Miksi matkustellutta pidetään jotenkin viisaampana ja parempana

Minusta taas tässä ei ole kyse muusta kuin siitä tavallisesta ilmiöstä, että ap:n mielestä häntä väheksytään ja hän on siitä kovin närkästynyt.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 20:46"]

No minusta tässä ei ole kyse muusta kuin siitä niin tavallisesta ilmiöstä, että ihmisen, joka ei ole samanlainen kuin minä, täytyy olla jotenkin viallinen. Jos joku tykkää matkustaa, hän ei ymmärrä, että joku toinen voi saada elämyksiä jostain muusta. Jos jollain on lapsia, hän ei käsitä, että lapsettomatkin ovat yhtä lailla ihmisiä. Jos on korkeasti koulutettu, näkee vähemmän koulutetut säälittävinä ressukoina. Jos asuu omakotitalossa, kerrostalossa asujat ovat rupusakkia. Jos lemmikkinä on kissa, koiranomistajat ovat jotenkin outoja. Jos juo teetä, kahvinjuojat ovat vähintään epäilyttävää sakkia.

[/quote]

Juuri näin. Tällainen ajattelu on tosi tavallista.

Mä olen tehnyt elämässäni muutaman tyypillisen Aurinkomatkojen turistireissun, enkä koe, että ne on avartanut mua mitenkään tai tehnyt musta viisaampaa tms. Toki ihan kivat lomat oli ja tuli rentouduttua.

Sen lisäksi olen matkustellut paljon Afrikassa, alueilla, joissa ei ole turisteja, ei valkoisia, kolunnut pieniä kyliä, asunut pari kuukautta slummissa, pelännyt henkeni edestä, nauranut paikallisten kanssa, ihmetellyt ja oppinut. Elänyt sitä normaalia elämää sielä, normaalissa talossa hotellin sijaan, tehnyt niitä normaaleja naisten töitä jne. Ja kyllä koen, että se on muuttanut minua ihmisenä, laajentanut mun ymmärrystä, ja saanut näkemään oman elämänikin täällä Suomessa ihan eri tavalla.

Mä koen, että yhdellä esim. Afrikan tai muun vastaavan paikan aidolla reissulla (ei turistikohteissa pakettimatkalla vaan oikeesti elämällä sitä paikallisten elämää) mä viisatuin ja mun elämäni muuttu huomattavasti enemmän kun se olis ikinä muuttunu, jos olisin vaikka joka vuosi tehnyt kaksi reissua Alanyan , tai muiden vastaavien kohteiden uima-altaille.

Ei välttämättä ole kaikilla näin, en tiedä kun en ole muiden elämää elänyt :) Mun eno on 72-vuotias eikä ole ikinä poistunut Pirkanmaalta, enkä mä sitä pidä yhtään tyhmempänä ihmisenä, hän ei vain ole ollut kiinnostunut matkustelusta. Toki jos puhutaan esim. niistä Afrikan reissuista, niin enoni mielipiteet ja faktatieto ei oikein vakuuta minua, jolla on omat kokemukseni, mutta tuskin se enoani haittaa ettei niistä asioista tiedä:)

[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 22:11"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 21:56"]

Jos et ole matkustellut, et tiedä elämästä tai onnellisuudesta mitään. Sori, näin se vaan on. Mutta kyllä sunkin mielesi ehtii vielä muuttua. Sitä tunnetta, kun astuu koneesta tropiikissa ja näkee vieraan kaupungin valot, ei voi ymmärtää jos ei ole itse kokenut-

[/quote]

höpö höpö, Kanariallako tai Alanyassa rilluttelemassa käynytkö vain tietää jotain onnelisuudesta ja elämästä. Tämä taisi kyllä olla vain provoyirtys, kun en voi uskoa, että joku näin tosissaan ajattelee.  Ja vieläpä matkustellut ihminen.

[/quote]

Kanaria tai Alanya ei ole tropiikkia nähneetkään :D 

Mutta nämäkin halveksitut matkakohteet sijaitsevat eri maissa. Kanaria koostuu muuten monesta saaresta, joissa nähtävää riittää - erilaista kuin Suomessa, mukana mm. merenkulun historiaa. Ja jos ei muuta, niin ainakin ilmasto on erilainen ja pääsee pois arjen pyörityksestä. Minusta sekin on jo parempi kuin risteilyt ilman, että edes poistuu laivasta tai matkat Tuuriin. 

