Lue keskustelun säännöt.
Miksi matkustellutta pidetään jotenkin viisaampana ja parempana
01.05.2013 |
Ok, ensin: En ole ikinä käynyt Suomen rajojen ulkopuolella, paitti joo, olen ollut Ruotsin risteilyllä, en käynyt edes satamassa. Syitä kai monia, ensiksi se, että olen kasvanut lastenkodeissa ilman tervettä perhetaustaa, saanut sitten aika nuorena lapsia ja viime vuosina rahat on paljolti menneet kodin remontointiin ja elämään yleensä. Niin ja ikää on 27 vuotta.
Olen nyt joutunut useamman kerran tilanteeseen, jossa nimenomaan tämän matkustelemattomuusfaktan selvitessä minusta on alettu kovaan ääneen hämmästellä, että Mitä? Sä et ole matkustanut missään? Ethän sä sitten tiedä mitään, ethän sä ole kokenut mitään, miten sä voit tietää elämästä YHTÄÄN MITÄÄN, kun et ole missään koskaan käynyt?
Huoh. Kyllä mä mielestäni elämästä jotain tiedän. Ja tiedän, etteivät kaikki ajattele edes noin, kunhan nyt kärjistin tehdäkseni ärtymykseni oikein selväksi. Siis onhan se varmaan mieltä ylentävää nähdä oikeasti Lontoo, Pariisi, New York jne jne, mutta niitä voi ihmetellä ja ihailla myös omasta kotisohvalta, jos on tiedonhaluinen ja omaa mielikuvitusta.
Vai onko se sitten todella niin, että kun on käynyt niissä oikeasti, on vähän parempi ihminen? Tuskin.
No, tulipa rutistua, mutta on vaan alkanut ärsyttää se ylenkatse, jonka saa, jos ei ole kiertänyt maailmaa "kun oli nuori ja sellaista KUULUI tehdä" No mä en tehnyt, enkä vielä tee vähään aikaan, mutta ei multa mitään aivan olennaista silti puutu, vei mahdanko erehtyä?
Kommentit (88)
Itse olen vielä suhteellisen nuori, mutta matkustellut aika paljon. En osaa sanoa, millainen maailmankuvani olisi ilman niitä matkoja, mutta joiltain matkoilta olen oppinut selkeästi enemmän kuin tosilta, varsinkin viimeisimmältä reissultani Afrikassa. Luulin tietäväni, mihin olin menossa, mutta itse kokemus oli vielä paljon enemmän.
On tietysti typerää väittää, että vain matkailu avartaisi. Kyllä Suomessakin voi kokea yhtä avartavia kokemuksia, tietysti ehkä hiukan erilaisia. Omasta mielestäni kaikenlaiset elämänkokemukset ovat yhtä arvokkaita ja loppujen lopuksi ihmiset kokevat samanlaiset tapahtumatkin eri tavoilla ja oppivat niistä erilaisia asioita. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen kyllä tavannut myös ihmisiä, joiden kapealle maailmankuvalle matkustelu voisi tehdä hyvää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki, jotka eivät ole matkustelleet, kärsisivät kapeasta maailmankuvasta tai että kaikki Aurinkorannikolla käyneet olisivat Suomessa pysytelleitä avarakatseisempia. Avarakatseisuuskin on enemmän kiinni omasta asenteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei matkustelleet oo parempia. Mutta se, että et ole ollut missään koskaan, herättää kummastusta. Käypä kerran jossain niin ihmettely tyssää siihen.:)
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 22:41"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 22:25"]
Hyvä ap, olet ihan oikeassa!
Terveisin eräs joka kylläkin rakastaa matkustelua, mutta ei tajua sitä ajatteua, jonka mukaan matkailu aina avartaa ja mikään muu sit ei niinkään. Sukua sille ajattelulle, että "ihmiset joilla ei ole lapsia, eivät ymmärrä elämästä ja rakkaudesta mitään".
[/quote]
Sukua sinänsä tämäkin ilmiö on tuolle lapsiasialle, että ihmiset joilla ei ole lapsia ja niitä halua, eivät todellakaan tiedä kaikkinielevästä äidinrakkaudesta tai toisaalta pikkulapsiperhe-elämän väsyttävyydestä yhtään mitään. Samalla lailla matkustamaton ihminen ei tiedä, mistä on jäänyt paitsi. Muiden kulttuurien kohtaamisesta, erilaisuuden muuttumisesta tavanomaisuudeksi niin että yhtäkkiä sinä oletkin se erilainen, kaiken tutun ja turvallisen kyseenalaistamisesta. Elämä onkin jotain muuta kuin ne omat suppeat pikku reviirit.
