikausia ja välillä käytiin hoidoissakin. Osa nappasi saman tien sen jälkeen kun toive seuraavasta lapsesta oli ääneen ilmaistu ja "ryhdytty toimiin toiveen toteuttamiseksi".

[/quote]

OT, mutta: Mitä maksaa vuosi vaihto-oppilaana nykyään? Onko teillä siis kaikki lapset olleet/menossa vaihtoon? Onko teillä vastaavasti ollut ulkomaisia vaihto-oppilaita perheessä, saako siitä jotain korvausta?

[/quote]

Virallisesti kai puhutaan jostain 7000-9000 kustannuksista.

Suurin osa lapsista on ollut vaihdossa. Eivät kaikki- kun eivät ole itse olleet asiasta innostuneita. Väkisin en ketään vaihtoon työnnä.

Oma "seuraava vaihto-oppilaani" on lähdössä kesäkuun alussa ensin vajaaksi kolmeksi kuukaudeksi Jenkkeihin sukuloimaan ja sen jälkeen toiselle puolelle Rotaryvaihtoon. Hyvä todistus on innottanut Rotaryja stipendeihin joten "virallisia"  kuluja ei ole paljon. 

Lapsi tarvitsee vaatkulunsa, käyttörahansa, koulumaksunsa (yhteensä 1800 euroa kahdelta lukukaudelta. Koulun olisi toki voinut valita toisinkin - jopa ilmaiseen kouluun) lentoliput jne.

JOS maksaisimme itse perheille korvauksen, kyse olisi lähinnä symbolisesta summasta. Nyt emme ilmeisesti maksa sitäkään.

Kotonamme on vuosien(vuosikymmenten) varrella ollut paljon vaihto-oppilaita. Korvausta en muista koskaan saaneeni, mutta iloa heistä on ollut. 

Tosin suurin ilo on ehkä lopulta ollut virallisten vaihtojen ohi tulleista "epävaihdoista". Viimekesäinen "lapsenvahtimme" Kiinasta (äärihemmoteltu rikkaan perheen tytär joka ei tiennyt mitään lapsista saati ikinä työskennellyt missän hommassa) huvitti suuresti ja jäi ystäväksi. Vastaavia juttuja on paljon.

Yksi omien nuoruusvuosieni läheisimmistä vaihto"sisarista" oli Australiasta. Ensin se virallinen avihto-oppilasvuosi, josta meillä asui 6 kk ja sitten kolmena kesänä kävi pitkällä lomalla luonamme. 

Nyt - vuosikymmeniä myöhemmin - mailailee, että elämänsä siinä kunnossa, että ottaisi kovin mielellään jonkun "niecen tai nephewn" luokseen.

Ei tänä kesänä  - mutta ensi kesänä, sen saaneekin.

[/quote]

Minkä verran vaihto-oppilas tarvitsee käyttörahaa vuodeksi, tai per kuukausi, noin suurinpiirtein? (riippuu ehkä jonkin verran kohdemaastakin, mutta jotain haarukkaa?)

Aika osuvia vastauksia on tullut. :) Hyvätuloiset veeällät pärjäävät hyvin. Heillä on varaa isoon taloon, kaikkiin mahdollisiin arkea helpottaviin koneisiin ja pariin lapsia korvausta vastaan hoitavaan sukulaisteinityttöön. Tätä tykkäävät myös kovaan ääneen mainostaa, kuten tässäkin ketjussa on nähty. :)

Keski- ja pienituloiset veeällät sitten kitkuttelevat miten osaavat, ja häpeävät kovasti köyhyyttään. On aika tavallista, että veeällät eivät suostu hakemaan toimeentulotukea, vaikka olisivatkin siihen oikeutettuja. Ennemmin elävät puutteessa kuin antaisivat uskonveljien ja -sisarten tietää omasta kurjuudestaan. (Ja tää ilmiö on nähty paikallisessa sairaalassa satoja kertoja, joten todellakin tämä tarina on tosi.

Nuukaan elämään on useimmiten opittu jo kotona, joten monelle se on ihan normaalia. Veeällätytöt ovat kotonaan oppineet laittamaan ruokaa, ja ne huokeat ruoka-aineet ja ruokalajit ovat tuttuja. Suurperheen ruokalasku on helposti 600-800 euroa kuussa. Pottua ja makaronia, puuroa ja leipää.  Usein asutaan maalla, ja potut tulevat omasta pellosta tai sitten ne ostetaan naapurilta tuottajahintaan.

Asumisessa nuukaillaan asumalla maalla, mistä saa halvalla neliöitä ja ison pihan, jossa lapset saavat temmeltää. Vettä monesti säästetään, suihkupäivät on säädetty ja pytty huuhdellaan vain isomman asian jälkeen. Puuta jos saadaan jostain ilmaiseksi, sillä koetetaan pienentää lämmityslaskua. Kaikkea kierrätetään. Lapset saavat käydä terveyskeskuksessa ilmaiseksi. Eri asia sitten, ehditäänkö ja jaksetaanko sitä sairastunutta lasta kuskata lääkäriin. Tätä arkea nähneenä mua hieman hymyilyttää ketjussa esitetty kysymys, pääsevätkö suurperheen lapset muskariin...