Ihan oikeasti. Voitte opiskella Pariisista netin kautta ja katsoa dokumentteja, mutta ei teistä niin tekevistä kukaan tiedä, miltä oikeasti tuntuu olla Pariisissa ja kokea se suurkaupungin huumaava syke, nähdä kaikki ihan itse paikan päällä. Puhumattakaan muista Euroopan kaupungeista, siitä, että voi jutella erilaisten ihmisten kanssa, ostaa kaupasta ihan erilaista ruokaa, nähdä ihan erilaista arkea elettävän ympärillään. 

En ymmärrä matkailun väheksymistä ollenkaan, en edes turistikohteiden, sillä harva suomalainen oikeasti jää sinne omaan hotelliin ja Suomi-baariin loman ajaksi, todella harva! Ymmärrän, että joku ei halua matkustaa mutta en todellakaan ole samaa mieltä siitä, että matkustelematon ei olisi jäänyt mistään paitsi, tai tietäisi, mistä puhuu. 

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 11:26"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 11:17"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 10:46"]

Voisiko joku "avartunut" kertoa joitakin konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka he ovat matkoilla avartuneet? Joku asia, jonka he ovat oivaltaneet, joka on todella muuttanut ajattelua siitä mitä se on ollut ennen matkaa, ja ennen kaikkea, kuinka se on saanut käyttäytymään eri tavalla kuin ennen, tekemään viisaampia valintoja, parempia tekoja? 

Se, että on saanut hienon kokemuksen, tuntenut uudenlaista lämpöä ja vieraita tuoksuja ja kyynelehtinyt kirkossa, ei nyt riitä vastaukseksi tähän. Varsinkaan, jos on näiden kokemustensa ansiosta muuttunut asteen verran epämiellyttävämmäksi, itseään nostavaksi ja muita halveksivaksi tyypiksi.

[/quote]

Tansaniassa opin, miten vaikeaa on, kun on lähtöisin ihan erilaisesta kulttuurista ja on vielä erivärinenkin kuin paikalliset. Oli päiviä,  kun olisin vain kaikessa rauhassa halunnut kävellä näkymättömänä kadulla, mutta se ei onnistunut, kun valkoinen ihoni loisti kilometrien päähän, ihmiset tuijottivat ja lapset huutelivat perään "mzungu". Tämän lisäksi kaikki ihmisillä tuntui aina olevan valmis käsitys siitä, millaisia me valkoiset olemme. Tämän kokemuksen myötä oikeasti tajusin, miten vaikeaa Suomeen muuttaneilla afrikkalaisilla voi olla. Pidän tämän takia vähemmän todennäköisenä sitä, että joku afrikkalainen haluaisi jäädä Suomeen vain "oleskelemaan", jos elämä kotimaassa on edes siedettävää.

Mielestäni tämä kokeumus ei silti tee minusta parempaa ihmistä. Ap:lla ja muilla Suomessa pysytelleillä voi olla yhtä avartavia kokemuksia. Myönnän auliisti, että minun on oikeasti todella vaikea ymmärtää suomalaisia, jotka eivät ole saaneet elämässään mitään aikaiseksi ja syyttävät tästä yhteiskuntaa. Mutta itse olenkin lähtöisin hyvin toimeen tulevasta akateemisesta perheestä, josta olen saanut ihan parhaat mahdolliset lähtökohdat elämässä ja työuralla menestymiseen.

[/quote]

Kiitos vastauksesta. Nyt tunnen jo itseni vähän veemäiseksi mutta en malta olla kysymättä jatkokysymystä: uskotko (tai uskooko joku muu) olevan yleistä, että joku rasistisesti asennoituva hommafoorumilainen lähtee Afrikkaan, saa tuon saman kokemuksen ja sen ansiosta muuttaa aiempaa ajatteluaan ja alkaa kotimaassa toimia uudella tavalla tummaihoisia maahanmuuttajia kohtaan?