Mun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku valitsee matkustamattomuuden. Itselleni ja lapsuudenperheelleni se on ollut elämäntapa. Niin kauan kuin sain matkustaa vanhempien rahoilla ehdin nähdä parisenkymmentä maata. Joissain käytiin monta kertaa, tietyt paikat olivat vakkareita. Nyt oman perheen kanssa sama meno jatkuu ja omat lapset ovat tottunet reissaamiseen. Mielestäni jo pieni lapsi nauttii maisenmanvaihdoksesta ja kasvaa erilaisuuden ymmärtämiseen.
[/quote]
Niin, olemme selvästi eri linjoilla. Minulla siis on lapsia ja olen tosiaan matkustellut paljon. Itse asiassa olen lähes matkustusfriikki. Mutta. Pidän lapsellisena sitä, että omat kokemukset nostetaan muiden ihmisten kokemusten yläpuolelle. Ja että kuvitellaan että ollaan jotenkin muita avartuneempia ihmisiä siksi että a.on tullut matkusteltua, b.on tullut lisäännyttyä c.what ever. Jotkut avartuvat matkailun vaikutuksesta, jotkut eivät pätkän vertaa. Jotkut avartuvat ihan kotiseudullaan erilaisten elämänkokemusten myötä, jotkut eivät. Voi olla että ne ovat loppujen lopuksi ihan samat ihmiset jotka todella jotenkin "kehittyvät ihmisinä" jossain Laosissa tai sitten Kemiläisen leikkipuiston hiekkalaatikolla. Eikä se matkustamattomuus aina niin oma valintakaan ole.
Kyllä matkailu keskimäärin avartaa. Siinä missä lasten saaminenkin keskimäärin opettaa uusia puolia rakastamisesta ja elämisestä muiden kanssa. Joukossa on aina poikkeuksia, niin kuin tuo jonkun kuvaama äiti, joka syö matkoilla omia eväitä ja suhtautuu ennakkoluuloisesti paikallisiin.
Minulle ensimmäinen ulkomaanmatka oli yo-kirjoitusten jälkeinen risteily Ruotsiin kaverin kanssa. Poikaystävän kanssa lähdimme kiertämään Eurooppaa moottoripyörällä kesälomalla ja kymmenen kesää siitä eteenpäin. Perheen kanssa jatkoimme matkailua autolla. Olemme asuneet ulkomailla ja matkustaneet toisilla mantereilla. Muistan aina, millaista oli nähdä ensimmäisen kerran Lapin tunturit ja myöhemmin samana kesänä Alpit - laaksossa oli rajuilma ja näkymä oli mahtava. Myöhemmin samalla tavalla,sanoisko munaskuita myöten ovat sykähdyttäneet esimerkiksi Sahara, Manhattanin pilvenpiirtäjät ja sillat, Grand Canyon auringon noustessa, ruosteisten kalastajaveneiden parvi etelä-Kiinan merellä tai Adrianmeren aamusumussa, kun vettä ja ilmaa ei erota vaan kaikki näkyy vain kelluvan jossakin, tai Niagaran putous vaihtuvine sateenkaarineen. Yhtä lailla kotimaassa sykähdyttää vaikka Punkaharju tai näkymä omalta mökkiterassilta. Kuvat näyttävät komeilta ja kirjoista ja telkkariohjelmista voi aina hankkia tietoa kohteista, mutta tunne kun on siinä keskellä itse, se vaan on niin hieno, että hetken sitä tuntee tosiaan olevansa vähän parempi ihminen, tai sanoisko pikemminkin että toisenlainen. Samalla lailla sitä ei koskaan unohda, kun on katsonut esikoistaan ensi kertaa silmiin.
Nykyään on niin muotia, että kaikki ovat käyneet "Thaikuissa". Jotenkin säälittävää kerskailla moisilla massaturismikokemuksilla... "No, mutta me käytiin sieltä myös Kambodzassa..." Hoh hoijaa - kas kun ette ole käyneet Pohjois-Koreassa. Se nyt varmaankin olisi eksoottista!