Iso tai pieni perhe, asiat voi silti olla hyvin tai huonosti. Minulla on 10 sisarusta, olen vl ja onnellinen että olen saanut vl -perheessä kasvaa. On ollut ihanaa, että ympärillä on aina ollut sisaruksia ja on mukava mennä kotiin nyt oman perheenkin kanssa, kun siellä on elämää, jota toki on meillä omassakin kotona, vaikka meitä on minä, mieheni ja poikamme. Muita lapsia emme ole vielä saaneet, vaikka olemme toivoneetkin. Koti on aina ollut turvallinen paikka, ei ole tarvinut pelätä, että äiti ja isä eroais tai jois. On riittänyt raha aina kaikkeen tarpeelliseen ja myös välillä tarpeettomaan. Kotoa olen saanut hyvät arvot elämään, jotka kantaa läpi elämäni ja jotka opetan myös omalle pojalleni. 

Niin meinaat että joka päivä kaikki koulu-ikäiset vaan jonnekkin kirjastoon tekemään läksyt? Jep jep...

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 17:43"]

En näe tässä vielä mitään hälyttävää. Koulutyöt tehdään aina muualla kun kotona, ja tätähän varten on kirjastossa omat lukusalit.

Mitä vikaa on vanhassa kännykässä, vaatteiden kierrättämisessä ja ajokortittomuudessa?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 17:35"]

Mun tuntemani suurperheet, 2 perhettä, toisessa 8 lasta, toisessa 9 elää aikamoisessa niukkuudessa. Lapset saavat ikivanhan kännykän kun menee kouluun, puhelinrahaa 5 euroa kuussa, ei juurikaan viikkorahaa, vanhempien lasten vanhat vaatteet, housujen paikkoihin laitetaan paikkoja toistensa päälle.

Lisäksi tämä on kaikissa vallassa, että vanhempi lapsi on vastuussa nuoremmasta, ei tarvi mitään ylimääräisiä lastenvahteja hommata, kun vanhemmat laitetaan töihin. Eka tai korkeintaa 2 vanhinta voi saada ajokortin, koska joutuu heti kuljetusrumbaan, mutta siihen ne ajot jää, kun ei ole varaa bensaan.

Kummatkin äidit ovat äärimmäisen ylpeitä lapsistaan, vaikka koulu ei ainakaan toisella perheellä mene kenelläkään hyvin. Vanhin lapsi sanoi ettei kotona ole ikinä rauhaa lukea, ei edes koulukirjoja voi ottaa kotiin, kun joku nuoremmista lapsista varastaa kirjat laukusta ja käyttää värityskirjanaan.

Ja äitien mielestä lapsilta ei puutu mitään ja kaikki on hyvin. Yksikään lapsista, jotka jo ajattelevat tätä omilla aivoilla eivät allekirjoita samaa.

Olin yksissä rippijuhlissa viime kesänä ja sankarilta kun kysyttiin tulevaisuuden suunnitelmat, ilmoitti että hän ei mene ikinä naimisiin eikä halua yhtään lasta ja muuttaa heti kun pääsee koulusta opiskelemaan kauas pois.

Mutta tätähän tämän tytön äiti ei näe, näkee vaan ilmaisen lapsenvahdin ja kotihengettären.

Jos voisin, adoptoisin ainakin tämän 15-vuotiaan ennen kuin menee ihan pilalle.

Kummankin

[/quote]

[/quote]

60 jatkaa... Eikä meillä ole koskaan lasten tarvinnut olla lastenvahteina toisilleen muuta kuin hetken aikaa katsoa pienimmän perään, jos äiti on vaikka käynyt ulkona tai poikennut äkkiä kaupassa, koska vanhempani ovat aina sanoneet, että haluavat, että lapset saavat olla lapsia ja aikuiset hoitavat aikuisten asiat. Itse olen kyllä vapaaehtoisesti sitten isompana hoitanut sisaruksiani ja ehdottanut vanhemmilleni kahdenkeskistä lomaa, jotta pääsisivät arjesta irtaantumaan. Ruokaa olen laittanut kotona niin paljon kuin olen kerinnyt, koska olen aina tykännyt siitä valtavasti. Samoin siivoamisen kanssa. 

Suviseurareissu on ollut vuoden kohokohta. Olemme käyneet paljon yhdessä kylpylöissä ja kesällä vesipuistossa, huvipuistossa tms, mutta emme koko perheellä, koska isossa perheessä kun on monia ihmisiä - kaikki eivät tykkää samoista jutuista, kuin toiset, niin kuin ei pienemmässäkään perheessä. Me ihmiset olemme niin erilaisia. 

Ei se niitä lapsia toisten vapaus ja valinnanvara ahdista, ei ainakaan pohjoisen lestadiolaisperheissä, kun pienestä asti taotaan päähän että 'helppo elämä' on syntiä ja vie turmioon. Ja jos joku aina luopuukin uskomasta niin eksponentiaalinen syntyvyys tasoittaa sen 'hävikin'. Mutta joo, kyllä ei kaukaa tarvitse lestadiolaista kurjuutta  hakea. Täällä se näkyy kaupassa ja kylillä. Riutuneet äidit jotka kuolevat ennen aikojaan ja niiden riutuneet lapset. Äijät sen kun porskuttaa. On se semmoinen hyväveli-kerho, että.

Mutta kukin taaplaa tyylillään.