[/quote]

Ei, en todellakaan usko. Kuten jo joskus aikaisemmin kirjoitin, ihmiset oppivat samanlaisista kokemuksista erilaisia asioita. En todellakaan ollut rasisti lähtiessäni Tansaniaan, mutta olin kyllä ajatellut, että varmaan turvapaikan hakijoissa on oikeasti ihan merkittävä osa pelkkiä elintasopakolaisia. Mutta toisilla ihmisillä käsitkset ovat jo niin luutuneita, ettei heitä kyllä pelkkä matkailu mitenkään avarra. Olisinhan minäkin voinut ajatella oman kokemukseni pohjalta, että afrikkalaiset on tyhmiä, kun kohtelevat ulkomaalaisia näin, ei varmasti oteta enää yhtään maahanmuuttajaa Suomeen, etten joudu kokemaan tällaista kotona. Sen sijaan kuitenkin ymmärsin, että me tällä Suomessa maahanmuuttajat saavat juuri tällaista kohtelua osakseen.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 12:08"]

Halusin tuoda esiin sen, etta avartuminen ja viisastuminen ei vaadi matkustamista.

[/quote]

Ei, välttämättä, mutta usein,  eikä se haitaksikaan yleensä ole. Kokemuksista ihminen oppii.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 22:11"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 21:56"]

Jos et ole matkustellut, et tiedä elämästä tai onnellisuudesta mitään. Sori, näin se vaan on. Mutta kyllä sunkin mielesi ehtii vielä muuttua. Sitä tunnetta, kun astuu koneesta tropiikissa ja näkee vieraan kaupungin valot, ei voi ymmärtää jos ei ole itse kokenut-

[/quote]

höpö höpö, Kanariallako tai Alanyassa rilluttelemassa käynytkö vain tietää jotain onnelisuudesta ja elämästä. Tämä taisi kyllä olla vain provoyirtys, kun en voi uskoa, että joku näin tosissaan ajattelee.  Ja vieläpä matkustellut ihminen.

[/quote]

Kanaria tai Alanya ei ole tropiikkia nähneetkään :D 

Mutta nämäkin halveksitut matkakohteet sijaitsevat eri maissa. Kanaria koostuu muuten monesta saaresta, joissa nähtävää riittää - erilaista kuin Suomessa, mukana mm. merenkulun historiaa. Ja jos ei muuta, niin ainakin ilmasto on erilainen ja pääsee pois arjen pyörityksestä. Minusta sekin on jo parempi kuin risteilyt ilman, että edes poistuu laivasta tai matkat Tuuriin. 

Ihan oikeasti. Voitte opiskella Pariisista netin kautta ja katsoa dokumentteja, mutta ei teistä niin tekevistä kukaan tiedä, miltä oikeasti tuntuu olla Pariisissa ja kokea se suurkaupungin huumaava syke, nähdä kaikki ihan itse paikan päällä. Puhumattakaan muista Euroopan kaupungeista, siitä, että voi jutella erilaisten ihmisten kanssa, ostaa kaupasta ihan erilaista ruokaa, nähdä ihan erilaista arkea elettävän ympärillään. 

En ymmärrä matkailun väheksymistä ollenkaan, en edes turistikohteiden, sillä harva suomalainen oikeasti jää sinne omaan hotelliin ja Suomi-baariin loman ajaksi, todella harva! Ymmärrän, että joku ei halua matkustaa mutta en todellakaan ole samaa mieltä siitä, että matkustelematon ei olisi jäänyt mistään paitsi, tai tietäisi, mistä puhuu. 

[/quote]

Ihan samaa mieltä kanssasi. Itse matkustelen vaihtelun ja ilmaston takia. Mistään hankalista seikkailureissuista en ole kiinnostunut enkä näe mitään iloa siitä että matkan pitäisi olla epämiellyttävä. Sitten voisi kertoa että oli erittäin epämiellyttävää ja mitä ihmeen järkeä siinä nyt olisi??

Olen matkustellut pääasiassa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ja asunut viim. 5 vuotta ulkomailla ja asun edelleen.