Siis itse olen matkustellut lähinnä Euroopassa ja NL:ssa/Venäjällä, Pietarissa, Jaltalla ja Novgorodissa sekä Petroskoissa, Vienan Kemissä, Kitzin saarella, Solovetskissa ja Laatokka on kierretty monta kertaa. Kyllähän matkailu avartaa, mutta ei ole mitenkään välttämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin APn alkuperäiseen: mäkään en ollut ruotsia ja viroa pidemmälle. Kummassakin maassa enemmän kuin pelkkä risteily, mutta...
Jos matkailu avartaa, kyllä osaa kavereistani pitää ravistella, että kuinka huonosti ovatkaan matkustaneet. Mä nimittäin tiedän niin paljon enemmän heidän kohdemaistaan ja mitä siellä on, kaupungeista yms sydeemeistä. Ihan vaan sillä, että mä etsin tietoa ja olen kiinnostunut matkailuohjelmista.
Täysin paskapuhetta, että VAIN matkailu avartais.
Matkailu antaa uusia kokemuksia aivan kuten lasten kasvattaminenkin. Toisia matkailu avartaa, toisia ei. Toisia lasten saanti kasvattaa, toisia ei. Ja elämä voi olla avaraa ilman matkailuakin. Ja kasvaa voi ilman lapsiakin.
Itselläni ei ole lapsia, mutta matkailusta nautin. En käy perinteisissä rantalomakohteissa, vaan pyrin pääsemään mahdollisimman omatoimisesti mahdollisimman lähelle paikallisten arkea. Imen uusia kokemuksia ja nautin kulttuurien kohtaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai matkustaminen tuo upeita kokemuksia, aivan kuten vanhemmuuskin. Tässä ei kuitenkaan kysytty sitä. Kysyttiin, tekeekö se jotenkin viisaammaksi ja paremmaksi (=avartuneemmaksi?) Minä vastaisin että ei. Minulle avartuneisuus merkitsee sitä, että osaa arvostaa myös muiden näkemyksiä ja erilaisuutta. Paljon matkaillessa on paljon niitä, jotka eivät osaa arvostaa sitä jonka elämänkokemus on karttunut Suomessa. Vanhemmuuden kokeneissakin on paljon erittäin ahdasmielisiä ja epäkypsiä ihmisiä. (Olisi helppoa sanoa rumemminkin). Avartuminen ei minusta niinkään riipu siitä, mitä on kokenut, vaan siitä miten kokemaansa käsittelee, empaattisuudesta ja avoimuudesta.
suoraa puhetta: kyllä pidän itseäni parempana kun olen nähnyt maailmaa, se on opettanut kuinka paskaa kansaa suomessa asuu xD epäystävällisiä sisäänkääntyneitä ihmisiä joilla on huonot sosiaaliset taidot mutta juuri tällaisten ihmisten kuuluukin pysyä suomen rajojen sisällä jos täällä niin hyvin viihtyvät :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 00:22"]
Tottakai matkustaminen tuo upeita kokemuksia, aivan kuten vanhemmuuskin. Tässä ei kuitenkaan kysytty sitä. Kysyttiin, tekeekö se jotenkin viisaammaksi ja paremmaksi (=avartuneemmaksi?) Minä vastaisin että ei. Minulle avartuneisuus merkitsee sitä, että osaa arvostaa myös muiden näkemyksiä ja erilaisuutta. Paljon matkaillessa on paljon niitä, jotka eivät osaa arvostaa sitä jonka elämänkokemus on karttunut Suomessa. Vanhemmuuden kokeneissakin on paljon erittäin ahdasmielisiä ja epäkypsiä ihmisiä. (Olisi helppoa sanoa rumemminkin). Avartuminen ei minusta niinkään riipu siitä, mitä on kokenut, vaan siitä miten kokemaansa käsittelee, empaattisuudesta ja avoimuudesta.
[/quote]
Aha, siis rinnasteinen toiseen palstan lempiaiheiseen: koulutus ei lisää sydämen sivistystä, kuten kouluja käymättömät mielellään jaksavat painottaa. Kun taas sydämen sivistystä jostain syystä tuntuu kertyvän juuri kouluja käymättömille, ainakin heidän omasta mielestään.
Ehkä vastaus tähän löytyy suomalaisuudesta. Suomalainen on pääasiassa epäempaattinen ja umpimielinen. Se jyrää yli kokemuksen ja koulutuksen.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 00:35"]
suoraa puhetta: kyllä pidän itseäni parempana kun olen nähnyt maailmaa, se on opettanut kuinka paskaa kansaa suomessa asuu xD epäystävällisiä sisäänkääntyneitä ihmisiä joilla on huonot sosiaaliset taidot mutta juuri tällaisten ihmisten kuuluukin pysyä suomen rajojen sisällä jos täällä niin hyvin viihtyvät :)
[/quote]
Ihmisiä, joista sinä viestisi perusteella olet täydellinen esimerkki.