Ap on oikeassa. Ei matkustelu mitään avarra, joku 1 vkon -1kk:n reissu on paskan hailee. Asuminen toisessa maassa avartaa huomattavasti enemmän, sillä siinä pääsee oikeasti yhteiskuntaan sisälle ja oppii mm. erilaisia työtapoja ja yleensä erilaisia tapoja hoitaa asioita.

Mutta varsinkin ilman matkustamista ja ilman ulkomailla asumistakin pärjää elämässä, sillä persoona ratkaisee. Maailmalla on ihmisiä, jotka eivät ole käyneet koskaan ulkomailla, mutta esim. osaavat monia kieliä uskomattoman sujuvasti.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 08:58"]

28, sinähän puhut tässä tiedosta, mutta moni matkalainen tässäkin ketjussa puhuu elämyksistä ja kokemuksista. Niitä ei saa pelkästään lukemalla.

[/quote]

Tuo on totta. Elämyksistä en ole valmis luopumaan enkä todellakaan saa samaa kokemusta kuin paikan päällä. Mutta jos joku kokee että hänelle riittää pelkkä näkeminen ja kuuleminen esim tv:n ohjelmien välityksellä niin ok, kukin tavallaan.

28

Kyllä, matkustaminen todella avartaa näkemystä. Ja kyllä, pidän koti-Suomen rajojen sisäpuolelle jämähtäneitä ihmisiä kyllä jokseenkin hassuina ja ehkä vähän reppanoina, vähän juntteinakin.En tiedä onko se mielikuva paikalleen jämähtämisen lisäksi syntynyt myös siitä, että usein nämä ihmiset ovat tehneet sellaisia elämänvalintoja, joita minä en pidä tavoiteltavina ja siksi myös matkustaminen on valintojen myötä jäänyt. Tällaisia ovat esim. tosi nuorena perheen perustaminen, vähäinen tai alhainen koulutus, pitkään jatkunut työttömyys, "hanttihommiin" jämähtäminen, kotiäidiksi jämähtäminen (siis jos ei ole edes mitään alaa mihin palata), itse aiheutettuun vähävaraisuuteen päätyminen jne. Nämä yhdistettynä vielä siihen, ettei ole edes käynyt ulkomailla kyllä kalskahtavat mun korvaan siltä, että ihminen on vähän keskivertoa sivistymättömämpi tai jopa tyhmempi, ainakaan ei kovin kunnianhimoinen. Kenties hyvin arka, ei uskalla lähteä? Hiukan tyhmä, ajanut itsensä siihen jamaan ettei ole varaa lähteä?

Minusta ihminen, joka ei ole koskaan käynyt missään ulkomailla katsomassa millaista elämä, olosuhteet, ruoka, arki, kaupungit, maaseudut, ihmiset jne. ovat muualla, ei voi kyllä kovin laajalla perspektiivillä katsoa asioita, saatika kommentoida niitä uskottavasti. Kaikki on Suomessa niiiiin huonosti tai niiiin hyvin, kun ei ole mitään kokemusta mihin verrata. Telkkarista katsominen ja netistä lukeminen ei kyllä anna minkäänlaista kuvaa siitä todellisuudesta ulkomailla. Siitä jää pois niin monta osa-aluetta matkustamisesta, että naurettavaa edes kuvitella pääsevänsä sillä tavoin matkustamisen tunnelmaan :D.

Yhtä hyvin voisi väittää, että tietää äitiydestä kaiken lapsettomana yhtä hyvin kuin suurperheen äiti, koska on lukenut vauvakirjoja ja kasvatusoppaita. Tai hyväosainen ja rikas ihminen sanoisi, että kyllä tiedän miltä köyhyys ja leipäjonot tuntuu kun olen siitä pari dokkaria katsonut. Kuvitelmat on eri asia kuin todellisuus... Totta on, että jonkun hyvin ohuen pintaraapaisun voit kokea netissä tai telkkaria katsomalla, mutta kyllä se ihan olemattomaksi jää. Jollain tavalla naivia edes ajatella, että tietäisit jonkun leffan perusteella mitä elämä ulkomailla on :)

Suomessa käytäviin keskusteluihin saa ihmeellisesti perspektiiviä, kun on etuoikeutettu kokemaan ja elämää elämää Suomen tai jopa Euroopan ulkopuolella. Työ itsessään tuntuu samanlaiselta pitkälti kaikkialla, mutta elämä voi olla kovinkin erilaista. Hyvin yksinkertaisten asioiden näkeminen maailmalla saa miettimään ja kyseenalaistamaan monia asioita kotona, toisaalta myös näkemään Suomessa hyvin olevien asioiden laita. Näitä muuten tuskinpa tulisi koskaan edes mietittyä.

Maailmalla kaikki ei aina mene myöskään kuin elokuvissa. Kun valmismatkoilla olevaa opasta ei olekaan mukana on kaikkien haasteiden kanssa painiminen ja selviäminen myös itsevarmuutta kohentavaa touhua.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 01:13"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 00:22"]

Tottakai matkustaminen tuo upeita kokemuksia, aivan kuten vanhemmuuskin. Tässä ei kuitenkaan kysytty sitä. Kysyttiin, tekeekö se jotenkin viisaammaksi ja paremmaksi (=avartuneemmaksi?) Minä vastaisin että ei. Minulle avartuneisuus merkitsee sitä, että osaa arvostaa myös muiden näkemyksiä ja erilaisuutta. Paljon matkaillessa on paljon niitä, jotka eivät osaa arvostaa sitä jonka elämänkokemus on karttunut Suomessa. Vanhemmuuden kokeneissakin on paljon erittäin ahdasmielisiä ja epäkypsiä ihmisiä. (Olisi helppoa sanoa rumemminkin). Avartuminen ei minusta niinkään riipu siitä, mitä on kokenut, vaan siitä miten kokemaansa käsittelee, empaattisuudesta ja avoimuudesta.

[/quote]

Aha, siis rinnasteinen toiseen palstan lempiaiheiseen: koulutus ei lisää sydämen sivistystä, kuten kouluja käymättömät mielellään jaksavat painottaa. Kun taas sydämen sivistystä jostain syystä tuntuu kertyvän juuri kouluja käymättömille, ainakin heidän omasta mielestään.

Ehkä vastaus tähän löytyy suomalaisuudesta. Suomalainen on pääasiassa epäempaattinen ja umpimielinen. Se jyrää yli kokemuksen ja koulutuksen.

[/quote]

Ei, missaat pointtini. Ja ap:n pointin. 

Matkustellessa saa hienoja kokemuksia. Samoin vanhemmuudessa. Kouluttautuminen tuo tietoa ja sivistystä. En suhtaudu kielteisesti mihinkään näistä asioista, olen paljon matkustellut kahden lapsen äiti ja pian tohtori. 

Se, miten paljon ihminen viisastuu, "avartuu" tai "sydämensivistyy" ei kuitenkaan riipu noista asioista. Eivät ne tietenkään sitä estäkään, mutta eivät myöskään takaa. Kun mietin omia tuttaviani, niin ei se nyt vaan kertakaikkiaan mene niin, että kaikki paljon matkustelleet olisivat jotenkin mahtavan kehittyneitä ihmisiä. Itsenäinen reppumatkailijakin saattaa oppia lähinnä sen, miten mahtavan päräyttävä trävelleri hän onkaan, ja miten paljon perusturistia parempi. Ihmisen matkustuskokemusten määrä ei korreloi ihmisen henkiseen kehittyneisuuteen, ei positiivisesti eikä negatiivisesti. Ne ovat usein ihmiselle itselleen tärkeitä ja kuuluvat omaan identiteettiin, kuten minullakin, mutta kun se on eri asia!

Kuten joku tuolla huomioi, ap:lla on ollut tietyt syyt miksi hän ei ole matkustanut. Onko teistä viisasta ja hienoa antaa lastenkodissa kasvaneen ja rankan elämän eläneen ihmisen (joka vaikuttaa skarpilta tyypiltä) ymmärtää, että hän on huonompi ja vähemmän viisas kuin joku jonka "vanhemmat ovat kasvattaneet matkustelevaan elämäntapaan". Miettikää nyt vähän mitä se sydämen sivistys on.