Itselleni matkustelu eri kulttuureissa on opettanut sen, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hämmästyttävän samanlaisia joka paikassa ja arki on arkea kaikkialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitin "matkailu avartaa" -lauseellani lähinnä sitä, että siellä vieraassa maassa aistitaan erilaisia asioita kuin Suomessa ollessa: nähdään, maistellaan, haistellaan, tunnetaan (esim. lämpö on erilainen kuin Suomessa).
Matkoilla olen myös tutustunut paikallisiin asukkaisiin ja sitä kautta päässyt enemmän sisään heidän maailmaansa.
Eikä mikään valokuva pysty tuomaan sitä tunnetta kun esim. seisoo Karlovy Varin vieressä katselee alas kauniiseen kaupunkiin tai näkee upean kirkon Italiassa (jolloin tulee kyyneleet silmiin). On eri asia lukea näistä, esim. ennen matkaa kuin se, että on paikan päällä.
Kaikki eivät tietenkään koe/ajattele asioista samalla tavoin. Ja on myös niitä, joille ulkomaanmatka merkitsee viikon kestävää ryyppy-/auringonottomatkaa.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 21:53"]
Olen itse jo hieman vanhempi ja minun ensimmäinen oikea ulkomaanmatka oli 1980-luvulla ennen ylioppilaaksi pääsyä.
Itselleni matka oli sellainen wau-elämys, että sen jälkeen iski kunnon matkakuume ja olenkin kierrellyt erinäisiä maita sen jälkeen. Näin on käynyt monelle muullekin, esim. muutamalle tuntemalleni mieshenkilölle, jotka aikoinaan eivät ensin millään olisi halunneet lähteä yhtikäs minnekään matkalle.
On hieman hankala selittää miksi on ihanaa matkustella. Se täytyy itse kokea! Ensimmäinen matkani suuntautui Kreikkaan ja siellä se lämpö, meri, ruoka, kulttuuri, ihmiset, maisemat, historia ym. tekivät vain niin ison vaikutuksen. Siellä pääsee ihan eri lailla irti arjesta. Jöröistä suomalaisistakin tulee yleensä iloisia ja hymyileväisiä. :)
En silti sanoisi, että kaikkien tarvitsee matkustella, enkä arvostele ihmisiä sen mukaan, ovatko he matkustelleet vai eivät.
Omalta osaltani voin kuitenkin suositella matkustamista johonkin toiseen maahan. Matkailu avartaa! :)
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 01:13"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 00:22"]
Tottakai matkustaminen tuo upeita kokemuksia, aivan kuten vanhemmuuskin. Tässä ei kuitenkaan kysytty sitä. Kysyttiin, tekeekö se jotenkin viisaammaksi ja paremmaksi (=avartuneemmaksi?) Minä vastaisin että ei. Minulle avartuneisuus merkitsee sitä, että osaa arvostaa myös muiden näkemyksiä ja erilaisuutta. Paljon matkaillessa on paljon niitä, jotka eivät osaa arvostaa sitä jonka elämänkokemus on karttunut Suomessa. Vanhemmuuden kokeneissakin on paljon erittäin ahdasmielisiä ja epäkypsiä ihmisiä. (Olisi helppoa sanoa rumemminkin). Avartuminen ei minusta niinkään riipu siitä, mitä on kokenut, vaan siitä miten kokemaansa käsittelee, empaattisuudesta ja avoimuudesta.
[/quote]
Aha, siis rinnasteinen toiseen palstan lempiaiheiseen: koulutus ei lisää sydämen sivistystä, kuten kouluja käymättömät mielellään jaksavat painottaa. Kun taas sydämen sivistystä jostain syystä tuntuu kertyvän juuri kouluja käymättömille, ainakin heidän omasta mielestään.
Ehkä vastaus tähän löytyy suomalaisuudesta. Suomalainen on pääasiassa epäempaattinen ja umpimielinen. Se jyrää yli kokemuksen ja koulutuksen.
[/quote]
Mutta tuohan on totta - sydämen sivistystä joko on tai ei, sitä ei missään koulussa tai opistossa opi. Ei edes yliopistossa:D Kyllä mun kokemuspohjalla (50+, opistokoulutettu, keskituloinen pikkujohtaja) huomaa että monen kohdalla huippuun opiskelu jyrää empaattisuuden ja sympaattisuuden pätemisen alle...