Vielä yksi pointti. Hyvin suuri osa ulkomaan matkoista tehdään lentokoneella. Se ei ole mikään palvelus maapallolle tai ihmiskunnalle. Se on ihan puhdasta itsekkyyttä. Usein juuri köyhät ihmiset niissä kulttuureissa, joita te matkoillanne syvästi opitte ymmärtämään, kärsivät ilmastonmuutoksesta eniten ja ensimmäisenä. Ne ihmiset, joita omassa tuttavapiirissäni pidän viisaimpina, ovat vähentäneet lentämistä tai jopa lopettaneet sen kokonaan. 

Sinulla on pointti ap, MUTTA koeta nyt vain hyväksyä sekin asia ja pointti, että kyllä se matkustelu kotimaan ulkopuolelle/a oikeastikin ns avartaa ihmistä ja hänen kokemus/katsantopiiriään. Puhumattakaan siitä fiiliksestä mikä tulee kun sitä matkaa odottaa, menee lentokentälle, astuu koneeseen, astuu uuden (tai jo tutun) maan kamaralle ja nauttii siellä siitä erilaisuudesta ja olosta.

Juu, helmikuussa Thaimaassa ja elokuuksi varattu matka toisaalle, ikää 30+v ja lapset alakouluiässä.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 10:29"]

Suomessa käytäviin keskusteluihin saa ihmeellisesti perspektiiviä, kun on etuoikeutettu kokemaan ja elämää elämää Suomen tai jopa Euroopan ulkopuolella. Työ itsessään tuntuu samanlaiselta pitkälti kaikkialla, mutta elämä voi olla kovinkin erilaista. Hyvin yksinkertaisten asioiden näkeminen maailmalla saa miettimään ja kyseenalaistamaan monia asioita kotona, toisaalta myös näkemään Suomessa hyvin olevien asioiden laita. Näitä muuten tuskinpa tulisi koskaan edes mietittyä.

Maailmalla kaikki ei aina mene myöskään kuin elokuvissa. Kun valmismatkoilla olevaa opasta ei olekaan mukana on kaikkien haasteiden kanssa painiminen ja selviäminen myös itsevarmuutta kohentavaa touhua.

[/quote]

Kyllä. Asuminen ulkomailla avartaa, mutta matkustaminen aika surkeasti. Joku maiden "keräily" kyllä osoittaa sellaisista tyypeistä päinvastaista.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 10:30"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 01:13"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 00:22"]

Tottakai matkustaminen tuo upeita kokemuksia, aivan kuten vanhemmuuskin. Tässä ei kuitenkaan kysytty sitä. Kysyttiin, tekeekö se jotenkin viisaammaksi ja paremmaksi (=avartuneemmaksi?) Minä vastaisin että ei. Minulle avartuneisuus merkitsee sitä, että osaa arvostaa myös muiden näkemyksiä ja erilaisuutta. Paljon matkaillessa on paljon niitä, jotka eivät osaa arvostaa sitä jonka elämänkokemus on karttunut Suomessa. Vanhemmuuden kokeneissakin on paljon erittäin ahdasmielisiä ja epäkypsiä ihmisiä. (Olisi helppoa sanoa rumemminkin). Avartuminen ei minusta niinkään riipu siitä, mitä on kokenut, vaan siitä miten kokemaansa käsittelee, empaattisuudesta ja avoimuudesta.

[/quote]

Aha, siis rinnasteinen toiseen palstan lempiaiheiseen: koulutus ei lisää sydämen sivistystä, kuten kouluja käymättömät mielellään jaksavat painottaa. Kun taas sydämen sivistystä jostain syystä tuntuu kertyvän juuri kouluja käymättömille, ainakin heidän omasta mielestään.

Ehkä vastaus tähän löytyy suomalaisuudesta. Suomalainen on pääasiassa epäempaattinen ja umpimielinen. Se jyrää yli kokemuksen ja koulutuksen.

[/quote]

Ei, missaat pointtini. Ja ap:n pointin. 

Matkustellessa saa hienoja kokemuksia. Samoin vanhemmuudessa. Kouluttautuminen tuo tietoa ja sivistystä. En suhtaudu kielteisesti mihinkään näistä asioista, olen paljon matkustellut kahden lapsen äiti ja pian tohtori. 