No joo, tuoho ap:n pointtiin - ei tee matkailu sivistyneemmäksi eikä ole välttämätöntä. Kaiken saman tiedon löytää netistä ja kirjoista (joiden lukemista suosittelen edelleen kaikille). Mutta on eri asia sanoa lapselle että maailmassa on kodittomia lapsia joita meidän täytyy tukea tai nähdä se lapsi Intiassa nuolemassa samaa luuta koiran kanssa...
Näin kärjistetysti. Itse luotan kasvatuksessa esimerkin voimaan ja matkailu antaa kyllä lapsille tosi paljon. Erilaiset kulttuurit, maat, tavat ja ihmiset tulee mukavalla tavalla tutuiksi paikan päällä. Silti en ikinä arvostelisi ketään varallisuuteen tai vakaumukseen katsomatta jos syystä tai toisesta ei tee samoja asioita kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28, sinähän puhut tässä tiedosta, mutta moni matkalainen tässäkin ketjussa puhuu elämyksistä ja kokemuksista. Niitä ei saa pelkästään lukemalla.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 21:40"]
Ok, ensin: En ole ikinä käynyt Suomen rajojen ulkopuolella, paitti joo, olen ollut Ruotsin risteilyllä, en käynyt edes satamassa. Syitä kai monia, ensiksi se, että olen kasvanut lastenkodeissa ilman tervettä perhetaustaa, saanut sitten aika nuorena lapsia ja viime vuosina rahat on paljolti menneet kodin remontointiin ja elämään yleensä. Niin ja ikää on 27 vuotta.
Olen nyt joutunut useamman kerran tilanteeseen, jossa nimenomaan tämän matkustelemattomuusfaktan selvitessä minusta on alettu kovaan ääneen hämmästellä, että Mitä? Sä et ole matkustanut missään? Ethän sä sitten tiedä mitään, ethän sä ole kokenut mitään, miten sä voit tietää elämästä YHTÄÄN MITÄÄN, kun et ole missään koskaan käynyt?
Huoh. Kyllä mä mielestäni elämästä jotain tiedän. Ja tiedän, etteivät kaikki ajattele edes noin, kunhan nyt kärjistin tehdäkseni ärtymykseni oikein selväksi. Siis onhan se varmaan mieltä ylentävää nähdä oikeasti Lontoo, Pariisi, New York jne jne, mutta niitä voi ihmetellä ja ihailla myös omasta kotisohvalta, jos on tiedonhaluinen ja omaa mielikuvitusta.
Vai onko se sitten todella niin, että kun on käynyt niissä oikeasti, on vähän parempi ihminen? Tuskin.
No, tulipa rutistua, mutta on vaan alkanut ärsyttää se ylenkatse, jonka saa, jos ei ole kiertänyt maailmaa "kun oli nuori ja sellaista KUULUI tehdä" No mä en tehnyt, enkä vielä tee vähään aikaan, mutta ei multa mitään aivan olennaista silti puutu, vei mahdanko erehtyä?
[/quote]
Missäs muissa asioissa sä ap. pidät umpimielisyyttä ja kokemattomuutta parempana?
Oletko oikeasti sitä mieltä, että ihminen joka syö pelkkää läskissoossia elämänsä, ja kieltäytyy kokeilemasta muita, eksoottisempiakin ruokia, on ihan yhtä sivistynyt ja mieleltään avartunut? Että onhan hän nyt herran jestas oppinut kaiken ruoista, kun on katsonut silloin tällöin kokkiohjelmia?
Entä ihminen joka ei lue kirjoja? ONhan hän nähnyt kansia, ehkä jopa lukenut joskus takakansitekstin. Mihinkään ei tuokaan vaikuta, eikös niin?
Ei kukaan sua pakota matkustelemaan. Mutta on aika turha ihmetellä, jos se ihmisten mielestä tarkoittaa juuri sitä: et ole kokenut sitä, kuinka matkustelu avartaa ihmisen maailmaa, näkökulmia, kokemusmaailmaa. Olet tuota kokemusmaailmaa köyhempi.
Huomioikaa nyt hyvät kommentoijat, että ap:lla on ollut ihan kunnon syitä siihen, miksi ei ole matkustellut. "Avartavia" kokemuksia saattaa olla kertynyt hänen taustallaan huomattavasti enemmän, kuin keskimääräisellä mammalla.