Se, miten paljon ihminen viisastuu, "avartuu" tai "sydämensivistyy" ei kuitenkaan riipu noista asioista. Eivät ne tietenkään sitä estäkään, mutta eivät myöskään takaa. Kun mietin omia tuttaviani, niin ei se nyt vaan kertakaikkiaan mene niin, että kaikki paljon matkustelleet olisivat jotenkin mahtavan kehittyneitä ihmisiä. Itsenäinen reppumatkailijakin saattaa oppia lähinnä sen, miten mahtavan päräyttävä trävelleri hän onkaan, ja miten paljon perusturistia parempi. Ihmisen matkustuskokemusten määrä ei korreloi ihmisen henkiseen kehittyneisuuteen, ei positiivisesti eikä negatiivisesti. Ne ovat usein ihmiselle itselleen tärkeitä ja kuuluvat omaan identiteettiin, kuten minullakin, mutta kun se on eri asia!

Kuten joku tuolla huomioi, ap:lla on ollut tietyt syyt miksi hän ei ole matkustanut. Onko teistä viisasta ja hienoa antaa lastenkodissa kasvaneen ja rankan elämän eläneen ihmisen (joka vaikuttaa skarpilta tyypiltä) ymmärtää, että hän on huonompi ja vähemmän viisas kuin joku jonka "vanhemmat ovat kasvattaneet matkustelevaan elämäntapaan". Miettikää nyt vähän mitä se sydämen sivistys on.

Vielä yksi pointti. Hyvin suuri osa ulkomaan matkoista tehdään lentokoneella. Se ei ole mikään palvelus maapallolle tai ihmiskunnalle. Se on ihan puhdasta itsekkyyttä. Usein juuri köyhät ihmiset niissä kulttuureissa, joita te matkoillanne syvästi opitte ymmärtämään, kärsivät ilmastonmuutoksesta eniten ja ensimmäisenä. Ne ihmiset, joita omassa tuttavapiirissäni pidän viisaimpina, ovat vähentäneet lentämistä tai jopa lopettaneet sen kokonaan. 

[/quote]

Fiksu kirjoitus. Ei ihme, että valmistut pian tohtoriksi.

t. maailmalla asuva telecom-työläinen

Ja 38 lisää vielä, että mielestäni ei todellakaan voi verrata asioiden kokemista ja näkemistä ns paikan päällä ja kuvia tai tv-ohjelmaa katselemalla. Ok, olihan esim Gizan pyramidit hienot eräässä dokkarissa minkä näin joskus, mutta ei sitä dokkaria katsoessa tullut pala kurkkuun. Ja olihan Tutankhamonin kulta-aarteiden ja kultaisen kuolinnaamion sekä muumioiden näkeminen tv-ohjelmassa ja lehtiartikellissa hienoa, mutta siellä Kairossa museossa paikan päällä, kosketusetäisyydellä, se oli jotakin totaalisesti muuta!

Sen sijaan siellä paikan päällä kun seisoin kys luomusten edessä, kiipesin niihin, kosketin niitä, silloin tuli pala kurkkuun ja ihan mieletön olo. SIITÄ on mielestäni kysymys matkustelussa ja asioiden kokemisesta "livenä".

-38-

Ja kun joku maa sitten kolahtaa kohdalle "omana", ei sitä sanoin voi kuvata. Siellä tuntee ja tietää enemmän kuin kotimaassaan koskaan aikaisemmin, tulee se tänne minä kuulun!!

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 10:40"]

Ja 38 lisää vielä, että mielestäni ei todellakaan voi verrata asioiden kokemista ja näkemistä ns paikan päällä ja kuvia tai tv-ohjelmaa katselemalla. Ok, olihan esim Gizan pyramidit hienot eräässä dokkarissa minkä näin joskus, mutta ei sitä dokkaria katsoessa tullut pala kurkkuun. Ja olihan Tutankhamonin kulta-aarteiden ja kultaisen kuolinnaamion sekä muumioiden näkeminen tv-ohjelmassa ja lehtiartikellissa hienoa, mutta siellä Kairossa museossa paikan päällä, kosketusetäisyydellä, se oli jotakin totaalisesti muuta!

Sen sijaan siellä paikan päällä kun seisoin kys luomusten edessä, kiipesin niihin, kosketin niitä, silloin tuli pala kurkkuun ja ihan mieletön olo. SIITÄ on mielestäni kysymys matkustelussa ja asioiden kokemisesta "livenä".

-38-

[/quote]

Joo, livenä kokeminen on nyt vaan sellainen tunne jostain suuresta hetkestä tmv. Niitä "suuria hetkiä" on elämässä ihan kotiseudullakin, jotka vaikuttavat ehkä vieläkin enemmän.

Toki en väheksy matkustamista, mutta kyllä se on aika pintapuolinen maailmankatsomuksen "avartuminen".

Voisiko joku "avartunut" kertoa joitakin konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka he ovat matkoilla avartuneet? Joku asia, jonka he ovat oivaltaneet, joka on todella muuttanut ajattelua siitä mitä se on ollut ennen matkaa, ja ennen kaikkea, kuinka se on saanut käyttäytymään eri tavalla kuin ennen, tekemään viisaampia valintoja, parempia tekoja? 

Se, että on saanut hienon kokemuksen, tuntenut uudenlaista lämpöä ja vieraita tuoksuja ja kyynelehtinyt kirkossa, ei nyt riitä vastaukseksi tähän. Varsinkaan, jos on näiden kokemustensa ansiosta muuttunut asteen verran epämiellyttävämmäksi, itseään nostavaksi ja muita halveksivaksi tyypiksi.

Ap,kuvittele mielessäsi ihminen, joka on syntynyt perheeseen, joka pysyy koko lapsuuden ja nuoruuden ehjänä. Vanhemmat on onnellisia ja lapsia rakastetaan. Perhe harrastaa ja touhuaa yhdessä, viettää aikaa paljon keskenään. Lapsia kannustetaan opiskeluissa ja harrastuksissa, rahaa on mukavasti, joten mistään kiinnostuksen kohteista ei tarvitse sikäli tinkiä. Voidaan matkustella, lelujakin saa kohtuudella, kesät kuluu mökkeillen tai kenties purjehtien. Hiihtolomalla käydään laskettelemassa, koska koko perhee rakastaa sitä. Vanhemmat tekevät lyhyttä päivää, jotta perheelle jää enemmän aikaa. Isä rakentaa majoja, äiti lukee satuja, isä näyttää miten nuotio sytytetaan ja pyörällä ajetaan, äiti lähtee lasten kanssa eväsretkelle kun niin toivotaan...yhdessä käydään uimahallissa, retkillä jne. Aika idyllistä.

Mitä jos tällaisen perhetaustan ja lapsuuden omaava henkilö alkaisi sinun kanssa jutella ja kinata lapsuudesta, vähävaraisuudesta jne. Tietääkö sinusta ehjällä perhetaustalla kasvanut, onnellisen perheen lapsi, rikkonaisesta lapsuudesta ja vähävaraisuudesta paljonkaan vain sen perusteella, että on lukaissut pari artikkelia aiheesta ja katsonut moskovan lastenkodista jonkun uutisen? Jos teille tulisi väittelyä jostain lastenkotiasioista, tiukalla budjetilla elämisestä tms. niin ottaisitko vakavasti tämän keskustelijan argumentit? Vai tulisko tunne, että mitä sinä luulet tietäväsi OIKEASTI näistä asioista kun et ole koskaan joutunut mistään tinkimään ja kaikki on annettu kultalusikalla? Voisin väittää, että tällainen ihminen voi kyllä etäisesti kuvitella ja luulla tietävänsä jotain rikkonaisesta ja niukasta lapsuudesta, mutta ei voi koskaan käsittää mitä se OIKEASTI on, miltä se tuntuu, mitä on jäädä ilman perheen tukea, vanhempien rakkautta, miten kauaskantoisia vaikutuksia sillä voi olla.

Minusta vähän sama pätee matkustamiseen. Kuvitella voi miltä asiat muualla tuntuisi. mutta pelkkää kuvittelua se on, todellisuus on ihan jotain muuta kuitenkin.