Ja noista hienoista kaupungeista ja niiden nähtävyyksistäkin voi nauttia katselemalla matkailuohjelmaa sen sijaan että jonottaisi muiden turistien kanssa Eiffel-tornin hissiin.
Itse olen varmaan sellainen keskivertomatkailija. Käynyt monessa paikassa, mutta monta on käymättäkin (esim Amerikan manner), mutta en koe menettäväni mitään, jos en sinne eläessäni ehtisikään.
Tällä parempien ihmisten palstalla ei kyllä välttämättä kannata tällaisista avautua :-)
Missä kohtaa olen mahtanut sanoa, että umpimielisyys ja kokemattomuus olisivat parempia kuin jokin muu?
Ja olen aivan samaa mieltä monen kirjoittajan kanssa, matkailu tarjoaa taatusti upeita, lähtemättömiä ja vertaansa vailla olevia elämyksiä. Uskon sen täysin ja todella odotan, etä joskus pääsen niitä kokemaan.
Mutta, että mä olisin jotenkin vajaampi ihminen, kykenemätön ymmärtämään onnea ja onnettomuutta tai mitään tiskivettä syvällisempää, koska en ole matkustanut? I don't think so.
ap
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 10:01"]
Missä kohtaa olen mahtanut sanoa, että umpimielisyys ja kokemattomuus olisivat parempia kuin jokin muu?
Ja olen aivan samaa mieltä monen kirjoittajan kanssa, matkailu tarjoaa taatusti upeita, lähtemättömiä ja vertaansa vailla olevia elämyksiä. Uskon sen täysin ja todella odotan, etä joskus pääsen niitä kokemaan.
Mutta, että mä olisin jotenkin vajaampi ihminen, kykenemätön ymmärtämään onnea ja onnettomuutta tai mitään tiskivettä syvällisempää, koska en ole matkustanut? I don't think so.
ap
[/quote]'
No kukas sulle sitten noin on väittänytkään? Ja joo, olet sitä matkustelun kokemusmaailmaa vajaampi. Mikä siinä nyt ottaa niin tiukille myöntää?
No minusta tässä ei ole kyse muusta kuin siitä niin tavallisesta ilmiöstä, että ihmisen, joka ei ole samanlainen kuin minä, täytyy olla jotenkin viallinen. Jos joku tykkää matkustaa, hän ei ymmärrä, että joku toinen voi saada elämyksiä jostain muusta. Jos jollain on lapsia, hän ei käsitä, että lapsettomatkin ovat yhtä lailla ihmisiä. Jos on korkeasti koulutettu, näkee vähemmän koulutetut säälittävinä ressukoina. Jos asuu omakotitalossa, kerrostalossa asujat ovat rupusakkia. Jos lemmikkinä on kissa, koiranomistajat ovat jotenkin outoja. Jos juo teetä, kahvinjuojat ovat vähintään epäilyttävää sakkia.
En koe että olisin kovin fiksu sen vuoksi että minusta oli ennen näkemättömän ihanaa maata kuumalla hiekalla viime marraskuussa kun Suomessa oli satanut ainakin viimeiset puoli vuotta, se vain piti minut masennukseen ( ei varsinainen sairaus F-32, vaan tälläinen elintaso hömppä-masennus) taipuvaisen "hengissä" talven.
Olen matkustellut muutamissa läntisen pallon puoliskon maissa elämäni aikana useamman kerran. Olen niin mukavuudenhaluinen ja turhamainen, että esim tropiikkiin en edes halua, ohut tukka menee lättänäksi liiassa kosteudessa, mitään kovin eksoottista en halua kokea, vihaan erilaisia hajuja ja epämääräisiä mössö ruokia myös huonosti tehtyjä länsimaisia.
Olen siis kermaperse, joka ei sivisty jos turistipaikossa löhöän ja käristän läskiä tai ihailen arkitehtoonisesti kiinnostavaa rakennusta, josta näkee netissä paremman kuvan kuin digikamerallani, jota en osaa käyttää, otetun.
Sinänsä minusta matkailussa on parasta hetki irti arjesta, helvetisti se maksaa minun tavallani matkustaa, mutta esim. tyttäreni matkustaa toisin ja hän saa siitä ihan erilaisia elämyksiä.
Väitän kuitenkin että 99% matkailijoista ja sitä avartavana pitävistä matkustaa samoin kuin minä ja suuri osa Mallorcalla käyneistä ei edes tiedä mihin maahan saari kuuluu, jos tietää edes että kyseessä on saari.